Lemmikkeinä pidettävät kummitussirkat viettävät koko elämänsä terraario-oloissa. Tärkeintä on aina miettiä
minkälaisesta ympäristöstä kasvatettava laji on peräisin ja soveltaa tätä tietoa terraarion valinnassa.
Terraarioita on saatavilla monenlaisia ja on myös mahdollista tehdä halutunlainen terraario itse alusta loppuun.
Kummitussirkat kasvavat pituutta luomalla nahkansa ja tämän vuoksi terraariolta vaaditaan riittävää korkeutta.
Perussääntöä noudattaen pyritään hankkimaan terraario, joka on vähintään kolme kertaa siihen majoitettavan
kummitussirkan korkuinen. Tilavuuttakaan ei tule unohtaa koska ahdas terraario johtaa helposti kummitussirkkojen
pitkien raajojen ja tuntosarvien vaurioihin.
Ilmastointi ja terraarion kostutus on suhteutettava lajin kosteusvaatimuksiin. Hyvin ilmastoitu terraario
kuivuu sumutuksen jälkeen nopeasti, joten jatkuva ilmankosteus on alhainen. Tiiviimpi terraario taas säilyttää
kosteuden yllä pidempään. Sumutus kohottaa ilmankosteutta ja vesi on paitsi nahanluontien myös juomisen
kannalta kummitussirkoille elintärkeää.
Terraarion lämpötilaksi riittää useimmiten normaali huoneenlämpö. Valaistuksessa ei tarvitse käyttää muita
kuin huoneen omia valaisimia tai ikkunasta tulevaa valoa. Hämärä-valoisarytmi oli pyrittävä pitämään vuoden ympäri
sellaisena, että valoa ja pimeää olisi tarjolla vuorokaudessa suunnilleen yhtä pitkinä eli 12 tunnin ajanjaksoina.
Koko
Asumuksen koko riippuu siinä asuvien kummitussirkkojen lajista, määrästä ja kehitysvaiheesta. Maailman
pisimpiä kummitussirkkalajeja varten terraarion on oltava parin metrin korkuinen, mutta pienet lajit
pärjäävät lasipurkissakin.
Tärkeintä terraariossa on sen riittävä korkeus, sillä monet sirkat viettävät koko elämänsä kiipeillen ja
tuskin edes käyvät maassa. Ne myös luovat nahkansa roikkuen pää alaspäin jostain oksasta tai terraarion
katosta. Tämän vuoksi sopiva korkeus on niille elintärkeä.
Yleissääntöä käyttäen terraarion korkeus on oltava vähintään kolme kertaa kummitussirkan vartalon pituinen.
Esimerkiksi 10 cm pituiselle sirkalle on varattava vähintään 30 cm korkea asumus. Jos kummitussirkalla on
poikkeuksellisen pitkät raajat tai tuntosarvet, täytyy korkeutta lisätä vielä niiden mukaan. Ei haittaa
vaikka korkeutta olisi vaatimuksia enemmänkin, sillä suurempi terraario on aina parempi.
Terraarion pituus ja leveys eivät ole yhtä merkittäviä kuin korkeus, mutta mikäli terraariossa elää useampia yksilöitä,
asumuksen kokoa on kasvatettava sirkkojen lukumäärän mukaan. Ahdas terraario saa kummitussirkat syömään
toistensa raajoja ja tuntosarvia. Etenkin sauvasirkkojen pitkä raajat ja lehtisirkkojen takaruumiit tulevat
herkästi syödyiksi. Kummitussirkkojen hyvinvoinnin mittarina voidaan käyttää niiden raajojen lukumäärää,
tuntosarvien pituutta, siipien kuntoa tai takaruumiin muotoa eli niitä ruumiinosia, jotka kärsivät ensimmäisinä
terraarion ylikansoituksesta.
Jotkin lajit, kuten Trachyaretaon brueckneri, viettävät aikaansa myös maassa, joten niille on tarjottava
tarpeeksi pohjapinta-alaa. Yleisesti ottaen munansa maa-ainekseen upottaville lajeille on annettava
mahdollisuus pohjalla liikkumiseen. Eurycantha calcarata -lajin kummitussirkat viettävät lisäksi
vuorokauden valoisan ajan mielellään terraarion pohjalla juurakoiden, saviluolien ja muiden tarjottujen
piilopaikkojen kätköissä.
Tilaa ei voi oikeastaan olla koskaan liikaa, mutta poikasten ja pienten kummitussirkkojen löytäminen
valtavasta terraariosta saattaa tuottaa ongelmia. Lisäksi vastakuoriutuneille poikasille on eduksi, että
ruoka on mahdollisimman lähellä jokaista terraarion laitaa eikä tämä ole yleensä mahdollista kuin
tarpeeksi pienessä terraariossa.
