LTU – ÅIFK 0-7 (0-3)
Wituiks Män
Tähänkin peliin lähdettiin intoa täynnä kuin Vichy-pullot, mutta huonostihan siinä kävi. Ottelun ensimmäiset 67 sekuntia sujuivat varsin tasaväkisesti, mutta tämän jälkeen Åbo meni menojaan. Nimittäin peli lässähti jo alussa, kun Siro pääsi puskemaan oikealta tulleen keskityksen maalin oikeaan kulmaan. Tästä ei Litu toipunut missään vaiheessa. Kotijoukkueen taktiikkana oli taas lyödä palloa pitkänä kärjessä pelanneille Hiltuselle ja Niemiselle…mutta hetkinen, eihän Hiltsa ollut tänään kentällä ollenkaan. Harakoille menivät ne pallot, sillä kärkiparin yhteismitta tänään oli kolmisen metriä. Toinen asia, mikä tänään meni pieleen oli se, että kun piti olla Åboriginaalien iholla kiinni, niin ei oltu. Kahden metrin päässä oltiin. Lisäksi vieraat olivat ennakoineet Litun peliä hyvin, eivätkä lähteneet karvaamaan ylhäältä, vaan odottivat rauhassa Litun virhesyöttöä keskialueella. Ja tulihan niitä. Seurauksena hattutemput niin Utriaiselle kuin Sirollekin.
Päivän opetus oli, että paikoista pitää tehdä maalit, kuten vieraat tänään hyvällä prosentilla näyttivät. Tämä sarja ei ole ollenkaan niin helppo, kuin alkukausi antoi ehkä hyväuskoisille odottaa.
Tiistaina sopii kuitenkin odottaa sisuuntunutta Keltaista kotijoukkuetta, kun SCR saapuu puukkokatsomon arvosteltaviksi.
TS