Keskospentujen päiväkirja    osa 2   ikä 14 vrk->   viimeisin päivitys to 17.8 ( kuva / taulukko)

Jatka tarinaa erillisellä sivulle, eihän kukaan jaksa tolkutttoman pitkää sivua plärätä.

Torstai 6.7

Pesästä kuuluu monenlaista ääntä. Pennut pitävät piipitystä millon mistäkin syystä. Kun emo nuolee liian ponnekkaasti tai kun emo mellastaa etsiessään parempaa asentoa ja penskat meinaavat jäädä alle. Mutta kun imetys alkaa niin kuuluu emon kehräystä kovaa ja pentujen napsuvaa hurinaa hiljaa.  

Pentujen koko ja paino näyttää ihan mukavalta, joskaan kaikki perheenjäsenet eivät näytä uskovan että pennut jäävät henkiin. Asiasta puhuminen aiheuttaa pitkän selityksen kuinka riskejä on vielä ja kuinka tulehduksia saattaa tulla ja vetoa pitää varoa ja pieni syntymäpaino altistaa ja  .. ja ..

Kellarista ja viemäristä ei ole kuulunut mitään vähään aikaan ja kun suunnittelemme ensi viikonlopun käyntiä maalla, niin käyn tarkistamassa miltä klitsussa näyttää. Ei tarvitse mennä perille asti kun haju kertoo että on taas aika tarttua lapioon. Pihan tarkastuskaivo on taas tukossa ja pitkän kepin avulla saan tökittyä tukoksen auki ja  lietteen liikkeelle.  

Perjantai 7.7 

Saamme ystävämme Erican viikonlopuksi katsomaan kissoja kun itse lähdemme maalle viemään lasta mummolaan, Hilla jää anopin hoiviin pariksi viikoksi. Pennut ovat niin hyvinvoivia että uskallamme jättää ne hoitoon. Toisaalta Ericalla on ollut oman kissan pentuja joten hän tietää mitä pitää tehdä milloinkin.

Sunnuntai 9.7
Saavumme iltamyöhään kotiin ja pennut ovat kasvaneet silminnähden. Painot ovat pienimmällä 260 g ja suurimmilla 285 g ja 295 g. Ericalla on viikonloppu sujunut ilmeisen hienosti. Pentujen painonnousu on vaihdellut kovasti ja Clepatra Jones oli ottanut 19 g päiväpyrähdyksen. Erica yllätti meidät sarjalla onnistuneita kuvia. Pennut seuraavat kättä ja kääntyvät ääntä kohti. Cleopatra jopa sähisi Titin sormelle. Tosin sähähdys oli varsin alkeellinen. Lopuksi se kuitenkin vaikutti olevansa hyvillään pienestä sormi silityksestä.

Superfly ja MISTER Tibbs 20 pv.  Kuvat Erica Packalen

Cleopatra Jones 20 pv.  Kuva Erica Packalen

Maanantai 10.7

Viemäriprojetki tulee valmiiksi tällä erää kun käyn asentamassa putken 3 m syvyisen tarkastuskaivon pohjalle. Ei pitäisi mennä enää tukkoon.

Tiistai 11.7

Toimme tuliaisiksi maalta isomman pentulaatikon, mönkiäiset kun alkavat pian päästä nykyisen laitojen yli. Asennuksen jätämme seuraavalle päivälle, mutta varmuuden vuoksi korotan nykyisen laatikon laitoja pystyttämällä aikakausilehtiä pohjapeiton ja laidan väliin. Pirkko tulee käymään ja pohdimme mm. pentujen värejä. Cleopatra Jones näyttää koko ajan tummemmalta ja nyt se voisi olla suorastaan musta. Viikon iässä se näytti enemmänkin savunvärikseltä. MISTER Tibbs näyttää olevan jonkin verran ruskea. Ainakin korvan juuret ovat ilmeisen ruskeita.

Kuva Erica Packalen

Keskiviikko 12.7

Makuuhuoneesta kuuluu kamala kiljunta ja säntäämme katsomaan mitä pienessä pentulaatikossa tapahtuu. MISTER Tibbs on tutkinut laatikon laitoja sen verran perusteellisesti että on kierähtänyt ulkopuolelle. Emokissa ärähtelee tuohtuneena tapahtuneesta, mutta ei nouda hätääntynyttä karkulaista. Joten siis on korkea aika tehdä jotain laatikolle. Isompi pentulaatikko on ollut 7 Jack Russell pennun käytössä ja se desinfioidaan ennen käyttöä. Samalla huonejärjestystä vähän säädetään jotta 115 x 130 cm laatikko saadaan mahtumaan huoneeseen.

