Vastine Anla'Shokin taruun

On suorastaan vastenmielistä katsella, kuinka vastarintaliikkeen itseoikeutetusta johtajasta, Lyta Alexanderista, on tehty heikko ja hyväksikäytetty tyttö, seksiobjekti, jonka perään pikkupojat läähättävät.

Mitäpä tähän sanoisi. Totuus on, että ne vähät näihin päiviin säilyneet tallenteet Lyta Alexanderista todella todistavat hänen olleen varsin kaunis, ja mikäli tässä yhteydessä näin sopii sanoa, seksuaalisesti haluttava. Se miten hyvin hänen elämänsä on kuvattu sarjan yhteydessä on tietysti makuasia, ottaen huomioon miten ristiriitaisia lausuntoja luotettavat lähteet hänestä antavat. Puhumattakaan sellaisista kyseenalaisista dokumenteista, kuin G'Karin "kadonnut" toinen kirja, jota tietääkseni ei vieläkään ole todistettu aidoksi.

Mahdollista on myös se, että tekijöillä oli tarkoituksena jatkaa Alexanderin tarinaa toisessa historiadramatisoinnissaan, jonka piti oleman suunnattu hieman nuoremmalle yleisölle (25-150 v). Valitettavasti Anla'Shok ei jostain syystä jatkanut sarjan rahoitusta. Sopii kysyä mikä tähän oli syynä...

Myytti [Sheridanista, joka kuoli ja nousi ylös] lienee syntynyt Suuren palon jälkeisenä taantumuksen aikana, kun kristillinen kirkko menetti otteensa ihmisistä ja lopulta Anla'Shok nosti ihmiskunnan takaisin tähtiin.

On myönnettävä, että Sheridanin väitettyyn kuolleista nousemiseen liittyy paljon myyttistä aineistoa. Itse asiassa kertomusta Sheridanin matkasta Z'ha'dumiin voidaan pitää vastaavanlaisena myyttinä kuin muinaisia uskonnollisia kertomuksia Mithrasta, Buddhasta ja Jeesus Kristuksesta, jonka kirjoittaja tavallaan mainitsikin. Itse asiassa sarjan tekijät ovat syyllistyneet aivan selkeään myytin kopioimiseen monissa suhteissa, esimerkiksi on hyvin epätodennäköistä, että Sheridan koskaan itse asiassa laskeutui Z'ha'dumiin, eikä hänellä edes luultavasti koskaan ollut Anna-nimistä vaimoa. Myöskin täysin myyttisen Mordenin hahmon ottaminen mukaan tarinaan on faktapohjalta ajatellen kyseenalaista, joskin tekijät ovat onnistuneet luomaan hänestä varsin mielenkiintoisen tulkinnan, joka puolustaa paikkaansa täysin viihteellis-dramaattisista syistä.

Mutta mitä itse Z'ha'dumin matkaan tulee, usein niinkin pahasti toisistaan eroavista lähteistä kuin Minbarin ja Drazin kansallisarkistoista on löytynyt viitteitä siitä, että Sheridan todella katosi Varjosodan alussa joksikin aikaa ja palasi mukanaan toistaiseksi tuntemattomaan lajiin kuulunut olento mukanaan. Vaikka tämä tuskin tekee Sheridanin kuolleista heräämisestä (saati myyttisestä Lorienista) sen todellisempaa, on kuitenkin olemassa se mahdollisuus, että jokin osa tarinasta olisi totta. Tietysti kyynikot nyt väittävät, että kyseessä oli lavastus, ja Sheridan itse asiassa piilotteli tämän ajan jossakin. Z'ha'dumin tuhon jälkeen mitään fyysisiä todisteita ei tietenkään ole olemassa, ja asia jää uskon varaan. Muistuttaisin kuitenkin, että vielä tuhat vuotta sitten koko Z'ha'dumia pidettiin pelkkänä myyttinä, joten kuka tietää mitä tulevaisuus meille paljastaa.

