Lainauksia kirjasta: Todistuksia lankeemuksesta ja
uskonpuhdistuksesta adventtikansan keskuudessa.

Toivo Karppi oli yllämainitun kirjan väliin kirjoittanut 11 liuskalle valittuja kohtia yllämainitusta kirjasta. Allaolevat 3 väliotsikkoa on otettu kirjasta, niitä ei ole liuskoissa. Kursivointi ja lihavointi ovat pääasiassa TK:n. On huomattava, että kyse on Ellen Whiten englanniksi kirjoittamista teksteistä, joita on 1900-luvun alussa käännetty saksaksi. Kyseinen Toivo Karpin käyttämä kirja, joka julkaistiin suomeksi 1939, on taas käännös saksasta. - K. P.

Siv.8:1. "Älköön yksikään uskaltako repiä alas meidän uskomme periaatteita - sitä perustaa, joka laskettiin jo työmme alussa Jumalan sanan tutkimisen, rukouksen ja ilmestysten kautta. Tälle perustalle olemme rakentaneet yli 50 (nyt yli 70) vuotta. Ihmiset voivat ajatella löytäneensä uuden tien, voivansa laskea lujemman perustan kuin mikä on jo laskettu, mutta se on suuri petos. 'Toista perustaa ei kukaan voi laskea kuin mikä on jo laskettu.' Jo menneisyydessä ovat monet yrittäneet uuden uskon perustamista uusien periaatteiden laskemiseksi, mutta kuinka kauan pysyi heidän rakennuksensa? Se luhistui piankin, silla se ei ollut perustettu kalliolle." (Dien. d. Evgl.s..272)

Siv.8: 2. "Työmme pääpiirteisiin ei saa tulla mitään muutosta. Sen pitää olla yhtä selvän ja lujan kuin miksi profetia on sen asettanut. Meillä ei saa olla minkäänlaista ystävyyssidettä maailman kanssa, vaikka arvelisimme siten voivamme saavuttaa enemmän. Herran mielisuosio ei lepää sellaisen yllä, joka asettuu Jumalan työlle esteeksi niissä kohdissa, jotka Jumala on tarkoin määrännyt. Ei saada heikentää yhtäkään totuuden osaa, joka on tehnyt seitsemännen -päivän-adventistit siksi, mitä he ovat. Meillä ovat totuuden vanhat rajakivet, kokemus ja velvollisuus, ja meidän täytyy seistä lujana koko maailman edessä puolustamassa periaatteitamme. On välttämätöntä saada herätykseen miehiä, jotka vievät Jumalan elävää totuutta kaikille kansoille." (Zeug. Bd. l. s.119)

Siv.15: 3. "Jos te koetatte syrjäyttää todistuksista Jumalan neuvoa, johon teidän tulisi alistua - jos te Jumalan kansana koetatte menettää luottamuksenne todistuksiin, joita hän on teille lähettänyt, niin te nousette Jumalaa vastaan niin varmasti kuin Koorak, Dathan ja Äbiram. Tehän tunnette heidän historiansa. Te tiedätte kuinka itsepäisiä he olivat mielipiteissään, että vaikka Jumalan tuomio erikoisella tavalla kukisti johtajia ja ruhtinaita, niin menivät eloon jääneet seuraavana aamuna Mooseksen [sivu 2] luo ja sanoivat: Te olette tappaneet Jumalan kansan. Tästä näemme kuinka vaarallinen petos voi vallata ihmismielen. Kuinka vaikea onkaan saada sieluja vakuutetuiksi siitä, että he ovat täysin sen hengen vallassa, joka ei ole Jumalasta." (5 T 66-67)

Siv. 16: 1-2. "0n varmaa, että keskuudessamme on tapahtunut luisumista, ja että olemme kääntyneet ihmisten puoleen, asettamalla inhimillisen viisauden jumalallisen viisauden tilalle.

