Tässä lyhyt kertomus kolmen matkaendurofriikin eli Timon, Markon ja Jussin matkasta Talviralliin Kiteelle. Matka suoritettiin luonnollisestikin hiekkateitä pitkin mahdollisuuksien mukaan.

Tässä kuvassa kuitenkin "Karhulan DR-vaari" kavereineen ja mopoineen.

14.2.-97, perjantai.

Koko homma alkoi sillä että Tenere-Timo lähti kotoaan Sarkolasta kohti Ruoveden ja Vilppulan rajalla sijaitsevaa Tammikoskea, jossa on Markon koti ja Mc Sukkamehun mopotalli. Sieltä oli tarkoitus lähteä liikkeelle aikaisin lauantai aamuna sahuri-Markon ja Maajussin kanssa. Matkalla Timo poikkesi Kurun matkahuollon baariin juomaan kupin kuumaa. Baarin ainoa vapaa paikka oli vastapäätä oluttaan hörppivää vanhaa vaaria. Vaari kommentoi jotta siellä on kylmä keli moottorikelkkailuun. Siihen Timo sanomaan että hän on liikkeellä moottoripyörällä. Vaari vain kommentoi jotta ei sovi huopatossut siihen hommaan, menee tuuli läpi. Taisi pappa tietää mistä puhui. Sen jälkeen vaari vaikeni ja keskittyi oluensa maisteluun.

Sitten Timo jatkoi matkaansa kohti Tammikoskea. Matkalla Jammun nopeusmittarin vaijeri alkoi osoittaa mieltään pitämällä pahaa ääntä aina nopeuden ylittäessä 80km/h (eli melko usein...) ja vaikeni vasta renkaan pysähtyessä. Muutaman kerran pysähdyttyään Timo kyllästyi ja hiljensi äänen tekemällä aina välillä lukkojarrutuksen etujarrulla. Saavuttuaan Tammikoskelle Timo oli taivaltanut jo 130 kilometriä. Sitten vaan mopo talliin ja kuski saunaan sulamaan.

15.2.-97 lauantai.

Aamulla oli tarkoitus päästä lähtemään kello 8. Jussikaan ei myöhästynyt normaalia enempää kun Suzuki suostui käynnistymään pakkasesta melko nopeasti saatuaan hiukan apuvirtaa puimurin akusta. Timo oli irrottanut nopeusmittarin vaijerinsa jottei se häiritsisi ajoa. Noin kello 8.15 päästiin matkaan mutta päästyämme pari kolme kilometriä Markon auki unohtunut takalaukku alkoi kylvää omaisutta pitkin tietä aina isommissa routaheitoissa. Marko itse ei tietenkään asiaa huomannut vaan jatkoi matkaa. Timo ja Jussi keräilivät omaisuutta tieltä ja matkaa päästiin jatkamaan. Vaan hetken kuluttua Marko muisti ettei laukussa ollut näkynyt Ray-Baneja ollenkaan. Täyskäännös ja etsimään. Samalla löytyi puuttuneet korvaläpät, kartta ja otsalamppukin. Josko nyt jatkettaisiin paremmalla onnella.

Muutamaa kilometriä myöhemmin Jussin nopeusmittarin vaijeri irtosi yläpään kiinnikkeestään. Vaijeri sidottiin mopon runkoon kiinni ilmastointi teipillä ja taas mentiin. Vilppulan Essolla pysähdyttiin tankkaamaan ja ystävällinen myyjä katsoi meitä hiukan hymyillen kun kuuli että aioimme matkata Kiteelle asti. Säälistä hän antoi meille suffelipatukat kouraan.

Heti Mäntän jälkeen Jussilta pimeni lyhyet valot kun juuri ennen matkaa vaihdettu Philipsin polttimo oli kestänyt huimat 40km. Pitkät päälle ja lisää kaasua. Korpilahden Nesteellä poikettiin kahville ja samalla vaihdettiin uusi polttimo. Katselimme huvittuneina moottorikelkkailijoita ja totesimme että hulluja ovat kun ovat uskaltautuneet ulos näin kylmänä päivänä, pakkasta oli sentään 16 astetta.

