Danielin kirja

LS 1.9.1941

1. Johdanto: Profeetallinen sana

1. Jumalan sana on kristityn valo. Ps.119:105, 130.
2. Erikoisessa merkityksessä profeetallinen sana on valo. 2 Piet.1:19
3. Raamatullisia henkilöitä, jotka ovat ottaneet profeetallisesta sanasta vaarin:
   1. Daniel 9:2. Vert. Jer.25:11,12; 29:10,11. Mihin se johti hänet? Kts. Dan. 9:3.
   2. Simeon ja Hanna. Luuk.2:25-28.
   3. Johannes Kastaja Joh.1:19-23.
   4. Jeesus, tuo suuri profeetta. Mark. 1:14,15. (Vert.Dan.9:25); Luuk.4:16-22; 18:31-34; Joh. 5:39,46; Matt.11:10; kun oli kysymyksessä vakuuttaa epäileviä opetuslapsia, Luuk. 24:25-27, 44.
   5. Apostolit, Ap. 1:15,16,20; 2:14; 3:18; 8:30; 15:15; 28:23; 1 Kor. 15:3,4.
4. Profeetat eivät palvelleet itseään, vaan meitä. 1 Piet.1:11,12. Ennustusten aarteet uskottiin varhaisemmille vuosisadoille tulevien sukupolvien ja etenkin viimeisen sukupolven hyödyksi. Kts. Room 15:4 Tämä koskee erikoisesti Danielin kirjaa. Dan.12:4; 8:19.
5. Profetioilla on kahdenkertainen tehtävä:
   1. vakuuttaa epäileviä,
   2. lujittaa todellisia kristityitä heidän uskossaan, elähdyttää heidän toivoaan ja lisätä heidän intoaan. "Ymmärtäväiset" ottavat niistä vaarin. Dan.12:10.
6. Lupauksia niille, jotka ottavat profeetallisesta sanasta vaarin. 2 Aik.20:20; Ilm.1:3; 22:7.

2. [Johdanto: Historia]

1. Ei ole mitään todellista syytä epäillä Danielin kirjan oikeaperäisyyttä.
   1. Muinaistutkimusten tulokset ovat raamatunarvostelun repivien hyökkäysten vastapainona.
   2. Kristus tunnustaa Danielin kirjan. Matt.24:15.
   3. Profetioiden täsmällinen täyttyminen on myöskin todistuksena.
2. Danielin kirja alkaa Jerusalemin valloituksesta, jonka Nebukadnesar suoritti vv.607-606 e.Kr,
3. Historiallinen jälkikatsaus.
   Juudan kansan erikoinen historia alkaa v.975 e.Kr., jolloin kymmenen sukukuntaa luopui Davidin huoneesta, perustaen Israelin valtakunnan Jerobeamin tullessa kuninkaaksi (Samaria pääkaupunkina), Juudan ja Benjaminin sukukunnat jäivät uskollisiksi Davidin huoneelle muodostaen nyt Juudan valtakunnan Rehabeamin valtikan alaisina (Jerusalem pääkaupunkina). Alun tähän hajaannukseen huomaamme jo kaukana menneisyydessä. 2 Sam.2:8-10, 17,28 [sivu 2]

Synnin ja jumalattomuuden tähden Herran täytyi hyljätä kansansa ja jättää heidät vihollistensa käsiin. 2 Kun.23:27; 17:20, 23; 2 Aik.36:15. Vrt. 2 kun.17:7; 18:12; 17:11; Ps.106:35,36; Hoos.5:6; 8:1-4,7; 10:3; 13:9; Jes.63:19.

Israelin valtakuntaa kohtasi rangaistus ensin. V. 740 vietiin 2½ sukukuntaa Assyriaan (1 Aik.5:25,26) ja v. 721 valloitettiin Samaria ja suurin osa kansaa vietiin Assyriaan (2 Kun.17). Näin hävitettiin Israelin valtakunta. - Sitten tuli Juudan valtakunnan vuoro (2 Aik.36:17-20). V. 606 valloitti kuningas Nebukadnessar Jerusalemin ja vei monta Baabeliin. (Tämä oli 70-vuotisen vankeuden alku. Kts .Jer .25:1-12.) Piiritys ja hävitys päättyi v. 588, ja niin loppui Juudan valtakunnan historia. 2 Kun, 25; 2 Aik. 36.

Jojakim oli yksi Juudan valtakunnan kolmesta viimeisestä kuninkaasta. Hänen hallituskautensa (609 -599) oli täynnä väkivaltaa ja verenvuodatusta. (Kts. Jer.22:17,18). Hän vainosi Herran profeettoja (Jer.26:20-23) ja heitti Jeremian profetiat tuleen (36. luku), Katso hänen kohtaloaan Dan.1:2; 2; Aik.36:5,6; Jer.22:18,19, Jojakin hallitsi 3 kk., jonka jälkeen Nebukadnessar asettaa Sedekian alakuninkaaksi hänen sijalleen v.599 (588). 2 Kun.24:17,19; Jer.52:1. Sedekia oli Juudan viimeinen kuningas. Kts. hänen kohtalostaan 2 Kun,25:1-7; Jer.39:6-8.

1. luku

1. Niiden joukossa, jotka ensimmäisellä kerralla (v.606) vietiin Baabeliin, olivat Daniel ja hänen kolme ystäväänsä. Dan.1:1-7. - Huomaa, kuinka ennustus täyttyi! Vrt. Dan.1:3 ja 2 Kun,20:16 -18,
2. Danielin ja hänen ystäviensä uskollisuus Jumalaa kohtaan, heidän kestävyytensä ja menestyksensä. Dan.1:8-20.
3. Kuinka kauan Daniel oli virkamiehenä Baabelissa? 21 jae.

2. luku: Nebukadnessarin uni.

1. Hallituksensa toisena vuonna (v.603 e.Kr.) kuningas Nebukadnessar näki unia, jotka tekivät hänet levottomaksi. 1, jae.
2. kuningas antoi määräyksen, että Baabelin viisaiden tuli kertoa hänelle hänen unensa. Nämä kutsutaan ja heidän petoksensa tulee ilmi. 2-13 jak.
3. Daniel tahtoo täyttää kuninkaan pyynnön, jos hänelle suodaan aikaa. Uni ilmoitetaan Danielille, ja hän kiittää siitä Jumalaa. 14-23 jak.
4. Danielin esirukous kuninkaan luona. Hän kiinnittää huomion taivaan Jumalaan ja mainitsee unen tarkoituksen. 24-30 jak.
5. Uni koskee kuvapatsasta. Sen näkö ja eri osat. 31-33 jak.
6. Kivi murskaa kuvapatsaan ja kasvaa suureksi vuoreksi. 34,35 jak.

Unen selitys.

7. Kultainen pää kuvaa Nebukadnessarin valtakuntaa, 36-38 jakeeseen. [sivu 3]
8. Hopea kuvaa "toista valtakuntaa", 39. jae ens.osa.
9. Kupari kuvaa "kolmatta valtakuntaa". 39. jae, jälk.osa.
10. Rauta esittää "neljättä valtakuntaa". 40. jae.
11. "Jaettu valtakunta". 41. 42. jak.
12. Hyödytöntä on koettaa yhdistää toisiinsa eri osia. 43. jae. Mitä valtakuntia kuvaavat kuvapatsaan eri osat? Milloin ja miten murtui neljäs valtakunta?
13. "Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala valmistava valtakunnan". 44.45. jak. Mitä tästä valtakunnasta sanotaan? - Mikä on siis kehityksen päämäärä?
14. Nebukadnessar tunnustaa taivaan jumalan korkeimmaksi. 46.47. jak,
15. Daniel ja hänen ystävänsä korotetaan. 48.49.jak. Muist. Eiköhän tässä unessa ole Nebukadnessarille (ja kaikille) kehoitus etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan? 45. jae, jälk.osa. Vrt.Joh.33:15,16. [!]

3. luku: Kolme miestä tuliuunissa

1. Kuningas Nebukadnessar antaa pystyttää kultaisen kuvapatsaan ja käskee kaikkien kumartaa sitä. 1-6. jak.
2. Kaikki tottelevat kehoitusta, paitsi "muutamat Juudan miehet", joita sentähden syytetään kuninkaan edessä. 7-12. jak,
3. Kuningas kysyy heidän kieltäytymisensä syytä ja antaa heille uuden tilaisuuden osoittaa kuuliaisuutta. 13-15. jak.
4. Sankarillinen esiintyminen. 16-18. jak. Vrt. 7. jae: ”lankesivat kaikki kansat".
5. Kuninkaan viha ja ankara käsky. 19.20. jak.
6. Tuomio pannaan täytäntöön. 21-23. jak.
7. Näky, joka pelästyttää kuningasta. 24.25. jak.
8. Kuninkaan käskystä tulevat kolme miestä vahingoittumattomina tulesta. 26,27. jak.
9. Kuningas ylistää taivaan Jumalaa. 28. jae.
10. Menettelyohjeita. Näiden kolmen miehen ylennys. 29,30. jak. Mikä opetus kestävyydestä ja mikä kehoitus siihen onkaan tässä luvussa'. Vrt. Ap.4:5-7, 17-20, 5:17-28 y.m.

