Sivu 4 (5)
© Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen

---

Olet varmaan joskus huomannut kuinka muurahaiset juosta vilistävät puiden rungoilla edestakaisin. Näyttää siltä, että osa pyrkii ylöspäin ja osa yksilöistä vaeltaa koko ajan runkoa alaspäin.

Näin todella tapahtuu, mutta vaeltaminen rungolla ei ole mitään satunnaista juoksentelua vaan muurahaiset menevät (ylöspäin) ns.”lypsylle” puun latvaosien kerkkiin iskeytyneiden kirvojen luokse.

Puissa esiintyvät ja siellä sikiävät versokirvat imevät versoista kasvinesteitä ja ulostavat sitten kirkkaan sokeripitoisen ns.mesikastepisaran peräpäästään jonka muurahainen juo ja tultuaan kylläiseksi lähtee takaisin (alaspäin) kotipesäänsä ruokkimaan pesänsä toukkayhdyskuntaa.

Miten tämä ns.”lypsy” sitten tapahtuu ? Muurahaisen tullessa kirvan luokse se alkaa tunnustella kirvaa tuntosarvillaan. Mikäli kirva on erittänyt peräpäästään ”mesikastepisaran” muurahainen juo sen ja siirtyy tunnustelemaan seuraavaa kirvaa. Jos kirva ei ole erittänyt mesikastetta ryhtyy se napsuttelemaan sitä tuntosarvillaan. Yleensä tämä toimenpide saakin kirvan erittämään mesikastepisaran ja muurahainen siirtyy näin kirvalta toiselle.

”Lypsykarjaa” on yleensä riittämiin, sillä kirvojen sikiämisvauhti on valtava. Muurahaiset eivät yleensä vahingoita kirvoja vaan jopa puolustavat niitä tunkeilijoita vastaan.

Mesikaste onkin hyvin tärkeä ravintoaine muurahaisille ja ne tuntuvat hyödyntävänkin ”lypsykarjaansa” tehokkaasti.