Mennyt talvi on ollut kova, mutta se on siitä selvinnyt hyvin ja nyt se on voimansa tunnossa.
Nyt se tulee aivan lähelle. Saan otettua siitä muutaman ruudun aivan läheltä. Sitten se siirtyy taas kauemmaksi soimaan.
Sen pystösulat ovat suurena viuhkana ja syvältä kurkusta kumpuavat näppäilyt ja sahaava soidinääni.
Vihertävät rintahöyhenet välkehtivät valon osuessa niihin runkojen välitse ja sen silmien kulmat ovat paksut ja kirkkaan punaiset. 
Nyt se tulee taas lähemmäksi. Se kuulee kameran sulkimen rasahduksen ja jää hetkeksi paikalleen ja katsoo tarkasti piilokojuun päin.
En hievahdakaan ja pidätän hengitystäni. Hetken se vielä tarkkailee kunnes siirtyy taasen kauemmaksi soimaan.