Blogi

	Irtoajatuksia
Etusivulle Esittely Työhistoriani Koulutukseni Luottamustoimeni Harrastukseni Tärkeät Irtoajatuksia 2009 2008 Palaute	11.3.11 Ei näköjään nyt irtoa irtoajatuksia tänne. Pitää katsoa koko tämä weppisivuhomma vaalien jälkeen. Nyt menee mukavasti aikaa yhdessä talkoillen Sipilän Juhan saamiseksi eduskuntaan. Juhalla on lähes 250 henkilön aktiivinen tukiryhmä. Muutama tärkeä weppisivu: - Netti-TV-lähetykset sunnuntaisin klo 20:00 - vaalivideot ja nauhoitetut netti-TV-lähetykset - soppatykkikierroksen aikataulut - juhasi.fi-etusivu - Juhan Facebook-sivut - Juhan twitter 2.2.11 Oli päivän Kalevassa uutinen, että Vesa Pöyhtäri eroaa kappalaisenvirastaan. En jaa Vesan jyrkkää näkemystä tässä asiassa, mutta olen hyvin pahoillani, että tähän on tultu. Kirkossa pitäisi olla sijaa myös perinteiselle pappisnäkemykselle. Puhutaan moniäänisestä kirkosta ja suvaitsevaisuudesta. Jotenkin se vain kulkee yhteen suuntaan. Kyllä suvaitsevaisuuden vaatiminen myös edellyttää sitä. 23.1.11 Olinpa perjantai-iltapäivällä ja lauantaina Pohjois-Suomen Opettajainpäivillä. Hyviä puheenvuoroja ja ammattitovereita. Muutama referointi sieltä: Esko Valtaoja suorastaan provosoi optimismillaan. Välillä nauratti vertauksillaan. Virkistävä näkökulma tulevaisuuteen. Keijo Tahkokalliosta jäi mieleen se, että lapselle tulee sanoa "ei". Se tukee lapsen itsenäistymistä. Jos lapsi ei sanaa kuule, ei hän myöskään opi itsenäisesti itsellensä aikanaan sanomaan ei. Ei sen kiellon tarvitse aina olla sanallinen "ei", lapsi katsoo ja vanhemman ilmeestä ja reaktiostakin sen voi päätellä. Jos lapselle ei sano "ei", ei hän itsenäisty. Tahkokallio totesi myös mm. että yhteisöllisyys on hyvä tavoite. Mutta se on lopputulos muista asioista, esim. siitä, että ihminen oppi luopumaan jostakin omastaan toisten, sen yhteisön hyväksi. Jos ei luovu, ei sitä voi vaatia muilta, yhteisöltä. Säde-Pirkko Nissilä kertoi dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Viisi keskeisintä tyyppiä hän kuvasi, niiden tavat vuorovaikuttaa ja reagoida sekä tavallisimmat törmäystavat. On hyvä tunnistaa itsensä ja kumppaninsa vuorovaikutustavat, niin ymmärtää mitä tapahtuu ja välttää konfliktit. Välttää kenties avioerotkin. 21.1.11 Kävinpä joutessani päivittämässä luottamustoimilistaani. Joitakin muutoksia on näin vuodenvaihteessa. Oulujoen seurakuntaneuvostossa valitsijayhdistyksemme sai yhden paikan lisää. Kaksi nuorempaa ehdokasta aloitti. Hyvä. Samoin aloitti yksi jäsen uudelta seurakunnan alueelta Yli-Iistä. Mainiota. Olen heidän varajäsenensä. KD:n piirissä ja paikallisosastossa päättyi kaksivuotiskauteni sopivasti - kesästä lähtien olen jättäytynyt syrjemmälle, koska olen tehnyt aktiivisesti Juha Sipilän vaalityötä ja hän ei ole KD:n listalla. 14.1.11 Kuukausi ja vähän toista mennyt edellisestä merkinnästä. Hyvää uutta vuotta itse kullekin - jos tätä enää kukaan lukee... Tässä joulun alla, joulun tietämissä ja sen jälkeen olen aika monelle omaa eduskuntavaaliehdokastani Juha Sipilää mainostanut. Olen myös kutsunut muutamiin tilaisuuksiin. Se on tullut kyllä selväksi, että politiikan käsite on hämärtynyt. Olen saanut useita kommentteja, joiden sisältö on suurin piirtein "en ole kiinnostunut politiikasta, mutta aion äänestää". Rehellinen kommentti, joka kertoo mielestäni puoluepolitiikan inflaatiosta - ei politiikan. Politiikka kun edelleenkin on käsitteenä vain yhteisten asioiden hoitamista. Useampikin edellä tavalla tavalla sanoneista on kuitenkin tässä vuosien varrella ollut minuun yhteydessä esim. Viinivaaran, kallioparkin, kouluverkon, yksittäisten koulujen, Punaisenladon kankaan, Ouluzonen, yms. tiimoilta. Eikös se kerro kiinnostuksesta yhteisten asioiden hoitamiseen eli politiikkaan, eikös se kerro peräti osallistumisesta politiikkaan. 9.12.10 Kirkkovaltuusto istui kokoustaan pari päivää sitten. Käsittelyssä oli muun muassa palvelustrategia, siitä oli sorvattu varsin ympäripyöreä päätösesitys. Linjaukset piti hyväksyttämän kovin väljinä. Siksikö, että myöhemmin päätökseen voitaisiin sitten vedota - oli lopputulos mikä tahansa... Yhteisten seurakuntapalvelujen (YSP) johtokunta on todennut lausunnossaan :"Kuultuamme henkilökuntaa, toteamme, ettei strategian hallinnollisessa valmistelussa ole huomioitu riittävästi henkilökunnan tulevien tehtävien valmistelua, eikä heidän riittävää kuulemista, josta seuraa työuupumus, työnäyn ja motivaation katoaminen. Lausuntonamme toteamme, että strategian valmistelua ja toteuttamisvauhtia tulee hidastaa niin, että henkilökunnan hyvinvointi ja jaksaminen tulee huomioiduksi konkreettisesti. Johtokunnalle esitetty strategialuonnos tulee palauttaa uudelleen valmisteltavaksi siten, että YSP:n vastuu-/tehtäväalueet arvioidaan uudelleen, koska on vaara, että merkittävät nuorisoa tavoittavat erityistyömuodot (erityisnuorisotyöpainotteinen varhaisnuorisotyö, partiotyö) voivat kuihtua." Tuo viimeinen lause on vakava. Tiedämme kuinka kävi kolmisen vuotta sitten YSP:stä seurakuntiin siirretyn parisuhdetyön. Se nuivettui pois, koska seurakunnissa on jo kädet täynnä. Työ toimi ja tavoitti yli yhtymärajojen - siksi se olisi pitänyt pitää yhtymässä. Kyselyyni parisuhdetyön tilasta vastattiin pari vuotta sitten, että 'huomioidaan strategiassa'. Sen haluaisin nähdä - ja ennen kaikkea toimivan työmuodon. Kuinka käy yhteisten kymppileirien, vapputapahtumien, partioleirien,... Oulun neljä seurakuntaa muodostavat hyvin kiinteän kokonaisuuden, asukkaat eivät tunnista ja tunnusta seurakuntarajoja. Haluavatko kirkkoherrat tällä hajoittamisyrityksellä pönkittää asemiaan ja neljän seurakunnan mallia. Yhä vahvemmin olen yhden Oulun seurakunnan kannalla. Toimivan seurakuntaelämän ja toimivien työmuotojen takia. Seurakuntalaisten takia. Tässä on yksi suuri tehtävä uudelle kirkkovaltuustolle. 6.12.10 On se aika itsenäisyyspäivästä kun kynttilät jo palavat ja linnanjuhlia vielä odotellaan. Harmaa päivä on ollut, päivemmällä katsoin taas syrjäsilmällä ensimmäisen Tuntemattoman. Aamulla laitoin lipun salkoon. Isäni muistoksi, itsenäisyyttä juhlistamaan ja kiitokseksi kaikille veteraaneille etulinjasta kotirintamalle. Isäni kirjoja on lähdössä sotahistorialliseen museoon, sieltä joukosta luin vasta Rauha Kuusalon kirjan Kenttäsairaala. Tavallansa se on johdatellut minua tähän itsenäisyyspäivän tunnelmaan. 17.11.10 Oli seurakuntavaalit ja meni kirkolliskokous. Ei ota laantuakseen kirkon ympäriltä homoparien siunaamisen ympärillä kiertävä keskustelu. Tänään Kaleva tiivisteli vaalitulosta tämän asian ympärille ja mittasi sillä linjan liberaaliutta. Käsite 'liberaali' jää jutussa määrittelemättä, mutta tuskin se vain yhtä asiaa tarkoittaa. Kohdallani oli merkki sarakkeessa 'Ei täyttänyt vaalikonetta' ja selitys 'perusteli vaalikoneessa, miksi ei halunnut ottaa kantaa'. Tässä se perustelu: "Tähän jätän harkitusti vastaamatta. Keväällä kun vaaliyhdistyksen muodostaminen alkoi, lupauduin mukaan ja päätin ja ilmoitin, että yhteenkään naispappeutta ja homopareja koskevaan kysymykseen en vastaa. Ne asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että kaventuisivat rastiksi jossakin ruudussa. Aivan suotta pääosa kirkkoa koskevasta keskustelusta ja uutisoinnista suppenee noihin kahteen asiaan. Kirkolla on sama päätehtävä kuin on ollut parituhatta vuotta. Suurimmalle osalle seurakuntalaisten arkea huoli ja tuentarve on ihan muualla." Toinen asia, joka tämän päivän lehdessä erityisesti viritteli ajatuksiani on otsikon 'Erikoisluokat saivat jatkoajan' alla. Asia sinällänsä on ilman muuta hyvä. Luokat jatkavat ja kokonaisuus muotoillaan toimivaksi kuntaliitossyksyyn 2012. Voipi ajatella kahdella tavalla: a) Lautakunta sivuutettiin ja päätöksen tekivät kaupunginhallitus, opetustoimi sekä lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Lautakunta, kun on todella asiaan paneutunut ja yli puolikas oli valmistelemassa vaihtoehtoista esitystä viime kokoukseen. b) Lautakunta evästi em. neuvottelijat viimekokouksessaan niin hyvin, että neuvottelijoilla oli kunnon eväät. Noista kahdesta valitsen b-vaihtoehdon. 10.11.10 Kuten on uutisoitu, keskustan kehitys etenee. Ja kallioparkki. Jostakin näkövinkkelistä tilanne oli reilu - olihan kaksi vaihtoehtoa, joista valita, keskitetty tai hajautettu. Vanhat jakolinjat ja tunneasiat näkyivät kuitenkin edelleen ja osa keskusteluista meni ihan ohi, osa oli täysin mautonta - ei aikuiselta semmoista pitäisi sallia. Olin hajautetun kannalla - paperit lukeneena ja sitä parempana pitäen. Valinta perustui myös siihen selkeimpään evästykseen, joita äänestäjiltäni kaksi vuotta sitten sain. Eivät kaikki äänestäjäni varmasti hajautetun ratkaisun kannalla olleet, mutta enemmistö aikanaan kantaa ottaneista... Oleellisesti saman verran tilaa oli tarjolla keskitetyssä ja hajautetussa ratkaisussa eikä kumpikaan todellisuudessa tarjoa toista lyhempiä kulkumatkoja. Sen Kalevan tämän päivän kuvakin näyttää. Toisessa vaihtoehdossa kävellään maan alla ja noustaan hissillä ison kerrostalon verran, toisessa kävellään maan pinnalla. Sitä pidän epäreiluna, että kallioparkkivaihtoehdon kuluja saatiin näyttämään pienemmälle huojennuskertoimella 1.4 - se perustuu vain valtuuston vanhaan päätökseen, ei kummoisiin faktoihin. Tilastollisena tarkasteluna esitelty liite oli vanhan tilastotieteilijän näkövinkkelistä surkuhupaisa ja sen todistusarvo jämpti nolla. Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on mennyt, varsinainen vaalipäivä on edessä - löytyisikös sinulle ehdokas toimivista seurakuntalaisista? Eduskuntavaalitkin lähestyvät hissukseen, kampanjoita viritellään jo, tarjoan ehdokkaaksesi Juha Sipilää. 3.11.10 Oli opetuslautakunnan kokous, erityisluokka-asiasta keskusteltiin. Keskustelu oli hyvä ja evästi seuraavaksi kerraksi tehtävää päätösesitystä. Eilen illalla kulki sähköposti ja soiteltiin, kun valmistelimme kompromissia vaihtoehtoiseksi ja rakentavaksi päätösesitykseksi. En sitä kuitenkaan esittänyt, kun oli tiedossa pöydällepano. Söimmepä myös puheenjohtajamme kunniaksi pyöreiden vuosien synttärikakkua. Lautakunta lauloi mainiolle puheenjohtajalleen hyvinkin perinteisen 'paljon onnea vaan'. Lautakunnan jäsenet otti vastaan todella hyväntuulinen, iloinen ja kauniisti laulava mielenosoittajien joukko. Vieläkin on hyvä mieli. Tuommoisella hyväntuulisella ja iloisella mielenosoituksella on paaaaljon suurempi voima kuin tiukalla ja vaativalla. Muistamme parin vuosikymmenen takaa laulavan vallankumouksen joka johti peräti Balttian maiden itsenäistymiseen. Nauttikaa iloisesta ja hyväntuulisesta musiikista Kalevan ja Ylen sivuilta. Niin... ja itse asia, no se jäi pöydälle. 21.10.10 On noussut taas otsikoihin Kallioparkin rakentaminen. Sen rahoituksesta kysyttiin myös yhdistymishallituksessa. Kyseessä kun on iso ja pitkälle vaikuttava hanke - epäilemättä nykyiset lähikunnat, Uuden Oulun osakkaat haluaisivat siitä sanansa sanoa. Ajatus on, että kaupungin 100%:sti omistama Oulun Pysäköinti Oy rakentaa kallioparkin investointina omaan taseeseensa. Silloinko ei tarvitsisi asiaa yhdistymishallituksessa keskusteluttaa? Minulla oli ilo ruokailla ja keskustella PS:n eduskuntavaaliehdokkaan Anne Snellmannin kanssa. Myös kallioparkki puhutti. Tuumasin, että tämähän avaa Kiimingillekin tavan toteuttaa vaikka ideaparkki. Ja niinpä vain jo tänään aamulla YLE uutisoi ideaparkin rakentamishaaveiden lämmittelystä. Malttiakin tarvitaan, että kuntien yhteiselon varttuisi rakentavasti. 20.10.10 Viimeviikon loppupuolella kävimme Brysselissä asti Euroopan parlamenttiin tutustumassa. Lauantaiaamuna, kun matkan jälkeen luin saapuneita lehtiä, laitoin lapulle montakin ajankohtaista asiaa, joita olisi ollut hauska täällä kommentoida. Mutta kun oli sähköposti täynnä, töitä rästissä ja kokouksia useammalle päivälle tällä viikolla, niin enpäs sitten kaikkea kirjoita. Ehkäpä se on helpotuskin... Brysselistä tuumaan kyllä vielä kirjoittaa. Ja siitä, kuinka lähes paniikkireaktioon asti lentopelkoinen mies kuitenkin lensi. Tänään tulee uusi poliittinen kokemus. Osallistun yhdistymishallituksen kokoukseen varajäsenenä varsinaisen ollessa estynyt. Kokouspaperit ja materiaalit tulevat varajäsenenä minullekin ja kyllä ne tulee vilkaistua. Sama juttu aikanansa kun monikuntaliitosta selviteltiin. Kerran kävin silloinkin kokouksessa. Piskuisessa ryhmässämmehän eivät luottamustoimet mene ollenkaan tasan - toisella on liuta jäsenyyksiä ja toisella pienempi liuta varajäsenyyksiä... 12.10.10 Kaleva uutisoi, että eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa kiersi nimilista, jossa vaaditaan kansanäänestystä kallioparkista. Allekirjoittajia oli uutisen mukaan myös kristillisdemokraateista. Totta toinen puoli. Tuommoinen lanketti kiersi kokouksessa. Toinen puoli on ankkaa, en sitä allekirjoittanut - tuskinpa Marja-Leenakaan... Sen verran paperi kohdallani pysähtyi, että luin sen. Koskapa ps:läiset istuvat takanamme, ehkäpä päättelivät minun myös pysäyksen aikana allekirjoittaneen. Toisaalta, kallioparkkikriittisenä ja hajautettua pysäköintiä kannattavana olisin sen kenties voinutkin allekirjoittaa. Periaatteessa en kuitenkaan ole kansanäänestyksen kannalla, kyllä valtuuston tulee kaupunkilaisilta saamansa vastuu kantaa. Minä olen vaalien alla saanut vahvan kallioparkkikriittisen evästyksen ja se on muistissa. 7.10.10 Yle uutisoi pääuutislähetyksessään eilen, että eduskuntavaalien ehdokasasettelu alkaa olla valmis. Haastateltiin varttunutta ehdokasta ja nuorempaa sekä ainakin yhtä tulokasta. Millaisen kansanedustajan minä haluaisin itselleni? Uutisessa mainituista tarjolla olivat kokenut seitenkymppinen, muutama paluuta yrittävä, maalivahti, laulaja yksi kansanliikkeen vetäjä sekä nuori. Kyllä minä edellytän omalta edustajaltani näyttöä ja kokemusta asioiden hoitamisesta - jossakin muodossa. Puoluejärjestötausta voi olla eduksi, mutta toisaalta se on voinut myös kaventaa yhteiskunnallisen toiminnan pelkäksi järjestötoiminnaksi. Niitäkin näin kulkiessani lukuisissa keskustan esivaalitilaisuuksissa. Nuori ehdokas kertoi nuoruuden ehdottomalla varmuudella: "...se kuinka pitkä cv on ei kyllä määrittele missään nimessä edustajan pätevyyttä. Politiikka ei kuitenkaan ole menneisyyden käsittelyä, se on pikemminkin tulevaisuuden rakentamista." Joo,... cv:n pituus...? Varmasti cv:n sisältö vaikuttaa, ei toki pelkkä pituus. Kokemus auttaa takuulla kansan asioiden hoitamisessa. Ja kyllähän tulevaisuutta nimenomaan rakennetaan nykytilanteen päälle ja nykytilanteeseen on tultu historian kautta. Minä haluan kokeneen ja luotettavan edustajan, jolla on näyttöä - juuri sieltä menneisyydestä. 6.10.10 Ollut aika lailla puuhaa, niin on jäänyt blogin pito vain ajatuksiin. Seurakuntavaalit vievät jonnin verran aikaa. Aikaa ja ajatuksia ovat vieneet myös Sipilän Juhan vaalikuviot - Juhahan on nyt virallisestikin eduskuntavaaliehdokas. Hän on se ehdokas, jonka eteen itse talven mittaan teen sen, minkä vaalityötä teen. Tässä reilu pari viikkoa sitten on kristillisdemokraattinen puolue saanut uuden liikemerkin, logon ja sloganin. Tarttis päivittää weppisivuja... Seitsenkymmenluvun puolessa välissä seurasin isäni kanssa sarjaa Kevään 17 hetkeä. Se tuli uusintana muistaakseni 1984 ja nyt sitten väritettynä, uudistettuna ja hieman lyhennettynä. Tunnelma on edelleen se sama. Jotain kuvaamatonta, rauhallisia hetkiä sodan keskellä. Jotain koskettavaa ja hyvin inhimillistä. En tiedä... luullakseni paras televisiosarja, jota olen koskaan katsonut. Upea melankolinen musiikki. 