”Kysykää tulevaisia minulta.” (Jes. 45: 11). Tämä Herran kansalleen antama kehoitus oikeuttaa, vieläpä velvoittaakin meidät ottamaan selkoa tulevista tapahtumista. Lähteinämme tulee olla Herran Sanassaan antamat lupaukset ja lausumat ennustukset. Jumalan Sana, Raamattu, on ainoa ehdottomasti luotettava tiedon lähde tulevaisuudestakin puhuttaessa. Kaikki, mikä on oikeaa ja kestävää, pitää täydellisesti yhtä Raamatun aina luotettavien profeetallisten ilmoitusten kanssa.
”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut.” (Jes. 46: 10). ”Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on.” (Dan. 2: 22). Vanhan Testamentin profeetalliset kirjat ovat täynnä ennustuksia silloin vielä tulevaisuuteen kuuluneista tapahtumista. Vanha Testamentti sisältää tuhatkunta täsmällistä ennustusta. Mm. Babylonista, Egyptistä ja Niinivestä lausuttiin kustakin noin 40 ennustusta. 5 Moos. 28. luvussa on noin 70 ennustusta Juudan kansasta. Kirjassaan Divinity of Our Lord sanoo tri Liddon, että ”Vanhassa Testamentissa on 333 ennustusta Jeesuksen elämästä ja työstä". Niin yksityiskohtaisesti oli Hänestä ennakolta kirjoitettu, että ”Jeesuksen elämäkerta voitaisiin esittää yksinomaan profeettojen sanoilla”. Nämä Jeesuksen ensimmäistä tulemista koskevat yli kolmesataa ennustusta toteutuivat viimeistä myöten.
Puhuessaan Pyhän Hengen työstä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: [sivu 2] ”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” (Joh. 16:13). Tämä lupaus toteutui Paavalin, Pietarin, Johanneksen, Jaakobin ja Juudaan kirjallisen toiminnan kautta. Heidän kirjoittamansa Uuden Testamentin kirjeet sisältävät runsaasti ennustuksia tulevista tapahtumista, jotka, viimeisiä tapahtumia lukuunottamatta, ovat kaikki toteutuneet. Ilmestyskirja on kokonaan profeetallinen kirja.
Viimeiselle seurakunnalle luvattiin profetian henki. ”Ja lohikäärme (saatana) vihastui vaimoon (Uuden Testamentin aikainen Jumalan seurakunta) ja lähti käymään sotaa hänen jälkeläisiänsä (Jumalan seurakunnan jäännöstä, viimeisiä edustajia) vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (profetian henki).” (Ilm. 12: 17; vrt. 19: 10). Tämä jäännös kootaan maailmasta ja kristikunnan sekoituksesta (Babylonista) viimeisen, kolminkertaisen sanoman kautta. Katso Ilm. 14: 6-12; 18: 1-4. Sen jälkeen saapuu Kristus. Ilm. 14: 14-16.
Israelin kansan vaellus Egyptistä Kanaaniin oli esikuva lopun ajan jäännöksen vaelluksesta taivaalliseen Kanaaniin. (1 Kor. 10: 11 ym). ”Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.” (Hoos. 12: 14). Tämä profeetta oli Mooses. Samoin on oleva lopun aikanakin, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen” kaikista maista. Jes. 11: 11, 16. Näin on tapahtunutkin. Ja ennustus kiiruhtaa lopulliseen täyttymykseensä. Suuren adventtiliikkeen alkaessa 1844 annettiin sille heti alussa profetian lahja Ellen G. Whiten persoonassa. Siihen nähden on vastakuva täydellisesti täyttynyt. Nytkin perusti Herra erityisen kansan ja liikkeen profeetan kautta, ja profeetta sitä paimensi aina kuolemaansa saakka 1915. Sen jälkeen tulivat Jumalan kansalle puhumaan hänen kirjoittamansa kirjat, Todistuksia seurakunnalle. Näin hän itse kirjoitti: [sivu 3]
”Näiden viimeisten päivien Jumalan kansalle on annettu runsaasti valoa. Joko minun sallitaan elää kauemmin tai ei, tulevat kirjoitukseni jatkuvasti puhumaan, ja niiden vaikutus ja toiminta on kestävä niin kauan kuin aikaa riittää. Kirjoitukseni talletetaan toimiston lokeroissa, niin että vaikka minä en enää eläisikään, sisältävät nämä sanat, jotka Herra on minulle antanut, yhä edelleen elämäntäyteisiä sanoja, ja ne puhuvat kansalle.” (Writing and Sending Out of the Testimonies to the Church, ss. 13, 14).
”On kysytty: 'Miten kävisi, jos sisar White kuolisi?' Olen vastannut: 'Kirjat, joita hän on kirjoittanut, eivät kuole. Ne ovat eläviä todistajia siitä, mitä Raamattu on sanonut.'” (Käsikirjoitus (MS) 140, 1905).
”Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä Hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä.” (5 T 661; 1 Ts 37). ”Jumala on puhunut meille Sanansa välityksellä. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen todistuksien välityksellä.” (8 T 298).
Välittäköön tutkielmamme varoittavan, kehoittavan, rohkaisevan ja lohduttavan Sanan Jumalalta Hänen kansalleen.
Tekijä [sivu 4]
Ellen G. White julisti toimintansa aikana alusta asti monia ennustuksia, joista useat kymmenet, kenties sadat, ovat jo toteutuneet hämmästyttävän tarkasti. Täyttymättömiä ennustuksia ei ole havaittu ainoatakaan, paitsi niitä, jotka viittaavat vielä tulevaisuuteen. J. N. Loughborough, eräs vanhimmista ja kaikkein merkittävimmistä uranuurtajistamme, joka vuodesta 1852 lähtien oli E. G. Whiten likeisin työtoveri, hänen miestään lukuunottamatta, kertoo lukuisista E. G. Whiten lausumista ja täyttyneistä ennustuksista. Esim. vuosina 1853-1868 ei kukaan saarnaajistamme matkustellut niin paljon Ellen G. ja James Whiten kanssa kuin veli Loughborough. Tuona aikana hän näki E. G. Whiten näkytilassa enemmän kuin 40 kertaa. Veli Loughborough kirjoitti 1920: ”Olen pitänyt luetteloa yli sadasta tärkeästä sisar Whiten julistamasta ennustuksesta, jotka ovat tarkalleen toteutuneet.” (RH 10. 5. 1920).
E. G. Whiten näkyjen runsauteen viittaavat mm. hänen miehensä James Whiten kirjoittamat sanat: ”Viimeisten 23 vuoden aikana (1844-1868) on hänellä ollut näkyjä 100- 200:aan.” (Life Incidents, I, ss. 271-273, vuoden 1868 painos).
Näissä näyissä ilmoitettiin monista tulevaisuuteen tähtäävistä ennustuksista, mm. useiden sellaisten yksilöiden tulevasta kohtalosta, jotka kieltäytyivät noudattamasta näyissä annettuja henkilökohtaisia varoituksia ja neuvoja. Nämäkin ennustukset aina toteutuivat. J. N. Andrews, hänkin huomattavia vanhoja uranuurtajiamme, lausui tämänkaltaisista tapauksista puhuttaessa: ”Ne olivat suurin todistus sisar Whiten välityksellä julistettujen ennustusten jumalallisesta alkuperästä.” (Divine Predictions Fulfilled, s. 163).[sivu 5]
Muuan viime vuosisadan johtavista miehistämme kirjoitti 1870-luvun lopulla: ”Kaikilla johtavilla veljillämme, jotka mieleltään ja kyvyiltään ovat voimakkaimpia ja lahjakkaimpia ja joilla on ollut kaikki mahdollisuudet yli neljännesvuosisadan aikana tutustua läpikotaisesti sisar White'iin ja hänen kirjoituksiinsa, on ollut mitä vahvin usko Todistuksiin ja niissä esiintyviin ennustuksiin.” (RH 15. 3. 1877).
F. C. Gilbert, edesmennyt vanha oppinut juutalainen käännynnäinen ja pitkäaikainen juutalaislähetyksemme johtaja, sanoi E. G. Whiten ennustuksista: ”Mitä hän on sanonut, se varmasti täyttyy.” (Divine Predictions, s. 206). Kerrottuaan kirjeessään veli F. C. Gilbertille eräistä voimakkaasti vakuuttavista E. G. Whiten ennustusten toteutumisista vanhin G. B. Starr lausui lopuksi:
”Voisin kertoa monista muista täyttyneistä näyistä. Tuntien sisar Whiten ja hänen työnsä yli 40 vuoden ajalta ei tiedossani ole yhtä ainoata tapausta, jolloin ennustus yksilöistä, seurakunnastamme tai laitoksistamme tai konferensseistamme ei olisi kirjaimellisesti täyttynyt.” (Divine Predictions, s. 280).
Vanha raamattutaitoinen uranuurtajamme S. N. Haskell kirjoitti E. G. Whiten ennustuksista seuraavasti:
”Uskoni Todistuksiin on alati lujittunut, sillä olen nähnyt niin ihmeellisiä Jumalan lausumien sanojen täyttymisiä. Herran ilmoittamat ennustukset (E. G. Whiten välityksellä) ovat aina toteutuneet. Kiitän Jumalaa profetian hengestä sekä siitä ihmeellisestä valosta ja totuudesta, minkä Hän on antanut meille sisar Whitessa ilmenevän profeetallisen lahjan kautta.” (Divine Predictions, s. 285).
Voisimme edellisten lisäksi esittää monia muita todistuksia ja lausuntoja E. G. Whiten ennustusten hämmästyttävistä toteutumisista, mutta riittäkööt nämä osoitukseksi niiden luotettavuudesta.
Käymme seuraavilla sivuilla esittelemään, mitä hän on kirjoituksissaan sanonut vielä adventtikansan edessä olevista kokemuksista ja sen vaelluksesta Jumala valtakuntaan. Voimme olla täysin vakuuttuneita siitä, että kaikki ennustettu [sivu 6] on käyvä aikanaan toteen yhtä varmasti kuin tähänkin asti sillä jumalallinen ennustus on ehdottoman luotettava.
”Kysykää tulevaisia minulta”, sanoo Herra. Opetuslapset kysyivät Suurelta Opettajaltaan Öljyvuorella tulevaisia, ja Herra oli heti valmis vastaamaan ja kertomaan, mitä tulisi tapahtumaan aina Hänen takaisintuloonsa saakka. Tämän kysymyksen mekin teemme Hänelle, jolla on kädessään tulevaisuuden avain. Vain Hän voi sanoa, ”mitä tämän jälkeen on tapahtuva” (Ilm. 4:1; 1: 19). Raamatusta ja profetian hengen kautta saamistamme kirjoituksista löydämme Hänen vastauksensa. Sitä käykäämme tutkimaan voidaksemme sen jälkeen ajoissa suorittaa välttämättömät valmistukset tulevia tapahtumia ja Herramme Jeesuksen Kristuksen toista tulemista silmällä pitäen.
Raamatun mukaan ”viimeiset päivät” tulevat olemaan vaikeita aikoja, vanhan suomennoksen mukaan ”vaarallisia aikoja”. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä: ”Tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.” (2 Tim. 3: 1). Tämän kanssa puhuvat yhtäpitävästi monet muut Raamatun kohdat, mutta emme pidä tarpeellisena niihin tässä yhteydessä viitata, koska ne yleisesti tunnetaan. Sitävastoin lainaamme jäljempänä joitakin lausuntoja profetian hengen kirjoituksista.
