Se on valmis ottamaan haasteet vastaan kaikilta niiltä jotka uskaltavat tulla sen valtaa vastustamaan.
Se astelee pienelle soidinalueen mättäälle ja jää siihen pitkäksi aikaa paikoilleen. Se aivankuin kuuntelee ympäröivää korpiluontoa ja teerien soidinta läheiseltä suolta.
Otan siitä vielä muutaman kuvan ja aivan yht`äkkiä se hiukan kumartuu ja kohoaa mahtaville siivilleen ja katoaa näkyvistäni korpimetsän kätköihin.
Jään vielä toviksi piilokojuuni. Taas kerran ympäröivä koskematon korpiluonto antoi parhaintaan - täällä, salon sydämessä. Sytytän liekin keittimeeni ja hetken päästä piilokojun täyttää vahva kahvin tuoksu. Nautin sen aivan rauhassa ja suunnittelen samalla jo seuraavaa kuvausreissuani tänne, samalle soitimelle.
Pakkaan piilokojun ja varusteeni takaisin rinkkaan. Nyt se on paljon painavampi kuin tullessani, sillä kojun maastokuvioinen kangas on kostunut yön aikana. Tarkastan vielä ettei mitään varusteita tai roskia jää paikalle. Sitten vain rinkka selkään ja takaisin taipaleelle, eilisiltaiselle lähtöpaikalle josta yöpakkasen huurtamalla autolla ajelen hiljakseen kotia kohden.