Beachside Resort

Kun saavuimme Fijille, oli jo pimeää ja olimme verrattain väsyneitä. Niinpä kun lentokentällä meiltä kysyttiin, minne olemme menossa, ehdimme vain sanoa: "Ajatelimme Club Fiji Resortia", kun laukkujamme vietiin jo erääseen pakettiautoon. Club Fiji Resortilla ei ollut tilaa, mutta Club Fijin auto vei meidät koko ajan omaa Resortiaan kehuen naapurissa olevalle Beachside Resortille. Maksoimme huoneesta F$68. Myöhemmin kuulimme, että täältä voisi saada huoneen halvimmillaan F$49 yö, mutta meille ei kukaan kertonut mitään niin halvoista mahdollisuuksista.

Palmuranta

Toisena päivänä soitimme eri paikkoihin Coral Coastin rannalle. Ajattelimme ensin jotain halvempaa backpackers-tyylistä majoitusta, mutta päädyimme lopulta varaamaan huoneen ystäviemme suosittelemasta Coral Village Resortista. Otimme Nadista bussin, jolla matka Coral Villagen tienhaaraan kesti pari tuntia. Coral Villagen Tony oli meitä vastassa tienhaarassa vanhalla Hyundaillaan, joka raapi pohjastaan maata koko matkan Resortin pihaan. Paikka oli vihreä, ja ranta hyvä hiekkaranta. Jotkut väittivät tämän rannan olevan Coral Coastin parhaimmistoa. Täällä pystyy uimaan myös laskuveden aikana. Sääli, että satoi.

Namaqumaquan lapsia rannalla

Meille sanottiin, että saisimme vapaasti kävellä rannalla, jopa läheisen pikkukylän Namaqumaquan rantaosuudella. Toisena päivänämme kävelimmekin tämän rannan läpi, jossa oli lapsia leikkimässä. Fijiläinen perinne on uutena vuonna heittää vettä ihmisten niskaan. Sillä symbolisesti huuhdotaan vanha vuosi pois. Kun kävelimme lasten ohi, arvasimme, että he roiskivat vettä päällemme, mutta emme tienneet heillä olevan meressä mukanaan ämpäreitäkin. "Happy New Year" -huutojen saattelemana kastuimme.

Crusoe's retreatin bureita

Kävimme naapuriresortilla kurkistamassa, millaista siellä on. Täällä oli panostettu todella paljon paikan ulkonäköön. Paikka oli silti jotenkin steriili. Vielä kun oma resortimme oli halvempi kuin tämä, ei valintamme harmittanut. Crusoe's resortilta ulos päästäksemme meidän olisi pitänyt kävellä päärakennuksen läpi toiselle puolelle. Emme löytäneet heti reittiä, joten palasimme rantaa pitkin takaisin. Voitte vaan arvata, että lapset olivat sillävälin hakeneet lisää ämpäreitä.

Kirjava kala

Meidän tavallista tuuriamme oli, että ollessamme Fijillä, saaren pohjoispuolella Tyynellä valtamerellä on kolme matalapaineen keskusta, syklonia. Ne pitivät huolen, että viisi päivää seitsemästä satoi. Onneksi sattui aurinkoisiakin päiviä, niin saatoimme uida ja snorklailla. Ostimme sitten vesitiiviin kertakäyttökameran, jolla saimme ikuistettua jopa muutaman eksoottisen kalan ja muitakin meren eläviä.

Tienhaarassa

Coral Village Resort oli aivan Namaqumaquan kylän kyljessä kiinni. Resortin pitäjillä Tonylla ja Maggiella oli tosi hyvät suhteet kylän väkeen. Resortin asukkaat saattoivat vapaasti kävellä kylässä, ja resortti tarjosi työpaikan joillekin kyläläisille. Kyläläisiä oli mm. siivoamassa, keittiössä, tarjoilemassa, puutarhaa hoitamassa, ja bushwalkeja vetämässä. Aina kun jotain hajosi, tai tietä piti parantaa, Tony palkkasi kyläläisiä avukseen.

Alamon lapsenlapsia

Mekin halusimme osallistua bushwalkille, jota piti mies nimeltä Alamo (siltä nimi ainakin kuulosti...). Retkellä hän kertoo kasveista, miten niistä tehdään tarve-esineitä, saadaan ruokaa ja rohtoja. Sade vaan ei ottanut hellittääkseen, ja sademetsän savi oli muuttunut sellaiseksi liejuksi, ettei sinne voinut mennä. Maggie järjesti meille sensijaan juttutuokion Alamon kotona, missä hän kertoi meille kyän historiaa, ja kaikenlaisia tarinoita. Tämä oli ensimmäinen vierailumme Fijiläiskylään.

Sigatokan linja-autoasema

Yhtenä aamuna lähdimme aikaisin erään Fijin intialaisen miehen mukana läheiseen pikkukaupunkiin Sigatokaan. Tämä mies hoiti Coral Villagen ja Namaqumaquan ruoka- ja tarvehankintoja. Hän ajoi joka aamu Sigatokaan, ja palasi pari tuntia myöhemmin. Hänellä oli pieni pakettiauto lisäpenkillä, joten hän usein kuljetti myös kyläläisiä mukanaan. Meidän lisäksemme autossa oli kaksi kyläläistä. Halusimme ostaa jotain matkamuistoja, ja Sigatokaa oli kehuttu hyvänä paikkana siihen. Myöhemmin meille selvisi, että Nadi on paljon halvempi kuin Sigatoka, mutta muuten tunnelma Sigatokassa oli mukavampi kuin Nadissa.