Sisustus
Luonnonmukaiseen ja kauniiseen sisustamiseen pyrkiminen ei aina ole edullista terraarion siivouksen
kannalta. Mitä monimutkaisemman viritelmän keksii, sitä vaikeampi kummitussirkkojen asumusta on siivota.
Yksinkertainen ja toimiva on siis valttia näiden lemmikkien kanssa.
Tärkeintä sirkoille ovat riittävät kiipeilymahdollisuudet, sillä suurin osa niistä käytännössä elää koko
elämänsä kiipeillen. Luonnonoksia tulisi olla terraariossa paljon. Oksien tulisi ulottua terraarion pohjalta
kattoon asti ja olla niin tukevia, etteivät ne petä sirkkojen alla. Täysikasvuisille sirkoille voi asumuksen
sisustaa oksilla ja kasveilla. Pienille poikasille kiipeilyyn riittävät pelkät ruokakasvit.
Luonnosta tuotavat oksat ja ruokakasvit on aina pestävä hyvin etteivät kummitussirkat saa niiden mukana
ilmansaasteita tai vaikka hämähäkkejä ynnä muita ötököitä, jotka voisivat vahingoittaa niitä. Kasvit
on hyvä sijoittaa pieneen kannelliseen vedellä täytettyyn lasipurkkiin, jotta ne eläisivät pitempään.
Suurin osa kummitussirkoista syö mieluummin tuoreita kuin kuivia lehtiä ja tuoreista saa myös tarvittavaa
nestettä, joten niitä kannattaa syöttää aina kun se on mahdollista.
Oksien lisäksi kummitussirkkojen terraarioon tarvitaan sopiva pohjamateriaali. Kaikkein yksinkertaisinta on
sijoittaa aluseksi pelkkää talouspaperia tai sanomalehteä. Paperi on helppo vaihtaa uuteen, sirkkojen munat
löytyvät mainiosti sen pinnalta ja se imee hyvin kosteutta itseensä. Terraarion pohjalla voi käyttää myös
turvetta, vermikuliittia, sammalta ja erilaista haketta tai sahanpurua. Home voi kuitenkin muodostua ongelmaksi
näiden materiaalien kanssa, roskien siivoaminen on vaikeaa ja samoin munien löytäminen.
Jotkin lajit viettävät vuorokauden valoisan ajan piiloutuen ja terraario-oloissakin niille pitää tarjota tämä
mahdollisuus. Kevyet korkkilevyt, kaarnanpalat tai tukevat juurakot ovat tähän käyttöön sopivia. Myös
terraarioeläimille myytäviä tehdasvalmisteisia luolia voi käyttää. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei
mikään raskas rakennelma pääse romahtamaan sirkan päälle. Varsinkin voimakkaat okapirut sisustavat asumustansa
mielellään uudestaan.
On lajeja, jotka hautaavat munansa johonkin kosteaan ja pehmeään materiaaliin. Näitä lajeja varten tulee
terraarioon pohjalle laittaa munintarasia. Rasiaksi sopii mikä tahansa niin suuri, korkea ja tukeva purkki, että
kummitussirkka mahtuu sen sisälle kokonaan eikä pysty kaatamaan sitä. Esimerkiksi tyhjä karkkilaatikko tai
margariinirasia on hyvä. Astiaan laitetaan vähintään 5 cm kerros kosteaa turvetta, vermikuliittia tai hiekkaa.
On myös mahdollista peittää koko terraarion pohja munimiseen soveltuvalla alusella, mutta tämä vaikeuttaa
munien määrän ja hautomisajan seurantaa.
Erittäin harvoille lajeille (esimerkiksi Eurycantha calcarata) laitetaan terraarion pohjalle
lisäksi vesikuppi. Vesikuppi on kuitenkin hengenvaarallinen lähes kaikille muille kummitussirkoille, joten
niiden terraarioon sitä ei saa missään tapauksessa laittaa. Kun käytetään vesikippoa, siihen laitetaan vain
vähän vettä etteivät sirkat pääse hukkumaan. Vesi pitää vaihtaa päivittäin, sillä se pilaantuu nopeasti ja
kuppiin pudonneet roskat nopeuttavat tapahtumaa entisestään.
Siivous
Siivous on hyvä ajoittaa vuorokauden valoisaan aikaan, jolloin kummitussirkat eivät ole aktiivisimmillaan.