Jumala on herättävä kansansa . Kun muut keinot eivät enää auta, niin on tuleva harha-oppeja, jotka seulovat ja eroittavat akanat nisuista. Herra kehoittaa kaikkia, jotka uskovat hänen sanaansa, heräämään unestaan. Hän on antanut meille raamatun totuuksien kautta ihanan, juuri tälle ajalle tarpeellisen valon, joka osoittaa meille edessämme olevat vaarat. Tämän valon tulisi herättää meidät innokkaaseen sanan tutkimiseen ja hartaaseen itsetutkisteluun sekä vakavaan kantamme koettelemiseen. Jumala tahtoo, että tutkimme perusteellisesti, rukouksella ja paastolla, koko totuuden perustaa. Uskovaisten ei tule tyytyä totuuskysymyksissä huonosti perusteltuihin käsityskantoihin ja mielipiteisiin. Heidän uskonsa tulee perustua Jumalan sanaan, niin että kykenevät ahdistuksen ajan tullessa, jolloin heitä viedään oikeuteen vastaamaan uskostaan, esittämään sävyisyydellä ja Jumalan pelolla toivoansa."(Zeugn. Bd 1. s. 59-60) .

s.16:3. "Seurakunnassa löytyy monia, jotka ovat aivan varmoja ymmärtämään kaiken, mitä he uskovat, mutta, jotka eivät tunne omia heikkouksiaan ennenkuin herätetään riidanalaisia kysymyksiä. Mutta jos heidät erotetaan uskonveljistään ia he joutuvat itsenäisesti selittämään uskonnollisen kantansa, niin silloin he tulevat ihmettelemään kuinka sekava heidän käsityksensä todella on ollut siitä, mitä he ovat totena pitäneet. Se on varma, että keskuudessamme on tapahtunut eroaminen elävästä Jumalasta ja kääntyminen ihmisten puoleen siten, että ihmisviisaus on asetettu jumalallisen viisauden tilalle." (D.d. Evgl. s. 264) [sivu 3]

S. 17: 1. "Varoittavia todistuksia annettiin toistamiseen. Kysyin itseltäni: Kuka on ottanut niistä vaarin? Kuka on ollut innokas katumaan syntejään ja epäjumalanpalvelustaan ja todella vakavasti pyrkinyt saavuttamaan korkean kutsumuksensa päämäärän ja voittopalkinnon Jeesuksessa Kristuksessa? Olen hartaasti odottanut ja toivonut, että Jumala antaisi muutamille henkensä voidakseen käyttää heitä vanhurskauden työaseina herättämään ja saattamaan seurakuntansa järjestykseen. Olen kadottanut miltei kaiken toivoni, koska olen vuodesta vuoteen nähnyt aina suurempaa luopumusta siitä yksinkertaisuudesta, jonka pitäisi, kuten Jumala on minulle näyttänyt, olla hänen seuraajiensa tunnusmerkkinä. Kiinnostus ja antautuminen Jumalan työhön häviävät. Kysyin: Missä ovat ne, jotka tunnustavat uskovansa todistuksiin ja koettavat elää heille annetun valon mukaan? Kuinka tarkkaan ovat he ottaneet vaarin heille annetuista varoituksista? Kuinka tarkkaan ovat he elänee t niiden neuvojen mukaan, joita ovat saaneet?" (Z. Bd 1. s. 18-19)

S. 17: 2, 3. "Juudan ylhäisimmät olivat olleet yhteydessä Tobian kanssa, kunnes eivät voineet enää tuntea hengellisiä asioita. Asia uudistuu ja niiden, jotka askel askeleelta ovat antaneet perään maailman vaatimuksiin ja mukautuneet sen tapoihin, ei tule olemaan ensinkään vaikea antaa perään esivallalle ja he tekevätkin sen mieluummin kuin antautuvat ivattaviksi, pilkattaviksi, loukattaviksi, vangitsemisuhkauksille ja kuolemaan. Riita ja taistelu käy Jumalan ja ihmisten lakien välillä. Tänä aikana tulee kulta eroitetuksi kuonasta seurakunnassa.

Todellinen hurskaus erotetaan muodollisuudesta ja valekullasta. Moni tähti, jota olemme ihailleet sen kirkkauden tähden, tulee sammumaan ja muuttumaan pimeydeksi." (E. G. White. Bibellektion vom 8. Maj 1909) --SY 10.40.149; 5 T 80,81)

S. 18:1,2. "Se todistaa suuresta pimeydestä, jos alennamme mittapuutamme saadaksemme siten enemmän kansan [sivu 4] suosiota ja sen kautta suurentaaksemme jäsenlukuamme , jonka lisääntyminen on ilomme aiheena. Jos jäsenluvun suuruus olisi todistuksena työn edistymisestä, niin silloin olisi saatanalla suurin syy iloon, sillä hänen seuraajiaan on tässä maailmassa kaikkein eniten.

