Hebrealaiskirjeen kirjoittaja: Kirjeessä ei ilmoiteta kirjoittajaa. Siitä, kuka on kirjeen kirjoittaja, on paljon kiistelty. Tutkijat ovat eri mieltä sen johdosta. Kirjoittajan on sanottu olevan Paavalin, Apollon (nykyisten jumaluusoppineiden mukaan),Barnabaan, Luukkaan.
I. Itämailla ammoisista ajoista asti on pidetty Paavalia kirjeen kirjoittajana.
II. Länsimainen kirkko ja sen opettajat epäilivät, tokko Paavali olisi Hebrealaiskirjeen kirjoittaja.
III. KIrjan omat todistukset.
IV.Syitä miksi epäillään, ettei se olisi Paavalin kirjoittama:
Pääasia on kuitenkin se, ettei kristittyjen keskuudessa ole koskaan epäilty kirjeen Jumalan Hengen innoittamaa alkuperää.
Kirjeen kirjoittamisen katsotaan tapahtuneen ennen Jerusalemin hävitystä . Hebr 8:3-4 "...ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ... on... koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja..." Hebr 10:1-4 "... samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta... Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä." Useat tutkijat arvelevat sen olevan kirjoitetun n. vuosien 67, 68 paikkeilla.
Vertailuja: Hebr 13:23 "...saan minä hänen kanssaan nähdä teidät"; 2 Tm 4:21 "Koetan päästä tulemaan ennen talvea." Hebr 13:18 "Rukoilkaa meidän edestämme"; 1 Ts 5:25 "veljet, rukoilkaa meidän edestämme." Suurempien yhtäläisyyksien rinnalla voimme ottaa huomioon myöskin nämä pienemmät yhtäläisyydet.
Hebrealaiskirje puhuu ensikädessä juutalaisille. Siinä osoitetaan kuinka Vanhan Testamentin aikuinen jumalanpalvelus kuvaa Uuden Testamentin aikuista palvelusta.
Hebr 1:1,2 "monin erin", "monin tavoin", toinen käännös: "monesti ja monella tapaa." Raamatussa puhutaan monista profeetoista, mutta heitä on ollut paljon enemmän kuin mitä Raamatussa mainitaan. Mt 23:37 "..kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi..." Jumalan lähetit ovat puhuneet kansalle. "Monella tapaa", Jumala puhui heille Siinailla suullisesti. Sen lisäksi hän on puhunut suullisesti, kirjoitusten muodossa, suorasanaisesti, runollisesti, vertauskuvallisesti, hellästi ja ankarasti.
Hebr 1:2 Kristus maailman luoja. Joh 1:1-10; Kl 1:16-17. Kristus Jeesus on luoja ja perillinen. Hebr 1:13 vihollinen pannaan hänen astinlaudakseen.Astinlauta. Perustuu itämaiseen tapaan. Voittajakuninkaan tai ruhtinaan edessä täytyi voitetun taipua tunnustaen alistuvaisuutensa, jolloin kuningas tai ruhtinas pani jalkansa hänen niskansa päälle. Näin, taivuttaen niskansa, osoitti voitettu alistumista.
Saatana pitää itseään maailmanruhtinaana ja omistajana, mutta sitten Jeesus on perillinen. Me olemme "perillisiä lupauksen mukaan", Gal 3:29. Hebr 1:3 "istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa." On suuri ero, kun vertaamme tätä hänen maanpääliseen elämäänsä. Fil 2:7 "tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon".
Hän muuttui kirkkaudestaan, jotta voisi muuttaa meidät ja tehdä synnittömiksi.
Hebr 1:4-14. Jeesusta ja enkeleitä verrataan toisiinsa. Kristus ei ole tavallinen enkeli:
Hebr 2:1,2. Kristuksen kautta julistetaan meille tärkeä sanoma. Jos jo profeettain sanomat olivat vakavia, niin kuinka paljon ennemmin hänen sanomansa. Yleensä arvokas henkilö lähetetään viemään tärkeää sanomaa. Tämän sanoman tuojana esiintyy maan ja taivaan Herra.
Hebr 2:2,3. Hän tahtoo päästää meidät synnin vallasta ja pelastaa meidät. Jeesus tuli pelastamaan ja päästämään meitä tottelemattomuudesta. Rm 1:5 "että syntyisi uskon kuuliaisuus," Rm 16:26 "uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." Juuri tämä on evankeliumin tarkoitus. Jotka eivät välitä sanomasta, joutuvat virran vietäväksi. 2 Ts 2:10,11. Ne, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen, joutuvat kadotukseen. Mt 7:26,27; Hebr 2:3.
Hebr 2:5-18. Tässä puhutaan sukulaisuudesta ihmisen ja Kristuksen välillä. Hebr 2:6,7. Puhutaan Jeesuksesta, mutta myöskin ihmisestä, molemmat tehtiin vähäksi aikaa "enkeleitä halvemmaksi". Ihminenkin on luotu vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, mutta tulevaisuudessa pelastetut saavat korkeamman aseman kuin he. Hänet asetetaan hänen kättensä tekojen herraksi. Tällainen asema oli ihmisellä jo Edenkodissa.
Heb 2:11,12. "Kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljikseen.
Hebr 2:12,13. Ihmisiä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Ihmisiä yhdistää Jumalaan uusisyntyminen. He ovat Jumalasta syntyneet ja heitä kutsutaan veljiksi. 1 Joh 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä... sillä hän on Jumalasta syntynyt." 1 Pt 1:3 "...Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta." Enkelit eivät ole tulleet Jumalan pojiksi, mutta ihmiset tulivat. Samoinkuin Kristuskin kuolemansa ja kärsimyksensä kautta tuli korkeammaksi kuin aikaisemmin.