Vapahtaja sanoo, että Hänen toisen tulemisensa edellä on oleva ”kansoilla maan päällä ahdistus ja epätoivo”. ”Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” (Luuk. 21:25, 26). ”Merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä” (jae 25) olemme aikoja sitten sivuuttaneet. Elämme parhaillaan kansojen ahdistuksen ja epätoivon aikaa, jolloin ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa. Luukas käyttää [sivu 7] kreikkalaista sanaa aporia , joka Raamatussamme on käännetty sanalla ”epätoivo”. Sana aporia esiintyy koko Uudessa Testamentissa ainoastaan tässä jakeessa ja merkitsee ”neuvottomuutta, epätoivoa” jonkin vuoksi (Gyllenberg), ”keinottomuutta” (Hedberg), ”epävarmuutta, hämmennystä” (T. S. Green ja W. Greenfield). Kirjaimellisesti sana merkitsee: ”Ei ulospääsytietä.” ”Menehtyvät” on käännetty sanasta apopsykoo (esiintyy vain Luuk. 21:26 koko Uudessa Testamentissa) ja merkitsee ”heittää henkensä” (Gyllenberg), ”hengähtää loppuun, kuolla” (Hedberg). Tällainen on maailman kansojen tila oleva viimeisinä päivinä, minkä vuoksi kansat ovat ahdistuksessa ja epätoivossa sekä ihmiset menehtymäisillään. Tämä aika ja tällainen maailmantilanne on nyt käsissä. ”Mutta tämä ei ole vielä loppu” (Matt. 24:6); lähestymme nopeasti olosuhteiden huippua. Nyt ihmiset pelkäävät ja odottavat sitä, mikä maanpiiriä ennen pitkää kohtaa. Sadat maailman viisaimmat ja vakavimmat valtio- ja tiedemiehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet maailman nykytilasta täydellisesti yhtäpitävästi Vapahtajan apostolien ja profeettojen ajastamme antamien ennakkolausuntojen kanssa. Raamatun lukuisissa tulevaisuudenkuvauksissa on osoitettu tapahtumien ja olosuhteiden kehitys tästä eteenkinpäin. Tässä yhteydessä emme käy niitä uudestaan toistamaan, vaan annamme tällä kertaa sijaa profetian hengen eloisille kuvauksille tulevaisuuden näköaloista.
”Elämme tämän maailman historian vakavimmassa ja tärkeimmässä ajassa. Olemme viimeisten päivien vaarojen keskellä. Tärkeitä ja pelottavia tapahtumia on edessämme. Miten välttämätöntä onkaan, että kaikki ne, jotka pelkäävät Jumalaa ja rakastavat Hänen lakiaan, nöyryyttävät itsensä Hänen edessään ja tuntevat tuskaa, valittavat ja tunnustavat syntinsä, jotka ovat erottaneet Jumalan Hänen kansastaan ... Meidän tulee paeta Jumalan Sanan luo ja tarttua rukoukseen, etsien Herraa vilpittömästi ja hartaasti, jotta [sivu 8] löytäisimme Hänet. Tämä meidän olisi tehtävä ensimmäiseksi työksemme.” (3 T 53).
”Meidän tulee varoittaa ihmisiä vaarasta, jossa he ovat. Älköön annettako ennustuksien ilmoittamien vakavien tapahtumien jäädä koskemattomiksi... Hirvittäviä asioita on edessämme, aivan yllemme tulemassa.” (6 T 61).
”Viimeisten päivien vaarat ovat päällämme. Jumalan tunnustavan kansan edessä on koetus, jollaista monet eivät ole osanneet aavistaa. Heidän uskonsa oikeaperäisyys tulee koetelluksi. Monet ovat yhtyneet maailmallisiin ylpeydessä, turhuudessa ja nautinnon tavoittelussa, uskotellen itselleen, että he voivat menetellä näin ja silti olla kristittyjä.” (4 T 633).
”Tulossa on myrsky, raivokkuudeltaan säälimätön. Olemmeko valmiit kohtaamaan sitä? Meidän ei tarvitse sanoa: Viimeisten päivien vaarat tulevat pian ylitsemme. Ne ovat jo tulleet. Me tarvitsemme nyt Jumalan miekan iskua itse sieluun ja lihallisten himojen, halujen ja nautintojen ytimeen.” (8 T 315).
”Minä näin maassa hämmingin, niin suuren, ettei sellaista ole ennen nähty. Kuulin valituksia ja hätähuutoja. Näin suuret joukot todellisessa taistelussa. Kuulin tykkien jyskettä, aseiden kalsketta, käsikähmää ja kuolevien valituksia ja rukouksia. Maa oli haavoittuneiden ja kuolleiden peittämä. Näin ahdistettuja ja epätoivoisia perheitä sekä huutavaa puutetta monien asunnoissa... Monien kasvot näyttivät kuihtuneilta ja kalpeilta sekä äärimmäisen hädän ja nälän runtelemilta... Jumala ainoastaan voi olla meidän kilpemme ja väkevyytemme tänä kansallisten onnettomuuksien aikana... Minä näin hämminkiä ja sekasortoa ja nälänhätää maassa... Koko taivas on jännityksissä. Maailman historian tapahtumat päättyvät pian. Elämme viimeisten päivien vaarojen keskellä. Vielä suurempia vaaroja on edessämme, emmekä kuitenkaan ole hereillä.” (1 T 260).
”Jumalan kansan vaarat on esitetty minulle yhä uudelleen. Minulle on näytetty ne vaarat, jotka tulevat jäännöksen ympärillä alati suurenemaan viimeisinä päivinä. Näitä vaaroja on minulle näytetty aina nykyaikaan asti. Suuria tapahtumia tulee pian esiintymään. Herra on tuleva suurella voimalla ja kirkkaudella. Saatana on tietoinen, että hänen anastamastaan vallasta tehdään pian täydellinen loppu. Hänellä on nyt viimeinen tilaisuus yrittää saada maailma hallintaansa, ja siksi hän mitä päättäväisimmin koettaa saada [sivu 9] maanpiirin asukkaat tuhotuiksi.” (TM 464-465).
”Viimeisten päivien vaarat ovat yllämme, ja nuoria odottaa koetus, josta heillä ei ole aavistustakaan. He tulevat joutumaan mitä masentavimpaan ja pulmallisimpaan tilanteeseen. Heidän uskonsa oikeaperäisyys pannaan koetteelle. He tunnustavat odottavansa Ihmisen Pojan tulemusta, mutta siitä huolimatta jotkut heistä ovat olleet kurjia esimerkkejä uskottomille. He eivät ole olleet halukkaita jättämään maailmaa, vaan ovat yhdistyneet maailman lapsiin ...” (1 T 269).
”Jos elämme niiden hirvittävien vaarojen keskellä, joita Jumalan Sanassa kuvataan, niin eikö meidän tulisi herätä huomaamaan tilanteen todellisuus?” (5 T 525).
”Aika ei ole etäällä, jolloin koetus kohtaa jokaisen sielun.” (5 T 81).
”Päivät, joissa elämme, ovat tapahtumarikkaita ja täynnä vaaroja. Lopun lähestymistä ilmaisevat merkit lisääntyvät ympärillämme, ja tulee tapahtumia, jotka laadultaan ovat kauheampia kuin maailmassa on milloinkaan ennen nähty ...Ryhtyköön jokainen, joka sanoo uskovansa Herran pikaiseen tulemiseen, tutkimaan Raamattua niinkuin ei vielä koskaan ole tapahtunut, sillä saatana on päättänyt kaikin mahdollisin viettelyksin pidättää sieluja pimeydessä ja sokaista silmät, jottei aikamme vaaroja havaittaisi. Jokainen uskovainen avatkoon Raamattunsa palavin rukouksin, jotta Pyhä Henki pääsisi valaisemaan totuutta ja jotta hän tuntisi täydellisemmin Jumalan ja sen, jonka Hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Etsikää totuutta kuten kätkettyä aarretta, tuottaen siten viholliselle pettymyksen ...
Olemme lähellä taistelun loppua, joka on käyty Valon Ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan välillä. Pian vihollisen eksytykset koettavat uskomme laatua. Saatana on tekevä ihmetöitä pedon nähden sekä eksyttävä 'niitä, jotka asuvat maanpinnalla, niillä ihmeillä, joita sillä on voima tehdä pedon silmäin edessä'. Mutta vaikka pimeyden ruhtinas koettaa peittää maan pimeydellä ja kansat synkeydellä, ilmaisee Jumala sydämiä muuttavan voimansa.” (RH 22. & 29. 11. 1892). [sivu 10]
Ellen G. White näki asiat ja tapahtumat näkytiloissa ollessaan toinen toisensa jälkeen niin sanoaksemme järjestyksessä. Hänen ensimmäinen näkynsä joulukuussa 1844 muodostaa hänen ennustamiensa tulevien, erittäinkin adventtikansan vaelluksen yhteydessä esiintyvien tapahtumien pohjan ja perustuksen. Lue näky kirjasta: HK 16-23. Näkijä ei nähnyt adventtikansaa alhaalla maailmassa, vaan vaeltavana ”suoralla kaidalla polulla korkealla maailman yläpuolella” polun loppupäässä sijaitsevaa pyhää kaupunkia kohden. (Sivu 17).
”Polun alkupäässä, adventtikansan takana, loisti kirkas valo, jonka enkeli selitti tarkoittavan keskiyön huutoa. Tämä valo valaisi koko polun, ollen sillä vaeltavien jalkain valona, jotteivät kompastuisi. Jos he säilyttäisivät katseensa Jeesuksessa, joka kulki juuri heidän edellänsä, heitä kaupunkiin johtaen, he olisivat turvatut. Pian jotkut väsyivät sanoen kaupungin olevan etäällä, sillä he olivat toivoneet saavuttavansa sen ennemmin. Jeesus tahtoi rohkaista heitä korottamalla oikean kätensä, josta lähti valo, mikä aaltoili adventtikansan ylle heidän huutaessaan: 'Halleluja!' Ajattelemattomuudessaan toiset kielsivät valon, joka loisti heidän takanaan, ja sanoivat, ettei Jumala ollut heitä johdattanut siihen asti. Valo heidän takanaan sammui pimittäen täydellisesti heidän polkunsa. He kompastuivat ja kadottivat katseiltaan sekä päämäärän että Jeesuksen, langeten pois polulta pimeyteen ja jumalattomaan maailmaan.”
Matkallaan pyhään kaupunkiin saa adventtikansa kulkea monien kokemusten, koetusten ja taisteluiden kautta. Heidän tiensä kulkee ”lyhyen ahdistuksen ajan” ja seitsemän viimeisen vitsauksen ajan halki Kristuksen toista tulemusta kohden. Kirjasemme seuraavilla sivuilla kuvaillaan heidän matkansa vaiheita ja niitä tapahtumia, jotka he kohtaavat [sivu 11] matkallaan. Kirjassa Suuri taistelu puhutaan niistä laajemmin kuin edellä mainitussa kirjassa.
Suuren taistelun ja Hengellisten kokemuksien sekä muiden profetian hengen kirjallisten tuotteiden viimeisiä tapahtumia koskevia kuvauksia huolellisesti tutkittuamme ja niitä toisiinsa huolellisesti ja moneen kertaan verrattuamme, olemme päätyneet siihen tapahtumien järjestykseen, jossa ne jäljempänä tässä kirjasessa esitetään. Tapahtumien täsmällinen järjestys ei ilmeisestikään ole tärkein puoli asiassa, koska profetian henki itse ei ole sellaista ”luetteloa” meille jättänyt. Tärkeintä tietenkin ovat itse tapahtumat - oikea suhtautuminen niihin, edessä oleviin koetuksiin valmistautuminen ja niissä kestäminen. Kaikkinäkevä ja Kaikkitietävä Jumala on armossaan antanut ennakolta näitä tietoja, jotta voisimme tehdä edeltäpäin kaikki välttämättömät valmistukset ja saada toivoa, rohkeutta ja varmuutta nähdessämme, kuinka suuri Vapahtaja auttaa kansaansa kaiken läpi aina perille saakka. Emme siis pidä jäykästi kiinni tapahtumien ”järjestyksestä” - monet niistä tapahtuvat samanaikaisestikin, mutta viimeisistä tapahtumista puhuttaessa on kuitenkin, niin pitkälle kuin ymmärrämme, parempi esittää ne järjestyksessä kuin epäjärjestyksessä.