Nykyisen historiantutkimuksen mukaan uskottavin teoria siitä, mitä tuolloin tapahtui on, että Sheridan lähetti alaisensa luutnantti Warren Kefferin tekemään Valkotähdellä itsemurhaiskua Z'hadumiin.

Eiköhän kirjoittaja tässä nyt syyllisty vähän liian uskaliaisiin väitteisiin. Vaikka Sheridanin henkilökohtainen vierailu Z'ha'dumissa onkin epätodennäiköinen, on Warren Kefferin sekoittaminen tähän yleisesti hyväksyttyyn teoriaan vähintäänkin kyseenalaista. Yleisesti pidetään kuitenkin todennäköisenä, että ensimmäinen julkiseen levitykseen päässyt tallenne varjoaluksesta oli juuri samaisen Warren Kefferin tekemä, kuten sen aikaiset lähteet antavat ymmärtää. Luonnollisesti todellisessa tallenteessa nähtiin vain lyhyt välähdys varjojen "taisteluravusta", joten sarja alleviivasi Kefferin oletettua kohtaloa turhan paljon.

Valenin tarina otettiin hyvin varhaisessa vaiheessa osaksi Sheridanin ja Delennin tarinaa. Näin syntyi tarina Sinclairista, Maa-Minbari-sodan sankarista, joka ei saanut rauhaa ennen kuin tajusi olevansa Valen.

Mielenkiintoista on, että minbarit eivät tiettävästi protestoineet kuitenkaan tätä erikoista tulkintaa vastaan. Monet heistä ovat hyväksyneet sen mahdollisuuden, että Valen olisi itse asiassa ollut alkuperältään jonkin toisen lajin edustaja (erään suositun version mukaan vorloni tai joku vorlonien ohjauksessa ollut). Näkemämme tulkinta oli kuitenkin niin uskalias, että olisi odottanut edes jonkun minbarilla älähtävän. Miksi niin ei siis käynyt? Olisiko mahdollista, että tämä tulkinta sopii myös minbarien nykyiselle johdolle syystä tai toisesta?

Toinen paljon väittelyä aiheuttanut seikka on Delennin väitetty "hybridisoituminen" minbarista puoli-minbariksi puoli-ihmiseksi. Toistaiseksi ei vieläkään ole onnistuttu saavuttamaan sellaista teknologian tasoa, jolla tämä onnistuisi aikuisella yksilöllä. Jotkut pitävätkin ihmis-Delenniä vorlonien luomuksena, jolle annettiin vanhan Delennin muistot. Mielenkiintoista tarinassa oli myös, että se, mitä nykyisin pidetään vorlonikulttuurin kahtiajaon eri osapuolina, rauhanomaisena ulospäinsuuntautuvana Koshina ja sotilaallisena ja introverttinä Ulkeshina, oli kuvattu kahtena vorloniyksilönä. Ei ole mitään todisteita siitä, että Koshien lähettiläs Naranek olisi ollut heidän ainoa lähettiläänsä Babylon 5:llä sen historian aikana, ja toisaalta Ulkeshien toimet (Lyta Alexanderin muokkaaminen aseeksi ja avoin sota varjoja vastaan) samaistetaan yhtäkkiä koko vorlonien lajiin. Tällä tavoin kuitenkin saadaan peitettyä se fakta, että hätäilyllään Sheridan oikeastaan nosti Ulkeshit valtaan ja aiheutti tuhoisan avoimen sodan vorlonien ja varjojen välille. Nyt näyttää siltä, kuin kaikki olisi muutenkin ollut vain yhden vorlonin varassa, ja koko laji saadaan näyttämään entistä pahemmalta.

