Tämä paksu vihko (50 s. ) on jäänyt viimeistelyltään hieman keskeneräiseksi. Käyttämiäni editointiperiaatteita voisi luonnehtia seuraavasti:
- Selvät painovirheet pitäisi korjata.
- Joissakin tapauksissa lauseiden sanajärjestys on hieman kömpelö. Pahimpia voisi hienovaraisesti parannella luettavuuden lisäämiseksi.
- Joitakin väliotsikoita pitäisi selvyyden vuoksi lisätä. Joitakin olen lisännytkin ja pannut hakasulkeisiin [ ].
- Joitakin ylipitkiä kappaleita voisi jakaa osiin.
- Toivo Karpin tapaa korostaa tekstistä tiettyjä kohtia ei mielestäni kannata orjallisesti seurata. Hän mm. harvensi ja alleviivasi tekstiä eri tavoin sekä käytti kapitaalikirjaimia. Mielestäni kursivointi ja lihavointi riittäisi. Värien käyttö olisi tosin mahdollista.
- Lähdeviittaukset pitäisi jotenkin yhdenmukaistaa. Viittaukset EGW:hen olen laittanut nykyisin (esim. Raamatun Sanomissa) käytössä olevaan muotoon. Muissa lähdeviittauksissa pitäisi ensisijaisesti viitata tekijään ja sen jälkeen kirjaan. Joissakin raamatunsitaateissa olen laittanut ensin siteeratun tekstin ja perään lähdemerkinnän. Käytännössä olen internetistä hakenut kyseisen kohdan (KR 1938) ja samalla verrannut Toivo Karpin käyttämään muotoon
- Kirjallisuusluettelo (s. 35-36) puuttuu vielä. Sivun 48 alussa mainitut kirjat voisi ehkä siirtää samaan yhteyteen sekä ryhmitellä ja aakkostaa ne. Esim. TYK:n ja ÅAB:n tietokannoista saa useimmista kirjoista yksityiskohtaiset tiedot. Mutta joidenkin kirjojen kohdalla voi joutua turvautumaan ruotsalaisiin tietokantoihin.
- Luettelon syötävistä kasveista (s. 48-49) voisi liittää aikaisempaan yhteyteen.
Pohjimmaltaan kyse on kuitenkin historiallisesta dokumentista. Enkä pysty arvioimaan tietojen paikkansapitävyyttä. Se on enemmän muiden tehtävä. Mahdolliset asiavirheet on pantava Toivo Karpin kontolle. Mutta nekin mitkä nyt näyttävät asiavirheiltä, ovat voineet olla faktoja vuonna 1950. Asiavirheiden kohdalle voi panna kommentteja ja reunahuomautuksia, mutta lukijan on tiedettävä mikä on lähtenyt Toivo Karpin kynästä mikä on tullut mukaan editointivaiheessa. Editorin huomautuksia voi panna hakasulkeisiin [ ] tai tehdä niistä erillisiä nootteja. Jälkimmäinen on ehkä lukijaystävällisempi tapa.
Tässä ovat sivut 12-47, muut puuttuvat vielä.
Tri Nolfi mainitsee kirjassaan "Levande föda" (Elävä ravinto) ss. 42-57 ja kirjassa "Det lönar sig att vara frisk", kahdensadan sairaan kertomuksia, lukuisia tapauksia elävän ravinnon parantavasta voimasta. Lainaan vain muutamia: verenpaine, tavallinen verenvähyys, ischias, sappikivet, vatsakatarri, ummetus, päänsärky, vatsahaavat, joiden hoidossa tulee olla varovainen, vieläpä 35 vuotta pahasti vaivannut nivelreumatismi, samoin rullatuolissa työnnettävä kaikkien autettava nivelreumatismipotilas, epäsäännölliset kuukautiset, astma, ylipainoisuus, kurkkumädän jälkeinen halvaus käsivarressa ja jaloissa, mingreli, syyhy, finnit kasvoissa kasvuiässä olevilta, huonotuulisuus, tuskalliset kuukautiset muuttuvat tuskattomiksi, samoin synnytys tulee vähemmän tuskaa aiheuttavaksi, tuberkuloosi, kaksoisnäkö, väsymys, huono vatsa, yskä, nuha, turvotukset, syöpä, vesi keuhkoista, sappikivet, appelsiinin suuruiset kasvaimet, luuydinten heikkous muodostaa punaisia verisoluja, huimaukset, peräsuolisyöpä, paksusuolen tulehdus, sokeritauti, astma, rohtuma, reumaattinen kuume, tukan kasvua edistää, eräs sairas kertoo kirjassa, että hänen ystävänsä sanovat hänen tulleen 10-15 vuotta nuoremmaksi, nokkoskuume, sappikivet ym. sairauksia joko kokonaan parani tai ainakin tuli paremmiksi.
Kotonani on minulla myöskin todistuksia ihmisen alkuperäisen ravinnon paremmuudesta verrattuna keitettyjen keitettyyn ja luonnottomaan eläintuotteiden käyttöön. Omakohtaisena todistuksena voin sanoa, että kun noin 12 v. sitten jätin lihan pois ja 11 v sitten kalan, yli 3 v. sitten voin maidon ja valkoisen sokerin ja lähes 1,5 vuotta sitten keittoruuan, tuotti tämä viimeksi mainittu askel vasta sen tuloksen terveysuudistuksessa, jonka olisin luullut jo näiden aikaisempien tekevän. Vasta nyt voin sanoa, että olen terve. Alituinen, melkein läpi vuoden kestävä yskäni ja nuhani on kadonnut niin, että noin 1 v 1 kk ei ollut yskää eikä nuhaa sitten sain pahasti vilustuttuani, mutta meni jälleen ohi.
Elävästä ravinnosta on meille muutakin etua kuin vain terveys: työteho lisääntyy, unen tarve vähenee, raskaan työpäivän jälkeenkin tuntee vain vähän väsymystä tai usein ei ollenkaan. Raskaassakin työssä olen saanut tuntea aivan erikoista voimaa ja sitkeyttä tämän ruuan ansiosta ja mikä ihmeellisintä, työn jälkeen ei tunne väsymystä eikä lihakset tule kipeäksi äkillisten ruumiinponnistusten jälkeen.
Samankaltaisia todistuksia elävän ravinnon ihmeitätekevästä voimasta kertoo tri Ralph Bircher kirjassa: "Hunza - folket utan sjukdom." (Hunza - kansa ilman sairauksia). Hunza kansa elää Himalajan vuoristossa, Indian pohjoispuolella. Se kansa on vuosituhansia käyttänyt pääasiassa raakaruokaa ja vain ylen vähän eläintuotteita ja keitettyä ruokaa. Tri Bircher tekee kirjassaan s. 13 kysymyksen: "Jos teemme kaikesta johtopäätöksen, osoittaa se, että on suuri ero sen terveyden välillä, jota me kutsumme terveydeksi ja että sen välillä [?] voi ilmetä suuria aste-eroavaisuuksia. Kuinka suuri onkaan terveystutkimusala!
Mikä on nyt terveys? Hunzakansan vai meidän? Jos meidän esityksemme terveydestä on oikea, niin täytyy hunzakansalle sovittaa käsite "yliterveys."
Reumaattisen ravinto: Vegetarianen 6/1949, s. 13: "Mikä dieetti on parantava reumatismissa? Kaikki ravinto, jolla on nk. emäsylijäämä, siis esim. raa'at hedelmät, raa'at juurikasvit ja peruna, lehdet ja yrtit teenä, raaka sipuli. Vähin mahdollinen määrä leipää, munia, voita ja keitettyä ruokaa.
Tärkeä on juoda puhtaaksi pestyjen keitettyjen perunain keitinvesi. Raakana raastettua sipulia tai sipulimehua voidaan lisätä juuri ennen käyttämistä. Ota tätä juomaa kolme kertaa päivässä: ensiksi tyhjään vatsaan, sitten aamiaisen ja päivällisen välillä ja vihdoin päivällisen ja illallisen välillä."
Tri Berg sanoo kirjassaan "Varför vi dö! s. 106 seuraavaa: "Onhan tunnettua, että pahin kihdin laatu, n.k. köyhän miehen kihti eli leipäkihti esiintyy sellaisen ruuan tuloksena, jonka suurimmaksi osaksi muodostavat viljatuotteet. Vihannekset taas ovat erinomaisia parannuskeinoja kihdissä. Liian sokeririkkaat hedelmät voivat myös vaikuttaa (kihdissä, kääntäjän huomautus) vahingollisesti, jos niitä käytetään suuria määriä, koska ruumis ei voi polttaa sokeria tarpeeksi nopeasti ja täydellisesti, jonka johdosta muodostuu ylen runsaasti orgaanisia happoja, jotka kuluttavat emäksiä."
Verisuonten kalkkeutuminen: Keittosuolan käyttö tulee vähentää vähimpään mahdolliseen, samoin liha ja eläintuotteet pois kokonaan. Helsingin Sanomat 297/11.11.1949 kirjoitti: Silava ja juusto kohtalokkaita. Verisuonten kalkkeutumisen syitä tutkittu... [sivu 13]
Verisuonten kalkkeutuminen on Ruotsissa taas tavallisin kuolemansyy, ja kuitenkaan se ei ole mikään välttämätön paha, jonka pauloihin kaikkien ihmisten olisi pakko joutua. Päinvastoin se on sellainen tauti, jonka monet hankkivat itselleen syömällä liian paljon munia, voita, kermaa, silavaa ja juustoa (lihavaa) ja muuta sellaista, joka sisältää runsaasti rasvaa." Samasta asiasta kirjoitetaan Vegetarianen -lehdessä 6/1949.
Käärmeen puremassa, mehiläisen, kimalaisen tai ampiaisen pistämisessä auttaa, jos purema- tai pistoskohtaa pidetään viileässä puhtaassa vedessä, heiluttaen kohtaa vedessä, tai vielä parempi, jos on virtaava vesi.
Struuman hoidossa on vihanneksilla suuri merkitys. Samoin jodisuola pienentää rauhasen turpoamista.
Pistäminen sydänalassa. Jos kävellessä tai tavallisemmin juostessa sattuisi rupeamaan pistämään sydänalaan, niin erinomainen keino sen lakkauttamiseksi on, koettaa vetää vatsaa niin sisään ja ylös päin kuin mahdollista ja ehkä vielä kädellä auttaa. Näin tehden pitäminen lakkaa lyhyessä hetkessä.
Sokeritaudissa auttaa mustikan lehdistä hauduttamalla tehdyn teen juominen. Raaka ravinto, jossa tulee olla runsaasti keittämätöntä kaalia. Tulee käyttää runsaasti tuoretta kurkkua, sillä kurkussa on insuliinin kaltaista ainetta, joka voi osittain korvata insuliinin. Jos insuliinia aletaan käyttää, niin rauhanen, jonka tulee sitä erittää surkastuu vielä enemmän, siksi olisi parempi muuten saada asia hoidetuksi. Vesikylvyt poistavat veren suurta sokeripitoisuutta.
Hapoton vatsakatarri tulee autetuksi käyttämällä nautitun ruuan joukkoon sekoitettuna vähän puolukkahilloa tai sitruunamehua, sopivalla tavalla jaettuna aterian aikana. Katso sekä sokeritaudin- että hapottoman vatsakatarriin ym. taudinoireiden ja tautien hoitamista kirjasesta "Waerland-sarja III - Waerland-ravinnon sovelluttaminen eri tauteihin."
Tulirokko. Olen lukenut tulirokkotapauksesta lapsessa, että se meni ohi neljässä päivässä vain appelsiinia käyttämällä.
Nikotus lakkaa useassa tapauksessa, jos keuhkot vedetään niin täyteen ilmaa kuin voidaan ja pidetään täytettyinä niin kauan kuin suinkin mahdollista, jona aikana koetetaan ajatukset suunnata muihin asioihin. Jos ensimmäisellä kerralla ei vielä lakkaisi voidaan tämä välittömästi uusia noin 2-5 kertaan. Lapselta nikotus taas lakkaa seuraavasti. Otetaan lapsi syliin ja pidetään niin, ettei se voi liikuttaa päätään. Kun lapsi tämän huomaa, rupeaa hän itkemään. Itkettyään ehkä minuutin on useimmissa tapauksessa nikotus ohi.
Matolääkkeenä on pietaryrtti (Renfana tanacetum) erinomainen, mutta suurempi erä myrkyllinen. Mutta matojahan ei ole kasvissyöjän vatsassa. Huom. vain 1-3 g.
Rakkotulehduksissa, vuoteen kastelemisessa ja kivien muodostuksessa on puolukanlehtihaude erinomainen virtsaa erittävä aine. Kts. kirjasta Snabbt läkande örter (nopeasti lääkitsevät kasvit). Kirjan kokoilemiseen ovat useat henkilöt ottaneet osaa, kuten prof. Erik Widmark, syöpätutkija A. Fischer, lääket. tri H. Natvig, nopelpalkinnon saaja Alex Carel, prof. P. Uhlenhuths, ylilääkäri tri Carl Ottosen, tri J.D.Henriksen ja tri Ragnar Berg. Kirjan kustantaja on Tidens Lösens Förlag, Hälsingborg. Tämä kirja olisi hyvä jokaiselle ruotsia taitavalle.
Lehdessä Vegetarianen 4/1949,ss. 6-8, sanotaan mm., että "kansan ravitsemuspulma täytyy ratkaista toisia linjoja pitkin kuin tähän saakka on seurattu. Tärkein on: Raaka ruoka. Tuoreessa tilastossa olevat, keittämättömät kasvikset -- hedelmät, vihannekset, juurikasvit (retikat, sellerit, punajuuret jne) ja kaikenlaatuiset pähkinät - ovat voimakkaimpia ja täydellisimpiä ravintoaineita. Ne sisältävät vielä puhtaan, täyden auringon valon. Raakaruoka lahjoittaa voiman, kehityksen, vastustuskyvyn tarttuvia sairauksia ja vilustumista vastaan, suojelee hermoja ja sisäelimiä. Raakaravinto antaa emäsylijäämän ja pelastaa vatsavaivoilta, reumatismilta ja kihdiltä. Raakaravinto on tehokas keino verisuonten kalkkeutumista ja vaikeita kroonillisia sairauksia vastaan... Lapsen elimistö mukautuu nopeasti raakaravintoon..." Laaket. tri M. Bircher-Benner.
Edelleen samassa lehdessä seuraavalla sivulla sanotaan: "Raakaravinnon etuihin kuuluu: [sivu 14]
Mutta edellisen ts. raa'an ravinnon etujen vastakohtana mainitsemme keittämisen haitat: "Rouva Saxonin keittokirja, ss 71,72 on prof. J.H.Kelloggin ja tri Hindheden lausunnot yllämainitusta: "prof. J.H.Kellogg yhdistää keittämisen vahingolliset seuraukset näin:
"Kuka on luulotellut meidän oivallisille perheen emännillemme, että niin paljon kuin mahdollista ravinnostamme on keitettävä" kysyy tri Hindhede ja lisää:
Keittäminen vahingoittaa vitamiineja, elämänantajaa ravinnossamme, eikä hampaillemme tee hyvää kulttuurikansojen lämmin, pehmeä ruoka. Ei, syökäämme niin paljon kuin mahdollista keittämätöntä ruokaa!
Keitetty ravinto on enemmän tai vähemmän kuollutta ravintoa, ravinto, joka enemmän tai vähemmän on kadottanut ravinnostaan ja jännitysvoimastaan...
Keitetyt vihannekset sitä vastoin ovat ehdottomasti kuollutta ravintoa. Niiden vitamiinipitoisuus on sama kuin sahajauhon eikä ravintoarvo ole usein sen suurempi."
Vegetarianen 5/1949 s. : "Meillä on jo jonkin aikaa ollut aavistus korvaamattomien ravintoarvojen tuhosta, joka tapahtuu keittiössämme, esim. päivittäisessä perunankeittämisessä, jossa usein enemmän kuin 20% valkuaisesta, 25% kalsiumista ja magnesiumista (niiden suoloista) ja huomattava määrä sokerista päivittäin keittoveden mukana menee viemäriin."
Kuitenkin peruna muodostaa useimpien kotien päävihanneksen. Rouva Saxonin keittokirjassa s. 207 sanotaan: "Peruna on kaikkein paras luonnollisen ravintomme vastikkeista."
Perunassa tosin on solaninia, runsaimmin marjoissa (roskuloissa) ja vihreissä versoissa (0,25%), lisäksi solaneinia, solanidia ja erästä silmäteriin laajentavasti vaikuttavaa emästä. Perunan mukuloissa on solaninia vain pieniä määriä, eniten kuoren sisäkerroksessa ja "silmien" läheisyydessä (0,005-0,01%). Perunan iduissa on solaninia 0,02-0,5% ja samoin maanpinnalla valossa vihreiksi käyneissä mukulain osissa runsaasti.
Koska yli 0,02% solaninipitoisuus voi aiheuttaa myrkytyksen, on voimakkaasti itäviä perunoita ja vihreiksi käyneitä perunoita kartettava. (Cantell ja Saarnio, Suomen myrkylliset ja lääkekasvit. s. 366)
"Peruna on jokin aivan tärkeimmistä ja parhaimmista, joita ruumiimme voi saada. Se antaa melkein kaikki, mitä elimistömme tarvitsee. Peruna voidaan leikellä viipaleiksi ja syödä raakana." (Vegetarianen 1/1950. s. 13) Samalla sivulla em. lehdessä sanotaan edelleen, että ennen luultiin, että eläinvalkuainen olisi paljon parempaa kuin kasvivalkuainen, mutta nykyiset (uudenaikaisemmat) ravinnontutkijat kumoavat tämän väitteen.
"Kaikki vitamiinit samalla kertaa löydämme ainoastaan vihreissä lehdissä ja tomaateissa." (Berg, Varför vi dö!. s. 113)
Kuivatut hedelmät ovat kyllä suositeltavia, mutta tulee hetkinen liottaa niitä vedessä, jotta säilymisen takia pantu rikki liukenisi pois. [sivu 15]
Kloorilla "puhdistettu" vesijohtovesi ei suinkaan ole parhainta nautittavaksi. Mm. Tukholmassa on tullut valitteluita siitä, että ruukkukasvit voivat huonosti, jos niitä kastellaan "juomavedellä" ja akvarioissa hoidettavat kalat joko kuolevat tai eivät viihdy ja puutarhan kasteleminen tällaisella vedellä vaikuttaa voimakkaasti mutta epäedullisesti varsinkin kloorille herkkiin kasveihin. Jos kasvit ja eläimet voivat tällaisesta vedestä huonosti, niin voiko se hyödyllisesti vaikuttaa ihmisiin. Ks. Vegetarianen 2/1949. s. 8-9.
"Erittäin tärkeätä on, että juomavesi on melko kovaa." Tri Berg kirjassa Varför vi dö s. 48. Jos kovuus johtuu kalkkiaineesta on vesi juomavedeksi parasta, mutta jos magnesium tai aluna esiintyvät runsaasti vedessä, on se epäedullisempaa juomavedeksi. Kalkkipitoinen vesi tosin on kovaa pesuun, mutta tämä voidaan auttaa lisäämällä siihen vähän soodaa tai bikarbonaattia. Samoin tulee menetellä, jos herneitä tai papuja aiotaan keittää kovassa vedessä.
Sipuli. Sipulilla havaittiin tämän sodan aikana tehtyjen kokeiden perusteella olevan erikoinen kyky edistää haavojen parantumista. Vegetarianen 4/1949 s. 14. Venäläinen professori B. Tolin on havainnut, että sipuli ja monet toiset vihannekset sisältävät bakteereja tappavia aineita. Hän totesi, että sipulin tuoksu muutaman minuutin kuluessa tappaa käymisbakteerit vadista, joka on sen läheisyydessä. Pieni sipulin palanen vesipisarassa tappaa mikrobiset eliöt lyhyessä ajassa. Bakteerit kuten streptokokit, stafylokokit, tyfusbakteerit ja muutkin bakteerit kuolivat pian tuoreen sipulitahman läheisyydessä. Sipulissa on tätä ainetta enemmän kuin lehdissä. Syksy- ja talvisipulissa on eniten tätä bakteeria tappavaa ainetta.
Oliviöljy on kuten Saxonin keittokirjassa ss. 298-300 sanotaan: "anteellinen rasva ruuanvalmistuksessa". "Voi haihtuu osittain paistinpannussa ja margariini vielä enemmän, mutta oliviöljy ei haihdu. Se on puhdas rasva. Se tulee siis halvemmaksi käytössä kuin voi. Lisäksi tulee, että se on terveellisempää kuin voi, margariinista puhumattakaan." Oliviöljyn makuun voidaan helposti tottua panemalla voin sekaan alussa 1/3 tai 1/4 oliviöljyä ja vähän kerrassaan lisätään. Se ehkäisee kudosten kulumisen ja edistää aineenvaihtoa. Sitä voivat sappitautisetkin syödä, joilta muu rasva on kielletty. Hennot heikot lapset, joille annetaan oliviöljyä tulevat pian terveiksi ja reippaiksi. Keuhkotautisille se on myöskin terveellinen. Verenvähyyttä, huonoa ruuansulatusta, maksasappi-, munuais- ja sokeritautia poteville se on erinomainen. Ihovoiteena se ravitsee suoraan ihon kautta. "Oliviöljy on paras kaikista lämpöä antavista ravintoaineista, eikä mikään ravinto ole niin suuri voiman lähde, kuin oliviöljy," sanoo amerikkalainen aikakauslehti Good Health. Siinä ei ole mitään arvotonta.
Onko kala tarpeellinen fosforilähteenämme hermo- ja aivoravintona? Tri Berg, Varför vi dö!. s. 53-55: "Ensinnäkin kalanliha ei suinkaan ole rikkaampi fosforista kuin muu liha, pikemminkin on tapaus päinvastoin. Tämä satu on luultavasti tullut siitä syystä, että vanhemmissa kaloissa on joukoittain valobakteereja, joka loistaa pimeydessä ja tämä on sekoitettu erään fosforilaadun kanssa, joka pimeässä loistaa. Edelleen aineenvaihdunta hermojärjestelmässä ennen kaikkea aivoissa on hyvin hidas ja [?] lisäfosforin tarve on ainoastaan mitätön. Tätä tarkoitusta varten emme tarvitse jotain ylimääräistä lisää, vielä vähemmän, koska tavallisessa ravinnossa on päävirheenä liian suuri ylijäämä fosforihappoa.
Edelleen aivot tarvitsevat vähemmän sitä fosforihappoa, jota eläimellisissä tuotteissa on niin runsaasti, vaan yksinkertaista fosforia, jota ruumiimme ei voi valmistaa fosforihaposta... Tarpeellinen fosforimäärä on aina meidän luonnollisissa ravintoaineissamme... Jos fosfori jo kerran on hapettunut ruumiissa fosforihapoksi, niin on se sekä eläimelle että ihmiselle arvotonta, niin vahingollista jätettä (paitsi luusuolan rakennusaineena), ja täytyy erittää pois mahdollisimman nopeasti... Sen tähden kalan fosfori ei ole minkään arvoinen aivoravintona, juuri siksi, koska fosfori pääasiassa ilmenee happona."
Tulkoon tässä yhteydessä mainituksi, että Jumalan sana koskien erilaatuisten kalojen vaikutusta ruumiiseen on nykyään tieteellisesti ja käytännössä oikeaksi todistettu. 3 Moos 11. luku luettelee puhtaat ja saastaiset eläimet sekä tuntomerkit niiden välillä. Kaloista sanotaan: "Kaikkia niitä vesieläimiä, joilla ei ole eviä ja suomuksia, inhotkaa."