Fl 2:8,2,10. "Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman..." Ihminen on myöskin alennustilassa, ja kun hänet koroitetaan, saavuttaa hän korkeamman aseman kuin ne, jotka eivät ole langenneet. 2 Tm 2:12 "Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita.."
Hebr 2:14,15. Jeesus kukistaa kuolemansa kautta kuoleman:
Hebr 3:1,2. "..olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset.." Kutsu kuuluu ihmisille, mutta ei vain kutsu vaan erikoinen kutsumus tulla Jeesuksen Kristuksen kanssahallitsijaksi. Hebr 2:1 meidän ei tulisi olla välinpitämättömiä tästä kutsusta.
Hebr 3:3-6. Tässä otetaan Mooses uskollisuuden esikuvaksi. Mooses oli kyllä uskollinen mutta hän itse oli myös osa siitä huoneesta. Hän oli "palvelijana uskollinen". "kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana." Kuinka paljon tärkeämpi onkaan se mikä on annettu Kristuksen kautta, kuin se mikä on annettu Mooseksen ja profeettain kautta. Jeesus sanoi Mooseksesta Joh 5:46[:ssa] "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
Hebr 3:7-9. Vanhan Israelin tottelemattomuus ja uskottomuus on meille varoittavana esimerkkinä. Hebr 2. luvussa kehoitetaan ottamaan vaari siitä, mitä kuulee. Hebr 3. luku puhuu siitä, kuinka heidän kävi. Hebr 3:7,13,15. "Tänä päivänä". Tämä päivä on meidän päivämme. Huomisesta emme tiedä. Yleensä ihminen on taipuvainen lykkäämään ratkaisunsa tuonnemmaksi. Sr 12:1. Mutta tuonnempana tulevat pahemmat päivät ja ratkaisu on vaikeampi ja kenties mahdotonkin. Silloin voi helposti joutua virran vietäväksi ja joutua paatumukseen. Moni voi ajatella, että tässä puhutaan paatumuksesta, joka kohtaa kääntymättömiä. Tämä puhuu tosin siitäkin mutta ennenkaikkea juuri niistä, jotka ovat kerran lähteneet tielle. Hebr 3:16 He olivat lähteneet matkalle, mutta tottelemattomuuden kautta paatuivat ja hukkuivat. Hebr 3: 14 "osalliksi Kristuksesta". Tällaisiakin voi kohdata paatumus, jos eivät pysy kestävinä loppuun asti.
Hebr 3:18,19. He olivat aloittaneet matkan, mutta eivät voineet päättää sitä. Hebr 3:19. Tässä ei sanota "tottelemattomuuden" vaan "epäuskon tähden". Tässä luvussa samaistetaan nämä niin lähelle toisiaan, että ne tarkoittavat aivan samaa asiaa. Missä on tottelemattomuutta, siellä on epäuskoa ja missä on kuuliaisuutta, siellä on uskoa.
Tämän luvun voisimme otsikoida: Taivaallinen sapattilepo.
On äärimmäisen tärkeä ottaa vaari saamastamme valosta. Ensikädessä tässä puhutaan juutalaisista. Toiset heistä seurasivat valoa ja kulkivat eteenpäin; toiset eivät seuranneet ja siksi jäivät jäljelle. Samoin käy tänäkin päivänä vieläpä silloinkin kun Jeesus tulee, "toinen otetaan, toinen jätetään". Jotka eivät ole kulkeneet eteenpäin, ne eivät pääse lepoon.
Hebr 4:2. Sanoman tulee uskossa sulautua elämäämme.
Hebr 4:3. Tähän lepoon päästään uskon kautta. Uskoon liittyy kuuliaisuus, epäuskoon tottelemattomuus. Uskon kautta saamme levon sydämellemme.
Hebr 4:4,5. Tämä toteutui jo korpivaelluksen aikana. Se kansa, mikä lähti Egyptistä, tuhoutui korvessa. Ainoastaan Joosua ja Kaaleb, joissa oli "toinen henki", pääsivät Kanaaseen. Lukemassamme paikassa tarkoitetaan sitä lepoa mikä saavutetaan Kristuksen kautta sekä myöskin lopullista lepoa uudessa Kanaassa.
Hebr 4:6 Tämä puhuu ensikädessä luonnollisen Kanaanmaan levosta. Hebr 4:7 puhuu iankaikkisen Kanaan levosta. Taas kuuluu sanoma: "Älkää paaduttako sydämiänne."
Hebr 4:8. "Jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä." Joosua saattoi heidät vain ulkonaiseen Kanaaseen, joka on vain uuden maan vertauskuva. Se minkä levon he saavuttivat Palestiinassa oli vain esikuvallinen lepo.
Hebr 4:11 osoittaa, ettei tässä tarkoiteta tätä esikuvallista lepoa, koska kehoitetaan ahkeroimaan siihen. Jae tarkoittaa levon saavuttamista uudessa maassa.
Hebr 4:12,13. Puhutaan Jumalan sanan ihmeellisestä voimasta. Meidän tulee uskoen ottaa vastaan Jeesus pelastajana ja auttajana. Jae puhuu lepoon tulon yhteydessä Jumalan sanasta. Jumalan sanalla luotiin kaikki ja sen jälkeen seurasi lepo. Samoin uudestiluominen tapahtuu Jumalan sanan kautta ja sen päätyttyä seuraa sapatinlepo.
Hebr 4:14-17. Jeesus, ylimmäinen pappi. Kun ihminen on paatunut, silloin ei ole enää oikea aika mennä armonistuimen, Jeesuksen luo. Rm 3:24,25. "Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kutta hänen vereensä." Vanhan liiton aikuinen armoistuin kuvasi Kristusta. Armoistuin oli ihmisen ja Jumalan lain välillä. Jeesuksen Kristuksen kautta voi tulla sopusointuun Jumalan lain kanssa.