Hiukan ennen Juvaa Timo huomasi että Jussin takarengas on tyhjä. Timolla oli paikkavaahto pullo jota lämmitettiin pakoputkessa mutta eihän se silti suostunut toimimaan. Vaihdettiin venttiili josko se olisi ollut vuodon syy ja sitten käsipumput esiin. Markon pumppua ei mahtunut alkuunkaan käyttämään takarattaan ja jarrulevyn vuoksi. Jussin pumppu painoi ilmaa vain joka kymmenennellä painallauksella, ilmeisesti pakkaseen sopimattomat tiivisteet, joten hiki tahtoi nousta pintaan ennenkuin renkaassa oli ilmaa sen verran että sillä uskalsi jatkaa matkaa.

Juvan Kesoililla renkaaseen painettiin ilmaa ja nautittiin ravitseva hampurilaisateria. Ruokailun aikana ohjelmasta vastasi vanha vaari joka tuli kaljalle ja höpisi itsekseen kaikenlaista sekavaa, mm. alamäkijuoksuharjoittelusta (kyllä minäkin nuorena...) Seuraavaksi vaari kaivoi taskustaan esiin kännykän vaikka olut painoi päälle jo sen verran että antennin ulosvetäminenkin oli vaivalloista. Lieneekö odotellut tyttöjen soittelevan.

Uusi takarenkaan painetarkastus vahvisti asian, rengas vuotaa. Paikkaaminen ei oikein innostanut joten ostimme paikavaahtopullon kun Timo kertoi että on niistä joskus ollut apuakin. Timo laski renkaan tyhjäksi ja laski vaahtoa renkaaseen unohtaen tietysti venttiilin pois. Pullo irti ja vaahdot pihalle. Hiukan hymyilytti. Venttiili kiinnitettiin ja lisää vaahtoa painettiin renkaaseen. Vaahto tuntui toimivan ja ilmat pysyivät sisällä joten matka jatkui.

Eräässäkin risteyksessä Timoa alkoi kiinnostaa off-road ajo ja niinpä hän päätti taas koetella Jammun lumi-ominaisuuksia, mutta tiukkaan auratussa lumessa Jammu hyytyi kuitenkin jo alkuunsa. Ja Marko tietysti yllytyshulluna ajoi viereen hiukan lujempaa ja pisemmälle. Onneksi kukaan ei nähnyt kun työnsimme pyöriä pois kinoksesta naureskellen.

Savonlinnassa poikettiin kahville ja Jussi osti pikaliimaa korjatakseen irtoamaisillaan olevaa lämpövisiirin johtoa. Liima ei tuntunut tarttuvan kiinni lainkaan mutta sitten sitä valui sormille ja nahkaa se tuntui liimaavan erinomaisesti. Johto vedettiin kypärään kiinni ilmastointiteipillä.

Loppumatka Savonlinnasta Kiteelle, 70km, jouduttiin suorittamaan vesistörajoitteista johtuen isoa päällystetietä pitkin. Renkaita säästääksemme ajoimme tietysti mahdollisuuksien mukaan reunassa jäistä ja lumista kaistaa. Kypsä pätkä, väsytti hiukan ja pieni lipsahdus liian reunaan olisi voinut olla ikävää. Illalla yhdeksän maissa saavuttuamme perille Talvirallipaikalle huomasimme iloksemme että Jussin takarenkaasta puuttui taas ilma alapuolelta. Paikallisen mp-liikkeen omistajakin oli sopivasti kertausharjoituksissa ja liikkeen avaimien haltijat olivat kuka missäkin mutta lopulta ystävälliset järjestäjät saivat sovittua asiat niin että aamulla pääsisimme liikkeeseen vaihdattamaan sisärenkaan.