Minulle kertoi eräs Helsingistä muuttanut rouva Kalajoella, että Helsingin Hietalahdesta oli löytynyt hukkuneen ihmisen ruumis, jota syömässä [sivu 16] oli niin paljon norssia, kuoreita kuin mahtui. Eräs toinen henkilö kertoi, vapaustaistelun aikana eräs mies hukutettiin Laatokalla avantoon. Keväällä hänen ruumiinsa löydettiin. Sen sisältä tuli lihavia mateita ja ankeriaita. Nahkiaiset ovat siksi hitaita uimaan, että harvemmin voivat imeytyä kiinni elävään kalaan imeäkseen niiden verta, mutta kun joku vesieläin kuolee, niin siitä ne imevät veren. Kalajoella kertoi meidän naapurimme, että hän oli löytänyt vedestä kuolleen hylkeen. Sitä imemässä oli paljon nahkiaisia.
Adventtiairut 3/1950. s.40 kertoo meille valaisevia havaintoja ylläesitetystä. "45 filipiniläistä Saipan saarella on sairastunut vaarallisesti syötyään ison ankeriaan. Heistä on 40 lähetetty armeijan ja merisotaväen sairaaloihin. 7 on kuolemaisillaan. 20 muuta tiedottomana." Näin kuului yhtyneille sanomalehdille 13.5.1949 saapunut sähkösanoma." Vrt 3 Moos 11:9-12 ja 5 Moos 14:9,10. Lehdessä sanotaan edelleen, että tutkimuksissa on ilmennyt, että myrkyllisiä kaloja pääasiallisesti ovat sellaiset joilta puuttuvat evät tai suomukset tai molemmat. "Lääkintäviranomaisten puolesta varoitettiin Amerikan Tyynellä merellä toimivia sotajoukkoja käyttämästä troopillisen ilmanalan kaloja, joilta suomukset ja evät puuttuvat.
Erityisen mielenkiintoisia ovat tri David I. Machtin, tunnettu lääkkeiden ja myrkyllisten eläinten tuntijan, suorittamat tutkimukset. Tri Macht apulaisineen teki laajoja tutkimuksia noin 70:n eri kalalajin nesteiden myrkyllisistä ominaisuuksista. Sen jälkeen kun nesteet oli saatu vaivalloisesti puserretuksi lihaskudoksista, ne ruiskutettiin hiiriin sekä siemenistä kasvatettujen kasvien taimiin. Todettiin, että myrkyllisten kalojen neste tappoi useita hiiriä."
Vieläpä ns. puhtaat kalat ovat mm. heisimatojen kalkikoteloisten toukkien levittäjiä. Useimmilla ihmisillä on tällaisia lois-elätettäviä suolistossaan, jotka makeina paloina pistelevät ruuasta päältä parhaat palat ja tähteet antavat ihmisen elimistölle ravinnoksi. Vähäaikainen tai vähäinen suolaaminen yhtä vähän kuin huono keittäminen ja paistaminen pystyy täydellisesti näitä kalkkikuorissa olevia toukkia 100%:sti tuhoamaan, sillä mistä muutoin näitä loiseläimiä voisi suolistossamme syntyä.
Samoin kuin kaloista saamme myöskin eläintuotteista monenlaisia vahingollisia tekijöitä ruumiiseemme: rikkihappoa, fosforihappoa, virtsahappoa, suolistoloisten toukkia, mätänemis- ja taudin bakteereja, kuoleman ainetta eli myrkkyä (mordaminia), jota erikoisesti eläintuotteiden rasvoissa muodostuu niitä keitettäessä ja vielä enemmän niitä paistettaessa, edelleen ns. "kauhumyrkkyä", jota eläinruumiiseen samoin kuin ihmiseenkin muodostuu, jos hän joutuu katsomaan esim. tuskallisen kidutuskuoleman täytäntöön panemista omalle kohdalleen. Eläimet vaistoavat kuolemansa, siksi ne suurin vaivoin saadaan viedyiksi teurastushuoneisiin. Saxonin keittokirja s. 73 mainitsee: "Paistettaessa tai rasvaa keitettäessä, varsinkin jos on kysymyksessä pitkällinen kuumentaminen, menevät rasvahiukkaset rikki ja niistä muodostuu vatsalle vaarallista ainetta". Toivo Uuskallio sanoo kirjassaan Ravintotalouspulma, että rasva kuumennettaessa tulee hyvin vaikeasti liukenevaksi talin kaltaiseksi aineeksi. Mitä vanhempaa lihaa tai vanhemman eläimen lihaa syömme sitä enemmän tulee niiden mukana jo valmiissa muodossa meidän ruumiiseemme väsymys-, vanhentamis-, sairaus- ja kuolemanmyrkkyjä, jotka jouduttavat meitä ennenaikaiseen vanhuuteen ja hautaan.
Aluminium astioiden eduista ja haitoista on ollut paljon keskusteluja ja väittelyitä, mutta viimeisimmät saavutukset kuitenkin osoittavat että aluminiumiastioita ei voida pitää syövän aiheuttajina. Tämän todistavat sekä biokemian professori Ege kirjassaan Ravinto-oppi ja tri Berg kirjassaan Varför vi dö! s. 74,75. Aluminium-kattilain pinnalle tulee aluminiumoksiidikerros, joka suojaa aluminiumin lisähapettumisen. Tätä kerrosta ei tulisi hangata pois. Liukenevat aluminiumsuolat ovat kyllä myrkyllisiä, jos niitä nautitaan suurempia määriä ja varsinkin väkeväin happojen, kuten suola- ja rikkihapon, kanssa yhdessä. Aluminiumia sisältävä kemiallinen aine aluna on myrkyllistä. Tieteellisesti on voitu todistaa, että pienet määrät aluminiumia ruumiillemme ovat yhtä tärkeitä kuin rauta, kalsium, natrium tai joku muu metalli.
Jotakin muutamista ravintoaineistamme ja niiden "jalostamisesta". Jauhot: Saxon sanoo keittokirjassaan: "On rikos luonnonlakia vastaan eroittaa viljasta ja omenista tai muista hedelmistä kuoret." Mm. vehnäjauhoista riistetään tällä tavalla sen kivennäissuoloja ja vitamiineja sisältävä osa ja jäljelle jätetään pääasiassa vain tärkkelys. [sivu 17]
On kuvaavaa, mitä tästä "viljan jalostamisesta" sanotaan Vegetarianen -lehdessä 1/1950, s. 11. Vehnäjauho näyttää hiukan kellahtavalta tai harmahtavalta, mutta se tavallisesti valkaistaan nitrosylkloridilla tai jollakin samankaltaisella aineella. Tämän kautta ei ainoastaan väriaine tuhoudu vaan myöskin jyvän luonnolliset enzyymit ja lisäksi valkuainen osittain muutetaan. Tällaisia jauhoja kieltäytyvät jauhomadot syömästä, koska eivät voi hyvin siitä. "Eikö ole hyvin kuvaavaa, että USA:ssa on kielletty valkaisemasta kotimaan markkinoille varattu vilja; ainoastaan vientitavaran saa valkaista."
Samassa kirjoituksessa mainitaan, että mm. puutarhamansikat käsitellään rikkihappoisilla aineilla, jotta ne eivät ehtisi pilaantua ennenkuin ehditään tehdä säilykkeiksi. - Marmelaadit entisellä tavalla valmistettaessa supistuisivat 1/3 tai 1/4 osaa siitä määrästä, joka niitä nyt saadaan, kun niitä käsitellään pektiiniaineilla. Näin siis kolmesta neljään kertaan enemmän saadaan marmelaadia kuin kotikeittoisena. Mutta tällainen ruuan "enentäminen" on vain silmänlumetta.
Sokeria valkaistaan rikkihappoisilla aineilla tai sinihapolla ja kellahtavan värin poistamiseksi lisätään sinistä väriainetta. Mikä pahinta on, jää vaaleaan siirappiin rikkipitoisia aineita tehden sen vähemmän terveelliseksi. Tummanruskea siirappi olisi suositeltavampaa kuin vaalea. Tummanruskea farinisokeri olisi monin verroin edullisempaa ja luonnollisemman makuista kuin valkea. Niinpä useissa lehdissä onkin viime aikoina ollut "hätähuutoja" lisääntyvän sokerin ja makeisten käytön takia. Kunpa vanhemmat jo vihdoinkin havahtuisivat oikein rakastamaan perheitään.
Hienot pöytäsuolat ovat "puhdistetut" mm. tärkeistä jodisuoloista.
Kahvi, tee, kaakkao ja suklaa? - ovat kaikki kokonaan hyljättäviä, vahingollisia tarpeettomia suurten kulujen aiheuttajia taloudessamme. Kahvin ja teen myrkkypitoisuudesta yleensä ollaan tietoisia, vieläpä monet karttavatkin niiden käyttämistä, mutta sitä tyytyväisempinä käyttävät kaakaota ja suklaata. Mutta eivät ole tietoisia, että tässäkin juomassa ja nautintoaineessa on myrkkyjä.
Waerland osoittaa kirjassaan Död åt det vita sockret! Liv åt de vita folken! ss. 28,29, että suklaan käyttö on vielä vahingollisempi kuin sokerin käyttö, koska siinä ovat kaakaopavun sisältämät myrkyt, teobrominia (1,25 - 2,50%) ja kofeiinia (0,06-1,5%). .
Samassa kirjoituksessa on lainattu lastenlääkäri tri Arthur Collettia, Oslossa: "Ei kaakaota eikä suklaata voida suositella ravintoaineeksi lasten päivittäiseen ravintoon niiden sisältämien myrkkyjen ja vaikean sulavuuden takia. Tapa, jolla ruokasuklaata väärinkäytetään lapsille kaupungeissa ja tiheästi asutuissa seuduissa maalla, tekee sen huomattavaksi sairauden syyksi (aiheuttajaksi)." Amerikassa lääkkeettömän lääkäritutkinnon suorittanut Alma Hiltunen mainitsee kirjassaan lihan, kahvin, teen, kaakaon, sienien, parsan ja joidenkin muiden ravintoaineiden olevan yhtenä syynä aiheuttamassa reumatismia. Myöskin kaurojen ja herneiden käyttöä tulee reumaattisten henkilöiden rajoittaa, varsinkin jos niitä samoin kuin papujakin voitaisi käyttää idättämällä valmistettuina. .
Hampaat ja sivistyksemme. Miksi niin tärkeät osaset kuin hampaat, tuhoutuvat jo useilta ihmisiltä keski-ikään mennessä, vieläpä olen tavannut lapsiakin mm. eräs 3½-vuotias, jolla jo useat hampaat olivat rikki. Vegetarianen 1/1950 s. 14 on jotain valaisua hammasmädän syistä. Eräs nuori tanskalainen hammaslääkäri, Borge Hvitmann, teki 7 kk kestävän tutkimusmatkan Amerikkaan, Havaijiin, Uusi-Seelantiin, Australiaan ja Uusi Kaledoniaan. Kaikkialla, missä "sivistys" oli saanut vaikuttaa, havaitsi hän suurempaa sairaalloisuutta, hammasmätää. Mutta joitakin seutuja hän tapasi, joiden asukkaat eivät olleet tulleet kosketukseen sivistyksen ja lähetyssaarnaajien kanssa, joilla alueilla terveydentila ja varsinkin hampaat olivat erinomaisia. Mm. Uusi Seelannilla oli tehty aikaisemmin tutkimuksia asukkaiden keskuudessa (ennen kuin valkoiset sinne tulivat), tavattiin vain yhdellä pääkallonmetsästäjällä (kranier) vain yksi rikkinäinen hammas. Mutta nyt samalla saarella on hammaslääkärien päätehtävänä tekohampaiden tekeminen, enemmän kuin paikkaaminen. 65% täysikasvuisista yli 30-vuotiaista on tekohampaat. "Todella - sivistys istuu syytetyn penkillä! Meillä on paljon katumista ja parantamista. On pitkä taival takaisin luontoon ja järkevyyteen", jatkaa lehti. .
Kalkki ravinnossamme. Sivistyneen ihmisen ravinnossa useassa tapauksessa ei ole tarpeeksi paljon kalkkia. Viljat ovat kuoritut, ruuat ovat jalostetut, säilötyt monella ehkä huonollakin tavalla, joten ruokien ravintoarvo heikkenee tuntuvasti. Yleensä ihmiset syövät liian vähän kasviksia "niiden luonnollisessa tilassa." Lisäksi useat maanviljelijät ja [sivu 18] puutarhurit pelkäävät liiaksi sanontaa: Kalkkia käyttämällä pellon lannoitusaineena isä rikastuu, mutta poika köyhtyy." Tämä sanonta on jossain määrin totta, koska kalkkia käyttämällä saadaan runsaampi sato. Maan köyhtymiseen ei ole kalkki syynä, vaan koska sato suurenee, niin vastaavasti maan muiden ravintosuolojen tarve lisääntyy, mutta jos tätä tarvetta ei tyydytetä, seuraa köyhtyminen. Erikoisesti alunapitoinen maa tarvitsee runsaasti kalkkia. (Vert tri Berg, Varför vi dö! ss. 46-49). Jos siis kasvimme saavat riittämiin kalkkia, eikä sitä keinotekoisesti riistetä pois ruokaa jalostettaessa, saamme me luonnollisesta ravinnosta, joka sisältää kasviksia: vihanneksia, lehtiä ja hedelmiä 5/6 ja viljatuotteita 1/6, riittävän määrän kalkkia. Mutta jos ravinnossa ei ole tämä suhde voi ylimääräinen kalkkiannos olla hyödyksi, varsinkin odottaville ja imettäville äideille sekä heikkoluustoisille lapsille. Tri Berg sanoo kirjassa Varför vi dö! s. 51, että halvin, jolla voimme kalkkitarpeen tyydyttää, on "saostettu liitu". (sitä saadaan apteekeista) Maultaan se on miellyttävämpää kuin maitokalkki, jolla myös voidaan kalkin tarve tyydyttää. Mutta jatkuva kalkin käyttö voi taas vahingoittaa vatsaa. Kalkki tulisi ottaa noin pari tuntia ennen ateriaa, koska muutoin kalkki sitoo vatsan suolahapon ja hidastaa ruuansulatusta. Terveellisintä kuitenkin on korvata ruumiimme kalkin samoin kuin muidenkin ravintoaineiden tarve "luonnollisella, elävällä ravinnolla." .
Virtsahapon erittyminen riippuu suuresti ravintomme laadusta. Tässä ei ole kysymyksessä virtsan nestemäärästä vaan siinä olevasta virtsahaposta. Nestemäärä on suuresti riippuvainen meidän nauttimastamme nestemäisestä ruuasta ja juomasta. Jos ravintomme on rikas emäksinen, niin virtsahapon erittyminen on silloin pieni, riippuen siitä, että nauttimamme ruoka sisältää vähän virtsahappoa tai virtsaa muodostavia aineita (Huom. Tässä on kysymys jatkuvasta emäsvoittoisesta ruuasta). Mutta jos henkilö, joka jatkuvasti on käyttänyt happovoittoista ruokaa, eläintuotteita, viljaa, palkokasveja, tekee äkkiä käänteen, käyttäen runsaasti emäsrikasta ruokaa, vaikkapa perunaa pääasiassa niin aluksi virtsahapon eritys suurenee jopa 16 grammaan vuorokaudessa. Tämä ei merkitse sitä, että perunaruoka muodostaisi paljon virtsahappoa, vaan emäsvoittoinen peruna voi ruveta liuottamaan ruumiin virtsahappovarastoja. Kun tällaista ravintojärjestystä sitten jatkuvasti käytetään, vähenee myöhemmin virtsahapon määrä virtsasta, osoittaen että sairautta tuotta[vat] virtsahappovarastot alkavat vähentyä ruumiistamme ja terveys palautua. Mutta jos jälleen käännytään happovoittoiseen ruokaan, joka runsaasti sisältää valkuaista, rupeaa virtsahapon määrä virtsassa pienenemään. Tämä ei osoita, että tervehdyttäisiin, vaan päinvastoin ruumiissa ei ole silloin tarpeeksi emäksiä, jotka voisivat neutralisoida ja erittää pois virtsamääriä. Virtsahapon määrä virtsassa voi tällaista ruokajärjestystä käyttämällä vähentyä muutamaan milligrammaan. Tuloksena ovat monet sairauden oireet ja sairaudet. Näennäisesti kyllä ruvetaan "hyvinvoimaan", lihotaan ja pyöristytään, mutta ei terveyttä tuottavista aineista, vaan jäteaineista, niveliä alkaa pakottaa, lihaksissa on kipuja, seuraa päänsärkyä, väsymystä jne. (Katso tri Berg, Varför vi dö! s. 103) . [sivu 18]
Lainaamme Rouva Saxonin keittokirjasta ss. 57, 58:
Minkälainen ruokalajien yhdistelmä soveltuu samana ateriana? Skodsborgin ja Frydenstrandin sanatorioissa Tanskassa on ruokalistoihin painettu alla olevat säännöt ruokalajien kokoonpanosta aterioilla...
A. Hyvät yhdistelmätB. Jokseenkin hyviä yhdistelmiä
- Happamat ja hyvin mehukkaat hedelmät syödään sekoittamatta taikka pähkinäin kanssa aterian lopulla.
- Luonnostaan makeat ja neutraalit hedelmät, joihin luetaan tässä myöskin marjat, voidaan syödä milloin tahansa aterian kuluessa pähkinäin, vilja- ja palkokasviruokien yhteydessä.
- Maito, vilja, palkohedelmät ja pähkinät.
- Vilja, pähkinät, palkohedelmät, vihannekset ja juurekset.
C. Huonoja yhdistelmiä [sivu 19]
- Kaikki hedelmät kerman kanssa.
- Luonnostaan makeat ja neutraalit hedelmät maidon kanssa.
- Vähemmän hapahkot hedelmät ja kevyemmät vihannekset, kuten nuoret silpoherneet, leikkopavut, vahapavut, salaatti, pinaatti, kukkakaali ja nuori vihreä kaali.
- Sokeri ja liiaksi sokeroidut hedelmät maidon kanssa.
- Hapahkot hedelmät maidon kanssa.
- Hedelmät yhdessä karkeitten (vaikeasti sulavien) vihannesten ja juureksien (valkokaalin, punakaalin, ruusukaalin, porkkanan, punajuuren, lantun sellerin) jne kanssa.
- Maito mainittujen vaikeasti sulavien vihannesten ja juuresten kanssa.
- Makeita hedelmiä ovat: Viikunat, taatelit, rusinat, korintit, banaanit
- Neutraalit: päärynät, persikat, luumut, veskunat, mustikat, muuraimet
- Hapahkoja: kypsät karviaismarjat, puutarhamansikat, metsämansikat, mesimarjat, vadelmat, mustat viinimarjat, tomaatit.
- Happamia: sitruunat, happamet omenat, raa’at karviaismarjat, punaiset viinimarjat, puolukat, aprikoosit, karpalot.
”Muutamia hedelmiä ei voida varmasti sijoittaa näihin ryhmiin. Niihin kuuluu ensinnäkin omenat ja myöskin kirsikat. Nämä ovat nimittäin joskus makeita, joskus neutraaleja, joskus hapahkoja tai happamia, riippuen siitä mitä lajia ja millä kypsyysasteella ne ovat.
”Monet ihmiset sanovat, etteivät he siedä omenia. Se riippuu, kuten jo on huomautettu, usein siitä, että he syövät niitä yhdessä maidon, tai karkeiden juuresten ja vihannesten kanssa, jotka ovat niin vaikeasti sulavia, etteivät sovellu niin jaloon seuraan kuin hedelmät ovat.”
Hapahkojen hedelmien suuri merkitys ravinnossamme menee usein kokonaan hukkaan kun ei oteta huomioon yllämainittuja kokoonpanosääntöjä ruuan laittamisessa, ja - vielä useammin - aterioidessa. Siksi teroitamme kaikille: Älkää ottako koskaan mitään hapanta suuhunne - varsinkaan ei sitruunaa - yhtaikaa tärkkelyspitoisen ruuan kanssa. Miksi ei? Syljen tehtävänä on valmistaa tärkkelyspitoisten ravintoaineiden sulavaisuus suussa. Hygieenikko Arnesen kirjoittaa:
"Jos tärkkelys joutuu mahalaukkuun ilman että se ensin on muokattu syljen kanssa, ei sen sulaminen parhaassa tapauksessa voi alkaa, ennen kun se joutuu suoleen, joka luonnollisesti on hyvin haitallista, osaksi sen tähden, että tärkkelyspitoinen ruoka helposti pilaantuu, jos se jää mahalaukkuun liian kauaksi aikaa, ennenkuin luonnon määräämä sulatusprosessi alkaa, osaksi koska pitkällinen viipyminen tässä osassa ruuansulatuskanavaa voi aiheuttaa käymistä ja siitä johtuvaa kiihotusta vatsan limakalvoihin."
Noin 40 minuuttia ruuan tulon jälkeen vatsaan alkavat rauhaset erittää ruuansulatus nesteitä, jotka ovat happamia. Tähän mennessä tärkkelys on jo ehtinyt sulaa ennenkuin vatsan hapan neste tulee sitä estämään. Sitruunaa ei saa syödä jauhoruuan kanssa. Mutta sitruunaa voidaan käyttää salaatin ja kaalilajien mausteena, koska ne sisältävät vähän tärkkelystä. Jos nautitaan sitruunamehua tai jotain muuta hapanta juomana, tulee se ottaa aterian lopussa.
Ikivanhan tavan mukaan potilas ei saa paastossa käyttää muuta kuin vettä. Vielä nykyäänkin on sellainen paastoaminen tavallisin. (Kts. tri Ragnar Berg, Varför vi dö!, ss. 122, 125) Voidaan paastota viikkojakin. Tri Berg mainitsee kirjassaan, että tunnetaan tapauksia, jolloin on paastottu yli 100 päivää, jonka tähden ei tarvitse olla pelkoa nälkäkuolemasta, jos vain lääkäri pitää silmällä sydämen lyöntiä. Mutta ilman vettä voimme jatkaa vaivoin kauemmin kuin kolme päivää." Paaston aikana tulee juoda runsaasti vettä. Jos on kysymyksessä keittoruuan syöjä, niin tulee hänen valmistua paastoa varten käyttämällä muutamia päiviä raakaruokaa, jotta ruumiin vailinaiset kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ensin tulevat täytetyksi, jotta ne paaston aikana voivat taistella taudin aiheita vastaan, ja estää itse elimistön kulumisen. Hän mainitsee, että ei voida väittää, että tällainen (vain vesi) paasto olisi kaikkein tehokkain taudinaiheiden poistaja. Pikemminkin on useita kertoja paaston aikana käynyt ilmi, että vesipaastossa on ilmennyt emästen puutosta ruumiissa, joten jäteaineiden palaminen elimistössä hidastuu, ja siis tauti tai vaiva hitaammin paranee, kuin jos paaston aikana pidettäisiin huoli, että elimistö saa riittämiin emäspitoisia (ts. emästä muodostavia mehuja veden asemasta. Huom! ehdottomasti ei keitettyjä marja-, hedelmä- tai vihreistä lehdistä puserrettua mehua). Näin tehden paasto tulee vesipaastoa tehokkaammaksi, ja toisaalta joskus paaston aikana ilmenevät epämieluiset oireet tämän kautta lievenevät.