Hebr 5:1-8. Näissä puhutaan vanhan liiton aikuisesta pappispalveluksesta. Ylimmäinen pappi oli heikkouden alainen, siksi hän voi säälien kohdella kansan heikkouksia.
Jeesus Kristus ei ollut heikkouden alainen, vaan hän oli täydellinen. Hän tuli ihmiseksi ja joutui kosketuksiin niiden kiusausten kanssa, jotka myöskin ihmisiä kohtaavat. Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin, mutta kuitenkin ilman syntiä. Juuri tämän tähden hänkin voi säälien kohdella heikkouksiamme.
Ylimmäinen pappi ei itse voinut ottaa itselleen ylimmäisen papin arvoa, vaan hänelle kuului se syntyperänsä perusteella.
Jes 53 luku kuvailee niitä kärsimyksiä ja kiusauksia, jotka Jeesus sai läpikäydä.
Hebr 5:5. Jeesus ei myöskään ottanut itse itselleen ylimmäisen papin tehtävää, vaan Jumala antoi sen hänelle hänen syntyperänsä perusteella.
Hebr 5:8. "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden." Tämä voi tuntua oudolta, sillä eikö Jeesus ollut aikaisemmin kuuliainen. Kyllä hän oli kuulianen, mutta taivaassa hänellä ei ollut tilaisuutta osoittaa kuuliaisuutta kärsimyksissä.
Saatana syyttäessään Jobia (Job 1:11) viittaa siihen, kuinka hyvinä päivinä voi palvella Jumalaa, mutta jos ihminen kohtaa kärsimyksiä, niin silloin hän kenties kiroaisi Jumalan. Jeesus osoitti nyt elämänsä kautta tämän väitteen perättömäksi.
Hebr 5:9. "Ja kun hän oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset." Eikö hän ollut täydellinen? Kyllä oli. Mutta nyt hän tuli "täydelliseksi" työhön ja kärsimyksiin nähden, hänhän sanoi: "Se on täytetty." Hän suoritti kaikki täydellisesti.
Hebr 5:11-14. Tässä puhutaan kuuliaisuuden merkityksestä. Dan 12:10 "Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät." "Olette käyneet hitaiksi kuulemaan." Näissä paikoissa varoitetaan haluttomuudesta. Jos emme nauti Jumalan sanaa ruuaksemme, niin muutumme jälleen lapsiksi ja lopulta kuolemme.
Tämä luku liittyy läheisesti edellisen loppuosaan. Heidän olisi jo pitänyt olla opettajia, mutta ovat vielä opetuksen tarpeessa.
Hebr 6:1-3 puhuu juuri näistä Kristuksen opin alkeista. Joskus käytetään tätä puolustuksena siitä, ettei tulisi puhua kasteesta. Mutta emme voi rakennusta rakentaa ellei perustusta ole laskettu ja ellei se ole luja. Emme voi rakentaa eteenpäin ellei perustusta ole vielä pantu. Päinvastoin Paavali tahtoo tässä sanoa, että teillä pitäisi jo olla perustus.
Jos esim. parannusta ei ole tehty, täytyy se ensin tehdä, ennenkuin voi mennä eteenpäin. Samoin nämä muutkin ovat välttämättömiä.
Hebr 6:4,5. Kysymys käy vakavaksi. Joka on langennun [!] ja lähtee uudelleen pelastuksen tielle, ei voi muutoin sitä tehdä, kuin laskemalla perustuksen uudelleen. Tällaisille annetaan uudelleen tilaisuus tulla pelastustielle. Mutta sellaisten, jotka jatkuvasti vaeltavat tottelemattomuudessa, on mahdoton tulla parannukseen.
Hebr 3:13. "Vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan:tänä päivänä, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi." Mahdollisuudet voi päivä päivältä vähentyä. Ne, jotka eivät aikanaan vastaanota pelastusta, jättävät tämän elämän Kristuksen ristiinnaulitsijoina.
Hebr 6:11,12. Jatkuvaa intoa ja harrastusta tarvitaan ja tulee säilyttää toivon antama varmuus loppuun saakka.
Hebr 6:13-20. Tässä esitetään vakuuksi [!] Jumalan lupausten luotettavaisuudesta. Hebr 6:14,15. Abraham sai mitä oli luvattu. Tästä elämästä lähtiessään hänellä oli varmuus siitä, lupaukset, jotka hänelle oli annettu täyttyvät.
Hebr 6:16. Ihmiset vannovat suuremman kautta. Vala lopettaa vastaväitteet.
Hebr 6:17,18. "Jumalan lupausten perillisille... vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta (lupauksesta ja valasta) muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta."
Hänen lupaukseensa ja valaansa perustuu meidän toivomme. Hebr 6: 19,20. Se on meidän sielumme ankkuri. Ankkuri on heitetty kiinteään pohjaan. Täällä maailmassa ei ole mitään sellaista, sillä kaikki horjuu ja huojuu ja lopulta katoaa. Ainoa kestävä perusta on esiripun sisäpuolella. Sinne tähtää meidän toivomme. Toivomme perustuu Jumalan lupauksiin. Pelastuksemme takuu on Jeesus Kristus, ja usko on tämän ankkurin köysi.
Tässä luvussa on vertailuja Melkisedekin ja leeviläisen pappeuden välillä. Melkisedekin pappeus oli korkeampi. Melkisedek on salaperäinen henkilö.
