Aamun sarastaessa sen soidin kiihtyy. Sen pyrstösulat ovat avautuneet laajaksi viuhkaksi ja siipipankot viistävät pakkaslumeen kaaria sen liikkuessa aktiivisesti soidinalueellaan. 
Saan otettua siitä taas muutamia ruutuja. Valoa on jo riittävästi ja odotan sen tulevan aivan piilokojuni lähelle. Kuinka upea lintu se onkaan.
Valon lisääntyessä sen höyhenyksen upeat värit tulevat näkyviin.
Se on korpiemme uljain lintu jossa on jotakin selittämätöntä alkukantaista voimaa ja se odottaa jo koppeloiden haaremia ympärilleen.
Se on valmis taistelemaan soitimen herruudesta enkä epäile etteikö se hallitsisi soidintaan vielä tänäkin keväänä.