Vesipaaston aikana tulee virtsa sakeaksi ja pahanhajuiseksikin sekä [sivu 20] happameksi (värjää lakmuspaperin punaiseksi.) Mutta jos paaston aikana annetaan emästä muodostavia mehuja, niin virtsa pysyy emäksisenä (värjää punaisen lakmuspaperin siniseksi, siis päinvastoin edelliseen verrattuna) ja samalla kirkkaana. Nyt luulisi että sakea virtsa sisältäisi enemmän virtsahappoa kuin kirkas, emäksinen virtsa, mutta näin ei ole asianlaita. Emäksiseen virtsaan on ruumiista liuennut paljon enemmän virtsahappoa kuin happameen virtsaan.
Tri Berg mainitsee mm. kihti-tapauksista, että juuri se seikka, että hapan veri ja hapan virtsa eivät pysty virtsahappoa pitämään ruumiissa liukenevassa muodossa, vaan se kerrostuu koviksi kerroksiksi, mutta jos emästä muodostavia mehuja (mahdollisesti hunajaa tai jotain muuta makeuttamisaineita tarpeen vaatiessa hiukan lisättynä mehuun) nautitaan, pystyy veri ja virtsa pitämään paljon suuremman virtsahappomäärän ruumiissa liukenevassa muodossa, joten se voi helpommin poistua. Mehussa käytetty pieni määrä makeuttamisainetta ei ole haitaksi, vaan pikemminkin se edistää jätteiden palamista paaston aikana ja vahvistaa sydäntä.
Tri Berg sanoo: "Paras paastomuoto siis on se, että paaston aikana juodaan runsaasti emäsrikkaita mehuja." (huom! kysymyksessä ovat vain raa'at, keittämättömät mehut, sillä keittäminen vähentää huomattavasti niiden tehoa.)
Rva Viktoria Carlsson, Ruotsista, viime kesänä [1949?] Suomessa käydessään antoi sairaanhoito- ja paasto-ohjeita. Paastomehuiksi hän suosittelee hunajalla makeutettua vettä, tai juurikasvimehuja, hedelmämehuja ja mehuja vihreistä lehdistä (makeutena hunajaa tai apteekista saatavaa hedelmäsokeria). Siis hän suosittelee mehuja seuraavista vihreistä lehdistä: Nokkonen, voikukan lehti, suikealehtinen ratamo, poimulehti, leskenlehti, siankärsäheinä, persilja, rohtonenätti, koivunlehti, koivun mahla.
Paaston aikana on ainakin joka päivä suolihuuhtelu tarpeellinen, joskus useamminkin päivässä. Paaston jälkeen on hyvin tärkeä, ettei heti syö vaikeasti sulavia ruokia ja ruokamäärään nähden tulee olla lujasti kieltäytyväinen, sillä muutoin voi tulla suuriakin vahinkoja. Paras on aloittaa jos suinkin mahdollista jollakin hedelmällä, mutta niiden siemenet ja kuoret tulee alkuvaiheessa ottaa pois. Valkuaispitoisen ruuan suhteen on alussa (varsinkin pitkän paaston jälkeen) erittäin varovainen, ehkä vasta kolmantena tai neljäntenä päivä vähän ja erittäin hyvin pureskeltuna. Ensimmäisinä paastonpäättymispäivinä olisi paras raastaa hedelmä ja lisätä puolet siihen vettä. Tämä vesipitoinen sose (vain pieni määrä puoli lasillista, sitten hiukan enemmän ja enemmän seuraavilla aterioilla ensi päivinä) tulee syödä noin 10 min. kuluessa suussa pitäen ja pureskellen, jotta sylkeä ehtii runsaasti sekoittua.
E.G.White sanoo kirjassa Counsels on Diet and Foods s. "Viljassa, hedelmissä, vihanneksissa ja pähkinöissä ovat kaikki ne ravintoaineet, joita me tarvitsemme." Syötäviksi kelpaavia ja terveellisiä ravintoaineita:
Juurikasvit: peruna, porkkana, punajuuri, retikka, retiisi, nauris, lanttu, palsternakka, mukulaselleri (näistä kahdesta viimemainitusta tulee erinomaista voita raastamalla ja hiukan suolaa ja oliiviöljyä), turnipsikin kelpaa aivan nuorena, sokerijuurikas (varsinkin jos sen annetaan jäätyä, silloin imelyys lisääntyy ja väkevä sivumaku vähenee, myös uunissa kokonaisina paistamalla tulee niistä makeita, jota voi käyttää muun ruuan makeuttamiseen), sipuli, purjosipuli.
Lehtikasveja: pinaatti, seelannin pinaatti, salaatti, nokkonen, voikukan lehti, koivunlehti nuorena, vesiheinä, pienet erät suolaheinää, saviheinä (kukkimiseen saakka, erittäin makea), maitohorsma nuorena, siankärsäheinä, pienet erät, terveellinen mauste, sipulinvarret, ruohosipuli, punajuuren lehdet, retiisin lehdet. (Keskipohjanmaa-lehdessä kirjoitettiin, että jos retiisistä syödään vain kuorittu mukula, niin 9/10 ravinnosta heitetään hukkaan, siis lehdet ja mukula kuorineen tulee syödä). Talveksi voidaan nokkoset (Suomen ravintorik kasvi, kuten kirjoituksessa "Helsingin Sanomissa", n:o 190 / 18.7.1948 sanotaan) ja koivunlehdet kuivata ladossa tai jossakin suojaisessa ilmavassa paikassa tai jos auringossa, niin tulee erikoisesti varoa, etteivät ole yhtään kauemmin kuin tarpeellista. Ne jauhetaan tai käsissä hierotaan talvella ravinnoksi ja seulotaan. Ensin ulkokuivat vihannekset ripustetaan harvassa kangassäkissä riippumaan lieden yläpuolelle, että tulevat aivan kuiviksi, silloin ne helposti tulevat jauhoksi). [sivu 21]
Hedelmät niin runsaassa määrässä kuin näissä oloissa voidaan käyttää, koska niiden saanti on yleensä melko vaikeaa. Mutta ne ovat erittäin hyödyllisiä, joten vaikka ne ovat kalliimpiakin, niin tulee koittaa ainakin jossain määrin saada niitä ruokavalioon. Väkevät omenat voivat säilyä yksistään vedessä, kun kansi pannaan ja kivi painoksi päälle. Veden tulee peittää omenat hyvin ja ulottua kannenkin päälle, sillä vesi vähenee, koska omenat imevät sitä itseensä. Vesi pannaan vasta sitten kun kansi painoineen on pantu omenain päälle. Tulee vain varoa, että eivät pääse jäätymään, jos on lasiastiassa. Puolukkahillossa säilyvät millaiset omenat tahansa, myöskin makeat.
Kaalit: Keräkaali vihreine lehtineen, samoin kukkakaali lehtineen, kyssäkaali, ruusukaali, lehtikaali, punakaali. Hapankaalina ovat kaalit myös erinomaisia. Kaalit silputaan pieniksi ja survotaan niin, että ne mehustuvat. Hiukkasen sekoitetaan siihen suolaa ja pannaan sellainen kansi, joka mahtuu astian sisälle. Päälle pannaan kivi tai muu painoksi. Tällaisenaan pidetään niitä joitakin päiviä huoneessa, jotta alkavat hiukan maistua hapahkolta, sitten voidaan ne viedä johonkin kylmään varastoon. Sekaan voidaan silputa myöskin kukkakaalia lehtineen, kyssäkaalia, porkkanaa, lanttua, naurista, perunaa tai punajuurta. Olen nähnyt kotikäytössämme, että hapankaalin seassa säilyvät juurikasvit oikein hyvin.
Marjoja: Mustikka, puolukka, mansikka, juolukka, vadelma, mesimarja, lakka, karpalo, lillukka (muiden marjojen seassa). Lisäksi on vielä metsissämme tai puutarhoissa variksenmarja, jota voidaan käyttää muiden marjojen lisänä. Mm. Lapissa käytetään niitä paljon. Ruohokannukan marjat. (Ruohokannukka on ehkä useille tuntematon kasvi. Siinä ovat puolukka suuremmat marjat. Kukat ovat valkoiset ehkä ahomansikan kukan suuruiset. Lehdet päältä päin katsottuna muodostavat ristin. Marjat ovat hiukan vaaleammat kuin puolukka ja hyvin keveitä ja jauhoiselta tuntuvia. Niitä voi käyttää muiden marjojen seassa. Joissakin paikoin on näitä marjoja melko runsaasti.
Kanadalaisen tuomipihlajan marjat ovat myöskin maukkaita. Se muistuttaa lehtiensä puolesta tuomea. Marjat ovat ensin vihreitä, sitten punaisia ja lopuksi sinisiä tai melkein mustia.
Pihlajan marjat ovat ravintoarvoltaan rikkaampia kuin omenat, joten on syytä säilöä niitä. Aluksi niiden maku tuntuu hiukan poistyöntävältä, mutta pian ne alkavat maistua erinomaisilta. Käytin niitä noin 3-4 ruokalusikkaa aterialla. Sellaisetkin, jotka aluksi pikemminkin tahtoivat karttaa niitä, pian tottuivat ja voinen sanoa, alkoivat oikein halusta syödä raakasosetta, joka oli säilötty AIV-säilömisaineella, jota saadaan ihmisiä varten tehtynä Mensa Oy:stä, Hämeenlinnasta. 100 kg säilömistä varten AIV-pakkaus maksoi toissa vuonna 100:- mk.
Tuomen marjoista saadaan myöskin muiden marjojen sekaan arvokasta sosetta. Metsissä kasvavan koiranheisipuun marjoja on pidetty myrkyllisinä, mutta Toivo Rautavaara sanoo kirjassaan: Mihin kasvimme kelpaavat, II s. 302, että tanskalaiset tutkijat ovat todenneet, että sen marjat ovat syötäviä. Marjojen paha maku häviää, kun pakkanen on saanut niitä purra. Heisipuun lehdet muistuttavat hiukan pihlajan lehtiä.
Seljan (terttuseljan) marjat ovat syötäviä. Siinä on pienet punaiset marjat suurissa tertuissa. Oratuomen ja orapihlajan marjat ovat myöskin syötäviä, samoin puistoissa ja puutarhoissa kasvavan happomarjapensaan pitkulaiset, pienet, kirkkaanpunaiset marjat. Merien rannoilla kasvavan tyrnin marjat kelpaa myös ravinnoksi. Marjat ovat appelsiinin kaltaisia. Marjoissa on runsaasti C-vitamiinia. Se leviää jopa 10 m. pitkien vaellusjuuriensa kautta.
Ruusunmarjat ovat mitä parhaimpia vitamiinilähteitämme, vieläpä niin, että Saksassa oli suunnitelma autoilijain vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi, istuttaa niitä maanteiden varsille.
Katajan marjat ovat myöskin syötäviä. Niissä on runsaasti sokeria, mut[ta] hartsiaine tekee ne hiukan vastenmielisiksi. Mutta pian tottuu niiden makuun. Katso edelleen eri marjalaatuja ja niiden käyttöohjeita kirjasta: Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, II ss. 273-302.
Viinimarjat: punainen, valkoinen ja musta sekä karviaismarja ovat hyviä. AIV-säilömisaine ihmisiä varten on hyvin säilyttävää. Sitä saadaan Mensa Oy, Hämeenlinna. 100:- mk sadan kilon säilömistä varten.
Viljat ja palkokasvit. Kaikkein edullisin näiden ruokalajiemme käyttötapa on aivan tuoreena tai idätettyinä. Kaura ja ohra tosin on vaikeampi saada niin kuorituksi, että itämiskyky säilyisi, joten ne kai parhaiten soveltuvat hiutaleina. Ruis, vehnä ja maissi samoinkuin herneet käyvät erinomaisesti idätettyinä. Miksi [sivu 22] juuri itäneenä? Siksi, että jyvät ja herneet tulevat siten helpommin sulaviksi, vitamiinirikkaiksi (erikoisesti C-vitamiinia, jota varsinkin talvisin on vaikeampi saada sen huonon säilymisen takia) ja emäsvoittoisiksi sekä maukkaammiksi. Itäessä muodostuu idussa huomattavia määriä diastasia, joka leviää koko siemenvalkuaiseen ja hajoittaa tärkkelyksen, joka muodostuu kasville sopivaksi ravintoaineeksi, mallassokeriksi. Tämän tähden itäneet jyvät ja herneet maistuvat imelähköiltä. Valkuainen tulee mitä parhaimmaksi ja samalla helposti sulavaksi ravinnoksi; rasva tulee helposti liukenevaksi. E- ja B-vitamiinimäärä lisääntyy, samalla syntyy C-vitamiinia, jota täysikasvuisessa kuivassa jyvässä ei ole. Jyvät ja herneet muuttuvat itämisen kautta emäsvoittoisiksi. Tällaisessa muodossa ne ovat parasta pähkinäin korviketta.
Pellavan ja hampun siemenissä on runsaasti rasvaa. Niissä kyllä on ehkä joillekin hiukan vastenmielinen maku, mutta makuun voi pian tottua. Paras olisi ne survoa tai jauhaa kahvimyllyllä, jotta ravintoarvo saataisiin tarkemmin ravinnoksi. Edelleen tulisi istuttaa peltoihimme runsaasti unikkoa (Sitä laatua mieluummin, joilla ovat suuret siemenkodat. Siperiassa viljellään vaaleansinikukkaista unikkoa, jonka siemeniä mm. suomensukuiset kansat, syrjäänit käyttävät ravinnoksi. Näiden siementen rasvapitoisuus on paljon suurempi kuin viljan. Cantell&Saarnio, "Suomen myrkylliset ja lääkekasvit” s. 314 sanoo "oikeasta unikosta" (Papaver somniferum ja officinalis sekä satigerum lajeista) seuraavaa: Kasvi ja siemenkodat ovat myrkyllisiä. "Kypsät siementet, Semina papaveris, joissa on ainoastaan tehotonta readini-alkaloidia ja täysin alkaloideista vapaata rasvaista siemenöljyä, Oleum papaveris (50%), limaa (3%) ja proteiiniaineita (valkuaisaineita, allekirj. huom) ovat myrkyttömiä."
Siperian mäntyä kutsutaan siperialaiseksi leipäpuuksi, koska sen siemenet (n. 1-1,5 sm:n pitkät) ovat Siperiassa kansojen ravintona. Venäjällä parhain kotimainen kasvisrasva valmistetaan tämän siemenistä, joissa on 70-72% rasvaa. Siementä syödään myöskin sellaisenaan. Jos täällä kotimassa jollakin paikkakunnalla on niitä istutettuna, voi niistä saada erinomaista syötävää.
Jos missä on mahdollista saada koko maissia (jauhamatonta) niin ne ovat erinomaista ravintoa itäneinä. Maissi on ainoa vilja, joka sisältää A-vitam. (karotinin muodossa). Saxonin keittokirjassa s. 163 sanotaan, että on sellaisia ravintosuoloja, joita omista viljalajeistamme puuttuu. Mikä vielä maissin eduksi voidaan mainita omien viljalaatujen suhteen, on se, että maissilla on paljon pienempi happoylijäämä kuin meidän tavallisilla viljoillamme. Maississa on valkuaista 10%, rasvaa 6%, hiilihydraattia 65%, 100 g:ssa 355 kaloriaa, ja samassa määrässä maissia kalsiumia 18 millig, fosforia 190 millig., rautaa 1 millig. (prog Egen mukaan kirjassa Ravinto-oppi s. 304) lisäksi A-, B1 ja B2 vitamiinia (Tri Nolfi, Levande föda, s. 61
Suolan käyttö katoaa huomaamatta raakaruuansyöjiltä, koska kasvikset niiden luonnollisessa tilassaan sisältävät kaikkia tarvitsemiamme luonnonsuoloja, joten keittosuola on silloin tarpeeton lisä. Keittämisenkautta tuhotut eloa tuottavat ravintosulat tulevat hyvin puutteellisesti keittosuolalla korvatuiksi. Runsas suolan käyttö rasittaa munuaisia, edistää verisuonten kalkkeutumista, vetistää ruumista, koska janon tyydyttäminen vaatii jo atrioiden aikana tai heti jälkeen ylen runsasta janoa. Suola pidättää vettä soluissamme. Monet ihmiset ovat elävältä suolattuja, vieläpä niin, että joku ihmissyöjä on sanonut, että valkoihoiset ovat niin suolaisia syötäviksi. Runsaasti suolattu ruoka menee suolemme läpi jättämällä vähemmän ravintoa ruumiillemme. Siis olkoon tunnuksenamme: luonnon suolat tulevat turmelemattomina ravinnoksemme. Moni keittoruuan käyttäjä runsaasta suolankäytöstä huolimatta tuntee "hiukaisevaa tunnetta, koska ruumis ei ole saanut tarpeellisia suoloja ja vitamiineja.
Välimuotona raakaruokaan siirtymiseksi voidaan käyttää uunissa paistettuja ja kuorimattomia perunia. Paistaminen voi tapahtua tuhkassakin
Nämä oireet useammissa tapauksissa johtuvat siitä, että ruumiiseemme on vuosien ja vuosikymmenien aikana kertynyt niin paljon jätteitä, myrkkyjä, kerrostumia samalla emäksisten aineiden puutosta. Pitää syödä emäsvoittoista ruokaa (Huom. kaikki raakaruoka, kuten viljat ja herneet kuivassa muodossa, brysselin kaali, ruusukaali, parsa, yleensä siemenet [sivu 23] eläintuotteista puhumattakaan (maito ja kerma poikkeus) ovat happovoittoisia). Joten siis tulee erikoisesti pitää kiinni viimeaikaisten ravintofysiologian alalla saavutettujen lukujen ja tulosten osoittamasta ohjeesta: "Meidän ravintomme tulee käsittää vähintäin 5/6 osaa painostaan perunoita, juuria ja mukuloita, vihanneksia ja hedelmiä. Kaikki toiset ravintoaineet yhteensä saavat muodostaa 1/6 osan ravinnon painosta, maito poikkeuksena. Maitoa ei välttämättömästi täysikasvuisen henkilön ravintoon tarvitse kuulua... Lasten maitomäärä kahtena ensimmäisenä kasvuvuotena ei tule nousta yli litran (prof. Erich Müller), sen jälkeen puberteetti-ikään saakka ½ l. ja myöhemmin 1/4 litra päivässä." (Tri Berg, "Varför vi dö!" s. 114) Mutta lastenkin suhteen voidaan järkevästi valitsemalla kasvikset oikeassa muodossa saada valkuaistarve tyydytetyksi ilman maitoa. Ainoa aika, jolloin itse luonto ilmaisee maidon olevan välttämätön, on imetysaika.
Jos me juuri edellä esittämämme tärkeän suhteen emäs- ja happovoittoisen ruuan suhteen säilyttäen alamme raakaruokajärjestyksen, niin pian ilmenee monia sairauden oireita: kuten äkillisiä repäisyjä päässä, ikäänkuin paloja lohkaistaisiin pois, (jätteet irtoavat), korvien huminaa, huimausta, jäsenten hervottomuutta, yliherkkyyttä, vatsakipuja (varsinkin jos kysymyksessä on huono pureskelu tai väärä yhdistelmä tai välipalat tai liian lyhyt väliaika edellisestä ateriasta, tai vatsakatarri, joka juuri vaatisi joko hapottomia tai happamia ruokia), joillekin tulee aluksi ummetustakin (mutta hedelmillä mm. rusinoilla ja luumuilla on ulostava vaikutus), nivelissä omituisia tunteita, väsymystä, pistoksia keuhkoissa, jalkojen hervottomuutta, tai muita oireita. Mutta nämä kestävät vain ehkä jonkun viikon tai kuukauden, mutta sitten palautuu erinomainen terveyden tunne. Kuten eräs todistaa omasta kokemuksestaan seuraavaa: (päätoimittaja Sven Poulson, "Frukt som människans bästa näringsmedel", s. 15) "Jos elää yksinomaan hedelmillä, tuntee täydellisesti uudistuneensa, ja kaikki, jotka koettavat sitä, antavat saman arvostelun. Sen jälkeen kun on elänyt yksin hedelmillä yhden kuukauden ajan raittiissa ilmassa aurinkoineen ja merikylpyineen, tuntee itsensä täysin uudeksi ihmiseksi. Hermot ja lihakset tulevat kuntoon, ruuansulatus ja hengitys tasaantuvat; koko elimistö työskentelee kuin olisi tullut uudistetuksi. Minä itse olen lääkärin valvonnan alaisena kuusi viikkoa kokeillut sellaista hedelmädieettiä... oli todella ihmeellistä niiden kuuden viikon kuluttua tuntea itsensä kymmenen vuotta nuoremmaksi ja että ei ainoastaan se, vaan ilman mitään vaikeuksia (liika) paino väheni, lisäksi sain sellaisen lihasvoiman, hermovoiman ja kestävyyden, niin että tuntui kuten parhaina nuoruusvuosinaan. Hedelmädieetti merkitsee täydellistä uudistumista."
Raakaruokajärjestelmän aikana kuten ainakin on tärkeä, että juodaan aamulla lasillinen tai pari raitista puhdasta vettä, sillä se pitää vatsan kunnossa ja ulostaminen tulee helpoksi. Vielä tätä järjestelmää alkaessa voi ilmetä runsasta limantuloa, kovaa yskää, kuukautishäiriöitä, valkovuotoa, mutta pian elimistö tasaantuu; eikä vain tule ennalleen vaan tulee nuorekkaammaksi, kestävämmäksi, rauhallisemmaksi, vastaanottamaan suurimmatkin vastoinkäymiset ja vastustuksen. Luonnollisestikaan kaikki nämä sairauden oireet eivät esiinny samalla henkilöllä.
Itse myöskin tiedän omasta kokemuksestani, että ihmeellinen siunaus tulee osaksemme, kun saamme kokea Jumalan lupauksen kohdallamme täyttyvän. 2 Moos 15:26; Mal 4:2; Jer 33:6.
Katselkaamme hiukan miksi Jumalan sana kutsuu ihmisten kutsumia ns. voimaravintoja: Jes 65:4 Sianlihakeitto - saastainen liemi; Jes 66:16,17, sianliha rinnastetaan hiiriin ja kutsutaan inhoittavaksi; Ps 119:70 kutsuu ihraa turhaksi; Job 6:6,7 munanvalkuainen on kuin saastainen ruoka. Tähän sopivat yhteen erään kokemukset (hän ei suinkaan ole suopea terveysuudistukselle, joten ei mainostarkoituksessa ole kertonut tätä) Hän sanoi nähneensä kuinka kana oli juossut pitäen nokassaan pitkää heisimatoa. - sellaisessahan onkin nielemistä tarpeekseen jos sattuisi vaikka lievän arvostelun mukaan olemaan parin tai ehkä kymmenmetrin pituinen, siitä sitä tulee sitten meidän kakkuihimme, kiisseleihimme herkullista makua. Itse asuin joku vuosi sitten Sievissä, jossa emäntämme kertoi, että heidän kanansa eivät saa syödä käymälöiden alta. Sanoin joillekin, että eivät ne ole sen sivistyneempiä kuin muidenkaan kanat. Ja kun muutaman päivän kuluttua kanat päästettiin vapauteen oli niiden herkullisimpana ruokana aivan ikkunamme vastapäätä noin 20 m. päässä olevan käymälän alus ja likaveden kaatopaikka. [sivu 24]
Juomistahan tulee yleensä karttaa aterian yhteydessä. Ajatelkaammepa hiukan, miten paljon esim. keittoruuan syöjä yhdessä kaalikeitossa saa "vettä" ravinnokseen. Kaalissa on n. 90% vettä ja keittoon lisäksi pannaan (yhden henkilön annos) ehkä ½ litraa vettä ja lisäksi siihen pannaan lihaa, jossa on n. 50-71% vettä (sekin jätemyrkkyjen saastuttamaa, pikemmin hikeä, virtsaa kuin vettä). Keittoa voi ehkä kaikkiaan olla n. 750 g ja siitä on ehkä n 50 g ravintoa ja loput vettä. Eikö tällaista ruuan vedellä laimentamista (ns. keittoja) pikemminkin tule kutsua vatsamme narraamiseksi kuin ravitsemiseksi. Jos vielä tällaisen aterian päälle juotaisiin vettä, niin tuskin voisi enää jäätä lopputulokseksi muuta kuin 5% ravintoa ja 95% vettä. Jos nyt raakaruokaa syödessä rupeaisi janottamaan, niin voi heti aterian jälkeen hiukkasen juoda vettä, mutta siltikään ei tule edes muuta kuin pieni murto-osa siitä vesimäärästä, minkä keittoruuan syöjä luulee ravintonaan syövänsä. Jos taas maitoa juodaan, niin tulos on melkein sama, sillä onhan maidossakin n. 87 % vettä. Tulkoon tässä yhteydessä mainituksi, että keitetty kaali on kaikkein vaikeimmin sulava muihin keitettyihin vihanneksiin verraten. Taavitsaisen kirjassa "Kohti terveyttä", s. 53 sanotaan: "Keittäminen ryöstää ja rosvoaa kasviaineksista niiden kivennäissuolat. Yksi raaka kaalinlehti on parempi kuin koko kaali kiehutettuna."
