Kummitussirkkojen terveyden kannalta tärkeää on kullekin lajille sopivista kasvilajeista koostuva monipuolinen ja
korkealaatuinen ravinto. Vaikka Carausius morosus pitääkin vadelmasta ei tämä tarkoita sitä, että sille
tulee antaa ainoastaan vadelman lehtiä. Muitakin kasveja on oltava tarjolla ja suositeltavaa olisikin pitää
tarjolla vähintään kolmea eri kasvilajia ympäri vuoden. Näin kummitussirkan värit pysyvät kauniina, se kasvaa
täyteen mittaansa ja on terve.
Jokaisella lajilla on oma ja yksilöllinen ruokavalio, joka on alun perin koostunut sen elinympäristön kasveista.
Eri harrastajien kotimaassa samoja kasveja voi olla vaikeaa tai lähes mahdotonta syöttää sirkoille. Onneksi
kummitussirkat joustavat tässä asiassa ja monet syövät innokkaasti esimerkiksi vadelman, tammen, orapihlajan, pihlajan,
vaahteran, lepän, karhunvatukan ja mansikan lehtiä. Useimmat lajit suosivat ennen kaikkea ruusukasveja (Rosaceae-heimo) sekä
tammia (Quercus-suku).
Aina tulee ennen kummitussirkan hankkimista ottaa tarkasti selville mitä kyseinen laji syö terraario-oloissa
ja saako sitä kasvia Suomesta, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Esimerkiksi Oreophoetes peruana
(perunsauvasirkka) käyttää ravinnokseen ainoastaan saniaisia. Australiasta kotoisin olevat lajit, kuten Tropidoderus
childrenii, vaativat usein eukalyptusta ruoakseen tai ainakin osaksi ruokavaliotaan.
Kasvien tarjoaminen
Helpoin tapa tarjota eläviä kasveja on laittaa ne pieneen vedellä täytettyyn lasipurkkiin. Purkin kanteen
voi tehdä rei'iän esimerkiksi naulan ja vasaran avulla ja asettaa kasvit varsineen siihen. Tällöin vesi ei
likaannu, kummitussirkat eivät huku ja niillä on koko ajan tarjolla tuoretta ravintoa sekä kiipeilypuita.
Purkin vettä täytyy vaihtaa ja lisätä aina silloin tällöin, jotta kasvit eivät kuole. Lisäksi kasvit
imevät likaisenkin veden lehtiinsä ja sieltä se päätyy lopulta sirkkojen elimistöön, mikä ei ole niiden
terveydelle hyväksi.
Joskus poikasille saattaa joutua tilkitsemään purkin kannessa olevaa reikää, sillä ne kulkevat herkästi
kasvin vartta pitkin suoraan vesipurkkiin ja hukkuvat. Poikasilla voikin käyttää kukkakaupoista leikkokasvien
mukana tulevia pieniä putkiloita ruoan tarjoamiseen. Putkilot mahtuvat hyvin jopa pakasterasiaan eikä niihin tiiviin
kannen ansiosta voi hukkua. Putkiloiden kanssa täytyy huolehtia lähinnä siitä ettei kasveilta lopu vesi kesken.
Varovainen pitää olla myös siinä ettei putkilo pääse kaatumaan poikasten päälle.
Pakastetun ja kuivatun ruoan voi tarjota monella eri tavalla. Maassa viihtyville lajeille, kuten Eurycantha
calcarata, lehdet voi tarjota vaikka lautaselta. Yksittäisiä lehtiä on kätevä pujottaa ohueen rautalankaan
ja kietoa tämä terraarion kiipeilyoksaan tai kattoon roikkumaan. Lehtiä voi myös ripustaa ilmastointiritilän
aukkoihin tai terraarion kannen väliin. Kasveja voi asetella terraarioon vaikka pyykkipojan avulla. Keinoja
on monia.
Juomavesi
Kummitussirkkojen terraario sumutetaan kunkin lajin vaatimuksen mukaan, jotta sopiva kosteus pysyisi yllä.
Oikea ilmankosteus takaa onnistuneen nahanluonnin. Sirkat myös juovat sumutuksessa tulevista vesipisaroista.
Koska pisarat haihtuvat nopeasti, on sumutus paras tehdä iltaisin jolloin hämäräaktiiviset kummitussirkat lähtevät
liikkeelle. Etenkin ruokakasvien lehtiä ja terraarion seinämiä kostutetaan, sillä niistä sirkat saavat vetensä
helpoiten. Varsinkin suuret ja massiiviset lajit, kuten Extatosoma tiaratum ja Diapherodes gigantea,
vaativat runsaasti juomavettä vaikka eivät kosteassa terraariossa viihdykään.