22.9.10 Sanoi Pekka Pouta televisiossa, että huomenna on tulossa ihan mukava päivä, sateet jäävät Jyväskylän ja Etelä-Lapin väliin. Ei se minusta tunnu mukavalle. vasta Kalevan pääkirjoitussivulla joku kirjoitti Helsinkikeskeisyydestä. Milloinkahan meteorologi toteaisi, että valtakuntaan on tulossa mainio sää - vain Helsingissä sataa. Männä viikolla keskustan esivaaleissa Juha tuli sijalle 14. Vaaleihin lähtee 15, joista 8 ensimmäistä äänestyksen perusteella ja loput piirikokouksen päätöksellä. Toisaalta on kuulemma päätetty, että oululaisia nostetaan ehdokkaiksi kolme. Ei siinä ole mitään järkeä, miksi Oulu olisi erityisasemassa, eivät äänestäjät noudata kuntarajoja - se tulisi kepussakin ymmärtää. Juhan mahdollisuudet ja aikanaan saama äänimäärä ovat monikymmenkertaiset esim. kolmannen oululaisen kanssa - riippumatta siitä tulkitaanko Vehkaperä oululaiseksi - ja onhan hän ainakin uuden Oulun asukas. - tulos keskustan sivulla (Excel-taulussa kunnittain) - tulos Juhan sivulla - Juhan kommentti - kommenttini tiistain 22.9. Kalevan mielipidesivulla Ennen kuin kauheasti ihmettelee, kuinka kd:läinen kommentoi kepun esivaaleja, kannattaa lukea tuo kommenttini. 18.9.10 Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyi viime keskiviikkona. Värkkäsin perjantaina uutisia katsellessa pienen ja yksinkertaisen sivuston sille vaaliyhdistykselle, jossa itsekin olen ehdokkaana, www.toimivatseurakuntalaiset.fi. Eilen iltasella lisäsin ehdokkaiden nimilistat - ne kun löytyivät seurakuntien weppisivuilta jo keskiviikkoiltana. En käyttänyt sivun teossa css-tyylejä, vaikka se olisi fiksua ja kyllä helpottaisi, jos tulee muutosehdotuksia ulkoasuun. Kaikkia nimiä en tunnista, mutta ainakin Oulujoen listalla on mukavasti myös mainioita nuoria ehdokkaita. 12.9.10 Eilisessä Kalevassa oli todella mielenkiintoinen Alakerta-kirjoitus, kirjoittajana Juha Sipilä, DI, Yrittäjä ja Kempeleen ekokorttelin puuhamies. Kaleva otsikoi jutun "Ydinvoiman hukkalämmössä vastaus bioenergian haasteisiin". Oltiin mitä mieltä tahansa, demokraattinen päätös ydinvoimaluvista on tehty. Kirjoitus tarjoaa ydinvoiman ja bioenergian väliin yhteistyön mallia. Kalevan verkkosivuilta en juttua löytänyt, mutta tässä on suora linkki kirjoitukseen Juha Sipilän sivuilla. 10.9.10 Niinkin mielenkiintoinen asia, kuin vanhojen sanomalehtien pikakatsaus. Keskiviikon Kalevassa esiteltiin suunnitelmia viisikerroksisesta Elämysten talosta keskelle toria. Kalevan lehtikuvasta näkee hyvin, kuinka kaunis näkymä Rantakadulle katoaa, edellisestä linkistä avautuvassa kuvassa näkyy myös Hotelli Hilton, joka peittää viimeisiäkin torin meri- ja saarinäkymiä. Hilton ei varmaan huonolle paikalle tule, mutta tarvitsemmeko Hiltonia, mitä se tuo tullessaan. Hiltonilleko elämystentaloa rakennetaan vai oululaisille. Nyt näkyy Autorannankin alle voivan parkkitilaa rakentaa - ei ollut niin helppoa silloin kun kallioparkkia suunniteltiin. Eilisessä lehdessä olikin taas kallioparkki - juttu on luettuna, mutta asia syventelemättä, joten ei siitä vielä enempää. Tunnustan, että vanha epäilys nousee, mutta koitan perehtyä kriittisesti ja avoimesti. 22.8.10 Budjettiriihi tuli ja meni vauhdilla. Aineksia näin vaalien alla on puitavaksi niukasti. Seinäjoki-Oulu ratarahoista voi olla tyytyväinen niin alueen yritysten kuin ekologiankin näkökulmasta. Isot energiapoliittiset linjaukset jäävät seuraavalle vaalikaudelle. Ennen eduskuntavaaleja ovat tarjolla seurakuntavaalit. Tähän mennessä Oulussa muodostetut vaaliyhdistykset esitellään Oulun seurakuntein weppisivulla. Toimivat Seurakuntalaiset (TS) ovat taas koonneet seurakuntiin oman riippumattoman listansa, jonka taustatietoa on niin ikään näkösällä. Oman seurakunnan TS-asiamiehenä on moniaita iltoja kahden puolen loma-ajan mennyt puhelimessa. Olen saanut lukuisia vinkkejä hyvistä ehdokkaista ja sitten soitellut. Kovasti on arkuutta ehdokkaaksi ryhtymisessä - ja aivan suotta, ihan järkeenkäypää sydämellä tehtävää hommaa tämä on. Se ilahduttaa, että nyt on ehdolle tulossa myös nuoria, nythän seurakuntien luottamushenkilöt ovat jo varsin vanh... eikäkö, öö... ansioituneita kansalaisia. Minulla, viisikymppiä täyttäneellä on vielä kahdeksan vuotta matkaa luottamushenkilöiden keski-ikään. 19.8.10 Kansakunta on varmaan jo kärsimättömästi odottanut blogini päivityksiä - tai ainakin molemmat lukijani. Eilen oli syksyn ensimmäinen luottamushenkilötehtävä. Oli piiitkä ja puuduttava opetuslautakuntapäivä - yli kahdeksan tuntia sillä reissulla meni. Asiaa toki ja yhdysrehtoreita ja virkamiehiä. Antoisaakin oli. Seminaari ja kokous. Muutakin on ehtinyt tapahtua sen jäljestä kun työt alkoivat. On tulollansa seurakuntavaalit ja eduskuntavaalit keväällä. Molemmat antavat mukavasti puuhaa. 4.7.10 Minun kesäni yksi hienoista ilmestyksistä on yläjuoksulta operoiva vesitaso, joskus se oli siellä talvisuksillakin, kun ohi hiihtelin. Varttuneessa iässä lentokone on, ja siksikin niin tyylikäs. Ilma-alusrekisteristä löytyivät tiedot. Siinä talossa on koneen koti, minne poikosena kantohankea pitkin hyvän ystäväni ja koulukaverini, silloisen kanttorin pojan kanssa pyöräilimme katsomaan heidän pystykorvaansa - miksiköhän se koira oli siellä? Vai muistanko pyöräilymme syyn väärin? Semmoinen pikkupojan unelma on tämmöisellä lentopelkoisella mielessä ollut lapsesta lähtien, että nousta ja laskea omalta joelta. Kait minä olin jo toisella kymmenellä, kun kauan sitten pappilan laiturilta ihailimme joelle laskevaa ja kohta taas nousevaa vesitasoa. Kuvittelen, että lentopelkonikin hellittäisi, kun näkisi, että joku ihminen oikeasti konetta ajaa - ei joku ihme automaatti. Sen verran pikkupoikaa minussa vieläkin on, että aina kun kuulen tuon Oulujoen oman lentokoneen äänen, niin juoksen pihalle ihailemaan ja tunnelmoimaan - nousussa se on tai valmistautuu laskuun - hieno laite!! Siinä koneessa on ihan erilainen ääni, kuin muissa taivaan pörrääjissä. 2.7.10 Jokohan se eduskunta pääsisi kesälomalle... Tavallisesti se lienee lomansa juhannukselta aloittanut, mutta päättivät äänestää ydinvoimasta ennen juhannusta. Ja nyt on päätetty. Ymmärrän siellä täällä olevan innon, onhan ydinvoimala iso taloudellinen panostus minne tahansa. Lasketaan kuinka paljon voimalan rakentaminen työllistää, pitäisi samalla muistaa kokemuksesta, että rakentaja on ulkomainen - ja merkittävä osa työpanoksestakin tulee ja menee ulkomailta. On aika tylyä aluepolitiikkaa tarjota ydinvoimalaa kaukana Helsingistä oleville pikkupaikoille ja unohtaa ne muuten. Pettynytkin olen. Olisin jättänyt voimalaluvat antamatta. Rakentaminen on kuitenkin vielä kaukana ja tässä välissä on toivoa muille energiamuodoille. Nyt on valitettavasti vaikea uskoa, että muihin energiamuotoihin panostetaan samalla innolla ja vakavuudella, kun energian tuotanto on turvattu. Syöttötariffia ja risupakettia odotellaan... Risupakettia! Eikö tuo ole aika halventava nimitys uusiutuvalle energialle - kokonaisuushan kattaa muutakin. Ohjataanko taas meidän ajatteluamme mielikuvilla? Ydinvoima versus risupaketti!? Sitä paitsi uusiutuva energia työllistää nimenomaan kotimaassa ja kattavastikin maaseudulla, ydinvoiman rakentajia tulee sankkoina pilvinä ulkomailta. Edellisestä pääsenkin siihen, että minulle tulee vielä jonkun sortin ongelma siitä, että haluan Juha Sipilän eduskuntaan - Juha kun on naapuripuolueesta. Toinen ongelma tulee siitä, että kirjoitan tämän julkisesti blogissa. Helpotus on sitten siinä, että blogillani ei ole montaa lukijaa... Kauan sitten Laanilan koulussa oli historian opettajana suuresti arvostamani ja monesti muistelemani Spede. Hän sanoi demokratian ritareiksi ihmisiä, jotka eivät ole sitoutuneet puolueeseen, vaan arvioivat niiden toimintaa ja tekevät johtopäätöksiä tapahtuneesta. Demokratian ritarit huolehtivat siitä, että demokratia toimii, he voivat valita puolueen vapaasti ja äänestävät ihmistä, eivät puoluetta. He eivät sitoudu puolueeseen jääräpäisesti, teki se mitä tahansa. Kevääseen 2008 minäkin olin demokratian ritari, sitten liityin puolueeseen saadakseni kanavan yhteiskunnalliselle aktiivisuudelleni sen kasvettua semmoiseksi, että se kuntavaikuttamiskanavan tarvitsi. 19.6.10 Eilen iltapäivällä lähestyin pyöräreissullani alikulkuramppia Myllyojalla. Jonkun matkaa edessäni oli kaksi pikkuneitiä pyörillänsä. Toinen hyppäsi pyörän päältä pois. Kun pyörä pysyi mukavasti pystyssä apurattailla, neiti juoksutti pyörää edellänsä. Ohjaamattomana pyörä yhtäkkiä kaatui ja tyttö muksahti pyörän päälle. Kun pääsin kohdalle, pysähdyin ja kysyin, tarvitseeko hän apua. Neiti näytti mietiskelevän, itkeäkö vai ei ja nyökytti sanoen "joo". Hän rullasi lahkeen ylös - ja pienen pieni naarmu löytyikin polvesta. Puhaltaminen auttaa näköjään sukupolvesta toiseen. Nostin pyörän pystyyn ja matka jatkui yhtä iloisesti, kuin ennen kaatumistakin. Pyynnöstäni neitokainen esitteli, kuinka hän osaa alamäessäkin jarruttaa pyörää. Miksipä kirjoitin. No siksi, kun ihmettelin itseäni. Olisi ollut luontevaa nostaa ensin lapsi pyörän päältä pois, niin olisin tehnyt aikanaan omieni kanssa tai myöhemmin tuttujen lasten. Mutta kun olen lukenut kaikenlaista lehdestä... Tuli mieleeni, että jospa lasta on varoiteltu vieraista sedistä, niin säikkyyhän hän jos outo tulee ja nostaa. Ja entä jos joku paikalle sattunut syyttää jostakin... Harmi kun ei voi enää ilman muuta toimia luontevasti. Tai ehkäpä sitä on vain väärässä paikassa varovainen. ___ ___ ___ Viime viikolla uutisoitiin semmoista, että kohta kansalainen voi valita vapaasti missä terveyskeskuksessa hän asioi. Mitähän tuolla saavutetaan? On vieläkin haastavampaa resursoida terveysasemat oikein. Ja tuleeko kummia käsityksiä siitä, että joku terveysasema on parempi kuin joku toinen. Olemmehan tottuneet siihen, että esimerkiksi lukioita rankataan liian yksinkertaisilla perusteilla. Pari päivää sitten uutisoitiin sisäänpääsyn keskiarvoilla ja joku viikko sitten ylioppilaskirjoitusten tuloksilla. Ei kumpikaan kerro paremmuudesta. ___ ___ ___ Arvoisa satunnainen lukijani. Jos olet Keskustan jäsen, käy äänestämässä Keskustan jäsenvaaleissa. Juha Sipilä täytyy ehdottomasti saada eduskuntaan. Monestakin syystä! Eikä vähiten energiapoliittisista! 6.6.10 Perjantaina loppui koulu tältä keväältä. Oli vähän haikeaa jättää koulu kesäksi - ei koulun takia vaan mainion työyhteisön. Eilen kiersimme ylioppilasjuhlia. Huomenna aamulla alkaa kesäloma, kun ei tarvitse mennä kahdeksaksi töihin. Nyt olemme siinä välissä. 4.6.10 Ympäri vuoden ja ympäri kaupunkia pyöräilevänä olen havainnut, että kevyenliikenteen väylillä olevat työmaat ja esteet merkitään huonosti aiheuttaen ikäviä yllätyksiä ainakin pyöräilijöille. Urakoitsijoilla ja työmaapäälliköillä on tässä parantamisen paikka, samoin kuin kaupungin valvonnalla. Pyöräilin keskiviikkona Linnankadun sillalta kohti Tuiraa suihkujen puolen pyörätietä. Tulin Raatinsaaren liittymään, jossa pyörätie tekee pienen mutkan ennen ajoradan ylitystä. Olin väistänyt samaan suuntaan kulkevaa jalankulkijaa kun yhtäkkiä tajusin, että liittymästä puuttuvat kaikki kevyenliikenteen luiskat. On kymmensenttinen terävä reunakivi ja vastassa vain hiukan matalampi. Ehdin jarruttaa. Rysähti, mutta vanteet pysyivät ehjinä. Kirkas keskipäivän aurinko ei luiskien puutetta paljastanut. Minkäänlaista varoitusta luiskien poistosta ei ollut. Harkittu tappopaikka pyöräilijöille. Soitin Teknisen keskuksen vaihteeseen ja pyysin yhdistämään Raatinsaaren kaduista vastaavalle. Kysyttiin, että onko kyse työmaasta. Vastasin, että on - selvästi kun olivat hommat kesken. Keskus yhdisti ja miesääni vastasi. Säikähtyneenä kerroin vuolaasti tapahtuneen ja kuinka vaarallisesta paikasta on kyse. Vaadin, että vaaranpaikka täytyy vaikkapa soralla luiskoitaa tai edes selkeästi merkitä. Ääni pani hanttiin ja kertoi, että hänen aluettaan on Raatin työmaa, eivät kadut. Lupasi kuitenkin viestiä eteenpäin kunnossapitopäällikölle. Soitin itsekin kunnossapitopäällikölle ja kerroin taas tilanteen ja kuvailin vaaran - nyt jo paljon rauhallisemmin. Hän kertoi, että työstä vastaa urakoitsija kaukaa Etelä-Suomesta. Kysyi laittaako hän sähköpostia vastaavalle henkilölle vai haluanko olla itse yhteydessä. Sanoin soittavani itse. Epäilin sähköpostin tehoa ja arvelin olevan vakuuttavampaa, jos esitän tapahtuneen ja vaaranpaikan tuoreella kokemuksella. Soitin saamaani numeroon, josta piti löytymän koko Raatin työmaasta vastaava henkilö. Hän vastasi ja kiisti täysin, että asia millään tavalla kuuluisi hänelle. Hänelle kuuluu vain Raatin työmaa, ei kyseinen liittymä. Soitin uudelleen virkamiehelle ja kerroin, mitä olin kuullut. Virkamies oli hämmästynyt siitä, ettei asia edennyt koko työmaan vastaavan kautta, vaikka kyseinen liittymä on osa kokonaisuutta. Kunnossapitopäällikkö lupasi viedä asian katurakentamisesta vastaavalle aliurakoitsijalle. Pyysin että hän hoitaa asian soittamalla, mikään sähköposti ei löytäisi koskaan perille, kun eivät puhelunikaan. Vuorokautta myöhemmin ei asialle oltu tehty mitään. Autotiellä ei tuommoinen välinpitämättömyys olisi ollut mahdollista - neljä merkitsemätöntä terävää reuna poikittain kesken väylän. Kummallista, että selvää vaaranpaikkaa ei kukaan saa kuntoon tai merkittyä? Tämäkö seuraa urakoiden ketjuttamisesta - jokainen luulee tietävänsä, mikä ei hänelle kuulu? On epäselvää kuka vastaa mistäkin, joku sentään vastaa puhelimeen. Tarina jatkuu siten, että ilmoitin asiasta poliisille, joka lupasi lisätä paineita kaupungille. Hukkaanhan se poliisin aika menee merkitsemättömästä työmaasta vastaavia etsiessä, mutta jos ei organisaatio itse löydä, niin apua se tarvitsee... Onneksi on Kaleva. Tämän päivän lehdessä kerrottiin, että kevyen liikenteen väylät ovat valmiina tiistaina. Niinpä koukkasin työmatkalla Tuirassa mutkan tarkistamassa tilanteen. Olivat pyöräteiden ylitykset yöllä päällystetty ja luiskat kunnossa. Se siitä, mutta vastuuongelmat ja välinpitämattömyys paljastuivat. ___ ___ ___ Kymmentä vaille seitsemän telkkariuutisissa kerrottiin vapaa-ajattelijoiden tempauksesta, jossa he vaihtoivat Raamattuja pornolehtiin. Eipä tuota paljon kannata kommentoida - olen luullut heitä aikuisiksi, mutta epäkypsien murkkupoikien hihittelyhommaa tuommoinen on. Millä tavalla tempaus edistää heidän ylevää päämääräänsä "Vapaa-ajattelijat edistävät uskonnotonta ja tieteellistä maailmankatsomusta". Ryhmä on pieni viime vuodenvaihteessa siinä oli vain 1549 henkilöä. Pakkohan heidän on jotenkin yrittää ylittää uustiskynnys. Kauas on yhdistys pudonnut Minna Canthin Wapaista Aatteista. 2.6.10 Sanoivat paikallisuutisissa, että "Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on saanut Suomen ympäristökeskukselta moitteet Meksikonlahdelle lähetetystä öljyntorjuntakalustosta. Paikallisten viranomaisten olisi pitänyt kysyä lupa kaluston lähettämiseen Helsingistä." Siellähän ne vissiin tietävät asian kuin asian... Hienon ratkaisun teki pelastuspäällikkö Haverinen, olipa tarkastanut paikallisesta ELY-keskuksestakin. Nyt saadaan ilmaiseksi uudet puomit, vanhenevien tilalle - säästyvätpä nekin rahat muuhun. 