Keskospentujen päiväkirja    viimeisin päivitys ke 5.7 (video / kuva / taulukko)

Perheemme palatessa lomalta kotiin, kissamme synnyttää 8 pv etuajassa. Varsin alhaiset syntymäpainot antavat surkean ennusteen pentujen kohtalosta. Sydän kylmänä koko perhe odottaa väistämätöntä. Yllättäen tapahtuu jotain kovin lohdullista.

Keskiviikko 21.6 01:00

Perheemme saapui viikon lomamatkalta, joka oli ajoitettu osuvasti nuoren narttukissan tiineyden loppuvaiheeseen. Paluu oli noin viikko ennen laskettua aikaa joten oli turvallinen tunne, että olemme hyvissä ajoin takaisin. Reissun ajan sukulaistyttö oli ruokkimassa 4 norjalaista metsäkissaamme ja tiedottaisi jos jotain odottamatonta sattuisi. Saavumme lentokentältä kotiin yhden aikaan yöllä ja tervehdittyämme kaikkia kissoja painumme matkasta väsyneinä nukkumaan. Hämärä mielikuva kertoo, että nuori, mutta tilanteen johdosta pullea narttumme kävi yöllä talsimassa päälläni.

Aamulla klo 8 Hebe naukui ovelta oudon vaativasti. Kaikkia nukuttaa kovasti, joten tekisi mieli kääntää kylkeä ja käydä laittamassa sille ruokaa vähän myöhemmin. Jostain syystä vääntäydymme ylös ja menen katsomaan miksi kissa pitää moista melua. Puolisoni, Titi, lähti viitseliäästi hakemaan alakerrasta kissanruokaa. Kun astun huoneeseen, 8-vuotias tyttömme nukkuu sikeästi sängyssä ja jalkojen juuressa on suuren punertavan tahran keskellä hyvin pieni kissanpentu liikkumattomana. Huusin Titille ettei tarvitakkaan ruokaa. Näkyi jo kaukaa että tälle pennulle ei voi apua antaa. Sikiökalvoista oli vain jäänteet jäljellä mutta kissa ei ollut emon nuolemisesta huolimatta vironnut. Yllätyksekseni sängyn takaa kuuluu vieno vinkaisu ja tyttömme herää siihen että vedän sänkyä irti seinästä. 2 hyvin pientä pentua pyörii avuttomina seinän vieressä. Pennut ovat puhtaita, kuivia ja lämpimiä. Helteinen sää selvästi suosii pentuja. Pyysin Titiä tuomaan tullessaan vaa'an ja soittamaan  kolliemme kasvattajalle,Pirkolle, jolta olemme aina saanneet apua ja asiallisia neuvoja kellonajasta riippumatta.  

Pennut punnitaan ja varsin orpo tunne valtaa mielen. Ensimmäinen pentueemme taitaa olla mennyttä, 54 ja 60 gramman syntymäpainot eivät anna paljoa toivoa norjalaisille metsäkissan pennuille. Yllättävä vinkaisu sängyn takaa kertoo, että pentuja onkin lisää. Etsinnöissä löytyy vielä 1 lähes musta pentu, noin 2 metriä muiden luota. Tämä todella sisukas tapaus on muiden mukana päätynyt lattialle ja siitä huolimatta edennyt näin pitkän matkan seinän viertä. Painoa pennulla on 60 g. Hebe alkaa uutterasti nuolemaan pentuja, mutta me muut perheenjäsenet olemme vain tyrmistyneitä. Kuollut pentu painaa 56 g joten tuntuu varsin selvältä, että pienoiset kissamme ovat hengissä vain pienen hetken.

Pennut mönkivät kovasti emonsa kyljellä, mutta eivät löydä nisiä. Selvitän nisiä esiin puolipitkän karvan seasta ja autan pentuja nisien kohdalle. Ponnekkaasta mönkimisestä huolimatta suut eivät osu nisien kohdalle. Joudun pitämään pennun päästä kiinni ja viemään pientä suuta nisän päälle ja pienen tovin jälkeen nisä osuu suuhun, mutta ote ei riitä pitämään kauaa kiinni. Huomaan, että jotkut nisät ovat selvästi punertavampia kuin toiset ja vien suurimman pennun suun sellaisen kohdalle. Pienen odottelun jälkeen kuuluu ilahduttavasti pieni imemisen ääni. Aikansa pakerrettuani saan muutkin pennut imemään mutta jonkin ajan kuluttua selviää, että jos ote irtoaa nisästä, niin pennut eivät sitä enää omin avuin löydä.

