Kissojen ulkoilutarha - ostamalla vai rakentamalla?

Hankittuamme rotukissan perheeseen halusin rakentaa kissatarhan itse vaikka en omaa todellisia puusepäntaitoja. Työ osoittautui melko helpoksi, mutta muutama pieleen mennyt yksityiskohta jäi kaivelemaan mieltäni. Tarkoituksenani on rohkaista kaikkia kissan omistajia tai heidän puolisoitaan harkitsemaan oman näköisen tarhan rakentamista. Tässä muutama neuvo miten vältetään pahimmat sudenkuopat ja pidetään kulut kurissa.

Tarhatyömaa alkuvaiheissaan.

Perheemme leikattu kissavanhus vietti suurimman osan elämästään kerrostalossa sisäkattina. Muutettuamme kaupungin keskustasta pientaloalueelle se alkoi liikkua pienen arkailun jälkeen kotipihalla ja vieraili naapurustossakin. Pian saimme kokea pieniä vastoinkäymisiä kissan vapaasta ulkoilusta. Yhden naapurin autokatos oli muuttunut kissan vessaksi ja toisen naapurin ikkunan alta löytyi linnunraato. Meille oli selvää että vanha kaupunkieunukkimme oli kykenemätön myös metsästyspuuhiin, mutta närkästyneellä naapurilla kyti epäilys kissan syyllisyydestä. Sattuipa muutaman kerran, että pientä reviiriä puolustaessaan kissamme sai pahanpäiväisen löylytyksen joltain aggressiiviselta lajitoveriltaan.

Kun vuonna 2003 hankimme maatiaisvanhuksen närkästykseksi rotukissan pennun oli sanomattakin selvää, että uutta ja arvokasta nuorta kollia emme tulisi päästämään omin nokkinen ulos. Ulkomaailman riskit tuntuivat liian suurilta. Lisäksi väijyi uhka naapuruston silmätikuksi joutumisesta. Kevään käytimme uutta urosta pihalla valjaissa, mutta se tuntui kaikin puolin epäkäytännölliseltä ja aikaa vievältä hommalta, kissaa sai vahtia tarkkana ja kerran se luikerteli valjaista irti piileskelläkseen pensaassa ilman liekaa.

Käytin paljon aikaa etsiessäni netistä tietoa kissatarhan rakentamisesta, mutta vapaasti julkaistua materiaalia ei juurikaan löytynyt. Ainakin yksi sivutoiminen firma näyttää tekevän valmistarhoja häkkiseinäelementeistä, mutta sopivankokoisen tarhan loppuhinnaksi tuli mielestäni enemmän kuin olin valmis kerralla investoimaan. Toimiva ovipaneeli näytti sen verran haastavalta tehdä itse että päätin ostaa sen valmiina.

Lasten hiekkalaatikko ei enää kiinnostanut 5-vuotiasta tyttöämme.

Kesälomien koitettua sain nikkarointi-inspiraation ja hain rautakaupasta puutavaraa. Tuolloin 5-vuotias tyttömme oli kertonut, että häntä ei hiekkalaatikko enää kiinnostanut, joten kehittelin päässäni ajatuksen, että käytän 2 m x 2 m kokoista hiekkalaatikkoa pohjana.  Pystytin sen kulmiin reilut parimetriset 2” x 2” rimat. Oviaukon puolelle jätin rimat 20 cm pidemmiksi kuin perälle joten muoviseen kattoon tulisi sopivasti kaatoa niin, että puista tulevat roskat huuhtoutuisivat sadeveden mukana. Kiinnitys hiekkalaatikon laitoihin onnistui 60 millisillä puuruuveilla. Varmistin, että puutavara ei halkeaisi ruuvien voimasta poraamalla ensin läpimenopaikkaan parimillisellä terällä läpireiät. Kehikon kulmat nousivat pystyyn parissa tunnissa.

Tein hommia vain mainitut 2 tuntia kerralla. Tällä espanjalaisen työmiehen vauhdilla projekti kesti noin viikon eikä alkanut missään vaiheessa tuntumaan todelliselta työnteolta. Jakamalla työn lyhyisiin pätkiin sain myös askartelun jatkumaan melko katkotta siten, että ei tarvinnut pysähtyä pohtimaan miten seuraavan työvaiheen kanssa edettäisiin. Varsinainen suunnittelu tapahtui huomaamatta muitten loma-askareitten lomassa. Työkaluina minulla oli lautasahan lisäksi mainittu sähköporakone, puukko, vasara, ruuvimeisseli ja lisäksi nitoja verkon kiinnittämiseen. Valokatteen sahaamiseen käytin rautasahaa. Kiersin ruuveja käsin itsepintaisesti ja tajusin vasta projektin loppupuolella, että ranteita säästävä akkuporakone olisi tehnyt työstä jonkin verran nopeamman ja estänyt rakon syntymisen kämmeneen.

