Tärkeät kolme pojoa
Kakkosen toinen ulkomaanmatka lyhyen ajan sisään suuntautui tällä kertaa Vehmaalle, tuonne punaisen graniitin luvattuun maahan. Tällä kertaa matka sujui ilman suuria kommelluksia ja ilme ottelun jälkeen oli ihan toinen kuin Jomalassa. Tenniskentän kokoisella kentällä (joka on meille littoislaisille niin kovin tuttu asia) pelattu ottelu tarjosi taas taattua draamaa ja lukuisia juonenkäänteitä. Pelin alussa ihmeteltiin hetken aikaa taas, että on se kummallista tuo ruoho, kun ei pallo tahdo pysyä jalassa edes liiman kanssa. Yllättävän hyvä oli kuitenkin tuo perunapelloksikin haukuttu plantaasi. Ilman maalivahtejaan ja suurta osaa puolustajiaan ollut Litu lähti tällä kertaa 3-5-2 muodostelmalla liikkeelle. Maalipuiden väliin valittiin Jussi Niemi, joukkueen suurimman egonsa johdosta :) Kummallakaan joukkueella ei ollut maalipaikkoja ensimmäisen puolituntisen aikana, ainakaan kovin vaarallisia. Kun Litu lopulta oppi, kuinka palloa täällä kuuluu siirrellä, alkoi verkkokin soida. Hyvä syöttökombinaatio toi pallon Juhalalle, joka laukoi rankkarialueen keskeltä suoraan syötöstä ottelun avausmaalin Litulle. Valitettavasti pian tämän jälkeen Janin päänsärky äityi niin pahaksi, että mies jouduttiin viemään ambulanssilla Tyksiin. Toivottavasti voit jo paremmin! Litu sai tästä vain lisää sisua, sillä 37. minuutilla Uitto voitti pallon vasemmalla ja pelasi sen pilkulle, jossa Lehtinen päästi pallon jalkojensa välistä Leimalalle, joka sijoitti pallon nätisti alakulmaan.
Toisen jakson alku oli viidentoista minuutin ajan keltapaitojen hallinnassa ensimmäisen jakson tapaan. Keskikentän pohjalla luutinut Holma oli varsinkin elementissään, kontrolloiden keskustaa isolla alueella. Mutta eihän tämä näin helposti voi käydä. Pitäähän peli pistää väkisin jännäksi, pitäähän! Vehmaa teki kaksi maalia ottelun 63. ja 76. minuutilla, kun vartiointi hetkeksi herpaantui rankkarialueella. Kaksi hyvää maanuoliaista eivät jättäneet mitään mahdollisuuksia maalissa seisseelle varamiespalvelun kaverille. Tähän olisi taas voinut lamautua koko keltapaitojen peli, jollei Lehtinen olisi tehnyt johtomaalia heti minuutin päästä. Lele pääsi ensin laukomaan 27 metristä, mutta osui pakkia ahteriin. Pallo putosi 22 metrin kohdalle, josta Rammy Kultajalka sijoitti pallon aivan maalin vasempaan alakulmaan. Ottelun loppu oli sitten melkoista keskialueen taistelua. Palloa potkittiin suuntaan jos toiseenkin, Litun hakiessa elintärkeitä pisteitä. Vehmaa ei kuitenkaan päässyt kunnon maalipaikoille, vaan parhaat tilanteet tulivat vierailijoille. Lopulta pilli soi, ja vastoin forumilaisten veikkailuja oikea merkki tähän kohteeseen on Kakkonen!
Iso käsi ottelun taas hanskassaan pitäneelle Dennis Antamolle. Ei suunsoittoa, ei kortteja. Siisti peli molemmilta joukkueilta, vaikka välillä pelattiin aika kovaakin.
TS