Hyvin harvat lajit, kuten Eurycantha calcarata, juovat myös juomakupista. Käyttöön soveltuu matala,
laakea ja riittävän painava astia, kuten savesta tehty aluslautanen. Muille lajeille vesikuppi on hengenvaarallinen,
sillä ne voivat hukkua siihen.
Mikäli kummitussirkoille syötetään pakastettua tai kuivattua ruokaa, täytyy terraario muistaa suihkuttaa normaalia
useammin. Sumutus on tällöin sirkkojen ainoa nesteenlähde koska kuivissa kasveissa ei vettä tarpeeksi ole. Myös
pahimpien kesähelteiden ja kuivan talven aikana juomavettä on tarjottava tavallista enemmän.
Ruokaa luonnosta
Kummitussirkoille voi syöttää luonnon kasveja koko kesän ja jos on mahdollisuus pakastamiseen tai
kuivattamiseen myös koko talven. Kun ruoaksi käytetään luonnosta kerättäviä kasveja, ne täytyy aina pestä ennen
käyttöä. Näin päästään eroon kummitussirkoille vaarallisista petoeläimistä, kuten hämähäkeistä, tai
huonekasveille haitallisista kirvoista. Myös ilmansaasteet kertyvät nokisena pölynä lehtien pinnalle ja
kaikki näkyvä lika onkin saatava lehdistä pois.
Kasveja kerättäessä pitää välttää teiden varsia saasteiden ja peltoja hyönteismyrkkyjen vuoksi. Koska ulkona kasveja
riittää, kannattaa valita vain parhaimmat ja elinvoimaisen näköiset lehdet. On vältettävä keltaisia, ruskeita,
nuutuneita tai muuten pilalla olevia lehtiä. Kun kerätään lehtiä ja oksia, kannattaa laittaa - varsinkin vadelmaa
ja orapihlajaa varten - hanskat käteen ja käyttää puutarhasaksia oksien leikkaamiseen.
Kasveja ei koskaan poimita juurineen eikä yhdestä kohdasta niin paljon, että keräämisen voisi huomata jälkikäteen.
Lisäksi on varottava ottamasta liikaa lehtiä yksittäisestä kasvista, jotta se ei kuole. Myös latvaa katkaistaessa
tulee varmistaa, että kasvin alaosaan jää riittävästi lehtiä ja kasvi säilyy hengissä. Näillä toimilla taataan
kasvien saatavuus koko kesän ja myös seuraavan vuoden ajan hyvinkin pieneltä alueelta.
Suomen luonnosta, puistoista sekä puutarhoista löytyviä hyviä ruokakasveja ovat muun muassa vadelma, tammi,
orapihlaja, mansikka, lillukka, mesimarja, lakka, herukat, ruusut, pihlaja, maitohorsma, apila, koivu, vaahtera,
harmaaleppä, tervaleppä, tuomi, syreeni ja monet muut. Kokeilemalla selviää mikä kasvi kelpaa millekin lajille.
Ruusukasvit (Rosaceae-heimo) sekä tammet (Quercus-suku) maistuvat useimmille kummitussirkoille.
Kasvien säilöminen talven varalle
Kesäisin kummitussirkkojen ravinnon voi kerätä ulkoa, mutta talvella ruokaa ei luonnosta löydy. Talven varalle
on kuitenkin varsin helppo säilöä kasvien lehtiä pakastamalla. Pakastaminen kannattaa aloittaa heti lehtien kasvettua
riittävän suuriksi ja tukeviksi. Paras aika vaihtelee kasvilajeittain, esimerkiksi tammien lehdet kasvavat
hitaammin kuin vadelman, ja ajoittuu usein kesä-elokuulle. Kostea ja lämmin kesä saattaa pitää kasvit pakastuskunnossa
vielä syyskuulle asti.
Lehtien kerääminen tehdään esimerkiksi isoihin muovikasseihin mieluiten sateen jälkeen, jolloin lehtien pinta on
puhdistunut, ne ovat imeneet sisälleen runsaasti kosteuttaa ja toisaalta ei ole niin kuuma että ne nuukahtaisivat
ennen pakastimeen päätymistä. Kasvit kannattaa kerätä kasseihin ja myös pakastaa lajeittain, jolloin niiden
käyttö on helppoa talvella. Yhdellä kertaa ei kannata kerätä paljon yhtä muovikassillista enempää, sillä sellaisen
määrän pakastaminen kestää niin kauan että osa lehdistää ehtii jo kuivua välissä.