Erityiset merkit osoittavat, että Herran tulo on lähellä, kuten Pyhässä Kirjassa on kirjoitettu. Sellaisia merkkejä ovat sodat, diplomaattiset ponnistelut rauhan aikaansaamiseksi ja säilyttämiseksi, alati lisääntyvä rikollisuus, maanjäristykset, onnettomuudet, nälänhädät, kulkutaudit, yhä kärjistyvä taistelu työn ja pääoman välillä, yhteiskunnallinen tila, madaltuneet mittapuut, Jumalan unohtaminen, Hänen Sanansa ja lakinsa syrjäyttäminen, kaikkien synnillisten himojen tyydyttäminen maailman pyörteissä, huvittelu, kristikunnan maallistuminen,hengellinen heikkous, [sivu 12] jumalanpalvelusten muodollistuminen, katolisuuden kasvaminen ja saatanan eksyttävän voiman vahvistuminen kansojen ja yksilöiden pettämiseksi jne.
Maailmalla ja tosiuskovaisillakin on kriisi edessään. Seurakunnan lopullinen koetus on tulossa. Jer. 30: 5-7; Aam. 9: 9. Jumalan kansan tulee nyt valmistautua. Seurakunnalle on annettu vakava kehoitus, Sef. 2: 1-3; Ilm. 3: 14-20, samoin saarnaajille ja paimenille, Jooel 2: 15-17, ja kaikille, Hoos. 10: 12.
”Koko maailmankaikkeus seuraa sanomattomalla mielenkiinnolla nähdäkseen Kristuksen ja saatanan välisen suuren taistelun viimeisen vaiheen.” (5 T 526).
”Kriisi lähestyy kiiruusti. Nopeasti kasvavat luvut osoittavat, että Jumalan tuomiot ovat tulemaisillansa... Ne, jotka vaeltavat valossa, näkevät lähestyvän perikadon merkit.” (5 T 209).
”Suuri kriisi odottaa Jumalan kansaa. Maailmalla on edessään kriisi. Kaikkien aikojen tärkein ja kohtalokkain taistelu on aivan edessämme.” (Jatkossa puhutaan omantunnonvapauden riistämisestä ja sunnuntain vahvistamisesta lailla. Sen jälkeen puhutaan siitä, miten tärkeää on valmistautua). (5 T 711).
”Kansojen kesken nousee pian vakavia levottomuuksia - levottomuuksia, jotka eivät lakkaa, ennen kuin Jeesus tulee. Meidän tulee nyt niinkuin ei milloinkaan ennen vetäytyä yhteen ja palvella Jumalaa... Jumala ei ole hylännyt kansaansa, ja meidän voimamme on siinä, että me emme hylkää Häntä... Meillä ei ole aikaa hukata. Sodan henki on täyttänyt maailman ... Danielin 11. luvun ennustukset ovat miltei täyttyneet.” (RH 24.11.1904).
”Pahuuden voimat yhtyvät ja liittoutuvat, varustautuen viimeistä suurta kriisiä varten ... Lopputapahtumat tulevat olemaan nopeita.” (9 T 11).
”Lukujen kohottua määrättyyn summaan, jonka Jumala on määrännyt, alkaa Jumalan vihan toiminta. Tili päätetään. Jumalan kärsivällisyys loppuu.” (5 T 208).
Jumalan Henki on vetäytymässä pois maan päältä, ja onnettomuus seuraa toistaan maan päällä ja merellä... Kriisi hiipii hiljalleen ylitsemme.” (DA 635, 636). [sivu 13]
”Myrsky nousee, ja meidän on valmistauduttava kohtaamaan sen ankaruutta kääntymällä parannusta tehden Jumalan puoleen ja uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Herra nousee j a tärisyttää maata hirmuisuudella... Oi, etsikäämme Jumalaa, niin kauan kuin Hän on löydettävissä...! (Signs of the Times, 21. 4. 1890).
”Niissä ponnistuksissa, joita nykyään tehdään Yhdysvalloissa valtion tuen saamiseksi kirkollisille laitoksille ja menoille, seuraavat protestantit paavilaisten jälkiä. Eikä siinä kaikki, he avaavat oven katolisuudelle, jotta paavilaiset saisivat protestanttisessa Amerikassa ylivallan ...” (ST 697).
”Yhdysvallat ovat olleet edullisessa asemassa, mutta rajoittaessaan uskonnonvapautta he luopuvat protestanttisuudesta, osoittaen hyväksyvänsä paavilaisuuden. Silloin heidän syyllisyytensä mitta on täysi, ja taivaan kirjoihin on merkitty: 'kansallinen luopumus'. Tätä luopumusta seuraa kansallinen tuho.” (RH 2. 5. 1893).
”Maailma on käännyttänyt kirkon. Kumpikin on yhtä ja toimii lyhytnäköisesti. Protestantit vaikuttavat maan hallitukseen, koettaen saada sen vahvistamaan lain, jolla laittomuuden ihminen' palautetaan valtaan, hän, joka asettuu Jumalan temppeliin ja sanoo olevansa Jumala. (2 Tess. 2: 3, 4). Valtio ottaa suojelukseensa roomalaiskatoliset periaatteet ... Erottautuessaan siten Jumalasta he tekevät vääryyden ja luopumuksen Jumalasta kansan laiksi.” (RH 15. 6. 1897).
Edellä esitetyissä lausunnoissa ilmaistu profetia, joka raamatullisesti perustuu kiinteästi Danielin ja Ilmestyskirjan ennustuksiin, on paraikaa kouraantuntuvalla tavalla toteutumassa. Käymme nyt lähemmin tarkastelemaan/mitä lähitulevaisuudessa on odotettavissa kirkollis-valtiollisella taistelurintamalla sekä mitä se on merkitsevä Jumalan pienelle uskolliselle jäännökselle, joka antaa kunnian Jumalalle, pelkää Häntä ja pitää Hänen käskynsä Jeesuksen uskossa. (Ilm. 12: 17; 14: 12). [sivu 14]
Kirjassa Hengellisiä kokemuksia, sivulla 39 luemme: ”Ahdistuksen ajan alussa, lähtiessämme julistamaan sapattia täydellisemmin, meidät täytettiin Pyhällä Hengellä. Se saattoi kirkot ja nimiadventistit raivoamaan, koska he eivät kyenneet kumoamaan sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme ...” Tähän lausuntoon löydämme selitystä saman kirjan sivuilta 97, 98:
”Minä näin, että pyhä sapatti on ja tulee olemaankin erottavana muurina Jumalan todellisen Israelin ja uskottomien välillä. Minä näin, että sapatti on se suuri kysymys, joka yhdistää Jumalan rakkaitten ja odottavien pyhien sydämet. Minä näin, että Jumalalla on lapsia, jotka eivät tunne eivätkä pidä sapattia. He eivät ole hylänneet sitä koskevaa valoa. Ahdistuksen ajan alussa, lähtiessämme julistamaan sapattia täydellisemmin, meidät täytettiin Pyhällä Hengellä... Tässä mainittu 'ahdistuksen ajan alku' ei viittaa siihen aikaan, jolloin aletaan vuodattaa vitsauksia (tark. seitsemää viimeistä vitsausta, Ilm. 16), vaan juuri niiden vuodattamisen edellä olevaan lyhyeen aikaan, jolloin Jeesus on vielä suorittamassa palvelustaan pyhäkössä.”
Kyseinen ”lyhyt ahdistuksen aika” alkaa, kun tulee se ”koetuksen hetki, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat”. Ilm. 3: 10. Tämä koetuksen hetki, lyhyt ahdistuksen aika, koittaa maan päälle ”pedon” vallan uudistamisen ja ”pedon kuvan” pystyttämisen kautta, kuten Ilmestyskirjan 13. ja 17. luvuissa lähemmin osoitetaan. (Näitä lukuja ja Danielin ja Ilmestyskirjaa selittävää kirjallisuutta voi haluava lukija tilata tämän kirjasen kustantajalta). Ennustuksessa sanotaan selvästi, että pedon, keskiaikaisen paavinvallan, ”kuolinhaava parantuu” ja että ”maan päällä asuvaiset tekevät pedon kuvan”, jolle annetaan ”henki, että pedon kuva puhuisikin”. (Ilm. 13: 3, 12, 14, 15). Tämä merkitsee lyhyesti sitä, että Euroopassa syntyy hallitseva kirkollisvaltiollinen yhtymä keskiaikaiseen malliin sekä toisaalla hallitseva samantyylinen valtajärjestelmä, ”pedon [sivu 15] kuva”, joka harjoittaa maailmanlaajuista vaikutusvaltaa Paavilaisten periaatteitten noudattamiseksi pakkokeinoin.
Seuraavat profetian hengen lausunnot selvittelevät lähemmin, mitä tämä kaikki käytännössä tulee sisältämään ja merkitsemään.
”Lähestymme tuota aikaa nopein askelin. Kun protestanttiset kirkot etsivät maallisen vallan tukea, seuraten siten luopiokirkon (katolisen kirkon) esimerkkiä... silloin sitä seuraa kansallinen luopumus, joka päättyy kansalliseen perikatoon.” (4 SP 410).
”Kun kansa ... hylkää protestanttiset periaatteet ja lainsäädännöllään hyväksyy ja tukee katolisuutta rajoittamalla uskonnonvapautta, silloin on Jumala toimiva voimassaan kansansa puolesta, joka on uskollinen. Rooman hirmuvaltaa harjoitetaan, mutta Kristus on turvanamme.” (TM 206).
”Kristillinen maailma on hyväksynyt hänen (saatanan) pyrkimyksensä omaksumalla paavilaisen lapsen, - sunnuntaiasetuksen. He ovat ylläpitäneet sitä ja tulevat ylläpitämään sitä, kunnes protestanttisuus on ojentava yhteistoiminnan käden Rooman vallalle. Silloin laaditaan laki Jumalan luomisessa asettamaa sapattia vastaan ja silloin tekee Jumala 'oudon tekonsa maan päällä'... Jumala pitää tiliä kansoista; heitä vastaan puhuvat luvut taivaan kirjoissa kasvavat yhä. Kun laissa on säädetty rangaistus viikon ensimmäisen päivän rikkomisesta, on heidän maljansa täysi.” (RH 9. 3. 1886).
”He eivät näe, että jos protestanttinen hallitus uhraa periaatteet, jotka ovat tehneet heidät vapaaksi, itsenäiseksi kansaksi ja lainsäädännön kautta liittää perustuslakiinsa periaatteita, jotka edistävät paavillista valheellisuutta ja paavillista petosta, he syöksyvät pimeän keskiajan roomalaisiin kauhuihin.” (RH 11. 12. 1888).
Seuraavat profetian hengen lausunnot, jotka selittävät kysymyksen käytännöllisesti, perustuvat ennen kaikkea Dan. 7. ja Ilmestyskirjan 12, 13, 17 ja 18 lukuihin. Vain näitä lukuja käsittämättömät saattavat olla tietämättömiä paavinvallan [sivu 16] uudistumisesta. Sitävastoin kaikki tietänevät sen, että paavillinen valtio, vatikaanivaltio, jonka päämies on paavi, syntyi v. 1929 Italiassa.
Varsinaisen paavinvallan uudistuminen alkaa siten, että ”Protestanttisuus ojentaa oikean kätensä yhteistoiminnan merkiksi.” (RH 1. 1.1889).