Kattoa varten liitin 4 kpl reilun 2 m pituista kakkos-kakkosta neliöksi. Kattomateriaaliksi valitsin kirkkaan valokatteen. Tässä vaiheessa tein sen virhearvioinnin, että muovinen valokate olisi riittävän tukevaa pysymään kasassa yhden veden valumissuunnan suuntaisen poikkipuun varassa.  Työn edetessä jouduin ottamaan kattorakenteen alas ja lisäämään poikkisuuntaisen riman tukemaan kevyttä valokatetta. Valokatetta myydään 1 m x 3 m paloina joten ajattelin säästää yhden valokatteen hinnan ja tehdä sen ainoastaan 2 rinnakkaisesta palasta.  Tässä tuli säästettyä väärästä päästä. Ensimmäisen vesisateen jälkeen selvisi, että katon olisi oltava noin 20 cm leveämmällä kuin seinät. Sadevesi osuessaan verkkoseinään roiskuu joka suuntaan ja häkin lattia kastuu lähes kokonaan.

Aivan kaikki tarhan yksityiskohdat eivät menneet ihan nappiin.

Tarhan seiniin pistin pystyyn lisää rimaa yhden per sivu joten tarvitsin 1 m levyistä metalliverkkoa. Hitsatun sinkityn verkon sopiva silmäkoko on noin 15 mm. Suurimmat rautakaupat läpi soitettuani totesin valikoiman suppeaksi ja hinnat kartellimaisen yhtenäiseksi. Ilmeisesti valmistusta tai maahantuontia tekee vain yksi taho, muuta syytä identtisiin hintoihin en pysty kuvittelemaan. Hintaa olisi pystynyt pudottamaan reilusti valitsemalla metallinharmaan raudoitusverkon 25 m rullassa. Minä taas itsepintaisesti halusin vihreän muovipinnoitetun metalliverkon jota löysin vain 5 m rullina. Hinta olisi ollut muuten kohtuuton, mutta löysin Bauhausista ”edullisen” erän hintaan 30 EUR/rulla. Raudoitusverkkoa olisi saanut ison rullan 50 euron hintaan.

Kehikon yläkulmat olin tukenut vinopuilla jo ennen verkottamista, mutta nämä tuet  osoittautuivat myöhemmin tarpeettomiksi. Lisäsin ennen verkottamista kiipeilypuita jotka tukevoittivat rakennetta melkoisesti, mm asensin 2 lautaa ristiin sivusta sivuun. Lopuksi arvioin, että tukipuita olisi tarvinnut vain kahteen paikkaan joka nurkan sijasta. Tarhan sivustoja ylös nousevat rampit olisivat olleet liian sileitä ja liukkaita kiipeillä joten porrastin ne päällystämällä rautakaupan kukkapenkkien reunuspuilla. Kyseessä on siis rautalangalla ketjutettu puolipyöreä rimamatto. Lopuksi tein 50 x 30 x 20 cm pöntön filmivanerista. Koska tarhan katto ei päästä vettä läpi, kissan puulaatikon ei tarvinnut olla erityisen säänkestävä. Lisäksi sen katto voi näin ollen olla tasainen eli laatikko on todella helppo tehdä. Laatikkoon tein kissan kulkuaukon sekä etu- että takapäätyyn jolloin laatikkoon linnoittautuva otus on mahdollista saada ulos työntämällä sitä peräpäästä. Kissatarha nousi siis käytöstä jääneen lasten hiekkalaatikon päälle. Jotta tarhasta ei tulisi suurta virtsa-astiaa piti pohja peittää terassipaneeleilla.

Kissan pönttö kannattaa sijoittaa korkealle, mutta yläpuolelle voi jättää ylimääräisen loikoilutilan.

Toin kaiken puutavaran rautakaupasta henkilöautolla valmiiksi sopivan pituisiksi sahattuna. Kävin puutavaraa noutamassa ainakin 4 otteeseen. Jos olisin omistanut kattotelineen tai saanut jostain peräkärryn lainaksi, olisin voinut tuoda kaikki tarvikkeet kerralla ja olisin säästänyt huomattavasti aikaa ja vaivaa. Toisaalta tulipahan käytyä jokaisen suuren rautakauppaketjun valikoimia tarkastelemassa. Loppupäätelmäksi tuli, että puutavaran hinta ei vaihtele niin paljoa, että kannattaisi näin pienen projektin eteen hakea sitä muualta kuin lähimmästä mahdollisesta paikasta. Sen sijaan kissatarhan loppuhintaan vaikuttaa melko paljon se mitä verkkomateriaalia päättää käyttää seiniin.

Tarhaprojektin lopputulos oli ihan tyydyttävä, kissat ovat turvassa, ne viihtyvät hyvin ja naapuritkin ovat lakanneet nauramasta. Tarhaa ei pysty siirtämään paloina niin kuin elementeistä tehty, mutta tarvittaessa tarhan paikkaa voi vaihtaa pihalla. Materiaalien loppuhinnaksi tuli noin 300 EUR + uusi akkukäyttöinen ruuvinväännin.

              Allu

Tarha valmistui jo viime vuonna, mutta sisustustöitä on jatkettu myös seuraavana kesänä.

Juttu on myös julkaistu Alfa Felis Rotukissayhdistyksen jäsenlehdessä 2/2004