Skeletor uhmaa itsekseen Käärmevuorella, että miten hän on vielä saava Harmaakallon voimat, imiessään samalla voimaa Shakarran Kristallista. Huomattuaan, että kristallista on tullut hyödytön hänen tarpeisiinsa, hän palaa valtaistuimelleen. Samaan aikaan, Häijy-Lyn salaa seuraa Skeletoria taikapeilinsä kautta ja puhuu miten hän on päihittävä Skeletorin, koska tämä ei tajua kristallin todellista voimaa.

Kuukausia myöhemmin, Orko vaeltelee metsässä itsesäälissä, muistellessaan miten hänen taiat menivät pieleen Asemiehen laboratoriossa sekä Kuninkaallisessa Palatsissa viihdyttäessään vieraita. Hän myös haikailee päivistään Trollassa, missä hänen voimat toimivat kunnolla sekä häntä kunnioitettiin. Orko toivoo jotain tapaa parantaa taikojaan, koska harjoittelemisesta ei näytä olevan apua. Juuri silloin hän törmää vanhoihin raunioihin ja ihmettelee niiden olemusta puiden keskellä. Lähestyessään raunioita hänen medaljonkinsa koskettaa kiveä ja Orko yhtäkkiä päätyy raunioiden sisäpuolelle voimakkaan tuulenpyörteen takia joka imaisee hänet. Sieltä hän löytää pienen kristallin palan roikkumassa ketjussa, jota ympäröi neljä patsasta, kaikkien asennot yrittämässä napata kristallin.

Kuninkaallisessa Palatsissa Prinssi Adam juttelee Asemiehen kanssa hänen He-Manina olemisesta ja miten se on vaikuttanut prinssin elämään. Asemies muistuttaa Adamia hänen velvollisuuksistaan näiden mahtavien voimien ansiosta. Keskustelun keskeyttää hätä-signaali kutsuen Asemiestä, koska tulipalo oli saanut alkunsa luoteisessa osassa palatsia ja oli leviämässä nopeasti. Asemies ohjeistaa miten hoitaa tilannetta samalla kun Adam muuttuu He-Maniksi.

He-Man ja Asemies saapuvat tulipalolle, ja He-Man aikoo leikata koko alueen jossa tuli on, jotta voisi siirtää sen, estäen samalla tulen leviämisen koska vettä ei saada tarpeeksi tilanteeseen. Hän leikkaa maata miekallaan ja aloittaa sen nostamisen, kun yhtäkkiä hän huomaa, että on alkanut sataa lunta. Lumi sammuttaa palon ja Asemies kiittää He-Mania tilanteen hoitamisesta. He-Man on hämmentynyt koska hän ei tehnyt sitä. Ääni väkijoukon keskeltä huomauttaa sammuttaneen palon. Orko Suuri saapuu tilanteeseen heiluttaen kristallia kädessään, kerskuen miten hän taiallaan hoiteli tulipalon. Kun Asemies kysyy mistä on kyse, Orko aggressiivisesti väittää ettei Asemies eikä kukaan muu tunne todellista Orkoa ja hän mainitsee miten voisi tuhota kaikki ympärillään.

He-Man kohtaa Orkon, kysyen häneltä mikä häneen on mennyt ja siinä samassa Orko alkaa ihmettelemään tapausta itsekin. Orko pyytää anteeksi Asemieheltä, joka tällöin huomaa Orkon kaulassa roikkuvan kristallin. Hän kysyy Orkolta mistä hän on sen saanut, ja Orko kertoo löytäneensä kristallin, aikoensa pitää sen antaakseen Kuninkaalle ja Kunigattarelle pahoinpyyntönä, mutta heti kun hän oli laittanut sen kaulaansa, olivat hänen voimansa tuntuneet voimakkaammilta, joten Orko oli ajatellut pitää sen kokonaan itsellään, jotta hänen taikatemppunsa eivät enää menisi pieleen.

Asemies epäilee kristallin voimaa, koska vain harva velho Eterniassa pystyy samanlaiseen kuin lumimyrsky, jonka Orko sai aikaan. Duncan pyytää He-Mania tulemaan mukaan Harmaakallon Linnalle, jonne hän aikoo matkata kysyäkseen Velhottarelta, mikäli tämä tietäisi jotain kristallista. Orko lähtee myös matkaan ja samalla kun he aloittavat retkeään, huomaamme että Häijy-Lyn on seurannut heidän puheitaan Tuhon Tuojan välityksellä jo vähän aikaa ja myös hän on kristallin perään...