Pakastusta varten tarvitaan joko pakastepusseja tai -rasioita, maalarinteippiä pakasteiden merkkausta varten,
iso tasainen sanomalehdillä suojattu alusta lehtien käsittelyyn, puutarhasakset turhien kantojen ja vartien leikkuuseen,
pussinsulkijoita sekä riittävästi tyhjää tilaa pakastimesta.
Lehdet kannattaa kerätä pieniin pinoihin, jotka asetellaan rasiaan tai pussiin mahdollisimman tasaisesti.
Lehtien taittumista tulee välttää, sillä vinoon jäätyneet lehdet särkyvät herkästi pakastimessa ja viimeistään
käytön yhteydessä. Lehdillä täytetty pussi litistetään ja siitä imetään ilma pois. Tämän jälkeen pussi suljetaan,
siihen liimataan maalarinteippi joka kertoo mitä kasvia sisältä löytyy ja pussi asetetaan pakastimeen mahdollisimman
tasaiseen kohtaan. Tälloin lehdet säilyvät ehjinä jäätymisen jälkeenkin eikä säilöntä vie paljon tilaa. Tuloksena on ohut
pussi, josta lehdet saa kätevästi vaikka yksitellen.
Mikäli pakastaminen ei ole mahdollista, kannattaa kuivattaa lehtiä talven varalle. Lehdet kerätään talteen ja ne laitetaan
ohueksi kerrokseksi sanomalehden sisälle. Lehtiä mahtuu paljon hyvinkin pieneen tilaan. Sanomalehdet asetetaan kuivaan
tilaan siten, että ilma pääsee kiertämään ja kuivattamaan lehdet. Esimerkiksi jonkin ritilän päällä on hyvä kuivattaa.
Kuivat lehdet voi säilyttää sanomalehden välissä tarjoamiseen asti.
Toinen tapa kuivattaa kasveja on kerätä ne varsineen, sitoa narulla kimpuksi ja ripustaa vaikkapa seinälle
roikkumaan. Kun annetaan kuivia lehtiä, kummitussirkkoja täytyy muistaa suihkuttaa säännöllisesti ja runsaalla
vedellä, koska ne eivät saa nestettä kuivista lehdistä. Pelkän kuivatun ruuan syöttäminen ei ole sirkkojen
kuihtumisriskin vuoksi suotavaa, mutta lisäravinnoksi ne sopivat mainiosti.
Kauppojen kasvit talviravintona
Ruokakaupoista voi ostaa ruuanlaittoon tarkoitettuja kasveja kuten sitruunamelissaa, vehnänorasta, persiljaa
ja basilikaa. Pienissä ruukuissa myytävät kasvit on yleensä kasvatettu ilman torjunta-aineita, joten ne
ovat kummitussirkoille turvallista ravintoa. Kaikille lajeille yrtit, etenkään salaatit, eivät kuitenkaan kelpaa.
Kukkakaupoissa on saatavilla lukuisia eri kasvilajeja, joita voi kokeilla tarjota kummitussirkoille. Kaupasta
ostettuja kasvejaa olisi hyvä pitää noin kuukauden ajan karanteenissa, vaihtaa mullat ja pestä kasvit hyvin ennen
tarjoilua, jotta niissä mahdollisesti olevat hyönteismyrkyt eivät tapa sirkkoja. Hyviä kummitussirkkojen ravinnoksi
kelpaavia huonekasveja ovat esimerkiksi ruusut, muratit, liisukka (Plectranthus australis), juoru ja saniaiset.
Myös monet muut lajit kelpaavat ja kokeilemalla selviää mikä kasvi soveltuu ravinnoksi ja mikä ei.
Monista kukkakaupoista löytyy huonekasvien lisäksi talvisin leikkokasvina myytävän salalin (Gaultheria shallon)
oksia. Salalin oksat säilyvät ilman vettä viileässä tilassa jopa viikkoja. Huoneenlämmössä ne säilyvät parhaiten
vesiastiassa. Varresta on suositeltavaa leikata noin viiden sentin pätkä pois, jotta kasvi saa imettyä vettä
lehtiinsä. Kasvin säilyvyys huoneenlämmössä on kolmen viikon luokkaa. Salal kelpaa melkein jokaiselle kummitussirkalle,
mutta vastakuoriutuneet poikaset eivät aina kykene pureskelemaan sen kovia lehtiä.