Melkisedek = 'vanhurskauden kuningas' eli tarkemman käännöksen mukaan 'kuninkaani on vanhurskas'; Saalemin kuningas = 'rauhan kuningas' = 'Jerusalemin kuningas'; 'Korkeimman pappi'.
Hebr 7:3 "Jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti." Syyrialaisen Raamatun mukaan kuuluu Hebr 7:3 seuraavasti: "Jonka isästä ja äidistä ei ole kirjoitettu sukuluetteloissa, ei myöskään hänen päiviensä alusta, eikä elämän lopusta."
Jeesus on tällaisen järjestelmän mukaan pysyvä pappina.
Mikä on Melkisedek? 1) Muutamat arvelevat sen olevan enkelin. "Jolla ei ole ... päivien alkua eikä elämän loppua," Tämä ei sopisi oikein hyvin enkeleihin. 2) Toiset arvelevat hänen olevan Pyhän Hengen ihmismuodossa. Melkisedek näyttää olleen Abrahamin tuttava. 3) Että hän olisi Seem. Hän eli vielä Abrahamin aikana. Seem kuoli n.v. 1846 eKr ja Abraham v. 1821 eKr. 4) Että hän olisi Jumalan lähettiläs toisista maailmoista.
Tavallinen ihminen hän ei kuitenkaan todennäköisesti ollut. Melkisedekiä voimme vain pitää erikoisena Jumalan lähettiläänä.
Hebr 7:7. Hän oli korkeampi Abrahamia.
Kymmenykset. Hebr 7:2. Abraham antoi Melkisedekille kymmenykset. Hebr 7:4,6. Kuinka suuri hän onkaan, jolle Abraham antoi kymmenyksiä. Hän joka ei ollut johtunut leeviläisistä, otti kymmenyksiä Abrahamilta.
Kymmenysten säätämisestä ei ole käskyä Raamatussa. Näyttää siltä niinkuin se tässäkin esiintyisi vanhana tunnettuna asiana.
Herod[ot]os kertoo siitä historiansa monissa kohdissa. Hän mainitsee sen olleen käytännössä monilla kansoilla. Samoinkuin Raamatun alkukertomukset esiintyvät monilla kansoilla tosin tarunomaisi[n]a, samoin lienee kymmenysjärjestelmäkin ammoisista ajoista olleen voimassa. Juutalaisten keskuudessa ajan alkukertomukset säilyivät selvempinä juuri kirjoitetun sanan perusteella. Muilla kansoilla on siihen liittynyt paljon tarunomaista ja punoutunut paljon taikauskoa.
Kymmenysjärjestelmä on voimassa myöskin melkisedekiläisen pappeuden aikana. Emme tiedä onko Melkisedek tämän järjestelmän tuonut.
Hebr 7:11,28. Pappislain mukaan piti ylimmäisen papin kuulua leeviläisiin. Tämän lain mukaan Kristus ei olisi ollut pappi. Kristus tuli syntyperänsä puolesta papiksi. Vrt Hebr 5:5.
Hebr 7:12. Pappeuden muuttuessa tuli koko seremonialaki muuttumaan. Hes 20:25,24. "Koska he eivät pitäneet minun käskyjäni ... annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää." Juuri kansan alhaisen hengellisen tason tähden oli seremonialaki annettu.
Hebr 9:9,10. "Uhrataan lahjoja ja uhreja...jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti." Toinen pappeus astui voimaan. Jeesus on tullut melkisedekiläisen pappeusjärjestelmän mukaan ylimmäiseksi papiksi. Hebr 10:1 "Laissa on vain tulevan hyvän varjo." Tässä puhutaan pappeuslaista, joka on erikoinen osasto seremonialaissa. Hes 20:25 Ne ovat käskyjä joissa ei ole elämää. Jeesus ei ole pappi tämän lain mukaan eikä hänen pappeudessansa sitä noudateta. Hebr 7:28 osoittaa, että pappeuslaki on muuttunut.
Hebr 8:1,2. Toisenlainen ylimmäinen pappi. Vanhan liiton pappeus muistutti tätä. "Pääkohta", Jeesus on maailmankaikkeuden A ja O. Kristus on elämämme A ja O. Hänen tulee olla puheemme pääkohtana. Hänen tulee olla saarnassa A:na ja O:na.
Kristus oli pääkohtana apostolisessa julistuksessa. Apt 5:42. "He julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta." Apt 8:5 "Filippus... saarnasi heille Kristusta." Apt 11:20 "Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta." 1 Kr 2:2 "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." Apostolien sanoma oli Kristuskeskeinen.
Kristus ylimmäisenä pappina ja uhrikaritsana. Hebr 8:1 Jeesus on taivaassa ylimmäisenä pappina niin kauan kunnes vihollinen asetetaan hänen jalkainsa astinlaudaksi. Hän toimii myös välittäjänämme. Hebr 8:6 "Hän on myös paremman liiton välimies." Hebr 2: 17 "Laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä,sovittaakseen kansan synnit." Siis hän on myös sovittaja. Rm 8:34 "Hän rukoilee meidän edestämme." Hän on esirukoilijamme. 1 Jh 2:1 "Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." Hän on meidän puolustajamme.
Hän ei ole aina ylimmäisenä pappina. Kun armotalouden aika päättyy, jättää Jeesus ylimmäispapillisen tehtävänsä. Silloin hän istuu Daavidin valtaistuimelle. Hänestä tulee tämän maailman hallitsija. Daavid oli Kristuksen vertauskuva.
Luuk 1:31-33 "hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin hänen isänsä, valtaistuimen.
Jr 23:5 "Minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa."
Hs 37:24 "Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen."