”Säätämällä lain, jolla Jumalan lakia loukkaava paavillinen asetus vahvistetaan, erottaa kansamme (Yhdysvallat) itsensä täydellisesti vanhurskaudesta. Kun protestanttisuus ojentaa kätensä kuilun yli Rooman vallalle, kun se kurottautuu syvänteen toiselle puolelle antaakseen kättä spiritismille, kun maamme (Yhdysvallat) tämän kolminkertaisen liiton vaikutuksesta luopuu protestanttisena ja tasavaltaisena hallituksena omaamansa perustuslain jokaisesta periaatteesta, ja edistää paavillisen petoksen ja eksytyksen levittämistä, silloin tiedämme ajan tulleen saatanan ihmeelliselle toiminnalle, ja että loppu on lähellä.” (5 T 451).
Kristuksen toisen tulemisen edellä saatana on suorittava hämmästyttäviä tekojaan ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” spiritismin välityksellä, kuten on ennustettu mm. Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9-12 ja Ilm. 13:13; 16: 14.
”Kahden suuren erehdyksen, sielun kuolemattomuuden ja sunnuntain pyhittämisen avulla saatana johtaa ihmiset petoksiinsa. Edellinen laskee perustuksen spiritismille ja jälkimmäinen luo myötätunnon yhdyssiteen Rooman kanssa. Ensimmäisinä ojentavat Yhdysvaltojen protestantit kätensä syvänteen toiselle puolelle spiritismille. He kurottautuvat kuilun yli lyödäkseen kättä Rooman vallan kanssa. Tämän kolminkertaisen liiton vaikutuksesta maamme seuraa Rooman jälkiä omantunnon oikeuksien polkemiseksi maahan.” (ST 713).
”... Silloin vainon tulet sytytetään uudelleen .. . Kääntyköön kristillisen maailman mieli pois Jumalasta, halveksittakoon Hänen lakiansa ja poljettakoon Hänen pyhää päiväänsä, niin ihmiset ovat valmiit seuraamaan jokaista askelta, minkä saatana tahtoo heidän ottavan.” (RH 1.1.1889).
Rooma ei muutu. ”Tämä kolmiliitto ei millään tavalla muuta katolisuutta, sillä Rooma ei milloinkaan muutu! [sivu 17] Sehän väittää olevansa erehtymätön. Protestanttisuus se on, joka muuttuu. Omaksumalla vapaita käsitystapoja se joutuu paikalle, jolla se kättelee katolisuutta. Lutherin aikana protestantit huusivat: 'Raamattu ja ainoastaan Raamattu on uskomme perusta', katolisten huudettua: 'Isät, tavat ja perimätieto.'” (RH 1. 6.1886).
Raamatusta käy ilmi, että ”laittomuuden ihminen” pysyy Kristuksen tulemiseen saakka. (Katso 2 Tess. 2:8; Ilm. 13: 8, 3).
Jo v. 1863 perustettiin ”Kansallinen uudistusliike” (National Reform Association) muutoksen aikaansaamiseksi Yhdysvaltojen perustuslakiin. Sen jälkeen on syntynyt toisia samaa tarkoittavia yhtymiä.
”Lainmuutoksen aikaansaaminen johtaa sortotoimenpiteisiin.” (RH 18.12.1888).
”Jumala on ilmoittanut, mitä tulee tapahtumaan viimeisinä päivinä, jotta Hänen kansansa voisi valmistua kestämään vastustuksen ja vihan rajumyrskyä... Sunnuntailiike toimii nyt salassa. Johtajat salaavat todelliset aikeensa, ja monet, jotka liittyvät liikkeeseen, eivät itse tiedä, minne pohjavirta suuntautuu. Sen tunnustus on lempeä, näennäisesti kristillinen, mutta kun se kerran puhuu, ilmaisee se lohikäärmeen henkeä.” (5 T 452).
”Jotta Yhdysvallat voisi muodostaa pedon kuvan, täytyy uskonnollisen vallan hallita valtiovaltaa, niin että kirkko voi käyttää valtiovaltaa omien tarkoitustensa täytäntöönpanemiseksi.” (ST 545).
”Jos kansa voidaan johtaa kannattamaan sunnuntailakia, silloin papisto ryhtyy harjoittamaan yhdistettyä vaikutusvaltaansa saadakseen syntymään uskonnollisen muutoksen perustuslakiin sekä pakottamaan kansaa sunnuntain pitämiseen.” (RH 2.12.1889).
”Kun Yhdysvaltain johtavat kirkot, yhtyneinä sellaisissa opinkohdissa, joihin ne kaikki uskovat, harjoittavat vaikutusvaltaansa valtioon, jotta se vahvistaisi niiden määräykset ja tukisi niiden laitoksia, silloin protestanttinen Amerikka on muodostanut roomalaisen pappisvallan kuvan. Siitä on oleva välttämättömänä seurauksena, että valtio tuomitsee rangaistukseen eriuskoisia.” (ST 547). [sivu 18]
”Alamme jo kuulla lohikäärmeen ääntä. Saatanallinen voima johtaa salaa sunnuntailiikettä. Itse tuossa työssä mukana olevat miehet ovat sokeita niihin seurauksiin nähden, joihin liike lopulta johtaa.” (RH 1.1.1889).
”Paavikunnan henki - maailman tapoihin mukautumisen ja ihmisten perinnäissääntöjen Jumalan käskyjen yläpuolelle korottamisen henki - hapattaa protestanttiset kirkot, johtaen ne tekemään sunnuntain korottamiseksi samanlaisen työn, kuin paavikunta siitä teki ennen heitä. Jos lukija haluaa tietää, mitä keinoja tullaan pian alkavassa taistelussa käyttämään, tarvitsee hänen ainoastaan muistaa, mitä keinoja Rooman kirkko käytti samaan tarkoitukseen menneisyydessä.” (4 SP 390, 391).
”Kansan suosiota ja suojelua ajatellessaan lainsäätäjät alistuvat sunnuntailakivaatimukseen. Ne, jotka pelkäävät Jumalaa, eivät voi hyväksyä asetusta, joka rikkoo dekalogin, kymmenen käskyn lain, käskyn. Tällä taistelukentällä tullaan taistelemaan viimeinen suuri taistelu totuuden ja vääryyden välillä. Ja meidän ei tarvitse olla epätietoisia tuloksesta. Nytkin, niinkuin Mordokain päivinä, on Herra suojeleva ja puolustava totuuttaan ja kansaansa.” (5 T 451).
Kansat omaksuvat yhteisen johdon: ”Viimeistä kriisiä lähestyessämme on varsin tärkeää, että Herran välikappaleiden kesken vallitsee sopusointu ja yksimielisyys. Maailma on täynnä myrskyä, sotaa ja erimielisyyttä. Kuitenkin yhden johtajan alaisena, - paavinvallan alaisena - ihmiset yhtyvät vastustamaan Jumalaa Hänen todistajiensa persoonassa.” (7 T 182).
”Protestanttisuus ojentelee nyt käsiään kuilun yli tarttuakseen paavikunnan käteen ja liitto tehdään neljännen käskyn poisraivaamiseksi tieltä. Jumalan sijaan korotetaan laittomuuden ihminen, joka saatanan yllyttämänä asetti väärän sapatin (sunnuntain), tämän paavikunnan kasvatin.” (An Appeal to Ministers and Conference Committees, s. 38).
”Kansallisen luopumuksen aikana maan hallitusmiehet, jotka ovat saatanan asialla, asettuvat laittomuuden ihmisen rinnalle - silloin pahuuden mitta on täysi. Kansallinen luopumus on merkkinä kansallisesta häviöstä.” (General Conference Bulletin, 1891).
”Kun lainsäätäjät valmistavat lakeja, jotka korottavat viikon ensimmäisen päivän ja asettavat sen seitsemännen [sivu 19] päivän sijaan, silloin saatanan petos on tullut täydelliseksi.” (RH 15. 4. 1890).
”Ei ole otettu askeltakaan pakanallisen (idol) sapatin korottamiseksi ja sunnuntain vieton käytäntöön ottamiseksi lain määräyksellä ilman että saatana ei olisi ollut sen takana ja toiminnanjohtajana.” (RH 15. 4. 1890).
”Hirvittävä on se tilanne, johon maailma on joutuva... mutta kukaan ei joudu Jumalan vihan kohteeksi, ennen kuin totuus on tehty selväksi hänen mielelleen ja omalle tunnolleen ja se hyljätty .. . Hän, joka lukee kaikkien sydänten ajatukset ja koettelee kunkin vaikuttimet, ei jätä ketään, joka haluaa tietoa totuudesta, petoksen uhriksi, niin ettei hän tietäisi, kuinka taistelu tulee päättymään... Jokainen on saava riittävästi valoa tehdäkseen viisaan ratkaisun.” (ST 733-734).
”Läheisessä tulevaisuudessa saamme nähdä näiden sanojen (Ilm. 12: 17) täyttyvän, kun protestanttiset kirkot yhtyvät maailman ja paavinvallan kanssa vastustamaan Jumalan käskyjen pitäjiä.” (5 T 449).
”Yhdysvallat on suurin ja suosituin kansa maan päällä, jota Jumalan armollinen kaitselmus on suojannut ja jolle taivaan parhaimmat siunaukset on vuodatettu, mutta se ei ole ollut näistä Jumalan lahjoista kiitollinen, vaan on unohtanut Jumalan ... Hirvittäviä muistiinpanoja on nyt taivaan kirjoissa tätä kansaa vastaan, mutta se rikos, jolla se täyttää pahuuden mittansa, on Jumalan lain tyhjäksitekeminen.” (4 SP 398).
”Sen kansan, jota Jumala on kauan kärsinyt (tark. Yhdysvaltoja) ja jota Hän ei rankaise, ennenkuin se on täyttänyt pahuuden mittansa Jumalan kirjojen mukaan, täytyy viimein juoda armolla sekoittamaton vihan malja.” (ST 758).
”Ei ole etäällä aika, jolloin jokaista tullaan koettelemaan. Pedon merkkiä tullaan pakottamaan meille.” (5 T 81).
”Väärän asettaminen oikean tilalle muodostaa näytelmän viimeisen kohtauksen. Tämän väärän oikean paikalle asettamisen tultua yleiseksi Jumala ilmaisee itsensä. Kun ihmisten lait korotetaan Jumalan lakien yläpuolelle, kun maailman vallat koettavat pakottaa ihmisiä pitämään viikon ensimmäistä päivää, niin tiedä, että silloin on tullut Jumalan toimimisen aika. Hän nousee majesteettisuudessaan tärisyttämään maata hirmuisesti. Hän nousee sijaltansa rankaisemaan [sivu 20] maailman asukkaita heidän pahuutensa tähden.” (RH 23.4.1901; vrt 7 T 141).
”Käden ojennus Paavilaisille ei ole muuta kuin elämän antamista sille hirmuvallalle, joka on jo kauan valppaana odottanut tilaisuutta ryhtyäkseen harjoittamaan hirmuvaltaansa käytännössä.” (5 T 712).
”Jäännöskansa joutuu suureen koetukseen ja ahdistukseen. Ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, saavat tuntea lohikäärmeen ja sen joukkojen vihaa. Saatana lukee maailman kansat alamaisikseen, ja luopiokirkot hän on saanut hallintaansa, mutta tässä on pieni joukko, joka vastustaa hänen ylivaltaansa. Jos hän voisi pyyhkäistä heidät pois maan päältä, olisi hänen voittonsa täydellinen. Niinkuin hän yllytti pakanakansoja tuhoamaan Israelin, samoin on hän lähitulevaisuudessa kiihoittava jumalattomia maailman valtoja hävittämään Jumalan kansan. Kaikkia vaaditaan tottelemaan ihmiskäskyjä vastoin jumalallista lakia. Kaikki ne, jotka tahtovat olla kuuliaisia Jumalalle ja velvollisuudelleen, saavat kokea, että 'vanhemmatkin, ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat heidät alttiiksi'.” (9 T 231).