Ruokakasvien kasvattaminen talvella
Kummitussirkkojen ruokaa voi kasvattaa itse. Talvi on huonoa kasvuaikaa vähäisen valon vuoksi, joten siemenestä
asti idätettäville kasveille olisi suositeltavaa tarjota joko kasvilamppu tai paikka etelän puoleisella ikkunalla.
Tämä ei ole täysin välttämätöntä, mutta valon puutteessa kasvu on hidasta ja taimet jäävät normaalia pienemmiksi.
Valon lisäksi taimille tulee tarjota runsaasti kosteutta sekä lannoitettua turvetta.
Erittäin nopeasti kasvavia kasveja, kuten rairuoho, kannattaa idättää vain sillä hetkellä kun ruokaa tarvitaan.
Hitaammin itäviä ja kehittyviä kasveja, kuten tammia, joudutaan pitämään pari-kolme kuukautta ennen kuin tiedossa
on edes yhtä lehteä.
Tammi on lähes kaikille kummitussirkoille kelpaava kasvi, joten tässä yhteydessä käsitellään tammen kasvatusta
ruoaksi. Tammi tuottaa tammenterhoja yleensä syys-lokakuussa ja vain maahan pudonneet ruskeat terhot kerätään. Ne
suljetaan kostutettuun läpinäkyvään muovipussiin ja annetaan olla huoneenlämmössä. Pussia avataan ja kostutetaan
aika ajoin, kuivumista on varottava.
Terhot itävät yleensä kuukauden-kahden kuluessa, joskus nopeamminkin, ja itämisprosentti on usein hyvin korkea.
Terhot voidaan istuttaa heti kun havaitaan selvä valkea juuren alku. Ne istutetaan pieniin kukkamullalla täytettyihin
muovirasioihin tasaisin välimatkoin ja multa kastellaan läpikotaisin. Multa tulee pitää alussa riittävän kosteana,
jotta itämis- ja juurtumisprosessi ei keskeytyisi eikä herkässä vaiheessa oleva taimi kuihtuisi.
Vie viikon tai pari ennen kuin mullasta kohoaa suora lehdetön varsi. Pikku hiljaa varteen puhkeaa lehtiä, jotka
ovat aluksi keltaisia ja hauraita, mutta kypsyvät pikku hiljaa. Hentoja lehtiä ei kannata syöttää vaan odottaa
kärsivällisesti muutamia viikkoja tai parikin kuukautta jotta ne saavat tummanvihreän värin ja muuttuvat
tukevammiksi. Noin 4-5 cm mittaiset lehdet ovat jo riittävän suuria syötettäviksi eivätkä lehdet kasva talvella
juuri kymmentä senttiä pidemmiksi ilman lisävalaistusta.
Tammiviljelmästä voidaan kerätä useita satoja talven aikana. Vain latva katkaistaan ja syötetään kummitussirkoille,
jolloin terho jää yhä henkiin ja saattaa kasvattaa uuden varren tai tehdä lehtiä katkaistuun varteensa.
Uusien kasvien kokeileminen
Luonnosta löytyy lukuisia ravintokasveja, joita kummitussirkoille voi syöttää, ja siksi kannattaakin
kokeilla uusia ennestään tuntemattomia kasveja. Ei haittaa vaikka kasvin tiedettäisiin olevan myrkyllinen tai
pahanmakuinen, sillä ihmisen ja kummitussirkan ruoansulatukset poikkeavat toisistaan. Ihmiselle haitallinen
kasvi saattaa olla sirkkojen suurta herkkua ja toisin päin. Täytyy vain pitää huolta ettei lehtiä ole käsitelty
hyönteismyrkyillä eivätkä ne ole kasvaneet lähellä autoteitä tai muissa saastuneissa paikoissa.
Kun tarjotaan uutta ruokaa, täytyy kummitussirkoille antaa samalla muutamia jo ennestään tuttuja
ja hyviksi havaittuja kasveja. Näin kummitussirkkojen ei ole pakko syödä niille kenties haitallisia
lehtiä vaan ne voivat itse valita ruokansa. Sirkat maistelevat varovasti uusia kasveja, ja jos lehdissä
on jotain niille haitallista, ne eivät syö itseään huonoon kuntoon. Kummitussirkat osaavat luonnossa eläessään
löytää sopivaa ruokaa itse ja niin ne osaavat terraario-oloissakin tehdä.