Olemme tulossa vaikeisiin aikoihin, jolloin meidän "tulee käsittää yksinkertaisen ruokajärjestyksen merkitys." (White) Kun joudumme raivostuneiden kansanjoukkojen takaa-ajamiksi, emme suinkaan ehdi ottaa mukaamme patoja ja kattiloita (vert. Job 30.), vielä vähemmän silloin muistuvat mieleemme kahvipannut ja pikkuleivät. Silloin pakenemme henkemme edestä. Silloin on hyvä asia, että jo vähän aikaisemmin olemme tottuneet tällaiseen elämäntapaan. Ja meidän täytyy muistaa, että edellä lainaamistamme todistusten kohdista ilmenee, että terveysuudistus on Jumalan keino valmistamassa meitä Ihmisen Pojan tulolle ja vieläpä ehtoosateelle ja sinetin saamiselle. Todistukset puhuvat:
"Terveysuudistuksen tarve on esitetty seurakunnissa, mutta valoa ei ole sydämestä vastaanotettu. Miesten ja naisten itsekäs, terveydenhoidollinen välinpitämättömyys on vastustanut sanomaa, joka on tarkoitettu valmistamaan ihmisiä Herran suurta päivää varten. Jos seurakunta haluaa uutta voimaa, täytyy sen ensin käytännössä toteuttaa se totuus, jonka Jumala on sille antanut. Jos seurakuntamme jäsenet halveksivat valoa tämän asian suhteen, tulevat he saamaan varman sadon sekä hengellisenä että ruumiillisena rappeutumisena. Näiden vanhempien seurakunnan jäsenten vaikutus salaa hapattaa vasta uskoon tulleet." (6 T. 370-1)
"Minulle näytettiin, että jollei Jumalan kansa tee mitään ponnistuksia, vaan odottavat virvoitusta tulemaan heidän yllensä ja muuttamaan heidän vääryytensä ja oikaisemaan heidän erheensä; jos he luottavat, että se puhdistaa heidät lihan ja veren saastutuksesta ja tekee heidät sopiviksi kolmannen enkelin voimakkaalle huudolle, ja tulevat huomaamaan puutteensa. Virvoitus eli Jumalan voima tulee vain niiden osaksi, jotka ovat valmistuneet sitä varten suorittamalla työn, minkä Jumala heiltä vaatii, nimittäin puhdistautumalla kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta ja saattamalla pyhityksensä täydelliseksi Jumalan pelossa." (CDF s. 33, 1 T s. 619).
Meidänhän tulee saavuttaa virheetön luonne, ennenkuin voimme saada "elävän Jumalan sinetin otsiimme": "Nyt on aika valmistautua. Jumalan sinettiä ei milloinkaan aseteta epäpyhän miehen tai naisen otsaan. Sitä ei milloinkaan paineta kunnianhaluisen, maailmaa rakastavan miehen tai naisen otsaan. Sitä ei milloinkaan panna niiden miesten tai naisten otsiin, joilla on valheellinen kieli tai petollinen sydän. Kaikkien sinettiä haluavien tulee olla ilman tahraa Jumalan edessä - taivaan kokelaita." (5 T s. 216; katso myös ss 213, 214 ja ss 80,81 sekä Hengellisiä kokemuksia s. 81: "Samoin näin, etteivät useat oivalla, minkälaisia heidän täytyy olla voidakseen ahdistuksen aikana elää Herran edessä ilman pyhäkössä toimivaa Ylimmäistä pappia. Niiden, jotka elävän Jumalan sinetillä merkitään ja joita ahdistuksen aikana suojellaan, täytyy heijastaa Jeesuksen kuvaa täydellisesti." Edelleen:
"Ei kukaan meistä ole saava Jumalan sinettiä , jos luonteessamme on yksikin tahra tai pilkku. Meidän tehtäväksemme on jätetty luonteemme vajavaisuuksien korjaaminen ja sielumme temppelin puhdistaminen kaikesta saastasta. Sitten on kevätsade lankeava meille, kuten [sivu 25] syyssade lankesi opetuslapsille helluntaina." (8 T 21) Ja juuri tämän virheettömyyden ja tahrattomuuden saavuttamiseksi on meille ilmoitettu "paras" apukeino, joka ilmenee tutkistelussamme aikaisemmin lainatusta kohdasta, nimittäin, että meidän tulee välttää suuressa määrässä keittämistä, jonka kautta maailma on kroonillisilla invaliideilla ja että ohjeen ja esimerkin kautta tulee ilmaista, että se ruoka, mikä Aadamille annettiin hänen synnittömässä tilassaan on paras meidän pyrkiessämme jälleen saavuttamaan tuon (siis synnittömän) tilan. (7 T 134, 135; CDF 460)
Edellä mainittu "synnitön tilahan" on jo (tutkistelumme edellisellä sivulla lainattujen profetian hengen lausuntojen perusteella) saavutettava ennen kuin otsiimme painetaan 'elävän Jumalan sinetti' ja myös ennen 'virvoituksen' ja 'iltasateen' tuloa. Me elämme nyt sinetöimisen ajassa ja siksi meillä on kiire saavuttaa tuo synnitön tila, ettei vain sinetöivä enkeli mene ohitsemme painamatta sinettiä otsiimme. ( Ks White, HK 76,77). 7 T 124 ja CDF 384 sanotaan: "Eläimet tulevat enemmän ja enemmän sairaiksi, ja ei kestä kauan kunnes eläimellinen ravinto tulee seitsemännen päivän adventistien ohella monien (muidenkin) hylkäämäksi." Ja että jälkimmäisessä edellä mainitsemistamme kirjoista s. 384 luetaan maitokin eläimellisiin ravintoihin, lihasta puhumattakaan.
Edelleen todistukset puhuvat, että "niiden keskuudessa, jotka odottavat Jeesuksen tuloa, vihdoin kokonaan luovutaan liharuuasta." (CDF 380-381). Olemmeko näin tehneet, vaikka ajan merkit huutamalla huutavat, että Jeesus tulee odottamattoman pian, tai uskommeko me yleensä, että hän tulee ollenkaan. Tuleeko uskomme vain sanoissamme vai myöskin teoissamme näkyviin. Annettakoon maailmallisen lehden vastata meidän adventistien puolesta tähän kysymykseen:
Vegetarianen n:o 3/1949 kirjoituksessa Misslyckat angrepp mot vegetarismen (Epäonnistunut hyökkäys kasvissyöntiä vastaan) ilmaistaan, kuinka eräs tanskalainen tri Olof Poulsen tuli siihen lopputulokseen, että kasvissyöjät sairastuvat helpommin syöpään ja tuberkuloosiin kuin kaikkiruokaiset. Hän käytti seitsemännen päivän adventisteja tutkimustensa kohteina. Hänen väitöskirjaansa vastaan esiintyivät tri:t Johs Clemmese, A. Andersen (adventisti), laboratoriojohtaja, tri Fridtjof Bang sekä maallikko, innokas raa'an ruuan kannattaja, rva Alma Nielsen, joilla oli juuri lukuisia todistuksia siitä, että juuri syöpää ja tuberkuloosia on parannettu kasvisruualla. Tri Poulsen nimittäin oletti, että adventistit ovat kasvissyöjiä, kuten meidän kirjoistamme näyttää käyvän ilmi, samoinkuin useissa muissa tietolähteissä ja tietosanakirjoissa adventisteista mainitaan. Tämän harhaolettamuksen perusteella hän joutui tekemään tämän Jumalan nimeä häpäisevän johtopäätöksensä. Mutta tri A. Andersen, Skodsborgin parantolan johtaja joutui tosiasian pakottamana esittämään seuraavan surullisen toteamuksen meistä adventisteista, jotka kuitenkin väitämme odottavamme pian palaavaa Vapahtajaamme. Hän totesi, että asianlaita adventistien keskuudessa on toisin: ".. Minä olen itse adventisti, ja minut pakoitetaan valistamaan häntä (tri Poulsenia), että adventistien joukossa vain korkeintaan 10 % elää kasvisruualla + muna, maito ja juusto. Ne nuoret adventistit, jotka tri Poulsen olettaa saaneensa tuberkuloosin, eivät olleet kasvissyöjiä."
Oi, kuinka surullinen toteamus täytyykään tulla meistä maailmallisessa lehdessä. Meistä, joille annettiin suuri terveysvalo, on tullut esimerkkejä Egyptin lihapadoille palaajista. Meistä, joiden onnea olisivat kaikki kansat kiitäneet, on tullut "häntä eikä pää". Mal 3:12; 5 Moos 28:13. Suuri osa niistäkin, jotka sanovat olevansa kasvissyöjiä, käyttävät pääruokanaan maitoa, voita, juustoa, piimää, munia, kermaa, jotka eivät suinkaan ole kasvisruokia. Ja mikä vielä pahempaa, näitä käytetään keitetyssä ja paistetussa tai vanhentuneessa muodossa ja lisäksi useilla on vielä runsaana lisänä vertahapattavat ravintoaineet: viljat, herneet ym. On suorastaan ihme, jos tällaista ruokajärjestelmää seuraten, voi pitemmän aikaa pysyä terveenä.
Ketkä ovat tähän kaikkeen syyllisiä? --- Todistukset vastaavat: "Mikään arvoaste, sääty, maailman viisaus tai virka-asema ei suojele ihmistä luopumasta periaatteista, kun hänet jätetään oman petollisen sydämensä valtaan. Ne, joita on pidetty arvollisina ja ja vanhurskaina, osoittautuvat olevankin luopumuksen edelläkävijöitä ja esikuvana välinpitämättömyydessä ja Jumalan armon väärinkäyttämisessä." (5 T 212) [sivu 26]
Valkuainen (munissa, lihassa, viljassa, herneissä, pähkinöissä vieläpä (hiukan) vihanneksissakin koaguloituu eli hyytyy, kuten jokainen on nähnyt esim. hernekattilan kylkeen muodostunutta herneen väristä karkeahkoa jauhomaista ainetta tai kananmunan hyytymisen kuumennettaessa. Onko luonnollisessa tilassa oleva valkuainen vai hyytynyt valkuainen helpommin sulavaa tai liukenevaa? Biokemian prof. Ege vastaa kirjassaan Ravinto-oppi s. 39: "Useimmat valkuaisaineet saostuvat lämmitettäessä, ts. ne koaguloituvat. Valkuaisaineiden täten saostuessa ne muuttuvat (denaturoituvat); vaikka itse saostusaine poistetaan, ei valkuaisaine liukene enää uudelleen; valkuaisaine on muuttunut pysyväisesti."
Herne paahdettaessa tulee myrkylliseksi. (Taavitsainen, Kohti terveyttä. s. 113). Tri Berg sanoo kirjassaan Varför vi dö s. 1188, että kasvin osaa kuumennettaessa valkuainen koaguloituu ja särkee solujen seinämät, niin että valkuainen osittain tulee liukenemattomaksi, osittain soluneste vuotaa ulos. Jos kuumentaminen tapahtuu vedessä, kuten tavallisimmin tehdään, niin vesi huuhtoo melkein täydellisesti solunesteen pois solusta, eikä kasvikset ole ainoastaan paljon köyhempiä ravinnosta, vaan myöskin juuri niiden terveyttä tuottavat aineet ovat huuhtoutuneet keitinveteen. Emäsrikkaimmatkin vihannekset keitettynä tulevat happovoittoisiksi, mikäli ei keitinvettä käytetä. Edelleen s. 119 hän mainitsee, että keitettäessä menee 40 - 60 % ravintoaineita hukkaan, mutta terveyttä tuottavat aineet häviävät aina 95%:iin.
Tärkkelys: (esim. perunajauhot, valkoinen vehnäjauho pääasiassa) muuttuvat kuumennettaessa liisteriksi. Ja juuri useat jälkiruuat jätetäänkin liisteriasteelle (kiisselit). Tällaisista jälkiruuista profetian henki sanoo: "On myöskin hyvä välttää runsaita jälkiruokia." (7 T 135).
Selluloosaa on pääasiassa kasvisolujen seinämissä ja tukikudoksissa. Keitettäessä selluloosakuidut ja solut hajoavat. Onko tästä mitään hyötyä? vai vahinkoa? Sellaiset ruuat, joissa ei ole selluloosaa (kuten liha, maito, voi munat jne) aiheuttavat ummetusta, koska juuri selluloosaseinämät (kasviksissa) vaativat tehokkaampaa pureskelua. Mutta jos kasvikset keitetään, ei niiden selluloosa, joka on hajonnut vaadi juuri nimeksikään pureskelua, joten syljen sekoittuminen ruokaan on hyvin vähäinen. Ja juuri syljellä on tärkeä osa tärkkelys- ja sokeriaineiden sulattamisessa. Toiseksi, selluloosa panee vatsan ja suolet voimakkaaseen aaltomaiseen liikkeeseen (peristalttinen liike). Ja tämä saattaa (?) ruuan suolistossa kulkemaan eteenpäin sekä estää siten ummetuksen. Erikoisesti ummetusta kärsiville on tärkeä, että jättävät selluloosaa sisältävät kasvikset keittämättä, jos haluavat saada vatsan toimimaan säännöllisesti, ilman keinotekoisia ulostusaineita.
Rypälesokeria on mm. marjoissa. Vegetarianen n:o 1/1950 s. 15 sanotaan: "Kaikki kypsät marjat tulisi syödä raa'assa muodossa, koska nämä sisältävät rypälesokeria. Keitettäessä turmeltuu (tuhoutuu rypälesokeri."
Rasva. Rasva-aineet muuttuvat kuumennettaessa talinkaltaisiksi aineiksi tai suorastaan taliksi. Jos tällaiseen kuumaan rasvaan lisätään lipeää, niin se saippuoituu. Eihän tali suinkaan voi olla terveellistä vatsalle. Mutta jos rasva (joka juoksevassa muodossa kuten esim. oliiviöljy tai sellainen rasva, joka ruumiin lämmössä sulaa) sellaisenaan tulee vatsaan, niin se muodostaa vatsassa oleviin sulatusnesteisiin sekoittuneena pieniä rasvapalloja (emulsioita), joihin joka puolelta sulatusnesteet voivat vaikuttaa ja siten muuttuvat ne elimistölle sopiviksi rasva-aineiksi. Mutta kuumennettaessa rasvaa syntyy taliaine, jolla on korkeampi sulamispiste kuin luonnollisella rasvalla. Varmaan jokainen on tullut joskus maistaneeksi esim. jäähtynyttä sianlihapaistia tai jäähtyneitä voissa paistettuja perunoita ja on huomannut, että niiden rasva tuntuu karkeahkolta suussa eikä tahdo helpolla sulaa. Miksi? Tällaisella rasvalla (talilla) on ruumiimme lämpöä korkeampi sulamispiste, joten se pysyy jähmeänä sekä suussa että vatsassa. Tali ei muodosta vatsassa pieniä rasvapalloja (emulsioita) vaan jähmeitä rasva- (tali-)kokkareita, jotka kuten kaikki tietävät, ovat nesteitä läpäisemättömiä aineita. Täten ruuansulatusnesteet voivat vaikuttaa vain hiukan näiden kokkareiden pintaan, kun taas suurin osa rasvaa menee sulamattomana läpi, vieläpä estää tai hidastuttaa muunkin ruuan sulamista. Kuumennetun rasvan käyttö on siis mitä suurinta ravinnon [sivu 27] tuhlausta ja vatsan rasitusta. Ja kun vielä otamme huomioon, että huomattava määrä esim. voista ja vielä suurempi määrä margariinista haihtuu jo paistettaessa ilmaan, niin eikö meidän todella ole aika hyljätä tämä "makuaistimme hemmottelu" ja antaa Jumalan Hengen ja terveen järjen johtaa meidän keittiötalouttamme. Eikö ole aika meidän pannujemme ja kattiloittemme kylkeen kirjoittaa "Herralle pyhitetty". Sak 14:20,21.
Jo uhrien yhteydessä Jumala sanoi: "Mitään rasvaa tai verta älkää syökö" 3 Moos 3:17. Profetian henki sanoo:
"Voi ei ole niin vahingollista (mutta on kuitenkin vähemmän vahingollista, kuten tästä epäsuorasti ilmenee), jos sitä syödään kylmän leivän kanssa kuin jos sitä käytetään ruuanlaitossa. Kuitenkin on sääntönä, että on parasta olla kokonaan sitä käyttämättä. Juusto on vielä sopimattomampaa; se on kokonaan ravinnoksi kelpaamatonta. (Cheese is still more objectionable; it is wholly unfit for food)" Suuren lääkärin seuraajana, s. 317. Olen kääntänyt tähän sen sananmukaisesti ilman lisäyksiä. Sama on lainattuna kirjaan CDF 368.
Talissa ja ihrassa on rasvahiukkasten päällä kalvo, jonka läpi sulatusnesteet eivät juuri pääse vaikuttamaan.
Edelleen annetaan meille neuvo: "Ruokahalunne on sairaalloinen ja koska teitä ei miellytä yksinkertainen ruoka grahamjauhoista, vihanneksista ja hedelmistä ilman mausteita ja rasvaa , niin te rikotte jatkuvasti lakeja, jotka Jumala on painanut elimistöönne. Niin kauan kuin te tätä teette, teidän täytyy kärsiä rangaistusta." (2 T 67)
"Voi ja liha ovat kiihoittavia aineita. Nämä ovat turmelleet vatsan ja tehneet makuaistin luonnonvastaiseksi . Aivojen herkät hermot ovat puutuneet ja eläimellinen ruokahalu on vahvistunut siveellisten ja älyllisten voimien kustannuksella." (CDF 48)
"Paitsi että nuorisolle tulisi opettaa kaikki ruumiin terveydenhoidon periaatteet, tulisi heille myös opettaa, että luonnon lait ovat Jumalan lakeja - aivan yhtä jumalallisia kuin kymmenen käskyn lait. Lait, jotka ovat voimassa ruumiimme elimistöön nähden, on Jumala kirjoittanut ruumiimme jokaiseen hermoon, lihakseen, kudokseen ja säikeeseen. Jokainen huolimaton ja tahallinen väkivallanteko näitä lakeja kohtaan on synti Luojaamme kohtaan. " Ed 196,197.
Mitä rasvan käristämiseen tulee mainitsemme tässä yhteydessä vielä mitä Saxonin keittokirjassa sanotaan tästä: "Paistettaessa tai rasvassa keitettäessä, varsinkin jos on kysymyksessä pitkällinen kuumentaminen, menevät rasvahiukkaset rikki ja niistä muodostuu vatsalle vaarallisia aineita." (Saxonin keittokirja, s. 73)
Saippua. Koska tässä on ollut puhe rasvoista, niin voinemme samalla ottaa esille saippua-asian. Ensiksikin mitä tulee saippuan raaka-aineisiin, niin ne eivät läheskään aina ole mitä parhainta laatua. Minulle on eräs henkilö, joka itse on käynyt eräässä Suomen saippuatehtaassa, kertonut, että saippuan valmistuspuolella oli kauhea löyhkä - meidän ihanilta tuoksuvien hajusaippuoidemme ym. saippuoiden raaka-aineet saivat aikaan sen löyhkän. Sitten hänet saatettiin toiseen huoneeseen. Saattaja sanoi, että on meillä paremmallekin tuoksuvia huoneita. Siellä saatiin mitä inhoittavimmat löyhkät katoamaan, kun tuoksuaineet pantiin saippuaan. Ei ihme, että Sampsa Luonnonmaa sanoo kirjassaan Suomalainen luonnonparannusoppi, että saippuat voivat aiheuttaa vaikeita ihottumia. Joku kysynee, no, kuinka sitä sitten saa itsensä puhtaaksi ilman saippuaa? Viittaan ensin eräisiin seikkoihin. Opettajani maisteri Ohukainen Kuopion lyseossa sanoi kemian tunnilla, että kemistit eivät käytä saippuaa, koska se syövyttää ihoa. Tekee ihon rasvan kanssa kemiallisen yhdistyksen. Itse olen nyt ollut saippuaa käyttämättä v:sta 1941 lähtien, ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että saippuan käyttö ei ainoastaan ole turhaa vaan se on rahan ja nuoruuden tuhlausta. Olenkin sanonut monille hyvän vanhentumislääkkeen: "Jos haluatte ennenaikaisesti vanhentua, niin käyttäkää saippuaa, syökää lihaa ja keittäkää ruokanne!"
Saippuan haitat: 1. Voi tulla ihottumia; 2. ottaa pois ihoa suojaavan rasvakerroksen, joten bakteereilla on paljon helpompi tunkeutua ihoon; 3. Saippuan lipeä jää vaikuttamaan hikihuokosiin ja talihuokosiin (rauhasiin) aiheuttaen lievää tulehdusta tai syövyttää niitä; 3. ihon kimmoisuus vähenee ja se tulee kuivaksi ja kurttuiseksi; 4. sitten monet korvaavat ihon luonnollisen rasvaan puutteen "korvikkeilla" jotka eivät vastaa luonnon omaa rasvaa. Mm. lanoliinin pitäisi kuulema olla valmistettu lampaan villarasvasta; turhaa tuhlausta ostaa rasvaa iholleen, kun luonto itse [sivu 28] antaa sitä, jos vain osaamme säästää, emmekä tuhlaa sitä; 5. jos taas korvikerasvalla ei korvata poistettua rasvaa, tulee iho kuivuttuaan karkeammaksi, joten se likaantuu paljon helpommin ja lika tarttuu tiukempaan; 6. saippuan käytön jälkeen tuntuu kuin ihoa kuroisi, ts. iho tuntuu tiukalta, mutta saippuattoman pesun jälkeen (jonka selostan hiukan myöhemmin) iho on nuotrea ja nuorekas, tuntuu kuin sisäisestikin olisi puhdistunut; (olen toistenkin pyytänyt tätä kokeilemaan ja ovat tunteneet saman miellyttävän tunteen) Tämä kiristävä tunne tuntuu johtuu ihon rasvan puutteesta, kunnes jälleen iho toimittaa uuden suojaavan kerroksen, jonka jälleen saippuoimme pois, näin on siis saippuan käyttö suurta rasvan tuhlausta. Tämä puutos korvataan joko panemalla iholle keinorasvoja tai 7. syömällä enemmän rasvaa, joten siis ravintorasvojenkin kulutus on saippuan käyttäjillä suurempi kuin sitä käyttämättömillä; 8. Kuten kaikki tietävät, on rasva hyvää lämmön eristäjää, niin myöskin, jos se on ihossa, mutta jos ihon rasva on poissa, tulee iho aremmaksi vilulle. ( - Tästä saippuattomuussäännöstä tapahtuu kuitenkin joissakin olosuhteissa poikkeuksia, esim. nokisessa ja rasvaisessa työssä olevien suhteen. Silloin täytyy valita 'vähempi paha' kahdesta pahasta. ja 9. Moni luulee, että pään hilseily saataisiin usein ja runsaasti saippualla pesemällä lakkaamaan, mutta kuinka moni on tässä onnistunut. Minun tukkani ennen oli kovin rasvainen, jos saippualla pesusta oli kulunut vajaa viikko ja vaikka pesin päätäni saippualla, niin juuri saunapäivien jälkeen 'satoi' kaikkein eniten hilsettä, viikon lopulla tuli hilseen lisäksi vielä runsas rasvamäärä hiuksiin. Jopa niin että kun kampasin pienellä kammalla tukkaa, niin kädet täytyi pestä, koska niin ilkeä rasvaisuuden tunne jäi sormiin. Mutta nyt ovat molemmat vaivat poissa. Lisäksi vielä silloin lähti huomattavasti hiukseni, ja luulin pian tulevani kaljuksi, mutta niidenkin lähtö on lakannut. 10. Luonto ei opeta saippuan käyttöä.
