Moporeissu -99 osa 1/2

1. päivä 2.8.-99 Töysä - Kittilän Sirkka 758 km

Maanantaiaamu, kello 5:30. Allekirjoittanut lähdössä kotitalonsa pihalta toteuttamaan talven aikana muotoutunutta reissusuunnitelmaa. Edessä odottamassa ennenkokematon seikkailu. Housuissa tutisi. Ei kylläkään jännityksestä, vaan kylmyydestä. Lämmintä aamulla oli +4C. Huomaa positiivinen asenne: nahkasaappaat, aurinkolasit ja makuupussi ilman sadesuojaa. Keli vaikutti lupaavalta, aurinko alkoi valloittamaan lähes pilvettömän taivaan. Mutta 5 km ennen Mäyryä vastaan tuli todellinen hernerokkasumu. Ympärille ei nähnyt kuin vajaa 30 metriä. Aavemaista ja pelottavaa. Toivottavasti autoilijat ajaa ihmisiksi.

Kulkurit kohtasivat toisensa. Koukkasin hakemas joukkoon serkkupoijan, Juntusen. Kamelit BMW R 1100 GS ja Honda Africa Twin 750 lastattuna Kuortaneen Mäyryssä. Hyvä reissun alku: Juntunen tuli pihalle vastaan kahvimukillisen kanssa. Kahvi maistuikin ja lämmitti, kampetta kun oli päällä liian vähän. Turinatuokion jälkeen ei muuta ku reissuun! Päämääränä Kittilän Sirkankylä. Hernerokkasumu jatkoi olemistaan. Varovaista etenemistä kohti pohjoista. Vihdoin yhdeksän maissa alkoi jo näkemään Pohojanmaan laajoja ja mahtavia maisemia! Tai ainakin tuli paljon turvallisempi olo…

Kulkuripoikien yhteiskuva. Serkukset jossain Oulun eteläpuolella. Aurinko paistaa, elämä hymyilee, varsinkin kun koko aamun sai naureskella töihin kiirehtiville työläisille. Matka sujui lähes suoraviivaisesti pohjoiseen. Napapiiri ja Joulupukin paja Rovaniemeltä Kemijärven suuntaan oli ainut nähtävyys ja ylimääräinen lenkki päivälle.

Kittilässä tankkasimme, hommasimme evästä ja parit saunakaljat. Kaupasta ulostauduttuamme havaitsimme mopomme herättäneen paikallisten alkuasukkaiden huomion. Varsinkin parin Aslakin, joista toinen intoutui antamaan meille niskahierontaa. ”Tommosen matkan ku miehet ajaa, niin johan siinä niskatkin jumiutuu. Antakaas ku mä hieron. No, kyllä hieronta tuntuikin asialliselta ja mukavalta. Ainut mikä tätä ekstaasin tunnetta laimensi, oli vahva alkoholin haju. Kaveri tarjosi meille yösijaa ja muuta mukavaa jostain läheltä, mikä täällä lapissa tarkoitti about 30 km korpeen. Ei menty tällä kertaa.
Päämäärä, velipoijan ystävällisesti käyttöömme uskonut Neljänkä saavutettu. Persusta kesti pitkähkön istumisen suuremmitta suruitta. Ei muuta kuin kamppeet tupaan, sauna päälle ja murua rinnan alle. Sauna teki gutaa tommosen siirtymän jälkeen, ja tämän kruunasi parit kylmät saunakaljat. Onko joku joskus sanonut, että suomalainen ei osaa nauttia elämästä? No, hyvä ettei ole… Keli jaksoi olla poutainen koko päivän. Arskat ja nahkasaappaat sai olla päällä koko päivän. Hyvä ellei täydellinen alku reissulle. Valitettavasti huipulta ei voi kuin pudota.

