|
Kesän keikkoja
Kesä 2000 oli vallan mainio ajokausi! Katupyöräily jäi suorastaan sivuosaan ja rypemisestä tuli nautittua valtavasti. Näin ainakin allekirjoittaneella: kesän kohokohtina oli kaksi pidempää enduroreissua. Ensimmäinen keikka oli Survival Tour 2000 -nimellä ristitty Kontion lähestymisajo, jonka ideana oli taivaltaa Suomen keskipisteen tietämiltä Sodankylän kontrolliin ajaen mahdollisimman paljon hiekka- ja metsäteitä pitkin. Juttua tästä reissusta voi lukea MOTO-lehdestä 6/2000 tai Lakupilotti Markku Haapamäen nettisivuilta. Toinen hieno rupulikumireissu oli samalla kesän päätös. Retki vei matkalaiset rajan taakse Vienan Karjalaan.
Ruskaretki Vienaan
Syyskuun puolessa välissä vetäisimme velipojan kanssa pienen ruskaretken itänaapurin sorabaanoille. Karjala yleisesti ja Vienan Karjala erityisesti on täynnään hienoja hiekkateitä ja muuta idän eksotiikkaa.
Retkemme päämääränä oli Paanajärvi, jota tituleerataan Vienan parhaimmin säilyneeksi karjalaiskyläksi. Tämä Paanajärvemme on muuten aivan eri paikka kuin rajanpinnassa Kuusamon korkeudella sijaitseva Paanajärven kansallispuisto.
Normaalisti Paanajärvelle kuljetaan Jyskyjärven kautta, mutta silloin joudutaan loppumatkasta epävarmasti kulkevan lossin armoille. Lossivaihtoehto hyljättiin, ja koukkasimme menomatkan Borovojn kautta. Tämä reitti kulkee vanhoja metsäteitten pohjia. Se on merkitty Karttakeskuksen Karjalan tiekarttaan, mutta siitä huolimatta sen läpipääsyyn vaaditaan kevät- ja syksyaikoina maastoautoa tai enduroa. Ajonautinto oli pätkällä huipussaan. Syksyn ankarat sateet olivat pehmentäneet tien siihen kuntoon, että kiittelimme moneen kertaan ajopeliemme - DR ja DT - keveyttä. (Kaipa DT:kin on matkaenduro jos sillä matkailee?)
Enduroseikkailun lisämausteena oli myös perusteellista eksyilyä. Minkäänlaisia opasteita ei metsätie-etapilla ole, ja vanhoja metsäteitä risteilee tuolla melko paljon. GPS:ää ei kalustoon kuulu, mutta perinteisellä kompassillakin selvittiin kohtuudella.
Pääkohteemme Paanajärvi sijaitsee hankalasti Vienan Kemijoen mutkassa. Hankalasti sikäli, että ellei lossi satu kulkemaan, on paluumatka kotimaahan suoritettava samaa tietä kuin tulomatkakin. Matkamme aikoihin lossi ei tietenkään pelannut lainkaan, mutta onneksi saimme rahdattua pyörät yksitellen joen ylitse soutuveneen kokoisella paatilla. Operaatio hirvitti hiukan, sillä pyörää ei saanut veneen kapeuden takia kyljelleen, joten painopiste jäi korkealle. Ja kapeimmillaankin joki on pari sataa metriä leveä ja virtaus on kova. Kaikesta huolimatta toiselle puolelle saavuttiin ja matkaa päästiin jatkamaan kohti Uhtuaa.
Uhtuan tieltä poikettiin Kepan kohdalla kohti Jyskyjärveä, josta rymisteltiin Borovojn ja kostamuksen kautta rajalle. Reissu kesti vajaan viikon, sillä Paanajärvellä kulutimme aikaa muutaman päivän. Menomatka oli kaikkein jännittävin reitin ollessa todella syvä ja suunnistamisen asettaessa melkoisia haasteita. Kilometrejä Venäjällä tuli eksyilyineen ja retkeilyineen vajaat tuhat, joista noin sata oli päällystettyä tietä.
Viena on enduromatkailijan toivemaa! Suosittelemme.
Pauli Ylikoski
Ja lopuksi kuvasatoa: Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana.
Bonuskuvia ihan toisesta yhteydestä mutta samoista pyöristä.
|
