Pelipaikka: Littoisten tekonurmi, keväisen lämmin sää katselijoita ehkä noin 35 -40, Suomen jääkiekkopeli tarjosi kakkosvaihtoehdon perjantain ohjelmaksi.
Tähän peliin oli sitten latauduttu siihen malliin, että tappioputki katkeaa varmasti. kaikki taikakonstit oli tehty, joten mikään ei voi mennä pieleen.
Ottelulla oli arvokkaat alkuseremoniat, sillä Kultanummiturnauksen kaksi kiertopalkintoa jaettiin ennen ottelun alkua. Seppo Tiistola – pokaalin, jonka saa parhaiten menestynyt LTU:n joukkue, jakoi pokaalin lahjoittaja Matti Ranne C-93 – joukkueelle. Kultanummimaljan, jonka saa parhaiten menestynyt joukkue, jakoi seuran puheenjohtaja Esko Koivisto. Pokaali meni vuodeksi TPK:lle.
Ottelu aloitettiin seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Jarno ”Japi” Kurokallio, alakerta: Anssi Gröhn – Antti Koivisto © – Riku Jalonen - Kimmo Mäkeläinen, keskikenttä Miika Mäenpää – Joni Hyytiä – Markku Lähderinne – Ville Raitanen sekä hyökkäysduona Janne Mäntynen – Niko Hiltunen.
Pelin alku oli varovaista tunnustelua puolin ja toisin. Selkeästi näki, että vastustaja oli päättänyt ottaa Jannelta kärjessä luulot pois heti alussa. No, yrittäähän aina saa. Kymmenisen minuuttia ehti peli vanheta, kun Niko Hiltunen teki 1 – 0 Miika Mäenpään erinomaisesta esityöstä. Ensi jakso mentiin kaiken kaikkiaan kotijoukkueen pienoisen hallinnan merkeissä. Vastustajan pahin tilanne oli parinkymmenen minuutin kohdalla ollut kulmapotkun jälkitilanne. Oman värinsä peliin toi Ville Raitasen loukkaantuminen. Jalka aukesi ja ei riittänyt, että polvi sidottiin, vaan myös sukka piti vaihtaa. Kiivaassa pelin tiimellyksessä Littoisten kenttä on todella vaarallinen, sillä kenttää ympäröivä asfaltti aiheuttaa usein pikku vammoja.
Puoliajalla ei tehty vaihtoja. Runsaan viiden minuutin pelin jälkeen kotijoukkueella oli paha syöttömoka, jonka ansiosta VG:n tuulennopea kärki, aivan ilmiselvästi kloonattu Janne Mäntynen pääsi karkuun ja tasoitti pelin. Tässä vaiheessa tehtiin pari vaihtoa. Miika ja Joni tekivät tilaa Siim Otsille ja Aarno Koivistolle. Noin tunnin pelin jälkeen tuli seuraava tilastomerkintä. Ville heitti upeasti ja Niko jatkoi maaliin yhtä hienosti. Peli 2 – 1. Johtoasemasta ei nautittu kauaa. Taas kävi samanlainen uinahdus kuin vastustajan ensi maalin kohdalla ja sama kloonimieskin oli asialla. Pelin otteet kovenivat hieman loppupuolella. Varsinkin vastustajalla oli tarve näyttää kova luontonsa. Pelin huipentuma oli runsas viisi minuuttia ennen loppua. Antti Koivisto kaatoi pelin tuoksinassa vastustajan kärkipelaajan. Pelaajat nousivat ylös maasta ja Antti auttoi vastustajaa ylös. Vastustaja osoitti kuitenkin tässä vaiheessa sellaisia näyttelijänlahjoja, että niillä olisi hyvinkin selvinnyt teatterikorkeakoulun improvisaatio-osiosta eteenpäin. Tämä ”Janne-klooni” kalasti Antille punaisen kortin tilanteessa, jossa tuomarin voi sanoa menettäneen ainakin hetkellisesti pelin hallinnan täysin. Pelin loppu pelattiin vajaalla ja ihan ottelun loppuhetkillä tapahtui se, mitä pelättiinkin. Vastustaja rokotti ja loppunumeroiksi syntyi 2 – 3. Tähtiraadin valinta ottelun tähtipelaajiksi: 3 tähteä Niko Hiltunen, 2 tähteä Janne Mäntynen ja 1 tähti Siim Ots. Aki totesi pelin jälkeen, että tuomari ei suinkaan ratkaissut peliä. Meillä oli niin paljon hyviä tilanteita, joista ratkaista peli ennen Antin ulosajoa. Mainittakoon esimerkiksi Siim Otsin huikea kanuuna yhden kulmurin jälkitilanteesta.
Jos jotain positiivista täytyy löytää vielä, niin ”puukkokatsomo” oli ehkä liiankin vaisua. Voisi kuvitella, että jonain toisena päivänä tuomarikolmikko olisi tarvinnut poliisisaattueen kentältä poistumisen turvaamiseksi.
Jukka