2. päivä 3.8.-99 Kittilän Sirkka - Näätämö 450 km

Aamutoimien jälkeen kamat kameliin ja kohti Norjaa. Tällä kertaa ilman mitään suurempia suunnitteluja. Se kuitenkin oltiin valmiiksi mietitty, että Norjan pohjoisrannikkoa ajamme vastakarvaan ja seuraavaksi suuntana on Sodankylä. Juntusella tais jäädä jotain inttiajoilta hampaankoloon? Sotku oli kiinni, ja aukesi vasta kolmen tunnin päästä. Turha reissu. Sotkun pihalla mopoja käynniseltäes alkoi sotilaspoliiseja parveilla Uazeillaan. Mikähän hälytys niille tuli? Kassun portilla meidät pysäytettiin. *Ihmetystä ja kummastelua* Epäilivät meitä ulkomaalaisiksi vakoojiksi. Porttivahti oli sisään ajaessamme ollut näkevinään Juntusen rekkarissa neljä numeroa. Mehevien naurujen ja anteeksipyyntöjen jälkeen reissu jatkui. Ei olla saksalaisia, vaikka saksalainen mopo onkin alla. Tämän jälkeen pesin mopon huoltsikalla auton tuulilasinpesuveellä, alkoi nimittäin rassaamaan tietyön likaama mopo. Lisäksi vaihdoimme Norjan valuuttaa kaiken varalta, vaikka Visa olikin lyönnissä molemmilla.

Matkalla S:kylästä pohjoiseen alkoi tylsittämään. Tämän tylsyyden välttämisen kohteeksi joutui onneton lada-perhe. Pientä possuilua meidän taholta ohitusten muodossa. Tämä ilmeisesti alkoi stressaa lada-kuskia. Niinpä tämä tarina päätyy siihen, kun onnellinen lada-perhe jatkoi lomaansa 140 km/h vauhdilla pohjoista kohti. Porojakin oli liikenteessä… No, Vuotso olikin tämän huban jälkeen edessä, pysähdyimme sinne ja toivoimme, että lada kestäisi päämääräänsä asti.

Vuotsosta ei ollut poronkusemaakaan Tankavaaran kultakylään. Sinne siis. Innostuttiin menemään oikein sisälle asti, missä paikan ilmeinen vetonaula löytyy oikeanpuoleisesta kuvasta. Nimittäin kullankaivajat rakensivat majojaan (Amerikoissa) rakennustarpeitten puutteen vuoksi kaikista mahdollisista tarvikkeista, mitä vaan oli saatavana. Niinpä jotkut rakensivat talon tyhjistä kaljapulloista… Älä vaan kysy, mitä mömmöä ne käyttivät sideaineena pullojen välissä. En minä vaan tiedä, enkä haluakaan tietää. Seuraavana viikonloppuna Tankavaarassa olisi ollut kullanhuuhtojien MM-kilpailu. Se kisa olisi ollut hauska nähdä.

Saariselän ja Kaunispään kautta Ivaloon tankille. Ongelmana oli se, että oli jo niin myöhä, että Ivalon ainut käsikäyttöinen bensapumppu oli kiinni. Onneksi varagallonat oli mukana, ei alkanut tilanne huolettamaan liikaa. Inarissa löytyi avoin huoltoasema, minne selvittiin ilman varabensoja. Samantien hommasimme murkinaa. Ite kävin syömässä lähigrillillä. Myyjänä olikin ihan kiva neitonen ;). Aikamme mukavia juteltuamme maksoin hampurilaiseni Aallolla. Jostain hämääntyneenä neito antoi takaisin Sibeliuksesta. Olikohan hiusteni jakaus vähän vinossa? Toivottavasti kylän grilli ei mennyt konkurssiin tapahtuneen takia. Mutta matkakassani vaati pitämään erheen omassa tiedossani. Kiitos vaan Allun grillille matkasponssista! Muistin tapahtunutta lämmöllä tankatessani seuraavan kerran Näätämössä.

Inarissa täytyi vaihtaa nahkasaappaat kumisiin. Alkanut sade kasteli nahkasaappaat läpi. Onneksi kyseinen sade loppui ennen yöpaikan valintaa. Pyrimme seuraavaksi yöksi jo ulkomaille. Suositella voi tietä Kaamasen eteläpuolelta Näätämöön. Tie on oikea motoristin unelmapätkä. Kestopäällyste, hyvä pinta, mutkikas, kapeahko, mäkinen ja kaupanpäälle kauniit järvimaisemat vuorottelivat tien molemmilla puolilla. Ainut haitta on jos pelkää poroja tai pysähtyy hyttysten syötäväksi.

