Samojedinkoira

Rotumääritelmä:

Kursivoitu, isompi teksti kertoo asioista mihin erityisesti haluamme kiinnittää huomiota jalostustyössämme.

FCI:n ryhmä 5

Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1)

Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry

SAMOJEDINKOIRA 212
(SAMOIEDSKAïA SABAKA)

Alkuperämaa: Pohjois-Venäjä ja Siperia
Vastuumaa: Pohjoismaat/PKU

(Hyväksytty: PKU 22.7.1997, FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK 4.2.1998)

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura- ja rekikoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Samojedinkoira on saanut nimensä Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa asuneiden samojediheimojen mukaan. Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustan- ja ruskeankirjavia koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset, luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Samojedien koirat elivät kiinteässä yhteydessä isäntäväkeensä, ne jopa nukkuivat kodassa ja lämmittivät heitä. Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott vietti vuonna 1889 kolme kuukautta samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin ruskean Sabarka-nimisen urospennun. Hän tuotti myös Uralin länsipuolelta kermanvärisen nartun nimeltä Whitey Petchora ja Siperiasta lumivalkoisen Musti-nimisen uroksen. Näistä muutamasta koirayksilöstä sekä tutkimusretkikuntien mukanaan tuomista uusista koirista alkoi nykyinen samojedinkoira kehittyä. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa 1909.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, tyylikäs, valkoinen arktinen pystykorva. Olemus ilmentää voimaa, kestävyyttä, viehkeyttä, notkeutta, arvokkuutta ja itseluottamusta. Silmien muoto ja asento sekä hieman ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen ilmeen nk. "samojedinhymyn". Sukupuolten väliset erot ovat selvät.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on noin 5% säkäkorkeutta pitempi. Rintakehän syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono-osa on suunnilleen samanpituinen kuin kallo.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, avoin, tarkkaavainen ja eloisa. Heikosti kehittynyt riistavietti. Ei koskaan arka eikä aggressiivinen. Erittäin sosiaalinen. Ei sovellu vahtikoiraksi.

PÄÄ: Vahva ja kiilamainen.
Kallo-osa: Sekä edestä että sivulta katsottuna vain hieman kaartuva. Levein kohta on korvien kohdalla.
Otsapenger: Selvä, ei liiaksi korostunut. Erittäin vähäinen otsauurre.
Kirsu: Hyvinmuodostunut, väriltään mieluiten musta. Tiettyinä aikoina vuodesta kirsun pigmentti voi olla haalistunut ns. "talvikirsu", kuitenkin kirsun reunoissa tulee aina olla tummaa pigmenttiä.
Kuono-osa: Voimakas ja syvä, suunnilleen kallon pituinen, kirsua kohti hieman tasaisesti kapeneva, ei suippo eikä karkea. Kuononselkä on suora.
Huulet: Tiiviit, mustat ja jokseenkin täyteläiset. Suupielet ovat hieman ylöspäin vetäytyneet muodostaen rodulle tyypillisen "samojedinhymyn".
Leuat / hampaat / purenta: Leuat ja hampaat ovat vahvat. Säännöllinen ja täydellinen, leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio.
Silmät: Tummanruskeat ja syvälle sijoittuneet. Melko kaukana toisistaan, hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ilme "hymyilevä", ystävällinen, tarkkaavainen ja älykäs. Silmäluomien reunat ovat mustat.
Korvat: Pystyt, suhteellisen pienet, paksut, kolmionmuotoiset ja hieman kärjistään pyöristyneet, liikkuvat; korkealle kiinnittyneet ja kallon leveydestä johtuen kaukana toisistaan.

KAULA: Vahva, keskipituinen ja kauniisti kaartuva.

RUNKO: Säkäkorkeutta hieman pitempi, syvä ja tiivis, mutta notkea.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Keskipitkä, lihaksikas ja suora. Nartun selkä voi olla hieman pitempi kuin uroksen.
Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja erottuva.
Lantio: Täyteläinen, vahva, voimakaslihaksinen ja hieman viisto.
Rintakehä: Leveä, syvä ja pitkä, ulottuu lähes kyynärpäiden tasolle. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on kohtuullisesti kohoava.