Mitä tulee sitten tapaan jolla sarjassa esitettiin varjojen ja vorlonien välisen sodan loppuratkaisu, siitä voidaan olla monta mieltä. Jotkut ehkä pitävät siitä, monet taas vihaavat sitä. Tässä osassa tarinaa nähdään Sheridanin korottaminen yli-inhimilliseen asemaan ehkä puhtaimmillaan, eikä tarinan kulku juuri poikkea missään suhteessa Anla'Shokin hiljaa ylläpitämästä vuosituhantisesta Sheridan-myytistä. Muiden ensimmäisten vaikutusta asioiden kulkuun on vähätelty suorastaan häpeällisissä määrin ja muinaislajit on muutenkin kautta linjan esitetty oudon lapsellisina olentoina. Lorien on mukana lähinnä vain sitomassa yhteen tarinaa Sheridanin henkiin heräämisestä ja myöhemmästä väitetystä katoamisesta.

Sinclair-niminen komentaja kyllä itse asiassa on palvellut Babylon 5 -asemalla ja hänen kohtalonsa on jäänyt epäselväksi. Uskottavimpana selityksenä pidetään liikaa uteliaisuutta: ensimmäinen tutkimusmatka Epsilon 3 -planeetalle lienee jäänyt myös viimeiseksi. Draalin tarinassa ei puolestaan liene mitään todellisuuspohjaa.

On toki totta, että useista tutkimusretkistä huolimatta Epsilon 3:lta ei ole löydetty muuta kuin suuri tyhjien käytävien verkosto, mutta on tuskin luultavaa, että Sinclair siellä kohtasi loppunsa, ainakaan yhtään ihmisjäänteitä planeetalta ei ole löydetty. Lienee myös syytä mainita vastikään tutkijoiden käsiinsä saama kokoelma Minbarin kansallisarkiston palosta säilyneitä dokumentteja, joissa mainitaan eräs Jeffrey Sinclair yhteyksissä, jotka tukevat Anla'Shokin ylläpitämää tarinaa. Muihinkin lähteisiin kuin ihmiskunnan arkistoihin tutustuminen olisi tässä ollut hyväksi. Siitä, kohtasiko Delenn tai Michael Garibaldi Sinclairia koskaan ennen hänen komennustaan Babylon 5:llä ei tietenkään ole mitään tietoa, joten nämä kertomukset lienevät jälkeenpäin sepitettyjä.

Tarinan Maa-Minbari -sodasta synty sen sijaan tiedetään. Sen on kirjoittanut oppinut veli Alwyn erilaisten legendojen sekä presidentin säilyneen puheen pohjalta. Valitettavasti hän on täyttänyt tarinan puuttuvat aukot kömpelösti ja monilta osin tarinan uskottavuus on varsin heikko.

Merkillistä, että kirjoittaja tässä tuntuu unohtavan kokonaan mitä minbareilla itsellään on sanottavana tästä usein vaietusta aiheesta. Vaikka useimmat ihmislähteet tältä ajalta ovatkin hieman kyseenalaisia, minbarien vasta avatuista muinaisarkistoista löytyneet dokumentit ovat toista maata. Totuus nimittäin on, että ihmisten ja minbarien välillä todella oli lyhytaikainen aseellinen konflikti, joka johti jonkin aikaa johtaneeseen vihamielisyyteen kahden lajin välillä, ja varsin todennäköisesti toimi myös innoitteena Babylon 5-aseman rakentamiselle (kukaan ei muuten vieläkään tiedä mitään muista Babylon-asemista, joten sarjassa nähty tulkinta on uskomattomuudessaankin joiltain osin mahdollinen). Itse asiassa pidän varsin rohkeana, että Anla'Shok antoi kaivaa tämän vanhan aiheen esiin, ottaen huomioon tavan jolla minbarit yhä nykyäänkin suhtautuvat menneisyyteensä. Jälleen on huomattava, että minbarin nykyinen johto lienee varsin ihmismyönteinen.

Anla'Shokin tarun vahvuus on siinä, että se ei ilmeisesti kaunistele henkilökuvia kovinkaan paljoa. Erityisesti Garibaldista ja Ivanovasta tarussa annetaan varsin raadollinen kuva.