Tehtävänämme tätä kirjasta laatiessa ei ole selostaa valtiollista ja kirkollista kehitystä, josta on oleva tuloksena uudistettu ”petovalta”. Tällä kertaa on tarkoituksemme ainoastaan osoittaa Raamatun ennustuksilla ja erittäinkin profetian hengen lausunnoilla, millaisia aikoja kohti Jumalan viimeinen seurakunta on käymässä. Viitattakoon kuitenkin erääseen piispa Sormusen Kuopion Kirkkopäivillä 7. 1. 1947 pitämän avauspuheen kohtaan, jossa hän sanoo: ”Mihin suuntaan valtiomuotojen kehitys käyneekin, tutkimus on yhtä mieltä siitä, että tulevaisuuden valtio on oleva totaalinen siinä merkityksessä, että se pyrkii alistamaan aatteelliset ja henkiset tekijät, niiden mukana kirkon, palvelemaan omia valtapäämääriään.”
Koetus tulee kohtaamaan Jumalan kansaa kaikissa maissa. ”Sekä vanhassa että uudessa maailmassa saa paavikunta osakseen arvonantoa sen kunnioituksen muodossa, jota osoitetaan sunnuntaiasetusta kohtaan, joka perustuu yksinomaan Rooman kirkon arvovaltaan.” (ST 704). [sivu 21]
”Kun Amerikka, uskonnonvapauden maa yhtyy paavikunnan kanssa tekemään omalletunnolle väkivaltaa ja pakottamaan ihmisiä kunnioittamaan väärää sapattia, saatetaan ihmiset kaikissa maissa maapallolla seuraamaan sen esimerkkiä”. (6 T 18).
”Muut kansat tulevat seuraamaan Yhdysvaltain esimerkkiä. Vaikka se esiintyy johtavana maana, kohtaa sama kriisi kansaamme maailman kaikissa osissa.” (6 T 395).
Merkki armonajan päättymisen likeisyydestä. ”Kuten Rooman armeijan lähestyminen oli opetuslapsille merkki lähestyvästä Jerusalemin hävityksestä, samoin saattaa tämä luopumus olla meille merkki siitä, että Jumalan kärsivällisyyden raja on saavutettu, että kansamme (Yhdysvaltain) pahuuden mitta on täysi ja että armonenkeli on lähtemäisillään pois palaamatta enää milloinkaan takaisin.” (5 T 451; vrt s. 39).
Voidakseen kestää suuren koetuksen ja varoittaakseen maailmaa pedon ja sen kuvan kumartamisesta ja pedon merkin ottamisesta täytyy Jumalan kansan saada luvattu iltasade. Se onkin silloin valmis tälle valtavalle Pyhän Hengen vuodatukselle, joka annetaan työn päättämistä varten.
”Siihen aikaan, kun pelastustyö on päättymässä, tulee ahdistus maan päälle ja kansat vihastuvat. Niiden vihaa kuitenkin pidätetään siinä määrin, ettei se voi ehkäistä kolmannen enkelin työtä. Sinä aikana koittaa Herran kasvoilta 'iltasade' eli virvoitus, mikä antaa voiman kolmannen enkelin suurelle huudolle ja valmistaa pyhät kestämään aikana, jolloin seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan.” (HK 98).
Ennen iltasadetta on saatava voitto kaikista synneistä. >Minä näin, ettei virvoituksesta osallistunut ainoakaan, joka ei ollut saanut voittoa jokaisesta helmasynnistä, ylpeydestä, itsekkyydestä, maailman rakkaudesta ja jokaisesta väärästä sanasta ja teosta.” (HK 82).
Valmistustyö tapahtuu aamusateen avulla. ”Aamusateen kautta saadut siunaukset ovat meille tarpeellisia aina loppuun asti. Ne yksistään eivät kuitenkaan riitä. Nauttiessamme [sivu 22] aamusateen siunauksesta me emme toisaalta saa unohtaa sitä tosiasiaa, että ilman iltasadetta, joka kasvattaa tähkän ja kypsyttää jyvän, ei vilja valmistu leikattavaksi.” ”Monet ovat suuressa määrin laiminlyöneet vastaanottaa aamusateen. He eivät ole saaneet kaikkea sitä hyötyä, mitä Jumala sen kautta on heille varannut. He toivovat, että puute tulee poistetuksi iltasateen saamisen kautta... He tekevät hirvittävän erehdyksen.” ”Jos emme aseta itseämme siihen tilaan, että voimme saada sekä aamu- että iltasateen, me kadotamme sielumme, ja vastuun siitä saamme itse kantaa.” (TM 507, 508).
Aamu- ja iltasateen välillä vallitsee näin ollen läheinen suhde. Molemmat on luvattu Jumalan kansalle juuri ennen Herran suurta päivää. (Jooel 2: 23). Ilta- eli kevätsade annetaan siis niille, jotka ovat saaneet voiton synneistä. Iltasade kypsyttää maan elon, valmistaen Jumalan kansan Ihmisen Pojan tulemukselle. ”Elleivät varhais (aamu- eli syys-) sateen kuurot ole suorittaneet työtään, ei myöhäinen (kevät- eli ilta-) sade voi kypsyttää viljaa täydelliseksi.” (TM 506).
Iltasade antaa voiman kolmannen enkelin suurelle huudolle. Iltasade valmistaa Kristuksen seuraajat kestämään seitsemän viimeisen vitsauksen aikana. ”Kolmannen sanoman paisuessa suureksi huudoksi ja suuren voiman ja kirkkauden yhtyessä päättävään työhön, Jumalan uskollinen kansa osallistuu tuosta kirkkaudesta. Se on iltasade, joka uudistaa ja vahvistaa heidät käymään ahdistuksen ajan läpi. Heidän kasvonsa loistavat kolmanteen enkeliin liittyvän valon kirkkautta.” (1 T 353).
Iltasade tekee mahdolliseksi sanoman esittämisen pakottavalla voimalla. (Katso HK 308, 309). ”Emme voi olla riippuvaisia muodosta tai ulkonaisesta koneistosta. Meidän tarpeemme on Pyhän Hengen elvyttävä vaikutus. 'Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.'” (Sak. 4:6). (TM 512).
Iltasade tekee vilpittömät sydämet rohkeiksi omaksumaan totuuden vastoin kaikkea vastustusta. (Katso HK:2). Iltasade vaikuttaa sen, että jotkut johtavat henkilöt asettuvat Jumalan ja Hänen totuutensa puolelle. [sivu 23]
”Siten on työ jatkuva, kunnes kolmas sanoma on suorittanut tehtävänsä ja kolmannen enkelin suuren huudon kautta nämä (Jumalan) asiamiehet saavat tilaisuuden vastaanottaa totuuden (syytettyjen ja tutkittaviensa todistuksen välityksellä). Muutamat heistä kääntyvät ja pysyvät kestävinä pyhien kanssa läpi ahdistuksen ajan.” (1 T 203).
”Hän (Jumala) avaa tien, jotta valon sanoma saavuttaisi suuret miehet, vallassaolijat ja lainsäätäjät. Heillä on tilaisuuksia, joista et osaa uneksia. Muutamat heistä tulevat puolustamaan Jumalan poljetun lain vaatimuksia.” (RH 24.12.1889).
”Evankeliumin suurta työtä ei päätetä pienemmällä voiman ilmaisulla kuin millä se aloitettiin. Ennustukset, jotka täytettiin varhaissateen vuodattamisella evankeliumin julistustyön alkaessa, tullaan jälleen täyttämään iltasateen kautta... Valaistuin kasvoin, pyhää antautuneisuutta heijastaen, Jumalan palvelijat kiiruhtavat paikasta toiseen taivaan sanomaa julistaen. Varoitus annetaan tuhansin äänin koko maan päällä. Ihmetöitä suoritetaan, sairaita parannetaan, ja ihmeet ja merkit seuraavat uskovia. Saatanakin toimii valhein ja ihmein, pudottamalla jopa tulenkin taivaasta maan päälle ihmisten nähden. Siten maan asukkaat saatetaan tekemään ratkaisunsa.” (ST 741-742).
Pelottomana Jumalan pieni jäännös julistaa sanomaa: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani.” (Ilm. 18: 4).
Herran työn päättäminen tulee muodostumaan valtavaksi liikkeeksi. ”Nämä liikkeet (16. vuosisadan uskonpuhdistuksen ja adventtiliikkeen vv. 1840-44) tulee voittamaan se valtava liike, joka syntyy kolmannen enkelin varoitussanoman aikana ... Samankaltainen työ, mikä suoritettiin helluntaina, toistuu silloin ... Evankeliumin suuri työ on merkillinen siinä suhteessa, että se päätetään yhtä suurella voiman ilmaisulla kuin millä se alkoikin.” (ST 741). ”Valon säteet leviävät kaikkialle. Totuus esiintyy kirkkaudessaan, ja Jumalan lapset katkovat ne kahleet, joilla he ovat olleet sidotut.” (ST 742).
”Koetuksen ajan tultua ilmenee, ketkä ovat tehneet Jumalan Sanan elämänsä ohjeeksi. . . Nyt ei saateta [sivu 24] vääräsydämisiä tunnustajia erottaa todellisista kristityistä, mutta aivan edessämme on aika, jolloin ero tulee ilmeiseksi. Annettakoon vastustuksen nousta, sallittakoon kiihkouskonnollisuuden ja suvaitsemattomuuden päästä jälleen valtaan sekä sytytettäköön vainot, niin puolisydämiset ja ulkokullatut alkavat horjua ja luopua uskostaan. Mutta todellinen kristitty tulee pysymään lujana kuin kallio. Hänen uskonsa vahvistuu ja hänen toivonsa kirkastuu enemmän kuin menestyksen aikoina.” (ST 730, 731).
”Sapatin pitäminen on tuleva suureksi kuuliaisuuden koetinkiveksi, sillä se juuri on se totuuden kohta, josta erikoisesti taistellaan. Ihmisten joutuessa viimeiseen koetukseen vedetään rajaviiva niiden välille, jotka palvelevat Jumalaa ja niiden, jotka eivät Häntä palvele.” (ST 734). ”Toisen luokan omaksuessa pedon merkin suostumalla osoittamaan alamaisuutta maallisille valloille, valitsee toinen luokka merkin kuuliaisuudesta Jumalalle. Heidät merkitään Jumalan sinetillä.” (ST 735).
”Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat nopeasti. Jumalalla on oleva puhdas ja totinen kansa. Pian tapahtuvassa valtavassa seulonnassa pystymme paremmin arvostelemaan Israelin voiman. Merkit osoittavat, että aika on lähellä, jolloin Herra ilmaisee, että Hänellä on viskimensä kädessään, ja että Hän on puhdistava perusteellisesti puimatantereensa.