31.5.10 Kävimme mutkan Helsingissä. Siellä oli Rautatienpuistossa ja Kaisaniemen puistossa menollansa Maailma Kylässä festivaali. Ruoka ja musiikki ovat helposti toisten kanssa jaettavaa kulttuuria, samoin korut. Korut ja ruoka ovat myös helposti myytäviä tuotteita ja aina jonkun elinkeinokin. Oli myös lukuisia erilaisia yhteistyö- ja avustusjärjestöjä esillä. Musiikkia oli monella lavalla, äänekkäimpänä lauantai-iltana nousi esille letkeä, sympaattinen ja hyväntuulinen reggae. Tuo tapahtuma ei ollut se syy niinkin syrjäisessä paikassa kuin Helsingissä käymiseen. Muodollinen syy pikku lomaseen oli Oiva Toikan 50-vuotistaiteilijanäyttelyn avajaiset. Kuinka kutsun saimme, on oma pikkutarinansa, mutta olihan tuo elämys käydä kerran elämässä tuommoisessakin tilaisuudessa. Näyttely antaa riemastuttavan monimuotoisen ja iloittelevan kuvan taiteilijan pitkästä urasta. Perjantai-iltana kävimme syömässä sukulaisystävien kanssa - ihan sattumoisin ruokapaikaksi valikoitui Sea Horse. Ihan tupaten täyttä oli ja kauhea mekkala. Saimme kuitenkin pöydän kabinetin puolelta, jossa oli rauhallisempia ruokailijoita - näytimmekö mekin semmoisille? Jo ravintolan sisustus vei ajatukset 50-60 vuoden taakse. Ruokalista oli suorastaan riemastuttava: pääosin ihan tavallisen kuuloista kotiruokaa! Ja hyvää!! 18.5.10 Lämmintä piisaa. Eilen aamuvarhaisella juoksulenkki meni mukavasti hikoillen t-paidassa. Hiljaista oli, ei yhtään elävää ihmistä näkynyt matkan varrella - autoja meni Vaalan tiellä. Eilisen valtuuston kokouksen alla paljastettiin kaupungintalon prosenttitaidetta. Kivoja ja erilaisia juttuja. Sen julkaisu sai aikaan, että Hiirosen vanhainkodin rempan kohdalla äityi hämmästyttävä keskustelu siitä, että Hiirosen rempan hintaa nostettaisiin 20 tuhannella ja se raha käytettäisiin taiteisiin. Puoluetoverini Marja-Leena Kemppainen toi puheenvuorossaan esille sen, mille se huomenna lehdessä näyttäisi, kun taiteelle myönnetään pari kymppiä lisää ja Hiirosessa on sijaiskielto päällä ja reservit revitään henkilöstön selkänahasta. Ja tottahan se on - keskustelu ei ollut missään suhteessa mihinkään. Keskustelu vain venytti kokousaikaa - jokainen kolmen tunnin yli menevä tunti maksaa kokouspalkkioina ja toistakymmenen virkamiehen palkkoina karkeasti laskien yli kuusi tonnia. Valtuusto voi säästää pelkästään pitämällä keskustelun asiallisena. tietenkin demokratiaan kuuluu asioiden käsittely keskustelemalla, mutta aina ei sisältö ole missään suhteessa käytettyyn aikaan. Tämän päivän Kalevassa Jari osui taas nappiin. Taitaa olla Jari tällä hetkellä Suomen sattuvimmin oivaltava pilapiirtäjä. Sanovat, että blogiin pitää kirjoittaa sen verran säännöllisesti, että pysyy lukijoilla mielenkiinto yllä. Näkyy vaan monet puuhat kärjistyvän loppukeväälle, ei oikein malta. 5.5.10 Kreikalla menee heikosti. Se lienee nyt reilun viikon aikana tullut selväksi kaikille. Euromaat, Suomi muiden mukana, ovat lainaamassa Kreikalle niin suurta rahasumma, että minulta loppuvat nollat päästä. Sanovat, että on pienempi paha lainata kuin päästää Kreikka konkurssiin - pienempi paha myös meille suomalaisille. Jos Kreikka päästetään konkurssiin nousevat, korot ja muitakin taloudellisia vaikutuksia on - niin sanotaan. Haluaisin kyllä, että minulle selvitetään kuinka tuo mekanismi toimii. Olen sitä koittanut lehdistä ja uutisista lukea, mutta vielä ei ole se ketju päässäni aukoton. Ei vaan tässä kotimaisessa taloustilanteessa tunnu reilulle lähteä lainottamaan toisen maan ongelmien ratkaisuja, kun omiakin on. Itse kukin on kuullut ja lukenut, kuinka älytöntä julkisen talouden puolella rahan haaskaaminen on tuolla muinaisessa sivistyksen kehdossa ollut. Espanjan ja Portugalin samansuuntaisista ongelmista on ollut myös puhetta. Lainaa tullaan antamaan tipotellen ja vain, jos tervehdyttämistoimet etenevät. Eivät kreikkalaiset niele muiden vaatimuksia semmoisenaan nikottelematta. Mielenosoituksia ja mellakoita on edessä. Historiassa Kreikalla on ollut taipumusta sotilasvallankaappaukseen. Pitäisikö siis lainaa antaa vai ei... Eduskunta päättää suurista asioista, on mielenkiintoista seurata keskustelua ja koittaa muodostaa omaa kantaansa. On se sentään toista olla kuntapolitiikko - ihmiset ja asiat ovat lähellä, voi ottaa asioista selvää ja kuunnella kaupunkilaisia, ymmärtää asioita ja niiden välisiä yhteyksiä. Uudistunut Kaleva oli ensivaikutelmaltaan pettymys. Myönnän heti, että kysymys voi olla ihan vaan tottumuksesta. Ettei vain olisi sisällölle ja uudelle toimituslinjalle kuvaavaa, että pääkirjoitussivu oli siirretty haeskeltavaksi keskeltä lehteä ja sen tilalla oli iso ja raflaava kuva ja juttu. Juttukin oli kummallinen - tarinan muodossa ja preesensiä - ettei vain hamuttaisi seskan ja iltalehtien lukioita näiden keinoilla? uutislehden taso siitä kärsii. Lueskelen monta kertaa vuodessa Keskisuomalaista, Kaleva muuttuu nyt siihen suuntaan. Kalevan verkkosivusto uudistui jo aiemmin. Ennen avautumissivulta näkyi pikaisesti tuore uutistarjonta, nyt mainoksia ja iso kuva. Olen muuttanut selaimen avautumissivuksi Ampparit-palvelun Pohjois-Pohjanmaan uutiset - nyt taas näkee yhdellä silmäyksellä, missä mennään. Jos on Kreikassa huoletonta rahan käyttö, niin ihmetyttää se kotisuomessakin. Ylen toimitusjohtajan palkka nousi 52% henkilövaihdoksen yhteydessä - samalla määräaikaisesta pestistä tuli vakituinen. 27.4.10 Kävimme tänään opiskelijoiden kanssa Taitaja-kilpailuissa. Ehkäpä käyn huomenna uudelleen, koskapa paljon jäi vielä näkemättä. Suosittelen jokaiselle kansalaiselle - keskiviikkona ja torstaina ehtii vielä. Autolla ei lähelle kannata pyrkiä, koskapa parkkipaikat ovat kilpailukäytössä. On aivan mainiota nähdä niin suuri kirjo erilaisia ammatteja ja tulevia iloisia, aktiivisia ammattilaisia. Semmoista osaamista ja tekemistä, mitä ei tiennyt edes olevan olemassa! Tapahtuma on merkittävä katsaus ammatilliseen koulutukseen ja sen saavutuksiin. Kilpailuja ja näytöksiä järjestetään kolmen päivän aikana - kävijöitä odotetaan noin 50 000. Kuntaliitoksista on äänestetty. Viisi kuntaa on lähdössä mukaan. Muhos aikoo pysyä itsenäisenä. Oman kokouksemme aikana seurailin uutisointia netissä. Se selvisi aika pian, että Muhos peesailee ja katselee muiden ratkaisut. Lopulta se vetäytyi. Se päätös toki muhoslaisille sallitaan - en pysty arvioimaan sitä. Kyllä kuitenkin ihmetyttää, miten reilu kahdeksan tuhannen asukkaan kunta väistämättömästi tarpeelliset yhteistyökuvionsa järjestää. Vai hamuaako se yhteistyötä uuden Oulun suuntaan ilman kuntaliitosta - taitaa uuden Oulun vanhojen kuntien paukut mennä uuden kunnan rakentamiseen. Kansanäänestystä ei Muhoksella järjestetä, joten vastuu päätöksestä jää valtuustolle. 26.4.10 Tämän päivän kaupunginvaltuuston kokouksen ainoa merkittävä päätösasia on kannanotto monikuntaliitosselvitykseen. Niin paljon asiasta on keskusteltu, että on vaikea kuvitella uutta keskusteltavaa löytyvän. Varsinkin kun Kalevan lauantaina julkaiseman kyselyn mukaan valtuuston kanta on aivan selvä. Keskusteltavaa varmasti kuitenkin löytyy, koska kokous lähetetään nettiin ja valtuutetuissa on eduskuntavaaliehdokkaita. Kalevassa oli uutinen Hintan seurakuntatalon seinän töhrimisestä. Jutussa oli töhryn kuva. Mitä lisäarvoa jutulle kuva toi? Ainakin se oli hieno palkinto töhrijälle - päästä nyt ihan lehteen! Pari kuukautta sitten Kaleva oikein kuvan kanssa kiitti Kärsämäellä järjestetyn lumenveiston SM-kilpailun töiden tuhoajaa julkaisemalla tuhotöiden tekijän tekemän varsin yksinkertaista ajattelua osoittavan teoksen. Mistä niin usein löytyy Kalevan kaltaisessa lehdessäkin se toimittaja, joka ei ymmärrä tuommoisen valokuvan julkaisemisen yllyttävää merkitystä? 22.4.10 Olipas pitkä ja vilkas opetuslautakunnan kokous eilen. Ihan neuvottelutauko pidettiin välissä. Kuten arvata saattaa, erikoisluokat puhuttivat - ja palvelumallin opetustointa koskeva osa. Kannattaa vilkaista pöytäkirjaa, kun se ilmaantuu edu.ouka.fi-weppisivuille. Esityslistan kohdassa 4 opetuslautakunta päätti antaa selvityksenään opetusministeriölle Pekka Fredrikssonin ja Mika Aallon valmisteleman lausunnon. Lausunto koski selvitystä koulutukseen siirtymisestä ja tutkinnon suorittamisesta. Alkuviikosta kun lausunnon luin, havaitsin sen poikkeuksellisen hyväksi, jopa aivan erinomaiseksi. Sanoinkin sen kokouksessa. Moni muu oli huomannut saman. Seuraava korostustussimerkintöjeni keskittymä oli esityslistassani kohdassa 7, joka koski erikoisluokkatoiminnan alueellista kehittämistä. Päätettiin jatkaa selvittämistä suunnittelun pohjaksi. Edellisen selvityksen valmistellut työryhmä kartoittaa nyt erikoisluokkatoiminnan taloudelliset vaikutukset ja opetussuunnitelmat. Kirjaa tiedoksi sen miten erikoisluokkatoimintaa nyt tehdään ja mitä ovat kustannukset. Eniten keskustelua, jopa äänestyksiä, aiheutti virkamiesten valmistelema opetuslautakunnan selvitys palvelumalli 2020 -esityksestä. Opetuslautakunnan lievä enemmistö halusi pois viittauksen kouluverkkotyöryhmän raportin vaihtoehto kolmoseen, koskapa siinä viitataan Sanginsuun koulun lakkauttamiseen. Talvisessa kokouksessa valtuusto oli kuitenkin selvästi Sanginsuun jatkamisen kannalla, kuten jossakin alempana kerron. Koulu on kylän sydän ja ainoa kaupungin palvelu alueella. Toisekseen kohdassa viitattiin myös Kaukovainion lisätiloihin, joiden rakentaminen ei osalle lautakuntaa tässä taloustilanteessa ole ollenkaan itsestään selvää. Ei esityksessäkään viittaus kolmoseen tarkoittanut sen toteuttamista semmoisenaan - juuri siksi viittaus haluttiin poistaa. Korvensuoraa linjataan rakennettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Mutta mitäs sanotte esityslistan jatkolauseesta: "Järjestely avaa mahdollisuuksia kouluverkon tiivistämiseen Tuiran alueella sekä lukioverkon kokoamiseen palvelumallin linjausten suunnassa". Muutosporukkamme oli sitä mieltä, että jälkimmäinen osa lausetta poistetaan. Minullekin se olisi passannut, mutta kun se puheenjohtajamme näkemyksen mukaan joko kaataa tai ruodussa pitää koko talouden vakauttamisen opetustoimen osalta, niin annoin olla - esittelijän lause piti. Annoin periksi, koska arvostan todella kovasti Raimo-puheenjohtaajaamme ja hänen tapaansa toimia lautakunnassa. Ja helppohan minun, noviisin, on tunnustaa olevani joskus väärässäkin - toisinaan silloinkin, kun en itse sitä ymmärrä. Tosiaan en ymmärrä lauseen vakavuutta, 'avaa mahdollisuuksia' on aika väljä - ja toki lukioverkko olisi sisältynyt kouluverkkoon! Pateniemen lukiosta kuulemma on kyse... On puhuttelevaa tietää, että Pateniemen lukioon hakee ensisijaisena noin puolet siitä, mitä aloittaa opintonsa. Opettajat tekevät siellä arvokasta työtä kulkiessaan opiskelijoiden rinnalla. On erikoislukioita, mutta voiko olla myös erityislukioita? Oma lukion käyntini oli arvosanoiltaan vallan vaatimatonta, mutta yliopistoon pääsykokeilla pääsin ja jossakin vaiheessa vauhti kiihtyi, kun oma tien pää alkoi avautua. Joskus tuumaan, että ihan kunnon ihminen minusta tuli. Erikoisluokkatoiminta-otsikon alla oli kappale asukkaiden omavastuusta ja kevyemmistä palveluista. Todettiin myös suoraan, että erikoisluokkaopetus alueellistetaan. Edelleen yksiselitteisesti todettiin mahdollisuus lopettaa keskustan kouluja. Nyt opetuslautakunnan lausumana on vain tuo tehtäväksi sovittu selvitys. Voi olla, että kaikki tuo mainittu tapahtuu, mutta olisi ollut hassua sitoa linjoja jo ennen kuin on selvitystä käytössä. Toimitaan sitten selvityksen mukaan. Varmasti muutoksia tehdään erikoisluokkatoiminnassakin. Kun kulujen kasvua hillitään kautta kaupungin ja opetustoimi on mukana talkoissa, ovat erikoisluokat samojen paineiden alla. Muuten erikoisluokkien suhteellinen osuus opetustoimen budjetista kasvaa, eikä niin voi olla. On selvää ja hyväksyttävää, että oppilaspaikka erikoisluokalla maksaa enemmän, mutta on voitava tarkastella, kuinka paljon se maksaa ja mistä hinta koostuu. Kun muutoksia tai uutta aikanaan suunnitellaan, parhaita asiantuntijoita ovat luonnollisesti erikoisluokkien opettajat. 21.4.10 Toiveikkaasti olen tässä parin viikon sisään lähettänyt Kalevaan kaksikin kirjoitelmaa erikoisluokista - ei ole julkaistu, koskapa on niin runsaasti kirjoituksia aiheesta tarjolla. Olisi pitänyt lähettää (myös) Oulu-lehteen tai Forum24:ään, niin olisivat kaupunkilaiset saaneet lukea viisauksiani... Alla jälkimmäinen: Erikoisluokkaopetus on kiehtova aihe - paitsi tunteita liikuttava, myös mielikuvitusta kiehtova. Ainoa tehty päätös on 24.3. kirjattu "Lautakunta päättää pyytää kaikilta opetustoimen peruskouluilta 12.4.2010 mennessä kirjalliset lausunnot erillisselvityksestä. Lausunnossa kouluja pyydetään erityisesti kertomaan näkemyksiä, miten nykyisenkaltainen erikoisluokkaopetus voidaan järjestää alueellisesti painotettuna opetuksena." Lautakunta on lausunnot saanut. Osa on henkilökunnan työstämiä. Joku on kirjoitettu kuin se olisi vain rehtorin näkemys. Kun lausuntoja pyydettiin kouluilta, tulee koko koulun asiantuntemuksen olla käytössä. Lausuntojen mukaan erikoisluokkatoiminnan pitää jatkua. Sanapareissa ’alueellisesti painotettuna’ ja ’nykyisenkaltainen erikoisluokkaopetus’ nähdään ristiriita. Molemmat eivät voi toteutua. Opetus tulee jatkua sisällöiltään nykyisenä, mutta mahdollisesti toisin organisoituna. Kyse on paitsi oppilaiden edusta, myös opettajien motivoituneisuudesta ja siksi myös työyhteisön hyvinvoinnista. Käytettyjä käsitteitä ’erikoisluokka’ ja ’painotettu’ ei ole perusopetuslaissa, kukin muodostaa sisällön itse. Päätöksenteossa sisältö ei voi olla epätarkka tai jäädä auki. Pyysin musiikkiluokkien opettajilta kuvauksen siitä, mistä asioista koostuu nykyinen erikoisluokkaopetus. Lautakunta sai kuvauksen käyttöönsä ennen viimekokouksen keskusteluja. Se on luettavissa mm. blogissani. Vakavasti on keskusteltu vain kahdesta vaihtoehdoista, erikoisluokka vs. painotettu. Onko muitakin? Onko mitään mikä voidaan jättää pois tai toteuttaa toisin paremmin - erikoisluokkien opettajat ovat tässä asiantuntijoita. Selvitystä ei sinänsä pidä kavahtaa. Ei mikään toiminta voi jatkua ikuisesti tarkastelematta ajoittain sen merkityksiä, sisältöjä ja rakenteita. Selvitys ei tarkoita lopettamista, se voi myös vahvistaa. Alueellisuuden peruste ja haaste ovat mm. kuljetukset. Usein linja-autolla on helpompi päästä keskustaan kuin viereiselle alueelle. Viisi kilometriä on jokaiselle oppilaalle pitkä matka, ison soittimen kanssa mahdoton. Kuljetuskustannusten jako kaupungin ja käyttäjien välille on hyvä pohtia. Kuljetusetuuden kuluja pidetään suurina. Kysymys on myös liikennöitsijän hintapolitiikasta ja sen tarjoamista alennuksista kaupungille. Opetusvirasto ei juuri alennuksia saa. Liikennöitsijän weppisivuilta näkyy, että lapsille ei etuja heru. Koululainen matkustaa noin 40 matkaa kuukaudessa. Alle 12 vuotias voi hankkia 20 matkan kortin, matkan hinta on 1,45€ (alennus 3%). Aikuisen 40 matkan Oululipulla hinnaksi tulee 1,23€ (-58%) ja alle 17 vuotiaan nuorisolipulla 0,925€ (-68%). Entäpä jos koululaiset ostavat itse nuorisolipun ja laskuttavat sen kaupungilta? Työlästä se on, mutta voisiko erotuksella palkata viranomaisen ja saada silti kuluja pienennettyä? Vai neuvottelisiko liikennöitsijä uuden koulusopimuksen? Tukisiko kaupunki julkista liikennettä suoraan, eikä opetusviraston pussista? Ryhmämme näkemyksen mukaan erikoisluokkatoiminnan tulee kuitenkin jatkua. 