Ihmiset koettavat kaikin keinoin tehdä vähemmän huomiota herättäväksi eroa seitsemännen-päivän-adventistien ja viikon ensimmäisen päivän viettäjien välillä. Minulle näytettiin joukko seitsemännen päivän adventisteja, jotka tekivät ehdotuksen, ettei sitä lippua tai merkkiä, joka tekee meidät erikoiseksi kansaksi, pidettäisi enää niin silmiinpistävän korkealla. He arvelivat, ettei se olisi mikään parhain menettely laitostemme menestyksen turvaamiseksi. Nyt ei ole kuitenkaan aikaa laskea lippuamme ja hävetä uskoamme. Sitä tuntomerkillistä lippua, johon on kirjoitettu sanat: "Tässä kysytään pyhien kärsivällisyyttä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen usko." (Ilm14:12), tulee meidän kantaa läpi koko maailman ahdistuksen ajan loppuun saakka. Vaikka meiltä kysyttäisiin enemmän voiman ponnistuksia työmme edistymiseksi monissa paikoissa, emme sittenkään milloinkaan uskalla salata uskoamme, saadaksemme sen kautta enemmän menestystä. Totuuden täytyy tulla sieluille, jotka ovat joutumaisillaan kadotukseen. Jos me salaamme sen jollakin tavalla, niin Jumala tulee häväistyksi, ja sielujen veritahroja havaitaan vaatteissamme. (Z. Bd. 2, s.167,168; 6 T 143-144)

S. 18:3. "Sydämeni on tuskaa ja kipua täynnä, kun ajattelen niitä laimeita sanomia, joita muutamat meidän saarnaajistamme julistavat, vaikka heidän tulisi julistaa sanomaa, johon kätkeytyy ja jota seuraa elämä ja kuolema. Saarnaajat nukkuvat, maallikkojäsenet nukkuvat ja maailma tuhoutuu synneissään. Auttakoon Jumala omiaan, jotka elävät ikuisuuden kynnyksellä, nousemaan miehinä ja naisina toimimaan." (Z. Bd 2 vanh.pain.135-136; 8 T 37)

S.33-34. "Jumalan koston päivä on juuri edessämme. Jumalan sinetti painetaan vain niiden otsiin, jotka huokaavat ja huolehtivat maassa tehtyjen kauhistusten tähden. Ne, jotka ovat yhdistyneet myötätunnossa maailman kanssa syöden ja juoden juopuneiden [sivu5] kanssa, tulevat varmasti hävitettäviksi vääryydentekijäin kanssa. 'Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan hävittääksensä maasta heidän muistonsa. Kun vanhurskaat huutavat, niin Herra kuulee ja pelastaa heitä kaikista heidän ahdistuksistansa." Ps. 34:17, 18.

Meidän omat tekomme ratkaisevat, josko tulemme vastaanottamaan elävän Jumalan sinetin tai lyödyksi hävityksen aseilla. Muutamia Jumalan vihan pisaroita on langennut jo maan päälle, mutta kun seitsemän viimeistä vitsausta tullaan vuodattamaan sekoittamattomana hänen vihansa maljaan, silloin tulee olemaan ilmeisesti liian myöhäistä katuminen ja suojan löytäminen. Ei mikään sovittava veri tule silloin huuhtomaan pois synnin tahroja. Siihen aikaan nousee se suuri enkeli Miikael, joka seisoo sinun kansasi lasten puolesta ia se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä asti, kun ihmiset rupesivat olemaan, aina .tähän asti. Ja sillä ajalla pelastetaan sinun kansasi, jokainen, joka löydetään kirjaan kirjoitetuksi."

