Luomu EnergiaViljelys Kierto

Muutamia huomioitavia seikkoja:

Kuten metodin nimestä voi päätellä, tämä kaavio esittää eri prosessien ja vaiheiden suhteita, joilla luomuviljelmät ja luomutilat voivat tuottaa myös luomu-menetelmillä energiaa, muiden luomutuotteidensa lisäksi.

Yhteisöjäte ja liikarehevöitymisten ruoppaus-kasvimateriaali.
Nämä tarvitsevat oman erillisen digestorin (mädättämön) ja kompostin, kuin ravintokasvien oljet ja naatit. Näissä materiaaleissa on todennäköisesti niin paljon myrkkyjä, antibiootteja, hormoonieen-kaltaisia aineita, ja bakteereja, etteivät ne sovellu ihmisravinnon tai eläinrehun kasvuaineiksi. Jos nämä materiaalit eivät ole *liian myrkyllisiä*, niistä syntyvää kompostia voitaneen käyttää kasvumateriaalina ja ravinteina kuitukasvien (kuten esimerkiksi Nokkonen ja Kuituhamppu) viljelyssä. Nämä vaaratekijät saattavat vaatia hyvin täsmällistä mittausta ja tarkkailua, ja hyvin huolellista puhdistamista... kuten esimerkiksi digestorin jätemateriaalin käsittelyä erinäisillä sienirihmastoilla. (mahdollisesti useammilla peräkkäisillä käsittelylajikkeilla) jolloin vaaralliset aineet kertyvät itiöemiin jotka täytyy erikseen prosessoida ongelmajätteenä...

Viljellyistä kasveista jäävä ylijäämämateriaali: oljet, naatit, yms. muunnetaan luonnonkaasuksi (mikä on pääasiallisesyi metaania ja pienemmissä määrin muita palavia kaasuja... siis poltettavissa olevia nekin) laittamalla ne *anaerobiseen digestoriin* "Anaerobinen digestori" on hapeton mädättämö, ilmatiivis ja hapeton tila, jossa ympäristössämme luonnostaan esiintyvät *anaerobiset bakteerit* ( = bakteereja jotka eivät tarvitse, tai edes pahemmin siedä, happea) syövät sinne laitetun orgaanisen materian, ja erittävät sen luonnonkaasuna ja kompostoitavana materiaalina. Meitä ympäröivässä ekosysteemissä vaikuttaa olevan luonnostaan kaikkialla eri tyyppisiä anaerobisia bakteereja, valmiina asuttamaan ja prosessoimaan tälläisiä ihmisten tekemiä mädättämötiloja.

Jotkut näistä bakteereista menestyvät paremmin korkeammissa lämpötiloissa ja niitä kutsutaan *termofiilisiksi* anaerobisiksi bakteereiksi, joka suomeksi tarkoittaa sitä että ne ovat hapelle "allergisia" bakteereja jotka viihtyvät korkeammissa lämpötiloissa. Toisentyyppiset taas ovat *mesofiilisiä* anaerobisia bakteereja, jotka eivät viihdy ympäröivää luontoa *kovin* paljon korkeammissa lämpötiloissa. Molemmilla näistä perusluokitustyyppisistä bakteereista näyttää olevan omat vahvat ja heikot puolensa, riippuen erinäisistä digestorin ja digestorioperaation olosuhteista.

Digestoreja on monen muotoisia, kokoisia, ja monilla eri toimintamalleilla toimivia: Yksi versio on mätänevää kasvimateriaalia sisältävä, maatalous- muoviin (tai muutamaan kerrokseen maatalousmuovia) ilmatiiviisti paketoitu auma. Jotkut versiot taas on valmistettu savesta, ja sellaisen voivat valmistaa hyvinkin köyhissä olosuhteissa olevat ihmiset. Jotkut versiot taas ovat kuin valtavia, erityisen kestäviä, muovipusseja, jotka on puoliksi haudattu maahan, ja muistuttavat melkeimpä jonkinlaista jättimäistä ruuansulatuselintä. Jotkut digestorit taas ovat betonisia ja haudattu maan alle. Jotkut taas ovat suuria, hyvin korkeateknologisia metallitankkeja.

Näyttää siltä että kasvimateriaalin syöttäminen eläimille, ja eläinten lannan käyttäminen luonnonkaasun lähdemateriaalina, on laajemmin laskettuna tehottomampaa, kuin kasvien ylijäämäkappaleiden syöttäminen suoraan ilmattomien mädättämöjen anaerobisille bakteereille. Vaikuttaa siis siltä että kasvimateriaalin syöttäminen suoraan bakteereille, ilman välissä olevia karjaeläimiä, on tehokkaampaa ja turvallisempaa energiatuotannossa. Eläinten lantaa käytettäessä *saatetaan* joutua tekemisiin potentiaalisesti haitallisten bakteerien kanssa, ja mahdollisesti myös eläimille annosteltujen antibioottien kanssa, jotka voivat huomattavasti rajoittaa, tai estää, luonnollisen hajottajabekteerien toiminnan (Mahdollisesti ilmattomassa mädättämössä, ja hyvin todennäköisesti kiinteän mädättämöjätteen kompostoinnissa).