20.4.10 Viime viikolla oli mukavasti puuhaa työn ohella omien pikku opintojen kanssa. Perjantaiaamusella heräsin hiukka vaille neljä katselemaan kevätyön pimeyden väistymistä, puoli viideltä lähdimme ajelemaan Jyväskylää kohden ja pianpa olikin valoisaa. Reissua varten kaivelin lukuja siitä, missä määrin nuoret jatkavat peruskoulusta toisen asteen koulutukseen. Vuosi sitten yhteishaussa jäi ilman opiskelupaikkaa 33% kaikista hakeneista. Juuri peruskoulunsa päättäneistä vaille opiskelupaikkaa jäi 16,3%. Se on ihan liian paljon, vaikka melkoinen osa hakijoista on niitäkin, jotka eivät opiskelupaikkaa eri syistä vastaanottaneet (vastaavat luvut 17,8% ja 12,6%). Luvut löytyvät raportista "Takuulla toisen asteen koulutukseen", johon en nyt löytänyt weppilinkkiä. Erikoisluokat keskusteluttavat edelleen. Kuinka alueellistaminen onnistuu? Jatkaakko liikkumista lisäävää, mutta monia etuja tarjoavaa keskitettyä mallia vai vahvistaako kouluja siellä missä ovat oppilaat? Entäpä yhteistyökumppanien läheisyys? Suotta lakkauttamisista on puhuttu - kai toimintaa kestää tarkastella. Ryhmämme kannattaa iliman muuta erikoisluokkien jatkamista. Kuntaliitoksista ei minulla ole mitään viisauksia sen lisäksi, mitä on esitetty. Puolesta tai vastaan. Oulun valtuusto lienee vallan yksimielinen äänestäessään viikon kuluttua. STTK:n Mikko Mäenpää esittää koulun aloittamista vuotta aikaisemmin. En kannata. Ei ole mitään syytä lyhentää lapsuutta työurien pidentämiseksi. Jos työuria halutaan pidentää, on hyvä ja soljuva koulutuspolku se paras tapa. Koulupolku, joka tukee lasta ja nuorta ja auttaa tunnistamaan omia vahvuuksia ja löytämän oman alan, ei stressaa tarpeettomalla työmäärällä ja antaa vaihtoehtoja. Erikoisluokat, mutta myös monenlaiset painotukset niiden rinnalla tukevat tätä tavoitetta. Samoin toisen asteen koulutukseen siirtymisen tukeminen ja rittävä määrä aloituspaikkoja oikeilla aloilla sekä erilaisia opiskelijoita ja opiskelutapoja tukevat oppimisympäristöt. 11.4.10 Kun keskustellaan erikoisluokkaopetuksesta, on välttämätöntä määritellä käsitteet 'erikoisluokkaopetus' ja 'painotettu opetus', muutoin jokainen puhuu eri asiasta. Käsitteitä ei ole määritelty perusopetuslaissa. Siksi pyysin ja sain selvityksen siitä, mitä musiikkiluokkien opetus käytännössä nyt on ja mitä olisi painotettu opetus musiikkiluokkien opettajien mukaan. Jotta keskustelua voitaisiin käydä tarkasti, on vastaava erittely saatava myös kuvaamataiteen ja liikunnan erikoisluokkaopetuksesta. Lähettäjän luvalla laitan lautakunnan saaman viestin alle näkösälle: ___ 6.4.2010 11:36 Hyvät lautakunnan jäsenet! Mikko Jämsä kysyi musiikkiluokan opettajilta erikoisluokkien ja painotettujen luokkien eroa. Haluamme valottaa asiaa lyhyesti seuraavalla tavalla. Musiikin 3-6 erikoisluokilla: - opiskellaan oman tarkan musiikin opetussuunnitelman mukaan - tuntimäärä on 4h musiikkia ja 2h musiikkikerhoa/vko - oppilaille järjestetään pääsykoe - opiskellaan Suomen Musiikkioppilaitosten Liiton mukaisten vaatimusten mukaan musiikin teoriaa ja säveltapailua ja suoritetaan kurssit 1-4 - käydään soittotunneilla (jokainen oppilas opiskelee jotain orkesterisoitinta) viikottain ja pyritään suorittamaan edellä mainitun vaatimustason kursseja - opiskellaan pedagogisesti etenevän orkesterikoulun mukaisesti (jokaisella luokalla on oma luokkaorkesterinsa) - orkesteritoiminta huipentuu kuudennen luokan keväällä kaikkien kolmen eri alueella toimivan kuudennen musiikkiluokan ja Oulu Sinfonian yhteiskonserttiin (tämä Tutti juttu-konsertti- formaatti sai Lastenpäivän valtakunnallisen tunnustuspalkinnon vuonna 2005) - valmistellaan vuosittain 12 musiikkiluokan yhteinen kevätkonsertti, jossa on aina ohjelmassa n. 300 oppilaan muodostama suurkuoro - soitonopettajina toimivat kaupungin palkkaamat tuntiopettajat; opettajien palkkaamisessa tehdään yhteistyötä OAMK:n, Oulun Konservatorion, Oulun seurakuntien, Oulun Suzukikoulun, Pohjan Sotilassoittokunnan ja Oulu Sinfonian kanssa - vanhempainyhdistykset tukevat mus.luokkien toimintaa hankkimalla harvinaisempia ja kalliita soittimia, joita mus.luokalaiset voivat lainata Painotetulla luokalla: - ei ole erillistä opetussuunnitelmaa, vaan opettaja voi toimia omien vahvuuksiensa ja painotustensa mukaan - tuntimäärä on 1-2h musiikkia/vko + mahdollinen kerho - ei ole yhtenäistä pyrkimisjärjestelmää - ei ole velvoitetta suorittaa teorian, säveltapailun ja soiton kurssitutkintoja - ei ole yhteisesti järjestettyä soitonopetusta - soitonopettajat menettävät työtuntinsa musiikin erikoisluokilla - ei ole johdonmukaisesti etenevää orkesteritoimintaa - musiikkiluokkien vanhempainyhdistysten tarjoama soitinlainapalvelu lakkaa Lisätietoa www.musiikkiluokat.fi Pidämme erittäin tärkeänä, että erikoisluokkia ei muuteta painotteisiksi luokiksi. 3.-6.- musiikkiluokanopettajien puolesta Annukka Ylitalo ja Kaisu Koivurova 10.4.10 Niin eilen kuin tänäänkin oli Kalevan Lukijan sivuilla kirjoituksia erikoisluokkaopetuksesta. Hyvä on, kun asia kiinnostaa ja keskusteluttaa. Leikkasin nekin talteen ja palaan kenties taas asiaan. Osana omaa ammatillista kiinnostusta, varasin itselleni weppiosoitteen www.mikkojamsa.fi. Ajattelin, että opiskelen jonkun uuden sopivan työvälineen weppisivujen tekoon ja laitan uudet sivut tuonne. Näyttää vain, ettei ihan heti jouda semmoiseen puuhaan. 8.4.10 Roistoksi tuntee ittensä, kun lehteä lukee tai eilen katsoi paikallisuutiset. Eilinen Kaleva otsikoi "Erikoisluokissa pelko lopettamisesta - säästövaihtoehtoina luokkien siirtäminen muihin kouluihin tai lakkauttaminen". Jälleen kerran muistutan, että kyseessä ei ole säästäminen, vaan kulujen kasvun leikkaaminen hiukkasen pienemmäksi kulujen kasvuksi. Eikä tuo itse asiakaan ole noin mustavalkoinen, se alkaa hiukkasen aueta jutusta, mutta olisi kiva selventää sitä jossakin välissä. Myös opettajat ovat tulkinneet tilannetta kovin jyrkästi tai sitten he hakevat julkisuudesta selkänojaa, mikä on toki ymmärrettävää. Saman päivän Kalevassa Jari Välimäki kirjoittaa "Oulun kaupungin opetustoimen suunnitelmista lakkauttaa erikoisluokkien toiminta". Ei se ihan noin mennyt - ei ainakaan lautakunnan näkövinkkelistä. Lautakunta päätti pari viikkoa sitten "pyytää kaikilta opetustoimen peruskouluilta 12.4.2010 mennessä kirjalliset lausunnot erillisselvityksestä. Lausunnossa kouluja pyydetään erityisesti kertomaan näkemyksiä, miten nykyisenkaltainen erikoisluokkaopetus voidaan järjestää alueellisesti painotettuna opetuksena." Tuossa voisi kiinnittä erityisen huomion sanoihin 'nykyisenkaltainen erikoisluokkaopetus', enemmän yhteydenotoista päätellen on kiinnittänyt huomiota sanapari 'painotettuna opetuksena'. Ennen pääsiäistä tuli useampi yhteydenotto musiikinopettajilta puhelimeen tai sähköpostiin. Niissä kauhisteltiin tuota painotettua opetusta ja sen epämääräisyyttä. Pyysin kaikkia määrittelemään, mitä on heidän näkemyksensä mukaan erikoisluokkaopetus, mitä painotettu. Saimmekin kokoukseen erittelyn. Vaikka opetustoimenjohtaja vähättelikin kuvausta ja totesi, ettei kumpikaan käsite sisälly perusopetuslakiin, pidän musiikinopettajien erittelyä erittäin ansiokkaana ja hyödyllisenä. Onhan meillä nyt ensimmäisen kerran sisältö noille käsitteille, joita ahkerasti käytetään. Ylen paikallisuutisten eilinen juttu alkoi täysin yliampuvasti - katsoin sen tallenteelta. Kouluilta on kuulemma kysytty, "ovatko ne nykyisen alueellisen mallin vai koulujen lopettamisen kannalla". Eihän pöytäkirjassa niin lue!! Eikä toimintaa lopeteta 'yhdellä sormennäpäytyksellä', kuten jutussa epäillään. Juuri siksi kouluilta kysellään!! Olenkin sanonut jokaiselle mus.opettajayhteydenottajalle, että vaikuttakaa koulunne selvitykseen. Eilisen kokouksen perusteella lautakunnalla ei ole mitään halua lopettaa erikoisluokkatoimintaa, mutta kun kulujen kasvua hillitään ja lautakunta on budjetista vastuussa, niin jokainen asia selvitetään. "Saarelan koulu lakkautuslistalle", otsikoitiin tämän päivän paperi-Kalevassa. Perusteluina ovat säästöt ja toiminnalliset syyt, kerrotaan nettilehdessä. Taas väärin, noita rahoja ei laiteta säästöön, vaan sen verran vähennetään kasvavista kuluista. Lakkautuslista on myös tarkoituksellisen provosoiva käsite - ei asioita sillä tavalla käsitellä. Saarelan koulu on sen aikaa pois koulukäytöstä, kun sitä ei tarvita - kokonaan sitä ei ole tarkoitus lakkauttaa. Saarelan sivukoululla ja Oulujoen koululla on tilaa. Lautakunnan oli valittava onko ensi vuonna viisi tyhjää luokkaa vai yksi tyhjä luokka. Kuluja on siitä yhdestäkin luokasta. En ymmärrä miksi asiasta piti äänestää. Selvä juttu. En ollenkaan väheksy vanhempien tuntoja ja perusteluja tai lasten hieman jatkuvaa koulumatkaa, mutta omalta osaltani minun on koitettava tässä kohden hahmottaa koko perusopetuksen kokonaisuutta - meillä on rajallinen budjetti käytössä ja ensivuonna talous kiristyy lisää mm. verotulojen pienetessä ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten pudotessa peruspäivärahalle. Saarelan ja Oulujoen koulun välisen koulutien vaarallisuudesta on puhuttu. Kevyen liikenteen lisäksi linja-autoliikenne on siinä sallittu. Jonkin verran siinä on liikennettä, kun lähinnä Ala-Saarelasta tulevat autot eivät jaksa kiertää Vaalantien kautta. Betoniporsaita ei voi laittaa linja-autojen takia, mutta poliisivalvontaa voi lisätä. Ainakin asukasyhdistyksen nimissä sitä on välillä pyydetty ja saatu. Vai voisikos bussit kierrättää Oulujoentien kautta mutkan Vaalantien kautta... Kun on näkymä päätöksentekoon, käsittelyyn ja perusteluihin, huomaa puutteita uutisoinnissa. Yhtäältä se kehittää omaa kriittisyyttä kaikkea uutisointia kohtaan. Uutiset ovat aina toimittajan subjektiivisia yksinkertaistuksia tosiasioista. Toisaalta tässä oppii kunnioittamaan toimittajan ammattitaitoa ja niitä haasteita joita on, kun uusiin asioihin nopealla tempolla joutuu perehtymään - ja vielä kasaamaan jollakin tavalla johdonmukaisen esityksen asiasta. Niin Saarelan kuin erikoisluokkienkin asiassa on tullut runsaasti yhteydenottoja - menee yli kolmen kymmenen. Kaikki on huolella luettu ja moneen vastattu. Kaikkiin ei millään ehdi vastata. 6.4.10 Pääsiäisen aika meni. Pitkäperjantain iltana nautimme tuomiokirkossa Bachin koko Matteuspassion. Aamusella kuulin kevään ensimmäiset joutsenten äänet, näkemään en kunnolla päässyt, kun ottivat korkeutta puiden takana. Kuovi on huudellut pääsiäisen ajan varoituksiaan: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle". 30.3.10 Sanoivat uutisissa, että opetusministeriö perii Adultalta takaisin 32 miljoonaa maksamaansa tukea vuosilta 2007 ja 2008. Kovin heikolle kuullostavat perustelut yle-uutisten mukaan. Jos opetusministeriön ohjeet ovat olleet epäselviä, eikä tarkennuksia ole pyynnöstäkään saanut - ei ohjeiden taakse voi piiloutua. Ministeriö on uutisen mukaan itse hyväksynyt tutkintoja, joihin johtavaa koulutusta se nyt moittii. Ilmeisesti ministeriössä ei ole oltu selvillä edes omista ohjeista - olisihan noihin asioihin voinut puuttua aikanaa, eikä jättää kumuloitumaan. Hiukkasen tekopyhälle kuullosti ministeriön johtajan kommentti siitä, että "kyllä on todennäköistä, että takaisinperintäpäätöksiin joudutaan menemään. Mutta niiden volyymi sitten selviää kun prosessi etenee." Tokihan koulut ovat bisnestäänkin tehneet eli antaneet koulutusta ja työllistäneet. Ovatko rahat koulutuksessa oikeasti menneet hukkaan? Tutkintojahan se koulutus on tuottanut! Opetusministeriö aikoo tulevaisuudessa tiukentaa oppisopimuskoulutusten valvontaa, kertoo uutinen. Ministeriön tulee kantaa vastuu huonosta valvonnasta ja heikoista ohjeista myös itse. Ei opiskelijoita voi jättää heitteille ja oppilaitoksia lopettaa vain tulkinnanvaraisten ohjeiden ja huonon valvonnan takia. Ja mitä ne oppilaitosten konkurssit edistävät - kouluttaa pitää kuitenkin. Tai hyväksyä työttömyyden kasvu. Huolettaa oman työnantajankin puolesta, kun tuumailee uutisointia viikon ajalta. 24.3.10 On vahva kevään tuntu, kun yöllä on kovasti pakkasta, joka päivällä laskee viitisentoista astetta. Ja aurinko paistaa heti aamusta. Tänään on opetuslautakunnan seminaaripäivä, jossa aiheena on myös kouluverkkotyön jatkaminen. Perjantaina on Sinikka Salo kutsunut koolle kaupunginhallituksen ja opetuslautakunnan yhteisen seminaarin. Tässä sitä porukalla pohtien mennään kohti kouluverkkopäätösesityksiä. Olen taas hiukkasen tutkaillut verkkoselvitystä ja väestöennusteita. Edellisessä kirjauksessani epäröin Kaukovainion koulun laajennusta yläkouluksi. Epäröin siksi, että se taas lyö lukkoon kouluverkkoa, joka ei ole tasaisen kattava. Korvensuoralla on kouluverkossa musta-aukko jonka pohjoispuolen asukkaana olen ymmärrtänyt jo kauan sitten. Nyt olisi tilaisuus tehdä asialle jotakin. Olisi luontevampaa suunnata Kaukovainion laajennukseen suunnitellut varat Korvensuoran yläkoulun rakentamiseen. Onhan Kaukovainion lähelle jo tulossa uusi koulu. Toisaalta väestöennusteita katsellen Kaukovainio on minun ymmärrykseni mukaan vanhana ja kohtuuisona asuinalueena lähellä semmoista optimia, että ikäluokkien koot eivät oleellisesti muutu lähitulevaisuudessa, siksi koulu puolustaa myös siellä paikkaansa. Ja Sanginsuun koulun jatkosta pidämme kiinni - sen merkitys alueellensa on paljon suurempi kuin 'vain' koulun. 