Pirkko, kokenut eläintenhoitaja, saapuu pian paikalle ja tarkastaa pennut ja käymme kaikki näin pienten hoidossa tarvittavat asiat läpi. Pennut ovat melko ponnekkaita, joten ne eivät selvästikkään kärsi mistään suuremmasta elimellisestä ongelmasta.Poikkeuksena on pienin, joka on selvästi muita väsyneempi. Keuhkojen kehittymättömyys saattaa viedä pentujen voimat piankin, mutta sille me emme ikävä kyllä pysty mitään. Pienin nukkuu muita enemmän eikä etsi nisää muiden tavoin. Aina kun mahdollista pistän pienimmän nisään kiinni. Puhumme Pirkon kanssa, että letkuttaminen voi tuoda pennuille lisävoimia ja vähentää pentujen kuivumista. Käymme läpi kuinka letkutuksen kiemurat hoidetaan, tosin päätös letkuttamisen aloittamisesta on yksin meidän. Pirkko kertoo että ei ole kuullut näin monta päivää etuajassa syntyneiden selvinneen, mutta hänellä 62 tiineyspäivänä syntyneet ovat kyllä. Pienimmän hengitysääni kuulostaa vinkuvalta ja hakkaavalta. Titi realistiseen tapaansa toteaa että pienimmän vaivoja tuskin kannataa letkuttamisella pitkittää. Johan sitä hieman suurempi pentu ei jaksanut alkua pidemmälle. Pirkko toteaa päätöksen järkeväksi ja kertoo että toimisi itse samoin. Kuollut pentu kääritään sanomalehteen ja sijoitetaan jääkaappiin odottamaan EELA:an eli nykyiseen Eviraan viemistä. Hebe tulee välillä luokseni naukuen ja vie pentujen luokse. Maitoa ilmeisesti tulee mutta pennut eivät pääse nisille, joten se pyytää asettamaan ne kohdalle. Hebe hengittää rauhattomasti ja kehrää kovasti imettäessään. Pentujen peräpään puhtaanapito ei ole ihan täydellistä.

Käytämme helteisen iltapäivän hakemalla Felinasta kissojen äidinmaitovatiketta ja viemällä kuollutta pentua Hämeentien Elintarviketurvallisuusviraston patologiselle puolelle. Illalla saamme Suvin, tutun eläinlääkärin piipahtamaan pentuetta katsomassa. Hän toteaa että nartulla on rakko varsin täynnä, joten on vaikea tunnustella onko jotain jäänyt sisään. Mahdollisuus siihen on, tai se voi olla istukka tai vain odotusaikana kasvanut kohtu. Narttu voi kuitenkin ilmeisen hyvin ja tiheä hengitys johtuu ilmeisesti kuumuudesta. Ihmisille ja imettävälle narttulle lämpöaalto on tukalaa, mutta pennuille se on eduksi. Pentuja punnitaan 4 kertaa päivässä ja tarkkaillaan painon kehitysta silmä kovana.

Keskustelimme eläinlääkärin kanssa siitä, että letkutus yötä vastaan voisi olla paikallaan pitämässä nestetasapainoa kohdallaan kun painonnousu on jäänyt pariin grammaan kullekin. Toisaalta on rohkaisevaa, että painon kehitys on päivän mittaan ollut nousujohteista ja totesimme, että sen kääntyminen olisi varsin vakava merkki. Pentujen peräpäätä täytyy pitää puhtaana ja voisimme kokeilla hieraista sitä nartun nenään. Tämä tosiaan toimi, Hebe alkoi pitämään parempaa huolta pentujen siisteydestä. Kävimme vielä lapi letkutuksen yksityiskohdat ja vaarat, ensikertalaisena ajatus letkun tunkemisesta heiveröisen pennun nieluun hirvitti.

Letkutuksessa 5 ml ruisku tuntui varsin suurelta näin pienten kanssa kun emme uskaltaneet syöttää kuin puoli millilitraa ensi kerralla.  Saisimme olla myös hyvin varovaisia, että emme aiheuta ylitäyttöa tai aspiroimista. Pennut rimpuilevat kovasti ja vinkuvat kun niitä yrittää letkuttaa. Rohkeus ja usko tämän toimen onnistumisesta oli mennä. Titillä on kokemusta ihmisen nenä-mahalekuista mutta tämä kokoluokka on omalla tasollaan. Lopulta totesimme ainoaksi tavaksi saada letkutettua on, että pentua on pidettävä tiukasti päästä ja etutassuja on estettävä huitomasta syöttöletkua. Turvallisuuden nimissä toinen pitää pentua ja toinen hoitaa ruiskua. Hebe reagoi pentujen vinkumiseen ja yritti puuttua moiseen kidutukseen. Lopulta homma saatiin hoidettua ja aikaisemmasta päätöksestä huolimatta myös pienin sai lisäravintoa. Toistimme käsittelyn 3 tunnin päästä ja pennut nostettiin nisille aina kun mahdollista.