Hebr 8. luku puhuu taivaallisesta pyhäköstä. Hebr 8:2,5,7 "oikea maja", maallinen pyhäkkö on "taivaallisten kuva ja varjo"; ensimmäinen liitto ei ollut moitteeton. Maallinen pyhäkkö oli esikuva. Usein kuulemme puhuttavan, että maallinen pyhäkkö vastaisi täysin taivaallista. Mutta puhuttaessa maallisesta ja taivaallisesta tulee näiden välillä olla suuri ero.
Hebr 8:5 Maallinen pyhäkkö oli vain taivaallisen "kuva ja varjo". Varjokuva on toisenlainen kuin itse todellisuus.
Jumalan laki, maallisessa pyhäkössä, kuvasi Jumalaa. Armoistuin kuvasi Kristusta. Rm 3:25. Kerubit kuvasivat enkeleitä ja heidän palvelustaan. Maallinen kaikkein pyhin oli pimeä. Taivaassa ei ole pimeä. (Vrt 1 Kn 8:11,12 Kaikkein pyhin oli pimeä, mutta Herran kirkkaus täytti sen aika ajoin).
1Kn 8:27; Js 66:1; Apt 7:48 "Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa."
"Oikea maja", totinen maja. Hebr 8:2,5,7; 9:7,24. "Oikea maja", maallinen oli "taivaallisten kuva ja varjo"; ensimmäinen liitto ei ollut moitteeton, mutta uusi on; "ylimmäinen pappi ... uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä;" "sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka on vain sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme."
On olemassa taivaallinen pyhäkkö ja uhrikaritsa ja ylimmäinen pappi. Maallinen pappeus oli välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus on uuden liiton välittäjä: Hebr 8:8 "Sillä moittien heitä hän sanoo: Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton." Hebr 8:10 Uudessa liitossa kirjoitetaan laki sydämeen. Ympärileikkaus, vanhassa liitossa, kuvasi ihmisen eroittamista Jumalalle.
Jumalan sana kirjoittaa Jumalan lain sydämeen ja Jumalan Henki on se käsi, joka pitää tätä Jumalan sanan kynää. 2 Kr 3:3.
Hebr 8:11,12. Silloin ei kukaan opeta toistaan, sillä kaikki tuntevat Herran. Tämä ei tapahdu tässä ajassa. Fil 1:6 "varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka."
Kun uuden liiton päämäärään on päästy, silloin ei tarvitse opettaa enää toinen toistaan, sillä silloin kaikki tuntevat Herran.
Hebr 9:10. Seremonialaki oli "lihan sääntöjä" lihalliselle Israelille, Gal 4:29. Uuden liiton säännöt ovat hengellisiä. Hs 20:25 puhutaan kuinka seremonialain säänöt annettiin kansan alhaisen hengellisen tason vuoksi. Ne olivat "lihan sääntöjä".
Hebr 9:10; Kl 2:14; 5 Ms 31:26 Tämän lain Jeesus kuolemansa kautta naulitsi ristille. Se poistettiin Kristuksessa.
Nekään, jotka olivat vanhassa liitossa, eivät pelastuneet vanhan vaan uuden liiton kautta, sillä silloinhan olisi koko Israelin kansa pelastunut. Vert Hebr 9:9; 10:1,4; Apt 4:12. Uhrit eivät tehneet uhraajia täydelliseksi.. Muuta nimeä, kuin Jeesus-nimi, ei ole annettu. Ainoastaan tämän nimen kautta pelastuivat sekä vanhan että uuden liiton aikuiset pyhät. "Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä."
Apt 2:38; 3:19. Kääntymällä, uskomalla Jeesukseen ja tekemällä parannuksen pyyhitään synnit pois.
Salomon temppelin kivet olivat louhoksissa hakatut ja muovaillut valmiiksi. Kun ne asetettiin temppeliin, ei vasaran ääntä kuulunut. 1 Kn 6:7; 2 Ms 36:20-34 "Majan" eli "asumuksen laudat tehtiin akasiapuusta, pystyyn asetettaviksi. Jokainen lauta oli 10 kyynärää pitkä ja puoltatoista kyynärää leveä... laudat päällystettiin kullalla" 2 Ms 26:15-30 "aseta asumus pystyyn". Myöskin nämä asumuksen laudat tehtiin etukäteen valmiiksi ja sitten asumus asetettiin pystyyn. Sekä temppelin kivet että asumuksen laudat kuvaavat seurakunnan jäseniä. Täällä heidät louhitaan ja tehdään valmiiksi "Kristuksen päivään saakka". Kristuksen tullessa heidät muutetaan ja asetetaan "elävinä kivinä" (1 Pt 2:5) taivaalliseen temppeliin. Tässä elämässä on valmistustyö loppuun suoritettu, silloin asetetaan "kaikki kohdalleen".
Hb 9:6 "menevät papit joka aikaa etumaiseen majaan" s.o. pyhään. Suitsutus toimitettiin aamuin ja illoin 2 Ms 30:1-8. Joka kerta, kun pappi uhrasi, tai oikeammin suoritti uhripalvelusta, meni hän etumaiseen majaan. 3 Ms 4. Vika-, rikos-, kiitos-, poltto-, ja ruokauhreja oli silloisessa temppelipalveluksessa.
Hebr 9:7 Toiseen majaan, kaikkein pyhimpään, meni ylimmäinen pappi kerran vuodessa seitsemännen kuun 10:ntenä päivänä, suurena sovintopäivänä. 3 Ms 16. Ylimmäinen pappi uhrasi itsensä ja perheensä puolesta härän. Sen jälkeen kahdesta kauriista heitettiin arpaa. Se, jolle Herran arpa lankesi, uhrattiin ja vietiin sen verta (kaikkein pyhimpään). Sieltä hän toi esikuvallisesti kansan tunnustetut synnit vapaan kauriin päälle, ja sen jälkeen vietiin kauris korpeen kuolemaan. Jumalan lasten tekemät mutta kuitenkin tunnustetut, synnit heitetään saatanan päälle 1000 vuoden aikana.