Kun tämä ahdistuksen aika tulee, niin on jokaisen asia ratkaistu. Ei ole enää koeaikaa, ei enää armoa paatuneille. Jumalan kansa on sinetöity elävän Jumalan sinetillä. Jumala suojelee tätä pientä jäännösjoukkoa, joka on kykenemätön suojelemaan itseään kuolettavassa taistelussa lohikäärmeen sotajoukkoihin yhtyneitten maailman valtojen kanssa. Korkein maallinen arvovalta on antanut määräyksen, että heidän tulee palvella petoa ja ottaa vastaan sen merkki vainon ja kuoleman rangaistuksen uhalla. Auttakoon Jumalan kansaansa nyt, silla mitä voivat he tehdä sellaisessa kauheassa taistelussa ilman hänen apuaan?

Rohkeus, mielenlujuus, .usko ja ehdoton luottamus Jumalan pelastavaan voimaan ei tule yhdessä hetkessä. Nämä taivaalliset lahjat on .saavutettu vuosien kokemusten kautta. Pyhän, eteenpäin ponnistelevan elämän ja lujan uskollisuuden kautta oikeaan, tulevat Jumalan lapset sinetöimään kohtalonsa. Lukemattomien kiusausten saartamina he tiesivät että heidän täytyy kestää lujina tai he tulevat voitetuiksi. He tunsivat , että heillä oli suuri työ tehtävänä ja minä hetkenä tahansa ne saattoivat tulla kutsutuiksi jättämään varustuksensa; ja jos he [sivu 6]joutuisivat päättämään elämänsä, jäisi työ tekemättä ja se voisi merkitä ikuista kadotusta. He ottivat innokkaasti vastaan taivaallisen valon, niinkuin ensimmäiset opetuslapset Jeesuksen huulilta.

Kun nämä ensimmäiset kristityt olivat karkoitetut vuorille ja erämaihin ja jätetyt vankityrmiin kuolemaan nälkään, kylmään ja kidutuksiin, kun marttyyrikuolema näytti ainoalta heidän tuskiensa vapauttajalta, he iloitsivat, että heidät oli katsottu arvolliseksi kärsimään. Kristuksen tähden, hänen, joka oli ristiinnaulittu heidän tähtensä. Heidän arvokas esimerkkinsä tulee olemaan lohdutuksena ja rohkaisuna Jumalan kansalle, joka joutuu sellaiseen ahdistuksen aikaan, jota ei ole koskaan ennen ollut.

Ei kaikkia, jotka tunnustavat pitävänsä sapattia, tulla sinetöimään. On monia niidenkin joukossa, jotka opettavat totuutta toisille, jotka eivät tule saamaan Jumalan sinettiä otsaansa. Heillä oli totuuden valo. He tunsivat Mestarinsa tahdon. He ymmärsivät uskonsa jokaisen kohdan, mutta heillä ei ollut vastaavia tekoja. Niiden, jotka olivat niin suosittuja profetioilla ja taivaallisen viisauden aarteilla, olisi tullut toimia uskonsa mukaisesti. Heidän olisi tullut neuvoa perhettään niin, että hyvin järjestetyn perheen kautta olisivat saattaneet esittää maailmalle totuuden vaikutusta inhimillisessä sydämessä." (5 T 213-214)

S.43-47. "Sanoma Laodikean seurakunnalle on hirvittävä syytös, joka koskee nykyistä Jumalan kansaa. 'Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita... köyhä, sokea ja alaston."

Herra näyttää meille tässä, että sanoma, jonka hänen palvelijoittensa, jotka hän oli kutsunut, tuli viedä kansalle varoitukseksi, ei olisi mikään rauhan ja varmuuden sanoma. Jumalan kansa esitetään tässä Laodikean sanomassa lihallisen varmuuden tilassa, He ovat mukavuutta rakastavia ja luulevat olevansa hengellisten tietojen korkealla tasolla.

"Sinä sanot, olen rikas... ja alaston." Mikä suurempi pettymys voisikaan kohdata inhimillistä mieltä [sivu 7] kuin se, että luulee olevansa oikeassa vaikka kuitenkin on väärässä.

Totisen Todistajan sanoma havaitsee Jumalan kansan olevan surkeassa pettymyksen tilassa, mutta rehellisinä pettymyksissaänkin. He eivät tiedä, että heidän tilansa on Jumalan silmissä kurja. Samaan aikaan kun tämä on kohdistettu heihin, ovat he mielissään luullen olevansa palavassa hengellisessä tilassa. Totisen Todistajan sanoma hävittää heidän varmuutensa paljastaen heidän todellisen tilansa, hengellisen pimeytensä, köyhyytensä ja kurjuutensa.

