Aamuyön varhaisina tunteina havahdun yht´äkkiä ääneen joka kuulostaa kevyeltä näppäilyltä ja joka tuntuu tulevan aika läheltä. 
Kurkistan varovasti ulos kuvausaukosta ja vaikka ulkona on vielä aivan sumuista ja hämärää näen tumman hahmon liikkuvan korpikuusten vierellä olevalla pienehköllä aukealla.
Siellä se on. Se on laskeutunut yöpymispuustaan soidinalueelleen ja levittänyt pyrstöviuhkansa laajaksi kaareksi ja sen kurkusta kuuluvat näppäilyt ja hiljainen sahaava sihinä kertovat sen aktiivisesta soidinvireestä.
Valo ei vielä tahdo riittää kuvaukseen, mutta otan siitä kuitenkin jo muutaman ruudun. Nyt on vain odotettava aamun valkenemista.