• Uutisia
• Koirat
  Omat koirat Sijoituskoirat
• Kasvatus
  Kasvattini Terveystulokset Tulevia pentueita Jalostukseen saatavilla Kasvatusajatuksiani Tulevalle omistajalle Koiranhankintaopas
• Rotutietoa
  Millainen on lapinporokoira Rodun terveys
• Linkkejä
• Valokuvia

Ajatuksia kasvattamisesta

Aloitin lapinporokoirakasvatuksen vuonna 2003. Pentueen emä oli kantanarttuni Tuulenkuun Cuutamosonaatti eli Halti. Halti on ensimmäisen lapinporokoirani Lumiturpa Aksun jälkeläinen. Lumiturpa Aksun ostin vuonna 1992 ja se eli perheeni luona lähes 13-vuotta vanhaksi. Hyvin suuri osa nykyisestä kasvatuksestani polveutuu Lumiturpa Aksusta. Se on isoisänä kolmelle pentueelleni (A, B ja C) ja tulee niiden lisäksi kauempana suvussa kolmessa muussa pentueessa (E, I ja J). Toinen kasvatuksessani merkittävä koira on vuonna 2004 ostamani narttu Kisuran Kufihtar eli Hukka. Hukka teki minulle kolme pentuetta (D, F ja H) ja jätin sen narttujälkeläisen Hilja Maitotytön siinä toivossa, että saisin siitä tulevaisuudessa uuden jalostusnartun. Jos Hiljasta ei jostain syystä tule jalostusnarttua, siitä on ainakin tullut loistava kotikoira. 

Haltin ja Hukan lisäksi olen tehnyt pentueen kolmannellakin omalla nartulla Miehtebiekka Sokeritassulla eli Tiitulla (E-pentue). Omien koirien ohella minulla on ollut mahdollisuus tehdä pentuja jalostuslainassa olleella nartulla Lecibsin Peggi (C-pentue) ja sen sijoituksessa olleella tyttärellä Pihlajamäen Carjalan Lempi (G-pentue). Sijoitusnarttuja olen pennuttanut lisäksi neljä muuta: Tuhkavuorten Lumihelmi (I-pentue), Tuhkavuorten Sudenlaulu (J-pentue), Pihlajamäen Fafnir (K-pentue) ja Iresa Wimpa (L-pentue).

Tarkoitukseni on kasvattaa lapinporokoiria kotikennelissä ja siksi haluan pitää koiramääräni riittävän pienenä. Tällä hetkellä kotonani on 4 lapinporokoiranarttua ja 1 sekarotuinen pieni vanha koira. Jotta koirat saisivat elää luonani normaalia kotikoiran elämää, sijoituskoirat sekä jalostuslainanartut ovat tärkeä osa kasvatustoimintaani nyt ja tulevaisuudessa. Jotta kasvattamani pentueiden geenit eivät valuisi hukkaan, pyrin itse pitämään huolen siitä että jokainen pentueeni jatkuisi vähintään 1-2 koiran voimin. 

Kasvattamisessa on kiinnitettävä huomiota moniin asioihin. Itse haluan laittaa etusijalle koirien luonteen ja terveyden. Ulkomuodolla ei yleensä koiran ja omistajan kannalta ole niin suurta merkitystä. Kaunis koira, jolla on huono luonne ei ole minkään väärti. Koiran luonnetta voi arvioida monin tavoin, toiset ihmiset arvostavat erilaisia asioita kuin toiset. Oman kriteerini jalostukseen käyttämilleni koirille ovat muodostuneet siitä, minkälaisen koiran itse haluaisin omistaa. Tärkeitä asioita itselleni ovat mm. avoin ja reipas luonne, korkea laumavietti, vähäinen kiinnostus riistaan, reviirisidonnaisuus ja hyvä koulutettavuus. Näillä ominaisuuksilla varustettu koira on oikein kasvatettuna paitsi mukava harrastuskaveri, myös miellyttävä kotikoira.



Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla hyvä, rodunomainen rakenne. Vähemmän painoarvoa annan esimerkiksi koiran väritykselle, korvien asennolle tai liian iloiselle hännälle. Kaunis ulkomuoto on piste i:n päällä muutenkin mukavassa koirassa.