Tämä sanoma, niin terävä ja vihlova, ei voi olla mikään erehdys, sillä sen on puhunut Totinen Todistaja, ja hänen täytyy olla oikeassa.

Niille, jotka tuntevat itsensä varmoiksi siinä, mitä he ovat saavuttaneet, ja jotka ajattelevat olevansa rikkaita hengellisessä tuntemisessa, on vaikea ottaa vastaan sanoma, joka selittää heidän pettävän itseänsä, ja olevan vailla kaikkia armolahjoja. Pyhittymäton sydän on kaikessa petollinen ja epätoivoisen vihainen.

Minulle näytettiin monien olevan mielissään siitä, että ovat hyviä kristittyjä, vaikka heillä ei ole valonsädettäkään Jeesukselta. Heillä ei ole mitään elävää kokemusta jumalisesta elämästä.

He tarvitsevat syvää ja perusteellista nöyryytyksen työtä Jumalalta ennenkuin tuntevat todellisen tarpeen tehdä vakavia ja kestäviä ponnistuksia saadakseen kalliin Hengen lahjan omakseen. Jumala johtaa kansaansa, askel askeleelta.

Kristityn elämä on alituista kamppailua ja yhtä ainoaa väellusta. Ei ole mitään lepoaikaa kamppailussa, Ainoastaan alinomaisilla lakkaamattomilla ponnistuksilla saavutamme voiton saatanan kiusauksista.

Yhtenä kansana riemuitsemme totuuden voimasta ja selvyydestä. Me kannatamme tässä tilassa täydellisesti selviä Raamatun totuuksia. Mutta meidät havaitaan liian köykäisiksi nöyryydessä, kärsivällisyydessä, uskossa, rakkaudessa, itsekieltäymyksessä, valvomisessa ja uhrautumisen hengessä. Meidän tulee harjoittaa raamatullista pyhyyttä. Synnit vallitsevat Jumalan kansan keskuudessa. Laodikealle osoitettua moitteen sanomaa ei oteta vastaan.

Monet pysyttelevät epäilyksissään ja heimasynneissään [sivu 8] ollen niin suuressa pettymyksessä, etteivät tunne tarvitsevansa mitään. He ajattelevat, että Pyhän Hengen moite heitä vastaan ei ole heille tarkoitettu eikä kohdistettu heihin. Sellaiset tarvitsevat suurinta armoa Jumalalta, jotta voisivat havaita henkisen vajavaisuutensa. Heiltä puuttuu melkein jokainen ominaisuus, joka on tarpeen täydelliselle, kristilliselle luonteelle. Heillä ei ole mitään käytännöllistä tietoa Raamatun totuudesta, joka johtaa nöyryyteen ia saattaa heidän tahtonsa sopusointuun Jumalan tahdon kanssa.

He eivät ole tottelevaisia Jumalan kaikille vaatimuksille. Ei riitä ainoastaan tunnustaa uskovansa totuuteen.

Kaikki Kristuksen ristin sotijat ovat velvoitetut lähtemään ristiretkelle sielujen vihollista vastaan, kiroamaan pahuutta ja puoltamaan oikeutta. Mutta Totisen Todistajan sanoma ilmaisee sen tosiasian, että hirveä pettymys painaa kansaamme, jonka vuoksi on tarpeellista lähestyä sitä varoituksella herättää se henkisestä uneliaisuudesta ratkaisevaan toimintaan.

Viime näyssäni näytettiin minulle, että tätä Totisen Todistajan määrättyä sanomaa ei ole noudatettu Jumalan suunnitelman mukaisesti. Kansa nukkuu edelleen synneissään. He jatkavat puhettaan, että ovat rikkaita eivätkä mitään tarvitse.

Monet kysyvät: Minkätähden ovat kaikki nämä varoitukset annetut? Minkä tähden todistukset syyttävät meitä alituisesti luopumisesta - ja raskaista synneistä? Me rakastamme totuutta ja menestymme, emmekä tarvitse näitä todistuksia ja moitteita.