Hebr 9:23,24. Kristus meni itse taivaalliseen pyhäkköön. Kristuksen kuollessa jumalanpalvelus loppui maallisessa pyhäkössä. Tie avattiin taivaalliseen pyhäkköön. Silloin esikuvat katosivat. Jumalanpalvelus tuli hengelliseksi: "hengessä ja totuudessa" (Jh 4:24). Nyt käännytään näkymättömän pyhäkön puoleen. Jeesus meni sinne oman verensä kautta. Hebr 9:24 "Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Dan 8:14 Pyhäkkö pannaan jälleen oikeaan tilaansa.
Syntimme siirretään Jeesuksen päälle, mutta hän ei kanna niitä loppumattomiin, vaan kerran ne pannaan saatanan, synnin alkajan, päälle. Kerran puhdistetaan koko maailman kaikkeus synnistä. Tähän puhdistamiseen kuuluu jo tutkiva tuomio. Kun se on päättynyt, on silloin synti, juuri ja oksat (Mal 4:1) hävitetyt. Kaikki on silloin puhdistettu.
Tämä luku puhuu uuden liiton jumalanpalveluksesta. Se on hengellistä, eikä se ole muotomenojen noudattamista.
Heb 10:9 "Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen." Hebr 10:5,6 Silloin ei enää uhrata uhreja. Uuden liiton jumalanpalveluksessa ei uhrata eläimiä. Rm 12:1 osoittaa mitä uudessa liitossa uhrataan: "Kehoitan... antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi." Hebr 13:15 "Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät." Hebr 10:5 "Ruumiin sinä minulle valmistit." Nämä osoittavat, että uuden liiton palveluksessa tulee uhrata itsemme Kristukselle.
Tulee kuolla hänen kanssaan. Rm 6:1-8 "Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan."
Hebr 10:8-10 Jeesus poisti uhrit ja asetti Jumalan tahdon sen tilalle. Muotomenot jää pois. Hebr 10:15,16 osoittaa kuinka hänen tahtonsa tekeminen on mahdollista. Uudessa liitossa laki kirjoitetaan ihmisen sydämeen. Vanhan tilalle tulee laki. Hän sanoo Jeesuksen kanssa: "Sinun tahtosi minun Jumalani, teen minä mielelläni, ja sinun lakisi on sydämessäni." Ps 40:8,9 Jumalan tahto pannaan ihmisen sydämeen.
Hebr 10:17 Syntejä ei enää muisteta. Voidaksemme palvella hengessä tulee meidän olla hengellisiä ja omata kääntymiskokemus.
Hes 11:19,20 "Annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen... poistan kivisydämen... annan... lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan.."
Ero kahden liiton välillä: Vanha liitto liikkuu muotomenoissa, mutta uusi liitto sydämessä. Uuden liiton jumalanpalvelus kehoittaa uhraamaan hengellisiä uhreja.
Hebr 10:24 Uusi liitto kehoittaa suorittamaan rakkauden tekoja. 1 Pt 2:5,8,9 "Rakentukaa itsekin elävinä kivinä...uhraamaan hengellisiä uhreja... valittu suku... kuninkaallinen papisto." Uudessa liitossa rakastetaan sydämestä Jumalaa. Gl 5:22,23 "Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha..."
Hebr 10:25 Rakkaus yhdistää jäsenet yhteen. "Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme." Tässä on puhe apostolisesta seurakunnasta. Tätä lausuntoa ei voida käyttää puolustuksena Babylonissa pysymiselle. Ilm 18:4 Tulee lähteä Babylonista ulos, mutta myöskin sen tyttäristä.
Hebr 10:26. Vakavat sanat tahallisesta synnistä. Jos ihminen tahallaan tekee syntiä, niin ei ole anteeksiantoa. Ottakaamme eräs esimerkki siitä mitä tällä tarkoitetaan. Apostoli Pietari kielsi tietensä ja tahallaan Mestarinsa. Jokainen ihminen tekee tahallaan syntiä. Todennäköisesti tämä on ymmärrettävä seuraavasti. 1 Jh 2:1 "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." Moni voi olla vakuutettu esim. sapattitotuudesta. Heille tulee asia selväksi. He huomaavat, että se on Jumalan tahto. Jos sellainen ajattelee, "eihän sillä ole väliä", niin tällaisella ei ole anteeksiantoa. Hän ei ole tunnustanut syntiään. Hänellä ei ole puolustajaa Jumalan päivänä.
Mutta taas sellainen, joka taistelee helmasyntejään ja muita syntejään vastaan, mutta siitä huolimatta lankeaa, saa anteeksiantamuksen, sillä hän nousee jälleen. Sn 24:16 "Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen." Tahallinen synnintekijä vaipuu lopulta paatumukseen ja onnettomuuteen.
Hebr 10:29 "Tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren... ja pilkkaa armon henkeä." Mt 12:31 Syntiä Pyhää Henkeä vastaan ei anneta anteeksi.
On tärkeää, että Jumalan tahto pääsee meissä valtuuksiin. Hebr 10:32-35 Tähän tilaan päästyämme tulee meidän pysyä uskollisina. "Kärsivällisyys" voidaan alkutekstin mukaan kääntää sanalla "kestävyys." Hebr 10:37 Voidaksemme pysyä uskollisina, tulee meidän nähdä, että Jeesuksen tuleminen on lähellä. Taistelua on vain vähän aikaa. Tulee elää uskosta. Hebr 10:38. Jos elämme uskosta Jumalan sanaan, näemme, että aika on lyhyt, ja luomme katseemme Jeesuksen tulemiseen, silloin voimme kestää. Hebr 10:39 silloin emme vetäydy pois.
