Preiviikissä sijaitsevasta kartanosta liikkuu paljon huhuja. Monet ovat siellä käyneet katselemassa ja osa on uskaltautunut jopa porttien sisäpuolelle, josta ei hyvää seuraa. Historiallinen totuus talosta on se, että siinä on asunut riitautunut suku joskus 60-luvulla. päärakennuksessa ainakin on ollut muuri keskellä taloa, koska suku oli niin vihoissaan keskenään. Kyse ei siis ole mistään pienestä väliseinästä vaan todellisesta tiilimuurista, jonka joku talossa asunut sukulainen rakensi.
Tarinan mukaan Preiviikissä sijainneessa kartanossa on asunut perhe, missä kaikki perheenjäsenet, vanhemmat ja lapset olivat vähän mielisairaita. Perheen poika oli niin sairas, että häntä pidettiin lukittuna kartanon ullakolle. Kuutamo öinä kuultiin kuinka poika ulvoi kuin susi. Joskus poika oli päässyt karkuun ullakolta ja surmannut sisarensa lyömällä tämän rinnan läpi piikkilanka aidan kappaleen. Kukaan ei ole uskaltanut mennä kartanon alueelle, koska vartioivan talonmiehen levoton sielu vaeltaa varsinkin öisin kartanon mailla. Pihalla on myös pieni hautausmaa, josta ei tiedetä onko se siunattu vai kummittelevatko kaikki sinne haudatut kartanon alueella.
Monet nuoret ovat tyhmyyksissään käyneet kartanon tontilla ja heiltä on kuultu monia tarinoita, osa on saanut peräänsä verenhimoisia saksapaimenkoiria ja osa suolapanoksia persuuksiinsa. Talossa asustelleen miehen sanotaankin olleen hyvin tarkka omaisuudestaan ja puolustanut sitä vaikka miten. Sittemmin talon tyhjettyä on joku kertonut ottaneensa kuvan kartanosta, siinä kuvassa näkyi hahmo ikkunassa vaikka sen piti olla tyhjillään, karmivaa eikö totta!