Mutta katsokoot nämä nureksijat omiin sydämiinsä, verratkoon elämäänsä Raamatun käytännöllisiin oppeihin, nöyryyttäkööt sielunsa Jumalan edessä, antakoot Jumalan armon tunkeutua pimeyden läpi, niin heidän silmistään putoaisivat suomukset pois, ja he tuntisivat todellisen köyhyytensä ja kurjuutensa.

He tulisivat tuntemaan, että heidän tarvitsee ostaa kultaa, joka on tahraton luonne, Vapahtajan kalliissa veressä puhdistettu, ja silmävoidetta, joka on Jumalan armo ja antaa selvän ymmärryksen hengellisissä asioissa ja paljastaa syntejä. Tämä tunteminen on parempi kuin Ofirin kulta.

Minulle näytettiin, että pääsyynä siihen, miksi Jumalan kansa nyt on hengellisen sokeuden tilassa, [sivu 9] on se, etteivät he tahdo ottaa vastaan moitteita.

Useat ovat halveksineet niitä neuvoja ja varoituksia, .joita heille on annettu. Totinen Todistaja tuomitsee Jumalan kansan laimean tilan, joka antaa saatanalle suuren vallan heissä tänä valvomisen ja odottamisen aikana.

Itsekkäät, ylpeät ja syntiä rakastavat joutuvat aina epäilyksien ja syntien saartamiksi. Saatanalla on| kyky herättää epäilyksiä ja tehdä vastaväitteitä Jumalan lähettämiä varmoja todistuksia vastaan sekä saattaa ihmisiä ajattelemaan, että uskottomuus ja mutkikkaiden kysymysten tekeminen on hyve ja älykkyyden merkki. Ne, jotka haluavat epäillä, saavat siihen riittävästi tilaisuutta. Jumala ei tule poistamaan tilaisuuksia epäuskolle. Hän antaa totuuksia, joita tulee huolella tutkia nöyrällä sydämellä ja oppivaise1la hengellä ja kaikki tulisi ratkaista; naiden totuuksien avulla.

Iankaikkisella elämällä on loppumaton arvo ja maksaa meille kaiken, mitä meillä on. Minulle näytettiin, ettemme oikein pidä arvossa pyhiä asioita, Kaikki, joilla on arvonsa tässäkin maailmassa, täytyy vaivalla saavuttaa , useinkin hyvin tuskallisin uhrein, ja kaiken tämän saavuttaakseen vain katoavan aarteen.

Olisimmeko vähemmän halukkaita tekemään ponnistuksia, kärsimään taistelua ja vaivaa, tuomaan suuria uhreja saadaksemme sen aarteen, jolla on loppumaton arvo, nimittäin elämän jota mitataan iankaikkisuudella? Voiko taivas maksaa meille liian paljon.

Usko ja rakkaus ovat kultaisia aarteita, joita Jumalan kansalta puuttuu. Minulle näytettiin, että uskottomuus varoitusten, rohkaisujen ja moiteen todistuksiin poistaa valon Jumalan kansalta. Uskottomuus sulkee heidän silmänsä, niin etteivät he tunne todellista tilaansa. Uskollinen Todistaja kuvaa heidän sokeuttaan: Sinä et tiedä, että olet kurja ja viheliäinen, köyhä , sokea ja alaston.

Usko Kristuksen pikaiseen tuloon vähenee. Herrani viivyttelee tuloaan! Tätä ei sanota ainoastaan sydämessä, vaan lausutaan sanoin ja ratkaisevimmin teoissa. Huumaus on vallannut Jumalan kansan mielet ajanmerkin tavoin tänä odotusaikana.

Tämä hirveä kohtuuttomuus vaatii suurinta huomiota eläviä todistuksia, jotka karkoittavat synnin seurakunnasta. Usko on vahentynyt peloittavassa määrässä [sivu 10] ja ainoastaan koettelemusten kautta voi se lisääntyä." (3 T 252 - 256)