4. luku: Ylimmäinen vallitsee ihmisten valtakuntia

1. Kuningas Nebukadnessar tiedoittaa kaikille kansoille, kuinka suuria merkkejä ja ihmeitä Jumala on tehnyt hänelle. Dan.3:31-33.
2. Kuningas "eli rauhassa" j.n.e. 4:1. Hän oli _tehnyt onnistuneita ja_mainehikkaita sotaretkiä (voittanut egyptiläiset,laskenut valtansa alle Juudan, Foinikian (Tyyroksen kanssa), Syyrian y.m.)ja oli kohottanut Babylonian valtakunnan vallan ja kunnian korkeimmille kukkuloille.
3. Jumala tekee hänet levottomaksi erään unen (näyn) kautta, jota valtakunnan viisaat eivät voi selittää. 2-4. jak. [sivu 4]
4. Nebukadnesar kertoo unen Danielille:
   1. Mahtava, tuuhea puu, jossa kasvaa paljon hedelmiä;
   2. Pyhä enkeli saa käskyn kaataa puun;
   3. Juurten ranko tuli jättää maahan;
   4. Se tarkoittaa ihmistä;
   5. Seitsemän vuotta;
   6. Mainitun kokemuksen tarkoitus. 5-14. jak.
5. Kuningas pyytää Danielia selittämään unen. Daniel on hetken hämmästyneenä. Miksi"? 16.17. jak. ens.osa.
6. Selitys:
   1. Puu tarkoittaa kuningasta itseään. 17-19. jak.
   2. Puun kaataminen merkitsee, että kuningas ajetaan pois ihmisten joukosta seitsemäksi vuodeksi. 20-22. jak.
   3. Kuningas saa pitää valtakuntansa. 23. jae.
7. Danielin neuvo. 24. jae.
8. Kuninkaan ylpeys. Uni täyttyy. 25-30. jak.
   Muist. Sairaus, jolla Herra löi Nebukadnessaria, katsotaan olevan sairautta, jota nimitetään lykantropiksi. Se on eräänlaista hulluutta, jolloin sairas kuvittelee olevansa eläin ja myös käyttäytyy sen mukaan. (Kts.myös 30. jae)
9. Nebukadnessar saa määrätyn ajan jälkeen ymmärryksensä takaisin ja kiittää ja ylistää Korkeinta, jonka tiet ovat oikeita j.n.e. 31-34.
   Muist. Juutalainen historiankirjoittaja Josefus kertoo meille, että tässä mainittu aika oli seitsemän vuotta. ("Tankar" /Ajatuksia/ siv.57-62)

5. luku: Belsassarin ja hänen valtakuntansa tuomio

1. Kuningas Belsassar valmistaa suuret pidot, 1. jae.
2. Kultaiset astiat (Kts.1:2) tuodaan pöytään ja niistä juodaan viiniä, ja viinin vaikutuksesta juojat ylistävät jumaliaan. 2-4, jak,
3. Salaperäinen kirjoitus seinällä. Kuninkaan kauhistus. 5. ja 6. jak.
4. Baabelin viisaat eivät osaa selittää kirjoitusta. Kuninkaan pelko kasvaa. Suurmiehet ovat hämmästyneitä. 7-9. jak.
5. Kuningattaren kehoituksesta lähetetään hakemaan Danielia. 10-16. jak
6. Daniel torjuu luotaan kuninkaan lahjat, muistuttaa hänen sukuisänsä Nebukadnessarin kokemuksesta ja nuhtelee kuningasta. 17-23. jak.
7. Daniel selittää kirjoituksen. 24-28. jak.
8. Daniel palkitaan. 29. jae.
9. Seuraavan yön tapahtumat - lausuttu Jumalan tuomio pannaan täytäntöön. 30.31. jak, ("Tankar", siv.63-66.)

Babylonian valtakunta, historiallinen silmäys

1. Baabelin valtakunnan historia alkaa Nimrodin päivistä (noin v.2240 e.Kr.) (1 Moos.10:8-10; "Nimrodin maa") Vrt. Dan.!:2; Miika 5:6. Se muodosti ensin "Vanhan Babylonian valtakunnan", joutui sitten Assyrian vallan alle (Tiglat Pilaser II 745-727). valtakunnan, joka oli saanut alkunsa Babyloniasta. - V.747. (mitään varmempaa tietoa Babylonian kuninkaista ei ole olemassa) tuli Nabonassar Babylonian (ala-) kuninkaaksi valtakunnan ollessa jatkuvasti Assyrian [sivu 5] ylivallan alla. Merodak-Baladan teki useita turhia yrityksiä vapauttaakseen valtakunnan Assyrian ikeestä; assyrialaiset (Sanherib) kukistivat sensijaan sen lopuksi aivan kokonaan, noin v.700 e.Kr,
2. V.626 lähetettiin Nabopolassar Assyriasta Babyloniaan kukistamaan erästä kapinaa, mutta hän menikin heti babylonialaisten puolelle ja tuli heidän kuninkaakseen. Hänen hallituksensa aikana Babylonin valtakunta kasvoi voimassa Assyrian heikentyessä ja sortuessa. (Nabopolassarista tuli Uuden Babylonian valtakunnan perustaja.)
3. Nabopolassarin poika Nebukadnessar tuli isänsä hallitustoveriksi v. 606. Isän kuoltua v. 604 pojasta tuli yksinhallitsija, ja hän hallitsi 43 vuotta, siis vuoteen 561. Hänen aikanaan Babylonialla oli loistokautensa. Nebukadnessarin jälkeen hallitsi viisi seuraavaa kuningasta: Evid-Merodak (561- 559), Neriglissar (559-556) Laborasoarkad (3 kk. 556-555), Nabonetos (555-538), Belsassar (kiilakirjoituksissa Bel-sarusur) hallitsijatoverina (540-538), jolloin valtakunta kukistui.

Lisäys 5.lukuun.

Babylonian kukistumista koskevia ennustuksia:

1. .Aika ennustettu Jer.25:11,12.
2. Valloittaja Jes.44:26-28; 45:1-5. (Jer.51:11-28)
3. Virran kuivuminen Jer. 50:38; 51:36.
4. Hyökkäys tapahtuu juhlan aikana. Jes. 21:1-5.
5. Palvellaan epäjumalia. Jer.50:38.
6. Onnettomuus tapahtuu yöaikaan. Jes.21:4
7. Viisaat eivät voi mitään, Jes,47:1,13,
8. Juoppous ja tylsyys saa vallan. Jer. 51:39,57.
9. Vartijat vartioivat turhaan. Jes.47:10,11,
10. Vaara tulee odottamatta. Jes.47:10,11.
11. Vihollisen "ilovirsi" kaupungissa. Jer.51:14.
12. Syntyy hämmästys, 31.52. jak.
13. Sankarit ovat tulleet naisten kaltaisiksi. 30. jae.
14. Mahtavat muurit kukistetaan, 58. jae.
15. Täydellinen hävitys. 63.64. jak. Jes. 13:17-22.
16. Tapahtuman vaikutus. Jer. 50:46; Jes. 47:5
17. Varoitus Jumalan kansalle. Jer. 51:45,46. ("Jesu Prof.", siv.347-357) [sivu 6]

6. luku: Danielin uskonkoe.

1. Darius Mediläinen asettaa päämiehiä. Daniel saa kunnioitusta osakseen. 1-3 jak.
2. Ruhtinaiden kateus. He asettavat ansan Danielille. 4-9. jak.
3. Daniel on levollinen ja palvelee Jumalaansa. 10. 11. jak.
4. Viholliset syyttävät Danielia. 12.13. jak.
5. Kuningas tulee murheelliseksi ja miettii keinoa pelastaakseen Danielin. - Mediläisten ja persialaisten laki.- Tuomio pannaan täytäntöön. - Kuninkaan onnentoivotus. 14-17. jak.
6. Kuningas viettää rauhattoman yön ja kiiruhtaa aamulla varhain jalopeurain luolalle.- Hänen surullinen kysymyksensä. 18-20. jak.
7. Danielin vastaus ja kuninkaan ilo. 21-23. jak.
8. Daniel otetaan pois luolasta ja huomataan että hän on aivan vahingoittumaton.- Kadehtijoiden kohtalo. 23.24". jak.
9. Kuninkaan kirjoitus maan kansoille. 25-27. jak.
10. Uskollinen Daniel yhä kasvaa kunniassa ja vallassa. 28. jae. ("Tankar", siv.73-77)

7. luku. Neljä maailmanvaltaa ja viides valtakunta.

1. Miten Jumala opettaa ihmisiä? Hoos. 12:10.
2. Seuraavat näkyä koskevat seikat tulevat esille:
   1. aika, 1. jae (541-540).
   2. itse näky, neljä eläintä, pieni sarvi, oikeudenistunto, eläimien ja sarvien kohtalo, Ihmisenpoika vastaanottaa valtakunnan. 2-14. jak,
   3. Daniel etsii selvitystä näkyyn. 15.16. jak.
   4. lyhyt selitys annetaan. 17. 18. jak,
   5. hän pyytää seikkaperäisempää selitystä neljännestä pedosta, kymmenestä sarvesta ja uudesta sarvesta. 19-22. jak.
   6. enkeli täyttää hänen pyyntönsä. 23-27 jak.
   7. näyn vaikutus Danieliin. 28. jae,
3. Toisessa jakeessa olevien vertauskuvallisten lausuntojen selitys:
   1. tuuli eli myrsky kuvaa sotia (poliittisia myrskyjä). Jer. 25: 31-33; 21:1,2.
   2. meri eli vesi kuvaa kansoja. Jes, 17:12-14; 8:5-8; Jer. 46:7,8; Ilm 17:15.
4. Neljä eläintä, jotka nousivat merestä, kuvaavat valtakuntia, Dan. 7:3,17,23.
5. Ensimmäinen eläin kuvaa ensimmäistä valtakuntaa, nim. Babyloniaa (606-538 e.Kr.) Dan.7:4. Vrt.2:37,38. Kuvaile eläin ja muutokset, jotka se sai kokea! (Jer.4:6,7; Hes.17:3,12; Hab 1:5-11) Historian todistus.
6. Toinen eläin kuvaa toista valtakuntaa, Medo-Persiaa (538-331) e.Kr.) Dan.7:5; 2:39; 5:30,31; 8:3, Historiallinen asiaintila: miten se vastaa sitä, mitä tästä eläimestä sanotaan?
7. Kolmas eläin kuvaa kolmatta valtakuntaa, kreikkaa (331-168), Dan. 7:6; 8:5,21,22. Eläimen omituisuudet? Mitä ne merkitsevät? [sivu 7]
8. Neljäs peto kuvaa neljättä valtakuntaa, nim. roomalaista, (v.168 e.Kr. noin v:teen 400 j.Kr.) Dan.7:23; 2:40.
9. Neljäs valtakunta oli oleva jaettu valtakunta. Dan.7:24; 2:41. Mikä eläimessä ja kuvapatsaassa ilmaisee tämän jakautumisen?
10. Rooman valtakunta jaettiin noin v.300-475 j.Kr. seuraavien kansojen kesken (Gibbonin mukaan). 1) Alemannit, 2) frankit, 3) burgundit, 4) sveevit, 5) vandaalit, 6) länsigootit, 7) anglosaksit, 8) itägootit, 9) longobardit, 10) herulit.