Tällöin ne on helppo siirtää kasvien ja kiipeilyoksien mukana joko pöydälle odottamaan tai sitten
tilapäiseen terraarioon siivouksen ajaksi. Monet lajit ovat varsin haluttomia liikkumaan päiväsaikaan ja
eivät hievahdakaan paikaltaan, mikäli valon määrä on tarpeeksi korkea. Kaikkiin kummitussirkkoihin tämä
ei kuitenkaan päde. Varsinkin vilkkaat poikaset on usein ehdottomasti sijoitettava väliaikaiseen asumukseen
siivousta suoritettaessa.
Kun käytetään talouspaperia tai sanomalehteä pohjamateriaalina, roskat voi aika ajoin kaataa paperilta
biojäteastiaan. Jos terraario on hyvin ilmastoitu, on pohjalle kertyvä materiaali kuivaa eikä sirkkojen tai
hoitajan terveyttä häiritsevää hometta tai vastenmielistä hajua ilmesty. Tämän vuoksi kuivan sirkkaterraarion
pohjasiivousta ei tarvitse välttämättä suorittaa kuin muutaman viikon välein. Terraarion pohjalla oleva paperi
tulee vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa tai likaantuessa. Mikäli asumuksessa on munivia naaraita, tulee munat
joko kerätä talteen hautomista varten tai sitten kumota kaikki roskat pakasterasiaan, joka sijoitetaan pakastimeen
kahden vuorokauden ajaksi munien tuhoamiseksi.
Terraarion pestään kun se näyttää likaiselta. Pesu tulee lisäksi suorittaa aina ennen kuin tyhjään
terraarioon sijoitetaan sirkkoja. Terraarion pesuun riittää usein tavallinen nestesaippuaa, jolloin sirkoille
ei tule suurta kuormitusta kemikaaleista. Myös luontoystävällisiä pesuaineita, kuten mäntysuopaa, voidaan
käyttää. Tärkeintä on kuitenkin lian mekaaninen poisto harjaamalla terraarion pintoja esimerkiksi tiskiharjalla.
Pesu kannattaa tehdä mieluummin liian usein kuin harvoi koska terraarion sumutukseen käytetyn vesijohtoveden
sisältämät mineraalit, kuten kalsium, saostuvat herkästi lasi- ja muovipinnoille ajan saatossa. Saostumat
havaitaan ikävän näköisinä vaaleina laikkuja, jotka haittaavat sirkkojen tarkkailua ja joiden poisto on lisäksi
vaikeaa.
Asumuksen oksia ei tarvitse eikä saa pestä millään pesuaineilla, sillä oksat imevät nesteitä helposti sisälleen.
Sirkoilla on taipumusta nakerrella oksia ja saada siten elimistöönsä haitallisia vierasaineita. Toisaalta
oksien sisältämät aineet voivat vapautua haihtumalla kummitussirkkojen terraarioon ja päätyä sirkkoihin
hengitysilman mukana. Mikäli oksat ovat likaantuneet, pelkkä vesi riittää huuhteluun. Oksia on
myös hyvä uusia aika ajoin.
Kasvien lasipurkkien vesi vaihdetaan yleensä siivouksen ohessa, veden vähetessä tai muuttuessa likaiseksi.
Lisäksi purkit tulisi pestä tiskiharjan kanssa tai vaihtaa uusiin muutaman kerran vuodessa.
Terraarion paikka
Kummitussirkkojen terraario olisi paras sijoittaa lämpimään (20-25°c) ja valoisaan huoneeseen. Luonnonvalo
on sirkoille hyvästä mutta aurinko ei saa paistaa suoraan terraarioon, sillä silloin on vaarana sirkkojen
kuihtuminen. Asia on huomioitava ennen kaikkea kun sirkat ovat etelänpuoleisen ikkunan läheisyydessä. Kaikki tilat,
joissa on normaali huoneenlämpö, käyvät loistavasti sirkoille. Ulos, varastoon tai muuhun paikkaan, jonka lämpötila
vaihtelee rajusti, kummitussirkkoja ei tule koskaan laittaa. Tämän lisäksi on huomioitava että lämpötila laskee ja
vetoisuus lisääntyy lattianrajaa lähestyttäessä. Terraariota ei tulisikaan asettaa aivan lattian tasolle.
Mikäli huone on pieni, sinne olisi hyvä järjestää jonkinlainen ilmastointi pitämällä ovea tai ikkunaa auki välillä.
