"Hirviö Sisälläni" käyttääkin tätä tuttua kaavaa, antaen Petomiehen näin täyttää varsinaisen tehtävänsä. Jakso alkaakin kiivaan taistelun lomasta Orkas-saarille, jossa Asemies ja Buzz-Off ovat jäämässä alakynteen kun Tri-Klops, Rautaleuka ja Mer-Man tulittavat heitä. Emme tiedä tilanteesta muuta kuin että nähtävästi molemmat osapuolet ovat tulleet etsimään Orkas-saarella olevaa Emeraldia. Emeraldin voimista ei mainita mitään erityisempää, mutta se ei ole niin tähdellistä. Monikasvo on tulossa auttamaan tovereitaan kun Petomies iskee väliin.

Onkin kiinnostavaa nähdä, miten symbolisella ruoskan heilautuksella Petomies ottaa Monikasvon hallintaansa. Petomiehen mainitessa "Olisi pitänyt yrittää tätä aiemmin." tajuamme miten uhkaava aikapommi Monikasvo voisi olla omille joukoilleen joka kerta kun Valtiaat ottaisivat yhteen Pahuuden Sotureiden kanssa, Petomiehen ollessa paikalla. Mutta huolimatta Petomiehen hyödyllisestä voimien käytöstä, hän ei täytä ruutua tarpeeksi voidakseen loistaa jakson aikana, koska keskitymme uusiin pahiksiin Tuvariin ja Baddhraan. Petomies kuitenkin toteuttaa tarkoituksensa, jonka siemenet jäävät syöpymään Monikasvon mieleen.

Koska Monikasvolla on monet puolensa, olisi ollut erittäin mielenkiintoista nähdä hänen epävarmuutensa aiheuttavan päänvaivaa hänen varsinaisissa hommissaan, esim. näytellessään kohtausta Monikasvo olisi voinut olla niin keskittynyt kohtaamiseensa Petomiehen kanssa, että hän olisi unohtanut repliikkinsä kesken kaiken. Ehkä hänen robotti-puolensa olisi todennut pelkkiä virheitä yksinkertaisimmissa logiikka-tehtävissä. Mutta Monikasvon näyttelijän työ unohdettiin aikalailla heti "Alku - Osa I" -jakson jälkeen, eikä Larry DiTillio ole kovin innokas kaivautumaan syvemmälle Monikasvon persoonallisuuteen (tai persoonallisuuksiin).

Jakson merkittävin kohtaus tulee kun Asemies ohjeistaa Valtiaat lähtemään Tuli-Aavikolle, jossa he tuhoavat Orkas-saaren Emeraldin. "Kaikki paitsi Monikasvo." -lausahdus jää kaikumaan Monikasvon jo valmiiksi surulliseen alitajuntaan. Monikasvo ehti jo ennen tätä kuulla kun Buzz-Off heitti pientä herjaa hänestä, mutta suurvaltaisemman tahon kuten Asemiehen sana painaa hänen mieltä vain alemmas.

Mutta koska uudessa He-Manissa keskitytään enemmän ryhmä-toimintaan (verrattuna vanhan piirretyn nelikkoon; He-Man, Asemies, Teela ja Orko), joutuu jokainen jakso pieneen konfliktiin, jossa päätös on tehtävä ja sen on että otetaan kaikki soturit mukaan, jolloin voimme kuitenkin vain keskittyä pariin tarinalle tärkeään hahmoon, muiden ollessa taustapahveina. Tai sitten on jätettävä aina joku sivustalle, kuten Roboto, Sy-Klone, Buzz-Off, Mekaneck tai joku muu. Miten kukin pärjää siinä arvonnassa, on vain ylempien voimien tiedossa.

Onkin naurettavaa kuvitella, että hahmo vetäisi herneen nenäänsä vain sen vuoksi että hänen taitojaan ei välttämättä tarvita tietyillä tehtävillä. Mutta Monikasvolla on syytä olla tuohduksissa, koska hänen käytettävyyttään, tai persoonallisuuttaan ei määrittele pelkästään yksi rooli.

Juuri se Monikasvossa kiehtookin, että hänessä on potentiaalia niin moneen tarinaan synnyintarinasta lähtien. Ja vaikka Monikasvo esiintyykin 20:ssä jaksossa, ainoastaan "Hirviö Sisälläni" asettaa hänet näyttämön edustalle. Ja mitä mahdollisuuksia se valitettavasti hukkaa näin tehdessään, koska heti kun mietimme jaksoa, joka keskittyy Monikasvoon, ajattelemme että saamme tietää hänen synnyintarinansa, tai hänen sisäisistä riidoistaan, kun eri persoonallisuudet puhuvat yhden miehen päässä. Mutta kaikki tuo mikä olisi voinut olla, saa jäädä Monikasvon naamioiden taakse, kun eteemme tuodaan viikon uudet pahikset; Tuvar ja Baddhra.