Paavinvalta.

1. Uusi sarvi kasvaa kymmenen keskeltä. 8. jae.
   Muist. 1. Todistukseksi kysymyksen tärkeydestä voidaan mainita, että tätä valtaa kuvataan enemmän kuin kymmenen kertaa seikkaperäisemmin kuin kolmea edellistä maailmanvaltaa. Daniel osoittaa myös erikoista mielenkiintoa tähän osaan näkyä, luonnollisestikin sentähden, että kysymyksessäoleva valta tulisi vaikuttamaan pyhien kohtaloon. Dan.7:20,21.
   Muist. 2. Pienen sarven täytyy kuvata erikoista pahuuden valtaa, joka eroaa Rooman valtakunnasta, mutta joka kuitenkin on sen yhteydessä sen ollessa toisessa eli jaetussa tilassa.
2. Merkit ja teot, jotka omistetaan tälle sarvelle, ovat löytäneet tarkan täyttymyksen paavinvallassa . Huomaa seuraavat seikat:
   1. Tapahtumat kehittyvät yhteen menoon: "Ja toinen on nouseva heidän jälkeensä" j.n.e. (24 jae)
   2. Paavinvalta syntyi Rooman valtakunnan jakaantumisen jälkeen ja juuri niiden kymmenen osan keskellä, joihin se jakaantui. Dan.7:8.
   3. "Kolme edellistä sarvea revittiin" 5.jae}. Tämä ei voi tarkoittaa muuta kuin kolmea areiolaista kansaa valtakuntaa): heruleja, vandaaleja ja itägootteja, jotka kerettiläisinä ja katolilaisuuden vihollisina olivat suurena esteenä paavinvallalle. Heidän valtansa kukistettiin vuoronperään vuosina 493, 534 ja 538.
   4. Ihmisen kaltaiset silmät (8. jae) viittaavat viisauteen ja älykkyyteen, mikä on tunnusomaista ihmissilmille.
   5. "Suu, joka röyhkeitä puhui" (korkeinta vastaan, 8. ja 25. jak.) viittaa kieltämättä niihin itseään korottaviin ja herjaaviin vaatimuksiin j.n.e., joilla täten kuvattu hallitsija tulisi esiintymään.
   6. Edelleen sanotaan: "Hän.... hävittää Korkeimman pyhiä" (25. jae) Se seikka, että vähintäin 50 milj. marttyyriä tapettiin usein mitä julmimmalla tavalla, todistaa että ennustus tässäkin kohdassa täyttyi paavinvallassa.
   7. "Aikojen ja lain" muuttaminen (luonnollisesti Korkeimman lain, kuten on kysymys Korkeimman pyhistäkin) on myös täyttynyt tosiasia. Toinen käsky on tehty tyhjäksi, jotta jäisi tilaa kuvain kumartamiselle ja neljäs käsky , mikä määrää seitsemännen päivän sapatinpäiväksi kaikiksi ajoiksi ja kaikille kansoille, on muutettu ja sovitettu viikon ensimmäiseen päivään - ilman minkäänlaista jumalallista valtaa. Katolinen kirkko tunnustaa suoraan tehneensä tämän muutoksen ja esittää mainitun seikan olevan todistuksena vallastaan. [sivu 8]

Muistutus. Dan.7:25 johdosta antaa (komministeri) pappismies P. Petterson "Raamatuntulkissaan" (Bibeltolken) seuraavan selitykseni "Tämä saavuttaa täyden täyttymyksensä siinä synnin ihmisessä, kadotuksen lapsessa, jota lähemmin kuvataan 2 Tess. 2. luvussa, hävittää , kreikk. tekstissä kiusata, vaivata (plåga), ajat ja lain , s.t.s. juhlapäivien ja lakien järjestyksen, niitä hän tohtii ruveta muuttamaan; poistamaan sapatin ja juhlapäivät ja saamaan aikaan laittomuutta ja sekasortoa." Monet muutkin raamatunselittäjät ovat ymmärtäneet (tai uskoneet), että se koskisi sapattia .

Että ennustus 2 Tess. 2. luvussa koskee samaa asiaa kuin pieni sarvikin, on yleisesti tunnustettu seikka. Tämä ennustus antaa viittauksen niistä sekä uskonnollisista että valtiollisista laatua olevistä olosuhteista ja seikoista, mitkä valmistivat paavinvallan tuloa.

Vrt. Ap.20:30. Se merkitsee toiselta puolen sitä, että Raamatun oppeja tulkitaan väärin, sekä että luovutaan niistä periaatteista ja olosuhteista, mitkä vallitsivat apostolien päivinä, jonka kautta vallananastajan onnistuu "vetää opetuslapsia seuraansa”. Toiselta puolen se merkitsee sitä, että este (Rooman keisarikunta), johon on viitattu, poistuu.

Seuraava ote piispa Lövgrenin kirjasta "Kyrkohistorien i sammandrag" (Supistettu kirkkohistoria) saa valaista "synnin ihmisen", "tuon laittoman" ilmestymistä: "- - Pääkaupungin piispa jossakin roomalaisessa maakunnassa sai aikaa voittaen määrätyn vallan maakunnan muihin piispoihin nähden. Häntä kutsuttiin silloin metropoliitaksi eli arkkipiispaksi . Vielä korkeamman arvon saivat piispat niissä kaupungeissa, joilla oli suuri merkitys Rooman valtakunnassa tai jotka kristinuskon levenemisen nähden olivat suurmerkityksellisiä. Heitä kutsuttiin patriarkoiksi , ja heillä oli piispanistuimensa Roomassa, Antiokiassa, Alexandriassa, Konstantinopolissa ja Jerusalemissa. Rooman piispa ei kuitenkaan koskaan tyytynyt (ottanut) patriarkan nimeen, vaan pyrki yhä varmemmin ja kirkkohistorian ensimmäisenä vaihekautena saamaan' korkeimman vallan kirkossa"

"Suuri arvonanto, jota caesarien kaupunki nautti, avasi sen kirkollisten päämiesten kunnianhimolle vielä suuremmat mahdollisuudet,.. Jos Rooma siis oli kaupunkien kuningatar, niin miksei sen piispa olisi piispojen kuningas? Miksei Rooman kirkko olisi kristikunnan äiti? Mikseivät kansat olisi sen lapsia ja sen valta heidän korkein lakinsa? Helppoa oli kunnianhimoisen ihmissydämen mietiskellä tällaista, eikä kunnianhimoinen Roomakaan jättänyt sitä tekemättä." (D'Aubigne) Keisarin ja paavin välillä oli yhteistoimintaa, milloin jompikumpi tarvitsi toisen apua. Mutta olosuhteet järjestyivät siten, että valta joutui keisarin käsistä yhä enemmän paavin käsiin. - "Kun peto oli täysikasvuinen", sanoo D'Aubigne, "saattoi se repiä helman, joka oli sille suonut lämpöä ja ravintoa; ja niin tapahtuikin." Kun Rooman keisarikunta lopulta kukistui, jätti se Pietarin luullulle seuraajalle perinnöksi ne vaatimukset, jotka sen voittamaton miekka oli sille hankkinut. Kuulkaamme myös, mitä eräs roomalaiskatolinen kirjailija kertoo paavinvallan synnystä: "Myötävaikuttavien seikkojen ihmeellisen yhtymisen kautta nousee uusi valta hiljaisuudessa, mutta tasaisesti ja varmasti Rooman keisarikunnan raunioille, se valta, [sivu 9] joka on levittänyt valtikkansa eli hankkinut kunnioitusta melkein kaikkien kansakuntien, heimojen ja rotujen keskuudessa, jotka elivät sen suuruuden ja kunnian aikana; ja tämä uusi valta, vaikka se olikin alhaista alkuperää, tunki juurensa syvälle, ja sillä oli pian laajempi valta kuin itse keisarikunnalla , jonka jättiläismäiset rauniot se näki hajoavan atoomeiksi ja tulevan tuhkaksi. Itse Roomassa kasvoi Pietarin seuraajan valta keisarin suojaavassa varjossa; ja niin suuri oli paavien kasvava vaikutus, että ylipiispan mahtavuus oli ennenpitkää himmentävä itse purppuran loiston. "Valtansa kukkuloille kohosi paavius Innocentius III:nnen aikana (1198-1216)... Paavista ja paavinvallan oikeuksista oli hänellä hämmästyttävän korkeita ajatuksia. Paavi oli Kristuksen sijainen. 'Ruhtinaat', hän sanoi, 'hallitsevat yksityisiä kansoja ja valtakuntia, mutta paavi hallitsee koko maanpiiriä. 'Koko kristityn maailman tuli muodostaa ikäänkuin yhden ainoan kirkollisen valtakunnan, jonka ruhtinaiden ja kansojen tuli pitää paavia johtajanaan ja riidanratkaisijanaan, ei ainoastaan hengellisissä vaan myös maallisissa kysymyksissä. Ja niin suotuisia olivat ajanolot, niin erinomaisia Innocentiuksen ominaisuudet, että hän todellakin kykeni viemään perille nämä vaatimukset. Paavin kädestä kuninkaat ottivat vasalleina kruununsa, hänen käskystään he ne laskivat hänen jalkainsa juureen. Innocentiuksen arvoa lisäsi suuresti se, että hänestä tuli myös mahtava maallinen ruhtinas . Hän nimittäin laajensi melkoisesti Kirkkovaltion (v.756 paavinistuimelle lahjoitetun kreikkalaisen maaherrakunnan) aluetta ja vapautti tämän maan ynnä Rooman kaupungin keisarin yliherruudesta . (''Kyrkohistoria till skolornas tjänst", kirj.piispa N. Lövgren, siv". 109-110)

Kreivi Hohensbroeck huomauttaa: "Kaikista valloista, jotka aikojen kuluessa ovat syntyneet, on paavinvalta (kai) mahtavin verrattuna muihin maailmanvaltoihin, s.t.s, se kohoaa korkeana kuin vuori niiden yli."

