Kummitussirkat ovat yli 2500 lajia käsittävä hyönteislahko, jonka edustajia elää luonnonvaraisina lähinnä maapallon
lämpimillä seuduilla. Kummitussirkkojen löydyttyä huomattiin pian niiden olevan varsin sopeutuvia olosuhteiden ja ravinnon
suhteen, joten niitä voitiin tuoda Eurooppaan täysin erilaisiin oloihin ihmisten tutkimuskohteiksi ja lemmikeiksi.
Kun ällistyttävään sopeutumiskykyyn yhdistettiin vielä nopea elinkierto ja tehokas lisääntyminen, niin
sirkat levisivät vauhdilla harrastajien keskuudessa.
Kummitussirkkojen etuna on ollut aina monipuolisuus. Niiden lajikirjo on valtava ja ulkomuodollisesti sirkkoja
löytyy aivan laidasta laitaan. Pienimmät lajit ovat vain parin sentin mittaisia samalla kun suurimmat
saavuttavat yli viidenkymmenen senttimetrin pituuden. Väritykset ovat monesti hyvin maanläheisiä vihreän, ruskean
ja harmaan eri sävyjä, mutta punaista, sinistä ja keltaista esiintyy myös. Muodot vaihtelevat siivekkäistä,
piikikkäistä tai lehtimäisistä aina sauvamaisiin lajeihin.
Hankkisinko kummitussirkan?
Kummitussirkat sopivat ihmiselle, joka pitää eläinten tarkkailusta ja on ennen kaikkea valmis
hyväksymään sen, että hyönteiset eivät ole seurallisia lemmikkejä kuten koira tai kissa. Sirkat viihtyvät
parhaiten kun ne saavat olla rauhassa omassa terraariossaan. Kummitussirkat ovat erittäin herkkiä kovakouraiselle
käsittelylle ja vaurioituvat helposti. Toisaalta jotkin lajit voivat myös vahingoittaa ihmistä tuntiessaan
olonsa uhatuksi.
Kummitussirkkoja, kuten mitä tahansa muutakin lemmikkiä, hankkiessa pitäisi pohtia tarkasti onko
valmis sitoutumaan eläimeen sen koko eliniäksi. Kummitussirkat ovat siitä erikoisia, että useimmat niistä
kasvavat, kehittyvät ja kuolevat nopeasti mutta viettävät munina hyvinkin pitkiä aikoja. Munia saattaa
joutua hautomaan kuukausia, mutta niistä kuoriutuvat sirkat elävät vain harvoin yli vuoden verran.
Ennen kummitussirkan hankintaa on etsittävä haluamastaan lajista tarpeeksi tietoa. Kun lajin hoitoon
on tutustuttu perinpohjaisesti, tulee tehdä hankinnoista suurin - eli ostaa sopivan kokoinen terraario.
Pienille lajeille riittää alle kymmenen litran asumus, mutta suurimmille sata litraa on usein
ehdoton minimi ja toisinaan vaaditaan tätäkin suurempi terraario. Uuden ison lasiterraarion osto
saattaa toisinaan olla mahdotonta, minkä vuoksi joudutaan joko luopumaan haaveillusta lajista tai kokonaan
kummitussirkkojen hankinnasta.
Terraarion sisustukseen käytettävät oksat löytyvät pihalta samoin kuin sirkkojen ravinto, joten
kummitussirkan pito on kohtuullisen halpaa. Talvisin tuoreen ruuan löytäminen on kuitenkin lähes
mahdotonta ja silloin saatetaan joutua turvautumaan kukkakaupan valikoimiin. On lisäksi otettava huomioon
talvikauden pituus, joka on helposti maassamme yli puolet vuodesta, ja se että sirkkojen pito on
paitsi ravinnon puutteen myös kuivemman huoneilman vuoksi haasteellista talvisaikaan.
Kummitussirkkojen hoito on vaivatonta mutta vaatii säännöllisyyttä. Terraario tulisi ihannetilanteessa
sumuttaa päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa. Tämän lisäksi haudonnassa olevat munat joutuu
kostuttamaan vähintään viikoittain. Pitkiä aikoja poissa kotoa olevalle ihmiselle kummitussirkat
eivät siis sovellu kovinkaan hyvin.