Peseminen ilman saippuaa. Jos suinkin mahdollista, niin tulisi kylpeä kaksi kertaa viikossa. Otetaan saunassa löyly, sitten mennään viileämpään pesuhuoneeseen tai jos ei muuta ole niin ainakin lauteilta alas. (Huom. hiljainen hiottelulöyly irroittaa lian paremmin kuin tulikuuma löyly, jossa vain hetken voi olla). Heti viileämpään paikkaan tultua kaadetaan vettä päälle ja sitten pestään "ilman vettä" vain kädellä hankaamalla, hetkisen kutakin paikkaa. Jos näin teette, niin näette, että saatte ihostanne lähtemään suuren määrän likarullia. Jos iho ehtisi kuivua, ennenkuin koko ruumis on pesty, kaadetaan uudestaan vettä päälle ja jatketaan pesua samaan tapaan. Sitten voi ottaa vielä löylyn, jos haluaa tai ammeen. Hiusten peseminen käy seuraavasti, myöskin naisilla, joilla on pitkät hiukset: Löylyssä tai heti sen jälkeen hierotaan päätä ja hiuksia lämpimähköllä vedellä ja päänahka tulee puhtaaksi jos kynsillä ja sormilla hangataan. Tätä keinoa ovat jotkut sisaremme ja vaimonikin kokeilleet ja tulos on hyvä. Mutta ei tule tehdä niin, kuten monet varsinkin naisista tekevät, että he eivät "viitsi" joka kerta saunassa käydessään pestä tukkaansa. Eikö juuri pää, jossa meidän herkimmät elimemme, aivomme ovat, tarvitse puhdistua, jotta aivojamme raskauttavat myrkyt, kofeinit, valkuaisjätemyrkyt ym. pääsisivät paremmin poistumaan.
Saippuankäyttöä kyllä puolustetaan sillä, että se desifioi, sitä se kyllä tekeekin, mutta se tekee vielä enemmän, se desifioi myöskin ihosta vastustuskyvyn tartunnalle. Samoin on asianlaita useimmilla lääkkeillä, ne kyllä ovat erittäin tehokkaita bakteereja, basilleja, syöpää, kasvaimia ja melkein vaikka mitä vastaan, mutta samalla ne ehkä vielä tehokkaammin tappavat itse elinvoiman, jotta tuskin ruumis enää niiden käytön jälkeen pystyy taistelemaan bakteereja vastaan tai parantamaan haavoja tai jos vielä elinvoimaa on niin paljon jäljellä, niin parantuminen tapahtuu, mutta paljon hitaammin, kuin jos näitä "tehokkaita lääkkeitä ja vastamyrkkyjä" ei olisi käytetty. - Koska tässä tuli puheeksi saippuan käyttö ja peseminen lisään tähän erään seikan vielä:
Jalkojen hikisyys. Minulla oli asevelvollisuuttani suorittaessani (aseettomana kylläkin) hyvin hikiset jalat ja hiki haisi pahalle. Rykmentin lääkäri Käkisalmessa luennoi tästä ja käski pestä joka ilta jalat kylmällä vedellä. Noudatin kehoitusta. Noin 1½ kuukaudessa oli hikoilu ohi. Sama on käsien ja kainalohikien kanssa.
Jatkamme nyt siitä mitä kuumentaminen vaikuttaa: Kivennäissuoloihin: ne ovat hermostolle, luustolle ja koko elimistölle aivan elintärkeitä. Mitä näille tapahtuu keitettäessä "Vihannekset menettävät keitettäessä 40-90% parhaimmista ravintoaineistaan [sivu 29] ja erityisesti alkalisista suoloistaan, jotka ovat niin tärkeät aine vaihtotuotteitten neutralisoimiseksi. Sitä paitsi se vaikuttaa haitallisesti suolentoimintaan, aiheuttaa ummetusta, ja ulostukset tulevat koviksi ja pahanhajuisiksi.” Waerland, Tautien kahleista vapautuminen, s. 22.
Vitamiinit: Mitä keittäminen niihin vaikuttaa? Osa vitamiineista kyllä on melko kestävää kuumuutta vastaan, vaikka useimmat ainakin vähenevät sen kautta. C-vitamiini on kaikkein arin, varsinkin, jos keittämisen aikana ilma pääsee samanaikaisesti vaiakuttamaan, kuten meidän tavallisissa kattiloissamme on asianlaita. "C-vitamiinipitoisuus on suurin käytettäessä vihannekset keittämättöminä. Keitettäessä vihanneksia jää niihin vain noin 30 % vitamiineista jäljelle, jos keitinvesikin käytetään." Totuuden vartija n:o 1/1948.
Kun otamme huomioon, että meidän suomalaisten C-vitamiinilähteenä on peruna n:o 1, niin pitäisi huolehtia, että saamme talteen tämän tärkeän vitamiinin. C-vitamiinihan on (kuten B-vitamiinitkin) vesiliukoisia, joten me ainakin suurimman osan voimme helposti menettää tästä tavallisella tavalla vedessä keittämällä tai vielä enemmän, jos keitämme perunat kuorittuina. Tällöin olisi terveydellisesti katsoen ainakin jälkimmäisessä tapauksessa, heittää itse perunat karjalle ja itse syödä keitinvesi, sillä juuri terveyttä tuottavat ainekset perunassa ja muissa juurikasveissa ovat helpommin liukenevia, kun taas vähemmän terveelliset aineet jäävät itse perunaan.
Kaikkein hyödyllisin on opetella syömään peruna sellaisina kuin Luoja ne meille antaa, ilman että me rupeamme Luojan töitä "puoskaroimaan". Kun Jumala katsoi kaikkea luomaansa, ihmisen ravintojärjestys (1 Moos 1:29-39), niin hän sanoi: "Katso se on sangen hyvä" - mutta viisas ihminen sanoo, että minä osaan vielä paremmat ohjeet laatia. Vieläpä eräs, joka kiihkeästi on vastustanut minua tässä, elävää ravintoa koskevassa kysymyksessä, on sanonut, että ei ole varmaa, vaikka Eedenissäkin olisi keitetty. No niin. Olkoon asia näin. - Mutta silloinhan mm. Eeva, kun hän otti kielletystä puusta hedelmiä, ensin valoi raudasta padan, sitten hankki jostakin kirveen ja hakkasi puita poikki, joista puista profetian henki sanoo, etteivät ne kuidu, eivätkä pudottaneet lehtiään. Sitten hän hankaamalla kai teki tulen, keitti keiton ja söi tätä keittoa ja toi Aadamillekin ja hänkin söi. - Ei, ei, ei, vaan nimenomaan sanotaan "Syö vapaasti kaikista puista" eikä käsketä, että keitä ensin ne. Keittämistaito kuuluu samaan luokkaan kuin liharuuan käytön salliminen, että ihmisen ikä lyhenisi ja hänen voimansa heikkenisi, jottei hän voisi niin pitkälle mennä synninteossa kuin ihmiset ennen vedenpaisumusta.
Melkein kaikissa nykyisissä terveyskirjoissa osoitetaan, että keittäminen ja tuli tuhoavat tai ainakin vähentävät ruuan ravintopitoisuutta tai -kelpoisuutta, mutta tottumuksen voima sokaisee silmämme. Jos me emme usko, että elinvoima katoaa ruuasta sitä kuumennettaessa niin tehkääpä koe. Ottakaa 10 kpl jyviä kahteen eri kasaan. Panette toiset näistä hellalle vähäksi aikaa ja sitten koetatte panna ne itämään. Toiset 10 itävät, mutta missä on näistä "kypsistä" elinvoima eli elämän henki. Tai jos ette vieläkään usko niin, ruvetkaapa itse istumaan kuumalle hellalle puoleksi tunniksi, kuinka on elämänhenkenne laita? Kuinka paljon voitte toimia sen jälkeen? Ei yhtään mitään. - kuolema. - Siksipä voinemmekin ottaa Raamatun sanan, vaikka se ei tätä kyseessä olevaa asiaa tarkoita, kuitenkin tähän sillä se on sattuva kuvaus: "Jumalan mies, padassa on kuolema ."
Kuuma ruoka veltostuttaa vatsan toimintaa. Kylmä taas hidastaa ruuansulatusta. On väitetty, että raa'asta porkkanasta menee 95 % sulamattomana läpi suoliston. Tämä voi olla tottakin, jos on kysymyksessä sellainen koehenkilö, joka jatkuvasti on käyttänyt keittosuolaa, ja kokeen aikana vain syö raakaa porkkanaan ja ehkä vielä puraisee porkkanaa ja kääntää puraisten toisen kerran ja sitten nielaisee, kuten usein tehdään keittoruualla ja varsinkin, jos kuuma peruna polttaa suuta, niin nopeasti nielaistaan, ja se polttaa vatsaan sakka, päälle juodaan jotain jäähdykettä. Ensiksikin tahdon sanoa, että keittämällä on autettu niin kauan meidän hampaitamme, että oikea pureskelemisen taito on melkein tyysten [sivu 30] kadonnut. Kun minäkin rupesin raakaan ruokaan, niin aluksi noin kuukauden ajan voi melkein tarpeesta lukea, mitä ruokaa olin syönyt. Mutta toisin on nyt. Tällainen raakaporkkanakoe keittoruuan syöjälle on aivan sama kuin hevoselle annettaisiin sianlihaa syötäväksi tai jalopeuran eteen tuotaisiin heinäkasa. Mutta jos asteettain totuttaa itsensä, niin vähä kerrassaan elimistö mukautuu tähän ja tuloksena on hyvinvointi ja elämän suloisuus sekä huomattava tervehtyminen. Ihminen, joka on käyttänyt runsaasti rasva- ja valkuaispitoisia ruokia ja ehkä vain nimeksi vihanneksia ja hedelmistä tuskin monen perheen kohdalla voi edes puhuakaan, on niin mukautunut rasva- ja valkuaispitoisen ruuan sulattamiseen ja hänen rauhasensa erittävät näille ruuille tarpeellisia sulatusnesteitä.
Jos tällainen nyt ilman muuta menee aivan vihannespitoiseen ruokaan, niin pakostakin tulee vaikeita terveydellisiä häiriöitä tai ainakin ruuansulatushäiriöitä. Joten tulee noudattaa profetian hengen kehoitusta: 'edistyä asteittain'. Mutta jos me emme näitä asteita tai askeleita ota, niin ehkä silloin, kun profetian hengen sanomien mukaan olemme pakoitetut ottamaan aivan toisenlaisen ruokajärjestyksen kuin mitä meillä nyt on (White, MM 281 (1905)), löydämme itsemme napisijoiden joukosta. Profetian henki sanoo edelleen:
"Muistelin silloin niitä, jotka eivät olleet totuttautuneet kieltäymyksiin ja koettelemuksiin. Missä sellaiset nyt olivat? He eivät enää olleet matkassa." (White, Life sketches, ss 190-193 "Kaidan tien kulkeminen").
Kuinka luulemme elimistömme silloin voivan ehtiä mukautua sellaiseen ravintoon, jos nykyisissä, suotuisemmissakin olosuhteissa vatsa tahtoo alussa panna vastalauseita, ja vanhat tottumukset vielä enemmän. Meille voi silloin käydä kuten suurimmalle osalle Israelin kansaa korvessa: "Te olette meidät johdattaneet korpeen kuolemaan." Ei mannakaan kelvannut, koska se oli toisenlaista sulavaisuudeltaan kuin liha, joka "pitää kauan nälkää" ts. kauan pysyy toimettomana vatsassa ja suolistossa, eikä tule elimistön ravinnoksi, mutta pääasiahan onkin että vatsa on täynnä eikä että ruoka vatsasta mahdollisimman pian tulisi ruumiin hyödyksi. Näin moni päättelee käytännössä vaikka ei ehkä sanoillaan ja ajatuksillaan ja sittenkin "hiukaisee". Mutta raakaruuan syöjää ei koskaan hiukaise.
Mitä nyt tulee raa'an tai keitetyn porkkanan sulavaisuuteen, niin Vegetarianen -lehdessä n:o 1/1949 s. 10 esitetään seuraavaa: Kysymys: Onko keitetty porkkana parempi kuin raaka? Vastaus: "Keittämällä pehmitetään porkkanan selluloosakudos, niin että myöskin suurempia määriä voidaan sulattaa. Sitävastoin raaka porkkana vaikuttaa paljon voimakkaammin ruuansulatukseen ja on jos se on hienoksi raastettu tai hyvin purtu, vähintään yhtä helposti sulava."
Keitetty peruna tuo raskaan tunteen vatsaan, varsinkin jos sitä joutuu enemmän syömään, mutta raaka ei tuo, sillä jo 2-4 raakaa perunaa vastaa reilua keitetty peruna -annosta. Olen huomannut, että perunat rupeavat parhaiten maistumaan vasta talvella ja kevätpuolella. Aluksi raastoin sitä hiukan muun ruuan sekaan. Mutta nyt syön kuten omenia ja ne maistuvat hyvälle.
Keitetty kaali. Taavitsaisen kirjassa Kohti terveyttä, sivulla 53: "Keittäminen ryöstää ja rosvoaa kasviaineksista niiden kivennäissuolat. Yksi raaka kaalinlehti on parempi kuin koko kaali kiehutettuna."
Saxonin keittokirja s. 70: "Keitetty kaali on kaikkein vaikeimmin sulavia ravintoaineita ja ainoastaan voimakkaimmat vatsat sietää sitä ilman epämieluisia seurauksia."
Samoin tiedän omasta kokemuksestani, että mm. lanttu- tai naurislaatikko tekivät minulle vaikean tunteen ja muodostivat ilmaa, mutta raakana raastettuna tai purtuna ne sopivat erinomaisesti minulle. Samaa ovat toisetkin minulle kertoneet.
Monet eivät kestä hernekeittoja tai laatikoita, mutta itäneinä voivat ilman mitään kipuja syödä herneitä. Tulkoon tässä mainituksi, miksi kiinalaiset tai hindut voivat elää melkein yksinomaan riisillä. Heidän keskuudessaan on viljan ja myöskin herneiden ja papujen käyttö idätettyinä aivan tavallinen. (Saxonin keittokirja, s. 64). Sama s. 72 sanoo: "Kaikkien viljalajien valmistuksen ihanne on idätys." "Keitetty ravinto sulaa vatsassa nopeasti, mutta palaa veressä huonosti [sivu 31] vaatien tavattomasti happea, niinkuin hiilet puuhun verrattuna. Emme siis vaivaa emäntiä keittiössä hiilenpolttajina." Uuskallio, Ravintotalouspulma, s. 138.
1 Tim 4:3-5 "... kieltävät...nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella."
Tämä on mitä parhain terveysuudistusteksti, vaikka sitä yleisesti käytetään terveysuudistajia vastaan. Ensiksikin tässä puhutaan sellaisista ruuista, jotka Jumala on luonut ihmisten nautittavaksi. No niin, mitkä sitten ovat luodut nautittaviksi, ja millaisesta ruokajärjestyksestä samoinkuin muista luomisteoista Luoja sanoi: "Katso se on sangen hyvä." 1 Moos. 1:11,12,29,31. "...Katso minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla, maan päällä , ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi." Näitä, mitkä Jumala on luonut ihmisen nautittavaksi ei koskaan oikea terveysuudistaja kiellä nauttimasta, vaan juuri teroittaa ja opettaa sanojensa ja esimerkin kautta, että niistä voidaan saada kaikki ruumiille tarpeelliset ravintoaineet, ilman että siihen välttämättömänä lisänä tarvittaisiin sellaista, mitä ei luotu ravinnoksi ainakaan alussa. Tässä jätetään ilman muuta pois liha, kala eikä sanota edes, että ihmisen tulee ottaa vasikan paikka ja olla imeväinen koko elämänsä. Luonto itse ilmaisee, kuinka kauan ihminen on imeväinen. Sanoohan apostoli Paavalikin tosin kyllä hengellisestä ravinnosta, mutta käyttää maallista vertauskuvaa: "Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten ..." (Hebr.5:13, l4)
Kyseessä olevassa 1 Tim. 4:3-5 kohdissa edelleen mainitaan: "Sillä, kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää..." Jos tänä tarkoittaa juuri kirjaimen mukaan kaikkea, niin silloinhan voisimme esim. sanoa, että luteet, haisunäätä, myrkkykäärme myrkkyineen, myrkkykeiso, villikaali, kärpässieni, arseniikki, sinappikaasu ja mitä vahingollisia aineita löydämmekään, ovat Jumalan luomia ja voidaan siis kiitoksen kanssa nauttia. Mutta kuinka kauan me esim. kiitoksen kanssa voisimme nauttia nikotiinia. Jo muutama pisara aiheuttaisi äkillisen kuoleman. Mutta tämä Jumalan sanan kohta osoittaa, että kaikki minkä Jumala on luonut kuhunkin tarkoitukseen, täyttää hyvin sille kuuluvan paikan: ruoka ruokana, käärmeet käärmeinä, myrkyt myrkkyinä, metallit metalleina jne. Mitä tulee esim. myrkyllisiin kasveihin, niin joku on minulle sanonut, miksi sitten Jumala on luonut myrkylliset kasvit, kuten tupakan, kahvipensaan, teepensaan, kaakaopavun, ja muut myrkylliset kasvit, jollei hän olisi tahtonut ihmisen niitä käyttävän. Mutta myrkyllisillä kasveillakin on tärkeä tehtävä luonnossa: Ensiksikin, miksi happamilla mailla esim. kasvaa suuret määrät niittyleinikkejä? (myrkyllisiä kasveja) Nämä kasvit sisältävät voimakkaita alkaloideja, jotka voimakkaalla tavalla koettavat kumota maan happamuutta. Toiseksi, kun myrkylliset lehdet ja kasvin osat syksyllä lakastuvat, niin niiden myrkky liukenee maahan ja estää suunnattomien määrien, mätänemisbakteerien ilmestymisen. Kolmanneksi, ne peittaavat maan pinnalle varisseet eri kasvien siemenet, jotta ne eivät mätänisi ennenkuin uusi kasvukausi tulee ja neljänneksi, kasveista maahan valunut myrkky estää ainakin osittain kasvitautien ilmestymistä ja viidenneksi edistää, kasvua ja suurentaa satoa, kuten on esim. huomattu sormustinkukan voimakkaan sydänmyrkkynä. käytetyn digitaaliksen tekevän. Siat Jumala loi puhdistamaan luontoa, samoin meren siat: mateet, ankeriaat, kuoreet, nahkiaiset, kravut, nämä täyttävät oman paikkansa, mutta jos ne tulevat herkkupaloina suihimme, ne tulevat silloin siihen tarkoitukseen, johon Jumala ei ole niitä luonut.
Edelleen samassa Timoteuskirjeen kohdassa sanotaan: sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella." Voitko sinä rakas lukijani esimerkiksi "sian kinkun", nahkiaisen, hevosen, ankeriaan, mateen, kahvin, tupakan, alkohoolin, veren, eläinten sisälmykset: maksan, munuaiset, sydämen, keuhkot, kielen tai jonkun samankaltaisen pyhittää Jumalan sanalla ja rukouksella. Olen kiitollinen, jos voit minulle osoittaa Raamatun paikan, joka pyhittää sen, mitä hän on turmiollisena ruumiimme temppeliä, turmelevana kieltänyt? Ehkä viittaat näihin kohtiin: Apt. 10:12-15; 1 Kor. 10:25; Mark.7:19. Mutta jos luet tarkoin koko luvut ja nöyrästi [sivu 32] kysyt, mitä Jumala näillä kohdilla tarkoittaa, niin näet, että nämä paikat eivät tee saastaista puhtaaksi, epäterveellistä terveelliseksi. Korinton seurakunnan muodostivat pääasiassa pakanat, jotka vielä tultuaan seurakuntaankin kantoivat ainakin osittain pakanuudesta peräisin ollutta uskoa epäjumaliin, ja luulivat, että. jos syövät epäjumalien alttarilla uhrattua (paistettua) lihaa, niin tulevat osallisiksi epäjumalien voimasta. Vert. 1 Kor.10:19,20,28,29; ja erikoisesti 1 Kor 8:7,8,10,4: "Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikään kuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä.”
”Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään.” Joku sanoo, että tässä olisi kysymyksessä juutalaiset lihakaupat, mutta niin ei ole asianlaita, vaan pakanoille tämä kirje ja jae on kirjoitettu. Kun kristityt, jotka hiljattain olivat pakanuudesta tulleita, ostivat lihakaupoista niin heillä oli pelokas omatunto, jos tämä liha on epäjumalille uhrattua. Saattoi olla kaksi lihaa myytävänä, toinen muuten paistettu ja toinen epäjumalan alttarilla paistettu. Lihat oli samanlaiset, mutta vanha ennakkoluulo teki herkän omantunnon epäileväksi ja syytti heitä. Ja kun pakanat tämän tiesivät, niin saattoi käydä niin, että sanoivat epäjumalille uhratun lihan muuten paistetuksi ja sitten kun kristitty oli sen syönyt, ilmaisikin, että se oli epäjumalille uhrattua. Näin vasta uskoontullut kärsi sanomattomia omantunnonsoimauksia. Tämän tähden Paavali rohkaisi heitä sanoen, että epäjumalia ei ole olemassakaan, joten tämän tähden ei tarvitse suotta kantaa pahaa omaatuntoa. Mutta kaikkea, mitä lihakaupassa oli, eivät kristityt kuitenkaan voineet syödä, sillä pakanain lihakaupoissa oli mm. verta, sisälmyksiä ja ehkä tukehtunuttakin. Näistä annettiin seurakunnille tieto, joten tästä ei ollut epäselvyyttä. Apt 15:28,29. Tuli karttaa epäjumalille uhrattua (toisen herkän, loukkaantuvan omantunnon tähden) ja verta sekä lihaa, josta verta ei oltu laskettu pois.
"Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi". (Mark. 7:19) Kun luemme asiayhteyden tässä, luvussa, niin näemme, että ei ensinkään ole kysymys eri ruokalaatujen puhtaaksi julistamisesta, vaan olipa kädet pestyt tai pesemättömät, niin se ei vaikuta meihin, Tällä Jeesus ei tarkoittanut, että likaisilla käsillä tulisi syödä, mutta jos söikin pesemättömillä käsillä, ei tehnyt syntiä, kuten juutalaisten perinnäissääntöjen mukaan selitettiin. Lue jakeet 3 ja neljä, niin asia selviää.
Dan. 12:4 osoittaa, että Danielin kirja avautuu lopun aikana. Ja kun me nyt avaamme jonkun kirjan ja alamme sitä tutkia, niin emmekö lähde sen alusta vai luemmeko me meidän kirjojamme kuten muinais-hebreassa, kirjan lopusta alkuun päin? Kun nyt Danielin kirjan avaamme , niin tänä lopun aikana ensimmäisenä tulevat siitä esille Jumalan periaatteet, ne, jotka jo Eedenissä annettiin. Vert. Dan. 1:12 "vihanneksia syödäksemme ja vettä juodaksemme" l Moos.3:18 ja l:29:ään. Eikö Luojan hyviksi näkemillä periaatteilla ja profeetta Danielin käytännöllä ole ilmeinen yhtäläisyys. Mehän tunnustamme olevamme, profeetallinen kansa, mutta onko meidän periaatteillamme yhtä ilmeinen yhtäläisyys Eedenin periaatteiden kanssa. Jo 10 päivän kuuliaisuus osoitti, että "Jumala oli mukana terveysuudistuksessa."
Olemme lähestymässä jälleen kadotettua Eedenkotia. Asteettain luovuimme Eedenin periaatteista:
Sitten ilmestyy Jeesus Kristus, joka tuli tekemään perkeleen teot tyhjiksi, ja joka "asettaa jälleen kaiken kohdalleen.” Asteettain koko ihmissuku luisui yhä. kauemmaksi Eedenistä, ja san elämäntavoista - asteettain se jälleen johdetaan takaisin. Sanoohan profetian henki: "Jumalan tarkoitus on johdattaa hänen kansansa hänen alkuperäiseen suunnitelmaansa." Ja edelleen kehoittaa vähentämään keittämistä, ja että tulee ohjeen ja esimerkin kautta osoittaa, että se ruoka (luonnollisesti samassa muodossakin), mikä Aadamille annettiin hänen synnittömässä, tilassaan on paras, meidän käytettäväksemme, meidän jälleen pyrkiessä saavuttamaan tuon synnittömän tilan. Näin Jumala selvään ilmoittaa, mihin päämäärään hänen tarkoituksensa, on johdattaa hänen pienen jäännöskansansa.
Profetian henki on ilmoittanut ja samoin Raamattukin sanoo, että se kansa, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko tulee esiintymään Elian hengessä ja voimassa kuten Johannes Kastaja, joka valmisti tien Jeesuksen ensimmäiselle tulemiselle. Ja nyt Johanneksesta meille sanotaan: "Johannes (Kastaja) erottautui ystävistä ja kieltäytyi elämän nautinnoista.. .Hänen ruokavalioonsa, mikä sisälsi yksinomaan kasvisravintoa, nimittäin Johanneksen leipäpuun hedelmiä ja luonnon hunajaa, oli moite ruokahalun hemmottelua ja kaikkialla vallitsevaa ahmattiutta vastaan." (CDF 71) Alkutekstin sana, josta moniin kieliin on käännetty sana "heinäsirkat",, . tarkoittaa erästä palkokasvia, joka kasvaa yli kymmenen metriä korkeiksi pensasmallisiksi puiksi ja siinä ovat suuret palot, joita köyhä kansa ja siat käyttivät (tuhlaajapoika-kertomuksessa) ravinnokseen. Ja edelleen Johannes Kastajasta sanotaan: "Sillä. Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää.. ." (Luuk 7:33). Hän ollessaan erämaissa, käytti kaiken sellaisenaan, kuin Jumala oli sen hänelle antanut eikä enää muka "kypsyttänyt", joka pikemminkin tarkoittaa ruuan raaistamista kuin kypsyttämistä, silla vain bakteerit ja loissienet voivat elää yksinomaan keitetyllä ruualla, mutta eivät mitkään korkeammat olennot.
Job 30, luvussa kerrotaan meille, kuinka puute ja kova nälänhätä tulee maahan, ja ihmiset joutuvat syömään suolaheinää, pensaiden ympäriltä ja kinsteripensaan juuria (eräs katajan sukuinen kasvi) ja sulloutumaan nokkospehkojen suojaan. Se, mikä kohtasi Israelin kansaa, tulee kohtaamaan meitäkin, sanoohan profetian henki: "me toistamme tuon kansan historian.", Ja mitä heille tapahtui? Jer. Val.4:1 jakeen soveltaa profetian henki adventtikansaan, ja vähän myöhemmin jae 5 sanotaan: "Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita purppurapunan päällä kannettiin, ne tunkioita syleilevät". Israelin kansan kohtalosta löydämme paljon opetusta ja nuhteita. Hehän joutuivat samoin kuin Juudakin pakkosiirtolaisuuteen. Jes.37:30 kerrotaan meille ajasta, jolloin Assyyrian kuninkaan sotajoukot herjasivat Jumalaa ja tahtoivat tuhota Jerusalemin. Tällä tapahtumalla on suuri yhtäläisyys niiden kokemusten kanssa, jotka maailman kansat tahtovat tuhota vitsausten aikana. Nyt tälle jäännökselle sanotaan: "Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä, vuonna syökää jälkikasvua ia toisena vuonna kesantoaaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää... (Jes.37:30) Silloin kun Assyyrin joukot, vainoavat maailman kansat ovat tuhotut Kristuksen toisessa tulemisessa, koittaa Jumalan kansalle vapaus, kuten tässäkin Assyyrin joukkojen tuhoutumisen jälkeen. Mutta ennen sitä joudumme käymään tulisten koetusten läpi ja ehkä silloin alkaa "kesantoaaluva", ruohokin, maistua. Onhan meille luvattu antaa "hädän leipää” ja "ahdistuksen vettä" (Jes.30:20 ja Job.30;3-7 osoittaa juuri hädän ajan ruokalistaa. Tätä ovat jo vangitkin osittain saaneet kokea samoin mm. [sivu 34] Berliinin kansa, kuten lehdet joku vuosi takaperin kertoivat. Ovathan Jumalan lupausten mukaan enkelit tuova "Vettä ja leipää" uskollisille ahdistuksen aikana, mutta kuitenkin olemme saava juoda Kristuksen kärsimysten maljan, johon kuului "suuren pääkiusauksen, ruokahalun voittaminen" (White, Kristuksen kärsimykset, s.6,7) ja jos me voitamme siinä kohdassa, niin voitamme jokaisessa muussakin kohdassa, jatkaa sama profetian hengen lausunto. Ja juuri tämän tähden sanotaan meille nämä tärkeät, huomiomme arvoiset sanat, ettemme vain luule ja kuvittele, että me ahdistuksen aikana herkuttelemme itsemme kylläiseksi enkelien leivällä. Eihän Israelin kansakaan ollut tyytyväinen siihen vaikka saivat niin runsaasti, että olisivat tunteneet itsensä kylläisiksi. Näin runsaasti me emme tule saamaan: "He näkivät nälän ja ruton hävittävän maata ja auringon suurella kuumuudella paahtavan ihmisiä, ja he itkien ovat kestäneet kärsimyksiä, janoa ja nälkää." (White, Suuri taistelu, s. 783).
Oi, Rakas adventtikansa, varustaudu kohtaamaan näitä aikoja perusteellisen itsekieltäymyksen tiellä, Profetian henki sanoo kirjassa. "Hengellisiä kokemuksia" s. 76,77: "Meidän tulee kieltäytyä pitkin matkaa, kuolla päivittäin itsellemme, antaa vain Jeesuksen näkyä ja pitää, hänen kunniansa alati silmiemme edessä.. .Enkeli sanoi: "Kieltäkää itsenne! Teidän tulee astua nopeasti."" Kun me nyt kaiken, mikä edellä on esitetty pidämme silmäimme edessä, perusteella teemme yhteenvedon, niin millaiselta se mahtaa näyttää?
Perheen äideille kertyy ylenmäärin työtä aamusta iltaan saakka, että tuskin ehtii Raamatun ääressä edes hetkisen viivähtämään, vielä vähemmän, että ehtisi huolehtimaan lastensa sielujen tarpeista. Sapatin päivä on yhtäläinen työpäivä, joskus vielä suurempikin kuin muut päivät. Suuret määrät ruokaa kulutetaan aivan hukkaan, koska keitettyinä voimme perunoita, porkkanoita, viljatuotteita ym. syödä paljon suuremmat määrät kuin raakana, koska niiden ravintoarvo on niin paljon pienempi. Isät samoinkuin äiditkin joutuvat elatuksen murheiden, juuri yhden suurimman lopunajan "paulan" (Iuuk. 21) raskauttamiksi. Kauppiaiden rahapussit lihovat. Polttopuulaskut nousevat huomattavassa määrässä. Ajatelkaapa vain sellaisia taloja joissa on keskuslämmitykset ja ehkä kaasu- tai sähköhella tai tavallinenkin, jos keittäminen jätettäisiin pois, niin miten suuri ajan, varojen ja vaivojen säästö olisikaan, ja kuinka paljon enemmän jäisi aikaa sielumme ia toisten sielujen hoitamiseen, mutta nyt se on oi ainoastaan turhaan tehtyä työtä vaan vieläpä turmiollistakin, ts. voinemme ehkä sanoa "kiven antamista leivän sijasta". Seurauksena on sairaus ja lisäksi puutostauteja, joten tiemme johtavat viemään "liiat rahamme" lääkäreille, jotka vuorostaan lähettävät teidät apteekkeihin, josta ostatte ehkä maitokalkkia, rautatapletteja, A-, B-, C- tai D-vitamiinitapletteja, ym., jotka aineet itse ensin olette suurella kustannuksella tuhonneet, nyt tahdotte ne korvata "korvikkeilla". Tienne johtaa edelleen hammaslääkäriin, joka hampaistanne makeisilla, sokerilla, pullalla ia keittämisellä ryöstetyt kalkkiaineet ja kiilteen korvaa ehkä kullalla tai muilla aineilla ja vielä lähtiessänne vaatii raskaan veron aivan turhasta, turmiollisesta keittiötaidostanne. Työkyvyttömyyskassoja joudutaan kartuttamaan ja lukuisia työpäiviä menetetään vielä, kaiken tämän "taidon" ansiosta.
Ruuan käry ensiksi tulee miellyttävänä huoneeseen esim. leipää paistettaessa, voinemme sanoa, että. elämän henki, jonka olisi pitänyt tulla ruuan mukana meille elämäksi, tunkeutuukin sieraimiimme ja keuhkoihin, tehden vain niiden toiminnan vaikeammaksi. Ja kärpäset, joiden tarkoituksena ennenkaikkea on, puhdistaa luonnosta jätteitä, tuntevat jo kaukaa, että nyt siellä, perheen äiti jälleen valmistaa sellaista ruokaa, jonka hävittämiseksi minut on luotu ia niin turmeltuneen ruuan samoinkuin mädäntyneen ruuankin haju houkuttelee suuret määrät kärpäsiä. Sitten mätänemisbakteerit ja homesienet, jotka pysyttelevät suhteellisen kaukana oikein viljellyistä (varsinkin kompostilla viljellyistä) kasveista, niissä olevien happojen ja emästen tähden, huomaavat, että nyt meidän aikamme on tullut, koska vastustajamme on tapettu ja niin alkavat nämä joskus jo samana päivänä tehdä työtään, mutta ainakin jo seuraavana päivänä, ellei jälleen joillakin säilömisaineilla tai kylmyydellä suojel1a. Nämä aloittavat salaisen mutta hirvittävässä määrässä lisääntyvän ja voimistuvan hyökkäyksensä ja hiipivät huomaamatta lusikassamme suuhumme, jatkaen [sivu 35] vakoiluaan eikä kukaan sitä huomaa. Sitten tulevat paksusuoleen, jossa löytävät itselleen oikein leppoisen olopaikan. Siellä on mitä sopivin lämpö niiden lisääntymiselle, ja jätteiden mätänemiselle, koska keittoruuanjätteet nopeasti rupeavat pilaantumaan ja hitaasti kulkevat suolen läpi, ehtivät ne tehdä hirvittävän tuhotyönsä. Erittäen mitä vahingollisimpia myrkkyjä, ne jouduttavat ruumiimme myrkyttämistä kiireestä kantapäähän saakka. Sitten seuraavat ne "mieluisat peräpukamat" ja tavalliset vatsavaivat. Ja vielä sanotaan: En tiedä, miksi minun päähäni niin kovin koskee? Jokainen tietää, että tarpeettomat elimet, ovat vaarassa surkastua pois. Nyt keittämisellä, koetetaan mahdollisimman tehokkaasti auttaa hampaita, jotta ne pääsisivät tarpeettomina lepoon ja kun ne juuri ovat saavuttamaisillaan levon ja rauhan, he huomaavatkin, että koloja ilmestyy sekä niiden sisään että pinnalle, ja vanhuuden raihnaus tulikin odotetun levon sijasta meidän hampaillemme.
Ja loppujen lopuksi "sen kautta maailma on täytetty kroonillisilla invaliideilla, ( 7 T 135) joille sitten saamme osoittaa armeliaisuutta. Ja loppujen lopuksi meidän perheidemme äidit, vaikkakin useimmiten tietämättään, ovat syyllisiä tähän kurjuuteen. Mutta eihän heiltä voida vaatia, että olisivat tienneet tai olisivat voineet poiketa siitä elämäntavasta, jonka monessa polvessa ovat perintönä saaneet. Luulen, että hän, joka kaikkein onnellisimpana katselee sitä, kun ruokamme kattiloissa kadottavat kaiken elämänsä ja terveyttä tuottavan vaikutuksensa, on itse sielun vihollinen. Sillä hän nauttii sitä enemmän, mitä enemmän hän saa kärsimystä ja tuskaa, kurjuutta ja köyhyyttä aikaan täällä maassa ja siitä, että saa ihmisen mahdollisen kauaksi Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta.
Keittämisen lopputulos siis on 0
Kirjallisuusluettelo Mainitsen muutamia kirjoja, joista tietoja haluavat voivat noutaa sitä: [sivu 36]Käykö talviaikaan raakaruokajärjestelmä päinsä? – Paremmin kuin keittoruokajärjestelmä, koska raakaravinnosta jo pienemmästä määrästä voidaan saada tarpeelliset ravintoaineet ja kaloriat sekä suoja-aineet.
Säilöntä. Nokkoset ja koivulehdet voidaan helpoimmin säilyttää kuivatettuina. Koivuista voi tehdä vaikka kerppuja kuten lampaillekin tai myöskin riipimällä lehdet. Juhannuksen maissa ovat lehdet parhaimmillaan. Samoin nokkosten ensisato on juhannusta ennen paras. Leikataan sirpillä tai viikatteella nokkoset, pannaan johonkin ilmavaan paikkaan, ladon orsille ripustettujen harvan laudoituksen päälle nokkoset kuivumaan. Jos paikka on hyvin ilmava, niin voi panna painelematta ainakin 25-34 cm vahvuudeltakin, muussa tapauksessa ohuemmalti. Jos lattia, jolle ne levitellään on tiivis, niin voi niitä olla noin 10-15 cm paksuudelta. Jos näkee tarpeelliseksi, niin voi jonkun päivän kuluttua hiukan kouhotella niitä. Kuivuttua pannaan ne mieluimmin kangassäkkiin ja ripustetaan kuivaan paikkaan johonkin varastohuoneeseen tai ullakolle. Talvella, kun niitä aiotaan käyttää, tuodaan muutamaa päivää ennen sisälle ja ripustetaan säkki (huom. tällöin ehdottomasti kangassäkki tai kori) lähelle kattoa lieden lähettyville, jotta ne tulevat rutikuiviksi. Sitten riivitetään varret pois ja lehdet voidaan joko hieroa hienoiksi tai jauhaa lihamyllyllä ja sitten seulotaan. Tällaista jauhoa voidaan käyttää joku ruokalusikallinen aterialla. Olen itse käyttänyt talvisin tätä jauhoan. 2-3 kukkuralusikallista aterialla ja pureskellut sen kuivana. Ja kun makuun tottuu, niin ei se pahempi olekaan. Helsingin Sanomissa 190/18.7.1948 mainitaan kirjoituksessa ”Nokkonen – arvokas viljelykasvi”, että ”… nokkonen, joka tunnetusti on elinvoimaisimpia kasvejamme, nopeakasvuinen ja niin tehokas valkuaisen ja hiilihydraattien muodostaja, että vaatimattomankin arvion mukaan se kykenee antamaan suuremman määrän sulavaa valkuaista ja muita ravintoaineita hehtaaria kohti kuin mikään tähän asti tunnettu viljelyskasvimme.”
Keräkaalien säilöntä. Ostettaessa pyydetään keräkaalit vihreine lehtineen ja vaikka varretkin mukana. Nämä ripustetaan tyvistään kellarin kattoon narusta riippumaan. Ne eivät saa koskettaa toisiaan. Mutta kaalit voidaan myöskin tehdä hapankaaliksi. Silputaan kaalit pieniksi ja survotaan jollakin pulikalla pienempi erä kerrassaan ja tämä sitten kaadetaan toiseen saaviin. Sekaan voidaan panna porkkanaakin., tai lanttua, kyssäkaalia, naurista, punajuurta, kukkakaalia ym. kasviksia. Lisätään hiukan suolaa ja sitten pannaan saavin sisään mahtuva kansa sen päälle ja kivi painoksi. Tämä saa jos säät ovat lämpimiä jäädä kokonaan liiteriin tai varastohuoneeseen, sillä se sielläkin pääsee siihen happamuuteen, joka siinä tarvitsee olla, jotta se säilyy. Kylmällä säällä se voi olla sisällä jonkun päivän ja sitten saa vaikka jäätyäkin.
Kyssäkaali eli kaalirapi säilyy samalla tavalla kuin kuurikasvit. Kukka- ja lehtikaali eivät sellaisenaan säily, mutta ne voidaan joko lihamyllyllä jauhettuna tai muuten pieniksi silputtuina ja survottuina säilymään AIV-säilömisaineella, jota valmistetaan myöskin ihmisiä varten. Sitä saa tilata osoitteella: Mensa Oy, Hämeenlinna. Silloin kun minä tilasin sitä, oli sen hinta 100 mk sadan kilon säilömistä varten. Tällä on se etu muihin säilömisaineisiin nähden, että vitamiinipitoisuus säilyy melko hyvin. Se on tehty kaalikasveista ja on sinappiöljyä. Mutta kukkakaali säilyy myös hyvin keräkaalihapankaalin seassa.
Pihlajan marjat. Jauhetaan tai survotaan (kerätään mieluummin ensi pakkasten jälkeen) ja lisätään hiukan AIV-säilömisainetta (ks. edellä). Sose pannaan puusaaveihin ja pinnalle pannaan säilömisaineliuokseen kasteltu pergamiinipaperi. Saavit saavat olla ulkoliiterissä ja saavat jäätyä. Talvella lohkotaan siitä marjaa. Aluksi sen maku tuntuu oudolta, mutta pian siihen tottuu ja silloin se maistuu suorastaan herkulta. Pihlajan marjan ravintoarvo on suuri ja sitä kutsutaankin Suomen omenaksi.
Ruusunmarja. (Vegetarianen 6/1949, s. 19) Ruusunmarja on [sivu 37] tunnettu harvinaisen suuresta C-vitamiinipitoisuudestaan mineraalipitoisuudestaan. Kuivattamisen kautta tosin osa siitä vähenee, mutta keittämisen kautta vielä enemmän. Mutta kuivatuissa ruusunmarjoissa on edelleen kuitenkin niin paljon C-vitamiinia kuin yleensä tuoreissa hedelmissä. Kuivatut ruusunmarjat ovat sen lisäksi voimakkaasti emäsvoittoisia (68,5% 31,5% vastaan) ja tämä on huomioimisen arvoinen. Lisäksi siinä on kalkkia, kalia, magnesiumia, natronia ja rautaa suoloina.
Juurikasvit ja perunat. Maakuoppa on hyvä , parempi kuin lattianaluskellari maaseudulla, sillä nämä tulevat talvella yleensä liian lämpimiksi. Jo puolessa talvessa ovat juurikasvit usein pilalla. Hiekan tai kuivan sammalen seassa ne säilyvät hyvin, mutta se on melko suuritöinen ja ei kaikkialla käy päinsä.
Paljon yksinkertaisempi ja samalla erinomainen säilömistapa on kaivaa maahan kuoppa, mieluummin hiukan korkeammalle paikalle, jotta maanpäällysvesi ei siihen pääse menemään. Jos kuoppa on hiekkarinteessä, niin sen syvyys voi olla vaikka metrinkin luokkaa. Mutta tasaisemmalla paikalla vain noin 20-30 cm tai jos paikka on aivan tasainen, esim. pelto, niin juurikasvit pannaan maan pinnalle. Pohjalle pannaan ensin kuivia olkia ja niiden päälle pannaan juurikasvit. Samaan kuoppaan voi panna suuriakin määriä. Meillä mm. v. 1948 vain kaksi kuoppaa ja niissä oli kaikkiaan 250 kg lanttua, 100 kg naurista, 70 kg porkkanaa, 60 kg punajuuria ja lisäksi perunaa. Tätä säilömistapaa käyttäen pääsee helposti vanhalla uutiseen. Viime heinäkuussa siis 22.8 käytimme vielä oikein hyvässä kunnossa olevia punajuuria. Ne olivat melkein vuoden vanhoja. – Juurikasvit pannaan siis eri kasoihin tai samaan kasaan, saa olla suuretkin määrät päällekkäin. Sitten pannaan päälle noin 15 cm kerros kuivia olkia ja peitetään ne kuopasta otetulla maalla tai jos kuoppaa ei ole kaivettu, niin maata ympäriltä pannaan päälle, noin 10 cm kerros. Ja edelleen pannaan olkia edellisen vahvuinen kerros ja sitten jälleen maata edellisen vahvuinen kerros. Jos ehdottomasti haluaa varmistautua, että juurikasvit säilyvät jäätymättöminä, niin pannaan kaikkiaan vuorotellen juurikasvien pinnasta alkaen päällekkäin kolme olki ja kolme maakerrosta. Kuopan avaaminen talvella. Valitaan leuto sää. Silloin tehdään tämän kuopan tai kasan läpi sellainen reikä, että saa siitä otetuksi juurikasvia noin parin kolmen viikon tarpeiksi kerrallaan tai lyhyemmäksikin aikaa. Sitten reikä suljetaan seuraavasti: Ensin kuivia olkia sitten paperia useammin kerroin ja taas olkia ja jälleen paperia, näin aina maan tasalle saakka. Sitten pannaan joku lauta- tai faneerilevy joka tarpeeksi laajalti peittää puhkaistun reiän, jotta leudon sään sattuessa ei vesi pääse sinne. Levyn päälle voi panna lunta jos katsoo sen tarpeelliseksi. Näin voivat nekin saada mitä parhaimpia säilytyspaikkoja, joilla ei ole hyvää kellaria.