Inarissa tulee ensimmäinen kontakti ulkomaalaiseen bikeriin. Britti on kolmatta kuukautta kiertelemässä yksin Pohjois-Euroopassa. Kysyy meiltä apua majapaikan suhteen. Autamme minkä pystymme, mutta emme ilmeisesti tarpeeksi. Allaan Bobilla oli BMW K80 -84, ajettu 264 000 km, vieläpä samalla moottorilla. Kytkin oli ollut suurin remontti tähän asti. Vakuuttava ja vaikuttava ilmestys.

Muutama kilometri ennen Näätämön ”keskustaa” viritimme telttakylän maantien viereen ja samalla järven rannalle. Priimuksella valmistettu kahvi, iltapala ja yksi kalja onnistuneen päivän kunniaksi kruunasivat tämän päivän. Järvestä soljui leveä joki kohti Jäämerta. Sillä kohtaa joessa oli kiviä niin kätevän paljon, että toiselle puolelle pääsi kuivin jaloin. Lähes… Puron solinaa kuunnellessa oli helppo nukahtaa täällä Suomi-neidon päälaella.

3. päivä 4.8.-99 Näätämö - Nordvågen 430 km

”Tänään serkukset astuvat sitten ulkomaille!”

Arvoitus: Miksi Näätämön kaupanpitäjä ottaa paperille ylös ostetun bensan määrän? -No, koska bensatilauksen tekemisestä kestää viikonpäivät, kun bensa saapuu Näätämöön...

Itse en ole aiemmin täällä päin Lappia liikkunut. Oli suuri yllätys, että maisemat muuttuvat välittömästi rajan jälkeen. Heti, kun Suomen rajaa ei enää takanaan, näkyy kuvan maisemia.

Norjan ilmastoon totutellessa lähdemme Tana Bru:ta kohti. Kirkkoniemen säästämme seuraavaa tänne suuntautuvaa reissua varten. Välillä ripotteli vettä, kuitenkin vain kuurottain. Aurinko ei kylläkään päässyt valaisemaan tietämme. Tana Bru:ssa söimme pitkästä aikaa grillihampurilaiset. Tankkasimme, lasketimme ruokaa ja ihmettelimme pikkukylän meininkiä. Mutta eikun on the road again. Juntunen lähti edellä ja päätti lähteä ajamaan vuonon lahden väärälle puolelle. Kun ajovalojen vilkuttelu ei tehonnut, bensaa säästääkseni pysähdyin oikeaan tienhaaraan ja jäin odottamaan Juntusta. Reilun viiden minuutin päästä lonely rider saapuikin. Juntunen ilmeisesti päätti käydä varmistamassa, ettei sillan itäpuolella näkynyt venakoita. Ei näkynyt. Turvallisin mielin voimme jatkaa matkaa kohti reissun varsinaista päämäärää, Nordkappia.

Vuonomaisemia katsellen matkasimme kohti pohjoista, kunnes tie kääntyi kohti länttä ja nousi sisämaan ylängöille. Täällä vuonomaisema vaihtui puuttomaksi ylängöksi, jossa todellakin tunsi olevansa pieni hyttysen pisu Jäämeressä. Onnistuimme Norjalaisen tieinsinöörin ansiosta välttämään yhden isohkon sadekuuropilven.

Ifjordissa teki mieli oikoa jämähtäneitä jäseniään. Suunnittelimme ostavamme kahvit paikallisesta kahvilasta, mutta tällä kertaa norjalainen hintataso yllätti totaalisesti. Palasimmekin mopoille ja kaivoimme esiin aamulla keittämäni kahvin, ja joimme sumpit tyylikkäästi ulkona.

Täältä suuntasimme lounasta kohti. Täällä keskellä ei mitään tuli väkisin mieleen, jos vaikka mopo alkais vihoitella. Lähin korjaamo on ties missään. No, moiset ajatukset kannattaa karkottaa heti mielestään. Vihdoin osui kohdalle. Brselvin jälkeen tummien pilvien ja mopokuskien tiet kohtasivat jälleen. Oli mopopuvun pesemisen aika. No, moinen tiputtelu oli pientä, ei kastellut läpi. Ajopukuni kylläkin laskee persustaan kosteuden saumoista sisään, jos kuuro kestää vähänkin pitempään. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tuli tälläkin reissulla haettua useampiakin ratkaisuja. Toimivin ratkaisu on, kun istuu apukuskin paikalla. Tämän penkki on sen verran korkeammalla kuin oma penkki, että ilmavirta kuivattaa sopivasti. Toisaalta kyseinen ajotapa on rasittava ja hutera.