"Kaikkien kristittyjen kansojen täytyi kumartua uuden hengellisen kuninkaan edessä, jolle kaikki valta maan päällä oli annettu." (D'Aubigne)

Täten kuvatut historialliset olosuhteet vastaavat täydellisesti tämän vallan synnystä ja suuruudesta annettuja ennustuksia.

Mitä taas pienen sarven vallankäyttö aikaan tulee, niin siinäkin suhteessa on ennustus sattuvalla tavalla täyttynyt. Paavius sai täyden vallan, kun viimeinen kolmesta sarvesta (Dan.7:8,24) tuli pois revityksi. Se tapahtui, kuten olemme nähneet, v.538 j.Kr. Keisari Justinianuksen v. 533 julkaisemaa paavia korottavaa asetusta, mikä tunnusti Rooman arkkipiispan eli patriarkan "Jumalan pyhien kirkkojen ja pappien päämieheksi", voitiin nyt sovelluttaa, ja siitä ajasta siis saadaan laskea paavinvallan synty. 1260 vuotta hallitsivat sitten nämä "tiaralla kruunatut hallitsijat" melkein rajattomalla vallalla roomalaiskatolista Eurooppaa ja yhdistivät valtikkansa alle lännen kristityt kuningaskunnat. V.1798 heidän valtansa kuitenkin murtui, kun ranskalaiset, jotka siihen "aikaan olivat vapautuneet katolisesta kirkosta, ottivat Rooman haltuunsa, julistivat sen tasavallaksi ja veivät hänen pyhyytensä paavin vankeuteen, jossa hän kuoli seuraavana vuonna. 3½ aikaa (vuotta) * 42 kk = 1260 päivää (profeetallista aikaa) = vuotta. Hes.4:4-6; 4 Moos.14.34; Dan.9:24; 3.Moos.25:8; Dan.7:25; Ilm 13:5; 12:6,14. [sivu 10]

8. luku. Uusi näky.

1. Aika ja paikka, 1, ja 2. jae.
   Muist. Huomaa, millä tarkkuudella yksityiskohtia käsitellään! Kuinka toisin onkaan tekaistujen kertomusten laita!
2. Näyn yksityiskohdat:
   1. Oinas (kuvaile se), 3. ja 4. jae Vrt. 7:5;
   2. Kauris (kuvaile se), 5-8. jak.
   3. suuri sarvi (mitä siitä sanotaan?). 9-12. jak.
   4. aika. 13. 14. jak.
3. Enkeli Gabriel lähetetään selittämään näkyä. 15-19. jak.
   1. Qinas tarkoittaa Medo-Persiaa. 20. jae.
   2. Kauris kuvaa Kreikka. 21. jae.
   3. Sen otsassa oleva sarvi tarkoittaa sen ensimmäistä kuningasta, joka oli Aleksanteri Suuri, 21. jae, viim.osa.
   4. neljä sarvea kuvaa niitä neljää osaa, joihin Aleksanterin valtakunta hänen aikaisen kuolemansa johdosta jakautui ( 22. jae) nim. Makedoniaa ja Kreikkaa (Kassander), Trakiaa ja Vähää-Aasiaa (Lysimakos), Syyriaa ja Babyloniaa (Seleukos) ja Egyptiä (Ptolemaios). "(Silmäys Aikaamme"), siv.278-281, 229)
4. Gabriel selittää edelleen, että suuri sarvi (Dan.8:9-12) kuvaa seuraavaa valtaa (kuningasta), 23-25. jak.
   Muist. Sarvi ennustuksessa kuvaa toisinaan yhtä ainoata kuningasta (Kts.Dan.8:2l), toisinaan ja useimmissa tapauksissa kokonaista hallitsijasukua eli useita toisiaan seuraavia hallitsijoita (Dan.8:22). Ne neljä sarvea, joista puhutaan tässä käsittelymme yhteydessä, tarkoittavat siis hallitsijasukuja. Kts. myös Dan 7:24; Ilm 17:12.
5. Mitä valtaa tämä sarvi kuvaa? On tahdottu esittää, että ennustus on täyttynyt Antiokus Epifanessa, mutta se täyttymys on epätäydellinen ja vain näennäinen. Huomaa seuraavaa!
   1. Sarvi puhkesi (kasvoi) yhdestä kauriin neljästä sarvesta. Se oli siis erikoinen valta, joka oli olemassa riippumattomana ja erillään muista sarvista. Antiokus oli yksi niistä monista kuninkaista, jotka hallitsivat Aleksanterin valtakunnan syyrialaista osaa. Hallitusaikanaan hän siis muodosti sen sarven eikä sentähden voinut olla erikoinen valta tai toinen sarvi, siis se, jota tässä etsimme, sillä siinä tapauksessa sarvi olisi kasvanut itsestään.
   2. Sarvi suureni kovin, mutta Antiokus ei suurentanut valtakuntaansa, lukuunottamatta muutamia tilapäisiä valloituksia Egyptissä, jotka hänen heti täytyi jättää, kun roomalaiset ottivat Ptolemaioksen suojelukseensa ja vaativat Antiokuksen luopumaan valloitussuunnitelmistaan, (U.Smith) Antiokus teki kyllä hyökkäyksen Jerusalemia vastaan, mutta hänen täytyi tyhjin toimin paeta maasta. Senjälkeen juutalaiset saivat vapautensa ja saavuttivat makkabealaisten aikana suurempaa mainetta kuin mitä heillä aikaisemmin oli ollut.
   3. Sarvi kasvoi sotajoukkojen päämiestä, Kristusta, vastaan. (vrt, Dan.9:25; Ap.3:15). Tätä tuskin voi sovelluttaa Antiokukseen, joka kuoli v.163 e.Kr.
   4. Näky koskee lopun aikaa (19. jae) ja sarvella kuvattu valta [sivu 11] muserretaan "ilman ihmiskättä" (25. jae) Kristuksen tullessa. Vrt, Dan. 7:26; 2, Tess.2:8.
6. Ennustus soveltuu täydellisesti Rooman valtaan sen molemmissa muodoissa (pakanalliseen ja paavilliseen Roomaan). Pakanallinen Rooma teki Syyrian (idässä), Juudean, ihanan maan ja Egyptin (etelässä) roomalaisiksi maakunniksi, kunkin erikseen vuosina 65, 63 ja 30 e.kr. (Kts.Dan.8:9)
7. Rooma oli mukana tuomitsemassa Kristuksen kuolemaan, se tallasi jalkainsa alle osan tähdistä - surmasi Jumalan palvelijoita (apostoleita ja seurakunnan johtajia y.m.) Tätä jumalatonta työtä jatkoi "kristillinen" (paavillinen) Rooma, joka on ryhtynyt suuriin toimenpiteisiin sotajoukon päämiestä, Kristusta vastaan. Jak. 11,12,23-25. Vrt.7:8,20,21,25,26; 2.Tess .2: 1-12.
8. "Otti häneltä pois jokapäiväisen uhrin, ja hänen pyhyytensä paikka heitettiin pois.... Ja se sarvi heittää totuuden maahan". 11. ja 12. jak.

Muist. Koska näky koskee lopun aikaa, ei tässä voida tarkoittaa maallista pyhäkköä, juutalaisten temppeliä Jerusalemissa, vaan tässä täytyy olla kysymys taivaallisesta pyhäköstä, Jumalan temppelistä taivaassa, jonne Kristus, sotajoukon päämies, on astunut, Kts. Hepr.8:1-3,6; 9:11,12,24; 7:23-25. Profetia sivuuttaa tuon esikuvallisen temppelin ja sen esikuvalliset uhrit ja käsittelee perikuvallista temppeliä ja perikuvallista uhria, Kristuksen alituisesti maailman syntien puolesta vaikuttavaa uhria. Roomalaiskatolinen papisto on paavin, tuon "hengellisen kuninkaan" johtamana anastanut Kristuksen, meidän suuren Ylimmäisen Pappimme, pyhän viran, asettanut hänen tilalleen ja häväissyt häntä ihmisten edessä. Heidän eksyttävät oppinsa ja omat tekemänsä seremoniat ovat himmentäneet tai tehneet tyhjiksi vieläpä pelastuksenkin perustotuudet, esim. sen aineen, jonka hebrealaiskirje esittää "pääasiaksi kaikessa siinä, mitä puhumme".

