Cathedral Cove

Aamulla pakkasimme tavarat, ja heti kun lähikauppa aukesi, ostimme vähän evästä ja söimme aamiaisen. Veimme tavaramme majapaikan vastaanottoon valvovien silmien alle. Kävely Cathedral Coven kävelyreitin parkkipaikalle oli pidempi kuin odotimme, mutta itse kävelyreitti oli vastaavasti nopeampi. Cathedral Cove oli uskomaton paikka. Hiekkakivestä kaivertuneita muotoja, luolia ja todella hienoa hiekkaa. Ei ollut helppoa uskoa nyt olevan jouluaatto. Onneksi menimme sinne aamulla, sillä rannalla ollessamme joku vene toi sinne koko ajan väkeä. Samoin kun palasimme takaisin, meitä vastaan tuli paljon väkeä matkalla Coveen. Retki kesti tasan kaksi tuntia.

Tankkasimme Haheissa. Oli ainakin 25 astetta lämmintä, ja huoltoaseman poika katsoi meitä säälien kysellen onko meidän kuuma. Vakuuttelin pitävämme vauhtia yllä ja ilmavirran pitävän meidät viileänä. Moottoripyörä kulki paremmin kuin edellisenä päivänä. Raskas kuorma ja vuoristotie oli ilmeisesti polttanut vähän karstaa moottorista pois. Coromandelin tiestö on todella ihanteellista moottoripyöräilymaastoa. Tosin auringon sulattama asfaltti oli liukas, mikä rajoitti hieman kaarrenopeuksiamme. Oikaisimme niemimaan halki takaisin Kopuun, josta käännyimme etelään. Paeroassa pysähdyimme syömään jäätelöä, ja jatkoimme kohti Hamiltonia.

Hamiltonissa suoritimme pari kunniakierrosta, ennenkuin löysimme sh3-tien etelään. Sh3:a ajoimme Ohaupoon asti, jossa yritin muistella mikä Br.. Rb.. se Fentresseille vievän tien nimi olikaan. Kun olimme ohittaneet Ohaupon keskustan, löysimme Ryburn Roadin, ja sehän se oli. Loppumatka menikin ulkomuistista. Fentressit eivät kuulleet tuloamme eivätkä ovikellon soittoa. Hetken huhuiltuamme he löytyivät uima-altaalta.

Bridal Veil Falls

Mietimme, mitä tekisimme, ja päädyimme lähtemään jouluajelulle. Ajoimme hienoa vanhaa kapeaa ja sorapintaista vuoristoylitystä kohti Raglania. Juuri ennen Raglania Bemarin nopeusmittari lakkasi toimimasta. Manasin hetken, että onko nyt niin, että ei väliä kuinka uusi ja kallis vuokrapyörä on: Aina jotain hajoaa. Raglanissa pysähdyimme katsomaan, että vaijerin päät eivät ole irti eikä vaijeri pääse menemään esim. etupyörän pinnojen väliin. Molemmat päät tuntuivat olevan kireällä, joten vaijeri oli mitä ilmeisemmin poikki kuoren sisällä. Onneksi olin jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, millä kierroksilla mikäkin nopeus saavutetaan, joten nopeuden puolesta ei ollut huolta. Ainoa huoli oli matkamittarin toimimattomuus. Juhlapyhät ja pyörän lyhyehköt tankkausvälit olisivat vaatineet trippimittarin olemassaoloa. Nyt piti luottaa kartan kilometreihin, ja tienviittoihin.

Tankkasin Raglanissa ja lähdimme etelään kohti Kawhiaa. Matkalla pysähdyimme Bridal Veil Fallsin luona katsomassa 55 metriä korkeaa vesiputousta. Laskeuduimme myös putouksen alle. Pohdiskelimme, kuinka syväksi putoava vesi on kaivertanut allaan olevan altaan, ja voisiko ihminen selvitä hengissä moisesta pudotuksesta. Vastauksen kysymykseemme saimme kolmen päivän kuluttua, kun luimme lehdestä jonkun miehen kuolleen hypättyään alas juuri tästä putouksesta.

Matkalla oli vielä 30 kilometriä soraa. Itse asiassa tämän vuoden Uuden Seelannin Rallin erikoiskokeet 17 ja 13 väärään suuntaan. Pidimme siellä pari taukoa. Sitten Dave Fentress pysähtyi eräälle lookoutille, ja kertoi, että Judy oli unohtanut uunin päälle. Paluumatka sujuikin sitten aikamoista marssivauhtia lyhintä mahdollista tietä. Pirongiassa oli huoltoasema auki, ja seuraava päivä oli joulupäivä, joten tankkasin vielä kerran pyörän ihan piripintaan. Kun pääsimme takaisin Fentresseille, niin talo oli vielä pystyssä, eikä keittiössä edes savua. Piirakka oli kuivunut, muttei palanut.

Päivällinen syötiin palattuamme. Maukasta barbequepihviä, keitettyä parsakaalia ja perunasalaattia. Ruoan kanssa juotiin punaviiniä. Dave meni lupaamaan punaviiniä, mutta ainoa talosta löytynyt punaviinipullo oli jotain hienoa ranskalaista, ja pakattu puulaatikkoon. Dave kankesi puulaatikon auki, ja totesi siinä ohimennen, että kerrankin tuli joku tilaisuus juoda tämäkin pois. Viini oli tosi pehmeän makuista.

Pukeko-vauva

Päivällisvieraana oli Judyn uusi lemmikki: kolme päivää vanha Pukeko-linnun poikanen. Pingispallon kokoinen musta lintu, jolla oli viisi numeroa liian isot jalat. Lintu kaipasi ruokintaa parin tunnin välein ja kirkui koko ajan. Onneksi lintu oli pieni, ja äänikin pieni. Ruuan päälle nautimme vielä snapsit, ja menimme nukkumaan joululahjoja vaihdettuamme. Saimme maisemakuvapelikortit ja pari pyyhettä. Itse annoimme kaksi motoristeille sopivaa kokoontaitettavaa henkaria (japanilaiset patentit) sekä suomalaisen puutontun.