Niiden loikoillessa kivellä suurikokoinen kärpänen lennähti äkkiä niiden viereen ja samassa vilauksessa se olikin jo toisen sisiliskon suussa. Sen pyydystäminen kävi siltä todella nopeasti. Kärpänen ei varmaankaan tajunnut vielä mitään kun huomasi olevansa jo sisiliskon suussa. Se oli todella nopea saalistusreaktio.  Jäin miettimään mitenkähän ne suhtautuisivat jos minä pyydystäisinkin niille kärpäsen ja yrittäisin varovasti asettaa sen niiden ulottuville. No niin, eipä sitten muuta kuin kärpäsjahtiin joita kyllä kesäisestä navetasta löytyikin riittämiin ja sitten taas nopsasti takaisin. Ne olivat jo päivien aikana tottuneet minuun hyvin ja sain hitaasti laskettua kuolleen kärpäsen niiden kuonojen eteen, mutta kuollut kärpänen ei aiheuttanut niissä mitään saalistusreaktiota. Vasta sitten kun asetin toisen kärpäsen niiden eteen ja se heilutteli vielä jalkojaan alkoi tapahtua. Toinen sisiliskoista nappasi kärpäsen suuhunsa ja siitäpä se alkoikin jokapäiväinen kärpäsjahtini ja sisiliskojen syöttäminen.  Aluksi ne nappasivat vain niiden kuonojen lähelle asettamia kärpäsiä, mutta herkkupalat alkoivat todella niitä kiinnostaa niinpaljon, että hetken päästä ne nappasivat kärpäset suoraan sormistani. Meidän välinen ystävyys kehittyi kesäloman aikana sellaiseksi, että tullessani kivirauniolle ne puikahtivat heti näkyville kuullessaan tuloni ja minullahan oli niille tuomisia kuten arvata saattoikin. Noita lomapäiviä muistelen mielelläni. Haikein mielin jätin ne lomamme jälkeen ja toivotin niille lähtiessäni oikein lämpimiä syyskesän päiviä ja maukkaita makupaloja kotikolojensa syövereistä.
|