Sana "uhri" (Dan.8:11) käännetään muutamissa käännöksissä sanalla "palvelus". Samaten sana "jokapäiväinen" käännetään sanalla "alituinen", mikä tässä näyttää hyvin sopivan. Katolilaisuus nimittäin kieltää Kristuksen Golgatalla antaman uhrin täydellisyyden alituisesti pätevänä ja tehokkaana uhrina. (Kts .Hebr .10:14 ; 7:27) Kristuksen kuolema, he opettavat, poisti perisynnin, mutta ei ole riittävä meidän päivittäisiin (eli henkilökohtaisiin) hairahduksiimme, heikkouksiimme ja synteihimme. Sentähden he luovat Kristuksen (hänen lihansa ja verensä) leivästä ja viinistä muutamilla latinalaisilla vihkisanoilla ja uhraavat hänet sitten syntien sovitukseksi. Tämä uhri eli tämä toimitus tunnetaan nimellä messu-uhri. Tästä asiasta sanotaan m.m. Fidentin kokouksen kanoonissa seuraavaa: "Jos joku sanoo, että messu on vain jumalanpalvelusta ylistykseksi ja kiitokseksi tai ainoastaan Golgatalla annetun muiston viettämistä eikä mikään sovitusuhri ( s.o. uhri, joka itse sovittaa synnin), tai että se on hyödyksi ainoastaan sille, joka sen vastaanottaa, ja ettei sitä tule uhrata elävien ja kuolleiden puolesta, syntien, rangaistusten, sovituksen ja muiden välttämättömyyksien puolesta, hän (joka niin kieltää tämän uhrin voiman) olkoon kirottu." Raamatun ihana oppi vanhurskautumisesta uskon kautta joutuu toivottomien "hyvien tekojen" rinnalla häpeään. Syntien anteeksianto oli rahalla ostettava, kun Herra sensijaan tarjoaa sitä "rahatta ja hinnatta". Niin, sarvi oli onnistuva niin hyvin yrityksissään (Dan,8:12), että lopulta [sivu 12] Raamatussa oli tuskin ainoatakaan totuutta, jota ei oltaisi vääristelty ja muutettu. Ja tässä saatettiin onnistua vain siten, että Raamattu pidätettiin tai riistettiin pois ihmisiltä. Papit ainoastaan saivat sitä lukea ja tulkita oman mielensä mukaan. "Vaan vanhurskauden pitää jälleen oikeuksinsa palaaman, ja kaikki hurskasmieliset sitä noudattavat." (Ps.94:15, ruots.käänn.) Sentähden Daniel saa tietää, että tämän hävitystyön ajallakin ovat rajansa, 2300 vuorokauden kuluttua pannaan pyhäkkö jälleen oikeaan tilaansa. 13. ja 14. jae. ("Silmäys Aikaamme", siv. 285-321)

9. luku: Danielin rukous ja tunnustus.

1. Daniel tutkii kirjoituksia ja tekee erään huomion. 2. jae. Vrt. Jer.25:11,12; 29:10,11. Huom! Tämä tapahtui Dariuksen hallituksen ensimmäisenä vuonna, v.538 e.kr. Kahden vuoden kuluttua vankeusaika siis päättyisi. (Kts Esra 1:1-4)
2. Danielin tekemä huomio kehoittaa häntä hartaaseen rukoukseen, anomiseen ja synnintunnustukseen. 3-19. jak.
3. Jumala on uskollinen. "Sinä pidät liiton ja armon niille, jotka Sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi." (4.jae) "Vanhurskas on Herra, meidän Jumalamme, kaikissa töissänsä." (14. 7 jae) Lue 5.Moos.32:4; Ilm 15:3; Hes. 14:10.
4. Me olemme syntiä tehneet , olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja vastahakoiset; poiketen käskyistäsi ja oikeuksistasi." (5. ja 8. jae) "Emme ole kuulleet palvelijoitasi profeettoja" (6.jae) "meidän täytyy hävetä" (7.8, jak.) "koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi." (10.11. jak.)
5. "Sentähden vuodatettiin meidän päällemme se kirous" jonka hän vannoi vuodattavansa. "Hän on täyttänyt sanansa" j.n.e, (11.13. jak.) "Sillä me olemme tehneet syntiä häntä vastaan."
   Muist. Sentähden Jumala oli vapautettu lupauksestaan auttaa ja siunata heitä. Jos Jumalan siunaus siitä huolimatta olisi seurannut heitä, niin se olisi auttanut heitä viipymään vääryydessä; onnettomuus saattoi heitä ajattelemaan. Kts. Hoos,5:15; 6:1; Ps,137:1-6
6. Onnettomuuden syistä j.n.e. kts. 5,Moos.28:1-13,15,43,44,63-66; 2.Kun.17:19; Ps .106:35,41; Neh.9:34; 13:17,18; - Herra varoitti heitä. Jer.13:15-17; 2. Aik.36:15-17; Neh.9:29-30,33,34, mutta varoituksista ei otettu vaarin. "Sentähden on Herra valvonut tässä onnettomuudessa ja antanut sen tulla meidän päällemme." Dan.9:14,
7. Mutta "Herran, meidän Jumalamme on laupeus ja anteeksiantamus" ("että Sinua peljättäisiin". Ps.130:4) Dan, 9:9, "Herra kuule! Herra anna anteeksi! Herra huomaa ja tee se (suorita työsi, ruots. käännös)....itsesi tähden." "Sillä me emme rukoile sinua oman vanhurskautemme tähden, vaan sinun suuren laupeutesi tähden." 18.ja 19. jae.

Opetus: Kun me profeetallisen sanan valossa huomaamme, että lunastuksen suuri päivä, mikä koskee koko Jumalan kansaa, on lähellä, niin mistä meidän tulee huolehtia, mitä ajatella? Tunnemmeko rikoksemme? Ikävöimmekö lunastusta? [sivu 13] ”- - Jos minä unohdan sinut Jerusalem niin rauetkoon oikea käteni! Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen Jerusalemia tee ylimmäksi ilokseni." (Ps.137:5,6).

SEITSEMÄNKYMMENTÄ VUOSIVIIKKOA.

(Dan.9:20-27)

1. Danielin rukoillessa tulee Gabriel neuvomaan häntä. (20-23 jak.) Gabriel sanoo: "Siis käsitä sana ja ymmärrä näky." (23 jae) Mikä näky? Edellisessä näyssä oli jäänyt selittämättä eräs kohta, koskien 2300 päivää. Kts .Dan.8:13,14,26,27. Näky koskee aikaa, Kun Gabriel palaa neuvomaan Danielia, alkaa hän heti puhua ajasta. 70 viikkoa (70 * 7 = 490 päivää) on määrätty (leikattu eli eroitettu) kansallesi (juutalaisille) ja pyhälle kaupungille (Jerusalemille) (24 jae). Tässä tulee huomata, että nuo 490 päivää (vuotta) ovat osa 2300 päivästä , millä oli erikoinen merkitys Danielille, ja mikä annettiin vastaukseksi hänen rukoukseensa, että Israel jälleen saisi palata Babyliasta. (Kts.12,16-18 jak.)
2. "Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty kansallesi." Nämä 70 (vuosi-) viikkoa jaetaan kolmeen osaan:

   		 7 viikkoa eli 	 49 päivää
   		62   "    	" 	434  "        
   		 1     “	“	   7    “
   		-----------------------------------------------
   		70 viikkoa eli 	490 päivää  

   Tämä on se osa, jolla oli erikoinen merkitys Danielille.
3. Kun 70 viikkoa eli 490 päivää erotetaan 2300 päivästä, jää 1810 päivää,
4. Kun päivä ennustuksessa tarkoittaa vuotta, täytyy näiden aikojen (49, 434 ja 7 päivän) olla yhtä monta vuotta.
5. Lähtökohtana 70 vuosiviikolle ja 2300 päivälle on se, "kun käsky lähtee että Jerusalem on uudistettava. Tämän käskyn antoi ensin Koores v.536 e. Kr. (Esra 1:1-4), Dareios uudisti eli vahvisti sen v. 519 (Esra 7:11-26 ; 6:14)
6. Seitsemänä ensimmäisenä viikkona = 49 vuotena Jerusalem rakennettiin uudelleen, seuraavat 62 viikkoa = 434 vuotta ulottuivat Päämieheen Kristukseen asti (Dan.9s25). 49 + 434 = 483. Nämä 483 vuotta (7 vuosiviikkoa + 62 vuosiviikkoa) ulottuvat vuodesta 457 e. Kr. vuoteen 26-27 j. Kr.
   Luotettavimpien todistusten mukaan Kristus kastettiin ("voideltiin", kts.Ap.10:37,38; Luuk.3:21,22; 4 : 18; Kristus on voideltu) syksyllä v.27. Huomaa Jeesuksen sanat: "Aika on täyttynyt." (Mark. 1:15)
7. Vielä on jälellä 1 viikko, seitsemäskymmenes. Tänä aikana liitto tehtäisiin lujaksi eli vahvistettiin ( juudankansa kanssa) (Dan,9:24), mikä tarkoittaa evankeliumin julistamista juutalaisten keskuudessa, jonka kautta heille tarjottiin usko. Kts. Matt10:5,6; Luuk 24:47; Ap. 1:8.
   1 vuosiviikko = 7 vuotta johtaa meidät vuodesta 27 (jolloin Kristus alkoi työnsä juutalaisten keskuudessa) vuoteen 34 j.Kr., josta ajasta lähtien apostolien voidaan sanoa kääntyneen juutalaisista pakanoiden puoleen. Kts.Ap,13:45,46; 18:6.
8. "Ja puolessa viikossa" (eli keskellä viikkoa) "lakkauttaa hän (voideltu = Kristus) teurasuhrin ja ruokauhrin " (Dan.9:27) "Luopumus päättyy, synnit peitetään, rikos sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuoda an esiin" j.n.e. (Dan.9:24) Ei voida [sivu 14] erehtyä siitä, mitä tällä tarkoitetaan, Lue Hepr.10:1-10; 9:9,10; Room 1:16,17; 3:21-26.
9. 70 vuosiviikkoa = 490 vuotta, jotka erotettiin juutalaisille, päättyivät siis v.34 j.Kr. Siis 2300 (päivä) vuodesta on jälellä, kuten on jo mainittu, 1810 vuotta.
   Koska nuo 490 vuotta päättyivät v.34 j.Kr., niin täytyy jälellä olevan 1810 vuoden ulottua vuoteen 1844 j.Kr.
10. 10. Tänä aikana siis (v.1844) hävitetty ja tallattu pyhäkkö pantaisiin "jälleen oikeaan tilaansa" ("puhdistettaisiin"). Dan. 8:13,14. Jumalalliset pelastustotuudet, niin laki kuin evankeliumikin, tulevat jälleen esiintymään oikeassa valossaan ja ilahuttamaan rehellisiä sydämiä. Esitämme tässä muutamia todistuksia ennustuksesta, jota olemme käsitelleet ja sen täyttymisestä.

