Ilta on hämärtynyt ja kääriydyn makuupussini lämpimään. Mustarastas lavertelee läheisen kuusen latvassa ja jään hiljaa kuuntelemaan sen keväistä juttelua.
Ilmassa on jo varhaiskevään tuntu vaikka lumivaippa peittääkin vielä maan.
Läheiseltä suolta leviää sumuvaippa ja käärii hämärtyvän maiseman pehmeään huntuunsa.
Yht`äkkiä siipien havina havahduttaa minut ajatuksistani ja oksiston kahahdus kertoo, että metso on saapunut läheiseen puuhun.
Tarkkailen kuvausaukosta puita, mutta hämäryys peittää jo kaiken enkä näe korpien mustaa lintua joka kuitenkin on tuossa aivan lähelläni.
Tarkistan vielä kuvausvarusteeni ja kaikki tuntuu olevan kunnossa aamua varten. Nyt voin vielä yrittää torkahtaa muutaman tunnin aamua ja sen valkenemista odotellessani.