21.3.10 Oli aamun Oulu-lehdessä sama Hyvä Koulu -toimintaryhmän mielipidekirjoitus, kuin eilisessä Kalevassakin. Epäilemättä ryhmän tarkoitus on - nimensäkin mukaan hyvä - ja tavoitteeseen sinänsä on helppo yhtyä. Mileipidekirjoituksessa kuitenkin on monia oikaistavia kohtia - en lähde niitä nyt lehdessä oikaisemaan, kun on ollut noita kirjoituksiani niissä muutenkin useita. Kaupunginvaltuuston kokousta kirjoitus pitää absurdina nukketeatteriesityksenä. Miksi - se jää kertomatta. Kysytään kuka ohjasi näytelmän - rahako? Ei kukaan ohjannut, mutta luonnollisesti budjetti asettaa raamit - kaupungilla on jo nyt hurjasti velkaa. Voidaan toki sanoa helposti, että säästetään muualta. On aivan toinen asia määritellä, missä on se 'muualta'. Toistan taas, ettei nyt säästetä, vaan leikataan kulujen kasvua. Valtuuston kokouksessa oli esillä myös laaja vetoomus kouluverkkoratkaisun palauttamiseksi valmisteluun. Laajaa keskustelua vetoomuksesta ei käyty, mutta uskon valtuutettujen sen lukeneen. Vetoomuksessa on samoja aineksia, kuin puolitoista vuotta sitten esitetyssä vetoomuksessa Kastellin monitoimitalon palauttamisesta valmisteluun (Kaleva 5.11.2008). Jos vielä etsitte vaikkapa Kalevan arkistosta uutisia syksyltä 2006, hakusanana - mikäpä muu kuin 'kouluverkko' - niin soppaa löytyy sieltäkin. Ja lisää valmistelua. Aikaisemminkin on kouluverkkoa tarkasteltu - ja aina päätöksentekoa lykätty. Se on yksi syy siihen, miksi kouluverkko on paisunut ja miksi nykyiseen tilanteeseen on tultu - kymmenessä vuodessa oppilasmäärät ovat kasvaneet vain 3.2% ja koulutilojen määrä 46,5%. On lykätty päätöksentekoa. Ei ole tarkasteltu kokonaisuutta. Syksyllä 2006 Kastellin rehtori ihmetteli Kalevassa (17.10.2006) "On ristiriitaista, että jos perusopetuksen osalta oppilasmäärät ovat vähenemässä, niitä tiloja ollaan lisäämässä." Hyvänä aikana valmistelussa ja päätöksenteossa tuo havainto lienee jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Merkille pantavaa on myös se, että jo silloin ajettiin yhtenäiskoulua Kaukovainiolle. Oppilasmääriä tarkastellen se on asia, jonka voisi vieläkin ottaa pohdittavaksi. Kaukovainion koulu tarvitsee perusremontin, mutta riittäisikö koulun remontointi nykymitassaan? Takaisin siihen, mistä lähdin - noihin kahteen kirjoitukseen... Kirjoitus toteaa valtuutettu Ukkolan todenneen että "tuommoiset vanhemmat" antavat omille lapsilleen huonon mallin mielenosoitukseen osallistumalla. Toteamus on tahaton tai tarkoituksellinen asiavirhe. Kenenkään valtuutetun kritiikki - ei Ukkolankaan - kohdistunut mielenilmaisuun sinänsä. Useampi valtuutettu ilmaisi pahoittaneensa mielensä mielenosoituksen kielenkäytöstä. Ei todellakaan ole paikallaan opettaa lapsille, että aikuiset eivät voi pysyä asiassa, vaan siirrytään haistatteluihin. Olkoonkin, että noita haistattelijoita olisi ollut vähemmistö - tai vaikka vain yksi. Koulureitit ovat kaupungissa väistämättä toisenlaisia kuin maalla. Liikennejärjestelyillä tehdään se mikä voidaan. Kastellissa on hyvin alikulkutunneleita. Se, että kestävä kehitys ei erikseen puheenvuoroissa tullut esille ei tietenkään tarkoita sitä, että se sivuutettaisiin. Onko yksiselitteistä mikä - tai Värtön ja Mäntylän tapauksessa kumpi - ratkaisu on kestävän kehityksen mukaista? Kirjoittajat provosoivat lähikoulu-sanalla. Lähikoulu ei ole sama asia kuin pieni koulu. Jos rahaa olisi, niin kyllähän kouluja voisi olla vaikka joka korttelissa. Päättäjien on omista mielihaluistaan huolimatta otettava huomioon myös kokonaisuus ja budjetin asettamat raamit. En minä voi muuta ajatella. Nyt on vain yksi astia, jos jollekin annetaan kauhalla, pitää muille jakaa niukemmin - vaikka sillä lusikalla. Kirjoittavat toistavat, että koulujen lakkautuksilla saadut säästöt on osoitettu miinusmerkkisiksi. Kuka on osoittanut? Tuo on väite, joka ei perustu selvityksessä esitettyihin laskeliin. Vastoin kirjoittajien väitettä valtuutetut eivät kääntäneet selkäänsä kansalaismielipiteelle ja vetoomukselle. Valtuutetut ovat ottaneet huomioon esitetyt seikat ja erilaiset kansalaismielipiteet - kaikki yhteydenotot eivät todellakaan ole olleet saman suuntaisia - ja käyttäneet sitä vastuuta, jonka äänestäjät vaaleissa ovat antaneet. Koitin etsiä netistä Hyvä Koulu -toimintaryhmän toiminta-ajatusta, mutta ei tärpännyt. Saamassani sähköpostikutsussa keskustelutilaisuuteen kuvataan "Äksöniä! Yhteiskunnallisen vaikuttamisen verkosto on Oulussa 13.1.2010 perustettu kaikille avoin toimintaryhmä. Verkoston kuntapalvelutyöryhmä käsittelee muun muassa sosiaali- ja terveys- sekä koulupalveluja ja puolustaa julkisia palveluja yksityistämistä vastaan. Kuntatyöryhmä kutsuu lasten vanhempia, opettajia sekä muita kasvatusalan työntekijöitä ja tutkijoita, koululaisia, lukiolaisia, opiskelijoita ja aivan kaikkia asiasta kiinnostuneita kansalaisia pohtimaan, millainen on hyvä koulu." 19.3.10 Tänä aamuna ajattelin kirjoittaa hiukkasen pysäköintisakoista ja sakkolappujen keräilijöistä ihan valokuvan kanssa sekä rengaslukoista, joita näimme jo kauan sitten Brittein saarilla. Vaan enpäs herännyt ajoissa. Ja siitäpä olikin sitten uutisointia myös Kalevassa. Ihan hauska oli lukea Kalevan Lukijan sivulta vastaus maanantaiseen kirjoitukseeni. Hyvin asiallinen ja perusteltu kirjoitus - tekisi mieli vastata, jos jossakin välissä ehtii. 16.3.10 On se vaan hassua, mitkä ovat tärkeitä uutisaiheita. Joku Beckhamin jalka...? 15.3.10 Olipa melkoinen valtuuston kokous. Ja kauhian piiitkä. Listalla oli niin Värtön kuin Mäntylänkin koulun tulevaisuus. Hyvin tunteellisia puheita. Ja aivan selvästi eduskuntavaalit lähestyvät - moni valtuutettu puhui takapenkeillä olevalle yleisölle enemmän kuin käsitteli itse asiaa. Ja puheet olivat sen mukaisia. Asiaton on väite, jonka mukaan valtuutetut eivät ole kuunnelleet kuntalaisia. Kyllä ovat. Ja monet ovat lukeneent kaikki saapuneet kommentit. Aina ei vain voi toimia esitettyjen mielipiteiden mukaan, kun kokonaisuuksia tarkastelee. Siksikään ei voi, että tulee kannanottoja samaan asiaa puolesta ja vastaan. Ennen kokousta oli kirjaston edessä mielenosoitus mainittujen koulujen puolesta. On hienoa, kun ihmisillä on mielipide ja he ottavat kantaa. Myös niistä erilaisista mielipiteistä ja kannanoroista valtuutetut näkemyksiään muodostavat. Nyt mielenosoitus lasten kouluasioiden puolesta söi kyllä itseään. Tunne saa näkyä ja varmasti oleellinen osa mielenosoittajista käyttäytyi asiallisesti mahdollisesta tunnekuohustaan huolimatta. Itseään vastaan mielenosoitus kääntyi niiden mielenosoittajien ansiosta, jotka haistattelivat pihalla paskaa valtuutetuille lasten kuullen, eivätkä osanneet käyttäytyä valtuuston kokousta seuratessaan. 13.3.10 Talvisodan päättymisestä oli tänään klo 11 kulunut 70 vuotta. Aamuhämärissä tuumasin vetää lipun salkoon isäni ja muiden veteraanien kunniaksi. Edesmennyt isäni taisteli niin talvisodassa kuin jatkosodassakin. Isä usein muisteli rauhan tuloa. Hän muisteli nimenomaan sitä, kuinka aina jostakin kuulunut kumu - tykístön tai muiden muiden aseiden ääni - yhtäkkiä loppui. Ei kuulunut kerrassaan mitään. Ja sitten miehet nousivat hitaasti ylös ympärilleen katselemaan. Pelkäämättä, että kukaan ampuu. 12.3.10 Kävimme rakkaan rouvani kanssa Maarit ja Sami Hurmerinnan 35-vuotisjuhlakonsertissa. Saila se minut konserttiin houkutteli, kun tiesi, että minä olen jollakin tavalla aina tykännyt Maaritin musiikista, vaikka en mikään erityinen fani olekaan. Vielä murkkuiässä kuuntelin vain klassista musiikkia, barokki oli kova sana - rokkia en jaksanut. Jossakin vajaa parikymppisenä alkoi löytyä helmiä muustakin musiikista, 70-luvun brittiproge, viehättää vieläkin ja kotimaassa tunnistin Maaritin. Pidän hyvin paljon hänen äänestään, joka on syvä ja täyteläinen ja sallii siksi monenlaista. Erityisesti jazzahtavan laidan musiikki viehättää. En tiedä ihastuinko poikosena musiikkiin, ääneen vai laulajaan itseensä. Kymmenkunta vuotta sitten kuulin Maaritia ja Samia viimeksi. Silloin oli Oulussa Ilta rakkaudelle -tapahtuma, jossa he olivat musiikkivieraina ja hieman puhuteltavinakin. Olen aina arvostanut heissä sitä, mikä tuli eilenkin esille - kaikissa haastatteluissa ja esiintymisissä he suhtautuvat toisiinsa hyvin lämpimästi, arvostavasti ja kunnioittavasti. Samalla he tunnustavat sen, ettei aina ole ollut helppoa yhdessä, mutta on myös aina kannattanut yrittää yhdessä - yhdessä kohdata myös vaikeat hetket. He ovat aivan mainio julkkisparisuhdemalli meille suomalaisille keski-ikäisille ja nuoremmillekin. Joitakin pitkän uran hittejä mahtui mukaan. Jotenkin 'Lainaa vain' kosketti. Sehän kertoo siitä yksinkertaisesta asiasta, että lapsi on kuin lainaa vain - meidän lapsemmehan ovat itsenäistymisen iässä. Konsertissa kannatti käydä - ihan täydellinen se ei ollut, mutta se ei johtunut esiintyjistä. Miksaus ei ollut aivan kohdillaan. Alkuosassa ja muutoinkin hiukan rytisevämmissä kappaleissa musiikki söi sanat. Tunnelma oli ennen konsertin alkua vähän vaisu, sillä valitettavasti Madetojan sali oli vain puolillaan. Teatterissa samaan aikaan ollut JAZZhouse-tapahtuma varmasti vei huomattavasti yleisöä. Kun konsertti alkoi, menetti yleisön määrä merkityksensä. Yleisön keski-ikä Madetojan salissa oli jossakin neljän ja viiden kympin välillä. 11.3.10 Olipa taas tänään kaksi koulukirjoitusta Kalevan Lukijan sivulla - oli myös uutinen asukasyhdistyksen vetoomuksesta ja omista kustannuslaskelmista. En tiedä oliko tuo tarkoituksellista vai synkronointiongelma, kun saman päivän mielipidekirjoitus nostetaan myös uutiseksi. Uutisen mukaan "Asukasyhdistyksen mielestä valtuusto perustaa päätöksensä virheellisiin laskelmiin". Ei minun mielestäni. Noita laskelmia ovat tehneet pitkin hallintoa eri asiantuntijat ja niitä on kyllä ruodittu opetuslautakunnassa. Kalevassa julkaistu mielipide sisältää joitakin virheellisiä oletuksiakin. Kirjoituksessa sanotaan "Säästöt perustuvat yksinomaan opetustoimen säästöihin ottamatta huomioon kustannuksia yli sektorien." Opetuslautakunta ohjaa ja valvoo sille asetettujen varojen käyttöä. Opetusvirasto toimii valmistelijana ja esittelijänä ja käyttää muuta kaupungin organisaatiota asiantuntijoina. Semmoinen hassu olettama on muidenkin koulukäytöstä poistettavien kiinteistöjen kohdalla esitetty, että kun tilat siirtyvät jonkun muun hallinnon alaisuuteen, niin opetuslautakunnan olisi kannettava vastuu niiden jatkokäytössä. Tilakeskus on sitä varten. Se huolehtii tilojen käytöstä. Jossakin tulee ketjun pää - ja tarpeettomaksi jäävistä tiloista luovutaan. Tähän omaisuuden hallintaan kiinnitetään nyt erityistä huomiota ja sitäkin on seminaarissa esitelty valtuustolle. Mielipidekirjoitus ilmoittaa hatusta vetäen, että "todellisuudessa tilojen ja kalusteiden muutoksista aiheutuu satojen tuhansien eurojen kustannukset". Ei perusteluja. Silti opetustoimelta vaaditaan pilkun tarkat perustelut - ja ennimäkseen ne löytyvät, osassa tosiaan lasketaan suuruusluokilla. Tahtoo vain olla niin, että jos luvut ja faktat eivät tue omaa mielipidettä, niin ne asetetaan kyseenalaisiksi. Näinhän on isommissakin asioissa - ja epäilemättä syyllistyn siihen itsekin. Tässä asiassa pyrin pysymään tiukasti faktoissa. Suurkoulun osalta lautakunta on asiaa käsitellyt - myös muita muutoksia on suunnittelumatkan varrella ollut. Muistutan, että olin aktiivisesti suurkoulua vastaan, mutta päätös tehtiin demokraattisesti ja sopeudun siihen - omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että suurkoulusta tulee mahdollisen hyvä suurkoulu. Itse isänä ja useiden koulujen vanhempaintoimikuntien jäsenenä toimisin itsekin juuri noin - aktiivisesti niiden tietojen pohjalta, joita minulla on käytettävissä. Kirjoittelinhan Lukijan sivulle silloin suurkoulustakin ja pari vuotta aikaisemmin edellisellä kouluselvityskierroksella. Nyt tilanne on semmoinen, että omalta osaltani vastaan opetuslautakunnan käyttöön asetetusta budjetista - sillä pitäisi saada mahdollisimman hyvä opetus KAIKILLE kouluille. Olen nyt myös lautakuntalaisena siinä asemassa, että saan runsaasti tietoa päätöksentekoni pohjaksi. Jos jokin kysymys mielessäni herää, niin rehtorit, opetusvirasto ja muukin hallinto läpi kaupungin näkyy auliisti vastaavan. Toinen kirjoitus mielipidesivulla kosketteli opetustoimen hallintoa - se kuulemma pitäisi siirtää ammattilaisille? Mää ihmettelen kauhiast tämmöst. Mää ole niinku klapil päähä lyäty! Ammattilaisiahan sinne valitaan! Tuorein valintamme on perusopetusjohtaja vajaan vuoden takaa - hän on luokanopettaja, kasvatustieteiden maisteri, kauppatieteiden maisteri sekä kasvatustieteen tohtori. On hän toki virkamieskin, mutta niinhän kaupungin virassa väistämättä on, ei ihminen virkanimityksen saatuaan muutu joksikin ihmekähmijäksi. Kirjoituksessa epäillään myös opetuslautakunnan kykyä ja halua ohjata opetustoimen toimintaa. Varmaan meitä on eri verran asiaansa paneutuvia remmissä. En ymmärrä miten lautakunnan muuttaminen johtokunnaksi muuttaisi tilannetta. Hallinnon keventäminen on paikallaan, kun kuluja vähennetään - nyt hallinnon kulut leikkaantuvat selvästi enemmän kuin toiminnan. Hallinnon on oltava myös tehokas, siihen tarvitaan - ja siihen jo on - niitä kirjoituksen kaipaamia ammattilaisia. Se, miten vuoden mittaan kuluja on tarkasteltu ja vähennetty sekä rakenteellisia muutoksia suunniteltu ja toteutettu, ei olisi onnistunut ilman linjajohtajia. Mutta ei totisesti myöskään ilman rehtoreita. Rehtorit vastaavat jo nyt käytännössä koulun budjetista. Valtaosa tekee sitä työtä todella tosissaan ja on vaikeiden ratkaisuidenkin edessä - paikoitellen lähes mahdottomankin. Rehtoreiden työpanoksen merkitys tässä vaikeassa tilanteessa ansaitsisi näkyvämmänkin arvostuksen - lautakunta ja virasto sen merkityksen ymmärtävätkin. Vastoin kirjoittajan kyseenalaistusta tietenkään opetuslautakunta ei tavoittele ryhmäkokojen kasvattamista. Sitä koitetaan kauheasti vältää esimerkiksi oppilasaluemuutoksilla, jotka tasaavat ryhmäkokoja, siihen pyritään luopumalla vajaakäytössä olevista tiloista, siihen pyritään monilla muilla keinoilla. Kirjoittaja pitää esittämäänsä hallintomallia hyvänä ja toteaa, että se on utopiaa, koska se tuhoaisi liian monen hyvän kaverin virka-aseman ja pikkupoliitikon lautakuntapaikan. Tuo toteamus asettaa kirjoituksen sitten lopussa oikeaan valoonsa: Ihan niin kuin virkamiehet olisivat jokin kumma epäkelporyhmä ja kuntapoliitikot vain oman edun tavoittelijoita. Opetustoimen hallinnon kuluselvitys olisi ansainnut julkisuudessa enemmän huomiota. Siinähän ei ollut mitään kummallista - olen sitä (muistaakseni) purkanut jossakin alempana tätä venyvää sivua. Mutta niinhän se on aina, huono kello, vaikka väärää ja virheellistä sävelmää soittaisi, kuuluu kauemmaksi kuin hyvä. Myös mediassa. Toista aanelosta tekstiä. Olisipa mukava tietää, kuinka moni lukee, jos kukaan. Tarttis nollata laskuri ja kurkistaa jonkun päivän kuluttua... Käy tämä myös päiväkirjasta. Ja iltapäivällä sitten tuomiokapituliin valitsemaan Turun arkkihiippakuntaan piispaa. Saanee taas kaffit. 10.3.10 Saila-vaimo lähti mukaan Arinan edustajiston vaaleihin. Näkyi tulleen vaalinumerot. Tein rouvalle vaalisivun tähän oman sivustoni yhteyteen, oranssista linkistä olokaapa hyvät! 9.3.10 Toista viikkoa sai tehdä lumitöitä, koskapa sitä tuli taivaalta vallan runsaasti. Nyt kirkkaassa kevätauringossa on mukava lapioida kesän pihakahvipaikkojen laudoituksia esiin, jotta saa ainakin jonkun pöytäryhmän pystyyn ja pääsee ulos kaffelle. Eilen soitti toimittaja Arto Veräjänkorva Ouluradiosta ja pyysi tämän aamun ohjelmaan muutaman minuutin juttutuokiota. Aiheena arkkipiispan vaali. Ensimmäinen reaktio oli sanoa ei, kuten minulla usein, mutta maltoin sen ja hetken tuumattuani lupauduin. Käsitin, että Oulun hiippakunnasta on vain kolme naisvalitsijaa, heitä oli pyydetty ensin. Sitten toimittaja oli soittanut seurakunnan viestintään, josta oli joku minua ehdottanut. Puhelimessakin haastattelu olisi onnistunut, mutta, kun kysyttäessä piti toimittaja parempana studiossa käyntiä, niin menin. Ken leikkiin ryhtyy, niin Ken ottaa siitä myös kaiken irti - en ole ennen radion studiossa käynytkään. Sisällöt sivusivat arkkipiispan vaalitapaa ja 'mediakohua', joka on syntynyt homoparien siunaamisen ympärille. Kolme kertaa toimittaja kohuun tarttui - minä en oikein osannut, kun en ole sitä seurannut, eikä se kokonaisuudessa ole mielestäni edes oleellinen asia. Jostakin syystä se on vain haluttu nostaa esille - ei piispaehdokkaiden taholta vaan median. On sitä tietenkin helpompi mutu-tuntumalla käsitellä, kuin kirkon ydinsanomaa. Toinen juttu on arkkipiispan vaalitapa - enimmät äänethän annetaan Turun seudulla. Vaan niinhän se onkin, että Turun arkkihiippakunnan piispaa nyt valitaan ei mitään kirkon tai piispojen pomoa. Meidän pohjoissuomalaisten kannalta on paljon merkityksellisempää, kuka on Oulun piispa kuin se, kuka on arkkipiispa. Tämä varmaan osaltaan ohjasi myös pohjoissuomalaisia äänestäjiä, minäkin menin suoraan Ruokasen taakse saadakseni osaltani hänet toiselle kierrokselle. Ihailla täytyy toimittajan työtä. Toimittajan ohjelmahan se oli, hän esitteli faktoja ja taustoja ja minä lausuin jonkun mielipiteeni. Toimittaja kehitti leppoisan keskustelun. Jälkeenpäin tajusin jännittäneeni. Oli semmoinen toinenkin tietoisuuden taso - ihan kuin olisi itseään ulkopuolelta tarkkaillut. Tajusin onneksi sen, etten jää pohtimaan, mikä ehkä on minulle tyypillistä - vaan koitin kehitellä valmiita, tiiviitä ajatuksia. On varmasti todella haastavaa kerätä kiinnostava aamuohjelma erilaisine aiheine, etsiä vieraat - tietämättä yhtään mimmoisia tyyppejä saapuu - ja viedä ohjelma hallitusti päätökseen. Varmasti yllätyksiäkin sattuu - juontajankin täytyy olla aina valmiina kaikkeen. 