Pentujen painot ovat jämähtäneet pahasti paikoilleen eikä pariin päivään ole tapahtunut nousua. Seuraamme huolestuneina asiaa ja toteamme että Hebe-emo ei ole syönyt kovinkaan paljoa viime aikoina. Ruokia on ollut tarjolla vaikka minkalaisia, mutta ei tunnu maistuvan. Onko siis maidontuotanto myöskin hiipunut?

Torstai 13.7

Keskustelemme Pirkon kanssa joka neuvoo totuttamaan pentuja pentujen märkäruokaan. Aluksi pitää antaa hyvin pieniä määriä koska pennulla voi mennä jonkin aikaa ennen kuin hoksaa mitä suussa olevalle mönjälle pitää tehdä.

Illalla ennen ruokailua punnitsen kissat ja painot ovat taas nousseet mutta ruokaa annetaan nyt joka tapauksessa. Yksi kerrallaan saa pienen kikkareen hienorakenteista kissanruokamoussea ja jonkin ajan päästä toisenkin. Pienin kisu, eli Superfly ensimmäisenä. Ensin yritän antaa teelusikalla tipallista KMR-kissanmaitovastiketta. Ei kelpaa, tai siis moinen lusikkasyöttö. Seuraavaksi annan penturuokaa sormen päästä. Sille on helppua syöttää, vaikka pentu rimpuilee ankarasti. Se nimittäin kiljuu kurkku suorana ja avonaiseen kitaan ruoka menee heittämällä. Tai siis kun saan oikealle ja vasemmalle viuhtovan pään ensin pidettyä paikallaan. Toisena käteen otetaan suurin pentu, MISTER Tibbs. Se on rauhallinen, eikä kilju joten sitä ihmettelemään kun kita on koko ajan kiinni. Muttä kun ruokaa painaa suun eteen, niin se nuolee sen sormen päästä vilkkaasti. Ihan kuin olisi ennenkin syönyt penturuokaa. Viimeisenä Cleopatra Jones, musta mönkijä, saa osansa. Cleopatra on kovasti kiinnostunut kaikesta muusta kuin ruuasta. Pitkän ähellyksen jälkeen maistiaiset on jaettu ja parin tunnin päästä hieman isommat annokset jakoon.

Perjantai 14.7

Pentujen ruokailuhajoitukset jatkuu, isoin pennuista on yhtäkkiä ruvennut syömään penturuokaa omatoimisesti. Muut vasta harjoittelevat. Kissojen kodiksi päätynyt koiralaatikko käsittää ainoastaan laidat. Pohjalla on pussilakana, joka on helposti vaihdettavissa puhtaaseen. Nurkkaan on tehty katos, jossa koko pesue viettää yönsä. Seuraavaksi ohjelmassa on matalan hiekkalaatikon vienti kissalaan. 

Uusi pentulaatikko on avara

Maanatai 17.7

Päivän kohokohta on pentulaatikon pohjapeiton vaihtaminen. Pennut piti nostaa sivuun vähäksi aikaa ja emokissa uutterasti protestoi pesän mylläämistä. Pennut edelleen pistävät hieman hanttiin märkäruoan kanssa paitsi MISTER Tibbs, joka ahmii sitä innolla. Sen siirtyessä yksinomaan maidosta muihin sapuskoihin, emokissa ei huolehdi peräpään puhtaanapidosta samaan malliin kuin ennen. Ainoastaan loppusiivous toimituksen jälkeen. Toivottavasti pentu alkaa pian tajuta että hiekkalaatikossa ne rakeet ei ole syötäviä, vaan jotain ihan muuta.

ennen                                                    jälkeen

Pentujen painonkehitys on varsin poukkoilevaa. Nyt vuorostaan Cleopatra Jones huilaa ja muut kirivät nousun kanssa. Kaikki pennut on kuitenkin edelleen pirteitä ja alkavat hiljalleen kokeilemaan painia.

Keskiviikko 19.7

Pienempien painot ovat kääntyneet vihdoinkin taas nousuun. Isoimmalla ruokahalu on mahtava ja häntä uhkaa penturuokakupilla ainoastaan herkkusuinen emokissa joka haluaisi itse syödä kaiken. Pienimmät eivät vielä syö penturuokaa muuten kuin tuputtamalla, mutta odottelemme päätöstä nirsoiluun.