Sirkkojen terraarioista haihtuu varsinkin sumutuksen seurauksena runsaasti kosteutta ja toisinaan niistä
leviää myös ummehtunut haju. Raikas ilma on kummitussirkoille hyvästä ja ehkäisee homeen muodostumista,
mutta jatkuvaa vetoa ne eivät siedä.
Valaistus
Valtaosa kummitussirkkalajeista on kotoisin päiväntasaajan korkeudelta, joten ne ovat tottuneet
pohjoisesta poikkeavaan valo-pimeärytmiin. Tropiikissa yö ja päivä ovat aina yhtä pitkät kun taas pohjoisilla
leveyspiireillä päivän pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Suomen valoisat kesäyöt ja pimeät talvet
asettavat haasteita hämäräaktiivisten kummitussirkkojen sopeutumiskyvylle.
Terraario-oloissa olisi pyrittävä matkimaan sirkkojen alkuperäisen elinalueen olosuhteita niin pitkälle
kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kummitussirkkojen huone on pimeänä 12 tuntia
ja valaistuna samoin 12 tuntia vuorokaudesta. Päivien lyhentyessä valoisan aikaa pidennetään käyttämällä
huoneen omia valaisimia. Kesällä taas huone pimennetään tummilla verhoilla, jotta kummitussirkat aktivoituvat
ja lähtevät liikkeelle.
Kummitussirkat eivät tarvitse erityisvalaisimia. Niille riittää ikkunasta tuleva auringonvalo ja talvella
normaali katto- tai pöytävalaisimen tuoma valo. Tärkeää on säilyttää oikea valo-pimeärytmi sekä
varoa sijoittamasta terraariota suoraan auringonvaloon, mikä saattaa johtaa sirkkojen kuolemaan.
Lämpö
Kummitussirkkojen alkuperämaan paikallinen ilmasto on muovannut sieltä tuotujen yksilöiden lämpötilavaatimukset.
Kummitussirkkojen kasvatuksella terraario-oloissa, Euroopan lauhkeammassa ilmanalassa, on ollut myös vaikutusta.
Hyönteisten evoluutio on nopeaa ja ne yksilöt jotka eivät ole sopeutuneet, ovat nopeasti karsiutuneet pois
kannasta.
Suurin osa kummitussirkkalahkon edustajista on kotoisin tropiikista. Tämä tarkoittaa sitä, että ne viihtyvät
korkeissa lämpötiloissa. Tropiikissa lämpötila laskee vain harvoin alle 20 °C eikä useinkaan
nouse yli 35 °C. Ihannelämpötila on suurimmalle osalle lajeista noin 25 celsiusastetta. Valtaosa lajeista
kasvaa, kehittyy ja lisääntyy täysin ongelmitta mikäli lämpötila on 20-25 °C, eli normaali huoneenlämpö.
Jos huoneen lämpötila on jostain syystä kovin alhainen, tulee terraario lämmittää. Lämmitys voidaan luoda
esimerkiksi sijoittamalla asumuksen ulkopuolelle lämpömatto, joka pitää lämpötilan korkeana. Terraarion
lämpötila mitataan tarkasti ennen sirkkojen sijoittamista asumukseen, jotta oikea lämpö löytyisi. Lämmitetty
terraario ei voi olla kovin pieni, sillä tiiviissä ja ahtaassa tilassa lämpötila saattaa nousta nopeasti
vaarallisen korkeaksi.
Lämpötilan kohoaminen lisää hyönteisten aineenvaihdunnan nopeutta, jolloin ne kehittyvät nopeammin ja elävät
lyhyemmän aikaa. Lämpötila määrää myös kummitussirkkojen sukupuolen, sillä lämpimässä haudotuista munista
kuoriutuu enemmän koiraita kuin kylmässä haudotuista. Lämpötilan ääripäät - liian kylmä ja kuuma - tappavat
helposti mutta myös useiden asteiden nopeat vaihtelut saattavat koitua kummitussirkkojen kohtaloksi.
Kosteus
Koska valtaosa kummitussirkoista on kotoisin trooppisilta seuduilta, tulee niiden terraariota kostuttaa
säännöllisesti. On myös lajeja, jotka sietävät kuivuutta ja viihtyvät kuivassa ilmastossa paremmin kuin
kosteassa. Esimerkiksi eurooppalaiset ja australialaiset lajit suosivat kuivaa, hyvin ilmastoitua terraariota.
Lajin yksilölliset vaatimukset on aina otettava huomioon ennen kuin rupeaa säätämään kosteutta. Lisäksi
on varauduttava kantojen erilaisuuteen ja siihen, että kummitussirkkoja on saatettu kasvattaa lukuisia sukupolvia
alkuperäisestä ilmastosta poikkeavissa terraario-oloissa, joita sirkat ovat oppineet sietämään ja jopa
vaatimaan.
