Pelipaikkana Kaarinan jalkapallopyhätön kentistä ruohokenttä kakkonen, joka oli tosi upeassa kunnossa. Kaunis syyskesän sää suosi ottelua, jota seurasi noin 40 katsojaa. Ilahduttavasti myös LTU:n kannattajia oli paikan päällä.
Yleisöystävällistä peliä, ellei muuta! "Avoimien ovien päivä" !
Piti kirjoittaa otteluraportti heti pelin jälkeen, mutta Timo sanoi, että ota ensin lääkitys ajan tasalle ja nuku pari yötä, niin kyllä se siitä sitten lähtee taas käyntiin. Joten nyt sunnuntaiaamuna asiat näyttävät ihan toisilta…
Tosi hienossa kunnossa oli peliareena. Hieman alkuun taisi katsojiakin hämätä se, että LTU pelasi valkoisissa pelipaidoissa eikä perinteisissä keltaisissa.
LTU lähti otteluun seuraavalla kokoonpanolla: maalissa Jarno Kurokallio, alakerta: Kimmo Tapaninen – Antti Koivisto © - Markku Lähderinne – Kimmo Mäkeläinen; keskikenttä Siim Ots – Miika Mäenpää – Olli Mäenpää – Janne Mäntynen ja kärkipari Jari Nieminen – Niko Hiltunen.
Ottelu alkoi vauhdikkaasti ja jo muutaman pelatun minuutin jälkeen Miikan keskitys tavoitti Nikon pään ja peli oli 0 – 1. Alkoi siis ihan niin kuin pitikin. Kymmenen peliminuutin kohdalla tilanne tasoittui, kun jostain käsittämättömästä syystä vastustaja sai melko vapaasti tehdä maalin. Runsas viisi minuuttia ehti peli vanheta tästä ja yllätys, yllätys kotijoukkue johti 2 – 1.
Tämän jälkeen ohjelmassa seurasi Olli Mäenpään loukkaantuminen. Onneksi nykylääketiede tekee ihmeitä ja niinpä Olli olikin jo tuota pikaa takaisin kentällä.
Ollin paikkailun aikana Jari Nieminen teki loppuun asti viedyllä näyttävällä yksilösuorituksella tasoituksen 2 – 2. Ja taas näytti hieman valoisammalta. Tosin vain pari minuuttia, sillä jälleen oli LTU:n maalilla pallonmentävä aukko ja taas ropisi: 3 – 2. Ottelun ensimmäinen vaihto tehtiin 25 minuutin kohdalla, kun Antti Koivisto teki tilaa Mauno Mikkolalle. LTU kokosi tässä vaiheessa rivinsä uudelleen ja saikin pelin painopisteen siirrettyä KaaPon päähän. Puolen tunnin pelin jälkeen LTU:lla oli kulmuri, jonka jälkitilanteesta Miika Mäenpää pääsi tuikkaamaan tasoituksen. LTU:n ote piti tämän jälkeen loppujakson ja pari minuuttia ennen loppua Janne Mäntynen siirsi Niemisen esityöstä vierailijat taukojohtoon 3 – 4.
Tauolla tehtiin yksi vaihto Janne Mäntynen -> Aarno Koivisto. Ensi jakso oli melkoista hurlumhei-palloilua, jossa yleisöä hemmoteltiin maaleilla. Toisella jaksolla kun pidettäisiin asenne kunnossa ja pelattaisiin omaa peliä, niin pisteet tulisivat kyllä meille.
Toisen jakson alku lupailikin taas meille maalia, sillä hyviä tilanteita saatiin rakennettua miltei liukuhihnalta jonkin aikaa. Oli näyttävää yläripaa ja hyvää vaparia, mutta ei vaan saatu lisämaaleja tehtyä.
Toisella jaksolla vaihdettiin vielä seuraavasti: Markku Lähderinne -> Ismo Uusi-Uola ja Olli Mäenpää -> Mikko Mäenpää.
Ottelun meidän kannalta ikävä loppuratkaisu tuli runsas vartti ennen loppua. KaaPo keskitti oikealta puolelta maalillemme ja Japi lähti torjumaan tilannetta, mutta ei aivan saanut palloa haltuunsa. Tästä oli yht´äkkiä seurauksena se, että KaaPo teki tasoitusmaalin todella harmittavan helposti sekavan sähellyksen päätteeksi. Ote oli tässä vaiheessa melko selkeästi kotijoukkueella, joka pyöritti meitä välillä kunnolla ennakkoluulottomalla pelillä. KaaPo teki vielä hieman ennen loppua yhden maalin, joka onneksemme oli paitsio.
Loppuluvut 4 – 4 eivät ehkä ole sitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta ainakin maalihana aukeni taas kunnolla. Ensi viikon pelissä vastustajaksi saapuu SCR, joka ehkä elättelee vielä ihmepelastukseen uskoen sarjapaikkansa säilymistä.
Nyt on kyllä jokin mennyt todella sekaisin tässä meidän syksyn pelailussa. Koko joukkueen suoritus on jo samaa tasoa kuin huoltomme ja se ei ole paljon se. Tulee miettineeksi, että onko sarja osaltamme tavallaan valmis liian aikaisin, kun sarjapaikka on jo varmistettu ajoissa ja varsinainen sarjakärki on mennyt menojaan (ja kohta menee keskikastikin). Ei ehkä tunnu löytyvän motivaatiota, kun suurempaa panosta ei ole. Taisi olla lisäksi virhetikki joukkueen johdolta ryhtyä jo nyt viime harjoitusten yhteydessä puhumaan sarjakauden päätösbakkanaaleista. Ehkä nuo ajatukset sotkevat nuorten pelaajien herkän mielen.
Olimme viime vuonna sarjan kolmonen 43 pisteellä. Nyt olemme kolme kierrosta ennen loppua viidentenä 32 pisteellä. Sarjakolmonen on vain pari pistettä edellämme ja loppuohjelmassa on vielä kaksi kotiottelua. Ja kun pelimme on tähänkin asti sujunut paremmin sarjan kärkikastin joukkueita vastaan, niin uskon, että tälle kaudelle saadaan vielä kunnollinen loppu.
Jukka