Käytän jalostukseen vain silmätarkastettuja, tervesilmäisiä koiria. Tarkistutan koirieni silmät viimeisen kerran mahdollisimman vanhana. Pyrin myös alentamaan PRA-riskiä välttämällä yhdistelmiä, jossa molemmilla puolilla on lähisuvussa tunnettuja PRA-kantajia. Teen vain yhdistelmiä, joissa vähintään toinen vanhemmista on tunnetusi prcdPRA-a-tyyppinen estääkseni prcdPRA sairaiden koirien syntymisen.

Vältän kasvatuksessa korkeaa sukusiitosta, koska uskon sen lisäävän terveysongelmien mahdollisuutta. Toivon, että kasvattini silmätarkastettaisiin ainakin kerran, mutta mielellään vielä vanhanakin. Nuorena tehty tarkastus ei anna lopullista tietoa koiran silmistä, monet silmäsairaudet kun näkyvät vasta vanhemmilla koirilla. Myös lonkkakuvaamisen avulla saadaan tärkeää tietoa paitsi koirasta itsestään, myös sen vanhemmista ja sisaruksista. Siksi toivon, että kaikki kasvattini lonkkakuvattaisiin, myös ne joita ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Toivon, että kasvattieni mahdollisista terveysongelmista ilmoitetaan minulle ja myös rotujärjestömme jalostustoimikunnalle: tiedoilla voi olla tärkeä merkitys rodun kannalta. Terveystarkastamalla ja koiransa ongelmista avoimesti tiedottamalla voi jokainen koiran omistaja kantaa oman kortensa kekoon tulevaisuudessakin terveen lapinporokoirarodun puolesta.

Koiran kehityksessä on merkitystä perinnöllisyyden lisäksi myös ympäristötekijöillä. Emä antaa käyttäytymisellään mallia pennuille, siksi on erityisen tärkeää, että sen luonne on hyvä. Se ei saa olla arka tai aggressiivinen ihmiselle. Pelokkaan nartun pennut ovat stressaantuneita jo syntyessään ja vaikutukset pennun käytökseen saattavat olla pysyviä. Emän on aina saatava viettää odotus- ja imetysaikansa turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä.

Pidän hyvin tärkeänä pentujen huolellista sosiaalistamista jo ennen luovutusikää, siksi pennut syntyvät meillä sisällä kodissamme ja niiden kanssa vietetään paljon aikaa joka päivä. Ne leimautuvat ihmiseen, tottuvat käsittelyyn sekä erilaisiin ääniin ja ympäristöihin. Pennut saavat kasvaessaan viettää aikaa myös ulkona, leikkien toistensa, ihmisten ja emonsa kanssa. Myös lepo on pennuille tärkeää, liiallista stressiä pitää välttää. Hyvän kasvuympäristön on tarjottava virikkeiden lisäksi myös rauhaa. Pentuajan merkitys koiran elämälle ja kehitykselle on korvaamaton. Vuodesta 2006 alkaen meillä on ollut käytössä pentutesti, joka osaltaan auttaa oikeiden pentujen päätymistä oikeisiin koteihin.

Lapinporokoira sopii aktiiviselle ihmiselle seura- ja harrastuskoiraksi. Se ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi eikä myöskään yksinään ketjun päähän pihalle nököttämään. Liian passiivinen elämä ja osaamaton käsittely voivat johtaa käytösongelmiin, joten etsin kasvattamilleni pennuilleni koteja, joissa ne saavat viettää aktiivista koiranelämää seuralaisina ja harrastuskavereina.

Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa. Lisäksi olen rotujärjestön Lappalaiskoirat ry:n jäsen sekä myös jäsenenä Porokoirakerhossa, jonka tarkoituksena on lisätä poroa paimentavan koiran käyttöä ja tuntemusta. Vuoden 2008 alusta olen saanut kiinnostavan tehtävän Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnassa yhtenä lapinporokoirien jalostusneuvojana. Vuodesta 2010 olen toiminnut myös Lappalaiskoirat ry:n hallituksessa. Olen kotipaikkakuntani Mäntsälän Koirakerhon pitkäaikainen jäsen ja toiminut yhdistyksessä tottelevaisuuskoulutusohjaajana useiden vuosien ajan.