6.3.10 Koskilinjat hyvittää keskiviikkoisen lakkopäivän matkustajilleen. Hyvän kuulloinen juttu, mutta silkkoa sisällä. Koskilinjojen tiedotteessa kerrotaan "Hyvityspäivä lisätään OuluCardille Stockmannin palvelupisteessä maaliskuun 2010 aikana. Latauskuitin on oltava mukana." Mille kuullostaa hyvitykselle vai kyykytykselle? Monen reitti kulkee luontevasti Stockmannin ohi. Moni joutuu ajelemaan hyvityksen saadakseen tunteroisen toista edestakaisin - jos sitten enää hyvitystä haluaa. Entä kuinka monella on latauskuitti tallessa. Halvalla pääsee liikennöitsijä. Jokaisessa linja-autossa on luku/kirjoituslaite ja jokaisessa bussilipussa on tieto sisällöstä. Oikea tapa olisi ollut hoitaa asia siellä missä matkustajat ovat. Olisi onnistunut, mutta olisi maksanut hiukkasen ohjelmointityötä, ellei ole järjestelmässä jo valmiina. On jos on hyvä järjestelmä. Tähänkö johti yliopistouudistus ja Aalto-yliopiston kohtuuton ja perusteetonkin suosiminen. Keskusteluun on nostettu yliopistojen lukukausimaksut. Kun eivät rahat muuten riitä, kerätään opiskelijoilta. Kuka siitä hyötyy? Yliopistot tietenkin, mutta myös pankit - saadaan lisää velka-asiakkaita! Nythän moni kykenee opiskelemaan ilman opintolainoja, niinpä sitovia asiakassuhteita ei synny. No, onneksi opetusministeri toppuuttelee lukukausimaksuja ja lienee se vastoin perustulakiakin "Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu." Toki siitä voidaan perustellusti keskustella, että tavitseeko suomalaisten veronmaksajien kustantaa ulkomailta vapaasti tulevien opiskelijoiden kustannukset - ei mielestäni EU:n ulkopuolelta ainakaan. Käytäntöjen pitää olla vastaavia puolin ja toisin, kun suomalainen lähtee ulkomaille opiskelemaan. Aamun lehdestä luimme, että Tekun talo halutaan purkaa. Vastustan saman tien jyrkästi, vaikka mitään ei ole minulta kysyttykään. Minua on kovasti viehättänyt se kokonaisuus, joka Kalevassakin kuvattiin. Semmoinen 30-luvun modernismi noista tuon seudun julkisista rakennuksista näkyy. Sama mikä kovasti viehättää nyt tv-ykkösellä pyörivissä Hercule Poirot -tarinoissakin. Mitä purkamisella todella ja toiminnallisesti saavutettaisiin enemmän kuin peruskorjauksella? Kaiketi ovat Oulusta loppuneet poltettavat tai purettavat vanhat puutalot... 2.3.10 Eilisissä iltauutisissa puhutti erityisesti AKT:n lakko. Tässä taloustilanteessa lakko on täysin vastuuton. Se sitten onkin vaikeampi kysymys, kumpi on syyllinen työnantajajärjestö vai työntekijäjärjestö. Eikäpä yhtä syyllistä ole, molempien on kannettava vastuunsa. Työnantaja kertoi kaksivuotisen ratkaisun tuovan tälle vuodelle prosentin korotuksen ja koko ajalle 2-3%. Työntekijät kertoivat kuitenkin korotuksen olevan tälle vuodelle lähes nolla. Prosenttilasku on vaikeaa!! Vai onko vaikeaa yksiselitteisten sopimusten teko? AKT:n Timo Räty esiintyi sovinnollisesti ja haluaisi jatkaa neuvotteluja jo tänään. Toivottavasti jatkavat. Kaupunginhallituksen koulupäätökset eilen olivat odotetun kaltaisia, Mäntylän ja Värtön osalta hallitus jatkaa opetuslautakunnan linjaa. Ilmeisesti eduskuntavaalit lähestyvät, koskapa Tuija Pohjola oli jättänyt eriävät mielipiteensä vaikka jäi ihan yksin ajatustensa kanssa. Olipa jopa esittänyt, että Mäntylään perustetaan varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen itsenäinen kehittämis- ja koulutusyksikkö. Täysin vastuuton ja populistinen esitys! Ensimmäinen kysymys on, että kuka sen rahoittaisi - ottaisiko opetustoimi muilta kouluilta juustohöylällä? Vai tulisiko rahoitus ulkopuolelta? Yliopisto ei ainakaan siihen rahojansa laita - yt-neuvottelut ovat sielläkin menossa. Toisaalla valitellaan opetustoimen hallinnon kuluja ja vaaditaan projektien ja hankkeiden vähentämistä - nyt sitten pitäisi perustaa kokonaan uusi kehittämisyksikkö. Opetustoimessa on linjattu, ettei erillistä kehittämisyksikköä tarvita - Oulussa tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä voidaan tehdä mm. yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa. Ennen edellistä opetuslautakunnan kokousta kävin läpi saamani Mäntylä-yhteydenotot ja kysyin täsmennyksiä Mäntylän johtajalta, Lintulan rehtorilta, opetusvirastolta sekä siltä tutkijalta, joka on tehnyt yhteydenotoissa usein viitatun väitöskirjan, jossa myös Mäntylä on mukana yhtenä kouluna. Tällä hetkellä Mäntylässä on vallalla käytäntö, jonka mukaan luokanopettaja on koko vuoden mukana esiopetusryhmässä ja jatkaa sitten ensimmäiselle ja toiselle luokalle. Se nähdään käsittääkseni oleellisena osana Mäntylän mallia. Hannele Karikosken väitöskirjassa - johon monessa Mäntylä-yhteydenotossa on viitattu - on tulkintani mukaan kuvattuna tuo useimmissa yhteyksissä varsin abstraktiksi ja tuntemattomaksi jäänyt Mäntylän malli kokonaisuudessaan sivuilla 153-155. Siinä esitetään tutkimusten tulosten sekä kahden muun tutkimuksen perusteella "seitsemän kohtaisen siirtymäprosessin käytännön toteuttamissuunnitelma lapsen koulunaloittamisen helpottamiseksi." Esikoulun ja alkuopetuksen yhteistyötä korostetaan, mutta luokanopettajan toimintaa esiopetusryhmässä ei edellytetä: "Lasten tulevalla luokanopettajalla tulee olla tilaisuus vierailla esikoulussa seuraamassa esiopetustoimintaa käytännössä tai tutustua muulla tavoin esiopetuksen sisältöön. Esikoulunopettajien ja alkuopetuksen luokanopettajien yhdessä laatimat esi- ja alkuopetussuunnitelmat ja yhteiset keskustelut lasten vanhempien kanssa mahdollistavat lasten oppimisen jatkumon, jota valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät. Siirtymäaikana tulee kohdistaa huomio lapsen oppimiseen ja sen jatkumiseen sekä varottava koulumaisen opetuksen siirtämistä esikouluun." Kyllä yhteistyö tuommoisenaan toteutuu hyvin laajalti jo nyt. Suurin osa eskareista ei toimi koulujen yhteydessä, joten Mäntylän malli ei puhtaasti ole siirrettävissä. Puhdas Mäntylän malli myös edellyttää sen, että palkataan jokaiseen eskariin yksi alkuopettaja lisää ja kouluvalinta tehdään jo ennen eskaria, jotta ryhmät pysyvät yhtenäisinä. Taas kysytään, mistä rahat? Mainitun väitöskirjan esipuheessa todetaan: "Kouluun siirtyminen lapsen ja kasvuympäristön keskinäisenä muutos- ja sopeutumisprosessina oli joustavin, helpoin ja yksilöllisin esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esikoululaisilla, turvallinen ja monivaiheinen esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksikön esikoululaisilla, luonteva ja nopea montessorilapsella ja pitkäkestoisin ja ongelmallisin päiväkodin esikoululaisilla. Tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka koulutusjärjestelmämme pyrkii olemaan kaikille yhdenvertainen, se ei ole sitä esiopetus- ja koulunaloitusvaiheessa." Merkille pantavaa on, että "Kuitenkin ensimmäisen kouluvuoden päättyessä kaikki tutkimuksen lapset olivat sopeutuneet koulukontekstiin ja täyttivät koululaisen roolille asetetut kriteerit ja odotukset akateemisena oppijana, tehtävien suorittajana, arvioitavana, vastuullisena, huolehtivana ja hyvin käyttäytyvänä koulunkävijänä ja koulukaverina. " Suoraan edellisten perässä on tärkeä lause, jonka haluan nostaa erikseen esille: "Koulun toimintakulttuurilla oli vahva sopeuttava ja yhdenmukaistava merkitys lapsen kouluun sopeutumisessa ja koululaiseksi kasvussa." Kun Mäntylä valittiin vuoden kouluksi 2008, ei henkilökunta itse halunnut korostaa Mäntylän mallia: "Mäntylän mallista eivät opettajat kuitenkaan halua puhua. Emme yritä tarjota minkäänlaista mallia muille, sanoo Määttä. Jokainen yksikkö luo omat mallinsa, mutta toinen toisiltaan voi oppia. 'Mäntylän henki' on mieluisampi ilmaus, mutta ei ehkä aivan käypä sekään, vaikka sen taustalla ovatkin Pekkarisen luonnehdinnan mukaan Mäntylän omat henget eli kauppaneuvospariskunta Snellman. Meillä on tietty toimintatapa, joka pitää sisällään myös Mäntylän hengen, kiteyttää yksikön johtaja Pakanen. (Opettaja 30.5.2008)" Nyt malli kuitenkin on noussut arvoon arvaamattomaan. 28.2.10 Parit uutiset tuli illan mittaan katsotuksi. Kummassakin puhuteltiin asuntoministeri Jan Vapaavuorta ikään kuin vastuullisena siihen, että ihmisiä on loukkaantunut ja jopa kuollut pudotellessaan lumia katolta. Höpö höpö. Kyllä pitää olla ihmisillä myös maalaisjärkeä (tai kaupunkilais-) kun katolle menee. Siellä kun voi olla pliukasta ja voi pudota. Ei ministeri ketään katolle käskenyt - ja jos olisi käskenyt, niin miksi olisi pitänyt totella? Kuinka moni juoksee seinään jos joku käskee? Uusavuttomuus kasvaa kansakunnassa, mutta ei sitä pitäisi ruokkia. Ajatella saa edelleen. Kun eläimiä kohdellaan huonosti, pitäisi maatalousministerin erota. Kun joku valelääkäröi tai sairaanhoitaja piikittää ihmisiä kuoliaaksi, pitäisi terveysministerin erota. Kun joku tappaa ostarissa, pitäisi sisäministerin erota. Rikosasioitahan ne ovat! Jos junat myöhästelevät, pitäisi liikenneministerin erota ja jos joku putoaa katolta, niin tietenkin asuntoministerin pitää erota. Muita syitä löytyy muille ministereille. 24.2.10 Syrjäkorvalla tulee seurattua olumppialaisiakin. Jos pitäisi nimetä yksi suosikkiurheilija, niin se olisi Tanja Poutiainen. Aina hyvällä tuulella - silloinkin, kun kaikki menee poskelleen. Ei koskaan moittimassa muita. Ja jos pitäisi nimetä kolme suosikkiurheilijaa, niin nekin olisivat kaikki Tanja Poutiaisia. Tämän päivän Kalevassa oli julkinen vastaus koulutoimen hallinnon kuluihin. Yli puolet (51%) sen tilin alla olevista kuluista on kouluilla olevia hallintopalveluja, mm. rehtoreita ja koulusihteereitä, muita kouluilla toteutuvia hallintokuluja (mm. vahtimestaripalvelut) on 11%. Kouluviraston hallinnon henkilöstökuluja on vain 12% - vajaa miljoona. Kaikille lienee selvää, että Oulun kaupungin kokoinen koulutoimi ei voi toimia ilman tehokasta hallintoa. Julkaistuissa luvuissa ei ole mittään yllättävää lautakunnan jäsenille. Kalevan weppisivut ovat ulkoasultaan ja käytettävyydeltään menneet niin surkeaksi, ettei niitä enää tule säännöllisesti seurattua. Kävin kuitenkin juttutuvassa katsomassa, mitä kaupunkilaiset uutisesta tuumaavat. Se, että weppikalevan juttu on vain johdanto tämän päivän Kalevan tarkemmalle jutulle, ei hidasta yksityiskohtaista ja kaikkitietävää kommentointia. Ihmisten kyvyttömyys uskoa selviä faktoja on aika uskomatonta - varsinkin, jos ne ovat vastoin omia tavoitteita tai ymmärrystä. Tai ymmärryksen puutetta. Ja miksi ihmeessä pitää aina kuvitella pahinta. Enkä kyllä ole ollenkaan vakuuttunut, että Kalevan kaltaisen arvostetun tietovälineen kannattaa ruokkia ala-arvoista keskustelua juttutuvassa. Keskittyisi arvoiseensa uutisointiin ja unohtaisi muutkin keltaisen lehdistön elkeet - otsikointi on välillä aika populistista vai mitäs sanotte tästä hallintokuluja käsitelleestä uutisoinnista: Yhden rehtorin väittämän perusteella otsikoi Kaleva 19.2.: "Oulun opetustoimen hallinnon kulut keskimääräistä korkeammat", siis ollaan esittävinään fakta - ovat korkeammat. Ja kun koulutoimi esittää numeroihin perustuvia faktoja, niin 24.2. kerrotaan: "Oulun opetustoimi selittää: Hallinnon isot kulut tilastoharha". Pelkkää seli seliäkö? 22.2.10 Niinpä siinä kävi, että maakuntavaltuusto hyväksyi Hanhikiven ydinvoimakaavan tämänpäiväisessä kokouksessaan äänin 58-29. Täytyypä katsoa - kunhan se tieto saatavilla on - kuka äänesti mitenkin. Olisiko hylkäämisesityksen kannalla ollut jämpti 30, jos allekirjoittanut olisi ollut varapaikalla vastuuta kantamassa? En voinut kuitenkaan vajaan viikon varoitusajalla ryhtyä varsinaista jäsentä tuuraamaan, kun olin jo sitoutunut toisaalle. En ydinvoimalaa omalle takapihalle haluaisi, en silloin voi haluta sitä kenenkään muunkaan takapihalle. Energian tarvista on, mutta uusiutuvat vaihtoehdot odottavat kehittämistään ja epäilemättä säästääkin voisi - alkaen jopa ihan jokaisesta kansalaisesta ja huushollistakin. Nyt kaavaäänestyksen alla minullekin varamiehenä on tullut niin sähkö- kuin perintestä Kustipostia pro Hanhikiveltä ja muiltakin tahoilta - mm. hyvin perusteltu tilannekatsaus tutkimukseen eräältä vihreiden edustajalta. Kirjoituksen pontimena oli Kalevan viimeviikkoinen alakertakirjoitus, joka oli ydinvoimalle suopea (ei löydy nettikalevasta, pvm. taisi olla 17.2.). Kirjoituksen uskottavuutta koettelee se, että sen pohjana oleva pro gradu -opinnäytetyö on tekijöidensä mukaan saanut tukea Säteilyturvakeskukselta. Sattumoisin (tai tarkoituksella) tänään - samana päivänä, kun pohjoinen äänesti ydinvoimasta - oli Helsingin Sanomien pääkirjoitussivuilla Bremenin yliopiston emeritaprofessori Inge Schmitz-Feuerhaken kirjoitus otsikolla 'Syöpä yleistyy ydinvoimaloiden läheisyydessä', kirjoittaja on lääketieteellisen fysiikan tohtori ja perustaa näkemyksensä tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Kannattaa lukea vaikka klikkaamalla tästä! 20.2.10 ip Nyt tulee tekstimainos, jota kukaan ei ole pyytänyt... Aamulla, kun lähdin pyöräilemään kohti Kaakkuria ja hiippakuntavaltuuston kokousta, ajattelin lämmöllä Myllyojan pyörähuoltoa (Kuparilammintie 21), jossa viime suvella huollatin polkupyöräni. Kulkupeli toimi moitteettomasti ja vaihteet vaihtuivat sujuvasti, vaikka pakkasta oli (noin) 32 astetta. Nouseva aurinko näkyi jokea ylittäessä ja kurkisteli pitkin matkaa puiden välistä. Joen poikki pyöräily lyhensi matkan lähes puoleen - viitisen kilometriä, kun ei tarvinnut etsiä Erkkolan siltaa. Epäedulliseksi muotoutuva ikäpyramidi ja huoltosuhde puhuttavat seurakunnassakin. Viimevuonna samasta asiasta on puhuttu kaupungin ja maakuntavaltuuston kokouksissa. Viestinnän yhteydessä puhuttiin kirkon imagosta - siitä, mikä on mielikuva kirkosta ihmisten mielissä. Taitaa olla niin, että vailla omaa kosketusta aika suuri osa kansasta muodostaa mielipiteensä kirkosta vain median mukaan. Ja mediahan ei ole kenellekään ystävällinen - on paljon helpompaa ja myyvempää tehdä negatiivisia juttuja. Tutkimustenkin mukaan mielikuva on ihan toinen niiden ihmisten kohdalla, joilla on joku kosketus seurakuntaan. Miksi on niin kiva uskoa toisista pahaa ja epäillä vaikuttimia? Vapaa-ajattelijoitakin on yhdistyksensä jäseninä vajaat pari tuhatta. Kovin isona heidän äänensä siihen nähden kuuluu. 