Näistä kahdesta ei hirveästi kerrota, mutta heti alkumetreillä huomaamme heidän välisen eripuran. Tuvar on kaksikosta selvästi viekkaampi, joka turvautuu savuverhon antamaan suojaan ja moniin erinäisiin laitteisiin, metsästäessään kohdettaan. Hän myös pyrkii luomaan sekaannusta uhrissaan, jotta voi iskeä juuri oikealla hetkellä. Tuvar kuitenkin osoittaa myös taitonsa lähitaistelussa, jossa näkyy taidokkaat iskut ja potkut.

Baddhra taas luottaa brutaaliin voimaan, mutta osaa myös houkutella kohteensa ansaan. Hänellä ei välttämättä leikkaa kovin nopeasti, mutta se ei ole tähän mennessä tahtia haitannut. Baddhra myös osaa hämätä vastustajiaan, jolloin hänelle tarjoutuu tilaisuus käydä kiinni. Hänen aseenaan toimiva nuija on persoonallisuuteen sopiva, mutta hänellä on epäilemättä takataskussa muutama yllätys.

Uusin pahisten ilmestyessä muu Skeletorin porukka joutuukin heikkoon välikäteen, jolloin heillä on syytä pelätä työnsä puolesta. Two-Badin, joksi Tuvar ja Baddhra päätyvät, syntyyn liittyykin mielenkiintoinen tieto jonka Dean Stefan paljasti eräässä haastattelussa. Kuuleman mukaan Two-Bad aiottiin laittaa osaksi Skeletorin joukkoja heti alusta alkaen, mutta jossain vaiheessa tuli esille idea, että Two-Bad olisi ollut kaksi eri henkilöä alun perin. Niinpä hänen ilmestymistään siirrettiin sen verran, jotta hänen ympärilleen luotaisiin oma jaksonsa.

On hienoa nähdä lähestulkoon Skeletorin alkuperäinen viisikko paikalla, jossa ainoastaan Mer-Man on korvattu Whiplashilla, vaikka Mer-Man olikin mukana alkutaistelussa. Whiplash pääseekin loistamaan kun hän ehdottaa Skeletorille tietävänsä pari palkkionmetsästäjää, joista voisi olla apua. Whiplash oli Rapumiehen rinnalla Skeletorin joukoista ne kaksi typerintä palkollista, jotka luottivat voimaan taisteluissa. Whiplash kuitenkin hyppää valovuosia Rapumiestä edelle hyödyllisyydessään, kun hän tuo uusia sotureita esille. Jo jaksossa "Maanalainen Taistelu" Whiplash alkoi saada hieman historian tuntua menneisyydelleen,

ja "Hirviö Sisälläni" vahvistaa hänen asemaansa. Nauran joka kerta kun Whiplash saapuu Käärmevuorelle Tuvarin ja Baddhran kanssa ja pysähtyy Skeletorin eteen esitelläkseen heidät. "Tuvar, Baddhra, saanko esitellä --" ja ennen kuin hän saa sanottua lausettaan loppuun, Skeletor täräyttää hänet kauas Tuho-Sauvallaan.

Skeletor itse onkin jakson aikana hieman taka-alalle jäävä hahmo, joka kuitenkin osaa säilyttää pahansuopaisuutensa. Hänellä tosin on ollut kautta aikain taito varastaa valokeila kaikilta uusilta pahiksilta, jotka ovat joutuneet jakamaan ruudun hänen kanssaan. Kun Skeletor testaa uusia sotureita, pääsemme jälleen todistamaan hänen joukkojensa arvoja;

Ensin hyökkäävät Rautaleuka ja Petomies ja kun heidät on teilattu, on

vuorossa Evil-Lyn ja Tri-Klops.

Whiplash säästyy tällä kertaa, ja hänen ilmeensä on korvaamaton kun hän katselee miten muut saavat köniinsä.