Jos kummitussirkat havaitsevat uuden kasvin kelvolliseksi, ne alkavat nakertaa lehtiä. Jo parin vuorokauden aikana
näkee, onko kasvi hyvä vai huono. Jos lehdistä löytyy isoja reikiä tai ne on kokonaan syöty, niin kasvi on oikein
hyvää ravintoa ja sitä kannattaa tarjota jatkossakin.
Vadelma (Rubus idaeus)
- levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi, puutarhojen marjapensas
- kasvupaikka: pioneerilaji, hakkuuaukeat, tienpientareet, purojen varret, lehdot
- ulkonäkö: runko on piikikäs, lehdet haarautuvat yhdestä päävarresta, kasvaa ryppäissä
- kukinta: kesä-heinäkuussa, valkoiset kukat
- muuta: heinä-elokuussa kypsyvät punaiset marjat, vadelmasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön
Tammi (Quercus robur)
- levinneisyys: Etelä-Suomi, istutuksien myötä puistot, puutarhat
- kasvupaikka: lehtometsät
- ulkonäkö: iso ja rehevä jalopuu
- kukinta: alkukesällä, pienet vihreät kukat
- muuta: loppukesästä ilmestyvät tammenterhot
Orapihlaja (Crataegus sp.)
- levinneisyys: Lounais-Suomi, istutettu pihojen, puutarhojen ja puistojen pensasaidaksi
- kasvupaikka: ravinteikas maa, niityt, pensaikot
- ulkonäkö: leikataan pensasmaiseksi, voi kasvaa myös tuuheana puuna, täynnä kovia ja teräviä piikkejä
- kukinta: kesäkuussa, pienet valkoiset kukat
- muuta: pensaaseen ilmestyvät syksyllä punaiset marjat
Ahomansikka (Fragaria vesca)
- levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi
- kasvupaikka: niityt, tienpientareet, rinteet, hakkuuaukeat
- ulkonäkö: kasvaa pikku mättäinä, rönsyilee
- kukinta: alkukeseällä, pienet valkoiset kukat
- muuta: kesä-heinäkuussa ilmestyvät pienet punaiset marjat, metsämansikasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön
Salal (Gaultheria shallon)
- levinneisyys: puutarhat, ei luonnonvaraisena Suomessa
- kasvupaikka: kostea, ravinteikas ja hapan maaperä
- ulkonäkö: metrin-parin korkeuteen kasvava nahkealehtinen varpukasvi
- kukinta: vaaleanpunaiset kellomaiset kukat
- muuta: salalia käytetään paljon leikkokasvina kukkakimppuja koristamassa, sitä voi ostaa monista kukkakaupoista
Punaherukka (Ribes rubrum)
- levinneisyys: puutarhojen marjapensas, istutuksien myötä levinnyt luontoon
- kasvupaikka: ravinteikas maa
- ulkonäkö: rehevä pensas, isot nahkeat lehdet
- kukinta: alkukesästä, vihreät kukkatertut
- muuta: loppukesästä ilmestyvät punaiset marjat, punaherukasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön
Pihlaja (Sorbus aucuparia)
- levinneisyys: koko maa
- kasvupaikka: viihtyy monenlaisissa ympäristöissä
- ulkonäkö: monihaaraiset lehdet
- kukinta: kesäkuussa, valkoiset kukat ovat ryppäässä
- muuta: syksyllä puihin ilmestyvät oranssit marjat
Vaahtera (Acer platanoides)
- levinneisyys: Etelä-Suomi, istutuksien myötä myös laajemmalle, puistot
- kasvupaikka: lehti- ja sekametsät
- ulkonäkö: isot sormimaiset lehdet
- kukinta: keväällä, mitättömät vihertävät kukinnot
- muuta: puun tunnistaa syksyisin ruskan aikaan kauniista punaisista ja keltaisista lehdistä
Tuomi (Prunus padus)
- levinneisyys: koko maa
- kasvupaikka: rehevät lehtimetsät, purojen varret
- ulkonäkö: tuuhea, soikeat lehdet
- kukinta: alkukesällä, voimakastuoksuiset valkoiset kukat
- muuta: myrkyllinen ihmiselle
Syreeni (Syringa sp.)
- levinneisyys: menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa, puutarhat
- kasvupaikka: aurinkoinen, ravinteikas maa
- ulkonäkö: pensasmainen, sydämenmuotoiset lehdet
- kukinta: kesäkuussa, voimakastuoksuiset valkoiset tai violetit kukat
- muuta: käytetään koristepuuna ja pensasaitana