Päivät nopeasti lähestyvät, jolloin suuri hämminki ja sekasorto pääsee valtaan ... On oleva monta jumalaa ja monta herraa. Kaikenlaiset opintuulet puhaltavat. Ne, jotka ovat osoittaneet suurinta kunniaa valhetiedolle, eivät sitten enää ole johtajia. Ne, jotka ovat luottaneet älyyn, kykyihin tai lahjoihin, eivät enää pysy kansan ja työntekijöiden johdossa. He eivät pysyneet valossa. Ne, jotka ovat osoittautuneet uskottomiksi, eivät silloin saa laumaa huostaansa. Viimeiseen vakavaan työhön osallistuu harvoja suuria miehiä. He ovat itsekylläisiä ja riippumattomia Jumalasta, niin ettei Hän voi heitä käyttää. Herralla on uskollisia palvelijoita, jotka seulonta- ja koetusaikana astuvat esiin. On arvokkaita sieluja nyt salassa, jotka eivät ole notkistaneet polviaan Baalille ... Aika ei ole kovin kaukana, jolloin koetus kohtaa jokaisen sielun. Pedon merkkiä tyrkytetään meille. Niiden, jotka askel askeleelta ovat mukautuneet maailmallisiin vaatimuksiin ja omaksuneet maailmallisia tapoja, ei ole vaikea taipua vallitseville voimille, mieluummin kuin alistua pilkattavaksi, [sivu 25] häväistäväksi ja vankeudella ja kuolemalla uhattavaksi. Taistelu käydään Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä. Tänä aikana kulta erotetaan kuonasta seurakunnassa. Totinen jumalisuus erotetaan selvästi siitä, millä on jumalisuuden ulkokuori ja valheloisto. Moni tähti, jonka loistoa olemme ihailleet, sammuu silloin pimeyteen. Tuuli vie ruumenet pois pilven tavoin sellaisistakin paikoista, joilla näemme ainoastaan kerroksittain hyvää vehnää. Kaikki, jotka pukeutuvat pyhäkön koristuksiin, mutta eivät ole pukeutuneet Kristuksen vanhurskauteen, esiintyvät oman alastomuutensa häpeässä.
Kun hedelmättömät puut hakataan pois maata vaivaamasta, kun joukoittain valheveljiä erotetaan totisista, silloin salassa olleet tulevat esille asettuen Kristuksen lipun alle hosianna-huutojen raikuessa ... Silloin saatana tuskallisesti ahdistaa uskollisia, mutta Jeesuksen nimessä he selviytyvät voittajia voittoisammiksi. Silloin Kristuksen seurakunta esiintyy kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin aurinko ja peljättävänä kuin sotajoukot... Hän nostaa ja korottaa keskuudestamme mieluummin Henkensä opettamia kuin tieteellisissä laitoksissa ulkonaisen kasvatuksen saaneita. Näitäkään etuja ei tule hylätä eikä tuomita. Ne ovat Jumalan määräämiä, mutta ne voivat aikaansaada ainoastaan ulkonaisia ominaisuuksia. Jumala osoittaa, ettei Hän ole riippuvainen oppineista ja omahyväisistä kuolevaisista.” (5 T 80, 81, 82).
”Vallassaolevat tulevat säätämään uskonnollista vapautta rajoittavia lakeja. He ottavat itselleen oikeuden, mikä kuuluu yksinomaan Jumalalle. He luulevat voivansa pakottaa omaatuntoa, jota yksin Jumalan tulee saada hallita... Jumala on tuleva väliin Hänen uskollisen käskyissä vaeltavan kansansa puolesta. Joka kerta, kun vainoa esiintyy, tekevät ne, jotka joutuvat sen näkemään, ratkaisuja joko Kristuksen puolesta tai Häntä vastaan... Monet kompastuvat ja lankeavat, luopuen uskosta, jota he kerran levittivät. Ne, jotka koetuksen ajalla luopuvat, tulevat oman turvallisuutensa varmistamiseksi todistamaan väärin ja siten pettämään veljensä.” (DA 630).
”Myrskyn tultua on suuri osa niistä, jotka tunnustavat 'uskovansa kolmannen enkelin sanoman, mutta jotka eivät ole sen kautta pyhittyneet, jättävä paikkansa ja pakeneva pimeyden valtojen lipun alle.” (ST 737). ”Suurempi joukko kuin osaamme kuvitellakaan tulee luopumaan.” [sivu 26] (General Conference Bulletin, 1891, s. 257). ”Tuhannet omaksuvat silloin eksytyksen.” (4 SP 383).
”Jumalan kansaa koetellaan pian tulikoetuksilla, ja suuri osa niistä, jotka nyt näyttävät oikeilta ja todellisilta, on silloin osoittautuva epäjaloksi metalliksi..., ottaen paikkansa vastustajan puolella... Puolustaa totuutta ja vanhurskautta, kun enemmistö meidät hylkää, taistella Herran taisteluja, kun sankareita on vähän - se on oleva koetuksemme.” (5 T 136).
Edelläoleva on kirjoitettu meille varoitukseksi. Jumalan kansan palattua ensimmäisen seurakunnan uskoon, voimaan ja jumalisuuteen ja sen julistaessa pelottomasti varoitusta pedon ja sen kuvan kumartamista vastaan syttyy vaino.
”Ainoa syy (miksi ei ole vainoa nyt) on se, että seurakunta on mukautunut maailman tapoihin ja menoihin eikä sen tähden herätä mitään vastustusta... Mutta jos ensimmäisen seurakunnan usko ja voima jälleen elpyisivät, niin myöskin vainon henki heräisi eloon ja vainon raivokkuus syttyisi jälleen.” (ST 61).
Suuressa taistelussa kerrotaan saarnaajien ja pappien silloin kertoilevan taruja ja julistavan rauhaa kansan tyynnyttämiseksi - heidän arvovaltansa kun on kysymyksessä. He tulevat hylkäämään sanoman saatanallisena, kiihottaen suuria jumalattomien joukkoja ja rahvasta pilkkaamaan ja vainoamaan Jumalan käskyjä tottelevia.
”Voima, jolla sanomaa julistetaan, herättää vain vihaa sen vastustajissa. Papit tulevat tekemään miltei yliluonnollisia ponnistuksia valon pidättämiseksi kirkoiltaan. Kaikkia keinoja käyttäen he estävät ihmisiä harkitsemasta sanoman kysymyksiä. Kirkko vetoaa valtiovallan vahvaan käsivarteen. Paavilaiset ja protestantit yhtyvät tässä työssä.” (ST 736, 737).
”Sen työn, minkä seurakunta on laiminlyönyt rauhan ja menestyksen aikana, se saa suorittaa peloittavassa ahdinkotilassa ja mitä masentavimmissa ja epäsuotuisimmissa olosuhteissa. Varoitukset, jotka maailmaanmukautuminen on vaimentanut ja estänyt, täytyy antaa uskon vihollisten ankarimman vastustuksen vallitessa.” (5 T 463). [sivu 27]
”Pimeyden valtojen pannessa liikkeelle alhaalta lähtöisin olevat voimansa, lähettää Herra, taivaan Jumala, syntyneen tilanteen tähden voimaa ylhäältä herättämään elävät välikappaleensa taivaan lakia korottamaan.” (6 T 18). ”Työ tullaan päättämään nopeasti vanhurskaudessa. Sanomaa Kristuksen vanhurskaudesta julistetaan maan yhdestä äärestä sen toiseen tien valmistamiseksi Herralle. Tämä on se Jumalan kirkkaus, joka päättää kolmannen enkelin työn.” (6 T 19; katso myös HK 307-309).
”Lahjakkaat ja kaunopuheiset miehet, jotka kerran iloitsivat totuudesta, käyttävät silloin sielunkykynsä ihmisten pettämiseksi ja harhaan johtamiseksi, tullen entisten veljiensä katkerimmiksi vihollisiksi. Kun sapatinpyhittäjiä viedään oikeusistuinten eteen vastaamaan uskostaan, tulevat nämä luopiot esiintymään saatanan tehokkaimpina aseina heidän syyttämisekseen ja esittämisekseen väärässä valossa sekä valheellisten juttujen ja vihjausten kautta kiihottamaan viranomaisia heitä vastaan.” (ST 738).
”Joskin monet hallitusmiehistä esiintyvät silloin saatanan aseina, niin on Jumalallakin aseensa kansojen johtavien miesten keskuudessa ... Herraa pelkäävät valtiomiehet taistelevat pyhien enkelten vaikutuksesta sellaisia ehdotuksia (vihollisen palvelijain ehdottamia toimenpiteitä Jumalan työn ehkäisemiseksi) vastaan kumoamattomilla todistuksilla. Siten jotkut miehet tulevat pysähdyttämään pahuuden mahtavan virran . .. Kun viimeinen varoitus annetaan, herättää se vallassaolevien huomiota, joiden kautta Herra nyt vaikuttaa. Muutamat heistä vastaanottavat sanoman, pysyen lujina Jumalan kansan kanssa läpi ahdistuksen ajan.” (ST 740).
Saatana suorittaa ihmetöitä (Ilm. 13: 13), ja Jumalan lapsia uhataan vankeudella ja sakoilla. Heitä koetetaan taivuttaa lahjuksilla ja lupaamalla heille hyviä paikkoja ja toimia. Saatana esiintyy valkeuden enkelinä. Spiritismin välityksellä suoritetaan monia ihmeitä ja parannetaan sairaita. Näitä ihmetöitä ei voida kieltää. Paavilaiset, protestantit ja maailman ihmiset omaksuvat jumalisuuden kuoren, mutta he kieltävät [sivu 28] sen voiman. Sitä seikkaa pidetään suurena edistysaskeleena maailman kääntymiseksi ja kauan odotetun tuhatvuotisen valtakunnan toteutumiseksi. Spiritismin kautta saatana esiintyy hyväntekijänä, parantaen kansan sairauksia, esittäen uutta ja ylevämpää uskonnonjärjestelmää, samalla vastustaen tosi uskontoa. Hän yllyttää kansoja sotaan, koettaen siten vieroittaa ihmisten mielet pois valmistuksien teosta Herran tulolle. Saatana himoitsee sotaa, sillä sen kautta hän herättää ihmisten alhaisimpia haluja ja johtaa uhrinsa rikosten teille ja verentahraamina ikuisuuteen. Samalla kuin saatana esiintyy suurena lääkärinä, hän aiheuttaa tauteja ja onnettomuuksia, kunnes väkirikkaat kaupungit tehdään autioiksi ja hävitetään. Hän opettaa sielun kuolemattomuutta ja sunnuntain pyhyyttä. (Katso ST 714-720).
”Se ihmeitä tekevä voima, joka ilmenee spiritismin kautta, on käyttävä vaikutusvaltaansa niitä vastaan, jotka tahtovat totella Jumalaa mieluummin kuin ihmisiä. Henget selittävät, että Jumala on lähettänyt heidät vakuuttamaan niitä henkilöitä, jotka hylkäävät sunnuntain viettämisen, erehdyksestänsä, sekä että maan lakeja on toteltava yhtä paljon kuin Jumalan lakia. He surkuttelevat maailman suurta jumalattomuutta ja tukevat uskonnollisten opettajien väitettä, että moraaliton tila on seuraus sunnuntain häpäisemisestä. Suuri katkeruus syntyy kaikkia niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta heidän todistelujansa.” (ST 718).
”Koettaessaan tuhota ne, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, saatana vaikuttaa siten, että heitä syytetään lainrikkojiksi, ihmisiksi, jotka häpäisevät Jumalaa ja aiheuttavat maailmaa kohtaavat rangaistustuomiot... Ne, jotka kunnioittavat Raamatun sapattia, leimataan lain ja järjestyksen vihollisiksi, yhteiskunnan siveellisten määräysten rikkojiksi, laittomuuden ja turmeluksen aikaansaajiksi, jotka tuottavat Jumalan rangaistukset maan päälle. Heidän omantuntonsa epäilyksiä pidetään itsekkyytenä, uppiniskaisuutena ja esivallan halveksimisena. Heitä syytetään uskottomuudesta hallitusvaltaa kohtaan. Saarnaajat, jotka kieltävät Jumalan lain sitovaisuuden, esittävät saarnatuoleistaan, että ihmisten tulee totella yhteiskunnan virkalaitoksia, koska ne ovat Jumalan säätämiä. Lainlaatijain kokouksissa ja [sivu 29] oikeusistuimissa esitetään sapatinnoudattajat väärässä valossa ja heidät tuomitaan. Heidän sanansa vääristellään ja heidän syynsä selitetään pahimmalla tavalla.” (ST 719). ”Kirkon ja valtion korkeimmat virkamiehet yhtyvät lahjomaan, taivuttamaan ja pakottamaan kaikkia kansankerroksia viettämään sunnuntaita ... Pian tapahtuvassa taistelussa toteutuvat profeetan sanat: 'Ja lohikäärme vihastui vaimolle ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (ST 720).