Sopiva kosteus on helpointa luoda säännöllisen sumuttamisen kautta vaikkapa sumutinpullolla. Sumutus
kannattaa suunnata ruokakasveihin, terraarion kattoon ja seinämille eli niihin paikkoihin, joista kummitussirkat
voivat hyödyntää tarjolla olevan veden. Mikäli halutaan ainoastaan kohottaa ilmankosteutta, voidaan kastella
myös terraarion pohjalla oleva paperi. Tällöin on kuitenkin muistettava, että pohjalla olevat ruokakasvin
jäännökset ja kummitussirkkojen ulosteet homehtuvat helposti.
Terraario on parasta sumuttaa aina iltaisin, jolloin hämäräaktiiviset sirkat lähtevät liikkeelle ja voivat
hyödyntää korkean ilmankosteuden nahanluontiinsa. Koskaan ei suihkuteta kohti poikasia, sillä ne voivat hukkua
suuriin vesipisaroihin. Myös nahkaa luovan kummitussirkan sumutus on tehtävä varoen, koska kova virtaus
saattaa pudottaa sirkan maahan kesken nahanluonnin.
Yleissääntönä on: mitä tiiviimpi terraario, sitä harvemmin sumutusta tarvitsee tehdä. Helpointa on kuitenkin sijoittaa
kuivuutta suosivat lajit hyvin ilmastoituun ja kosteutta vaativat lajit tiiviiseen asumukseen. Tällöin
lajille kuin lajille riittää kun terraario sumutetaan joka ilta. Hyvin ilmastoidusta asumuksesta liika kosteus
haihtuu nopeasti pois. Tiiviimpi terraario pitää sitä vastoin yllä korkeaa ilmankosteutta pidemmän ajan.
On kuitenkin suositeltavaa että jokaisessa terraariossa ilmastointiritilä kattaisi vähintään kolmasosan
katon pinta-alasta, jotta homehtumisriski ei nousisi liian korkeaksi.
Ilmankosteutta ei missään tapauksessa saa luoda minkään terraarioon sijoitettavan vesiastian avulla, sillä
sirkat hukkuvat helposti. Ravinnoksi käytettävät kasvit kohottavat terraarion ilmankosteutta ja tämä tulee
ottaa huomioon sumutuksen määrässä. Jos pohjamateriaalina käytetään esimerkiksi kosteaa multaa, sammalta tai
vermikuliittia, niin korkea ilmankosteus pysyy yllä varsin helposti.
Terraarion kosteudesta on huolehdittava erityisen hyvin silloin kun on kuuma päivä tai jos huoneilma on kuivaa.
Kosteus on kummitussirkoille elintärkeä asia, sillä niiden nahanluonti ei onnistu ilman sopivaa ilmankosteutta.
Liiasta kosteudesta voi tulla toisaalta ongelmia. Kuivien alueiden lajit, kuten Bacillus rossius,
sairastuvat ja kuolevat kosteassa ilmastossa. Niiden kitiinikuoresta tulee pehmeä, vanha nahka liimautuu uuden
pintaan nahanluonnissa ja liikkeet hidastuvat. Myös home sairastuttaa kummitussirkat varsin nopeasti ja sitä
tulee ehdottomasti välttää.
Eri lajit samassa terraariossa
Eri kummitussirkkalajeja halutaan joskus pitää keskenään. Syynä on kenties terraarioiden ja tilan puute
tai kokeilunhalu. Eri lajien asuttaminen samaan terraarioon ei kuitenkaan ole suotavaa. Parasta on että
jokaisella lajilla on ihan oma - juuri kyseiselle lajille sopiva - terraario.
Jos tästä huolimatta eri lajeja täytyy laittaa samaan terraarioon, niin sitä ennen on huomioitava muutama
asia. Ensinnäkin kaikkein tärkeintä on, että kyseessä olevat lajit viihtyvät samankaltaisessa ympäristössä.
Eli missään tapauksessa ei saa yhdistää kuivan ja kostean alueen kummitussirkkoja. Silloin toinen joutuu
jatkuvasti kärsimään, ja luultavasti ajan kuluessa sairastuu ja lopulta kuolee.
Toiseksi pitää huolehtia, että lajit ovat keskenään suurin piirtein samaa kokoa ja rakennetta. Esimerkiksi
vahvan Heteropteryx dilatata ja heiveröisen Ramulus artemis -lajin yhdistämistä tulee
ehdottomasti välttää, vaikka molemmat viihtyvätkin kosteassa terraariossa. Pitkäjalkainen Ramulus artemis
joutuisi luultavasti isompansa ruokalistalle tai ainakin sen tallomaksi.