Jos tämän valmistamisessa onkin hiukan puuhaa, mutta se kannattaa erinomaisesti, sillä silloin 1) läpi talven, vieläpä seuraavana keväänäkin saadaan mitä parhaimmassa kunnossa olevia juurikasveja tai omenoita, sillä omenatkin voidaan samalla tavalla säilyttää (huom. happamet omenat ei makeat). 2) Syksyllä saadaan juurikasvia kaikkein halvimmalla, 3) talven mittaan on kaikkia haluamiamme juurikasveja lähellä saatavissamme, 4) syksyllä voidaan saada useampia laatuja hankituksi. Jos joku haluaa, niin tällaisen kasan päälle voi laittaa nostettavan lautakatoksen, mutta se ei ole välttämätön. Tällöin eivät syyssateet kostuta pintakerrosta, joten se ei jäädy niin kovaan.
Omenien säilytys. Väkevät talviomenat ja raakoina pudonneet omenat säilyvät hyvin aumassa, josta juuri edellä oli puhe. Toinen säilömistapa väkeville talviomenille ja raakoina pudonneille muillekin on, että ne pestään hyvin, mutta ei tehdä mitään muuta niille, vaan pannaan sellaisenaan hyvin pestyyn puusaaviin ja puhdas kansi pannaan niiden päälle ja kivi painoksi. Olisi hyvä, jos kannessa olisi käden mentävä reikä, josta myöhemmin voi ottaa omenia ilman että kantta tarvitsee nostaa. Kannen tulee oilla sellaisen, että se mahtuu saavin sisään. Kun pesty kivi on pantu kannen painoksi, niin sitten kaadetaan kylmää puhdasta vettä omenain päälle niin paljon, että vesi kohoaa jonkin verran kannen päällekin. Säilöntä on valmis. Ei tarvitse olla mitään säilömisainetta seassa. Tästä säilömistavasta on vielä se etu, että vesi voidaan käyttää jollakin makeutettuna mitä parhaimpana omenajuomana. – Väkevät omenat saadaan makeiksi, jos ne pannaan yöksi pakkaseen ja heti sulattamisen jälkeen syödään.
Toinen omenainsäilömistapa, jossa voidaan käyttää sekä makeita että [sivu 38] happamia omenia on se, että hyvin pestyt omenat pannaan kokonaan kantoiseen saaviin, johon pohjalle on survottu noin viiden sentin vahvuudelta puolukkaa. Sitten pannaan saavi melkein täyteen omenaa, jos on niin paljon aikomus säilöä. Pinnalle kaadetaan hyvin survottua puolukkahilloa ja annetaan sen valua niin paljon kuin se menee omenien rakoon. Sitten pannaan kylmää vettä niin paljon kuin sitä imeytyy omenain väliin. Näin säilyvät kaikenlaatuiset omenat ja ne lisäksi ottavat osan puolukan happamuudesta, joten talvella se tulee erittäin miellyttäväksi käyttää. Meillä on vielä nytkin (päivämäärä 19.6.) näin säilöttyjä omenia, ja ne ovat suhteellisen hyvin säilyneet, vaikka ei olekaan kellarissa, vaan tavallisessa ulkorakennuksessa. Jos vanteet ovat kylliksi lujat, niin nämä saa talvella olla jäässä ja siitä vain lohkotaan tarpeen vaatiessa.
Tomaatin säilöntä. tapahtuu myöskin helposti puolukan seassa. Toinen tapa säilöä tomaatteja on, että ne jauhetaan joko raakoina tai kypsinä ja sekaan pannaan AIV-säilömisainetta ihmistä varten. (Katso tätä kukkakaalin säilömisen yhteydessä)
Uusi säilömistapa, jota en vielä ole kokeillut, mutta jos Herra suo kokeilen nyt kesällä, on että säilöttyjen marjojen päälle pannaan pergamiinipaperi ja sen päälle kaadetaan ohut kerrossiirappia. Voitte tekin kokeilla, sillä luulen, että se hyvin säilyy ja hometta ei tule. Onhan tapa myöskin säilöä niin, että sulatetaan marjojen päälle parahviinikerros. Mm. mustikat säilyvät erinomaisesti, jos ne survotaan ja pannaan katajoitettuun saaviin ja pinnalle pannaan noin 5 cm vahvuinen puolukkakerros. Samoin säilyvät useimmat marjat ja hedelmät, kun vain katsotaan, ettei ilmaa jää puolukkakuoren alle tai hedelmien rakoihin. Hedelmät on tällaisessa säilömisessä paras jauhaa, jos puolukkaa ei tahdottaisi menevän niiden sekaan.
Puolukan säilöntä on kaikille tuttu. Lisäksi voidaan puolukat säilöä kokonaisina panemalla ne pestyyn saaviin ja kaadetaan sekaan puhdasta vettä niin, että puolukat jäävät veteen.
Karviaismarjat samoinkuin raparperit silputtuina säilyvät vain pulloissa veden seassa. Kypsät karviaiset eivät säily niin hyvin, joten olisi kenties paras panna joko puolukkaa pinnalle tai sekaan tai AIV-säilömisainetta. Samoin on asianlaita mustien viinimarjojen. Survottujen marjojen päälle pannaan ohut kerros puolukkaa.
Nk. pakkastaminen olisi mitä ihanteellisin säilömistapa, jos vain siihen olisi mahdollisuuksia. Amerikassa ovatkin useammat perheet liittyneet yhteen ja perustaneet tällaisia pakkastamishuoneita. Keskipohjanmaa 197/17.9.1949 mainitsee, että amerikkalaisista jo miljoonat perheet säilyttävät ruokansa pakkastamoissa ja lisää pakkastamoja tarvitaan.
1. Herneet idätettyinä läpi talven. Liotetaan herneitä 24 t vedessä, vaihtaen vettä pari tai kolme kertaa liotuksen aikana. Sitten pannaan ne kangaspussiin tai -seulaan, joka ei ruostu (esim. marjasiili emaljiseen) ja peitetään päältä voipaperilla ja pannaan vielä teevati alassuin sen päälle. Tämä ripustetaan lämpimähköön paikkaan esim. uunin peltiin ja saa olla toista vuorokautta. Näin kiehutetaan ruuat katossa, niinkuin minulla on tapana sanoa. Näin voidaan valmistaa itäneitä herneitä useammaksi päiväksi kerrallaan. Tämähän on talvella, mm. C-vitamiinipuutteen takia erittäin tärkeä.
2. Rukiit, vehnät ja jos muitakin viljoja voidaan saada myllyissä niin kuorituksi, että itämiskyky säilyy voidaan idättää kuten herneitä. Jyvät eivät idä aivan yhtä helposti kuin herneet. Jos kangaspussissa aikoo idättää jyviä, niin pussin tulee olla paksumpaa kangasta tai kaksinkertainen.
3. "Viheriäistä ruohoa" läpi talven. Syksyllä varataan joitakin laatikoita multaa. Laatikot saavat olla noin 12-15 cm korkuisia. Suuruuden saa kukin itse määrätä. Niihin aikoihin kun luonnon vihreätä ei enää saada tai ainakin joulukuun lopussa pannaan laatikot ikkunan penkille tai ikkunan pieleen lyötyihin nauloihin nuorasta riippumaan. Niihin istutetaan sipulia noin 2 cm etäisyydelle toisistaan, koko laatikko täyteen, jos ei muita kasveja aiota panna lisäksi. Sipulien yläpää halkaistaan terävällä veitsellä [sivu 39] vain niin syvälle, että vahvat pintakuoret menevät halki ja sitten pannaan multaa. Muutaman viikon kuluttua on siinä elävä puutarha, josta voidaan joka ateriaan saada eloa antavaa viheriäistä.
Näin voidaan kasvattaa myöskin syksyllä varatuista ruohosipuleista, persiljanjuurista sekä monista muista kasveista vihreää syötävää. Lehtiselleri myöskin sopii hyvin. Ja jos muuta ei ole varattuna, niin laatikkoon voidaan panna vaikka punajuuria tai lanttuja, jotka vesovat voimakkaasti. Kaikkia lehtiä ei oteta kerrallaan, jotta toiset lehdet jäävät juuriin kokoamaan ravintoa. Seelannin pinaatin taimetkin sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Vihanneskrassia voidaan myöskin kasvattaa.
Rasva-aineina voidaan käyttää oliviöljyä, joka nykyisin on samassa hinnassa kuin voi, mutta on paljon terveellisempää ja enemmän rasvaa sisältävää, täydellisemmin sulavaa ja enemmän lämpöä antavaa kuin voi. Lisäksi siitä puuttuu verisuonten kalkkeutumista ja sydänvikaa aiheuttava kolesteriini (kolesteroli) ja luonnotonta sukupuoliviettiä kiihoittavat aineet. Joten siis on verrattomasti edellisempi opetella käyttämään oliiviöljyä voin asemesta. Rasvaa voimme saada pellavan siemenissä 30-45% riippuen eri laaduista. Hampun siemenissä on myöskin paljon rasvaa. Kaurassa noin 6%, maississa noin 4%, vehnän leseissä noin 6%, Ebe-nimisessä aineessa, jota myydään valmiissa pakkauksissa noin 9-10% maissa. Samoin herneissä ja muissa viljoissakin on rasvaa.
Unikon siemenissä on rasvaa öljyn muodossa 50%. Unikko sinäänsä on opiumia sisältävä ja siemenkodatkin raakoina sisältävät sitä, mutta siementen kypsyessä, se imeytyy varteen. "Suomen myrkylliset ja lääkekasvit" -kirja s. 314 sanoo unikon siemenistä seuraavaa: "Paitsi kodan mehussa, opiumissa, on morfiinia muiden alkaloidien ohella vähän myös kypsymättömässä kodassa (0,05%), kun taas kypsissä kodissa alkaloideja on vieläkin vähemmän (morfinia noin 0,02%). Kypsät siement, Semina papaveris, joissa on ainoastaan tehotonta readini-alkaloidia ja täysin alkaloideista vapaata rasvaista siemenöljyä, Oleum papaveris (50%), limaa (23%) ja proteiiniaineita, ovat myrkyttömiä." Unikon siemeniä konditoriliikkeet käyttävät myöskin joskus leivonnaisten päällä mausteina, sillä ne ovat erittäin rasvaisia ja hyvältä maistuvia. Siperiassa niitä viljellään suorastaan ravinnoksi.
Ohrassa on noin 1,5% rasvaa ja piitä, joka on tärkeä ruumiimme rakennusaine. Jos olisi mahdollista ohrankin käyttö itäneenä samoinkuin kauran, mutta ohria en ole tavannut sellaisina, että kuoret poisotettuina voisivat itää. Kauroja kyllä olen nähnyt, silloin niidenkin itäminen on parhain niiden valmistustapa.
Välipalat. Tavallinen terve vatsa sulattaa keskimäärin ruuan noin 4½ tunnissa. Mutta jos välipaloja käytetään, niin sulatustoiminta hidastuu ja vaikeutuu suuresti. Niinpä röntgenkuvien avulla on saatu selville, että jos henkilö, jolla on terve vatsa, syö vaikkapa vain vähän voileipää 1½ t. aamiaisen jälkeen aika ajoin, joten päivällinen jätettiin pois, niin otetut kuvat osoittivat, että vielä 9 tuntia aamiaisen jälkeen oli suuri osa siitä vielä sulamatta. Toisella henkilöllä tehtiin koe, mutta voileivän asemesta käytettiin maitosuklaata, tulos oli yhtä järkyttävä. Kolmannessa kokeessa tämä henkilö em. lisäksi söi vielä tavallisen päivällisen ja illallisen. Välipaloihin tällä kertaa kuului vain aamupäivällä 2 kertaa ja iltapäivällä 2 kertaa nautittu vähäinen määrä suklaata ja sokerimakeisia. Kuva osoitti, että vielä 13 t. kuluttua oli paljon aamiaisesta jäljellä vatsassa. Tämä ilmaisee miten suunnattoman vaarallista on välipalojen käyttö. Ne monet tarjoilut ja kestit, joissa välipaloiksi tarjotaan kakkuja ja pikkuleipiä tai karamellia, ovat mitä hienointa ruumiimme temppelin turmelemista ja kantavat kuitenkin kaunista nimitystä "vieraanvaraisuus". Sis. White sanoo, ettei edes hedelmää tule syödä välipalaksi.
Paasto on Jumalan ja luonnon yksi halvimpia ja parhaimpia parannuskeinoja. Pitempien paastojen suhteen tulee omata kokemusperäinen tieto, ennenkuin sellaiseen ryhtyy. Edellä olemme viitanneet, että viimeisimmät saavutukset paaston alalla ovat osoittaneet, että lehdistä, juurikasveista tai hedelmistä puristettu raakamehupaasto on vielä tehokkaampi kuin varsinainen vesipaasto. Reumaattisissa sairauksissa, vatsakatarrissa, vatsahaavassa ja monessa muussa vaivassa on paasto yksi tehokkaimpia lääkkeitä.[sivu 40] "On muutamia, joille olisi enemmän hyötyä kieltäytyä kaikesta ruuasta yhtenä tai kahtena päivänä joka viikko, kuin heille on mistään hoidosta tai lääkärien neuvosta. Yhden päivänpaasto joka viikko olisi arvaamattoman suureksi hyödyksi sellaisille." (CH 477)
Iltasyöminen: "Seuraavaa ateriaa ei tule milloinkaan nauttia ennen kuin vatsa on päässyt lepoon edellisen aterian sulattamisesta. Nukkuessamme yöllä vatsan tulee olla täydellisesti levossa, jotta se, kuten muutkin ruumiin osat saa levätä. Mutta jos siihen johdetaan lisää ruokaa, niin ruuansulatuselimet aloittavat työnsä uudelleen, ja tämä työ jatkuu ihmisen nukkuessa. Tästä on seurauksena levoton nukkuminen, nähdään paljon unia ja aamulla herätään virkistymättöminä. Näin ruuansulatuselimet menettävät luonnollisen voimansa ja ihminen tulee heikkohermoiseksi." (Kristillinen raittius, s. 48)
Nälän tunne illalla: "Jos sinusta tuntuu, että sinun on syötävä illalla, niin juo kylmää vettä, sillä niin tehden voit paljon paremmin aamulla, koska jätit syömättä illalla sen. (4 T 502)
Raitis ilma asunnossa päivällä ja yöllä: "Makuuhuoneiden tulisi olla suuria ja niin järjestettyjä, että ilmavirta kiertää niissä päivät ja yöt. Niiden, jotka ovat makuuhuoneistaan sulkeneet ilman pois, tulee muuttaa heti tapansa tässä kohdassa. Heidän tulee vähitellen lisätä ilmavirtaa, kunnes sietävät sitä talvet ja kesät ilman kylmettymisen vaaraa. Jotta keuhkot pysyisivät terveinä, täytyy niiden saada puhdasta ilmaa. " (CH 57)
Hammastahnat. Ovatko ne terveellisiä tai vahingollisia. Minulle kertoi eräs henkilö Oulussa, että hänen tuttavansa on hyvä hammaslääkäri ja kerran tämän luokse oli tullut hammastahnatehtailija ja pyytänyt 10 000 markasta lausuntoa hammastahnan puolesta. Mutta lääkäri oli sanonut, ettei sitä anna, koska tahnat eivät ole terveellisiä. Paras hammastahna on, että annamme hampaillemme työtä, emmekä keittämällä ota niiltä tehtävää ja tee niitä vain koristuksiksi.
Sakariini. Eräs henkilö meni lääkäriin kysymän neuvoa parantumattomiin haavoihinsa. Lääkäri kysyi: käytättekö te sakariinia. Potilas vastasi: käytän. Jättäkää sakariini pois, niin haavanne paranee. Minun vaimoni sai avioliittomme alkuaikoina ruumiinsa yltäänsä näppylöitä täyteen käytettyään sakariinilla maustettua puolukkamehua runsaasti. Mutta kun lakkasi sitä käyttämästä, näpyt paranivat pian.
Päänsärky. Yksinkertaisin ja jokaiselle mahdollinen päänsäryn hoitokeino on, että panemme kylmän vesikääreen kaulan ympärille ja villaliinan sen päälle. Kääre saa olla noin 20 min. Jos siihen mennessä päänsärky ei vielä olisi lähtenyt uusitaan kääre, mutta huuhdotaan ainakin parissa vedessä puhtaaksi, jotta siihen imeytyneet myrkyt kaikki lähtevät pois. Useimmissa tapauksissa päänsärky katoaa aivan meidän huomaamattamme. Jos haluaa voidaan hoitoa auttaa hieromalla päälakea ja ohimoita voimakkaasti sormilla. Raitis ulkoilma on myöskin erinomainen päänsärkylääke, Mutta luonnonlakien mukaan elävän ihmisen ei koskaan tarvitse kärsiä päänsärkyä. Siitä lähtien, kun ojensin elämäni tottelemaan Luojan ruumiiseemme painamia elämän lakeja, en ole tarvinnut kärsiä päänsärkyä paitsi yhden kerran, kun sain häkämyrkytyksen.
Jalkojen turvotus. On useita henkilöitä, joiden jalat päivän mittaan tulevat väsyneiksi ja turpoavat. Heille tehokas lääke, että nukkumaan mennessä alkuaikoina joka ilta, mutta myöhemminkin ainakin silloin tällöin panevat kylmät kääreet jälkoihin yöksi. Sitä ennen tulisi jalat hieroen pestä ainakin noin 5 min. ajan viileässä vedessä. Välttämätön ei ole käärettä ja pesua tehdä samana iltana, voi esim. vuoroilloin vaihdella niitä. Ja sitten nukkumaan meno: Patjan alle jalkopäähän melkein puolesta patjasta alkaen pannaan korkea koroke. Esim. toinen patja kierretään rullalle tai iso säkki täytetään heinillä tai olilla ja pannaan se patjan alle. [sivu 41] Kun ne, joilla on turvotusta jaloissaan, ovat jo ensimmäisen yön nukkuneet tällä tavalla, niin tuntevat sanomattoman keventävää tunnetta jaloissaan ja olen melkein vakuutettu, että panevat vielä toisenakin yönä ja yhä edelleen sellaisen täytteen vuoteeseensa. Terveillekin olisi hyvä, että jalkapää vuoteessa olisi hiukan korkeammalla kuin keskiruumis. Näin jalkojen laskimot saavat yön aikana levähtää päivän raskaan kuormituksen jälkeen. Näin tehden vältytään suonikohjuilta ja ne joilla jo on sellaisia, niin eivät ne ainakaan niin nopeasti suurene. Odottavien äitien olisi syytä ottaa tämä huomioon, jotteivät pilaisi suotta jalkojaan suonikohjuilla ja verisuonten katkeamilla. Minullakin oli ennen yksi suonikohju oikeassa jalassani, mutta keväällä 1949 tuli sille kohdalle kolme paisetta ja niin suonikohju katosi.
Syylät lähtevät pois yksistään ravintojärjestystä muuttamalla, sil[lä] eihän ne ole muuta kuin pieniä kasvaimia. Ts. ruumis tahtoo vahingolliset aineet koota yhteen paikkaan, jotta niiden turmeleva vaikutus koko ruumiin kuntoon vähenisi. Kotiapulaisellamme oli molempien käsien selkäpuolella ja sormissa useita kymmeniä syyliä. Mutta oltuaan täysin vegetaarisessa raakaravinnossa noin kaksi kuukautta, niin kaikki oli poissa. Ne painuivat melko pian pois, jättäen aluksi vain kiiltävän punertavan jäljen, joka sitten kokonaan katosi.
Nikotus saadaan pois seuraavasti: vedetään keuhkot niin täyteen ilmaa kuin voidaan ja pidetään se keuhkoissa mahdollisimman kauan. Tämä uusitaan heti pari kolme kertaa. Vain harvassa tapauksessa en ole itseltäni saanut nikotusta jo kolmella kerralla lähtemään. Kokeen aikana tulee niin paljon kuin mahdollista suunnata ajatukset kokonaan pois nikotuksesta. Pikkulapsilta nikotus saadaan pois seuraavasti: otetaan lapsi syliin ja pidetään häntä niin, ettei se voi päätään liikuttaa, hän rupeaa itkemään ja noin 2 min. itkun jälkeen on nikko useammassa tapauksessa poissa.
Olen hoitanut joitakin sairaita pääasiassa ravintoa käyttäen. Pelkkä keittämätön kasvisruoka ilman voita ja maitoa ja ilman valkoista sokeria ja ilman suolaa. Useisiin tämä on tehonnut. On ollut leikattavaksi määrätyt nielurisat, struuma, keuhkoastma, reumatismi, ummetus, veltto vatsa noin 60 vuotta ja noin 20 vuoteen ei ilman suolihuuhtelua ole voinut ulostaa, tällainen poismentyään kirjoitti, että vatsa on loistokunnossa, ei koskaan ole ollut sellaisessa kunnossa. Hän oli Saksassa ollut ½ vuotta hoidattamassa sitä mutta keitetyllä kasvisruualla ja tuloksetta. Nyt kahden kuukauden hoito auttoi. Vanhojen virtsaamisvaikeus, syylät, paiseet, kroonillinen yskä ja nuha, kalvetus, liika laihuus.
Ja eräs autonkuljettaja Nivalan kirkolla, joka oli käynyt 13 lääkärin luona astmansa takia ja ollut Helsingissä hoidettavana, oli leimattu parantumattomaksi. Sain kuulla hänestä ja menin käymään hänen luonaan. Sanoin hänelle, että saatte vielä 13 lääkärin luona käydä, ettekä sittenkään parane, mutta jos noudatatte näitä ohjeita niin 2 kk, olette terve. Aluksi hän vain osittain noudatti, mutta jo noin 3 viikon jälkeen, kun kävin häntä tapaamassa, hän sanoi, että oli puolta vähemmän käyttänyt astmasumutinta. Kun jälleen vähän myöhemmin kävin, hän sanoi, että joskus harvoin oli sitä käyttänyt. Kun seuraavan kerran kävin, hän sanoi, että siitä tietää, että astma on ollut, että joskus iltapäivällä ahdistaa hengitystä. Hän itsekin ihmetteli sitä, kuinka nopeasti hän rupesi paranemaan. Mutta sitten hän rupesi käyttämään keittoruokaa ja lihaakin. Kun kävin seuraavan kerran, hän oli jälleen alkanut huonontua. Hän kertoi käyttäneensä em. ruokia. Rohkaisin häntä uudelleen aloittamaan. Kun hän jälleen aloitti alkoi parantuminen uudelleen edistyä.
Sitten kuitenkin tuli talvi eteen ja hänellä ei ollut talveksi varattuna sopivia aineita. Mutta ennen Nivalasta lähtöäni kehoitin häntä heti kesän tultua uudelleenaloittamaan ja hän lupasikin.
Reumatismi. Eräs uskonsisaremme Ojala Oulusta sairasti kovaa reumatismia. Kun kävin talvella heidän luonaan, niin hän aamulla kertoi, että melkein koko yön oli valvonut, koska kolotti niin kovin, olihan säänmuutos kysymyksessä. Kehoituksestani hän jätti pois voin, maidon ja sokerin. (Aikaisemmin oli luopunut liharuuista). Kun hän kaksi kuukautta uskollisesti noudatti, niin silloin olivat reumatisminystyrät sormista poissa. Kädet olkapäästä [sivu 42] kivuitta kääntyvät selän taaksekin. Polvien jäykkyys katosi. Selkä, joka oli ollut niin kipeä, että jos esim. kumarassa pyykkiä pesi, niin hitaasti nytkyttelemällä voi vain sen oikaista. Nyt hän joutui pesemään itse pyykin eikä selässä ollut mitään kipua. Hieroja, joka syystä tai toisesta ei voinut tulla häntä hieromaan reumatismin takia silloin kun oli kutsuttu, tuli myöhemmin ja ihmetellen sanoi, että turha on hieroa, koska reumatismia ei ole ja iho on tullut niin hienoksi. Tämä sisaremme kertoi monelle meidän vuosijuhlilla Porissa ja Lahdessa tästä ihmeellisestä kokemuksestaan, mitä Jumalan määräämä ruoka on hänessä saanut aikaan. On kyllä ollut joitakin tapauksia, joissa ei ainakaan lyhyessä hoitoajassa ole näkynyt parantavaa voimaa, mutta jos uskollisesti jatketaan, niin kyllä luonnon lait toimivat hyvään suuntaan. Suuresti viime talvena haittasi hoitojamme asuntomme suunnaton kylmyys. Keittiössäkin oli joskus aamuisin vesi jäässä, vaikka oli noin 60 cm korkealla lattiasta.