Illalla päätän hakea kellarista oluen ja vastassa on tyrmistyttävä haju. Kellarin lattiakaivosta on tulvinut kaikki vessasta alas vedetty. Lattialla on valtavat kasat turvonnutta vessapaperia ja sitä itseään. Pihalla viemärin tarkastuskaivon pitäisi olla siisti, mutta kannen avaus paljastaa että se on täynnä samaa sontaa. Tavaraa on siis kertynyt jo useamman päivän. Tämä tässä vielä puuttuikin. Soitto tutulle putkimiehelle ja ohjeeksi tuli että ei kannata kutsua päivystävää putkifirmaa vaan suoraan paineauto, joka avaisi tukoksen. Vaikka putkimies on perhetuttu ja tietää alan taksat, niin kuluarviota hän ei suostu arvuuttelemaan.

Torstai 22.6

Jatkoimme pentujen letkutusta tasaisesti 3 tunnin välein. Pennut imivät myös nisiä entistä ahkerammin ja alkoivat löytää ne omatoimisesti. Pirkko opasti että letkutuksessa kun pentua pidetään päästä, se saa roikkua niin että sitä ei tarvitse tukea alhaalta. Näin nielu on riittävän suorassa letkutusta varten. Hebe käy vihdoinkin hiekkalaatikolla. Alkoi jo huoli nousta kun ei hiekkaan kerry mitään poistettavaa. Päivän pidättelyn jälkeen lasti oli melkoinen.

Titi on laittanut lapsemme sängyn alla olleen suuren lelujen säilytykseen tarkoitetun liukulaatikon kissojen ensikodiksi. Tarkoituksena oli laittaa korkeammat laidat estämään vetoa. Pidämme sen sijaan helleaallosta huolimatta pentujen huoneen ikkunan kiinni vedon välttämiseksi. Huoneen ovi pidetään öisin kiinni jotta toinen narttumme ei häiritsisi kissaemoa, joka on antanut selvät merkit että muita kissoja ei nyt suvaita lähellä. Päivisin ovi saa olla auki mutta toinen narttumme siirretään alakertaan.

Kirjasimme painot ylös huolellisesti ja olimme tyytyväisiä kun olimme ostaneet jo hyvissä ajoin tarkan vaa’an. Ostettaessa kiinnitimme huomiota että punnitustaso ei ole tasainen vaan kuppimainen jotta rimpuilevat pennut eivät karkaa kesken mittauksen. Vaaka näyttää digitaalisella näytöllä yhden gramman tarkkuudella aina 5 kg:aan asti. Edelleen tunnelmat on kovin alhaalla, eipä kissojen kasvatus ole lähtenyt kovinkaan ruusuisesti liikkeelle.

Paineaito saa viemärin tarkastuskaivosta tukoksen auki ja pääsen lapioimaan sontaa kellarista. Lattiakaivo on myös tukossa mutta se avautuu vesiletkulla säätämällä sen suutin kovaan ruiskuun. Roiskeet ovat mahtavat. Porakoneeseen kiinnitettävällä tynnyrien tyhjentämispumpulla saan imettyä lieteliemen viemäriin ja usean huuhtelu-imu käsittelyn jälkeen kellari on siisti mutta kostea.

Viikon reissun pyykit odottavat matkalaukuissa ja pääsemme pikku hiljaa niiden kimppuun. Juhannus on jo ovella ja perjantaina on tulossa vieraita. On syytä siis hieman siivota. Pennut saavat vähemmän huomiota koska alkavat pärjäillä ihan luonnonmukaisella imetyksellä.

Perjantai 23.4

Pikkukissojen paino on odottamatta lähtenyt kivasti nousuun. Ekan päivän tasapainoilun jälkeen nousu oli torstain osalta tasan 11 g per nuppi eli sen verran kuin täysiaikaisilla on toivottavaa. Toivoa siis on, mutta saamme kuulla muiltakin kasvattajilta että paino on edelleen surkean alhainen (70, 80 ja 80 g) ja vasta parin päivän ikä ei takaa että elo jatkuisi kovinkaan pitkää. Heikon alun jälkeen riski tulehduksiin tai muunlaisiin vajaavuuksiin on suuri. Optimistinen luonne pakottaa ajattelemaan että ei tässä kuitenkaan kaikki ihan mönkään voi mennä. Tosin jos/kun pennut menetetään, niin pettymys tulvahtaa kuin rintamamiestalon lattiakaivo.