Kolmanneksi täytyy huomioida lajien tapa lisääntyä. Jos yhdistetään kaksi sukupuolista tai sukupuolinen
ja partenogeneettinen, samaa rakennetta oleva laji keskenään, niin voidaan odottaa risteytyspoikasia tai
hedelmöittymättömiä munia. Ja kuten lajin määritelmään kuuluu, eivät eri lajit voi saada keskenään
lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Koko kanta saattaa olla siis tätä myöten tuhoon tuomittu.
Toisin sanoen yhdessä pidetään ainoastaan samanlaisesta ympäristöstä kotoisin olevia, yhtä suuria ja painavia
sekä partenogeneettisesti lisääntyviä lajeja. Esimerkiksi Carausius morosus ja Medauroidea
extradentata tulevat tilavassa terraariossa hyvin toimeen keskenään.
Lasiterraario
Kallein ja näyttävin ratkaisu kummitussirkkojen majoittamiseen on lasiterraario. Niitä saa nykyään melkein
jokaisesta eläinkaupasta hyvin eri kokoisina. Jos sopivaa kokoa tai mallia ei löydy, on halutunlainen terraario
mahdollista tilata tai teetättää. Hinnat liikkuvat yleensä kymmenissä tai sadoissa euroissa. Akvaarioina
myytävät lasialtaat ovat halvempia.
Terraariosta ei silti tarvitse maksaa omaisuuksia. Halvemmalla pääsee jos ostaa käytetyn. Käytettyjen
lasiterraarioiden hinnat pyörivät kymmenissä euroissa. Lasiterraarion voi myös tehdä itse. Itse tekemällä kannattaa
nähdä vaivaa halpojen mutta laadukkaiden lasien etsimiseen, mikä voi säästää paljon rahaa. Lasiosien lisäksi
tarvitaan rautaritilä ilmastointia varten sekä silikonia osien kiinnitykseen. Ovista on helpointa tehdä liukuvat,
jolloin ne asetetaan paikoilleen kahden metallilistan väliin.
Monet lasiterraariot ovat liukuovellisia, mikä rajoittaa hieman käyttömahdollisuuksia. Poikaset ja pienet
lajit luikahtavat helposti karkuun liukuovien väliin jäävästä raosta. Giljotiinityylinen suoraan ylös
nostettava ovi estää karkaamisen. Tämän tyylisen oven avaamisessa on kuitenkin aina oma vaivansa. Kolmas
tyyppi on saranallinen ovi ja se on vaivattomin käyttää ja sirkkojen kannalta turvallisin.
Ilmastointi on terraarioissa lähes poikkeuksetta hoidettu metalliritilällä, joka on sijoitettu joko kattoon
tai laidoille. Kummitussirkkojen kannalta paras on katossa sijaitseva ritilä. Ritilän paljous rajaa terraarioon
sijoitettavia lajeja. Hyvin ilmastoituun tulevat kuivuutta kestävät lajit, vähemmän ilmastoituun kosteutta vaativat
lajit.
Lasialtaisiin ilmastointi on tehtävä itse. On otettava huomioon, että ilmastoidusta laidasta tulee
samalla terraarion ovi, joten siitä on tehtävä tarpeeksi tukeva. Helpoin tapa on tehdä kehikko ohuista
puulistoista ja liimata niiden väliin hyttysverkkoa. Näin valmistettu ovi voidaan liittää altaaseen vaikkapa
ilmastointiteipistä tehdyillä saranoilla.
Pienet lasiterraariot on helppo siivota, mutta isojen terraarioiden kanssa paino voi tuottaa ongelmia.
Tällöin on tyydyttävä esimerkiksi vain imuroimaan roskat pohjalta. Lasiterraarioiden huonoja puolia ovat
niiden kallis hinta ja paino. Lasi myös naarmuuntuu helposti ja särkyy pudotessa. Rakennetta tukevia
metallilistoja ei löydy kaikista malleista.
Suurille lajeille, kuten Acrophylla wuelfingi, Phobaeticus serratipes, Eurycnema goliath
tai Eurycantha calcarata, lasiterraario voi olla hyvä ja korkeuden puolesta kenties ainoa vaihtoehto.
Pienempiin terraarioihin sopivat luonnollisesti pienemmätkin lajit.