Lauantai 22.7

Kaikki pennut touhuavat vilkkaasti ja tekevät kaikkensa harjoitellakseen karkaamista. Kiipeily-yrityksiä tehdään yhtä mittaa ja laatikon laitujen korkeutta mitataan vähä väliä. Toistaiseksi liikkeet ja tasapaino ovat sen verran kehittymättömiä että homma näyttää lähinnä hullunkuriselta.

Mustan Cleopatra Joneksen paino on jatkanut nousua mutta on hitaampaa kuin muilla. Cleopatran on nyt painoltaan hieman suurempi kuin Superfly eli pienin pentu.

Katso talukko.

Maanatai 24.7

Uusi pentulaatikko on korkealaitainen

Päivä alkoi sillä että ennen töihin lähtöä piti korottaa pentulaarin laitoja. Musta riiviö oli punnertanut itsensä laidan yli ja kiljui ihmeissään missä kaikki tutut kaverit ovat. Ankara lautojen sahaaminen ja laitoihin ruuvaaminen johti kelpoon lopputulokseen.

Ruokailu sujuu entistkin iloisemmin, ollaan annettu sekoitusta jossa on yli jäänyttä kissanmaidon vastiketta, kissan mousseruokaa ja vähän AD:ta. Apeksista AD:tä ostettaessa eläinlääkäri oli hyvin tuimana että sitä ei saa antaa muusta syystä kuin että kissa on sairas ja palautuminen ehdottomasti vaatisi parempaa ruokaa. Kun kerroime että se on keskospennuille niin ohjeeksi tuli että sitä pitää laimentaa reippaasti muilla ruuilla. Kaupat tehtiin yhdestä purkista. Sinänsä omituista että monet tutut kertovat antavansa sitä kaikille pennuille ihan normaaliruokana. Latvian näyttelyssä sitä myytiin edullisesti ja monet ostivat sitä levykaupalla suurkulutukseen.

Tiistai 25.7

Korotetut laidat eivät pitkään pitäneet vintiöitä aisoissa kun MISTER Tibbs ilmestyi laidan yli. Ilta meni sitten siinä että rakensin verkko-oven portaikon yläpäähän, jotta pennut eivät menisi portaita alas.

Pennut kiljuvat laarissaan aina kun menee lähelle katsomaan. Ne haluavat ehdottomasti päästä syliin ja tutkimaan paikkoja ja syömään pentusekoitusta joko lautaselta tai ruoraan ruiskun suusta.

Eviran ruumiinavauspöytäkirja tuli postissa ja kuolinsyytä ei siinä suoraan eritelty. Kehitys ja bakteeristo oli normaalia, ei infektioita. Keuhkoissa ei ollut ilmaa ollenkaan, joten paperissa todettiin että pentu ei ollut aloittanut hengittämistä. Sinänsä ei mikään ihme, enneminkin ihme että muut samankokoiset pennut aloittivat ja sinnittelivät pahimman yli.

Keskiviikko 26.7

Punnitustahtia on päätetty puolittaa, kun painon nousu on hallinnassa ja pennut jo melkein puolikiloisia. Eiköhän kerran päivässä punnitseminen riitä. Nyt pennut imemisen lisäksi syövät jo märkäruokaa, joten jos ruokahalu lopahtaa, niin sen näkee muutenkin. Pennut näyttävät taas jonkun verran enemmän kissalta, korvat ovat selväasti isommat. Silmät taas sitävastoin ovat sinertäviä ja pentumaisia. Selvästi näkö rajaa niiden liikkumista, kaikkea pitää tutkia läheltä ja pitkään.

Päivän punnitus	Päivän herkuttelu

Perjantai 28.7

Penskat ovat alkaneet syödä tavanomaista märkäruokaa ilman lusikoimis- tai ruiskuapua. Painon nousu on selvästi kiihtynyt lihapohjaisiin valmisteisiin siirryttäessä. aikaisemmin painon nousu oli 10-13 g/ vrk mutta nyt 17-19 g/vrk.

Torstai 17.8 

Pennut voivat hyvin, paini ja toistensa jahtaus on päällimmäinen asia, koko ajan. Päiväkirjan pitäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle remontin vuoksi, mutta piakkoin on tulossa lisää aineistoa.

Touhot vauhdissa	Päivän herkuttelu