Todettiin että olimme ajaneet tänään 450 kilometriä ja aikaa oli kulunut vain 13 tuntia joten keskinopeudesta muodostui huima. Sitten ruokaa poskeen ja nukkumaan puolijoukkuetelttaan lämpimän kaminan viereen.

16.2.-97, sunnuntai.

Pakkasta oli edelleen samat 16 astetta kuin koko edellisenkin päivän. Valoisassa ehdimme hiukan katselemaan ympärillemme ja totesimme että tänäkin vuonna saksalaiset olivat nostaneet kaminan ulos teltastaan. Kylmiä tyyppejä. Ja teltan nurkalla nökötti muutama niin itserakennellun ja rupisen näköinen Bemari sivuvaunuineen että meidän Suzukit ja Jammu alkoivat näyttää yhtäkkiä lähes uusilta sporttipyöriltä.

Aamupalan jälkeen saimme kyydin mopoliikkeeseen jossa sisärengas vaihdettiin, ja vieläpä eeerittäin edullisesti. Kun rengas oli paikallaan päästiin käynnistyspuuhiin. Apuakku kaivettiin esiin heti suosiolla ja pyörät hörähtivät käymään. Timo ei apuakkua kaivannut mutta hänelläpä oli pieni kaasupoltin mukana jolla Jammun kone hehkutettiin lämpimäksi.

Marko antoi Suzukinsa käydä kokoajan pakatessaan kamojaan. Tästä mopon kone ei tykännyt vaan lämpeni sen verran että alkoi vuotaa öljyä kertaalleen paikatun vaihteensiirtäjän kannen välistä. Väkisinkin alkoi taas hymyilyttää. Pikainen paikkausyritys ”hermetitellä” ei oikein vakuuttanut ja niinpä parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme huoltoasemalle jossa kansi irroitettiin ja korjattiin araldiitilla. Ehkä araldiitti höyryistä johtuen taas hymyilytti. Söimme ja ihmettelimme maailman menoa araldiitin kuivuessa. Paikalle pysähtyi myös heppu jonka DR 500 oli levinnyt rallipaikalla ja oli nyt auton kärryssä. Timon aikataulu oli senverran kiireinen että hän päätti tässä vaiheessa lähteä omille teilleen jotta ehtisi kotiin ennen aamua. Ilmeisesti tätä saattoi pitää pienenä epäluottamuslauseena Suzukin toimintavarmuutta kohtaan, koska Timo arveli kotiutuvansa nopeammin ilman meitä. Sitten Marko kokosi koneensa ja pyörä työnnettiin ulos hallista.

Oho, eturengas oli tyhjä. Pyörä samantien takaisin halliin ja rengas irti. Nauratti väkisinkin. Onneksi huoltikselta löytyi sopiva sisärengas jottei vanhaa tarvinut paikkailla. Optimistisina jatkoimme matkaa.

Markon nopeusmittarin pyöritin lopetti työsuhteensa. R.I.P. Eipä se oikeaa nopeutta olisi kuitenkaan näyttänyt oikein koska oli kotoisin erilaisesta pyörästä mutta matkamittarin puute vaikeutti hiukan suunnistusta.

Savonlinnassa pysähdyttiin Nesteen pihaan tarkastelemaan paremmin josko öljyt olisivat pysyneet koneessa. Marko meni maahan makaamaan jotta näkisi paremmin lohkon kyljen ja otti samalla tukea pyörästä sillä seurauksella että koko mopo kaatui ja Marko tietysti jäi alle. Oli siinä pikkupojilla hauskaa ja niin myös meillä. Tässä hässäkässä ainoastaan vaihdepoljin vääntyi hiukan ja kytkinkahvan päästä irtosi nuppi. Öljyt kuitenkin pysyivät koneessa joten taas jatkettiin matkaa.