Faunaboksi
Lähes jokaisessa eläinkaupassa on saatavilla nykyään faunabokseja. Värejä ja kokoja on runsaasti. Pienimpiä
kokoja on lähes aina saatavilla ja isompia saa ainakin tilaamalla. Terraarion pohja on tehty läpinäkyvästä
muovista ja sen yläreunassa saattaa olla tuuletusreikiä. Kansi on myös muovia mutta ei läpinäkyvää. Se on
lähes kauttaaltaan täynnä tuuletusreikiä ja keskellä kantta on yleensä yksi tai useampi läpinäkyvä luukku.
Pienemmistä malleista löytyy lisäksi kantokahvat. Uusina faunaboksit maksavat noin 10-40 € koosta ja
kaupasta riippuen.
Faunat ovat uusina hienon näköisiä. Niiden siivoaminen ja terraariossa asuvien eläinten käsittely on helppoa.
Huonona puolena korkean hinnan lisäksi on faunaboksi herkkyys vaurioille. Etenkin muoviluukut sekä pohjaosa
lohkeavat herkästi kolahduksesta. Lohkeamat eivät haittaa terraarion käyttöä kummitussirkoilla, mutta muovin
naarmuuntuminen häiritsee jonkin verran sirkkojen tarkkailua.
Faunoja kannattaa käyttää kuivuutta suosivien lajien majoitukseen, sillä kosteus ei niissä pysy hyvän
ilmastoinnin vuoksi. Vastakuoriutuneita kummitussirkkoja on myös hankala sijoittaa bokseihin, sillä ne karkaavat
kannen rei'istä. Suurimmasta päästä olevat faunaboksit ovat noin 25 ja pienimmät 0,5 litraa. Suurimmissa pystyy
pitämään esimerkiksi aikuisia Carausius morosus, Medauroidea extradentata ja Phyllium giganteum
-lajeja. Pienimmät ovat lähinnä munien hautomiseen, sirkkojen kuljetukseen ja poikasten kasvatukseen.
Vastakuoriutuneita poikasia varten on kannen alle sijoitettava esimerkiksi talouspaperi, joka estää karkaamisen.
Muoviterraario
Muoviset säilytyslaatikot ovat loistavia terraarioita kummitussirkoille. Niitä voi ostaa monista rautakaupoista
ja tavarataloista eikä hinta ole juuri koskaan paria kymppiä enempää. Laatikoita on useita eri kokoja yhdestä
litrasta yli sataan litraan asti. Laatikot ovat kevyitä, kestäviä ja helposti puhdistettavia. Niiden
korkeutta voi säätää sijoittamalla terraarion joko pystyyn tai vaakasuuntaan kasvatettavan lajin mukaan.
Muovilaatikot muodostuvat kannesta ja pohjasta. Laatikkoa valitessa on tärkeää, että kansi on tiiviisti
ja vaivattomasti sulkeutuva. Tämä helpottaa terraarion käyttöä tulevaisuudessa. Myös muovin kirkkauteen on
kiinnitettävä huomiota. Värilliset tai himmeät muovit eivät ole kummitussirkkojen tarkkailuun soveltuvia.
Laatikoiden ilmastointi on tehtävä itse, mikä antaa paljon vapauksia ja laatikko on helppo tuunata lähes
jokaiselle lajille sopivaksi. Helpointa on porata tai pistellä veitsellä laatikkoon reikiä. Ilmastointi
voidaan tehdä myös leikkaamalla yhdestä laidasta pala pois saksien tai mattoveitsen avulla ja liimaamalla
tilalle hyttysverkkoa. Joskus laatikon muovi on niin paksua, ettei leikkaaminen onnistu ilman mattoveitsen
kuumennusta vaikkapa kynttilän liekissä.
Ilmastointiratkaisusta ja laatikon koosta riippuen muovisiin terraarioihin voidaan sijoittaa esimerkiksi
Phaenopharos, Pharnacia ja monia Ramulus -suvun lajeja. Myös lukuisat pienemmät
kummitussirkat viihtyvät muovilaatikoissa.
Duna
Eläinkaupoissa pääasiassa pienille lemmikeille, kuten hamstereille ja hiirille sekä kaikkein suurimmat
kaneille, tarkoitetut dunat ovat sopivia joidenkin kummitussirkkojen asunnoiksi. Niistä pienimmätkin ovat
lähes aina riittävän kokoisia ja suurissa voi pitää jo melkoisen määrän sirkkoja. Ainoan ongelman
teettää katossa oleva ritilä, jonka aukot ovat yleensä niin suuret että sirkat saattavat karata. Kansi on siis
joko tiivistettävä tai dunassa pidettävä vain suurimpia lajeja. Mitään kosteiden alueiden kummitussirkkoja
näihin ei kuitenkaan voi sijoittaa, sillä ilmanvaihto katon ritilästä on erittäin tehokasta. Dunassa pohjan
ja katon saa erilleen, joten siivous on erittäin vaivatonta. Myös kattoluukku helpottaa sitä huomattavasti.