HÄNTÄ: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt. Koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä häntä kiertyy kaaressa eteenpäin tiiviisti selän yli laskeutuen reidelle. Lepoasennossa häntä voi riippua ja se ulottuu kintereeseen.

RAAJAT

Eturaajat
Yleisvaikutelma: Varma-asentoiset, lihaksikkaat ja vahvaluustoiset. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Pitkät, tiiviit ja viistot.
Olkavarret: Viistot, tiiviisti rungon myötäiset ja suunnilleen lapojen pituiset.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset.
Ranteet: Vahvat, mutta joustavat.
Välikämmenet: Hieman viistot.
Käpälät: Soikeat, pitkävarpaiset ja joustavat, suoraan eteenpäin suuntautuneet. Varpaat ovat kaareutuneet ja hieman erillään toisistaan. Päkiät ovat kimmoisat.

Takaraajat
Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvin vahvalihaksiset.
Reidet: Keskipitkät, kohtalaisen leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Melko matalat ja hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Lyhyet, voimakkaat, pystyasentoiset ja yhdensuuntaiset.
Käpälät: Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa.

LIIKKEET: Voimakkaat, vaivattomat ja väsymättömiltä näyttävät; askel on pitkä. Eturaajojen askel on vetävä, takaraajoissa hyvä työntövoima.

KARVAPEITE
KARVA: Runsaskarvainen, paksu, joustava ja tiheä arktinen karvapeite on kaksinkertainen: aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja tiheää, peitinkarva pitempää, karheampaa ja suoraa. Karvapeite muodostaa varsinkin uroksilla niskassa ja lapojen kohdalla päätä kehystävän kauluksen. Päässä ja raajojen etupuolella karvapeite on lyhyttä ja sileää, korvien ulkopinnalla lyhyttä, pystyä ja sileää. Korvien sisäpinta on hyvin karvoittunut. Reisien takaosassa karvapeite muodostaa housut. Varpaiden välissä on suojaava karvoitus. Häntä on tuuheakarvainen. Narttujen karvapeite usein lyhyempää ja laadultaan pehmeämpää kuin urosten. Oikeanlaatuisessa karvassa on aina erityinen, luonnollinen hohde.
Väri: Puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai valkoinen ja keksinvärinen (perusvärin oltava valkoinen, jossa hieman keksinvärisiä alueita). Ei koskaan saa vaikuttaa vaaleanruskealta.

KOKO
Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 57 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm, nartuilla 53 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

· selvät rakennevirheet

· kevyt luusto

· heikko sukupuolileima

· pidättyväinen luonne

· keltaiset silmät

· pehmeät korvat

· tasapurenta

· tynnyrimäinen rintakehä

· kaksoiskierteinen häntä

· matalaraajaisuus

· paha länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus

· laineikas, kauttaaltaan lyhyt tai pitkä, pehmeä, riippuva karva.

VAKAVAT VIRHEET: Pigmenttikatkot silmäluomissa tai selvärajaiset pigmenttikatkot huulissa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

· arkuus tai vihaisuus

· sinisilmäisyys tai keskenään eriväriset silmät

· ylä- tai alapurenta

· muut kuin pystyt korvat

· muu karvan väri kuin rotumääritelmässä mainittu.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

Lisäys 4.10.2001 "Hylkäävät virheet: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä."

Samojedien terveys

Samojedi on yleisesti ottaen perusterve koirarotu. Kuitenkin, kuten muissakin roduissa, samojedeilta löytyy yksittäisiä tapauksia kivespuutoksia, epilepsiaa, hammaspuutoksia, allergioita yms. Kaikkiin terveysongelmiin pitää suhtautua vakavasti ja vakavasti sairasta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen. Isoimmat ongelmat samojedien terveydessä ovat lonkkavika ja silmäsairaudet kuten kaihi (HC), retinaalinen dysplasia (RD) ja ylimääräiset silmäripset. Lonkkavian ja silmäsairauksien osalta samojedi kuuluukin PEVISA:an eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustus ohjelmaan. Mielestämme jalostukseen tulisi käyttää vain tutkittuja terveitä koiria ja ottaa huomioon koirien suvuissa huomioitavat riskitekijät erityisesti kaihin kohdalta.