S. 51: 1. "Jumala piti Eeliä Israelin pappina ja tuomarina edesvastuussa hänen kansansa siveellisestä ja uskonnollisesta tilasta ja erikoisesti poikiensa luonteesta. Hänen olisi pitänyt ensin koettaa lempein keinoin pidättää pahuutta alallansa, mutta ellei se olisi auttanut olisi hänen tullut tukahduttaa pahe mitä ankarimmilla keinoilla. Sentähden, että hän ei nuhdellut pahuutta eikä käyttänyt oikeutta syntiä vastaan, veti hän päälleen Jumalan mielipahan. Häneen ei voitu luottaa, että hän pitäisi Israelin puhtaana. Ne, joilla on liian vähän rohkeutta moittimaan pahuutta tai ketkä välinpitämättömyydestä tai kiinnostuksen puutteesta eivät tee todellisia ponnistuksia perheensä tai Jumalan seurakunnan puhdistamiseksi pahuudesta, joka voi olla syynä heidän velvollisuutensa laiminlyömisestä, tullaan vaatimaan siitä edesvastuuseen. Me olemme todellakin yhtä suuressa edesvastuussa pahasta, jota olisimme voineet estää vanhemman, tai hengellisen vaikutusvaltamme kautta, kuin jos olisimme sen itse tehneet." (P u P 583)

S 51, 52. "Kuinka vähän onkaan osoitettu kärsivällisyyttä, kuinka monta katkeraa sanaa lausuttu, kuinka paljon syytöksiä langetettu Jumalan varsinaisten lasten keskuudessa niitä vastaan, jotka eivät olleet meidän uskoamme. Monet ovat pitäneet toisiin uskonsuuntiin kuuluvia suurina syntisinä, kun taas Jumala ei pidä heitä sellaisina. Niiden jotka sillä tavoin katselevat toisten uskonsuuntien jäseniä, on nöyryytettävä itsensä Jumalan mahtavan käden alla. Niillä, joita he tuomitsevat, on saattanut olla vain pieni valo, harvoja tilaisuuksia ja etuoikeuksia. Jos heillä olisi ollut se valo, joka monilla meidän seurakuntamme jäsenillä on ollut, olisivat he voineet edistyä paljon suuremmassa määrin ja paremmin edustaa uskoaan maailmalle. Niistä, jotka kerskuvat valostaan, eivätkä kuitenkaan kulje siinä, sanoo Kristus: "Mutta minä sanon teille: 'Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva huokeampi kuin teidän. Ja sinä Kapernaum (seitsemännen päivän adventistit), joilla on ollut suuri valo, joka olet [sivu 11] taivaaseen asti ylennetty (etuoikeuksiin nähden), sinä syöstään hamaan helvettiin asti. Sillä jos Sodomassa olisivat tapahtuneet ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman on oleva tuomiopäivänä helpompi kuin sinulla. - Silloin Jeesus sanoi: Minä ylistän sinua, oi, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä (omasta mielestään viisailta) ja ilmaissut sen lapsenmielisille." RH 31/ 1.8.1893.

s. 55:3, 57:1-3. "Yönäyssä näytettiin minulle hyvin vaikuttava tapahtuma. Minä näin suuren tulikerän putoavan keskelle pyhiä rakennuksia ja tuhoavan ne yhdessä hetkessä. Minä kuulin jonkun sanovan: "Me tiesimme, että Jumalan tuomiot tulevat kohtaamaan maata, mutta me emme tietäneet, että ne niin pian tulevat. Toiset vastasivat vaikeroiden: Te tiesitte sen! Miksi ette puhuneet siitä meille? Me emme tietäneet siitä! Joka puolelta kuulin samantapaisia moitteen sanoja.

Heräsin suuresti masentuneena. Kun jälleen vaivuin uneen, olin ikäänkuin yhdessä suuressa kokouksessa. Joku, jolla oli suuri voima, puhui siellä, näyttäen karttaa, joka oli levitettynä eteemme. Hän sanoi, että se kartta esittää Jumalan viinimäkeä, jota pitää hoitaa. Kun taivaallinen valo loisti jonkun päälle, tuli hänen edelleen säteillä sitä toisille. Tulia piti sytyttää monille seuduille ja niistä jälleen toisia tulia.

Minä näin valon loistavan kaupungeista ja kylistä, maan korkeista ja matalista paikoista. Jumalan sanalle oltiin kuuliaisia, sen seurauksena pystytettiin hänelle muistopatsaita jokaisessa kaupungissa ja kylässä. Hänen totuuttaan julistettiin yli koko maailman.

Sanat toistettiin: Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, ja niin se [jää kesken]