”Saatana on synnyttävä suuttumusta sitä nöyrää vähemmistöä kohtaan, joka omantuntonsa takia kieltäytyy omaksumasta kansan suosimia tapoja ja perinteitä. Kuuluisia ja huomattavassa asemassa olevia miehiä liittyy laittomiin ja paheellisiin ihmisiin, neuvotellakseen Jumalan kansaa vastaan. Rikkaus, lahjakkuus ja kasvatus on yhdistyvä halveksimaan heitä. Vainoavat hallitsijat, papit ja kirkkojen jäsenet salaliittoutuvat heitä vastaan. Puhutun ja kirjoitetun sanan kautta sekä pöyhkeilemällä, uhkaamalla ja arvostelemalla ne koettavat kaataa heidän uskonsa. Väärillä esityksillä ja ärtyisillä vetoomuksilla he herättävät kansan intohimot.” (5 T 450).
”Koko maailma kiihoitetaan vihaan seitsemännen päivän adventisteja vastaan, koska he eivät ole kuuliaisia paavikunnalle tämän antikristillisen vallan asetuksen, sunnuntain, kunnioittamisessa. Saatanan aikomuksena on pyyhkäistä heidät pois maan päältä, jottei hänen herruutensa maailman ylitse joutuisi kyseenalaiseksi.” (RH 22. 8. 1893).
”Siihen aikaan pinnallinen ja taantumuksellinen luokka, jonka vaikutus on alati ollut esteenä työn edistymiselle, luopuu uskostaan ja liittyy sen vannoutuneisiin vastustajiin, joita kohtaan heillä on jo pitemmän aikaa ollut myötätuntoa. Nämä luopiot ilmaisevat mitä katkerinta vihollisuutta silloin, ja he tekevät kaikkensa sortaakseen ja solvatakseen entisiä veljiänsä sekä herättääkseen vihaa heitä kohtaan.” (5 T 463).
”Vainon puuttuessa oli joukkoomme tullut sellaisia, jotka näyttivät oikeilta ja joiden kristillisyys tuntui kiistattomalta ...Kriisin tultua saavat jotkin järjen päätelmät, joilla on ollut heihin vaikutusta, heistä yliotteen ... Sitten kun Jumalan laki on tehty mitättömäksi, tulee seurakunta seulotuksi ankarissa koetuksissa. Suurempi määrä kuin osaamme [sivu 30] aavistaakaan, on noudattava villitseviä henkiä ja perkeleitten oppeja.” (General Conference Bulletin, 1891, s. 257).
”Viimeinen suuri petos ilmaistaan pian. Antikristus toimeenpanee hämmästyttävät tekonsa silmäimme edessä. Hänen väärät tekonsa tulevat näyttämään totuudenmukaisilta siinä määrin, että niitä on mahdoton erottaa ilman Pyhän Raamatun apua, jonka mukaan kaikki ihmeet on koeteltava.” (GCB 1891, 721). ”Ainoastaan ne, jotka ovat varustaneet mielensä Raamatun totuuksilla, voivat kestää viimeisessä suuressa taistelussa ... Olemmeko valmiit pysymään lujina ja puolustamaan Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa?” (GCB 1891, 722). ”Kun suuri koetuksen aika tulee, silloin on käyvä ilmi, ketkä ovat tehneet Jumalan sanan elämänsä ohjeeksi.” (GCB 1891, 730).
”Lyhyenä ahdistuksen aikana”, jolloin maa iltasateen vaikutuksesta on valjennut Herran kirkkaudesta (Ilm. 18: 1) ja toiselta puolelta on pedon valta uudistettu, kaksi mahtavinta voimaa, Jumalan ja saatanan, ovat vastakkain:
”On mahdotonta antaa minkäänlaista käsitystä Jumalan kansan kokemuksesta, joka elää maan päällä silloin, kun taivaallinen kirkkaus ja menneitten aikojen vainot esiintyvät samanaikaisesti. He vaeltavat Jumalan valtaistuimelta virtaavassa valkeudessa.” (9 T 16).
”Kauhea on se taistelu, jota kohden maailma kulkee. Sitten kun maailman valtakunnat ovat yhtyneet taistelemaan Jumalan käskyjä vastaan he antavat määräyksen, että kaikkien, 'pienten ja suurten, rikkaiden ja köyhien, vapaiden ja orjien' tulee mukautua kirkon menojen mukaan noudattamaan väärää sapattia. Kaikkia, jotka kieltäytyvät tottelemasta tätä käskyä, rangaistaan yhteiskunnan lakien mukaan, ja lopulta selitetään heidän ansainneen kuoleman.” (9 T 733).
Saatanan eksytys ”lyhyenä ahdistuksen aikana”, jolloin myös Jumalan työ saatetaan päätökseen, huipistuu ”tulen langettamiseen taivaasta” (Ilm. 13: 13; ST 741, 742). ”Jos mahdollista eksytetään silloin valitutkin.” (Sketches From the Life of Paul, s. 251).
”Ketkään eivät ole turvattuja (Rooman kirkon vaikutukselta), paitsi ne, jotka seisovat lujina totuuden kalliolla ja joiden sydämet ovat Jumalan Hengen uudistamat. Tuhannet, joilta puuttuu kokemuksellinen Kristuksen tuntemus, tulevat temmatuiksi tähän eksytykseen.” (4 SP 383). [sivu 31]
”On välttämätöntä, että jokainen yksilö rakentaa Jeesus Kristus-kalliolle. Nousee myrsky, joka repii ja koettelee kunkin hengellistä perustusta äärimmilleen. Karta sen tähden hiekkaperustusta ja etsi kalliota. Kaiva syvään, tee luja perustus. Rakenna, oi rakenna, ikuisuutta varten! Rakenna kyynelin, sydämen rukouksin. Kaunistakoon teistä kukin elämänsä tästälähtien hyvillä teoilla. Näinä viimeisinä päivinä tarvitaan eniten Kaalebin kaltaisia miehiä ... Läpikotaisen ratkaisun tehneet, kokosydämiset miehet ja naiset ainoastaan nyt kestävät.” (5 T 129-130).
”Koetusten tihetessä ympärillämme nähdään keskuudessamme sekä eroamista että yhtymistä. Jotkut, jotka ovat nyt valmiit tarttumaan taisteluaseisiin, tulevat todellisten vaarojen aikana osoittautumaan sellaisiksi, jotka eivät ole rakentaneet kallioperustukselle. He tulevat kiusauksissa alistumaan. Ne, joilla on ollut suuri valo ja kalliita etuoikeuksia, mutta jotka eivät ole niitä käyttäneet hyväksensä, tulevat yhden tai toisen verukkeen nojalla poistumaan keskuudestamme. Kun he eivät olleet vastaanottaneet rakkautta totuuteen he kietoutuvat eksytykseen. He tulevat noudattamaan villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja, luopuen uskosta.” (6 T 400, 401).
”Kaikki, joiden sydämissä ei ole tapahtunut todellista armon työtä, havaitaan sinä päivänä kevyiksi. Pyhille kerran jätetystä uskosta kiinnipitämiseen tarvitaan mitä vahvinta luottamusta ja mitä sankarimaisinta päättäväisyyttä.” (Sketches From the Life of Paul, s. 252).
”Tänä vaaran aikana voimme pysyä pystyssä ainoastaan sikäli, että meillä on totuus ja Jumalan voima. Ihmiset voivat tuntea totuuden vain silloin, kun he ovat osallistuneet jumalallisesta luonnosta. Lukiessamme ja tutkiessamme Raamattua me tarvitsemme nyt jotakin enemmän kuin inhimillistä viisautta.” (General Conference Bulletin, 1891, s. 257).
”Niillä, jotka eivät tahdo ottaa pedon merkkiä, kun käsky annetaan, täytyy olla päättäväisyyttä sanoa nyt: Ei.” (HK 77). ”On oleva lujien uskovien joukko, joka seisoo vahvana kuin kallio läpi viimeisen koetuksen.” (RH 24.12. 1889).
”Kaikki, jotka keräävät lämpöä toisten kylmyydestä, rohkeutta heidän tappioistaan, kuuliaisuutta heidän niskoittelustaan, [sivu 31 tulevat riemuitsemaan voitosta yhdessä kolmannen enkelin sanoman kanssa.” (RH 8. 6. 1897). Jumalan uskolliset lapset tulevat saamaan avun. ”Rakas Vapahtaja on lähettävä apua silloin, kun sitä enin tarvitaan. Taivaan tie on Hänen askeltensa pyhittämä. Jokainen ohdake, joka meidän jalkojamme haavoittaa, on haavoittanut Hänenkin jalkansa. Jokaisen ristin, jota meidän täytyy kantaa, on Hän kantanut ennen meitä. Herra sallii sielujen käydä taistelujen läpi, joiden kautta Hän valmistaa heille rauhan. Ahdistuksen aika on pelottava koetus Jumalan kansalle, mutta se on sellainen aika, jolloin jokaisen uskovaisen tulee katsoa ylös. Silloin hän saa katsella uskossa Jumalaa ympäröivää lupauksen kaarta.” (Sama, 764)?
”Yöllisissä näyissä minulle esitettiin suuri uskonpuhdistusliike Jumalan kansan keskuudessa. Monet ylistivät Jumalaa. Sairaita parannettiin ja muitakin ihmetöitä tehtiin ... Satojen ja tuhansien nähtiin käyvän kodeissa ja esittävän niissä Jumalan sanaa. Pyhä Henki vakuutti sydämet synnistä ja todellisia kääntymisiä tapahtui. Ovet avautuivat kaikkialla totuuden julistukselle. Maailman näytti tulleen valaistuksi taivaallisella vaikutuksella ... Näytti olevan käynnissä sellainen uskonpuhdistus kuin 1844.” (ST 741).
”Sanomaa ei esitetä niinkään paljon todisteita julkituomalla kuin Jumalan Hengen syvän vakuuttelun kautta. Todisteet oli esitetty aikaisemmin. Siemen oli kylvetty ja nyt se kantaa hedelmää. Lähetystyöntekijäin levittämä kirjallisuus oli tehnyt vaikutuksensa, mutta monia, jotka olivat olleet vakuuttuneita totuudesta, oli estetty käsittämästä totuutta täydellisesti tai sitä tottelemasta. Nyt valon säteet tunkeutuvat kaikkialle ja totuus nähdään kirkkaudessaan. Vilpittömät Jumalan lapset särkevät heitä kahlehtineet siteet. Perhesiteet ja kirkkosuhteet ovat nyt voimattomia heitä pidättämään. Totuus on heille kaikkea muuta kalliimpi. Huolimatta niistä voimista, jotka ovat yhtyneet totuutta vastustamaan, asettuu suuri joukko Herran puolelle.” (ST 742).
”Lyhyenä ahdistuksen aikana” päätetään sinetöiminen ja elonkorjuutyö. Nisut ja lusteet erotetaan lopullisesti toisistaan. Tämän työn suorittaa kolmannen enkelin sanoma ”voimakkaaksi huudoksi” paisuneena. [sivu 33]
”Sinä aikana koittaa Herran kasvoilta iltasade, joka antaa voiman kolmannen enkelin suurelle huudolle.” (HK 98). ”Kolmannen enkelin sanoman paisuttua suureksi huudoksi ja suuren voiman ja kirkkauden yhdyttyä päättävään työhön, osallistuu Jumalan kansa tuosta kirkkaudesta. Se on iltasade, joka uudistaa heidät ja vahvistaa heitä kestämään ahdistuksen (vitsausten) ajalla. Heidän kasvonsa loistavat silloin sen valon kirkkaudesta, joka liittyy kolmanteen enkeliin.” (1 T 353).
