| 1.2n | 1.2s | |
| Teho: | 38kW/5600 min-1 | 44kW/5400 min-1 |
| Sylinterit: | 4 | 4 |
| Moottorin tilavuus: | 1196 cm3 | |
| Max vääntö: | 78Nm/3400 min-1 | 88Nm/3400 min-1 |
| Huippunopeus: | 132 km/h | 142 km/h |
| Akku: | 12 V/36 Ah | |
| Bensan kulutus: | 8,5 l/100 km | 8,1 l/100km |
| Bensatankki: | 44 l | |
Todella vanhanaikainen radio/mankka oli täysin mykkänä. Vika korjaantui lasiputkisulakkeen vaihdolla.
Ensimmäisenä kesänä (vuosi 1999) etupalkki sanoi työsopimuksensa irti. Ehjän löytäminen olikin kiven takana, mutta vihdoin sellainen löytyi. Armottoman ähellyksen jälkeen moottori roikkui kahden pukin varassa, ylä- alatukivarret oli irroitettu ja myös itse etupalkki irtosi. Urakka oli tietysti äärettömän hankala lukuisten ruosteisten pulttien ja mutterien ansiosta. Toinen ylätukivarsi piti rälläköidä irti etupalkista.
Valoissa oli jos jonkinlaista ongelmaa. Jarruvalot paloivat koko ajan, siis jarruttaessa ja myös ajovaloina. Pitkällisten tutkimusten jälkeen vika saatiin kohdistettua polttimoihin. Edellisen omistajan jäljiltä kaksikantainen polttimo oli asetettu niin, että molemmilla puolilla molemmat kontaktit koskivat kannan molempiin polttimoihin. Ennen tätä oli tuskastuminen jo miltei iskenyt ja auton viemistä ammattilaisten käsiin harkittiin vakavasti. Lisävalot lakkasivat mystisesti toimimasta kesän aikana. Syysksi paljastui mitä ilmeisemmin huono kontakti. Mittaritaulussa ei ollut sitten minkäänlaista valaistusta. Nopeusmittarin taakse saatiin vaihdettua uudet polttimot, mutta lämpö -ja polttoainemittarin takaa ne jäivät puuttumaan.
Myös seisontajarrun kanssa oli ongelmia, se ei pitänyt autoa paikallaan kuin tasamaalla ja silloinkin vain jos ei tuullut. Myyjä oli antanut neuvon olla käyttämättä käsijarrua, sillä se saattaisi jumittua. Eipä olisi jumittumisesta paljoa haittaa ollut, sillä eipä käsijarru toiminut muutenkaan. Tähän vikaan oli olemassa yksinkertainen korjaus, nimittäin säädön kiristäminen. Eipä siis muuta kuin auton alle makailemaan ja toteamaan, että kierteellä varustettu säätö on jumissa. Lievää törkeämpää väkivaltaa hyväksi käyttäen mutteri liikkuikin kireämmällä ja käsijarru saatiin pitämään. Toivottavasti ei tarvitse enää säädellä.
Saman vuoden syksynä katsastuksen koittaessa oli vuorossa lisää puuhaa. Katsastusmiehen mukaan takajarruissa oli liikaa heittoa. Eipä siis muuta kuin jarrurummut auki ja ihmettelemään mikä mättää. Toisen puolen jarrumäntä oli täysin jumissa, se oli siis uusittava ja samlla päätettiin vaihtaa toisenkin puolen mäntä, myös rummut uusittiin. Jarrumäntien irroituksen seurauksena jarruputket katkeilivat. Onneksi peräpäästä löytyi liitos, joka aukesi. Eipä siis muuta kuin osa jarruputkista uusiksi, männät ja rummut paikoilleen ja homma oli hoidossa. Tämän jälkeen auto läpäisikin katsastuksen.
Pakoputki katkesi, vaikka ralliäänet kuulostivatkin vähän aikaa mukavilta oli se syytä vaihtaa. Homma hoitui melko helposti. Ainoa pysyvä haitta oli uuden pakoputken hakkaaminen runkoon, mutta sekin on vähentymään päin kun uudet kannatinkumit löystyvät. Vanhat kumit olivatkin jo lähes poikki.
Edellisen talven aikana oli vasemman puolen lokasuojan reunuksesta lohjennut maalia. Loppukesästä sain viimein otettua pensselin käteen ja se näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä.
Auto ei mennyt taaskaan katsastuksesta läpi, vaikka olin siisvonnut sen sisältä ja pessyt ulkoa. Tällä kertaa vikaa oli eturenkaiden ripustuksessa, tarkemmin sanoen molemmat ylätukivarret olivat mädät ja ne oli vaihdettava. Vasemman puoleisen ylätukivarren sain melkein heti. Maalauksen ja uuden yläpallonivelen asentamisen jälkeen vanha voitiin korvata uudella. Mutterit ja pultit irtosivat helposti, kiitos viimevuotisen etupalkin vaihdon. Oikealle puolelle kyseisestä osaa ei vielä ole.
Näiden lisäksi autoon on tehty tavallista huoltoa, kuten öljynvaihtoa, venttiilien säätöä ym.
Jos ostat vanhan auton varaudu siihen, että se tuo mukanaan mukavia yllätyksiä. Jotkut jopa harrastavat autojen korjaamista, heitä en voi ymmärtää ollenkaan. Paljon mukavampaa on käyttää kallisarvoinen vapaa-aika esimerkiksi webbisivujen tekoon ;) Ainoa asia mikä kaduttaa, on se etten ole älynnyt ottaa enempää valokuvia korjauksista näiden harvojen lisäksi.
Valitettavasti (buhahaa) on tullut aika sanoa jäähyväiset rakkaalle Kadetilleni. Paha ruostevaurio helmapellissä on myymmisen syynä (jos ostaja löytyy). Pakollisen kansalaisvelvollisuuden suorittaminen kutsuu (Intti) ja nyt (huhti/toukokuu 2001) on ehdottomasti loistava hetki myydä auto. Positiivista tässä kaikessa on se, että säästyn maalamiselta peltitöiltä sekä varmasti monelta muultakin vaivalta.
