lowcarb@mbnet.fi
Alkuun
Sivujen esittely
Vähä- ja hyvähiilarisia ruokavalioita
Lehtiartikkeleita
Linkkejä
Artikkeleita netistä
Blogikarppi - jutustelua
Ravitsemuksen kiistanaiheita
Alakarppia paitaan
Vieraskirja
Liikuntasivut
Tanssi & liikunta -blogi
SUORAAN KUSTANTAJALTA:
Heljä Suuronen-Geib
KIVIKAUTINEN RUOKAVALIO
Viime vuosikymmenien poikkitieteellisen ravitsemustutkimusten mukaan nykyisen länsimaisen ruokavalion ja ihmiselle luontaisen ravinnonkäytön välillä on kehityshistoriallinen ristiriita. Kivikautinen kehomme reagoi teolliseen ruokaan lihomalla ja sairastumalla elämäntapasairauksiin.
Kirjassa seurataan ravitsemuksellista kehitystarinaamme ensimmäisistä kädellisistä nykypäivään.
Kirja antaa suomalaisille, kalastajametsästäjien jälkeläisille avaimet luonnolliseen ja terveelliseen syömiseen. Tehokas ja vaivaton keino hallita painoa ja voida hyvin.
BOOKPLUS NETTIKAUPASTA:
Mats-Eric Nilsson
PETOS LAUTASELLA
Kirja paljastaa, mitä kaikkea meille syötetään tietämättämme.Yhdeksän kymmenestä lisäaineesta muuttaa ruoan väriä, koostumusta tai ulkonäköä. Teollisessa leivässä voi olla jopa 16:ta kemikaalia. Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita. Nilsson nostaa esille hyviä vaihtoehtoja. Kirjan osto-oppaassa on 64 ruoka-aineen tiedot, taulukko 66 tuoretuotteen sesongeista, kymmenien Suomen luomu- ja lähiruoan tuottajien tiedot sekä luettelo ja selvitys jokaisesta EU:n hyväksymästä 316 E-numeroidusta lisäaineesta.
James Braly
VAARALLISET VILJAT
Suomessa syödään liikaa viljoja - puuroa, leipää, pastaa ja pullaa - suurelle osalle suomalaisista viljat aiheuttavat terveydellisiä ongelmia, ei pelkästään ylipainoa. Tämä on ensimmäinen kirja tästä aiheesta.
Paleodieetit
Aineenvaihduntamme ei ole tarkoitettu käsittelemään nykyistä ruokaa. Geenimme elävät vielä kivikautta. Perimän ja ruokavalion välillä vallitsee kehityshistoriallinen ristiriita, jota useat tutkijat erityisesti Yhdysvalloissa pitävät tärkeimpänä syynä lihavuuden räjähdysmäiseen kasvuun ja useimpiin ns. elämäntapasairauksiin.
Heljä Suuronen-Geibin kirja "Kivikautta kiloille" esittelee USA:ssa suurta muotia olevia paleodieettejä sekä niiden tieteellisiä taustoja. Toistaiseksi tästä laajasta kirjallisuudesta ei suomen kielelle ole käännetty mitään, ja lehdistössäkin näkee vain kalpeita aavistuksia keskustelusta, joka USA:ssa käy kuumana. Erityisen arvokas Suuronen-Geibin kirjassa onkin laaja ja hyvin kommentoitu lähdeluettelo, samoin kuin katsaus suomalaisen ravitsemuksen historiaan.
Kivikauden ravinto
Vasta nykytutkimus on pystynyt kiistatta osoittamaan, että kivikauden ihmiset olivat sekä hoikkia että terveitä. Myös nykyaikana tutkittujen luonnonkansojen keskuudessa lihavuus on täysin poikkeuksellista. Kivikaudella keski-ikä oli alhainen, mutta tämä johtui pikemminkin elinolojen vaarallisuudesta.
Terveyden yhteys ravintoon on hyvin dokumentoitu. Nykyaikaan säilyneet metsästäjä -keräilijät tai luonnonkansat joilla tuo menneisyys on vasta muutaman sukupolven takana, alkavat sairastella siirtyessään länsimaiseen ravintoon – ja paranevat useasti luopuessaan siitä. Näin on käynyt säännönmukaisesti esim. eskimoille, Amerikan intiaaneille, Afrikan heimoille ja Australian aboriginaaleille lukuisissa dokumentoiduissa tapauksissa.
Mitä muinaiset metsästäjä-keräilijät sitten söivät?
Professori Loren Cordainin työryhmän v. 2000 julkaiseman tutkimusyhteenvedon mukaan metsästäjä-keräilijä –yhteisöjen enemmistö (73 %) sai enemmän kuin puolet eli 56–65 % ravinnon energiasta eläinkunnasta. Kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella Cordainin työryhmä on päätynyt suosittelemaan ravinnon keskimääräiseksi jakautumaksi proteiinia 19–50%, hiilihydraatteja 22–40 % ja rasvoja 28–58 %.