Lakselvissa vedimme henkeä ja katselimme paikkoja. Ostimme illaksi murkinat ja illaksi kaljan. Tällä kertaa kyseeseen tulikin perinteisten lappareiden sijaan maailman pohjoisimman panimon tuote, Isbjrnin, vaalea. Paikallinen makkara näytti epäilyttävän rasvaiselta ja väriseltä. Päätin ottaa kuitenkin riskin. Tankkasimme mopot, itsemme myöhemmin. Ei muuta kuin vuonon toista rantaa kohti pohjoista. Pääpäämäärä näkyi jo lähestulkoon.

Olderfjordista suuntasimme pohjoiseen ja kohti Euroopan kattoa. Tällä välillä kohtasi useammankin kerran kuvan näkymä. Muistaakseni kyseisellä välillä on viisi tunnelia, lyhin 800 metriä ja pisin 7 km. Pisin on tunneli mantereelta Nordkappin saarelle. Vesisade loppui sopivasti. Vaikka olimme suunnitelleet ajavamme pääpäämäärään asti, pysähdyimme toisen tunnelin jälkeen, joka on neljä kilometriä pitkä. Leiriytymispaikka oli mitä mainioin ja keli poutaantui.

Tyytyväisenä sateen loppumisesta laitoimme teltat pystyyn. Ympärillä avautui mitä mahtavin vuonomaisema. Yksi sivusta oli kylläkin varattu betoniseinälle, jonka sisältä tunneli puski ulos. Teltat pystytettyämme seurasimme, kuinka tummat pilvet velloivat vastarannalla, siellä missä ajoimme muutamaa tuntia aikaisemmin.

Syötyämme katselimme tarkemmin ympärille. Mielenkiintoinen liikennemerkki löytyi lähistöltä. Hmmm. Ehkä meidän leiri ei ole ihan kaikista turvallisimmalla paikalla. Hurjina pohjalaasina päätimme kuitenkin ottaa tämän riskin.

Telttakuvasta näkee, kuinka isoja murikoita oli maassa siellä ja täällä. Kyllä tommonen jo sattuis, jos kohalle osuis. Samasta kuvasta selviää virittelemäni telttasysteemi. Pointtina kyseiseen käyttäytymiseen oli Jäämereltä puhaltanut kova tuuli. Näin teltta on mopon tarjoaman tuulisuojan takana. Samalla mopo on peitelty muovilla ja kaiken hyvän lisäksi teltta sai terassilaajennuksen. Eräällä myöhäisemmällä mp-reissulla havaitsin, että läpimärkä ajotakki kuivuu mopon ja teltan välisessä tilas kiitettävästi, kun sen laittaa kuuman lohkon yläpuolelle kuivumaan. Vaikka koko yön vihmoisi vähän vettä. Jos keli käy kovin kylmäksi, ei muuta kuin mopo käyntiin, niin teltassakin on oma lämmitys ;).

Tässä kuvassa on näkymä suoraan teltan suulta. Ei mitenkään pöllömpi. Kaiken kruunasi kylmähkön Isbjrnin maistelu. Tämän lisäksi kuvan korkean kallion lähettyville ilmaantui merikotka liitelemään. Taivaalla liiteli lintujen kuningas. Itsellä oli olo kuin Norjan kuninkaalla.

Ja tästä kuvasta selviää liukumäen sijainti. Noin kahden metrin päästä teltan suuaukosta oli vapaa pudotus Jäämereen. Matkaa veden pintaan oli arviolta 15 - 20 metriä. Päättelimme ilmestyksen olevan lumen kaatopaikka. ”Toivottavasti lapsuuden taipumus unissakävelyyn ei herää täällä.. Mielenkiinnolla ja jännityksellä kävimme nukkumaan, nähden unta mm. siitä, kuinka taivas putoaa päälle.
Seuraavalle sivulle