Buuaan kuitenkin kohtaukselle siitä, että Evil-Lynin ja Tri-Klopsin taistelu Tuvaria ja Baddhraa vastaan tapahtui kameran ulkopuolella, emmekä näinollen nähneet, miten he oikeastaan voittivat Skeletorin valitut. Erityisesti olin Evil-Lynin puolesta erittäin harmistunut, koska uskon että vaati vähintään kummankin Tuvarin ja Baddhran hyökkäykset häntä kohtaan jotta hänet voitettiin. Heillä on voinut olla jokin yllättävä tekijä, jonka avulla he voittivat tämän Pahuuden Kuningattaren, mutta mielestäni kaikki tapahtui aivan liian nopeasti ja helpon tuntuisesti. En vain saata uskoa silmiäni.

Pahuuden Sotureiden hylkäyksen pelko sivuaa samankaltaisuudellaan osittain Monikasvon läpikäymää taistelua. Evil-Lyn, Tri-Klops, Rautaleuka ja Petomies yrittävät löytää tilaisuuden, jolloin voisivat osoittaa kelpoisuutensa, verrattuna uusiin sotureihin, joita Skeletor käyttää. Monikasvon on taas tultava toimeen itsensä kanssa, jotta hän voi taas olla hyödyllisempi Valtiaille.

Molemmat osapuolet käyvät läpi epäilyn, hylkäyksen ja haasteen, jotka ovat sinällään erittäin universaaleja teemoja, joihin kukin meistä voi samaistua.

Monikasvon tapauksessa hänellä on apunaan ja tukenaan He-Man, joka kerrankin on useampaan otteeseen pääosassa, heti kun kaikki muut Valtiaat on heivattu Tuli-Aavikolle.

Larry DiTillio antaa He-Manille jopa näyttävän esiintulon Orkas-saarella. Sankarillinen silhuetti kuuta ja taivasta vasten niin klassinen otos kuin vain voi olla.

Jopa He-Manin ensimmäiseen taistelukohtaukseen on lisätty erilaisuutta. Heti kun näemme maassa olevan pylvään, voisimme kuvitella He-Manin ottavan sen, ja yhdellä heilautuksella iskevän pahikset raunion reunalta kaukaisuuteen. Mutta hän käyttääkin lohkaretta apunaan, ja heiluriliikkeen avulla heivauttaa itsensä Tri-Klopsia, Mer-Mania ja Rautaleukaa kohden.

Vaikka He-Man ja Monikasvo ehtivät viettää aikaa keskenään, kirjoittaja missaa hyvän tilaisuuden viedä näiden kahden hahmon välisen ystävyyden korkeammalle tasolle. Parhaimmillaan he pelastavat toisiaan pulasta kuin vanhat taistelutoverit, ja koska Asemies ei ole lähistöllä, jää He-Manin harteille tarjota kaikki moraalinen tuki ja innoituspuheet. Hänen ja Monikasvon selviytyminen riippuu heistä itsestään

ja selviytymistaistelusta onkin kyse, koska heti kun he astuvat Tervasuon tiheään viidakkoon, ovat sankarimme saaliin asemassa. Sen lisäksi että Tuvar ja Baddhra johdattelevat kaksikkoamme kaiken aikaa, ovat Pahuuden Soturit myös väijymässä pusikoissa.

Tuvar ja Baddhra pyörivät ruudulla edestakaisin sellaiseen tahtiin jotta voimme huomata heidän tasavertaisuutensa. Baddhra ehtiikin törmäämään He-Maniin kahdesti, joista jälkimmäisellä kerralla hän nappaakin saaliinsa (tosin pyyhimme mielestämme tyhjästä ilmestyvät köynnökset, jotka itsestään köyttävät He-Manin, jo pelkästään naurettavuuden nojalla). Voimme kuitenkin todeta, että Baddhran eläimelliset vaistot ja suorasukainen raaka voima ovat auttaneet häntä luotettavalla menestyksellä.

Niinpä Tuvarin hiiviskelevä tyyli (joka muistuttaa liikaakin Predatorista) on painostavuudellaan tehokas vastakohta Baddhran menetelmille. Tuvar käy erittäin lähellä yrittäessään napata He-Manin, hän sentään saa sankarimme hämmennyksiin savuverhollaan, kaikuvalla naurulla ja lopulta Maailmankaikkeuden Vahvin Mies on polvillaan, avuttomana metsästäjänsä jalkojen juuressa.

Ja juuri kun Baddhra on loppua kohden saanut He-Manin vangittua ja valmistautuu hoitelemaan hänet, Tuvar ilmestyy kuin tyhjästä vaatimaan He-Manin päätä itselleen. Eräs jakson huippukohdista onkin kun nämä kaksi pahista alkavat ottaa mittaa toisistaan, tappelussa joka on varmasti käyty läpi monta kertaa heidän yhteisen historiansa aikana.