Edellisen luvun lopussa puhutaan uskosta, mutta tässä luvussa puhutaan siitä lähemmin.
Hebr 11:1 esittää jonkinlaisen uskon määritelmän. 1) Usko on luja luottamus. 2) Usko on vakaumus asioista. 1) Luottamus perustuu Jumalan sanaan ja lupauksiin. Tulee omistaa sellainen toivo, joka perustuu Jumalan sanaan. 2) Vakaumus perustuu myöskin Jumalan sanaan. Usko kiteytyy ihmisessä vakaumukseksi. Hän huomaa, että kannattaa taistella, kilvoitella, kieltäytyä, kärsiä ja odottaa parempaa. Usko on kristillinen vakaumus.
2 Pt 1:19. Sitä lujempi on meille profeetallinen sana. Edellä Pietari kertoo siitä, mitä oli nähnyt, mutta sanoo uskon profeetalliseen sanaan olevan vielä lujemman. Hänessä usko tulee lujaksi. Hänellä on kristillinen vakaumus. Se perustuu Jumalan sanaan. Abrahamille olivat näkymättömät ikäänkuin näkyviä. Rm 4: 17,18,20-22 "Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi... mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle." Hän uskoi Jumalaan ja katsoi olemattomia, "ikäänkuin ne olisi."
Uskon vaikutus ilmenee voimassa. Hebr 11. luku on uskon ylistyslaulu.
Uskon kautta saavutetaan: 1) syntienanteeksiantamus, Jh 3:16); 2) puhdistus, Apt 15:9; 3) voima Rm 1:16; 4) kuuliaisuus Rm 1:5. Usko on niin tärkeä, että sanotaan "vanhurskas on elävä uskosta." Ellei uskoa ole, niin kuolee.
Tämän jälkeen Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu uskon kansasta. Kullakin kansalla on omat tuntomerkkinsä: Egyptiläisillä pyramidit, kreikkalaisilla filosofit, roomalaiset olivat kuuluisia valtiomiehistään, israelilaiset heidän uskonnostaan.
1) Israel oli uskon kansa. Se syntyi uskon maaperällä. Abrahamista sanotaan Rm 4:16:ssa "jolla on Abrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä." Hebr 11:8,9 Uskon kautta Israelin kansa kohosi korkealla, mutta uskottomuutensa kautta se tuhoutui. 2) Heillä oli suuri joukko uskon sankareita.
Israelin kansan uskon tekoja: Hebr 11:29 Uskon kautta he kulkivat Punaisen meren poikki. Hebr 11:30 Uskon kautta he kulkivat Jordanin yli ja valloittivat Jerikon kaupungin kiertäen sen ympäri Jumalan sanojen mukaan. Jerikon valloitus oli erikoinen uskon koetus. Heidän täytyi kiertää kauppunkia, vaikka ei näkynyt mitään merkkiä sen valloituksesta tai kukistumisesta. Kunkin käskettiin kohdaltaan mennä kaupunkiin. Kenenkään ei tullut katsoa sivulleen tai taakseen ikäänkuin pyytäisi apua tai katsoa mitä muut tekevät.
Jes 41:10 "Älä pelkää, sillä minä olen sinun Jumalasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."
Hebr 11. luvussa puhutaan useista uskonsankareista: 11:4 puhuu Aabelista. Aabelin usko ilmeni kahdessakin mielessä: a) hänen uhrissaan tuli näkyviin Kristus. Kainin uhrissa ei ollut Kristusta havaittavissa, sillä Kristushan on teurastettu karitsa. Kain piti samantekevänä sen mitä hän teki. b) Hänen uskonsa tuli näkyviin kuuliaisuudessa ja vanhurskaassa elämässä, kun taas Kainin elämässä näkyi tottelemattomuus ja epäusko.
Hebr 11:5. Heenok. Hän eli 300 vuotta Jumalan kanssa ja oli otollinen sekä valmistui kirkastumista varten. Hebr 11:6 "Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen." Usko pelasti hänet.
Hebr 11:7. Nooa uskoi ilmoituksen. Usko ei pannut häntä vain myöntämään: "niin on asian laita" vaan se pani hänet toimimaan uskon kuuliaisuudessa. Häntä kutsutaan "vanhurskauden saarnaajaksi", 2 Pt 2:5. Se, että Nooa 120 vuotta rakensi arkkia kuivalle maalle, osoitti järkkymätöntä uskoa.
Hebr 11:8-12 Abraham otti kutsun vastaan. Hän osoitti suurta uskoa lupauksiin. Hän uskoi niinkuin hänellä jo olisi. Jumala oli luvannut hänelle kaupungin, ja sitä hän uskon silmillä katseli.
Hebr 11:13 Uskon kautta he elelivät muukalaisena ja odottivat todellista kotimaata.
Hebr 11:.23-28 Uskon tähden Mooses hylkäsi Egyptin kaikkine aarteineen ja käänsi katseensa palkintoa kohti. Hän käytti sekä luonnollisia että hengellisiä silmiään. Luonnollisilla silmillään hän katseli Egyptiä ja sen loistoa. Hengen silmin hän tähtäsi tulevaan päämäärään. Hän asetti molemmat palkinnot rinnakkain ja näki "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti." Hebr 11:26,24. Hän näki synnin lyhytaikaisen nautinnon. Usko sai hänessä suuria aikaan.
