TPK2 – LTU 0-2 (0-0)
Pakkopullaa
Yläkentän pehmeä, mutta kohtuukuntoinen nurmi oli tänään alustana, kun sarjajumbo kohtasi sarjakolmosen. 27 pisteen eroa sarjataulukossa ei näkynyt kentällä millään tavalla. Litun perisynti, eli pelataan sitä heikommin, mitä heikompi on vastus, toistui taas tänään. Peli oli tasaista taistelua keskikentällä, mustuttaen lähinnä peliä pari sarjatasoa alempaa. Litukaan ei tänään voinut lyödä niitä tavanomaista seitsemääkymmentäkolmea pitkää palloa, koska Hiltunen oli pois ruodusta. Poissa oli myös keskikentän Otsin Sime, mutta tästäkin huolimatta palloa käytettiin vähän normaalia enemmän keskikenttäjannujen jalassa, ennen kuin se lyötiin pystyyn kärjille, nyt vaan matalana. Poissaolijoita paikkasivat tänään nuorukaiset Litun omista riveistä, kuparinruskea kärkimies Mäntynen, sekä keskikentän superlupaava Uusi-Uola. Molemmat 18-vuotiaat tekivät varsin ehjän suorituksen, mitä nyt Jannen pahistelu kostautui keltaisena korttina. Hyi Janne! Paljon muuta hyvää ei keltapaitojen esityksestä sitten voikaan sanoa. Avausjaksolla molemmilla oli muutama vaarallinen hyökkäys, joista olisi voinut syntyä johtomaali. Parhaat paikat pelattiin Litun vasemman laidan Aarno Haisuli Koivistolle, mutta vedot singahtelivat ohi ja yli. Myös Niemisellä oli pari vetopaikkaa, jotka tyrehtyivät joko maalivahtiin tai tolppaan. Kakkospallokerhon paikat olivat enemmänkin yleisiä hässäköitä Kurokallion maalin edustalla, kun palloa ei saatu millään purettua pois. Kerran pallo pomppasi jo yläriman päällekin, mutta tauolle mentiin 0-0 tilanteessa.
Tour de France, viimeinen nousu…sori…eiku toinen jakso, eikä mitään uutta Samppalinnan taivaan alla. Minuutti minuutilta näytti yhä enemmän siltä että tästä tulee tosi vaikea ilta littoislaisille. Olli ”Mä myyn muun sohvan pois” Mäenpää ja Nääki kiemurtelivat itsensä ja joukkuetoverinsa muutaman kerran hyviin vetopaikkoihin, mutta viimeistely oli tänään luokatonta. Niinpä, silloin kun hätä on suurin, kelle silloin soitetaan? Ghostbustersille? Ei, vaan Jallu Jaloselle! Miguli Mäenpää asettui antamaan kulmapotkua vasemmalta. Pallo kaarsi hienosti vitosen viivalla laukanneelle Jallulle, joka puski pallo ohuella ohimokosketuksella taka-alakulmaan. Tässä kohtaa vähän helpotti, mutta kotijoukkueen selkäranka ei tänään katkennut. Jatkossakin peliä pelattiin yhtä lailla molemmissa päädyissä. Kun vapauttava toinen maali tuli, pitihän sen tulla kulmurista. Nyt Nääkin oikealta tullut pärre tavoitti maalin edestä Dimin oikean polven, josta pallo poukkosi parin pakin ja mokken välistä maaliin. Hetkeä myöhemmin Litu sai hyvän tilaisuuden vielä kolmanteenkin maaliin, kun Mälli? kaadettiin pilkun arvoisesti. Koska vakiopilkunviilaaja Kippari Koivisto oli jo takareisirajoitteineen penkin puolella, sai Nääki luvan kokeilla josko tästä osuisi. Ei osunut tästä, eikä mistään muustakaan tänään, vaan pallo meni lujaa viheltäen maalin yli. No tuleehan se heikompi päivä joskus Nääkillekin. Sitä paitsi mieheltä ryöstettiin vielä lopussa maali, kun hyvä keskitys-pusku kuvio ensin hyväksyttiin, mutta sitten hylättiin paitsiona. Tässä kohtaa peliä (n.80 min) tuomarikin oli jo vaihtunut toiseen. Alkuperäinen viheltäjä sai hänkin takareisivamman ja pillin otti haltuunsa avustava tuomari. Avustavaksi puolestaan revittiin katsomosta ”Mr Cindy”, A-P Nurminen, joka oli eksynyt katsomoon vapaailtaansa viettämään. Jostain löydettiin niin iso tuomarinpaita, että A-P:n rintalihakset saatiin sullottua siihen sisään. Näin peli sai jatkua ja lisäaikaa pelattiinkin lopulta lähes 10 minuuttia. Aivan viime minuutit mentiin kuitenkin ilman suurempaa draamaa. Näin Litu sai orastavan tasuriputkensa poikki ja palasi taas ainakin pieneksi tuokioksi sarjakärkeen. Erityiskiitos kotijoukkueelle, joka oli maalannut vieraiden pukukopin mukavasti Litun väreihin. Tämä osaltaan auttoi kohtaamaan sen järkytyksen, jonka nämä retket täältä maaseudulta sinne suurkaupunkiin aina aiheuttavat.
TS