Tarina - 4: Val Staples ehti jo todistaa taitojaan hiukan lyhyessä tarinassa, joka tehtiin Target-liikkeitä varten, kun he halusivat He-Man & Skeletor lelupakkaukseen mukaan sarjakuvan joka esittelisi hahmoja ja heidän välisiä suhteitaan. Volume ykkösen ensimmäiseltä osalta kuitenkin odotettiin paljon, kuten jonkinoloista lähtöä alusta, keskittyen He-Maniin ja Skeletoriin. Emme kuitenkaan näe He-Mania tai Skeletoria kovin paljon, vaan näyttämön varastavaa kokolailla Orko. Tämä Orkoon keskittyminen ja hänen käyttäminen juonen aloittajana tuo vahvasti mieleen alkuperäisen He-Man and the Masters of the Universe-piirretyn, ja tähän Staples sanookin pyrkineensä. Tarina toimii paremmin, jos sen sijoittaa uuden piirretyn ensimmäisen kymmenen jakson jälkeen, eli tämä vieraannuttaa jokusen lukijan, kun kaikki alkaa enemmän tai vähemmän valmiista lähtökuopista. Staples kuitenkin onnistuu antamaan tarpeeksi dialogia jotta henkilö joka ei olisikaan koskaan nähnyt yhtään piirretyn jaksoa, ei täysin jää ihmettelemään että missä mennään. Siihen mennessä kun ehtii tottua tarinan vauhtiin ja on alkamaisillaan syventyä asioihin, se päättyy. Lopetus jääkin kutkuttamaan mieltä juuri sopivasti jotta haluaa nähdä mitä jatkossa tapahtuu.

Taide - 5: Emiliano Santalucia on käynyt läpi pitkän prosessin yrittäessään saada tyyliinsä amerikkalaista näköä. Hänen uudistettu taiteensa eroaakin vanhoista töistä siinä määrin, että hän ei käytä lainkaan mustaa viittaamaan varjoa hahmoissa tai taustoissa joka on kirjoittaja/värittäjä Val Staplesin ansiota, koska hän suostutteli Santalucian luottamaan siihen, että värit hioisivat hänen taiteensa sivuja varten puhtaaksi. Eli jäljelle jää Santalucian yksinkertainen tyyli, joka on kuitenkin täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, joiden tekemisessä hänellä on varmaan kulunut tovi jos toinen. Tarinan kerronta on loppujen lopuksi sujuvaa, eikä mitään harhauttavia asioita ole sivuille lisätty, jolloin lukukokemus on pelkkää nautintoa.

Kansi A-Taide - 5: Emiliano Santalucia tekee kannellaan suurta kunniaa Alfredo P. Alcalalle ja hänen alkuperäiselle King of Castle Grayskull-minisarjakuvan kannelle. Santalucia tuo Noremin tavoin eteemme aktiivisen taistelun suuressa kokoluokassa, mutta onnistuu jättämään kannen etupuolen tarpeeksi selkeäksi. Tämä, kuten muutkaan vaihtoehtoiset kannet eivät varsinaisesti heijasta itse tarinaa, mutta ottaen huomioon että tämä oli ensimmäinen lehti kauppojen sarjakuva-hyllyillä, se ei haittaa tippaakaan.

Kansi B-Taide - 4: Kuuluisan J. Scott Campbellin vaihtoehto-kansi on myös täynnä päähenkilöitä, ja hän saa pahikset näyttämään hyvin häijyiltä ja ilkeiltä. Huono puoli on että myös hyviksetkin näyttävät aika ärjyiltä, lukuunottamatta Mekaneckia ja Orkoa, ja erityisesti He-Man näyttää raivohullulta miekan-heiluttajalta. Itse tyyli onkin jokaisen makuasia, ja tykkäänkin hänen liioitellusta viivastaan, mutta en kuitenkaan pääse siitä yli, että lähes kaikki hahmot näyttävät kuin olisivat pahisten puolella.

Kansi C-Taide - 5: Itse mestari Earl Norem tekee paluun ja tuo vanhojenkin He-Man-fanien iloksi upean maalauksen suurtaistelusta sarjakuvan kansille. Noremilla on myös historiaa vanhojen Masters of the Universe-Magazine lehtien kansien tekemisessä ja vielä yli 70-vuotiaanakin hänen teoksensa ovat hätkähdyttäviä. Ja vaikka kansi näyttääkin täyteen ahdetulta, ovat nämä 19 hahmoa saatu hyvin mahtumaan pieneen tilaan. Väkijoukosta puuttuukin vain Velhotar ja Mekaneck, mutta Two-Badin näkeminen tekee kannesta erityisen, kun ottaa huomioon ajankohdan. Myös He-Manin ja Skeletorin tekeminen kuulto-kuviksi on hieno lisä.

PIILOTETUT YLLÄTYKSET JA MUUT ERIKOISUUDET:
Sivu 01, Ruutu 3: Katossa roikkuvassa lipussa on pieni Horde-logo.
Sivu 08, Ruutu 1: Loo-Kee piileskelee pensaissa ja myös klassinen Moss Man näkyy taustalla.
Sivu 13, Ruutu 5: "Leannasia" on viittaus MVCreationsin editoijaan nimeltä Leanne Shaw.
Sivu 16: Palokuntalaisten vaatteet muistuttavat Snout Spoutin asua.