Pelipaikkana: kertrtulan jalkapallostadion, lämmintä pelin alkaessa 15 astetta ja päättyessä 11 astetta, miltei satoi, katsojia noin 20
Loppuun asti yrittäminen palkittiin!
Raision Kerttula ei ole ikinä ollut meille mikään toivepaikka pelata. Tälläkin kertaa asiat piti hoitaa vaikeimman kautta. Vaikka vastassa olikin sarjan hännänhuippu, niin otteluun ei pidä lähteä koskaan takki auki. Tätä Aki painotti ennen ottelua. Kotijoukkue osoitti oivaa taktista osaamista jo ennen ottelua, kun esimerkiksi pukuhuoneen avainta ei löytynyt mistään, ottelupöytäkirjaa ei ollut ja pelipallotkin olivat kateissa. No otteluun lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Antti Nieminen; alakerta: Anssi Gröhn – Antti Koivisto© - Riku Jalonen – Ville Raitanen; keskikenttä: Kimmo Tapaninen – Olli Mäenpää – Miika Mäenpää ja tutkapari kärjessä Niko Hiltunen – Jari Nieminen.
Ottelu alkoi meidän kannalta onnettomimmalla tavalla, sillä vastustajan ensimmäinen hyökkäys parin minuutin kohdalla johti puolustushäslingin kautta täysosumaan: 1-0. LTU sai rivit suhteellisen nopeasti kuntoon, vaikkakin pallo poukkoili nurmikentällä yllättävästi. 8 minuutin kohdalla Niko ryösti pallon vastustajalta ja syötti Niemiselle, joka tasoitti pelin 1-1. Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen seurasi seuraava puolustushäsäys. Kun ei tiedetty kuka ottaa, niin maalivahtimme joutui rikkomaan vastustajan hyökkääjää sen verran, että seurauksena oli ulosajo ja rankkari. Maalitolppien väliin astui tässä vaiheessa Olli Mäenpää. Vanhana veskarina hän torjui pilkun, mutta ei voinut enää jatkotilanteessa mitään ja niin kotijoukkue johti 2-1. 33 minuuttia oli pelattu, kun seuraava puolustusmoka sattui ja peli oli kotijoukkueelle jo 3-1 ja täysin ilman ansioita. Ensi jakson lopulla saatiin taas rivit kuntoon ja pelikin lähti käyntiin, sillä meillä oli lukuisia hyviä paikkoja, mutta kun ei niin ei. Joni Hyytiällä oli mm. oiva paikka, mutta turha syöttö pilasi tilanteen.
Tauolla pidettiin lyhyt taktiikkapalaveri, jossa sovittiin, että voitosta tapellaan vielä toinen jakso. Joukkueen parhaaksi ensi jaksolla arvioitu Joni Hyytiä tuli vaihtoon ja tilalle Ismo Uusi-Uola. Toisen jakson alku oli melkoista LTU:n myllytystä. Tosin aina välillä SCR:n hyökkäykset työllistivät Ollia. Mutta Olli-poika hoiti homman kunnialla ja varsinkin avaukset olivat erinomaisia. Toisella jaksolla suoritettiin vielä muutama vaihto. Kentältä poistuivat toisen jakson kuluessa Riku Jalonen, Niko Hiltunen ja Ville Raitanen ja tilalle menivät Aarno Koivisto, Janne Mäntynen ja Mauno Mikkola. Kahdeksantoista minuuttia ehti kulua, kun pienen ruuhkan lopputuloksena Aarno tuikkasi kavennuksen 2-3. Kymmenen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Niko tykitti miehekkäästi ja yläripa kesti ihmeen kaupalla. Jatkotilanteesta Niko niittasi tasoituksen 3-3. Ottelu meni vielä lisäajalle, sillä vastustajan maalivahti ”Look Here” oli paikattavana monta kertaa ja lopulta pari minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua tuli kentältä pois.
Lisäajan kuudennella minuutilla alkoi Akin riemutanssi, sillä Aarno, joka tänään oli todella liekeissä tykitti loppunumeroiksi 4-3. Aika tiukalla voitto oli, sillä tuomari sanoi otteluaikaa olleen sillä hetkellä jäljellä kokonaiset 16 sekkaa.
Tavoite toteutui ja tästä on hyvä valmistautua seuraavaan koitokseen ensi viikon Someron Brassien tuloon.
Jukka