Tuvarin ja Baddhran taistelu onkin eräs jännittävimmistä kohdista, koska tähän mennessä yleisössä jokaisella on pieni toive, että oma suosikki voittaisi, mutta jännityksen suurin elementti tässä tappelussa onkin sen tasavertaisuus. Molemmat huijaavat ja yllättävät toisiaan joka käänteessä, eikä kumpikaan näytä saavan yliotetta missään vaiheessa. Valitettavasti animaatio ei joka kohtauksessa nosta kamppailun kiihkeyttä, mutta saa jopa liikkeet näyttämään hieman hitailta. Se ei kuitenkaan merkitse paljon, koska suurempi sääli on se, että taistelu on ohi aivan liian nopeasti Monikasvon ilmestyessä paikalle.

Monikasvon voitto Tuvarista ja Baddhrasta käy hieman liian heppoisesti, mutta tarkoituksena on jouduttaa kohtausta tärkeämpään kohtaan, kun Pahuuden Soturit ilmestyvät. Tri-Klops ja Rautaleuka käyvät jo valmiiksi turpaansa saaneiden palkkionmetsästäjien kimppuun, samalla kun Petomies ja Evil-Lyn ottavat yliotteen Monikasvon hirviö-puolesta.

Tällöin alkaa henkinen köydenveto välillä He-Man - Monikasvo - Petomies, jossa Monikasvo kärsii eniten. Petomiehen keskittyessä enemmän hallintaan ja He-Manin yrittäessä muistuttaa Monikasvolle tämän itseisarvosta, voi Monikasvo päätyä vain yhteen ratkaisuun. Tämä mittelö ei kuitenkaan vedä vertoja Monikasvon jo aiemmin kokemalle koetukselle, kun hän oli joutunut Tervasuohon Suokonnan kynsiin, ja yritti robotti-puolensa avulla miettiä loogista pakotietä. Hänen ainoa toivonsa oli käyttää hirviö-puolen voimaa, mutta jopa oman henkensä uhalla, Monikasvo jäi epäröimään tätä ratkaisua.

Ja kun Monikasvo on vapauttanut He-Manin (mitä muuta me odotimmekaan?), sekä muut Pahuuden Sotureista on tyrmätty suohon, Monikasvon palkitsevin hetki tulee, kun hän voi tarrautua hänelle paljon harmia aiheuttaneeseen Petomieheen, käyttäen vieläpä hirviö-puoltaan, ja nakata tämä suohon myös.

Jakson lopussa, Tuvar ja Baddhra tuodaankin Skeletorin eteen, jolloin Pahuuden Soturit erittäin äänekkäästi mainitsevat, miten nämä epäonnistuivat tehtävässään. Skeletor taas ei todellakaan ole tyytyväinen, että hänen käskyistään huolimatta, kaksikko ei tehnyt yhteistyötä, ja ironista kyllä, Pahuuden Soturit onnistuivat tällä kerralla tekemään yhteistyötä, joten Skeletorille jääkin loppu-vitsi; englanniksi "Too bad!", joka lausuttaessa muistuttaa Tuvarin ja Baddhran uutta nimeä "Two-Bad". Eli se on voi voi palkkionmetsästäjille, jotka inhoavat toisiaan...

Viettää koko loppuelämä kiinni toisissaan. Tämä ratkaisu palvelee Skeletoria siinä muodossa, että näin hän estää Tuvarin ja Baddhran mahdolliset kostot kummaltakin osapuolelta Skeletoria kohtaan, mutta hän luo samalla aikapommin Two-Badista, koska on vain ajan kysymys jolloin Two-Bad on tekevä yhteistyötä kahden itsensä kanssa, jolloin hän on erittäin vaarallinen uhka, jopa Skeletoria kohtaan.

"Hirviö Sisälläni" on yksi ensimmäisen tuotantokauden monista synnyintarinoista, ja koska se kertoo ihka ensimmäistä kertaa Two-Badin alkujuurista, asettuu jakso yhdeksi fani-suosikeista. "Hirviö Sisälläni" on nautittava monistakin asioista; uusien hahmojen esittelystä, hyvisten kunnollisesta ruutu-materiaalista sekä kaiken aikaisesta jännityksestä. Vaikka "Hirviö Sisälläni" voi tuntua keskiverto-jaksolta, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, "Hirviö", on nimittäin paljon parempi.

©2002, 2003 Mike Young Productions. Kaikki oikeudet pidätetään.