Yleissääntö on, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suurempi osuus ravinnosta on eläinproteiinilla. Myös vuodenaikojen vaihtelut vaikuttivat asiaan. Ääriesimerkkejä ovat napapiirin eskimot, joiden ravinto koostuu lähes pelkästään eläinkunnan tuotteista, vaikkakin valtaosaltaan merenelävistä. Sen sijaan minkään yhteisön ei tiedetä käyttäneen pelkästään kasviravintoa. Biologinen todiste on se, että välttämätöntä B-12 vitamiinia ihminen pystyy käyttämään hyväkseen vain eläinperäisistä lähteistä.
Trooppisilla alueilla eläinproteiinin määrä oli vähäisempi. Tässä tehdään kuitenkin helposti harhalaskelmia, jos ei oteta huomioon esim. toukkia ja hyönteisiä joista fossiililöytöihin ei juuri jää jälkiä. Eräkouluttaja Turkka Aaltonen väittää myös, että toukkien ja hyönteisten proteiini on suuriarvoisempaa kuin lihan. Jos tämä pitää paikkansa, voi myös määriin tuijottaminen olla harhaanjohtavaa. Tyydyttyneen rasvan lähteenä tropiikissa toimi kookosrasva.
Ravinto oli kivikaudella laadukkaampaa kuin nykyisin. Esimerkiksi riistan liha sisälsi ihanteellisessa suhteessa välttämättömiä rasvahappoja. Tämä terveyden kannalta oleellinen seikka on pilattu kotieläinten viljaruokinnalla. Kotipuutarhoihin valikoituivat viljeltäviksi varmaankin parhaat vihannekset ja juurekset, mutta samalla lajikkeiden määrä väheni huomattavasti. Näin ollen myös nykyisen ravinnon monipuolisuus on myytti.
Kasvisten ja hedelmien ravintopitoisuus oli moninkertainen nykyiseen verrattuna. Kuitenkin ympäristömyrkkyjen vuoksi nykyihminen tarvitsisi antioksidantteja enemmän, ei vähemmän. Pääasiassa viljaan ja hiilihydraatteihin perustuva ruokavalio vaikuttaa myös haitallisesti vitamiinien imeytymiseen, joka sekin lisää antioksidanttien tarvetta.
Monien vitamiinien ja hivenaineiden saantisuositukset onkin luultavasti mitoitettu liian alas. Antioksidanttihoidossa saavutetut hyvät tulokset osoittavat ainakin käytännössä sen mihin monet tutkimuksetkin viittaavat: nykyihminen kärsii kroonisesta ravintoaineiden puutteesta samalla kun lihoaa nauttiessaan tyhjiä kaloreita vääränlaisista ruoka-aineista.
Jos kuitenkin halutaan tiivistää yhteen ainoaan asiaan se, miten ravitsemus on mullistunut kivikauden ajoista, niin kysymys on hiilihydraattien määrästä. Niitä syötiin kivikaudella ehdottomasti paljon vähemmän kuin nykyään, jo siitä yksinkertaisesta syystä ettei viljeltyä viljaa ollut.
Paleodieetit suosittelevat päivittäiseksi määräksi 30-90 gr hiilihydraatteja. Kasviksia, vihanneksia ja marjoja voi tähän määrään syödä suhteellisen vapaasti, tietyin varauksin myös hedelmiä. Viljatuotteita ja tärkkelyspitoisia juureksia (esim. perunaa) ei tuohon määrään mahdu paljoa. Suosituksissa on eri tutkijoiden ja lääkäreiden kesken paljon eroavuuksia. Kokemus osoittaa myös, että hiilihydraattien sietokyky on hyvin yksilöllistä laatua, ja hienosäätö on tärkeää, erityisesti painonhallinnassa.
Insuliini – lihottava hormoni
Heljä Suuronen-Gleibin kirjassa referoidaan mm. professori Cordainin, ravintoantropologien Eaton sekä tuhansia diabetespotilaita hoitaneiden lääkäreiden Michael ja Mary Dan Eadesin näkemyksiä insuliiniresistenssin historiallisista taustoista.
Hiilihydraatit vaikuttavat verensokeriin ja siten myös haiman insuliinituotantoon. Puhdistetut hiilihydraatit, kuten sokeri ja valkoiset jauhot mutta myös oluen sokeri, maltoosi, vaikuttavat verensokeriin dramaattisesti.