Luther (Huspostillan., 25 sönd. efter trefaldighet = perhepostilla, 25 sunnuntaina kolminaisuudesta). "Se on yhteensä 70 viikkoa ja muodostaa 490 vuotta. Aika, jolloin Kristus ja hänen apostolinsa julistivat evankeliumia, oli 3½ v., mikä .... sopii yhteen Danielin laskun kanssa koskien 490 vuotta, minkä tähden Daniel sanookin, että hän ottaa ½ viikkoa itselleen j.n.e,. Kaikki tämä tapahtui niinä 3½ vuotena, jolloin Kristus saarnasi ja täyttyi neljä vuotta Kristuksen jälkeen, jolloin apostolit eniten saarnasivat evankeliumia Juudeassa, niin että liitto vahvistettiin yhdessä viikossa eli t [?] vuonna, jolloin evankeliumia saarnattiin Juutalaisille."

Tohtori Hales lainaa Eusebiukselta (v.300 j. Kr.) "Historiassa on kirjoitettu, että koko se aika, jolloin Vapahtajamme opetti ja suoritti ihmetöitä, teki 3½ vuotta, mikä on puoli vuosiviikkoa. Jotka huolellisesti tutkivat Johanneksen evankeliumia, huomaavat että hän esittää asian sillä tavalla."

Tohtori Adam Clarke: Edellä mainitut 70 viikkoa eli 490 vuotta ovat jaetut 3:een selvään aikajaksoon. Ensimmäisenä aikajaksona eli 7 vuonna Jerusalem asetettaisiin entiselleen ja rakennettaisiin, ja niin pitkän ajan Esra ja Nehemia olivat toimessa saattaakseen entiseen voimaansa, ja tämä heidän työnsä kesti 49 vuotta senjälkeen kun kuningas Artahsasta antoi käskyn. Yllämainitusta 7-viikkoisesta aikakaudesta tulisi laskea 62 viikkoa eli 434 vuotta käsittävää aikakausi ja sen aikakauden lopussa, sanoo ennustus, tulisi Päämies Kristus "(voideltu ruhtinas"), mikä myös tapahtui."

Prideaux ,Connections, I kirja, siv.322: "Darius Nothuksen viidentenätoista hallitusvuotena päättyivät ensimäiset 7 viikkoa noista Danielin ennustuksen 70:stä viikosta, sillä kirkon ja valtion voimaansaattaminen Jerusalemissa ja Juudeassa oli täydellisesti suoritettu Nehemian aikana, täsmälleen 49 vuotta senjälkeen kun Esra sen aloitti Artahsasta Longimanuksen seitsemäntenä hallitusvuotena.
Eräs toinen kirjailija sanoo: "Nämä todistukset näyttävät selvästi, että Messiaan tulolle asetettu aika jo aikoja sitten on kulunut, että rabbiinit ovat lausuneet kirouksen kaikille niille, jotka koettavat tulkita ennustusta, koska se näyttää, että he ovat ilman puolustusta hyljätessään Kristuksen."

Tohtori Hales: . "Raamatussa ei ole ainoatakaan lukua, jonka oikeaperäisyys olisi paremmin vahvistettu kuin 2300 päivien luvun."
[sivu 15] Muist. Huomaa sanoja Dan.9:24: "Näky ja ennustus täytetään." ("sinetöidään", ruots. käänn.) Eikö tämä profeetan näky ole tullut sinetöidyksi (vahvistetuksi) tarkan ja selvän täyttymyksensä kautta?

Pyhäkkö ja sen palvelus.

1. Dan.8:13,14 johtaa huomiomme pyhäkköön, taivaalliseen pyhäkköön ja Kristuksen ylimmäispapilliseen tehtävään (Hebr.9:11,12,24)
2. Koska maallinen pyhäkkö ja sen palvelus on "taivaallisten jäljennös" (Hebr.8:5), on välttämätöntä tutkia tätä jäljennöstä oppiaksemme ymmärtämään taivaallista.
3. Pyhäkkö tarkoittaa pyhää eli erotettua huonetta - Jumalan asuntoa, 2.Moos.25:8; Ef.2:19-22.
4. Kuvaile maallinen pyhäkkö. 2.Mooa.26:1. Kuinka monta osastoa siinä on? 2.Moos.26:33; Hebr.9:1-3.
5. Mainitse pyhäkön esineet ja niiden paikka'. 2. Moos.40:21-30.
6. Pyhäkkö ja sen kalut tehtiin mallin mukaan. 2.Moos 25:40; Hebr.8:5.
7. Ketkä palvelivat pappeina tässä pyhäkössä? 2.Moos 28:1; 4 Moos.18:2-7.
8. Vain ylimmäinen pappi sai mennä kaikkein pyhimpään. Hebr.9:7; 3. Moos. 16:2,
9. Pappien ja leviittojen tuli palvella pyhäkössä ja esiintuoda kansan uhrit. 4 Moos.3:6-10; 18:1-9.
10. Uhrit, joita siihen aikaan uhrattiin, olivat erilaisia:
    1. Polttouhreja. 3 Moos.1. luku.
    2. Ruokauhreja. 3. Moos. 2. "
    3. Kiitosuhreja. 3. Moos. 3. " ; 7:28.
    4. Jokapäiväinen uhri aamulla ja illalla. 2.Moos.29:37-42; 4. Moos.28:3-8.
    5. Sapattiuhreja. 4. Moos.28:9,10.
    6. Erilaisia syntiuhreja:
       • papin edestä. 3Moos.4:1-12;
       • seurakunnan edestä 15-21. jak.
       • päämiehen edestä. 22-26. jak.
       • jonkun yhteiseen kansaan kuuluvan edestä. 27-35. jak,

Huom! Mitä tuli sen, joka oli syntiä tehnyt, tehdä uhrilla?
Huomautuksia: Synnin tähden ihminen oli kadottanut elämänsä. Langenneessa tilassaan hän ei vastannut tarkoitustaan, sentähden hänet tuli hävittää olemassaolosta tai nostaa, sovittaa ja yhdistää Jumalan kanssa ja saattaa sopusointuun hänen suunnitelmansa kansaa. "Synti on lain rikkomista." (1.Joh.3.4). Ja rikottu laki vaatii rikkojansa elämän (Room,6:23; Jaak.1:15). Jumala on laatinut suunnitelman ihmisen pelastukseksi. Mutta pelastus saattoi tapahtua vain sovituksen kautta. Lain täytyi saada vaatimuksensa täytetyksi siten, että rikos sovitettiin (Dan.9:24), ja tämän sovituksen täytyi muodostua lähtökohdaksi ihmisen henkilökohtaiseksi sovittamiseksi ja palauttamiseksi jälleen Jumalan yhteyteen Lue! Ef.1:3-11; Kol.1:19-22; Room.3:25; 5:10; 2.Kor 5:18-21; Ef .2:16-19.
Vanhan testamentin aikuiset jumalanpalvelusmenenot uhrijärjestelmineen valmistivat maailmaa suurelle sovitustyölle, jonka Kristus [sivu 16] oli suorittava. Esikuvallisten uhrien kautta vanhan liiton pyhäkössä tapahtui esikuvallinen sovitus ja sen kautta kansa sai opetusta Jumalan Karitsasta, joka oli pois ottava maailman synnit.

Suuri sovintopäivä.

(Kirkko-) vuoden kuluessa kansan synnit siirrettiin uhrien veren kautta pyhäkköön. (3.Moos. 1-4.luv.; 10:16-18) Tämä vuotuinen palvelus päättyi suurena sovintopäivänä koko Israelia ja pyhäkköä käsittävällä sovituksella eli puhdistuksella. 3.Moos.23:27-29; 16:16,30, 34. Ylimmäinen pappi, joka silloin meni kaikkein pyhimpään (Hebr. 9:7), toi ensin sovituksen itsensä puolesta (3 .Moos. 16:6 ,14 ), teurast[i] sitten rikosuhrin kauriin ja priiskoitti verta armoistuimelle (15.jae). Mitä tapahtui molemmille kauriille? 5. 7-10. 15. jak.

Muista uhreista (juhlauhreista) suurena sovintopäivänä katso 4.Moos.29:7-11.