20.2.10 ap Pari päivää sitten torstaina tapahtui isoja asioita. Valittiin piispaa - kahdesta eniten ääniä saaneista äänestetään hiihtolomaviikolla uusi arkkipiispa. Saa nähdä kuinka käy - Turun seudultahan ne enimmät äänet tulevat. Omalla laillaan juhlallinen, vaikkakin täysin leppoisa ja rento oli äänestystilaisuus Ojakadulla piispantalolla. Pitihän sinne mennä paikan päälle, vaikka ennakkoäänestääkin olisi voinut. Sama kolmen viikon kuluttua. Onhan tämä semmoinen kerranelämässä-tapahtuma, kun pääsee arkkipiispaa valitsemaan. Torstaina myös kuntaliitosselvittäjä jätti ehdotuksensa kuuden kunnan yhdistymisessä Oulun seudulla. Oli aivan odotettu esitys. Tänään oli Kalevassa iso juttu otsikolla 'Opetushallinnon kulut karkasivat'. Odottakaa ihan rauhassa. Tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin luvut näyttävät. Kysehän on myös siitä mitä Oulussa ja vertailukaupungeissa hallinnon kuluihin lasketaan Oulun osalta siitä saadaan pikainen selvyys julkisuuteenkin. Huomion kiinnittäminen hallinnon kuluihin on asiana oikein - sen on pitkin matkaa tehnyt myös opetuslautakunta. Koska Nuottasaarenkoulun rehtori lähti peräämään selvitystä julkisuuden kautta, eikä kysynyt opetuslautakunnalta, on lautakunnankin vastattava julkisuuden kautta pyytämällä virastolta selvitys. 17.2.10 Kalevan tietojen mukaan eilisessä kuntalaisten kuulemistilaisuudessa Nuottasaaren koulun rehtori oli esitellyt lukuja, joiden mukaan opetustoimen hallinnon kulut ovat vuoden 2001 2 miljoonasta kasvaneet vuoden 2008 10 miljoonaan. Luvut sinänsä ovat tosia - oph:n julkisilta sivuilta - mutta mitä ne sisältävät? Oleellinen kysymys on se, että ovatko vuosien luvut vertailukelpoisia. Tänään kuulin rehtorin kysyttäessä kertovan, ettei hän tiedä, mistä luvut koostuvat, mutta hän haluaa tietää. Sen olisi paremmin saanut tiedoksi kysymällä opetusvirastosta - tai vaikka lautakunnalta - kuin yleisöltä ja lehtimiehiltä. Rehtorin esittämiä pylväitä sivusimme keskusteluissa jo pari viikkoa sitten. Luvut eivät ole vertailukelpoisia - niissä on mukana mm. tärkeitä koululla näkyviä opiskelijapalveluja - asioita, jotka eivät ole koulun budjetissa vaan tuo parjattu hallinto tarjoaa ne. En niitä tarkemmin erittele, kun ei minulla yksityiskohtaisia lukuja ole. Tosiasia on, ettei hallinto ole paisunut yli mitan ja sen kululeikkauksetkin ovat tänä vuonna prosentuaalisesti suurimmat. Johtavien virkamiesten parjaaminen on tässä tilanteessa aivan kohtuutonta ja tarpeetonta - he tekevät esityksensä kaupunginvaltuuston linjaaman ja vahvistaman budjetin perusteella. Lautakunta, hallitus ja valtuusto sitten päättävät. Illan lautakunnassa opetuslautakunta päätyi pitkien ja perusteellisten keskustelujen ja äänestysten jälkeen esittämään Värtön ja Mäntylän lakkauttamista. Lisälistalla oli yllätyksenä perusopetuksen johtaja Eva Maria Raudasojan irtisanoutuminen - valitsimme vuosi sitten niin hyvän johtajan, että hänet on haluttu muualle. Sääli, nykyisessä taloustilanteessa perusopetus ei olisi näin hyvässä jamassa ilman Eva Marian ponnisteluja ja työpanosta. Se on minulle näin vuoden vierestä seuranneena aivan selvää. 16.2.10 Seurakuntaneuvostossa oli onneksi helppoja asioita. On se aika vuodesta, että vuodenvaihteen rutiinit ovat ajankohtaisia - toimintakertomuksia, ynnämuita. On tullut taas koulusähköpostia maanantain-tiistain aikana, hyvän matkaa toistakymmentä viestiä entisten lisäksi, vaihteeksi myös puhelimella. Asialla on monta puolta, samasta asiasta on monenlaisia laskelmia. Useammassa viestissä todetaan, että nyt nyt olekaan mitään hätää, kun yhtäkkiä onkin 25 miljoonaa enemmän verotuloja kuin oli arvioitu. Ei hätää, mutta huoli on edelleen - 25 miljoonaa on koko potissa pikkusumma. Se ei muuta mitään muuta kuin sen, että täytyy ottaa hiukan vähemmän lainaa - lainaa otetaan edelleen. Opetustoimen menot kasvavat tänäkin vuonna huolimatta kaikista toimenpiteistä. Isoista asioista on kysymys! Vaikka omat lapsemme ovat jo varhaisessa aikuisiässä, ei siitä kauan ole, kun lähtivät koulutielle. Minun on helppo samaistua siihen huoleen, mikä vanhemmilla on, kun lapsella koulutie muuttuu toiseksi kuin on toiveet ja odotukset. Opetuslautakunta on puun ja kuoren välissä. Ryhmäkokoja emme halua kasvattaa, mutta lautakunnalle on annettu rajallinen määrä rahaa ja lisää ei ole luvassa. Uskokaa pois, että niin minä kuin muukin lautakunta kyllä pohtii ja väylää asioita - opetusviraston henkilökunta on joutunut vastaamaan monenlaisiin kysymyksiin. Päättäjien niin hallituksessa, valtuustossa kuin lautakunnassakin on rohjettava ottaa äänestäjien delegoima vastuu ja tehtävä kaupungin kokonaisuuden kannalta edes parhaita päätöksiä. Jos ei jostakin näkökulmasta juuri nyt ole hyviä päätöksiä tehtävissä, niin tehdään sitten vähiten huonoja. 15.2.10 ip Nyt se oli se valtuuston kokous. Ensimmäisenä kouluasiana oli Sanginsuun koulu. Kirjallisesti pyydetyllä puheenvuorolla aloitti ja asiaa valotti opetuslautakunnan puheenjohtaja Raimo Järvenpää opetustoimen talouden kokonaisuutta - hyvin selkeästi ja seikkaperäisesti. Hän toi myös esille omansa - ja koko lautakunnankin - käsityksen Sanginsuun koulun erityisyydestä ja suuresta merkityksestä kyläyhteisöille ja kuntalaisten elämälle alueella. Laajasti eri valtuustoryhmien edustajat suitsuttivat sympatiaa ja ymmärrystä Sanginsuun jatkolle myös ensi lukukauden jälkeen. Uskon, että Sanginsuun koulun tulevaisuus on turvattu, niin hyvät evästykset lautakunta sai viraston valmistelijoille vietäväksi. Muustapa ei sitten niin runsaasti puhuttukaan. Muuan valtuutettu hämmästyttää jatkuvasti ala-arvoisilla puheenvuoroillaan, jotka menevät toistuvasti loukkaavasti henkilökohtaisiin herjoihin. Toisaalta voi havaita, että eduskuntavaalit ovat tulossa, näkyi käytetyissä puheenvuoroissa jo selvästi. 15.2.10 ap Illalla on valtuuston kokous. Kuntalaiskuulemiset jatkuvat ja Kaleva teki taas kiitettävästi asioita havainnolliseksi. Sanginsuun koulu oli näkyvästi esillä. Vaikka olinkin opetuslautakunnan äänestyksessä hallinnollisen yhdistämisen kannalla, en koulun lakkauttamista toimivana yksikkönä tule nielemään. Totta puhuen ei minusta se hallinnollinen yhdistäminenkään innostanut, mutta se on niitä asioita, joihin katson olevani sidottu osana ryhmänikin neuvottelemaa talouden vakauttamissopimusta. Koulu on todellakin isolla alueella kaupungin ainoa palvelu. Sanginsuun koulun selvitys ja tulevaisuus olivat jo keväällä lautakunnassa päätösasiana. Lautakunta palautti sen valmisteluun, koska näki koulun merkityksen paljon 'pelkkää' koulua laajempana. Alueelta on tullut ansiokkaita ja perusteltuja kannanottoja, joista tuorein oli lauantain Kalevassa. Saamissani viesteissä asiaa on perusteltu paljon laajemmin, lehdessä mielipide on rajattava noin 3000 sanaan. Arkkipiispan vaalien ensimmäinen kierros on tällä viikolla. Arkkipiispahan ei ole mikään ev.lut.kirkon pää tai pomo. Hän on vanhan määritelmän mukaan ensimmäinen vertaistensa joukossa. Lähes kolme neljännestä äänestäjistä onkin Turun arkkihiippakunnan alueelta. Kuka on sitten ehdokkaista paras? Sekö joka tulee valituksi? Piispan roolia pohditaan Kalevan tämän päivän pääkirjoituksessa. Ingressissä todetaan"Pappien liberaalisuutta ja valveutuneisuutta pitäisi arvioida muullakin kuin suhtautumisella homoseksuaalisuuteen." Just. Taas on noussut yksi populääri asia ylitse muiden. Mutta tuumatkaapas: Ovatko liberaalisuus ja valveutuneisuus saman suuntaisia vai vastakkaisia asioita? Tässä tapauksessa ja yleisemminkin? 12.2.10 Oli tänään Kalevassa juttu, jonka mukaan tänne puuhataan montessorikoulua. Näinköhän avustusanomusten määrä taas jonkun vuoden päästä kasvaa... Joskus elokuulla opetuslautakunta sai käsiteltäväkseen kristillisen koulun avustusanomuksen. Päätettiin, että keskustellaan budjetin yhteydessä. Niin syksyllä keskusteltiin. Minun ja monen muun ajatus oli, että kohtelun steinerkoulun kanssa tulee olla samanlaista. Yhdenvertaisuudesta on kysymys, ihan vastaavilla valtion järjestämisluvilla toimivat. Edellisen kokouksen alla lautakunta evästi esittelijän - päätimme avustusköntästä ja keskustelimme siitä kuinka se jakautuu - taas toistui useasta suusta yhdenvertaisuuden edellytys. Kävipä viime kokouksessa kuitenkin niin, että Erkki Urpilainen (vas) ehdotti avustuksen eväämistä. Ei perustelu periaatteessa huono ollut ja ehkäpä hän olisi esittänyt samaa steinerkoulun kohdalla, jos se olisi ollut käsittelyssä ensin. Kun annettiin kristillisille, niin annettiin myöhemmässä pykälässä mukisematta steinerilaisillekin. Puheenjohtaja kertoi lähettävänsä avustuksista kirjeen ryhmien puheenjohtajille; olisi syytä miettiä periaatteita avustusten jakamiselle. Puheenjohtaja on oikeassa ja kirjekin tuli. Ruotsalainen koulu tekee lakisääteistä toisen kotimaisen kielen opetusta, jos ei ruotsalainen koulu sitä tekisi, niin kaupungin olisi itse se järjestettävä - jonkun tasoinen avustus on paikallaan. Kesäyliopisto ja setlementti ovat monimutkaisempi juttu. Mitä etua ne tuottavat juuri kaupunkilaisille? Miten niitä avustavat muut kunnat? Mikä on niiden oma rahoituspohja? Onhan kaupungilla oma Oulu-opisto! Entäpä sitten kristillinen koulu ja steinerkoulu? Urpilainen perusteli kielteistä avustuspäätösesitystään sillä, että valtio on myöntänyt luvat vakavaraisille koulutuksenjärjestäjille, joiden se olettaa kykenevän järjestämään opetuksen. Periaatteessa niin. Toisaalta ne kaupungin näkökulmasta tekevät ilmaiseksi työtä, joka kaupungin muuten tulisi tehdä. Onko siksi sopiva avustus paikallaan? Vai olisiko parempi - tai pitäisikö olla lisäksi - jokin sopimus oppilashuollosta, erityisestä tuesta, jne.? 11.2.10 Näköjään tästä kirjoittelusta muodostuu välillä vanhojen sanomalehtien katsaus... Eilisessä lehdessä on pari keskusteluttavaa juttua ja jäipä yksi sivuamatta toissapäivänäkin. Eilen luimme, ettei verotulojen notkahdus ollutkaan niin suuri kuin oli arvioitu. Voi tietenkin kysyä, että miksi arvioit heittivät peräti 25 miljoonaa? Talouden pohjalle tehtyjen arviointien tuleekin mieluummin olla hiukkasen pessimistisiä kuin optimistisia. Toisaalta, kuinka moni meistä tavallisista kansalaisista osaa etukäteen laskea verokertymänsä - luulenpa, että heittoa tulee siinäkin. Kuka muuten laskee? Peruslähtökohtaa tilanne ei muuta. Kulujen kasvun leikkauksia tarvitaan edelleen - on koko ajan muistettava, että menoja ei ralkennemuutoksilla pienennetä, vaan niillä pienennetään menojen kasvua. Palvelurakenneselvitykset ovat yhtä merkityksellisiä edelleen. Näin lautakuntalaisen näkövinkkelistä on puhuttelevaa se, kuinka arvostavasti virastossa suhtaudutaan koulujen ja erityisesti rehtoreiden lähes kohtuuttomaan haasteeseen. Paras pedagoginen asiantuntemus kunkin koulun asioista on siellä koululla. Yhä enemmän tulee kouluille myös taloudellista pohdittavaa yhdessä alueen rehtorien ja viraston kanssa. On se semmoisena yhdessä tekemisen tunteena näkynyt. Asiat eivät ole ollenkaan helppoja tai niin yksinkertaisia, kuin juttutuvista tai monista mielipidekirjoituksista voisi päätellä. Tämän päivän Kalevasta eivät heti näin aamutuimaan kouluasiat hyppineet silmille. Kaupunginvaltuuston kokouspaperit olivat Kalevan kaverina postilaatikossa, kun en niitä muistanut eilen iltapäivällä laatikosta hakea. Maanantain kokouksessa ovat esillä viime viikon opetuslautakunnassa käsitellyt kouluasiat, joten puhetta piisannee. Omassa päässäni pyörii muutama asia lautakunnan viime kokouksessa päätetyistä avustuksista ja Mäntylän mallista. Olin alkuviikon flunssassa kotona ja menossa nyt kahdeksaksi ensimmäistä kertaa tällä viikolla töihin. Niinpä minulla oli yhtenä aamuna joutoaikaa käydä läpi kaikki saamani materiaalit ja viestit ja kaivaa lisätietojakin Mäntylästä. Jotakin materiaalia on vielä luvassakin. Mäntylän pedagoginen malli alkaa hahmottua. Noista myöhemmin... 9.2.10 Sunnuntaina oli vaihteeksi maltillinen koulu-uutinen Kalevassa. Se koski erikoisluokkia. Uutiseen valituista juttutuvan kommenteista näkyy, kuinka tunnepitoista keskustelu enimmäkseen on. Aina ei ole jaksettu perehtyä asiaan - tunnetta on keskustelussa niin paljon, että toisinaan lyhyt uutinenkin on ilmiselvästi lukematta. Katsoin juttutuvan keskustelua aiheesta: erityis- ja erikoisluokatkin menevät sevon. Tunteella mennään ja omien lasten asioissa se on oikein ja ymmärrettävää. Asioita edistetään asiapohjalta. Alueelliset erikoisluokat vähentävät kulkemisia ja kuljetuskustannuksia, musiikkiluokkien osalta alueellisuus toteutuu parhaiten. Myös erikoisluokille on voitava osallistua tasa-arvoisesti. Esimerkiksi kulkemisten osalta tasa-arvo ei tarkoita samaa, kuin samanlaisuus. Tämän päivän lehdessä oli kaksikin kouluasioita ja kuntalaiskuulemista koskettelevaa mielipidekirjoitusta. Toinen käsitteli Itäisen alueen koulutilannetta, Korvensuoran suunta kaipaa perustellusti yläastetta. Alueen ainoa yläaste on Laanilassa, mutta kaikki eivät sinne mahdu, joten Korvensuoralta kuljetaan Merikosken yläluokille. Tilanteen tarkastelussa on huomioitava myös Hiukkavaaran tuleva asuntorakentaminen. Uusilla ja uudehkoilla asuma-alueilla yhtenäinen ikärakenne asettaa haasteita suunnittelulle. Ajan saatoissa, vanhoilla alueilla ikärakenne tasoittuu ja ikäluokkien paineet kouluja ja muita palveluja kohtaan tasoittuvat. Ainakin niin voisi kuvitella. Toisessa kirjoituksessa oli viittauksia asioihin (Värttö ja Kastelli), jotka eivät kuuluneet alueen asioihin, eikä niistä kyllä mielestäni puhuttukaan. Ja voisipa tuon kirjoituksen loppuosaan todeta, että kyllä kuntalaisten ääni kuuluu. Ääniä on paljon ja erilaisia. Valta on kansalla, joka äänestää ja puhuu valtuutetuille. Äänestysvalinnoillaan he demokratiassa siirtävät myös vastuuta valtuutetuilleen. 6.2.10 Nautin tänään aamulehden teekupposen kanssa. Tutumpi seuralainen Kalevalle on kahvi. Arkiaamuisin Kalevan seurana on puuro ja kahvi. Enimmäkseen tuo kaikki maistuu hyvälle. Tämän päivän lehdessä hämmästytti uutinen, jossa kerrottiin 15-vuotiaan seksiin pakottamisesta. Kolmikymppinen mies raiskasi lieventävien asianhaarojen vallitessa. Jos kolmikymppinen raiskaa viisitoistavuotiaan, on haaroissa ihan muuta. Ja päässä. Voiko raiskaus olla lievä? Eilen lehdessä kerrottiin 16-vuotiaan raiskauksesta, josta tekijä selvisi puolen vuoden ehdollisella. Ei mitään kohtuutta, missä määrin ehdollinen on rangaistus ollenkaan!? Tekijä oli vielä käyttänyt hyväkseen virka-asemaansa. Eilisessä Kalevassa kerrotaan, että oikeusministeri Tuija Brax kertoo pohdittavana olevan, pitäisikö lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista aina tuomita ehdotonta. Ministerin mukaan lapsiuhria ei varmastikaan erityisesti lohduta se, että tekijän rangaistus on hänen ensikertalaisuutensa vuoksi lievempi. Aivan! Rikokseen täytyy ottaa uhrin näkökulma, ei rikollisen. Tässä yhteydessä en vaadi rikoksentekovälineen tuomitsemista valtiolle. 