Teolliseen ruokaan siirtyminen onkin suurin ja nopein mullistus, mitä ihmiskunnan ravitsemuksen historiassa on koskaan tapahtunut. Elimistömme ei ole sopeutunut käsittelemään niitä hiilihydraattimääriä joita nykyisin ahdamme sisäämme.
Insuliinin vaikutuksesta keho valmistaa ylimääräisestä energiasta rasvaa, ja estää samalla kehoa käyttämästä varastorasvaa polttoaineena. Verensokerin heilahtelut aiheuttavat jatkuvasti kohonneen insuliinituotannon, minkä vuoksi keho ei lopulta enää reagoi insuliiniin.
Tutkijat ovat esittäneet olettamuksen, että kaksi miljoonaa vuotta kestäneen jääkauden ympäristöolosuhteet vaativat aineenvaihdunnan sopeutumista vähähiilihydraattiseen, runsasproteiiniseen ravintoon. Sopeutuminen aiheutti sellaisten yksilöiden valikoitumisen, joilla oli geneettisesti määräytynyt insuliiniresistenssi. Kun ruokavalio nyt taas on vaihtunut runsashiilihydraattiseksi, se aiheuttaa aikuisiän diabetesta yksilöissä, joilla on tuo perimä.
Rasvaa ja proteiinia
Useimmat paleodieettigurut suosittelevat vähärasvaista lihaa, ja sitä täydentämään hyvälaatuisia kasviöljyjä. Perusteena on järkeenkäypä ajatus, että kivikauden riista oli vähärasvaista verrattuna nykyaikaiseen viljalla lihotettuun karjaan.
Kansainvälisesti arvostettu rasvatutkija Mary Enig ja hänen kirjoittajaparinsa Sally Fallon väittävät vastaan, ja perusteita on heilläkin: juuri rasvaiset osat saaliista olivat arvostetuimpia, esim. aivot, sisäelimet ja luuydin. Myös ihra kerättiin tarkkaan talteen. Alueilla jossa riistaa oli runsaasti, kuten pohjois-Amerikassa, metsästys saattoi olla hyvinkin valikoivaa. Tällöin tyydyttyneiden rasvojen osuus ravinnossa oli luultavasti suurempi kuin on oletettu.
Intiaanien perimätieto kertoi, että vähärasvaisen lihan syöminen tekee sairaaksi. Liha onkin syytä nauttia siinä olevan rasvan kanssa, koska muuten keho ei saa tarpeeksi rasvaliukoisia vitamiineja ja muita ravinteita joita tarvitaan proteiinien pilkkomiseen.
Tärkeä tekijä lihan laadussa on myös ruokinta. Nautaeläinten kuuluisi syödä laitumelta heinää, ei viljarehua, puhumattakaan eläinperäisestä rehusta, antibiooteista ja muista lisäaineista. Luonnonmukainen ruokinta vaikuttaa suoraan lihan rasvahappotasapainoon. Kivikauden ruokavaliossa omega-3/-6 suhteen sanotaan olleen keskimäärin 1:1 – 1:4, mikä olisi geeniemme ja aineenvaihduntamme kannalta ihanteellinen.
Vilja: ihmiskunnan kaksiteräinen miekka
Sivistyksen syntysijoilla on viljelty viljaa jo n. 10.000 vuotta. Tämä on geneettisen sopeutumisen kannalta liian vähän, sanovat paleodieettigurut, jotka kutsuvatkin viljaa ihmiskunnan kaksiteräiseksi miekaksi. Maanviljelys mahdollisti räjähdysmäisen väestönkasvun mutta toi myös mukanaan ennen tuntemattomia sairauksia. Kaikki uudet terveysongelmat eivät toki liittyneet ravintoon. Paikalleen asettuminen ja kotieläinten pito aiheutti esim. kulkutauteja. Ja ensimmäisten sivilisaatioiden synty noin 5000 vuotta eaa. merkitsi tasa-arvoisten metsästäjä-keräilijä yhteisöjen muuttumista orjanomistusyhteiskunniksi. Historiallinen näkökulma on siis tärkeä, mutta ei riittävä. Vasta ravitsemustieteellinen tutkimus voi ratkaista sen, miten ruokavalion uudet tulokkaat aineenvaihdunnassa toimivat.
Maitotuotteita pidetään poikkeuksena, vaikka nekin ovat evoluution näkökulmasta uusi asia ravitsemuksessa. Koska nisäkkäillä on periaatteessa valmius käyttää maitoa hyväkseen, tämä valmius kehittyy esim. Loren Cordainin mukaan 50 sukupolvessa eli noin tuhannessa vuodessa. Viljat ja palkokasvit vaativat hänen mukaansa paljon pidemmän sopeutumisajan. Antti Heikkilä puolustaa voimakkaasti maitoa ja erityisesti sen rasvoja. Hän väittää, että laktoosi-intoleranssista kärsivätkin voisivat mainiosti käyttää pastoroimatonta luonnonmaitoa.
