Edellä olevissa esimerkkitapauksissa olemme tarkastelleet tahattomasti muodostuneita tai tarkoituksellisesti aikaansaatuja suggestioita ja niiden symboleja, jotka ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet näitä suggestioita. Näissä esimerkkitapauksissa nämä symbolit ovat olleet tiettyjä, nähtävissä olevia. symboleja. Ruusut, vino koivu, seitapatsas ja ristin merkki. Näiden, näkyvien symbolien lisäksi löytyy koko joukko käsitteellisiä ja tiedostamattomia symboleja, jotka synnyttävät yhtä voimakkaita yksilöihmisen käyttäytymistä ja ajatustottumuksia hallitsevia suggestioita kuin nämä näkyvätkin symbolit.

Näistä käsitteellisistä suggestiovoimista ehkä eniten yksilön käyttäytymistä ja ajatustottumuksia ja niiden mukaan puhumisia hallitseva on JOUKON PSYKOLOGINEN AUKTORITEETTI. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yksilö muokkaa käyttäytymisensä ja ajatuksensa aina sen joukon, mukaan, johon hän kuuluu. (Aatteelliset ja uskonnolliset yhteisöt, kyläyhteisöt, yleinen mielipide jne.) Tämä joukon psykologinen auktoriteetti perustuu siihen, että yksilö on tästä joukosta tavalla toisella riippuvainen. Esim. joukon mukaan ajattelemisella ja toimimisella yksilö tieten tai tietämättään "ostaa" joukon hyväksymisen. Yleisen mielipiteen mukaan on turvallista ajatella jne. Nämä tekijät johtavat yleensä siihen, että joukon jäsenyys on yksilölle tärkeämpi kuin oma identiteetti tai "omilla aivoilla ajatteleminen". (Vapaa-ajattelija, joka kuuluu Vapaa-ajattelijoihin, ei ole enää mikään vapaa ajattelija).

Toisena yksilön käyttäytymistä ja toimintaa joukon yhteyden hankkimisessa leimaa se, että yksilö pyrkii tarkkaan kartoittamaan joukon toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joiden mahdollisimman tehokkaalla omakohtaisella toteuttamisella yksilö pyrkii osoittamaan omaa pätevyyttään joukon jäsenenä. Aatteellisilla ja uskonnollisilla yhteisöillä tämä "pisteiden" hankkiminen on yleensä uusien jäsenien saaminen joukkoon. (Uskonnollisissa yhteisöissä tämä johtaa yleensä siihen kieroutuneeseen toimintaan, jossa lähimmäisen arvona on omaan joukkoon "kalastamisen" arvo. Sairaat, vammautuneet ja muut hädänalaiset ihmiset ovat yleensä vain "helppoja saaliita", jossa toisen hädänalaista tilannetta yritetään käyttää hyväksi käännytyksessä).

Kolmantena, joukon yksilöä hallitsevana tekijänä voidaan mainita voimakas "ME-henki" ja omien tavoitteiden oikeudellisuus. "Aatteen puolesta". "Ainoan oikean uskon puolesta". "Kirkon puolesta" jne. Näitä yksilön toimintaa voimakkaasti hallitsevia tekijöitä löytyy niin aatteelliselta kuin uskonnolliselta puolelta. Tämä "ME-henki",, "ainoa oikea usko" jne. sokaisee hyvin lyhyessä ajassa yksilön kriittisen näkökyvyn. Muodostuvat ns. "aatteellisten tai uskonnollisten suggestioiden polarisoimat linssit" silmille, joiden läpi yksilö näkee ympäröivän maailman hyvin vääristyneenä. Hän itse tai hänen aatteensa tai uskontonsa on ainoa oikea ja kaikessa oikeassa. Tässä sokeudessa yksilö näkee vain omat hyvät puolensa, mutta ei näe, vastakkaisten yhteisöjen hyviä puolia. Sen sijaan yksilö näkee kaikki vastakkaisten yhteisöjen huonot puolet, mutta hänessä tai heissä itsessään ei ole mitään vikaa.

Ehkä kuitenkin ihmisen iankaikkisuuden kannalta vaarallisin suggestiotekijä on ns. "antikristuksen henki". Jeesus sanoo: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra!, pääse taivasten valtakuntaani vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isän tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi, kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: MINÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT; MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT"

Käytännössä tämä "antikristuksen henki" merkitsee sitä, että toimitaan näennäisesti Jeesuksen nimessä ja Raamatun mallin mukaan, mutta tässä vaikuttava henki ei ole Pyhä Henki, vaan jokin suggestiivisten symbolien aikaansaama syvähenkinen ja voimakas tunnekokemus. Eli lähinnä samaa kuin lappalaisten seitapalvonta tai muiden luonnon kansojen keskuudessa esiintyvä henkien palvonta. "Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä" sanotaan Hesekielin kirjan 13 luvussa. Tässä "antikristuksen hengessä" suggestiivisena symbolina - epäjumalana - voi olla uskonsuunnan tai herätysliikkeen nimi, oman joukon muodostama "ME-henki - meikäläisyys. Voi olla tietty henkilö, jonka ympärillä kaikki pyörivät ja perässä juoksevat. Voi olla tietty kokoontumispaikka, josta on muodostunut monien tunnekokemusten kautta voimakas suggestiivinen symboli jne. Tämän lisäksi näitä harhauttavia tunne-elämyksiä voi synnyttää tietty paatoksellinen ja voimakkaasti tunnevoittoinen puhe, joka synnyttää kuulijoissa voimakkaita tunnekokemuksia. Esim. "nuotilla puhuminen". Totuuden nimessä on sanottava, että nämä syvähenkiset totuudet ovat vain harvoille kirkastuneet ja näiden "näkemiseen" tarvittava henkien erottamisen lahja vain harvoille uskottu. Tämän vuoksi aikamme lahkoutuneessa kristillisyydessä näitä epäraittiita hengen ilmiöitä esiintyy yllättävän paljon.

Jo Martti Luther joutui omana aikanaan taistelemaan voimakkaasti hurmahenkiä vastaan. Nämä hurmahenget olivat muodostaneet näistä hurmiokokemuksista oman uskonsa ja autuutensa perustan. Tämän lisäksi Luther selittää Jeesuksen mainitseman "hävityksen kauhistuksen pyhässä paikassa" siten, että tämä oli jalo ulkonaisen pyhyyden kauneus ja muoto ihmisten edessä, mutta joka kuitenkin on kauhistus Jumalan edessä. (Hävityksen kauhistus - bdelykma, tulee sahasta bdelys somai = tuntea pahoinvointia).