Lonkkaniveldysplasia

Lantioluussa on kaksi syvää rustomaljaa, joihin reisiluiden päät asettuvat. Jos reisiluun pää ja malja eivät istu toisiinsa kunnolla, luun päässä oleva rusto alkaa hiertää maljaa, esimerkiksi jos luun linjaus ei ole oikea ja luun pää pääsee liikkumaan eli nivel on irtonainen. Lopulta rusto kuluu puhki. Alkuvaiheessa dysplasia ei ilmene kliinisinä merkkeinä, mutta kuluman suureneminen johtaa kiputiloihin, kankeuteen ja pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen. (selvitys lainattu kirjasta Koiran vaivat-kotikoiran lääkärikirja)

Kaihi (HC)

Katarakta, harmaakaihi. silmän mykiön samentuma. Esiintyy monilla roduilla perinnöllisenä. Perinnöllistä kaihia (HC) on kahta tyyppiä, joista linssin etuosassa sijaitseva ns. kortikaalinen kaihi leviää iän myötä ja aiheuttaa lopulta sokeuden. Linssin takaosassa sijaitseva ns. posterioori polaari katarakta sen sijaan ei pahene. Tavallisesti molemmat tyypit ovat molemmin puolisia. Lisäksi on olemassa synnynnäistä eli kongenitaalista kataraktaa, jota ei pidetä perinnöllisenä mutta jota silti esiintyy joillakin roduilla esim. cockerspanieleilla enemmän kuin muilla. Toissijainen eli sekundaarinen katarakta voi syntyä esim. sokeritaudin tai PRA:n seurauksena. (selvitys lainattu kirjasta koiranomistajan käsikirja)

Retinaalinen dysplasia (RD)

RD on synnynnäinen, molemminpuolinen silmäsairaus. Sairaus voi pahimmillaan johtaa koko verkkokalvon irtoamiseen ja koiran sokeutumiseen. Sairauden toista muotoa kutsutaan multifokaaliseksi RD:ksi. Tällöin verkkokalvo irtoaa useilta pieniltä alueilta. Sairauden kolmannessa muodossa verkkokalvo irtoaa useina kapeina poimuina. Sairaus periytyy resessiivisesti (molempien vanhempien täytyy olla vähintään sairauden geenin kantajia) ja voidaan todeta jo pentuiässä. RD:n esiintymistä voidaan koirassa tutkia jo pennun ollessa 7-12 viikon ikäinen. Sairastuneen koiran silmät on syytä tutkia sairauden toteamisenkin jälkeen vuosittain. (selvitys lainattu kirjasta Suomen suosituimmat koirarodut: Samojedinkoira)

Distichiasis eli ylimääräiset ripset silmäluomien sisällä

Distichiasis on tila, jossa koiran silmäluomen reunan talirauhaset muuttuvat karvaa kasvaviksi soluiksi. Koiralle muodostuu ikään kuin normaalin ripsirivin taakse toinen ripsirivi, joka kasvaa sisään päin. Ylimääräiset ripset hankaavat sarveiskalvoa ja aiheuttavat tulehduksia ja haavautumisia. Sairauden on todettu olevan perinnöllistä. (selvitys lainattu kirjasta Suomen suosituimmat koirarodut: Samojedinkoira)

Haluamme myös muistuttaa, että jokainen koiranomistaja vaikuttaa oman koiransa yleiseen terveyteen tekemillään päätöksillä koskien koiran ruokintaa sekä liikunnan määrää, että laatua.