Kavaa ja talkkia

Vihjasimme Tonylle eräänä päivänä, ettemme ole vielä edes maistaneet paikallista turruttavaa kulttijuomaa, kavaa. Kava tehdään pippurinsukuisen puun kuivatusta juuresta jauhamalla, ja se valmistetaan liottamalla jauhetta kankaan sisällä vedessä. Huolimatta suodattavasta kankaasta, jauhetta pääsee veden sekaan tehden sen sameaksi. Kava maisuukin lähinnä mutaiselta jokivedeltä. Samana iltana pääsimme vielä mukaan juhliin erääseen kylän taloon. Tonyn neuvoja noudattaen ostimme kylän kaupasta Kavajauhetta, ja veimme sitä tuliaisiksi isännälle. Tummat alkuasukkaat olivat yllättävän valkoisia tullessamme paikalle, ja mekin saimme osamme talkkijauheesta hiuksiin ja kasvoille. Kun koitin kysyä, mikä merkitys talkilla on, vastaus oli suurinpiirtein: "sitä laitetaan kun on pileet." Ensivaikutelma kavasta oli kumma. Kieli ja kurkku turtui kuin hammaslaakarin puudutuksen jäljiltä. Kun paikalliset sitä joivat, niin ei kai se vaarallistakaan ollut. Kavaa ja sen vaikuttavia aineita on tutkittu tieteellisesti, ja on päädytty siihen tulokseen, että siinä on sekä puuduttavia, rauhoittavia, että relaksoivia ainesosia. Vaikutus oli lähinnä kuin miedolla rauhoittavalla lääkkeellä. Niin kauan kun liikut, et juuri huomaa vaikutusta, mutta paikallaan istuessa alkaa väsyttää.

Ravintolamme

Ravintolamme mainosti alkoholioikeuksia ja erilaisia ruokia. Käytännössä se tarkoitti, että hyllystä löytyy vodkaa rommia ja viskiä. Ruokalista koostui päivällisen aikaan seisovasta pöydästä, lounaalla täytetyistä kerrospaahtoleivistä, ja aamulla paahtoleivästä, hedelmälautasesta ja kahvista. Seisova pöytä todisti, mitä Maggie oli sanonut paikallisista vihanneksista: Ne voivat olla erinäköisiä ja eksoottisia, mutta kaikki ne maistuvat pinaatilta.

Ellu ja Treasure Island

Toiseksi viimeisenä päivänämme menimme päiväretkelle Beachcomberin saarelle. Syklonien takia sää oli tuulinen, ja lähes kaikki aktiviteetti saarella oli peruutettu. Snorklaus riutalla ja kalojen ruokintaretki lasipohjaisella veneellä olisi sisältynyt retken hintaan, mutta kaikki oli peruutettu. Onneksi maisemia ei voitu peruuttaa...

Beachcomberin päärakennus

Beachcomber on sinkkujen paratiisi. Saari on kuuluisa Dormitorystaan, joka on yksi iso suoja, jossa on kerrossänkyjä tuhkatiheään. Paikan päärakennuskin on oikea pilepaikka. Hiekkainen tanssilattia, bändikoroke ja baaritiski. Happy Hour on kahdesti päivässä. Paikan rekviisiitta oli hienoa. Siihen oli todella panostettu remontissa senjälkeen kun yksi sykloni repi koko paikan maan tasalle kolmisen vuotta aikaisemmin.

Amerikan suurlähetystö

Viimeisenä päivänä lähdimme Nadin keskustaan tuhlaamaan viimeisiä Fijin dollareitamme. Tarkoitus oli vielä ostaa T-paitoja ja fijiläisiä lannevaatteita, Suluja. Mäkisen leipomoilta ei voi siis välttyä Tyynenmeren paratiisisaarellakaan. Aikaisemmin ajaessamme Beachcomberin bussilla tästä ohi, joku matkustajista totesi: "American Embassy" Mielestääni erittäin osuva ilmaus.

Talo Nadissa

Palatessamme Nadin keskustasta takaisin hotellille ennen lähtöämme lentokentälle, näimme tien ohessa tämän perinteisen talon. Nadi oli muuten varsin betonisen oloinen kaupunki, mutta joukkoon mahtui savitalojakin.

Kaikenkaikkiaan Fijistä jäi miellyttävä kuva, ja tänne tekisi mieli tulla toistekin. Aurinkoisia päiviä olisi toivonut enemmän, mutta ainakaan vaalea suomalainen ei polttanut nahkaansa auringossa niin helposti, vaikka sateella snorklatessa selkä hieman kärvähtikin. Sää ei myöskään harmittanut aivan niin paljon, kun Fijin matka oli yhdistetty Uuden Seelannin matkaamme. Jos olisimme tulleet varta vasten tänne asti Suomesta, ja sää olisi ollut näin sateinen, tilanne olisi ollut toinen.