Kaksi kaunotarta

Heräsimme aamiaiselle, ja näimme Jennyn vanhemmat vain oikeastaan vilaukselta. Jenny kertoi enemmän itsestään, kuinka oli asunut 15 vuotta Darwinissa, Australiassa, ja palanneensa nyt takaisin. NZbikerseihin hän oli tutustunut Ducati-omistajakerhon kautta, mistä hän oli löytänyt Andrew:n. Andrew:n hän tapasi ensimmäistä kertaa heidän yhteisellä Euroopanmatkallaan, joka suuntautui Irlantiin ja Man-saaren TT-kisojen kautta Englantiin. Hän kertoi myös, kuinka he olivat vaan menneet Man-saarelle ilman mitään majapaikkavarauksia, ja löytäneet tämän "sisäcampingin", eli vanhan kappelin, jonne oli majoitettu ihmisiä, jotka eivät halunneet pystyttää telttaa sateeseen, tai eivät saaneet enää sisämajoitusta mistään.

Tarina tuntui turhan tutulta... Kysyin vielä vuoden, joka oli 1996. Sitten kysyin, oliko siinä samassa kappelissa asunut kaksi suomalaista, toinen Turbo-Kawasakilla ja toinen kyhäelmä-Suzukilla. Niinpä niin; Jenny ja Andrew olivat asuneet viikon saman katon alla parin hyvän ystäväni kanssa.

Jätin sitten Jennylle 50 dollaria ja vihjasin, että siihen Andrew:n lähettämään postipakettiin voisi eksyä yksi DynaBee, jolla voisin sitten leikkiä, ja Suomeen palattuani pitää motoristi-iltojen ilona, kuten NZbikersitkin. Tosin Andrew oli varottanut, että jos DynaBeen ottaa bileisiin mukaan, ihmiset humaltuvat nopeasti. Kiva lelu...

Jäähyväiset

Lähdön aika koitti, ja Jenny käynnisteli Ducati 650 Pantahinsa autotallista. Olihan hän juuri saanut sen taas ajokuntoon, joten mikä tahansa pienikin syy kelpasi ajamaan lähtöön. Siispä Jenny lähti saattamaan meidät Taurangan läpi kakkostielle. Loppujen lopuksi Jenny päätyi ajamaan noin puoli tuntia edellämme Katikatiin asti. Katikatissa tankkasin viimeisen kerran, ja jätimme Jennyn. Ero oli todella haikea. Olimme saaneet uusia ystäviä Uudesta Seelannista, ja tällä kertaa viettäneet heidän kanssaan vielä enemmän aikaa kuin edellisellä kerralla. Edessä oli viikko Fijillä, mutta kuten myöhemmin havaitsimme: Vaikeampaa oli lähteä Uudesta Seelannista paratiisisaarelle, kuin paratiisisaarelta takaisin työpöydän ääreen ruuhkaiseen Tokioon. Taas kerran hyvästeltiin sanomalla “seeya”, joten kai sitä vielä joskus pitää palata. Kaksi jouluamme olemme jo Uudessa Seelannissa viettäneet, joten se alkaa jo olla perinne.

Ympyrä on sulkeutunut

Katikatista jatkoimme Aucklandiin suorinta tietä. Alkumatkassa ajoimme kahden hienon rotkon läpi, mutta niiden jälkeen edessä oli enää Haurakin tasangot ja Aucklandin moottoritie. Pidimme suklaapatukan mittaisen tauon moottoritien alussa viitisenkymmentä kilometriä ennen Aucklandia. Pyörän palautimme kello 12:20. Kun kyselimme, miten saamme Shuttle taxin varattua lentokentälle, vuokraliikkeen Gordon kertoi olevansa matkalla lentokentälle itsekin. Edessä hänellä oli uusi vuosi kavereiden kera Wellingtonissa. Työt kutsuivat taas seuraavana päivänä, joten lentäminen oli ainoa vaihtoehto. Pakkasimme laukut, ja sovimme tapaamisen liikkeen eteen 15:30. Niin meille jäi vielä kaksi tuntia aikaa matkamuisto-ostoksille Aucklandiin. Kelly Tarltonin akvaarioon aika ei taaskaan riittänyt.

Lento Fijille lähti 17:30. Ellun shortsien ja takin lisäksi meistä molemmista jäi osa Uuteen Seelantiin. Sitä sieltä ei voi kukaan postittaa peräämme.