Arvanheitto: Vatiin pantiin kaksi yhtäläistä peltilevyä. Toiseen oli kaiverrettu: "Herralle" ja toiseen: "Asaselille". Arvan, jonka ylimmäinen pappi sai oikeaan käteensä, pani hän sen kauriin päälle, joka seisoi oikealla j.n.e. Kauriit ovat kaikkein pyhimpään ja siellä olevaa armoistuinta kohti käännettyinä.... Sen kauriin yli, jonka arpa on määrännyt Herralle, hän huudahti ääneen: "Herralle , ja papit ja leviitat kumartuivat maahan ja sanoivat: "Suuresti kiitetty olkoon hänen ylistettävä nimensä iankaikkisesti". Toisen kauriin luona kerrotaan hänen tehneen kolme kertaa seuraavan tunnustuksen, vähän erilaisen joka kerralla: "Minä olen pahoin tehnyt, minä olen ollut vastahakoinen ja tehnyt syntiä sinua vastaan, minä ja minun huoneeni." Toisella kerralla hän on lisännyt: " ja Aaronin pojat ja pyhyytesi kansa." Kolmannella kerralla: " Oi Herra, kansasi Israelin huone on tehnyt syntiä j.n.e.

Taivaallinen pyhäkkö ja sen palvelus.

1. Taivaassa on pyhäkkö. Ilm 11:19; 15:5,8; Vrt. 2. Moos .31:18; 25:21,22; 40:20,21; 5.Moos.10:8.
2. Jumala on rakentanut tämän pyhäkön. Hebr.8:2.
3. Mistä esineistä puhutaan taivaallisen temppelin yhteydessä? (Hebr.8:5) Ilm.8:3; 4:5; 11:19.
4. Tässä pyhäkössä on Kristus pappina. Hebr.5:5,6; 6:20; 7:15-17; 8:1,2; 9:11,12.
5. Rikos eli sovitusuhri on Kristus, "Jumalan Karitsa". Joh.1:29; Ilm.5:6,9; Hebr .7:26,27 .
6. "Oman verensä kautta" on Kristus mennyt pyhäkköön (s.t.s. hän on mennyt siten että hän on vuodattanut oman verensä uhratessaan itsensä) "esiintyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän hyväksemme, Hebr.9:12,24; 8:3; 7:25. "Oman verensä kautta", täydellisesti tyydyttävän uhrinsa nojalla (Hebr.7:27; 10:14) suuri ylimmäinen Pappimme esiintyy armoistuimen edessä - rikotun lain edessä - ja saa aikaan sovituksen jokaiselle katuvalle sielulle, joka sen kautta vapautetaan synneistään. Hebr.4:15,16; Vrt. 2.Moos.25:21,22.
7. Rukous ja synnintunnustus on anteeksiannon ehtona. Hoos.14:3,5; 1. Joh.1:9; San.28:13. [sivu 17]
8. Jumalaapelkäävien rukouksia esitetään uhrina. Ps.141:2; Hoos.14:3; Ps.50:23; Hebr,13:15; Nämä uhrit lasketaan taivaallisen pyhäkön uhrialttarille. Ilm.8:3; 5:6,8. "Suitsuke on Kristuksen ansio, joka antaa pyhien rukouksille oikean tuoksun." ("Bibeltolken") Ilm.8:3. Siten hänen tuli tehdä heidän rukouksensa mieluisiksi Jumalalle - "suloiseksi tuoksuksi" Jumalan edessä (1.Moos.8:21; 3.Moos.1:9,13,17; Ef.5:2; Fil.4:18) Luuk.1:10; Ps.141:2 kuvaa suitsukkeen vertauskuvallista merkitystä esittäen Jumalan kansaa rukoilevana kansana ja sen rukousta hänelle mieluisena, silloin kun se sytytetään alttarin hiilellä, kun se tapahtuu Jeesuksen nimessä (Job.16:23), samoinkuin papin esiintyminen pyhäkössä kuvaa Kristuksen välitystyötä esirukoilijana taivaallisessa pyhäkössä. (Room.8:34; Hebr.7:25)
9. Jumalan valtaistuin on taivaan temppelissä. Ilm.16:17; 4:2-5; 8:3.

Taivaallisen pyhäkön sovitus eli puhdistus.

1. Vastakuvana palvelukselle maallisessa pyhäkössä, joka oli taivaallisen varjo (Hebr .8:5) on taivaallisessa pyhäkössä tapahtuva sovitus eli puhdistus. Hebr.9:22,23. Jeesus on mennyt esiripun sisäpuolelle meidän edestämme. Hebr.6:20. (Sana tsadag alkutekstissä Dan.8:14 merkitsee puhdistaa. Vrt. engl. ja ransk. raamatunkäännöstä! Tämän työn ennustettiin tapahtuvan noiden 2300 vuoden jälkeen (v.1844). Dan.8:14.
2. Yhdenmukaisuus näyttää vaativan, että taivaallisessa pyhäkössä on kaksi osaa (olemme myös huomanneet puhuttavan vastaavista esineistä) ja että tämä Kristuksen ylimmäispapillisen palveluksen päättävä työ tapahtuu kaikkein pyhimmässä - "toisen esiripun" sisäpuolella (Hebr.9:3).
3. Vanhan liiton aikana syntinen sai anteeksiannon tunnustaessaan rikoksensa, mutta syntiä ei pyyhitty eli poistettu pois ennenkuin sovintopäivänä. 3.Moos.4:20, 26, 31; 16:15,16.
4. Samoin on laita uuden liiton aikana. Ihminen saa syntinsä anteeksi, kun hän tunnustaa ja hylkää ne, mutta ne poistetaan vasta suurena sovintopäivänä. Ilm. 3:5; Hes.33:12,13. Mikä on ehto?

Tutkiva tuomio.

5. Suuri sovintopäivä oli tuomion päivä Israelille. Eräs juutalainen rabbiini, Isidor Meyer, sanoo: "Kun me astumme tämän kynnyksen yli vuodesta vuoteen, niin israeliitta saa voimakkaan muistutuksen Luojan maailmankaikkeutta käsittävästä valtiudesta ja saa kehoituksen viettää ajan synnin ja suuren kuninkaan kruunauksen vuosipäivää. Pasuunan ääni kehoittaa häntä myös tarkoin tutkimaan tekojaan kuluneena vuonna ikuisen tuomarin kaikkinäkevien silmien edessä tämän istuessa valtaistuimellaan.
   Muist. Tämä lausunto näyttää kai lähinnä tarkoittavan juutalaisten uudenvuoden päivää, soittamisen juhlaa ( 1 p:nä Tisrinkuuta, juutalaisten valtiollista vuotta. 3.Moos.23:24), mutta sopii myös sovintopäivään, kun ajattelee, että ne molemmat sulautuvat yhdeksi. Vrt. allaolevaa lainausta! "Kymmenentenä päivänä Tisrinkuuta taivaan päätös vahvistettiin, ...Täten muodostuivat Tisrinkuun 10 ensimmäistä päivää aikaa myöten vuoden katumuspäiväksi. joiden katsottiin tuovan mukanaan [sivu 18]täydellisen sydämen muutoksen ja tekevän israelilaisista uusia luomuksia, huippukohta saavutettiin sovintopäivänä, jolloin Jumalan armo ja anteeksianto tarjottaisiin ihmisille. Siitä ajasta alkaen pidettiin sovintopäivää vuodenpäivänä, jolloin Jumala lahjoitti syntien anteeksiantamuksen ja jolloin saatana, syyttäjä ei voinut löytää mitään vastakaikua Israelissa, joka sinä päivänä esiintyi puhtaana synnistä, kuten enkelit." - Uudenvuodenpäivänä ja sovintopäivänä eivät israelilaiset saaneet astua Herransa ja Tuomarinsa eteen masentunein mielin ja surupuvussa, kuten syntiset astuvat maallisen tuomarin eteen, vaan ilolla ja valkoisissa vaatteissa, jotka ovat ilon ja lohdun merkkeinä."("Jewish Encyclopedia", New York o. London 1902, nide 2, siv.218, kapp. "Atonement")
6. Taivaallisen pyhäkön puhdistus ja synnin poistaminen esitetään myös tuomionäytelmä (tai sen yhteydessä). Dan.7:9,10; Matt 22:11-14. Muist. Kuningas menee sisälle tarkastamaan (tutkimaan) vieraitaan juuri vähää ennen kuin häät alkavat. Vrt. Luuk.20:35: " jotka katsotaan arvollisiksi" j.n.e.
7. "Jumala on tuomitseva vanhurskaan ja jumalattoman." (Saarn.3:17), mutta "tuomio alkaa Jumalan huoneesta" (1 Piet.4:17), niistä joiden nimi on elämänkirjassa (Luuk.10:20; Filip.4:3; 2.Moos.32:32)
8. Tutkivassa tuomiossa tarkastetaan niiden elämäntyötä,jotka kerran, kääntyessään Jumalan puoleen, ovat saaneet nimensä Jumalan perheen jäsenluetteloon. Dan.7:10. Kts. myös Mal.3:16; 2 Kor 5:10. (Vrt. Ilm.20:12)
9. Mittapuuna tuomiossa on Jumalan pyhä laki, jota säilytetään liitonarkissa kaikkein pyhimmässä (5.Moos.10:5; Ilm,11:19) Kts. Room.2:12; Jaak.2:8-12; Saarn.12:13,14)
10. Kuka kestää kokeen? Ilm.3:5; Vrt. Room.8:3,4,31-34; Hebr.9:26. Muist. Missä nimeä ei pyyhetä pois, siellä pyyhitään pois synti ja päinvastoin: jos syntiä ei poisteta, niin nimi pyyhitään pois.
11. Ja tämä tuomio tapahtuu noiden 2300 päivän eli vuoden jälkeen, siis vuoden 1844 jälkeen. Todistus: Adventtisanoma. Ilm.14:6,7. Kts. myös Ilm.11:18,19.
12. Mitä meidän on tehtävä, kun ikuista kohtaloamme ratkaistaan taivaan pyhäkössä? - Pian on Ylimmäinen Pappi päättänyt työnsä, hän on jättävä pyhäkön, ja ääni on kuuluva: "Se on tapahtunut". (llm.16:17) Lue 2.Piet.3:11-14; Hebr.10:19-25; 4:14-16.