Toimiva kokonaisuus, mikäli sinne laitetaan oikeita lajeja. Esimerkiksi Extatosoma tiaratum viihtyy
hyvin dunassa.
Lasipurkki
Lasipurkki on perinteinen ja lähes kaikkien joskus kokeilema keino asuttaa kummitussirkkoja. Lasipurkkeja saa
esimerkiksi ruokakaupoista ostamalla säilykkeitä, joten näitä on helppo hankkia. Aikuisten sirkkojen pitoon
soveltuvat ainoastaan suurimmat ja korkeimmat lasipurkit, mutta isojen lajien pito ei ole näissäkään
mahdollista.
Purkeissa on monia hyviä sekä huonoja puolia. Lasipurkissa kosteus säilyy loistavasti, joten niihin voidaan
sijoittaa korkeaa ilmankosteutta vaativia lajeja. Purkit ovat myös korkeita eikä niissä ole turhaa pohjapinta-alaa.
Tosin kapeus vaikeuttaa asumuksen siivousta sekä sirkkojen käsittelyä. Koska purkissa on vain yksi aukko, se
on helppo peittää esimerkiksi sukkahousuilla tai vastaavalla verkolla. Asumus sopii siis paitsi aikuisille myös
pikkuisille poikasille. Lasipurkit eivät kapeutensa ansiosta vie paljon tilaa, ovat hyvin kestäviä ja tyylikkään
näköisiä mutta käytön kannalta epäkäteviä.
Suurissa lasipurkeissa viihtyvät korkeaa ilmankosteutta tarvitsevat lajit, kuten Canachus alligator,
Epidares nolimetangere tai Dares verrucosus. Lasipurkit soveltuvat kuitenkin paremmin kasvien
vesiastioiksi kuin kummitussirkkojen terraarioiksi.
Karkkilaatikko
Laatikoita saa usein ilmaiseksi ruoka- ja karkkikaupoista. Niitä on vähän eri kokoisia ja näköisiä. Mitat on
suunnilleen 17x17x10 cm (pituus, leveys, korkeus) eli tilavuus noin 3 litraa. Ainoastaan läpinäkyvät rasiat
soveltuvat käyttöön. Ennen käyttöönottoa rasiat tulee pestä ja etiketit poistaa huolellisesti. Tämä helpottaa
sirkkojen tarkkailua huomattavasti.
Karkkilaatikko on kansineen erittäin tiivis eli tuuletus on järjestettävä itse. Helpointa on tehdä suurella
neulalla reikiä kanteen. Asian voi ratkaista myös leikkaamalla sivusta palan pois ja liimaamalla siihen hyttysverkkoa.
Karkkilaatikko on helppo siivota. Se on kevyt, ei vie liikaa tilaa eikä edes ole ruma. Laatikko sopii
erinomaisesti kummitussirkkojen poikasten kasvatukseen. Se on riittävän suuri vähän useammalle poikasellekin ja
samalla tarpeeksi tiivis, jotta pikkuiset eivät karkaa. Kun rasian kääntää pystyyn, soveltuu se myös pitkien
lajien edustajille.
Pakasterasia
Esimerkiksi ruokakaupoista voi ostaa erilaisia pakasterasioita parilla eurolla. Muovista valmistetut pakasterasiat ovat pieniä ilma- ja vesitiiviitä purkkeja. Siksi rasian yläreunaan tai kanteen täytyy tehdä reikiä ilmanvaihtoa varten. Useimmat pakasterasiat eivät ole kovin kestäviä ja ainakin kansi hajoaa käytössä helposti.
Rasiat soveltuvat mainiosti munien hautomiseen. Myös pieniä kummitussirkkoja voi pitää näissä ja pakasterasia onkin turvallinen poikasterraario vastakuoriutuneille. Valitettavasti rasiat ovat liian pieniä täysikasvuisten kummitussirkkojen asuttamiseen, mutta esimerkiksi terraarion siivouksen ajaksi voi sirkan siihen majoittaa. Muun muassa Carausius morosus, Medauroidea extradentata, Neohirasea maerens, Pheudophasma acanthonota sekä muut heiveröiset ja pienet poikaset on hyvä kasvattaa isommiksi pakasterasioissa.
