Karjalan alueella kalliopiirroksia tunnetaan kahdesta paikasta: Äänisen itärannalta, Besov Nosin (Pirunniemen) alueelta ja Vygjoen (Uikujoki) alajuoksulta, läheltä vanhaa Vygostrovin pomorikylää. Ensimmäiset löysi virolainen geologi Konstantin I. Grewingk jo 1800-luvun puolivälissä ja toiset 1920-luvun loppupuolella kansatieteilijä Aleksandr M. Linevski. Kaiverrukset on hakattu niemien ja saarien graniittisiin rantakallioihin. Ne ovat säilyneet yleensä verraten hyvin ja ovat valmiita alkukantaisen taiteen museoita. Äänisen petroglyfit käsittävät noin tuhat kaksisataa erillistä kuviota ja Vienanmeren melkein kaksi ja puoli tuhatta.
Karjalan kallioiden muinaismuistojen tutkimukseen on alettu kiinnittää vakavampaa huomiota muutaman viime vuoden aikana. Tämän tuloksena on kummastakin esiintymästä löytynyt muutama sata ”uutta” piirrosta. Vuodesta 2002 Venäjän Tiedeakatemian Karjalan Tutkimuskeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutilla ja Cambridgen yliopistolla on ollut yhteinen tieteellinen hanke Zalavrugin ja sitä ympäröivän lähimaiseman tutkimiseksi. Vuonna 2006 toteutettiin EU:n Tacis-ohjelman pienhanke ”Vienanmeren kivikirja”. Projektia veti Leena Lehtinen Kierikki-keskuksesta. Hankkeen puitteissa arvioitiin kalliopiirrosten nykyinen kunto, kerättiin alan kansainvälistä osaamista, tehtiin kalliopiirroksia tunnetuksi, vedettiin paikallisväestöä mukaan petroglyfien ja niitä ympäröivän luonnon suojelutyöhön ja kehitettiin Belomorskin (Sorokan) alueen kulttuurimatkailua. Vuonna 2007 alkoi uusi, kaksivuotiseksi suunniteltu kansainvälinen projekti ”Karjalan kalliopiirrosten säilyttäminen ja esittely”. Yhteistyökumppaneina hankkeessa on arkeologeja Karjalasta ja Norjasta. Hankkeen päätehtävänä on lyhyen ja pitkän aikavälin ohjelmien kehittäminen Vienanmeren petroglyfien hyödyntämiseksi matkailussa kestävällä ja järkevällä tavalla.
Tutkimusjaksolla 2006-2007 oli Vienan petroglyfien päätehtävänä uusien piirrosten etsiminen ja aiemmin tunnettujen kaiverrusten ääriviivojen tarkentaminen sekä kalliopiirrosten dokumentointi eri menetelmillä: kopioimalla tavalliselle ja puuvillakuitupaperille, sanallisella kuvauksella ja valokuvaamalla. Tunnettu karjalainen valokuvataiteilija Igor Georgievski on viimeisen kahden vuoden aikana järjestelmällisesti kuvannut kalliopiirroksia menetelmällä, joka mahdollistaa mosaiikkimaisen teoskokonaisuuden yhdistämisen tietokoneen avulla ja minkä tahansa kuvioryhmän esittämisen ja katselemisen yhtenä kuvana. Venäjällä tätä menetelmää käytetään nyt ensi kertaa, mikä oli myös syynä kuvien julkaisemiseen National Geographic –aikakauslehden venäjänkielisessä laitoksessa. Samanlaisella menetelmällä on Helena Taskisen (Museovirasto) johtama tutkijaryhmä hiljakkoin ikuistanut yli puolet Suomen kalliomaalauksista. Nyt eteenne tarjoutuvassa valokuvanäyttelyssä ”Vienanmeren kalliopiirrokset” on esitelty mestarivalokuvaajan suuren ja poikkeuksellista pikkutarkkuutta vaativan, edelleen jatkuvan työn tuloksia.
Karjalan kalliopiirroksilla työskentelevä yhteisö on muodostunut jo vuonna 1999. Siinä ovat Arkeologien lisäksi työskennelleet taidemaalari Svetlana Georgievskaja ja valokuvaaja Igor Georgievski, jotka ovat hankkineet valtavan kokemuksen kallioiden muinaismuistojen dokumentoijina.
Nadezhda Lobanova, historiatieteiden kandidaatti, Venäjän Tiedeakatemian Karjalan Tutkimuskeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin arkeologian sektorin erikoistutkija, karjalais-norjalaisen ”Karjalan kalliopiirrosten säilyttäminen ja esittely”-hankkeen koordinaattori.