Hämäräaktiivisina hyönteisinä kummitussirkat lähtevät liikkeelle vasta pimeän tultua, joten niiden elämää
pääsee tarkkailemaan lähinnä illalla ja yöllä. Lisäksi on hyvä muistaa että kummitussirkat ovat kehittyneet
naamioitumisen mestareiksi, eikä niitä ole aina helppoa havaita terraariossa etenkään silloin kun ne
jähmettyvät liikkumattomiksi.
Aloittelijan tarvikkeet
- Paljon tietoa kummitussirkoista ja etenkin hankittavasta lajista
- Tilava, riittävän korkea ja lajin vaatimusten mukainen terraario
- Pieni ja tiivis terraario poikasille - esimerkiksi karkkilaatikko
- Sumutinpullo terraarion kostutusta varten
- Talouspaperia tai sanomalehteä terraarion pohjalle
- Lehtipuiden oksia kiipeilyä varten
- Lajin vaatimaa monipuolista ravintoa, muun muassa vadelmaa, tammea ja orapihlajaa
- Vedellä täytetty lasipurkki, jonka kannessa on reikä kasveja varten
- Muninta-astia ja pohjalle kosteaa turvetta lajeille, jotka hautaavat munansa
- Hautoma-astia munia varten, pohjalle kosteaa talouspaperia, turvetta tai hiekkaa
Kummitussirkka tulee kotiin
Hieman ihmisestä ja tilanteesta riippuen harrastus lähtee käyntiin joko munien, poikasien tai täysikasvuisten
yksilöiden hankinnasta. Munien hankinta on ehkä suositeltavinta, koska haudonta vie usein vähintään kuukauden
päivät, minkä aikana lemmikkien tuloon ehditään valmistautua toden teolla. Jos haudonnan kuluessa
alkaa tuntua siltä, että ehkä kyseessä olikin vain herätehankinta, niin munat voidaan vielä tuhota pakastamalla
eikä poikasia ehdi koskaan kuoriutua. Toisaalta monen kuukauden huolellinen haudonta palkitaan uusilla pienillä
perheenjäsenillä, joihin kiintyy helpommin kun niiden eteen on nähnyt paljon vaivaa.
Paljon useammin ensimmäinen sirkka halutaan hankkia poikasena koska ikuisuuksia kestävään haudontaan ei tahdota
ryhtyä, mikä on täysin ymmärrettävää. Poikasia tarjoavat ennen kaikkea alan harrastajat, joilla on ollut
ylituotantoa. Tällöin aloittelijan on helppo kysyä ja saada tarkat, kyseiseen lajiin pätevät, hoito-ohjeet
sekä jatkossakin tukea poikasten pidossa. Lisäksi harrastaja on monesti kasvattanut poikaset kaikkein vaativimman
ikävaiheen yli, jolloin niiden selviytymismahdollisuudet osaamattomissakin käsissä ovat hyvät.
Erittäin tavallista on myös hankkia ensimmäinen kummitussirkka eläinkaupasta, jolloin se on lähes poikkeuksetta jo
täysikasvuinen. Tarkka laji tai oikeaoppinen lajinimi ei useinkaan ole kaupan tiedossa, mutta tavallisimpia
eläinkaupoissa tavattavia lajeja ovat muun muassa Carausius morosus, Extatosoma tiaratum sekä
Eurycantha calcarata. Eläinkaupasta riippuen kummitussirkan hoidosta voi saada hyvätkin ohjeet,
mutta monesti ohjeistus varsinkin ravinnon ja lisääntymisen suhteen on puutteellista. Tämän lisäksi kaupasta eläintä hankkiva
on harvoin edes kuullut kummitussirkoista aiemmin, mikä pahentaa virheellisten hoito-ohjeiden vaikutusta.
Oli kummitussirkka hankittu mistä hyvänsä, sen ensimmäiset elinpäivät uudessa kodissa ovat ratkaisevia selviytymisen
kannalta. Onkin äärimmäisen tärkeää, etenkin poikasten ollessa kyseessä, että sirkan kuntoa valvotaan, jottei se pääse
romahtamaan. Syöminen ja juominen ovat tärkeimmät hyvinvoinnin mittarit. Sirkalle tulee heti tarjota runsaasti vettä
sumuttamalla kasvien lehtiä ja terraarion seinämiä hyönteisen vierestä, jotta sillä olisi mahdollisuus juoda. Hyvässä
nestetasapainossa oleva sirkka ei ole kuitenkaan janoinen eli juomatonkin sirkka voi olla erinomaisessa kunnossa.