4.2.10 Kävin kuntalaiskuulemistilaisuudessa (huh, mikä sana!) Myllyojan koululla. Sinne on aina mukava mennä - toistakymmentä vuotta Myllyojan koulu oli tavalla tai toisella meidän perheemme arjessa mukana, siksipä siihen suhtautuu erityisellä lämmöllä. Ei kuitenkaan niin suurella lämmöllä, että syntyisi lautakunnassa jääviyskysymyksiä . Kaleva on jutuillaan ja uutisoinnillaan todella kiitettävästi tehnyt kuulemisissa käsiteltäviä asioita selkeämmiksi ja havainnollisemmiksi. Kuuntalaiskuulemisessa käsiteltävät asiat ovat isoja, monimutkaisia ja tunteita herättäviä. Sen huomasi jo siitä, että taustojen esittelemistä oli joidenkin raskasta seurata loppuun. Seuraamista ei tosin helpottanut ollenkaan se, että diat eivät kauhean hyvin näkyneet. Kysymykset ja kommentit sisälsivät paljon asiaa ja yksilöllisiä näkökulmia. Osa tuli suurinakin tunteen purkauksina - se kertoo asioiden suuresta henkilökohtaisesta merkityksestä. Virkamiesten olisi niistä sitten jalostettava hyviä esityksiä päättäjille käsiteltäviksi. Minua hämmästyttää suuresti se asetelma, että virkamiehillä tai poliittisilla päättäjillä olisi joitakin erityisiä omia intressejä ja ajettavana. Ei näissä asioissa ole. Ikäänkuin kuntalaiset olisivat toisella puolella ja siellä jossakin vastassa virkamiehet ja päättäjät. Virkamiehet ja päättäjät ovat ihan tavallisia kuntalaisia, monet isiä tai äitejä, kaikki jonkun lapsia ja jotkut isovanhempia. Näkemystä ja kokemusta kuntalaisten asioihin tosiaan on. Kuntalaiskuulemisessa voi ja pitääkin esittää hyvinkin paikallisia näkemyksiä. Virkamiesten ja päättäjien olisi keiteltävä niistä ja muista mausteista mahdollisimman oikeudenmukainen ja tarkoituksenmukainen soppa. Ei kouluverkkoselvitys täydellinen paperi ole, mutta on siellä paljon yksityiskohtia ja lukuja päätöksen perusteeksi. Päivän Kaleva kertoi Herukan koulun vanhempaintoimikunnan puheenjohtajan lukeneen selvityksen neljä kertaa - toistaiseksi hän johtaa lukemiskerroissa minua. "Olisi se voinut olla lyhyempi ja yksinkertaisempi. Asiat on piilotettu aika hyvin." Tuossakin lausumassa tulee esille se, että ikäänkuin tarkoituksellisesti asioita ja päätöksentekoa piiloteltaisiin. En minä niin koe. Ei politiikka tosiaan ole mitään peliä jossa kuntalaiset ja päätöksenteossa osalliset ovat eri puolella. Tuo paperi on pitkä ja monimutkainen, koska se antaa yksityiskohtaisia palikoita päätöksentekoon. Kolme vaihtoehtoa siinä esitetään, mutta niin kauan kun päätöksiä ei ole tehty, kaikki osaset voivat liikkua. Puoli yhdeksän uutiset menivät hetki sitten ohi. Paras uutinen oli se, missä kerrottiin Helsingin lähes epätoivoisessa lumitilanteessa iloinen tapahtuma Punavuoressa. Siellä paikalliset asukkaat ja turvapaikanhakijat olivat yksissä tuumin käyneet lumen kimppuun. 2.2.10 Oli melkoinen lumipyräkkä eilen, viime yönä ja tänäänkin. Aamulla pyöräilin töihin eteläpuolella jokea valiten hieman isompia pyöräteitä. Todella kiitettävästi oli uria aukaistu! Hyvin pääsi kulkemaan! Sunnuntaina kirjoitin Kalevan lukijan sivulle oman ajatukseni kouluverkkotilanteesta, erityisesti Mäntylästä ja Värtöstä. Tänään se julkaistiin. Muutama rohkaiseva palaute on tullut. Tässä yksi ilta pilkoin blogini viimevuotiseen ja tämänvuotiseen. Testasin ja näyttäisi toimivan... 29.1.10 Luin aamun Kalevasta jutun Mäntylän ja Värtön lisäselvityksistä, siinäpä näkyvät nuo äänestysnumerotkin. On reilua, että joudumme vastuuseen päätöksistämme, koskapa olemme kaikkien kaupunkilaisten asioita ajamassa. Nyt varmasti kysytään minultakin, että miksi äänestin, kuten äänestin. Asiat eivät ole koskaan täysin mustavalkoisia. Laitan selitykseksi tähän äänestyksen jälkeen kirjoittamani sähköpostin eräälle asiasta kiinnostuneelle: "Senpä verran kirjoitan, ettäs tiedät mistä on kyse, kun opetuslautakunta palautti Mäntylän ja Värtön. Arvaatkin kenties... Oli vähän semmoista ilmapiiriä, että lautakunta haluaa näpäyttää kaupunginhallitusta, koska kh ei ole antanut mitään mahdollisuutta lautakunnalle perehtyä asiaan ja silti laittaa sen päättämään. Lautakunta koki, että sen pitää oikeasti tietää mistä on kysymys ja mitkä ovat faktat ja perusteet, koskapa sen on kuitenkin päätöstään perusteltava. Aluksi kaiketi oli ajatus, että palautetaan, pyydetään lisäselvitystä ja päätetään viikon kuluttua. Jos lisäselvitystarve olisi jäänyt kohtuulliseksi - viikossa selviteltäväksi - olisin itsekin yhtynyt päätösehdotuksen vastaesitykseen. Nyt kuitenkin riehaantuivat vastaesittäjät edellyttämään niin laajoja ja kohtuuttomia selvityksiä, ettei niihin oikeasti ole edes mahdollisuutta - eikä asian päättämisen näkökulmasta kaikilta osin tarvettakaan (esim. kiinteistöjen jatkokäyttö). En siksi lähtenyt mukaan. Yhdeksän äänesti vastaehdotuksen puolesta. Meitä jäi neljä alkuperäisen esittelijän esityksen kannalle molempien koulujen kohdalla. Tarkoituksella en katsellut ympärille, niin en tiedä kuka mitenkin äänesti. Raimo jätti eriävän mielipiteen tehtyyn päätökseen - kolme muuta tyydyimme äänestystulokseen, vaikka Raimo varovasti vinkkasi, että vastaesitykseen saa yhtyä. Ajattelen, että sen verran tavallansa tuimme vastaesityksen tehneitä harmissamme kouluasian valmisteluun... Poliittista peliä se oli. Ajatellaan, että ottakoon hallitus ja päättäköön loppuun asti, kun kerran tähän saumaan lautakunnan on ajanut. En halua ihan semmoista turhaa peliä, mutta pikku näpäytykseen olisin suopunut - koulujen lakkautusasiassa lautakuntaa kohdeltiin epäasiallisesti. Nyt annettiin vähän turhaa ja väärää viestiä kaupunkilaisille - ja kenties väärää toivoa. Mutta selvittäköön kh sopan, jonka on keittänyt :) Politiikan arvostusta yhteisten asioiden hoitajana ei tämä episodi ole kyllä lisännyt." Minun kannaltani kyse on myös siitä, että olemme kirjoittaneet sen talouden vakauttamissopimuksen, jonka tavoitteena on leikata menojen kasvua, vaikka säästämisestäkin paljon puhutaan. Siinä on kyse kokonaisuuksista. Periaatteessa, isänä, erityisopettajana ja kasvattajana en tietenkään ole pikkukoulujen lakkauttamisen kannalla. Koen olevani puun ja kuoren välissä. 27.1.10 Kouluverkkoselvitys koskettaa kovasti kaupunkilaisia. En ole laskenut tarkasti, mutta hyvinkin reippaasti yli puolensataa viestiä on tullut suoraan sähköpostiini tai opetusviraston kautta tai puheluina. Eri koulujen vanhempaintoimikunnissa olen toiminut itsekin samoin, tuonut vanhempien mielipiteitä kuultavaksi. Siksi ymmärrän kauhean hyvin sen, miltä pohjalta - lapsen parasta hakien - kirjelmät ja yhteydenotot lähtevät. Osa on hyvin asiallisia, toiset tunteenpurkauksia. Niin tulee ollakin. Olen katsonut velvollisuudekseni yhtenä kaupunkilaisten valitsemana päättäjänä perehtyä niihin kaikkiin. Eikä ainoastaan velvollisuudesta, vaan koska haluan tietää ja kuulla ennen päätöksentekoa. Ja pohtia sitä mitä luen. Aikaisempaan nähden olen uudessa tilanteessa - nyt minun olisi muiden lautakuntalaisten kanssa kyettävä näkemään kokonaisuuksia. Toivon, että vanhemmat ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että minä - yhtenä vanhempana itsekin - kuuntelen, arvostan ja kunnioitan vanhempien ilmaisemia mielipiteitä myös silloin, kun en niiden mukaan päättäjänä voisi toimiakaan. Jotakin päätöksiä on pakko tehdä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana peruskoulujen neliöt ovat kasvaneet 46,5%, oppilasmäärien kasvaessa vain 3,2%. Uusilla asuma-alueilla oppilasmäärät kasvavat vanhoilla monin paikoin vähenevät. Taloustilanne vaatii leikkaamaan menoja. Neliöitä laskiessa olisi kyllä huomioitava erityisesti opetukseen käytettävät tilat - ei kaikkia tilavuokran perusteena olevia, kuten nyt laskelmissa on tehty. Suurin menoerä ovat palkkakustannukset, siksi niihinkin on jotakin kautta puututtava. Väistämättä sillä on seurauksensa ryhmäkokoihin ja määräaikaisuuksiin. En ymmärrä mitä muuta voi tehdä?? Ideoita otetaan vastaan koko opetuslautakunnassa!! Viesteissä toistuu toteamus, kuinka säästö on vähäinen tai se ole merkittävä - esitetään, että säästetään muualla. Ydinkysymys on, että missä? Kun kaikkia kouluja koskevat ’mitättömät’ säästöt lasketaan yhteen, tulee siitä merkittävä summa. Useassa viestissä luonnehditaan suunnitelmia ja päätöksiä esim. hätäisiksi, harkitsemattomiksi. On niitä pohdittu - niin virkamiehissä kuin lautakunnassa ja vieläpä yhdessäkin. Paljon vielä pohditaan, eikä kaikkea vielä ole päätetty. Illalla kenties jo on. Faktoihin pyritään päätökset perustamaan. Kirjelmissä on oikeus käyttää ilmaisuja ’vaikea uskoa’, ’epäilyttää’, ’on itsestään selvää’, ’emme katso’, ’mielestämme’, ’on syytä olettaa’,jne., mutta päätöksenteon on tutkittava kaavoitukset, väestöennusteet sekä muut tosiasiat ja laskelmat. Mäntylän malliin vedotaan useassa viestissä, myös sen ainutlaatuisuuteen. Se hämmentää, että mallia sinänsä ei juuri avata, yhtä viestiä lukuun ottamatta. Ehkä se ei ole hahmottunut kaikille kirjoittajillekaan. Siksi luin Mäntylän opetussuunnitelmaa. Siinä on yleinen maininta "Varhaiskasvatus; esi- ja alkuopetus ovat ehyt ja johdonmukainen kokonaisuus", jota täsmennetään luvussa 2.5. Kyllä tuon toteuttaminen tekee Mäntylästä erityisen, mutta ei ainutlaatuista. Luku voisi kuvata myös monen muun koulun toimintaa. Ainutlaatuista voi olla tuo muodollisuus, sillä voitaneen tukea rakennetta ja sitä, että toiminnan laatu säilyy. Minun on kuitenkin ops:n perusteella vaikea pitää Mäntylän mallia ainutlaatuisena, koska vastaavan kaltaista suunnittelua ja toimintaa olen ensimmäisen kerran havainnoinut 1990-luvun alussa ihan muualla. Kuvattu on mahdollista ja tavoiteltavaa myös muissa kouluissa. Niinpä se myös on sitä työtä, mitä tehdään ja on tehty lukuisia vuosia myös muissa kouluissa - aina tietenkin paikallisiin olosuhteisiin soveltaen. Opetuslautakunnalle tullut ’Kirjallinen kannanotto, vastauspyyntö sekä kuntalaisaloite’ on haastava ja vaativa dokumentti. Pelkästään sen lukeminen ja kysymyskohtien penkominen on hidasta ja vie minulta aikaa ja ajatuksia. Useissa kirjelmissä todetaan, että saavutettu kustannussäästö ei ole todellista, koska tila jää kaupungin haltuun. Eivät kaikki tilat jää kaupungin haltuun. Vapautuva tila siirtyy opetustoimelta muuhun hallintoon ja sieltä vapautuva edelleen - tai sitten kokonaan pois. Jostakin se tila poistuu - kaupunki ei hamua tyhjiä lämmitettäviä tiloja. Kouluverkko koskee kaupunkilaisia yleensä ja erityisesti kunkin koulun lähistöllä asuvia. Adressit kuvaavat tuntoja ja toiveita. Teho kouluadressista menee, kun allekirjoittajia on satamäärin ja heidän yhteytensä asiaan jää auki - varsinkin kun paikkakunnat viittaavat allekirjoittajiin ympäri Suomen. Asialliset ja perustellut kannanotot olivat ilo lukea - siitäkin huolimatta, että lukemista riitti moneksi tunniksi. Huono huumori ja typerät letkautukset vievät tehon ja huomion kirjeessä olevista varsinaisista asioista. Kaikkia kokousta edeltävänä maanantaina ja tiistaina sähköpostiini saapunutta koulupostia en kerta kaikkiaan ehtinyt ennen kokousta lukea. Tulin alkuviikon työmatkalta tiistai-iltana ja postia oli paljon. Nimettömiä kommentteja en lukenut. Kuinkas ehdin sitten tämän blogin kirjoittaa? Pääosin kirjoitinkin tämän jo reissun päällä iltasella mukaan ottamiani paperitulosteita lukiessa... Nyt sitten pyöräilemään tuiskussa opetuslautakunnan seminaariin ja kokoukseen kohtaamaan päätöksenteon todellisuus. 24.1.10 Seurakuntayhtymässä on menossa rakenneselvitys. Kaupungilla tarkastellaan palvelurakennetta. Opetusviraston kautta ja suoraan sähköpostiini on tullut yhteensä kymmeniä sivuja kannanottoja rakenneselvityksessä esillä olleiden koulujen takia. Useimmissa puheenvuoroissa ja kirjoituksissa käytetään sanaa 'säästö'. Niin kaupungin kuin seurakunnan tapauksessa on kyse muusta. Jos ajattelen omaa yksityistalouttani, niin säästää voin, jos minulla on jotain ylimääräistä sivuun pantavaa tai jos luovun jostakin menoerästä. Muuten joudun suhteuttamaan menoni tuloihin. Ajattelen, että sama kaupungilla ja seurakunnassakin. Taloustilanteen takia tulot ovat pienentyneet - pienentyä tulee menojenkin. Eikä kyse ole edes menojen leikkauksesta vaan menojen kasvun leikkauksesta. 23.1.10 Luin Kalevasta, että Arina osti pohjoisen Euromarketit - Raksilan, Linnanmaan ja Kemin. Vähän hankalaan aikaan, kun muutenkin on Arina tutkinnan alla. Kemissä markkinaosuus nousee lehtijutun mukaan lähelle määräävää asemaa - se on tietenkin huolestuttavaa, koska yleensä se näkyy hinnoittelussakin. Ei edes ruokakauppaa pidetä vain siksi, että asiakkaat saavat ruokaa, vaan bisnes se on, liiketoimintaa, jonkun elinkeino. Samaisessa jutussa Arinan toimitusjohtaja kuitenkin toteaa, että isojen yksiköiden osalta markkinaosuuksia tulisi tarkastella laajemmasti ja ottaa huomioon lähikunnat. En ole ollenkaan samaa mieltä, koska tuommoinen ajattelu tukee tai ainakin näkee hyvänä sen, että kansalaiset kulkevat autoillen kunnasta toiseen tarjousten perässä - kilpailu täytyy löytyä lähialueelta. Autoilua ei tule suotta ruokkia, sen verran olemme vastuussa ympäristöstämme. 21.1.10 "Ennen oli miehet rautaa. Laivat oli puuta hii-o hoi. Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa." Näyttäisi mainiosti vastaava kehitys kuvaavan myös autoilijoita - sitä mukaan, kun autot ovat kehittyneet, ovat kuljettajat... Valtion velka saataisiin mukavasti kuitatuksi, kun laitettaisiin viikoksi valvonta liikennevaloihin ja tehtäisiin se, minkä laki punaisia päin ajaville määrää. Säästyisi jonkun henkikin. 18.1.10 Just kertoivat kymppiuutisissa, että Suomen Pienyrittäjät ry on tehnyt tutkimuspyynnön Euroopan neuvoston korruptionvastaiseen toimielimeen kunnallispäättäjien sidoksista ja kauppapaikkapäätöksistä. Samaa kertoo Kaleva. Kyllähän se mietityttää, mutta en tiedä oliskos tuo ihan korruptiota? Ei haittaa vaikka tutkitaan... tuleepahan selväksi. Sen verran tuo pohditutti itseänikin syksyllä, kun kallioparkkia vielä suunniteltiin keskustan alle ja Arinan korttelin kaupankäyntiä tukemaan, että keräsin itselleni listan niistä Oulun valtuutetuista, jotka ovat Arinan hallintoneuvostossa ja edustajistossa. Vähän sillä ajatuksella, jotta jos äänestys tulee, niin edellyttäisi jääväystä tai jotain... Onneksi sitten peruuntui kallioparkki muutenkin. En kuitenkaan ihan noin vakavana pitänyt - korruptiona. 17.1.10 Olin piiitkän piitkästä aikaa taas viikonlopun Hiljaisuuden retriitissä Rokualla. Olimme siellä rouvan kanssa. Tosiaan viikonlopun ihan melkein ihan hiljaa. Yhteisiin lauluihin ja toistoihin yhdyttiin, mutta muuten hiljaa. Eri huoneissakin asuttiin. On se vaan vekkulia, kuinka toiminnot hidastuvat ja ihminen rentoutuu ja lepää, kun ei ole muuta ohjelmaa kuin ruokailut ja muutama yhteinen rukoushetki ja virikepuhe. Ehtii lukea ja ulkoilla - huomaa kuinka kiva on ihan vaan olla ja tuijottaa takkatuleen. Semmoista rentouttavaa laiskaa - ei velttoa. Ja arki jäi kauas Ouluun. Lenkkikamppeet olivat mukana, mutta jotenkin vain tuntui, ettei voi itseään ja muita kaiken verkkaisuuden keskellä juoksemisen vauhdilla häiritä, mutta lumikengillä oli kiva mennä umpihangessa. Kenenkähän kengät ne olivat - luulin leirikeskuksen kengiksi, mutta eivätpä tainneet ollakaan... Usein luen retriitissä Anthony De Mellon kirjoja. Niin nytkin; Rakkauden tiellä. Kirjoissa on lyhyitä katkelmia, jotka antavat paljon pohdittavaa. Pakko lukea pätkissä. "Kuvittele olevasi konserttisalissa kuuntelemassa erittäin kaunista musiikkia, kun äkkiä muistat, että unohdit lukita autosi. Olet huolissasi autosta; et voi lähteä salista etkä nauttia musiikista. Tässä on kuva elämästä sellaisena, kuin useimmat ihmiset sitä elävät." 7.1.10 Hyvää uutta vuotta! Joulukuulta ei blogissani ole yhtään merkintää, eikä minkäänlaista yhteenvetoa ensimmäisestä vuodesta valtuutettuna. Joulua kohden luottamustoimet hiljenivät ja alkavat hissukseen taas. Hyvää joulun aikaakin olisin voinut toivottaa - ja toivoinkin itsekullekin, vaikka en kirjoittanut... Eilen oli loppiainen ja joulu alkaa mielessäni olla ohi. Vielä tulee Nuutin päivä ja sitten voisi kantaa joulukuusen pois. Hyvän latvakuusen saimme ystäviltämme Muhokselta tänäkin vuonna, sopusuhtainen, eikä pudottele neulasia vieläkään - ainoastaan paria suklaajoulupukkia. Edellinen vuosi Sivun alkuun Anna palautetta

© Mikko Jämsä	Päivitetty ylimmän merkinnän päivämäärällä.