Professori Loren Gordain on tehnyt laajan yhteenvedon viime vuosikymmenten ravitsemustieteellisestä tutkimuksesta viljojen osalta, jota Kivikautta kiloille –kirjassa referoidaan. Gordainin mielestä täysjyvävilja voi olla jopa pahempaa kuin puhdistettu. Viljan kuoriosat sisältävät antinutrientteja. Suomeksi sanottuna ne ovat myrkkyä.
Jotkut kasvitutkijat ovat selittäneet tämän ilmiön seuraavasti: jos kasvi haluaa levitä omalla kasvupaikallaan ja pudottaa siemenensä siihen, se kehittää puolustusmyrkkyjä ja yrittää näin estää tulemasta syödyksi. Jos taas kasvin tarkoitus on levitä joka puolelle maastoon, se kehittää itsensä makeaksi ja mehukkaaksi, kuten marjat ja hedelmät. Linnut syövät marjoja ja levittävät siemeniä paikasta toiseen.
Luonto on sotatieteen oppimestari. Niinpä kasvissyöjäeläimet, kuten lehmä, ovat kehittäneet vastalääkkeen viljojen puolustusstrategian kiertämiseen. Tämän ansiosta ruohokasvien siemenet valmistetaan lehmän pötsissä sellaiseen muotoon että ihminen – joka syö lehmän ja/tai juo sen maidon – pystyy käyttämään alkuperäiset ravinteet hyödykseen ilman haittavaikutuksia.
Myös petoeläimet taas nauttivat "vihanneksia" sopivaksi kypsennettyinä suoraan saaliseläimen vatsasta. Samoin tekivät metsästäjä-keräilijät. Eräkouluttaja Turkka Aaltonen väittää, että oravan maha, joka oli täynnä sulanutta siemenmassaa, paistettiin kivikaudella erikseen herkkupalaksi ja hallitseva aromi olisi ollut nougat. Voi olla. Mutta mursun vatsalaukku oli puolestaan eskimoiden suurta herkkua, ja tutkimusmatkailijoilla oli tekemistä kun he yrittivät käyttäytyä kohteliaasti tämän puolimädänneen ja aromikkaan luonnontuotteen äärellä.
Monet kivikautiset heimot kuitenkin käyttivät ravinnokseen luonnonviljaa. Mary Enig ja Sally Fallon kiinnittävätkin huomiota valmistustapaan. Itse asiassa kivikautinen teknologia matki juuri lehmän pötsissä tapahtuvaa märehtimisprosessia ja lopputuloskin oli jonkinlaista käynyttä mössöä. Luonnonlääkinnän arvostettu uranuurtaja A. Vogel puolestaan kertoo, että Zulut ja bantut valmistivat maissia ruoaksi maitohappokäymisen avulla.
Kivikauden tekonologialla olikin tärkeä etu puolellaan: innovaatioita ohjasivat ihmisten tarpeet, eivät sokeat markkinavoimat.
Valmistustapa on tärkeä, koska näihin puolustusmyrkkyihin kuuluvat lektiinit kestävät myös liottamisen ja pitkän keittoajan. Niiden on havaittu aiheuttavan ihmiskehossa immuunijärjestelmän häiriöitä. Cordainin yhteenvedon mukaan lektiinit vaikuttavat haitallisesti myös kilpirauhasen, haiman, sappitiehyiden ja munuaisten toimintaan. Terveysruokana pidetty soija ei ole tästä poikkeus.
Heljä Suuronen-Gleib toteaakin, että lektiinitutkimus on vasta alullaan. Monet asiantuntijat povaavat, että jatkotutkimuksilla saattaa olla käänteentekevä merkitys aineenvaihdunta-, autoimmuuni- ja ns. elämäntapasairauksien kannalta, yhtä käänteentekevä kuin bakteerien tutkimuksella aikanaan oli tartuntasairauksien hoitoon.
Etsi omat suosikkisi BOOKPLUS nettikaupasta
Siitä huolimatta, että nälän ja kylläisyyden tunteiden syntymekanismit tunnetaan, laihduttajille tarkoitetuissa neuvoissa kehotetaan syömään nimenomaan näläntunnetta aiheuttavia ruoka-aineita, ja siksi tietäisi mielellään tämän myytin takana olevat motiivit.
Heljä Suuronen-Geib
MUUTA AIHEESTA:
Heljä Suuronen-Geibin haastattelu (Kaleva Plus, 6.7.03).
Kokonaisvaltainen painonhallinta - Heljä Suuronen-Geibin kotisivut.
Paleo Diet
Varsin kattava linkkilista englannin kielellä.
Primitive Man - His Food and His Health