Illan juhannusvieraat saavat tulla vilkaisemaan etäältä pikkukissoja. Ruipelot mönkiäiset alkavat pikku hiljaa muistuttamaan oikeita kissanpentuja.

Lauantai 24.6

Kissojen painonnousu on hämmästyttävän suurta. Suurimmalla peräti 17 g yhden päivän aikana. Pennut syövät ja nukkuvat, nukkuvat ja syövät. Hebe syö varsin niukasti, possunlihasuikaleille perso kissa ei oikein tahdo saada mitään katoamaan lautaselta. Kissaemo käy kuitenkin hieman jalottelemassa ja on parhaillaan muutaman minuutin pois pentujen luota. Pentujen vaativa vinkaisu palauttaa huolestuneen emokissan nopeasti takaisin pesälle.

Punnituspöytäkirjoista teen taulukkolaskentaohjelmalla graafiset kuvajat painon kehityksestä ja päivittäisestä painon noususta. Selviää, että pienimmän paino nousee selkeästi muita heikommin ja nousutahti hiipuu hieman. Kuitenkin nousu on niin suurta että ei ole syytä letkutukseen. Punnituksia olemme harventaneet 2 kertaan päivässä.  

Sunnuntai 25.6
Aamuyöllä emokissa saa aikaiseksi löysät tuotokset yläkerran eteiseen. Minut herätetään varta vasten siivoaamaan se, eihän herättäja yksinkertaisesti voi. On se hyvä että tiedän minkä sortin työt minulle tässä taloudessa kuuluvat. (Allu on taloutemme kakkavastaavaa, Titi vastaava ruokataloudesta toim.huom.)

Kissan vointi herättää kovasti kysymyksiä, päällisin puolin kaikki on kunnossa mutta yöllinen toimitus ja vähäinen syöminen kummastuttaa. Kokeilemme vaihtaa ruokatarjontaa Whiskassin pussiruokaan höystettynä Pirskatilla. Lautanen tyhjenee silmänräpäyksessä. 

Kissaemo liikkuu selvästi enemmän, mikä osaltaan tuntuu helpottavalta. Pohdimme miten pikkukissat voivat näin hyvin. Painonnousu jatkuu tasaisena ja nisillä ollaan yhtä mittaa. Kalenterin tutkiminen herättää ajatuksen että jospa ne syntyivätkin 7, eikä 8 päivää etuajassa. Hebe oli ensimmäisen kerran kontaktissa Caesariin huhtikuun 23. mutta kalenterista rastitettiin jälkimmäinen astutuspäivä.

Maanantai 26.6
Heben ruokailuinnostus loppuu lyhyeen ja pohdimme riittääkö maito noin vähäruokaisella emokissalla. Whiskas ei enää kiinnostakaan ja ruoka on jo melkein kuivunutta kun nostetamme lautasen epätoivoissamme kissapesään. Sänkyyn tarjoilu tepsii ja diiva suostuu tyhjentämään lautasen. Vessakäyttäytyminen on palautunut normaaliksi ja tuotokset kiinteiksi. Poikaset ovat tuplanneet painonsa, joten huoli maidon riittävyydestä lienee perusteetonta. 

Kävimme ostamassa penturuokaa, mutta se taas ei uppoa emoon. Muut talouden kissat sitävastoin söisivät sitä erityisellä ilolla. Ennen vaaitusta kädet pestään huolellisesti sekä käytetään käsien desinfiointiainetta. Pennut punnittuaan Titi tulee kolliemme luokse. Caesar nuuhkii pennuntuoksuiset kädet perusteellisesti.

Tiistai 27.6 Pennut piipittävät ja vinkuvat kamalasti punnittaessa jonka seurauksen emo käy kuumana epäilyttävästä toimituksesta. Hebe pitää närkästynyttä ääntä ja tuohtuneena ei huomaa pentuja, jotka jäävät alle ja vinkuminen vaan yltyy. Tyttöpennut riitelevät nisistä, työntävät toisiaan päästäkseen saman tissin kimppuun. Pennut näyttävät jo ihan erillaisilta kuin alussa, mahat pullottavat ja ne muistuttavat lähinnä lihavia marsuja.  Penturuoka ei edelleenkään kelpaa emolle ja ihmetys nousee taas. Mutta kun ruoka tarjoillaan pesään niin se suostutaan taas hävittämään lautaselta.

