Ruskaretki Pansioon toi yhden säälipisteen
Voittoputki jäi tällä kertaa neljän ottelun mittaiseksi, sillä vaikka voittoon oli nytkin avaimet tarjolla, saaliiksi saatiin vain tasuri. Enempää ei tänään olisi ansaittukaan.
Herkulliselle hiekka-alustalle lähdettiin ihan hyvällä kokoonpanolla ja penkkikin oli täynnä äijiä. Peli oli kyllä alusta molemmilta joukkueilta melkoista pubipalloilua. Litu vei avausjaksoa melkein miten halusi, ainakin jos maalipaikkojen määrässä mitataan. Kotijoukkueen alakerta avautui kerta toisensa jälkeen aika helposti. Maaleja saatiin aikaiseksi vain kaksi, vaikka pelin olisi helposti voinut tappaa jo ekalla puoliajalla. Molemmat maalit teki Muuri. Ensimmäisen “Klyyvari” iski kymmenestä metristä mokken käsien kautta ja toisen läpiajon päätteeksi etukulmasta sisään. Siihen ne ilonaiheet tältä illalta melkein loppuivatkin.
Toinen jakso oli taas kerran järkyttävää kohellusta. Kun oli kohellettu seitsemän minuuttia, tuli kavennus. Sitten kohellettiin kahdeksan minuuttia lisää, kunnes pallo päätyi kahden yläriman kautta toistamiseen lähietäisyydeltä törkättynä Litun maaliin. Peli oli sitten tasan. Sitä saa mitä tilaa! Pallonsiirtely oli kieltämättä tänään sitä luokkaa, että ihme kun saatiin edes pistekin. Pelin avaaminen oli turhan usein sitä, että pakit kikkailivat keskenään niin kauan, että pallo saatiin lahjoitettua vastustajalle. Toinen variaatio avaamisesta oli ns. pitkä avaus, joka kuitenkin kerta toisensa jälkeen jäi puolipitkäksi, ja tästä seurasi vaarallisia vastahyökkäyksiä. Oliko J.Niemen ja kumppanien reisistä paukut loppu? Oliko aamupuurot jääneet lautaselle? Näitä elämää suurempia kysymyksiä pohtiessamme voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että kohta se kausi loppuu, eikä tässä mitään suurempia kriisin aineksia ole olemassa. Edelleen mennään viiden ottelun tappiottomassa putkessa!
TS