Kuume myöskin saadaan häviämään vesikääreillä ja raakana puserretuista vihreistä lehdistä tai hedelmistä tai tuoreista marjoista puserretulla mehulla. Keitetyillä mehuilla ei ole sanottavaa parantavaa arvoa.
Joillekin haluaville, jotka kaipaavat neuvoja joissakin sairaustapauksissa kuten sokeritaudissa tai sydänvioissa, verisuonten kalkkeutumisessa tai muissa sellaisissa, samoinkuin keuhkotaudissa, syövässä ja kasveissa voin lähettää ohjeita sen mukaan kuin ehdin. - Mutta kaikissa näissä hoidoissa tulee erikoisesti muistaa, että aineet sinäänsä eivät paranna, vaan Luoja, joka on kaikkeen luontoon painanut lakinsa. Siveellisen elämämme mittapuuksi hän on antanut 10 käskyjen lakinsa ja ruumiiseemme hän on painanut omat terveyttämme koskevat lakinsa. Siveellisen elämämme mittapuuksi hän on antanut 10 käskyjen lakinsa. Jumala toimii vain sopusoinnussa lakiensa mukaan. Jos emme halua alistua hänen lakeihinsa, silloin on turha toivoa parantavaa voimaa, sillä hänhän vain silloin parantaisi meidät, jotta terveellä ruumiilla ja sielulla vielä tehokkaammin jaksaisimme rikkoa hänen sääntöjään ja periaatteitaan. Siksi sääntönä on: Takaisin Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan ja silloin alkuperäisyyden siunauskin luvataan meille antaa!
"Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään ihmiskuntaa kohtaan hän (Jumala) antaa valon loistaa terveysuudistuksen kautta ." (CH 21)
"Pitäkäämme aina mielessämme, että terveysuudistuksen suuri tarkoitus on hengen, sielun ja ruumiin korkeimman mahdollisen kehityksen turvaaminen. Kaikki luonnonlait - jotka ovat Jumalan lakeja - on laadittu meidän parastamme silmälläpitäen. Kuuliaisuus niille edistää onneamme tässä elämässä ja auttaa meitä valmistumaan tulevaa elämää varten." (CDF 23)
"Ensimmäinen velvollisuutemme Jumalaa, itseämme ja lähimmäisiämme kohtaan on Jumalan lakien totteleminen, joihin myöskin terveyden lait sisältyvät." (CDF 21)
"Syöpä, kasvaimet ja keuhkosairaudet johtuvat suureksi osaksi lihansyönnistä." (CDF 393)
"Kerro heille, että pian tulee aika (tämä sanottiin 1902), jolloin ei ole turvallista käyttää munia, maitoa, kermaa tai voita, koska sairaudet eläinten keskuudessa lisääntyvät samassa suhteessa kuin pahuus ihmisten keskuudessa." (7 T 134; CDF 460)
Ja tämän ajankohdan määräämiseksi on meidän ehdottoman tärkeä tietää, milloin on tämä pahuuden lisääntyminen ennustettu tapahtuvaksi. Profetian henki vastaa: "Juuri kun heillä (kansoilla) oli mielessään toteuttaa aikeensa (nimittäin kukistaa kuninkaat), minä näin Euroopassa syntyvän purkauksen kerran tai kahdesti, sitten jumalattomien sydämet paadutettaisiin." Tämä todistus annettiin 1852 ja löytyi veli Batesin paperien joukosta. Ks. Siionin Ystävä 8/1940, s. 100. Samassa lainauksessa osoitetaan edelleen, että tämän kukistamishankkeen aikana "kansalla oli mielessä päästä valtaan. Minä näin kaikkien tarkkaavina katselevan ja jännittyneinä odottavan edessä olevaa, lähestyvää kriisiä."
Voimmeko me näin selvä todistus silmäimme edessä sanoa, että nyt [sivu 43] ei olisi se ajankohta tullut, jolloin vaaralliseksi tulee käyttää "munia, maitoa, kermaa tai voita". Mitä ihmisten sairaustilastot kertovat, lupaavatko ne onnellista, tervettä kultaista ajanjaksoa? Mitä hermosairaudet, verisuonten sairaudet, reumatismi, syöpä, tuberkuloosi, sydänsairaudet ym. meille kertovat? Auetkoon jo vihdoinkin meidän silmämme näkemään elämän todellisuus oikeassa valossa!
"Ihmisten tavat ja menettelyt ovat saattaneet maan sellaiseen tilaan, että ihmisperheiden täytyy käyttää jotain muuta kuin eläimellistä ravintoa." (CH 495; CDF 384,385) "Jumala voi antaa meille jotakin muuta... meidän tulee muistaa, että Jumala on mukana terveysuudistuksessa. (CH 495; CDF 384,385)
Mitä tämä "jotakin muuta", jota Jumala antaa kansalleen, kun korvikkeet: maito, munat, voi ja kerma jätetään pois? Annan todistuksen puhua: "Hän johtaa heidät takaisin ravintoon, mikä alkuaan annettiin ihmiselle." (CDF 81) "Voidaksemme tietää, mikä on paras ravinto, meidän tulee tutkia Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ihmisen ravitsemiseksi." (CDF 81)
Tehkäämme tämän neuvon mukaan! "Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1 Moos 1:11,12) "Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi." (1 Moos 1:29) "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista"" (1 Moos 2:16) Ihminen tunsi tämän määräyksen: "Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa" (1 Moos 3:2) lankeemuksen jälkeen tullut lisäys edelliseen: " ... kedon ruohoja (ei puutarhan ruohoja) sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi ... " (1 Moos 3:18,19) Leipä tässä tarkoittaa kuten jakeessa 17 sanotaan: "Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä..." ja jota Isä meidän -rukkouksessa tarkoitetaan sanoilla "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme" ts. kaikki, mikä elantoon kuuluu. "niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit..." (1 Moos 9:3)
No, onko meidän ajateltava, että jos lajirunsaudessa saamme Eedenin ruokajärjestyksen, niin kyllä me silloin kaiken eläimellisen jätämme pois. Uskoiko sis. White puhuessaan, että Jumala antaa jotain muuta, että hän tuo meille Eedenin herkkupöydät, kun lähestymme ahdistuksen aikaa.
Pyydän teitä rakkaat lukijat avaamaan Raamattunne ja lukemaan nämä muutamat kohdat, jotta näkisimme, kuinka runsas ruokavalio viimeisinä hetkinä tämän maan historiassa on hänen kansallaan ja maailmalla: Job 30:2,3; Habakuk 3:17; Jes 8:21,22; Saarn 12:3,4; Jes 3:1; Val 4:4,5,8,9,10; Matt 24:19,20,7; Sak 11:9;Joel 1:10-12, 15-20; 2:3.
Kun ystäväni luet nämä kohdat, niin saat jonkinlaisen kuvan siitä ruokalistasta, joka sinun eteesi annetaan ahdistuksen aikaan tullessa, kun "emme saa ostaa emmekä myydä." (Ilm 13:16). [sivu 44] Eikö olisi sinulle, rakas adventtitoivon lapsi, paljon suuremmaksi eduksi, jos alkaisit jo kiireesti panna uskosi teorian pikaisesta Jeesuksen tulosta käytännölliseen elämääsi, jotta et ehkä joutuisikin niiden joukkoon, jotka eivät tottuneet kieltäymykseen ja jotka jättävät meidät. Ruokanamme ei suinkaan tule olemaan herkkupöydät vaan "hädän leipä ja ahdistuksen vesi" (Jes 30:20) Ja juuri viheriäinen ruohohan kestää parhaiten kovimman katovuoden. Siksi ainakin jossakin mielessä Jeesus sanoi: "Rukoilkaa, että pakonne ei tapahtuisi talvella tai sapattina." (Matt 24:20). "He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?" "(Ps 78:18,19)
Profetian henki sanoo meistä: "Saatanan paulat ovat meitä varten samat, mitkä olivat Israelin kansallekin vähää ennen Kanaanin maalle pääsemistä. Me toistamme sen kansan historian." (5 T 160) "Sama tottelemattomuus ja lankeeminen, mitä näemme Juudan kansan keskuudessa, luonnehtii vielä suuremmassa määrässä sen kansan keskuudessa, joille on annettu suuri valo taivaasta tässä viimeisessä varoitussanomassa." (5 T 456)
Ajatelkaapa hiukan rakkaat taistelutoverini ja kaidan tien matkaajat! Aika on edessämme, jolloin emme saa ostaa emmekä myydä. Oletamme, että se päivä olisi jo tänään viime yöstä klo 24:stä alkaen on laki ollut voimassa. Mistä me nyt aamulla ensiksi ajattelisimme etsiä jotain syötävää? - Voit, maidot, lihat, kalat hedelmät, viljat ts. kaikki kaupoista ostamamme tavarat olisivat poissa ulottuviltame. Mitä sinä ystäväni ajattelisit? Eikö lähellä piile se vaara, että sanot kuten Israel: "Te olette johdattaneet meidät korpeen kuolemaan", "me tahdomme palata takaisin Egyptiin" ts. me hylkäämme sapatin ja silloin saamme vapaasti ostaa itsellemme syötävää. Ja näin todellakin monet 'yhden tai toisen tekosyyn nojalla' vetäytyvät joukostamme kuten profetian henki mainitseekin. Mutta jos kestät tämän koetuksen, niin mistä luulisit voivasi löytää ensimmäisen ateriasi? Jos etukäteen olet koettanut totuttaa elimistöäsi "kedon ruohoihin" ja marjoihin, niin ethän vielä sellaisenakaan koetuksen edessä joudu melkein ylivoimaisen esteen eteen. Ja jos vielä olet tottunut joitakin siemeniä käyttämään, kuten esim. saviheinän siemeniä ym. sekä erilaatuisia juuria ja juurakoita. Vrt. "Heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret" (Job 30:4)
Joku ehkä sanonee, että profetian henki sanoo: "Monta kertaa on Herra minulle osoittanut, että aineellinen varustautuminen ahdistuksen ajan varalta on ristiriidassa raamatun opetuksen kanssa." (HK 64). Mutta eihän tämä ole aineellista varustautumista, jos koetamme harjoittaa kieltäymystä ja koetamme elimistöämme totuttaa sitä aikaa varten ja kestämään sen ajan niin perin toisenlaiset olosuhteet: "He itkien ovat kestäneet kärsimyksiä, janoa ja nälkää." (ST 783)
Tulemme pian aikaan, jolloin meidän täytyy käsittää yksinkertaisen ruokajärjestyksen merkitys. Ei kestä enää kauan, niin on pakko omaksua aivan erilainen ruokajärjestys, kuin mikä meillä nyt on." MM 281 (1905)
Silloin ei enää kysytä, haluatteko mukautua vaan on pakko, ellemme halua luopua uskostamme ja periaatteistamme. Nyt on meillä vielä vapaaehtoisesti mahdollisuus totuttaa elimistöämme sellaiseen elämäntapaan.
Lisäksi tällä elämäntavalla on verraton voima annettavana tämän ajan haureellista katsantokantaa ja elämää vastaan. Kuinka helppo onkaan voittaa sekä avioliiton sisä- että ulkopuolinen haureellinen elämä, jossa sielujen aivovoimat tuhlataan alhaisten intohimojen alttarille.
"Heidän (vaimojen ja miesten) olentoaan koskevat lait ovat syrjäytetyt; luonnonlait on poljettu maahan. Miehet ja naiset ovat tuhlanneet aivojensa hermovoimaa, koska sitä on käytetty tyydyttämään alhaisia himoja ja tämä inhottava hirviö, lihan himo, on saanut suloisen nimen rakkaus." (2 T 474) [sivu 45] "...haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan." (1 Kor 6:18)
"Herran toivomus on, että miehiä ja naisia kaikilla paikoilla rohkaistaan kehittämään talenttejaan valmistamalla terveellistä ruokaa kunkin maanosan omista luonnontuotteista." (7 T 133)
Tämä on senkin tähden hyvä, että omat tuotteet usein ovat halvempia ja lisäksi, että kun me nojaudumme yhä koettelevampiin olosuhteisiin ja vaikeuksiin, niin ei kukaan meille silloin tuo ulkomaan hedelmiä tai muitakaan tuotteita, mutta erämaan (oman maan) tuotteet ovat silloin meidän ulottuvillamme.
Mistä me nyt sellaisia oloja varten voisimme parhaiten etsiä aineita, joilla voisimme korvata maidon ja siitä tehdyt tuotteet samoinkuin munat, emmekö tätä maitotuotteiden vastinetta etsiessämme ensikädessä lähde kysymään neuvoa Raamatusta: "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua." (Job 12:7) Mistä eläimet kokoavat maidon raaka-aineet? Sieltä mekin voimme ne koota. - Siis ruohoista!
Mutta eihän ihmisellä ole ruohonsyöjän vatsaa, kuinka hän pystyy ne sulattamaaan? Miten on asianlaita sen ihmisen, joka joitakin aikoja sitten tavattiin elämässä antilooppiparven mukana Palestiinan seutuvilla? Millaisilla seuduilla nämä eläimet liikkuvat? Eikö ruohikkoisilla seuduilla. Toinen esimerkki: joku on väittänyt, että jo kahden vuoden raakaruuan jälkeen läksi tukka päästä.
"... kedon eläinten parissa on sinun (kuningas Nebukadnessar) asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa (aika=vuosi, Dan 1:13) ... hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet." Lopputulos tästä luontoon palaamisesta oli: " ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin." (Dan 4:29-31)
"Parannusmenetelmiä on monenlaisia, mutta taivas hyväksyy ainoastaan yhden. Luonnon yksinkertaiset välikappaleet ovat Jumalan parannuskeinoja, jotka eivät rasita eivätkä heikennä elimistöä voimakkailla ominaisuuksillaan. Puhdas ilma ja vesi, puhdas, sopiva ravinto, elämän puhtaus ja luja luottamus Jumalaan ovat parannuskeinoja, joiden puutteessa tuhannet kuolevat." (CH 323)
"Myrkyllisten lääkkeiden vapaa käyttäminen laskee perustan monille taudeille ja vielä vakavammille paheille. " (SLS 315; KSL ? )
"Kristus toimi saarnaten sanaa ja auttaen kärsiviä parantaen heitä ihmisten kautta. Mutta minulle on osoitettu, ettemme voi nyt toimia tällä tavoin, sillä saatana on käyttävä voimaansa tekemällä ihmeitä. Jumalan palvelijat eivät tänä aikana voisi toimia ihmeidentekijöinä, sillä väärennettyjä parantamisia, joita väitetään Jumalan suorittamiksi, tullaan tekemään." (MM 14)
"Syy, miksi Jumala ei kuullut rukouksia sairaitten puolesta täydellisemmin, oli se, ettei häntä siten kirkastettu, koska parannettavat rikkoivat terveyden lakeja. Näin myöskin, että Jumalan suunnitelma on terveysuudistuksen ja terveydenhoidon välityksellä valmistaa tie parantamiselle uskon rukouksen välityksellä täydellisesti." (1 T 561)
"Yöllisissä näyissä minulle näytettiin suuri uskonpuhdistusliike Jumalan kansan keskuudessa. Monet kiittivät Jumalaa. Sairaita parannettiin ja muitakin ihmetekoja tehtiin." (9 T 126)
"Perusteellisen uskonpuhdistuksen aika on tullut. Sen alkaessa on rukouksen henki elähdyttävä jokaista uskovaa ja karkoittava seurakunnasta eripuraisuuden ja riidan hengen." (8 T 251) - Mutta tämä perusteellinen uskonpuhdistus ei lähde siitä, että rupeamme naapureitamme, uskonystäviämme tai seurakuntaa puhdistamaan, vaan se alkaa omasta povesta, omista tavoista, omalta ruokapöydältä.
"Voisivatkohan Siinain vuoren salamat ja jyrinät herättää tämän seurakunnan? Herättäisivätköhän ne, teidät isät ja äidit, aloittamaan uskonpuhdistustyön omissa kodeissanne? Sen sijaan, että tämän tekisivät, monet pohtivat sitä, miten voisivat saada jotain hyvää syötävää. [sivu 46] Te asetatte ruokapöydillenne voita, kananmunia ja lihaa ja lapsenne osallistuvat ateriasta. He saavat juuri sellaista ravintoa, mikä kiihoittaa lihan himoja, ja sitten te tulette kokoukseen pyytäen Jumalaa siunaamaan ja pelastamaan lapsenne. Kuinka korkealle rukouksenne kohoavat? Teidän on ensin suoritettava eräs tehtävä (nimittäin samassa lainaamassamme kohdassa mainitun uskonpuhdistuksen alkamisen lastemme ja itsemme ruokapöydiltä ). Kun te olette lastenne hyväksi tehneet kaiken, minkä Jumala on jättänyt teidän tehtäväksenne, senjälkeen voitte luottavaisina pyytää erikoista apua, jota Jumala on luvannut teille. " (2 T 360-362)
"Jumala vaatii hengellistä herätystä ja hengellistä uskonpuhdistusta. Herätyksen ja puhdistuksen tulee tapahtua Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena. Herätys ja puhdistus ovat kaksi eri asiaa. Herätys tarkoittaa hengellisen elämän uudistusta, mielen ja sydämen voimien elpymistä, ylösnousemista hengellisestä kuolemasta, uskonpuhdistus taas merkitsee uudesti järjestämistä. (Tässä kohdassa useat puhdistajat ovat suunnanneet todistusten kärjen seurakunnan uudelleen järjestämiseen, mutta eivät ota huomioon, että tämä "uudestijärjestäminen" on tehtävä ensin omassa kodissa, sydämessä, vaatetuksessa, ruokapöydillä, liian omaisuutemme suhteen, lastemme elämässä ja sitten levittää lähimmäisiimme ja seurakuntaan), ajatusten, (tuhansista puheenaiheista luopumisen, 8 T 316), teorioiden, tottumusten ja käytännön muuttamista. Sekä herätys että uskonpuhdistus suorittavat kumpikin määrätyn tehtävän." (EGW, RH 25.2.1902)
Kun tämä uskonpuhdistus, joka lähtee omasta sydämestämme, ja poistaa sieltä kaikki synnin, himot, halut, tottumukset, puhdistaa vaatetuksemme, tukkalaitteemme, rintasolkemme, sormuksemme (Jes 3), ruokapöytämme, puheemme, kasvojemme ilmeet, tyhjän naurumme, kirjahyllymme, huoneemme kaikesta tarpeettomasta ja liiasta, jonka voisimme käyttää Jumalan totisen työn edistämiseksi, tapahtuu, niin silloin näemme sillä olevan vaikutusta myöskin toisiin.
"Meidän täytyy kilvoitella kuoleman tuskassa päästäksemme sisälle ahtaasta ovesta" (5 T 15) Vrt Sak 12:10; Joel 2:11-23. "Pellon ostaminen vaatii kaiken", samoin sanotaan helmestä: "Kauppias hankki sen itselleen myymällä kaikki, mitä omisti." (KV 125)
Lähestyessämme ajan loppua tapahtuu maailmassa ensin väärä uskonpuhdistusherätys ja sitten oikea, Jumalasta lähtöisin oleva suuri herätys "kovan huudon" kautta (Ilm 18:1):
"Minä näin, että Jumalalla on vilpittömiä lapsia nimiadventistien ja langenneiden seurakuntien joukossa ja ennenkuin vitsaukset vuodatetaan, kutsutaan sekä saarnaajia että kansaa ulos näistä seurakunnista, ja he ottavat iloiten totuuden vastaan. Saatana tietää tämän, ja ennen kolmannen enkelin voimakkaan huudon kaikumista, hän synnyttää herätystä näissä uskonnollisissa ryhmissä, jotta totuuden hyljänneet sielut luulisivat Jumalan olevan heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää vilpittömiä heidän seassaan ja johtaa heitä ajattelemaan, että Jumala edelleenkin toimii näissä seurakunnissa. Mutta valo loistaa, ja kaikki vilpittömät jättävät langenneet seurakunnat asettuen Jumalan jäännöskansan puolelle." (HK 290)
Lainaan vielä uudelleen toisen käännöksen mukaisen otteen herätyksestä ja uskonpuhdistuksesta: "Herätysen ja uskonpuhdistuksen on tapahduttava Pyhän Hengen johdolla. Herätys ja uskonpuhdistus ivat kaksi eri asiaa. Herätys tarkoittaa hengellisen elämän uudistusta, mielen ja sydämen voimien elpymistä, ylösnousemusta hengellisestä kuolemasta. Uskonpuhdistus tarkoittaa uudelleenjärjestelyä, ihanteiden ja oppien, tapojen ja menetelmien muutosta. Uskonpuhdistus ei tuota vanhurskauden hyviä hedelmiä, ellei se ole liittynyt Hengen elpymiseen. Herätyksen ja uskonpuhdistuksen on kummankin suoritettava oma määrätty työnsä, ja tässä työssä niiden on yhdyttävä." (EGW, RH 25.2.1902; Siionin Ystävä 11/1939, s. 179)
"Sallikaa minun sanoa teille, että Herra on työskentelevä tässä viimeisessä työssä tavalla, joka hyvin paljon poikkeaa asian tavallisesta järjestyksestä ja keinoilla, mitkä ovat ristiriidassa kaikkien inhimillisten [sivu 47] suunnitelmien kanssa. Keskuudessamme tulee olemaan sellaisia, jotka aina haluavat vallita Jumalan työtä, määrätä jopa senkin, mikä liike on oleva se, joka toimii ja menestyy kolmanteen enkeliin liittyvän enkelin johdolla, sekä julistaa maailmalle annettavaa sanomaa. Jumala on käyttävä tapoja ja välikappaleita ,mitkä ilmaisevat hänen ottaneet ohjakset omiin käsiinsä." (General Conferece Bullletin (1897), s. 166; Soisalo, Profetian henki ja taivaan sanomia. s. 141,142
Toivon teille rakkaat sisaret ja veljet parhainta Jumalan siunausta ja johdatusta tänä synkistyvän yön hetkenä. Olemme tulleet aikaan, jolloin saamme nähdä Jumalan puhdistavan puimatantereensa perusteellisesti (5 T 79,80) ja eroittavan kullan kuonasta, lusteet nisuista, väärän oikeasta, kanat viljasta, valheveljet oikeista. Kestäkää uskollisina vielä hetkinen. Etsikää Herraa kaikki maan nöyrät, te, jotka pidäte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä." (Sef 2:3; Matt 5: 6, 10. 8 " 2 Moos15:26, Jes 35)
Jätän teidät rakkaat taistelutoverini Isän iankaikkisille käsivarsille. Aamu tulee, mutta silti on yö." (Jes 21). Pian koittaa ikuisuuden aamu, jolloin kiusaaja ja synti eikä sairauskaan runtele meitä. Taistelkaa niinkuin hän taisteli, jotta sen saavuttaisitte.
Simo 21.6.1950
Toivo Karppi