Keskiviikko 28.6

Pennuilla on jo nimet vaikka ikää on vasta reilun viikon verran. Kissalan nimet pohjautuvat soul-musiikkiin tai tässä tapauksessa enemmänkin tietyntyyppisiin amerikkalaisiin jännityselokuviin - blaxploitaatioleffoihin. Mister Tibbs (Sidney Poitierin esittämä musta etsivä elokuvista In the Heat of the Night, 1967 ja They call me MISTER Tibbs, 1970) ja Superfly (Warner Bros., 1972) ovat saaneet samoihin aikoihin myös nimikkokappaleet. Musta kissamainen karetekaunotar Cleopatra Jones seikkailee useammassakin elokuvassa 60-ja 70-lukujen vaihteessa; yksikään niistä ei ole kovin hyvä.

Pentujen koko ja muoto on muuttunut kehitysvaiheen mukaisesti, vartalot ja päät ovat kasvaneet kovasti ja korvat eivät ole ihan pään myötäisiä. Mister Tibbsin silmät näyttävät siltä kuin olisivat aukeamassa. Isommilla pennuilla paino on noussut jo peräti 100 g syntymäpainosta. Alakulo ja epäluulo onkin muuttunut epätietoisuudeksi, jäävätkö pennut sittenkin henkiin? Sehän olisi mahtava asia! Ainoa mikä herättää huolta on että pienimmän pennun paino nousee selvästi hitaammin kuin muiden. Katso kuvajia.

Torstai 29.6

Toinen narttumme Tatiana on kovin yksinäinen, häntä ei päästetä touhuaamaan parhaan kaverinsa kanssa ollenkaan. Pari kertaa on päästetty vilkaisemaan, mutta aina niin iloinen Hebe-pellefantti on muuttunut pentujaan suojelevaksi kärttyiseksi ämmäksi. Yhtäkkiä kaikkien yllätykseksi Hebe tahtookin käymään alakerrassa. Nartut nuuhkivat toisiaan pitkään ja lopulta päättävät aloittaa riehakkaan hippaleikin. Heben perusluonne ei olekkaan muuttunut miksikään.

Pentujen värimääritykset ovat tarkentuneet: kaikki ovat hopeisia ja raidalliset ovatkin täplikkäitä. Raidat siis selvästi katkeavat. Superflyn hitaasta painonnoususta sen verran että painotaukon mukaan paino on noussut kuitenkin keskimäärin 10 g/vrk, kun taas sisaruksilla noin 12 g per päivä. Viime päivien nousu on ollut vain 8 g. Toivottavasti tämä ei indikoi mitään orastavaa ongelmaa.

Perjantai 30.6

Tarkempi punnitus osoittaa pienimmän painon nousseen eilen sittenkin peräti 10 g. Paino nousee tasaisesti, mutta Superfly on selkeä perässähiihtäjä. Pentujen elo on lokoisaa ja nukkumisen ja imemisen vuorottolua katkoo emon pesutuokiot jolloin pennut nuollaan joka puolelta aikamoisessa pyörityksessä. Punnitus onnistuu parhaiten niin että pentu otetaan käteen ja viedään emon suun eteen nuuhkittajaksi ja hieraistavaksi ennen kuin se asetetaan vaakaan. Näin emo ja pentu eivät koe että pentua ollaan ryösteämässä pesästä, joten pentu ei vingu ja emo ei saa hepulia.

Maanantai 3.7

Alussa pentujen ollessä nisillä, ne mahtuivat väljästi rinnakkain. Nyt painojen ollessa 190-220 g, ne mahtuvat vaivoin syömään samanaikaisesti. Pentujen paino on yli kolminkertaistunut ja kohta nelinkertaistuu. Tosin kun syntymäpaino oli näinkin alhainen (54-66 g) niin lienee turha laskea kuinka moninkertaiseksi paino on noussut. Olennaista on että ne voivat ilmeisen hyvin ja painon nousu on tasaista.

Mittausten perusteella viimeisen paivän nousu olisi vain 8 g per mönkijä, mutta syy näin alhaiseen nousuun on että lomat on tältä osin pidetty ja punnitusajankohta siirtyi aikaisemmaksi aamulla. Punnitusväli oli siis 19 tuntia josta arvioiden tämä vastaa 10 g vuorokausinousua. Pentujen silmät ovat edelleen raollaan eli piakkoin on odotettavissa kiihtyvää kehitystä joka osaltaa on myös elimistölle rasite. Lataa painonkehitystaulukko eli Excel-tiedosto tästä.

Keskiviikko 5.7