Monipuolista, hyvälaatuista ja tuoretta ruokaa laitetaan samoin heti tarjolle terraarioon. Ainakin yhden kasveista
tulisi olla sellainen, jota sirkalle on syötetty myös edellisessä kodissa. Tällöin se rupeaa syömään varmemmin myös
vieraassa ympäristössä. Vastakuoriutuneita yksilöitä lukuunottamatta kummitussirkoilla on harvoin ongelmia syömisen
kanssa ja jo ensimmäisen yön jälkeen tulisi lehdistä löytyä runsaasti reikiä osoituksena sirkkojen ruokailusta.
Ympäristön vaihdos on eläimelle aina suuri stressi, joten turhaa häiritsemistä - kuten käsittelyä - tulisi välttää
ensimmäisien vuorokausien ajan. Näin kummitussirkka ehtii hieman tottua uuteen terraarioon, erilaiseen huoneilman
kosteuteen, outoihin ääniin, muuttuneeseen valaistukseen, ruokavalion vaihdokseen sekä kenties myös hoitorytmin
erilaisuuteen. Suuret olosuhdevaihtelut, ennen kaikkea sirkalle tuntematon ruoka ja sopimaton kosteus, johtavat herkästi
ongelmiin poikasten sekä vaativampien lajien kanssa.
Kummitussirkan voidaan sanoa kotiutuneen, mikäli se on yhä hengissä ja hyvissä voimissa viikon kuluttua uuteen
kotiin saapumisesta tai se on luonut nahkansa onnistuneesti uudessa ympäristössä. Munia haudottaessa vastakuoriutuneen
poikasen kanssa vastaava käännekohta on ensimmäinen nahanluonti, sillä valtaosa menehtymisistä tapahtuu ennen tätä.
Harrastus etenee
Kun ensimmäistä kummitussirkkaa on tullut pidettyä muutaman kuukauden verran, on monesti jo käynyt selväksi mihin
suuntaan harrastus lähtee etenemään: luovutaanko sirkojen pidosta kokonaan vain hankitaanko niitä lisää. Useimmiten
kummitussirkka koetaan varsin pitkäveteiseksi lemmikiksi joka ei tee mitään ja jonka kanssa ei voi tehdä mitään, ja
harrastus loppuu ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Onneksi kummitussirkat ovat varsin lyhytikäisiä lemmikkejä,
joten niistä luopuminen on helppoa.
Silloin tällöin joku kuitenkin kiinnostuu toden teolla kummitussirkkojen maailmasta. Jollekulle ainoastaan yksi laji
riittää; sitä tutkitaan, kasvatetaan ja sen käyttäytymistä ihastellaan vuodesta toiseen. Itse asiassa tämä tilanne
oli tuttu monelle harrastajalle vielä 2000-luvun alussa kun tarjolla ei ollut paria-kolmea lajia enempää.
Tavallista on myös että halutaan kokeilla uusia lajeja ja laajentaa kokoelmaa. Suositeltavinta on aloittaa helpoista
lajeista, kuten Carausius morosus (ruskosauvasirkka) tai Medauroidea extradentata (vietnaminsauvasirkka),
ja pitää aluksi mieluiten ainoastaan yhtä lajia kerrallaan. Helppojen lajien kanssa kummitussirkkojen pitoa on
palkitsevaa opetella koska ne sietävät jonkin verran hoitovirheitä, eikä vastaan tule jatkuvasti pettymyksiä kuten vaikeiden
lajien kanssa luultavasti kävisi.
Harrastuksesta kiinnostuneelle ja kokemusta keränneelle löytyy varmasti juuri se mitä etsii koska lajeja on tuhansia. On
suuria, on pieniä. Löytyy sauvasirkkamaisia, piikikkäitä ja lehtimäisiä. On siivekkäitä ja siivettömiä. Sarvellisia ja
sarvettomia. Värejäkin esiintyy laidasta laitaan - mustaa, ruskeaa, punaista, vihreää ja keltaista. Jopa
sini- ja violetinsävyisiä kummitussirkkoja tavataan. Lajien sisälläkin värien vaihtelu saattaa olla hyvin
laaja, joten sirkkaharrastajalle kyllästyminen tulee vain harvoin vastaan.