Illan hämärtäessä hiukan ennen Juvaa Markolta pimeni lyhyet valot. Arvelimme että nyt meni Markoltakin Philipsin polttimo pimeäksi. Kokeilu huoltoasemalla kuitenkin osoitti että polttimo on ehjä ja vika on sähköpuolella. Ja taas remonttia, onneksi pyörä saatiin taas huoltoaseman halliin lämpimään. Epäilimme että Markon oma-asennus valokatkaisija mallia Lada olisi hajonnut mutta onneksi vain johto oli irronnut katkaisijasta.

Myöhemmin poiketessamme kahville Marko huomasi hukanneensa takalaukkunsa avaimen. Se oli revennyt irti kiinnitysrenkaastaan ja pudonnut jonnekin. Viimekesäisestä Eestinreissusta viisastuneena Markolla oli kuitenkin vara-avain mukana. Silloin ainoa avain hukkui ja vara-vaatteita yms. tarpeellista tavaraa sisältävää laukkua ei saatu auki.

Illalla kahdeksan jälkeen lähellä Kangasniemeä huomattiin että Jussin DR savuttaa hirmuisesti. Öljytikun irroitus paljasti että koneen sisällä oli melkoinen paine ja öljyt olivat jo kriittisen vähissä. Epäilys kodistui heti huohotinletkuun. Pääsimme viereisen maatilan lämpimään autotalliin tekemään tarkempaa tutkimusta. Irroitettuamme vasemmanpuoleisen tankin totesimme että huohotinletku oli umpijäässä. Siis vain pikkuvika, ja taas uskalsi naureskella ongelmien määrälle. Letku sulatettiin ja saimme hiukan lisää öljyä joten pääsimme jatkamaan Kangasniemelle jossa söimme ja ostimme lisää öljyä. Kun Jussi aikoi alkaa öljynlisäyspuuhiin iski shokki: missä on öljytikku? Ei kai se vaan jäänyt sinne maatilalle? Tämä oli kuitenkin onneksi vain Markon pila, joskaan ei kovin hyvä (paitsi Markon mielestä :) koska Jussia ei hymyilyttänyt lainkaan. Tikku oli siis Markon taskussa piilossa, joten mitään vahinkoa ei ollutkaan tapahtunut.

Nyt alkoi näyttää siltä että kotiutuminen menisi tosi myöhään. Ja matkaa oli niin paljon että uusia vikojakin saattaisi tällä vauhdilla tulla vielä muutama. Korpilahdella alkoi hiukan viluttaa joten järjestimme lossikuskille hiukan ohjelmaa: Kaksi hullua motoristia helmikuussa sunnuntai-iltana puolen yön aikaan tulee lossille ja alkaa hyppiä päättömästi paikallaan. Kas kun ei tilannut valkotakkisia paikalle. Kaikki huoltoasemat olivat jo kiinni ja niin oli Korpilahtelainen ravintolakin jonne yritimme hakeutua lämmittelemään. Taas juoksentelua ympäriinsä ja hiljalleen alkoi tarkenemaan.

Koskenpäällä Markon pyörä meni vara-tankille ja paikallisella huoltamolla ei ollut seteliautomaattia. Huolestuimme hiukan polttoaineen riittävyydestä joten seuraavalle huoltoasemalle Mänttään ajettiin normaalia huomattavasti hiljempaa : (

Vilppulasta Tammikoskelle ajettiinkin sitten täysillä ja hiukan kisailemalla. Mutkaisella kylätiellä rinnakkain ja hana auki. Kipeetä mutta kivaa. Hymyillytti aivan sairaasti. Jussilta pimeni pitkien valojen merkkivalo autuaammille metsästysmaille.

Vihdoinkin kotona. Kello olikin jo kaksi maanantai-aamuna. Saappaita riisuessaan Jussi havaitsi että irtohuovat olivat jäätyneet kiinni saappaisiin. Ihme että varpaita oli palellut välillä...

Kotimatkaan oli kulunut aikaa vaivaiset 15 tuntia, ja uni maittoi harvinaisen hyvin seuraavaan iltapäivään asti. Olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Talvimoottoripyöräily on kehittävä harrastus

Takaisin Cafe Matkaenduro Baariin