10. luku

1. Kuningas Kooreksen kolmantena hallitusvuonna (v.534 e.Kr.) saa Daniel, murehdittuaan ja paastottuaan kolme viikkoa, ilmestyksen, joka ennusti suurta vaivaa.
2. Enkeli (todennäköisesti Gabriel, kts.14.jae; 8:15,16,18; 9:21,23) ilmestyy Danielille vastauksena hänen rukoukseensa neuvomaan häntä, "mikä on kohtaava hänen kansaansa päivien lopulla".
3. Näky valtaa niin Danielin, että hän lankeaa voimattomana ja vavisten maahan, mutta taivaallinen lähettiläs rohkaisee ja vahvistaa häntä.
4. Rukouksen kuuleminen oli viipynyt sentähden, että Persian valtakunnan ruhtinas oli vastustanut Herraa (21 päivää. Vrt.13. ja 2. jak. [sivu 19]

• Muist.1. Koska Daniel oli huolissaan ja murheellinen ja rukoili juuri sinä aikana, kun Jumalan huoneen työ Jerusalemissa oli keskeytynyt vihollisten salahankkeiden tähden, niin helposti voidaan olettaa, että hän murehti ja rukoili juuri sentähden. Kts. Esra 1:1,5; 3:1,8; 4:4,5,24.
• Muist.2. Miikael merkitsee "Kuka on niinkuin Jumala". Ei voi kai olla kukaan muu kuin Kristus. Vrt. Dan. 12:1. Ilm.12:7 y.m.
• Muist.3. Mikä suuri opetus ja rohkaisu onkaan enkelin sanoissa rukouksessa 12, ja 13. jakeessa! Ja kuinka tässä nostetaankaan sen verhon lievettä, joka katseiltamme peittää näkymättömän maailman - sen alueen, jossa hyvät ja pahat henkivallat toiminnallaan edistävät tai estävät taivaan päätöksiä. Lue Ef.6:11,12,18; Kol.4:2; Luuk.18:1-8 y.m. - Millä puolella minä taistelen tässä taistelussa?

11. luku.

1. "Kolme kuningasta nousee vielä Persiassa, ja neljäs on yllyttävä kaikki Kreikan valtakuntaa vastaan", 2.,jae. Nämä kolme kuningasta olivat Kambyses, Vale-Smerdes, joka hallitsi vain 7 kk. (v.522) ja jolla ei ollut laillista oikeutta valtakuntaan ja Dareios I (Hystaspes). Neljäs on Xerxes, joka suurella sotajoukolla tunkeutui Kreikkaan ("ponnisteli kaikin voimin valloittaakseen Kreikan,.."), mutta hänet voitettiin; ja tämä sotaretki tuli puolitoista vuosisataa senjälkeen aiheeksi Aleksanteri Suuren sotaretkelle Persiaa vastaan.
2. "Urhoollinen kuningas": Aleksanteri Suuri. Hänen valtakuntansa jaettiin hänen kuolemansa jälkeen hänen maaherrainsa kesken: Kassandros (lännessä), Lysimakos (pohjoisessa), Seleukos (idässä), Ptolemaios (etelässä), 3. 4. jak.
3. Kassandroksen voitti sittemmin Lysimakos, jonka vuorostaan voitti Seleukos I Nikator. Tämä hallitsi nyt Aleksanterin valtakunnan kolmea osaa "pohjan kuninkaana", kun taas Ptolemaios hallitsi "etelän kuninkaana" Egyptissä. 5.6. jak.
4. Selkkauksia näiden kahden kuninkaan välillä, 6.jae jälk.osa.
5. 23-25. jakeet käsittelevät Rooman valtaa siitä ajasta alkaen, kun tehdään liitto juutalaisten kanssa v, 161 e.Kr. ja kautta ajan ohi paavikirkon ja uskonpuhdistuksen aina "lopunaikaan" asti - 1260 vuoden loppuun (vuoteen 1798).
6. 36-39 jakeeseen koskevat epäilemättä Ranskaa, jonka jumalattomuutta etenkin vallankumousajalla tässä kuvataan.
7. "Lopun ajalla" käydään taisteluita, joissa toisella puolella on ennen mainittu kuningas ja toisella puolella etelän ja pohjan kuningas. - Pohjan kuningas tulee loppuunsa eikä hänellä ole yhtään auttajaa. 40-45 jak. [sivu 20]

12.luku

1. Suuren ruhtinaan Miikaelin esiintyminen. 1.jae. Aika on lähellä, jolloin Herra on ottava suuren valtansa ja hallitseva. Vrt. Ilm,11:17,18. - Kristuksen ylimmäispapillinen tehtävä on päättynyt, armon aika on loppunut ja tuomion ja koston päivä on tullut. Jes.11:1-5; Ps.110; Ilm.19:15,16.
   Muist. Huomaa yhteys 11. luvun viimeisiin jakeisiin!
2. "Ahdistuksen aika" jumalattomille. Vrt.Ilm.16. (Room.2:8,9)
   Muist. Vanhurskailla on ollut ahdistuksen aikansa; nyt on jumalattomien oikeudenmukainen vuoro. Kts. Matt.24:21; Joh,16:20.
3. Miikael, Jumalan lasten puoltaja, on suojeleva ja pelastava "jokaisen, joka löydetään kirjaan kirjoitetuksi". l.jae. Hebr.9:28; Jes.25:8,9; Mal.3:16-18; Jooel 3:16.
4. Dan.12:2 nähtävästi puhutaan erikoisesta ylösnousemuksesta -osittaisesta ylösnousemuksesta, koskien jumalattomia, jotka silloin nousevat. Vrt.Ilm. 1:7; Matt. 26:64.
5. Niiden kunnia ja ihanuus, jotka ovat olleet ymmärtäväisiä ja johtaneet toisia vanhurskauteen. 3.jae. Vrt. Dan,11:33; Matt13:43.
6. Kirjoitus suljetaan sinetillä lopun aikaan saakka. Silloin ne, jotka sitä tutkivat, saavat suurta ymmärrystä. 4.jae.
   Muist. Kuinka tämä ennustus onkaan täyttynyt juuri lopun aikana!
7. 1260 vuotta kestävästä vainon kaudesta taas puhutaan. Senjälkeen tulisi "näitten ihmeellisten asiain loppu". 5-7 jak.
8. Profeetta haluaa tietää enemmän lopullisista tapahtumista, siitä, mitä on tapahtuva Jumalan kansalle, mutta Herra pitää parhaimpana olla ilmaisematta enempää. Sanat sinetöidään "lopun ajaksi". 8. ja 9. jak. Vrt. 1.Piet.1:12, - Kun aika on tullut, niin "ymmärtäväiset" tulevat käsittämään ennustusten syvän merkityksen ja yhteyden. "Sitä mukaa kuin loppu lähenee, kirkastuvat nämä salaperäiset ennustukset vähitellen mentyään täytäntöön, ja valo vahvenee ja kirkastuu, mitä lähemmäksi loppua tulemme." (Guinnes )
9. "Ei yksikään jumalaton ymmärrä". 10. jae.
   Muist. Se seikka, että "ymmärtäväiset" asetetaan "jumalattomien" eikä oppimattomien ja taitamattomien vastakohdaksi, osoittaa että ominaisuudet, jotka vaaditaan pyhien kirjoitusten ymmärtämiseen, pikemminkin ovat siveellisiä kuin henkisiä tai älyllisiä. Vrt.Ps.50:1,17; 2,Piet.3:3-5.
10. Mainittujen kokemusten kautta "monta (ymmärtäväistä) puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan". 10.jae. Vrt.1.Piet.1:6-9. "Jumalattomat tekevät jumalattomuutta".
11. 1290 päivää kuluu siitä kun jokapäiväinen uhri poistetaan j.n.e. Tämän ajanjakson loppu näyttää yhtyvän 1260 vuoden loppukohtaan. 1290 vuotta vie meidät vuodesta 1798 taaksepäin vuoteen 508. Siihen aikaan (tai vuosina 503-508) oli ryhdytty tärkeisiin toimenpiteisiin sen aikaansaamiseksi, jota ennustus nimittää jokapäiväisen uhrin poistamiseksi ja hävityksen kauhistukseksi. Kts. myös läksyä 9-12,
12. 1335 päivää ulottuu myös samasta ajasta vuoteen 1843-1844, Silloin, kuten olemme jo aikaisemmin saaneet kuulla, hämärtyneet pelastustotuudet jälleen astuisivat esiin ja ilahduttaisivat autuutta janoavia sieluja, johtaen heitä sydämelliseen yhteyteen Herransa ja Vapahtajansa kanssa, jonka takaisintulosta he [sivu 21] kuulisivat julistettavan. Siksi sanotaan "Autuas on se, joka odottaa ja saavuttaa 1335 päivää”.
13. Daniel, Herran uskollinen profeetta, on täyttänyt elämäntyönsä ja on menevä lepoon, noustakseen osaansa päivien lopulla Vrt. Ilm.14:13,
    Daniel oli suuri mies maailmallisessakin suhteessa. Hän oli etevä valtiopäivämies ja neuvonantaja mahtajien hallitsijoiden luona. Mutta ennenkaikkea hän oli suuri Jumalan edessä, "otollinen" mies, ja hän huolehti ensisijassa siitä, että oli uskollinen Jumalalle kuuluvissa asioissa. Siinä onkin syy hänen menestykseensä. Suokoon Jumala, että voisimme jumalanpelossa, uskollisuudessa ja velvollisuuksien täyttämisessä olla Danielin kaltaisia, voidaksemme omistaa Jumalan mielisuosion ja vihdoin saada uskollisen palvelijan palkan! Ja muistakaamme - mikä maallinen kutsumuksemme sitten lieneekin - ettei mikään ole suurempaa kuin olla Herran palvelija, tai palvelijatar!