Epäilemättä aiheeseen vaikuttaa Garibaldin oman tyttären kirjoittama elämänkerta, joka on mitä todennäköisimmin aito. Vaikka siitä onkin säilynyt jälkipolville vain katkelmia, voidaan sanoa, että luultavasti Michael Garibaldin hahmo vastaa parhaiten todellisuutta kaikista näistä kiiltokuvista, jotka tarina eteemme vyöryttää.

[T]arinat London unista lienevät myöhempien aikojen lisäyksiä. Mitään viitteitä ei ole siihen, että muut centaurit näkisivät kuolinunia. Esimerkiksi Lordi Refan kohtalo viittaa siihen, että tämä ei lainkaan osannut pelätä kuolemaansa.

Täysin tyhjän päältä eivät tekijät tässäkään ole kyllä lähteneet, sillä kuolinunien näkeminen on osa centaurien yhteistä myytistöä. Jotkut centaurit väittävät yhäkin, että tämä ominaisuus olisi hävitetty centaurien geenipoolista drakhien toimesta. Luonnollisesti tässä lienee yhtä paljon perää kuin väitteessä, että narnit olisivat saaneet nykyiset telepaattigeeninsa ihmisiltä (jotkut väittävät lähteeksi jopa itseään Lyta Alexanderia) varjojen tuhottua kaikki narnitelepaatit aiemmin.

Jos nyt tahtoo ryhtyä rääppimään muita kyseenalaisia ratkaisuja tässä tarinassa, niin ensimmäiseksi silmille hyppää varsin epäonnistunut teknologian kuvaus. Nykyisin on jo tiedossa, että Sheridanin aikojen teknologia oli monessa suhteessa edistyneempää kuin sarja antoi ymmärtää. Ilmeisesti tekijät eivät osanneet päästä irti siitä teknologisen kehityksen mallista, jota ihmiskunnan uusi nousu noudatti Suuren palon jälkeen. Tämän vuoksi emme esimerkiksi näe sarjassa ainuttakaan sisätiloihin tarkoitettua robottia tai nanoteknologiaa, vaikka nämä olivatkin luultavasti varsin yleisiä Babylon 5:n aikaan.

Toinen varmasti monenkin katsojan silmään pistänyt historiallinen kömmähdys oli niinsanottu Zarg-tapaus, joka perustuu nyttemmin fiktiiviseksi osoitettuun materiaaliin. Itse asiassa luultavasti kyseessä oli 2600-luvulla tuotettu lyhyt kauhuelokuva, tai kauhuelokuvan parodia, jonka tapahtumapaikaksi oli valittu Babylon 5 ja päähenkilöksi Michael Garibaldi. Ilmeisesti sarjan tekijöillä on ollut pulaa materiaalista tai - anteeksi vain - hyvästä harkinnasta, ellei sitten tarkoituksena ollut jonkinlainen (tässä muodossan epäonnistunut) satiiri.

Kaiken kaikkiaan Anla'Shokin taru on hyvää ja kehittävää katsottavaa kenelle tahansa iästä riippumatta. Se opettaa oikeita elämänarvoja ja muistuttaa siitä, että teoilla on seurauksensa ja jokaisella on mahdollisuus omalta osaltaan parantaa maailmaan.

Tästä voimme varmasti olla samaa mieltä, olipa mielipiteemme Anla'Shokista sitten mikä tahansa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, varsinkin jos Suurta paloa edeltävät tapahtumat tai vain yksinkertaisesti hyvät tarinat kiinnostavat. Mitään täydellistä historiallista dokumenttia on, kuten mainittua, turha odottaa, mutta luvassa on kuitenkin tarina, joka sekä liikuttaa että pistää ajattelemaan. Vastapainoksi voi sitten katsoa dokumenttisarjan "Deconstructing Sheridan" joka alkaa viikon kuluttua. Jos sarjan ensimmäinen esitys jäi näkemättä, suosittelen hankkimaan Anla'Shokin tarun tallenteina ISN:ltä tai odottamaan uusintaa, joka lienee odotettavissa joskus seuraavan vuosisadan aikana.