Häkätuotannon puolella, *saattaa* olla mahdollista kerätä *suhteellisen* luonnontilaisestakin metsästä tietty määrä kuolevaa puuainesta, aiheuttamatta liiallista vauriota tai häiriötä sen ekosysteemin toiminnoille. En tiedä olisiko tämä kerättävissä oleva osuus kuolevasta puuaineksesta lähempänä 5% vai 70%, mutta se todennäköisesti riippuu itse metsäalueen täsmällisistä, kulloisistakin, olosuhteista.

Olettaisin puutaloustoiminnan sivutuotteiden olevan suoraan sopivia lähdemateriaaliksi häkätuotantoon. Kun häkä (ja mahdollisesti erinäiset muutkin asiat) on puuaineksesta prosessoitu, jäljelle jäävät tuhkat (tai sama määrä hyvin samankaltaisen puuaineksen tuhkaa) tulisi todennäköisesti palauttaa siihen metsäalueeseen mistä ne puuaineet otettiin, niin ettei metsää imetä kuivaksi sen elintoimintojen ravintoaineista. Tämä siksi jotta metsä voisi jatkaa elämänsä tuottamista, ja elämästään koituvia hyötyjä. Ei ole järkevää ymmärrystä vailla "vampyroida" metsää sen elämän ravinteista, ja täten ajaa sen alueiden eläviä prosesseja, kuihtumiseen, enentyvään kituliaisuuteen, ja lopulta kuolleiksi.

Tietty määrä kuolevaa puuainesta (joka voi olla mikä tahansa, suunnilleen 95 prosentista 30% prosenttiin, riippuen täsmällisen alueen ekologisten prosessien olosuhteista... ) ilmeisesti täytyy jättää metsään hajoamaan, jotta metsä kykenisi säilyttämään elinvoimaisen *biodiversiteettinsä*, elämän monimuotoisuutensa, eliömuodoissa ja prosesseissa, niille lajeille joiden olemassaolo perustuu tälläisten lahoavien, kuivuvien, mätänevien, ja erinäisin tavoin hajoavien, puumateriaalien (ja muotojen), hyödyntämiseen ja kierrättämiseen. (BioDiversiteetti = (mieluiten suuri) määrä erilaisia muotoja, tapoja ja ratkaisuja joilla elävät olennot pystyvät olemaan olemassa, ja vielä suurempi määrä erilaisia elävien olentojen elämisen prosessien yhdistelmiä joilla pystyvät olemaan keskenään olemassa, elävinä ekosysteemeinä). Metsä, kuten mikä tahansa elävä ekosysteemi, tarvitsee tätä *biodiversiteettiä* pystyäkseen jatkuvasti sopeutumaan ainaisesti muuttuviin sen ulkoisiin, ja sisäisiin, olosuhteisiin... kuten näyttää olleen metsien ja ekosysteemien olleen tapana tehdä, niin kauan kun niitä on ollut. Mitä enemmän *biodiversiteettiä*, sitä enemmän erilaisia selviytymismenetelmiä ja ratkaisuja erilaisiin, jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin, ja sitä elinvoimaisempi, selviytymiskykyisempi, metsä on pysymään hengissä ja tuottamaan lisää elämäänsä.

Sivuhuomautus: *Nämä muutokset ovat jatkuvia, ja merkittävältä osalta täysin kontrolloimattomissa ja ennkoimattomissa* riippumatta ihmisten (tai vaikkapa muurahaisten, tai minkään muidenkaan otusten) toiveista ja tavoitteista. Fyysinen maailma, luonnonlait ja ekosysteemien prosessit, eivät muutu ihmisten toiveiden, näkökantojen, haaveiden, ideologioiden tai uskomusten mukaan. Parasta varovasti tarkkailla, ja *huolella*.

Tämän sivun tekijät:

Kirjoittaja ja kuvittaja : Max Turunen

Alkuperäinen html-kehys:
Pekka Kemppainen (Selkikeskuksen kehitysprojekteihin. Vain vääntelen ja säätelen sen kopioita näiden sivujen tekemiseen).

Kaavion testilukijat ja kommentaattorit:
Juhani Tenhunen, Janne Halttunen, Marjatta Turunen, Lauri Loven, Toni Beckmann, Toni Leino, Iikka Kosola, Malin Nohall, Jaakko Köresaar ja Simo.

Tämän sivun puhtaaksilukijat ja kommentoijat:
Simo ja Marjatta Turunen.

Tietoa ja ideoita kaikista näistä maneista energiakierto- ja ravinnekierto-jutuista:
Jukka Lassila, Pauli Rantanen, Toni Beckmann, Simo, Toni Leino, Max Turunen. Inspiroivan Ari Lampisen julkiset luennot, ja julkaistut läpikotaiset tutkimukset. Erkki Kalmarin dokumentoidut kokeet, tutkimukset ja julkinen luennointi... ja Paul Stametsin elintärkeät kirjat sienirihmasto-elämänmuodoista, ja niiden roolista ilmeisesti kaikkien planeettamme elämänmuotojen elämänkierrossa.

Disclaimer: Minä ( sisällön tuottaja ) ilmoitan kaiken tämän sisällön *Täysin vapaaksi käyttää, kaikille ihmisille yleensä, ja joka ikiselle ihmislajin edustajalle, nykyisille ja tuleville, henkilökohtaisesti... riippumatta heidän laillisesta asemastaan*.

Sama Kaavio Englanniksi

yhteystietoihini (dot=piste)