Kukaan kasvattaja ei voi antaa pennulle koko elämän kattavaa terveystakuuta, mutta kaikki voivat minimoida vakavien sairauksien riskit käyttämällä jalostukseen vain tutkittuja ja terveitä koiria. Omalta osaltamme tähän terveitä-osion alle kuuluvat lonkka- ja silmäsairauksien lisäksi pahat allergiat, lisääntymishäiriöt, epilepsia ja käytöshäiriöt. Esitämme myös kaikille pennunostajillemme hyvin painavan toivomuksen, että koira käytettäisiin terveystutkimuksissa, jotta tietäisimme paremmin missä mennään oman kasvatustyömme kohdalla. Nämä tutkimustiedot antavat myös oman osansa koko rodun terveyden kartoittamiseen ja ylläpitämiseen.

Kun kuitenkin kyseessä ovat elävät olennot ja luontoäiti ei aina toimi niin kuin ihminen haluaisi, niin ongelmien ilmetessä olemme auttamassa kasvattiemme omistajia kaikilla keinoilla millä pystymme.

Samojedinkoiralle erityiset hoitotoimenpiteet

Turkinhoito

Samojedi on turkkirotu ja sammaria harkittaessa pitää myös kysyä itseltään ”Jaksanko hoitaa paksua turkkia ja jaksanko kaksi kertaa vuodessa olevan karvanvaihdon aikana harjata koiraa ja siivota huoneistoa vielä enemmän?”

Jotta samojedin turkki pysyisi kauniina ja hyvin hoidettuna tulisi se kammata/harjata 2-8 kertaa kuukaudessa, hiukan turkinlaadusta riippuen. Koiran paksu turkki tulee aina käydä tarkasti läpi pohjavillaa myöten, eikä vain ”silitellä päältä harjalla”. On myös suositeltavaa käyttää harjausnestettä, jotta turkki ei katkeile ja haurastu. Hyvin likaista karvaa ei saa alkaa kampaamaan, vaan likainen koira pestään. Pohjavilla takkuuntuu herkästi ja pahimmillaan hautovat takut repeilevät irti ihosta. Ihoa hautovat takut myös aiheuttavat märkiviä ihotulehduksia, mitkä ovat kivuliaita ja joskus vaikeitakin hoitaa.

Pesua samojedi kaipaa noin 2kk välein tai tarvittaessa. Käytäthän aina vain koirille tarkoitettuja shampoita ja hoitoaineita! Pesun jälkeen koira tulee aina föönata kuivaksi, jotta vältytään ihotulehduksilta.

Tassukarvojen leikkaaminen

Samojedille kasvaa tassujen pohjiin hyvin paksu karva. Nämä tassunpohjakarvat kannattaa pitää lyhyenä. Pitkänä ne hautovat tassua (varsinkin kesällä) ja keräävät likaa ja talvella katusuolaa aiheuttaen ison riskin tassutulehdukselle.

Erityistä huomioitavaa elämässä samojedin kanssa

Liikunta

Samojedi on rekikoira eli se on suunniteltu vetämään painavaa rekeä pitkiä matkoja. Tästä syystä liikunnan määrä on asia mikä kannattaa ottaa huomioon samojedin pentua harkittaessa. Jos koira ei saa tarpeeksi liikuntaa se ei voi hyvin fyysisesti eikä henkisesti ja alkaa hyvin pian keksiä itselleen tekemistä (= tehdä pahaa ja tuhota paikkoja).

Veden lähellä

Jos asut järven lähellä tai lenkkipolun varrella on elävää vettä niin muista, että samojedin paksu turkki on kosteana (varsinkin kesäkuumalla) omiaan aiheuttamaan ”hotspotin” eli märkivän ihotulehduksen. Jos uitat koiraa muista aina kuivata se erittäin hyvin uintituokion jälkeen!

Ruokinta

Samojedit ovat yleensä aika ahneita kavereita. Muista siis, että et päästä koiraa lihomaan! Ylipaino altistaa koiran monille sairauksille (esim. diabetes, kivulias nivelrikko yms.) ja pahimmillaan johtaa koiran kuolemaan.

Koulutus

Samojedilla on harvoin miellyttämisen halua, mutta ne ovat hyvin viisaita ja oppivaisia koiria. Sammarin koulutuksessa ei säästellä kehuja, eikä namipaloja sillä sammari oppii mahallaan. Yhdestä tehtävästä saatu nami ei kuitenkaan saa olla liian suuri. (lue edellinen kohta)