TPK2 – LTU 1-1 (1-0)
Sarjassamme huonot nurmikentät: yläkenttä oli melkoisen kuhmurainen tällä kertaa. Mutta siihen näköjään täytyy tottua tänä vuonna, että palloa pidetään ilmassa. Viime perjantain Åbo voitto oli koitunut Litulle kalliiksi, sillä poissa olivat tällä kertaa pelikieltojen ja loukkaantumisen takia koko keskikentän konehuone, Aalto, Mäenpää ja Suominen. Vaan eipä hätää, penkiltä löytyy yllin kyllin laatua, taitoa, nopeutta, peliälyä, asennetta, ja voimaa. Ottelun alku näytti siltä, että tulossa olisi tasainen vääntö. Litu rakenteli vaarallisia hyökkäyksiä kärkiensä Avolan ja Hiltusen, sekä oikealla laidalla vääntäneen Mauri Mikkolan kautta. Maalit jäivät kuitenkin puuttumaan. Paras paikka tuli, kun keskikentällä pelanneen Nääki Niemisen kääntyilyt ja valelaukaukset johtivat siihen, että kakkosPallokerhon pakki kaatoi miehen rangaistuspotkun arvoisesti. Nääki itse asettui ampumaan, mutta pallo suuntautui Joonas Puolamäen näppeihin. Kotijoukkue hyökkäsi enimmäkseen laitojen kautta, välillä jopa ihan vaarallisesti. Tätä kautta syntyi sitten johtomaalikin. Parin hyvän poikittaissyötön (joista eka haiskahti paitsiolta) jälkeen pallo poimittiin Litun maalista.
Tauon jälkeen Litu otti pelin lopullisesti haltuunsa. TPK tuntui menevän täysin puolustusasenteella, vai oliko kyseessä sitten paniikkireaktio, kun Litu painoi päälle. Palloa pelattiin suoraviivaisesti kohti maalia, ja tilanteet seurasivat toisiaan. Hiltusen akan poika rynni monta kertaa pakkien ohi maalitilanteeseen, mutta pallo ei sitten millään mennyt maaliin. Osasyynä tähän oli kotijoukkueen ketterä maalivahti. Vartti ennen loppua Litu nosti Niemisen kolmanneksi kärkipelaajaksi. Tämä antoi lisää tilaa Avolalle ja Hiltuselle, ja lopulta Oleg Gomanin hienosta keskityksestä Tommi ”Raging Bull” Avola näytti miten tilanteeseen tullaan, ja puski pallon voimalla maaliin maalivahdin estelyistä huolimatta. Enempään ei Litu enää ehtinyt, sillä loppuvihellys pelasti TPK2:n tappiolta.
TS