Hebr 11:33,34 Näissä jakeissa on selvä viittaus Danieliin ja hänen kolmeen ystäväänsä. Usko teki heidät miehuullisiksi. Vaikka kuninkaan määräys kielsi Danielia palvelemasta Jumalaa, ei hän kuitenkaan kieltäytynyt sitä tekemästä, eikä hän edes ruvennut jumalanpalvelustaan salassa harjoittamaan. Moni olisi ruvennut salassa palvelemaan ja rukoilemaan. Jumala toi hänelle ihmeellisen pelastuksen. Jos hän olisi ruvennut salassa palvelemaan Jumalaa olisivat ihmiset luulleet että hän luopui Jumalasta tai ettei hän luota Jumalaansa.
Joosef arimatialainenkin tunnustautui myöhemmin Jeesuksen seuraajaksi; samoin Nikodemus. Vieläpä silloinkin kun opetuslapset pakenivat, rohkaisivat he mielensä. Joh 19:38,39. Sis. White sanoo, että vainon aikana luovutti Nikodemus suuren määrän varojaan puutteeseen joutuneiden seurakunnan jäsenten auttamiseksi. Usko tekee ihmisistä sankareita.
Marttyyrit olivat myös sankareita. Eräs historioitsija sanoo, että näyttää siltä kuin heidän (marttyyrien) usko olisi lisääntynyt tunnustuksen kautta. Sellainen usko, joka ei perustu Jumalan sanaan, on pettävää. Nyt on erikoinen epäuskon aika. Luuk 18:8 Jeesus sanoo: "Kuitenkin, kun Ihmisen poika tulee,löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Jeesuksen uskoa on vähän tänä aikana, mutta uskonnollisuutta on runsaasti. 2 Tm 3:5 Lopun aikana on kuorikristillisyyttä, joka kieltää voiman, joka tulee Jeesuksen uskosta. Uskon sankareissa juuri usko esiintyy heidän voimanaan. Nyt on paljon taruihin perustuvaa uskoa. Ilm 14:12 "Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." Jeesuksenkin uskoa löytyy siis tänä lopun aikana. Tämän uskon tuntomerkkinä on 1) kuuliaisuus Jumalan käskyille. 2) Takeena sen oikeasta alkuperästä on Jeesuksen usko. Löytyykö näidenkin keskellä uskon sankareita. Sanat "uskon kautta" esiintyvät 24 kertaa Hebr 11. luvussa.
Otto Funke sanoo uskosta: "Usko on: luota, tottele, odota."
Hebr 12:1. Sankarien muiston tulee herättää sankareita. Tulee panna kaikki pois, mikä estää, ja juosta kestävänä silmät luotuina uskon uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään Jeesukseen Kristukseen. Hebr 11:32 Uskon sankareita on todella suuri pilvi. Kirjeen kirjoittajalta loppuisi aika, jos kertoisi kaikista.
Meillä ei tule olla ainoastaan intoa vaan tulee olla myöskin kestäväisyyttä. Heb 12:2 Uskon sankareista suurin on Jeesus Kristus: Hän on "Sana" Jh 1:1. "Usko tulee kuulemisesta" Rm 10: 17. Sana synnyttää uskon. Yhtä hyvin voimme sanoa, Jeesus synnyttää uskon. Jeesus on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä.
"Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin". Parempi käännös: "odotettavanaan olevaa iloa varten kärsi ristin". Jeesus näki uskon silmillä pelastetut Jumalan valtakunnassa.
1 Pt 1:9 "Sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 2 Kr 4:17 Meillä on todella sellainen ilo saavutettavanamme, sen edestä kannattaa taistella. "sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden ylenpalttisesti." Rm 8:18 "Tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verratavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin." Paavalilla oli verrattain suuret kärsimykset kestettävänään. 2 Kr 11:23-33. Mutta kaikista näistä vainoista ja vastuksista huolimatta hän näkee, ettei niitä ollenkaan voi verrata tulevaan kirkkauteen.
Hebr 12:2 Jeesus "istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella", samoin pyhätkin saavat istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan. Ilm 3:21. 2 Tm 2:12 "Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita."
Hebr 12:6 Jota Herra rakastaa, sitä hän myös kurittaa. Hän ymmärsi oikein kurituksen merkityksen. Kurituksiin voi suhtautua kahdella väärällä tavalla. Hebr 12:5. 1) Voimme pitää halpana kuritusta ja katsoa sen ylen tai vieläpä uhmata sitä. 2) Mutta ei tule myöskään masentua, niin että menettäisi toivon. Vihollinen koettaa saada meidät puolelle tai toiselle lankeamaan. Tulee muistaa, että kuritus on meille hyväksi. Meidän tulee oppia näkemään Herran kurituksessa jotain hyvää ja meille välttämätöntä. Jos Jumala olisi hyljännyt meidät, ei hän antaisi meille kurituksia. Hebr 12:8 "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet , silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.." Meidän tulee muistaa, ettemme ole ainoat, jotka saamme kuritusta, vaan kaikki ovat siitä osallisiksi tulleet. Kaikki Jumalan omat ovat sitä tarvinneet, miksi sitten me emme tarvitsisi.
Hebr 12:9,10 Ruumiilliset isät ovat kurittajamme, mutta Jumala "kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään." Hän kurittaa meitä, jotta kasvaisimme iankaikkista elämää varten ja että pyhittyisimme. Me voimme rukoilla pyhitystä, mutta kun joudumme kurituksen alle, joka juuri meitä pyhittää, silloin emme ymmärrä Jumalan teitä. Silloin voimme luulla, ettei Jumala ole kuullut rukoustamme. Koetuksissa saadaan kärsivällisyyttä. Aivan samoin on pyhityksenkin laita.
Heb 12:14 Pyhityksestä osallisena oleminen on erittäin tärkeä. Ilman pyhitystä emme voi nähdä Jumalaa.
Timo Karppi