”Minä näin pienen joukon vaeltavan kaidalla polulla: he olivat kaikki lujasti toinen toisiinsa yhdistetyt, sidotut totuuden siteillä lyhteiksi eli joukoiksi. Enkeli sanoi: 'Kolmas enkeli sitoo heidät lyhteiksi eli sinetöi heidät taivaalliseen vilja-aittaan pantaviksi.' Hän on se enkeli, jonka tehtävänä on valita nisut lusteiden seasta ja sinetöidä eli sitoa vehnä kimppuihin taivaalliseen vilja-aittaan pantavaksi.” (HK 101; 135-136).
Tämä nisujen ja lusteiden erottaminen tultaisiin tekemään vasta maailman lopussa olevana leikkuuaikana (Matt. 13: 30, 39), eli sinä ”lyhyenä ahdistuksen aikana”, jota edellä on käsitelty.
Kuten edellä on jo käynyt selville, suoritetaan - Raamatun ja Todistuksien mukaan - koe- eli armonajan lopulla nopea ja päättävä elonkorjuutyö - lusteiden ja nisujen lopullinen erottaminen. (Room. 9: 28). Siitä luemme edelleen:
”Se päivä on aivan lähellä, jolloin vanhurskaat sidotaan, kuten kallis vilja kimppuihin, taivaan aittaan pantavaksi, samalla kun lusteet kootaan viimeisen suuren päivän tuleen heitettäviksi. Mutta 'nisu ja lusteet kasvavat yhdessä elonkorjuuseen asti'.” (5 T 100). ”Lehtimajanjuhla…. viittasi eteenpäin lopullisen elonkorjuun suureen päivään, jolloin elon Herra lähettää leikkaajansa kokoamaan lusteet kimppuihin tuleen heitettäviksi sekä korjaamaan nisut aittaansa.” (PP 541).
”Lusteet ja vehnä kasvavat yhdessä elonkorjuuseen asti; ja elonkorjuu on koeajan loppu (koeajan loppuvaihe).” (KV 76, engl. mukaan).
Koska nisujen ja lusteiden erottamisen suorittaa lopullisesti [sivu 34] maailman lopussa, ”lyhyen ahdistuksen ajan” kuluessa, ”kolmas enkeli”, kuten olemme nähneet, täytyy sen tapahtua ennen armonajan päättymistä, sillä sen jälkeen ei kolmannella enkelillä ole enää mitään tekemistä. Saamamme opetus on sopusointuista. Kolmannen enkelin työ päätetään ennen koeajan loppua.
”Niiden, jotka merkitään elävän Jumalan sinetillä ja joita ahdistuksen ajalla suojellaan, tulee täydellisesti säteillä Jeesuksen kuvaa.” (HK 81). ”Enkeli, joka palaa maan päältä taivaaseen, selittää työnsä tulleen tehdyksi (Hes. 9: 11) ... Kaikki, jotka ovat olleet kuuliaisia Jumalan käskyille, ovat saaneet Jumalan sinetin.” (ST 743). Se ihmisluokka, joka ”valitsee uskollisuuden merkin (sapatin) olemalla kuuliaisia Jumalalle, merkitään Jumalan sinetillä”. (ST 735). ”Kun Jeesus poistuu pyhäköstä, jäävät pyhät ja vanhurskaat edelleenkin pyhiksi ja vanhurskaiksi, sillä heidän syntinsä ovat silloin poispyyhityt ja heidät on merkitty elävän Jumalan sinetillä.” (HK 55).
Pinnalliset ja valmistuksensa laiminlyöneet ovat erotetut Jumalan jäännöksestä ja, toiselta puolen, viimeinen pelastuksen vastaanottanut sielu on liitetty pieneen uskollisten joukkoon. Pyhä Henki on täydellisesti poistunut maailmasta paitsi Jumalan kansasta. Jokaisen kohtalo on ratkaistu. ”Jokainen jalokivi on luettu.” Armon ovi on iäksi suljettu. Kristus on vastaanottanut valtakuntansa alamaisineen (Dan. 7: 14, 27; Ilm. 11: 15), ja Karitsan häät ovat päättyneet (alkoivat 1844). ”Maailma on läpikäynyt viimeisen koetuksen.” (ST 743). ”Pelastussuunnitelma oli käynyt täytäntöön, mutta vain harvat olivat vastaanottaneet pelastuksen.” (Katso HK 310).
”Jumala ei ole ilmaissut aikaa, jolloin tämän sanoman (kolmannen enkelin) työ päätetään tai milloin koeaika loppuu. Ilmoitetut asiat me omistamme itsellemme ja lapsillemme, [sivu 35] mutta älkäämme yrittäkö tietää sitä, mikä on jätetty salaan Kaikkivaltiaan neuvonpitoihin. Velvollisuutemme on valvoa ja toimia ja odottaa sekä alati työskennellä hukkumassa olevien ihmissielujen puolesta.” (RH 9.10.1894).
Päätettyään palvelustyönsä taivaan pyhäkön pyhimmässä Jeesus heittää kädestään suitsutusastian ja kättään kohottaen sanoo kovalla äänellä: ”Se on täytetty.” Enkelit ottavat kruunun päästään. Jeesus julistaa: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä pyhittyköön yhä edelleen.” (Ilm. 22: 11). Sitten Jeesus poistuu pyhäkön kaikkein pyhimmästä. Pimeä pilvi peittää maan asukkaat. Pyhäkössä ei ole enää Välittäjää. Jeesus asettaa pyhien tunnustetut ja voitetut ja taivaan kirjoista poistetut synnit saatanan päälle. Sen jälkeen Jeesus vaihtaa ylimmäispapillisen pukunsa kuninkaalliseen pukuun. Hänellä on päässään kruunu, jossa on kruunuja sisäkkäin. Enkelten ympäröimänä Kristus jättää taivaan. (Ks HK 310, 311; ST 743, 744).
Ensimmäisessä kirjallisessa tuotannossaan - yksilehtinen, toiselle puolelle kirjoitettu - Pienelle kaukana ja hajallaan olevalle jäännökselle (To the Little Remnant Scattered Abroad, 1846) E. G. White sanoo Jeesuksen poistumisesta taivaasta seuraavasti:
”Näin salamoivan pilven lähtevän sieltä, missä Jeesus seisoi. Näin Jeesuksen riisuvan yltään papillisen viittansa j a pukeutuvan kuninkaalliseen pukuunsa sekä ottavan paikkansa pilvellä, joka vei Hänet itään, missä se ensin näkyi pyhille maan päällä. Tuo pieni musta pilvi oli Ihmisen Pojan merkki. Pilven kulkemiseen kaikkein pyhimmästä itään kului muutamia päiviä ...”
Vitsauksien ajasta yleensä on meille sanottu seuraavaa: ”Saatana on syöksevä silloin maan asukkaat viimeiseen suureen ahdistukseen. Kun Jumalan enkelit lakkaavat pidättämästä ihmisten intohimojen raivokkaita tuulia, pääsevät ristiriitojen ja taisteluiden kaikki voimat irralleen. Koko maa [sivu 36] joutuu silloin hirvittävämmän hävityksen kohteeksi kuin muinainen Jerusalem ... Nyt on valmiina voimia, jotka odottavat vain lupaa Jumalalta aikaansaada kaikkialla hävitystä.” (ST 744). ”Usein vaikeuksia kuvitellaan suuremmiksi kuin ne ovat todellisuudessa, mutta niin ei ole laita siihen ahdistukseen nähden, joka on tulossa. Sitä ei voida ollenkaan kuvata...” (ST 753). ”Nämä vitsaukset eivät ulotu yli maapallon; jos ne ulottuisivat, häviäisivät maapallon kaikki asukkaat sukupuuttoon.” (ST 759).
Jumalan viha vuodatetaan sekoittamattomana armon ja viimeisen varoitussanoman hyljänneille. Ilm. 16. Jumalattomat ovat täydellisesti saatanan hallinnassa. Suuri ahdistuksen aika on tullut. Dan. 12: 1. Ihmisten intohimoja ei voida enää hillitä. Kaikki pahuuden voimat ovat päässeet irralleen. Koko maa on kauheiden hävitysten alainen - onnettomuuksia, ruttoa, nälkää, sotaa ja verenvuodatusta nähdään kaikkialla. Monet syyttävät ja kiroavat Jumalaa. Toiset taas pyytävät Jumalan kansalta neuvoja, miten voisivat pelastua vitsauksista ja rangaistuksista, mutta mitään ei voida enää tehdä pelastumattomien hyväksi. Viimeinen kyynel heidän puolestaan oli vuodatettu, viimeinen rukous pidetty ja viimeinen varoitus annettu. Ei ollut enää sovitusta saatavissa. Kuullessaan mitä raskaimmat sanat selkeästi lausuttuina - ”Liian myöhään! Liian myöhään!” - jumalattomat valtaa pelko ja kauhu.
Esiintyy ennen näkemätöntä Sanan nälkää ja janoa. (Aam. 8: 11-13). Mutta sitä ei saada tyydytetyksi. Useat raivostuvat vitsausten johdosta. Vanhempia ja saarnaajia, jotka eivät niistä puhuneet ja niistä varoittaneet, syytetään katkerasti. ”Saarnaajat saavat kärsiä kymmenkertaisesti.”
Uskonnollisia muotomenoja kuitenkin yhä edelleen jatketaan. Totuuden viholliset täyttää saatanallinen into muka Jumalan puolesta ilkeitten päämääriensä saavuttamiseksi. Pyhiä syytetään onnettomuuksien ja sotien aiheuttamisesta. (ST 745; HK 312, 313). [sivu 37]
Pieni vähemmistö joutuu nyt yleisen kirouksen kohteeksi. ”Vaaditaan, ettei niitä harvoja, jotka hylkäävät kirkon asetukset sekä valtion lait, tule sietää, vaan että on parempi, että nuo harvat tuhotaan, kuin että koko kansa sortuu hajaannukseen ja laittomuuteen.” (ST 745). ”Sitten minä näin maailman johtohenkilöiden neuvottelevan keskenään, saatanan ja hänen enkeltensä hääräillessä ahkerina heidän ympärillään.” (HK 313).
Niinpä sitten ”säädetään laki niitä vastaan, jotka pitävät sapatin neljännen käskyn mukaan. Tämä laki tuomitsee heidät ankarimpaan rangaistukseen, antaen kansalle oikeuden jonkin ajan kuluttua surmata heidät. Katoliset vanhassa maailmassa ja luopioprotestantit toimivat yhdessä niitä vastaan, jotka tottelevat kaikkia käskyjä.” (ST 746).
(Vertaa: ”Tullaan julkaisemaan käsky, että heidän (pyhien) on halveksittava neljännen käskyn sapattia ja kunnioitettava ensimmäistä päivää tai muutoin luovuttava hengestään.” (1 T 353, 354).
Kuolemantuomio julkaistaan armonajan päätyttyä ja vitsauksien alettua vuotaa: ”Minä näin neljän enkelin pidättävän neljää tuulta, kunnes Jeesuksen työ pyhäkössä oli tullut loppuun suoritetuksi; sitten seitsemän viimeistä vitsausta vuodatettiin. Nämä vitsaukset nostattivat jumalattomien raivon vanhurskaita kohtaan. He luulivat, että me olimme aiheuttaneet nämä heitä kohdanneet Jumalan tuomiot ja että ne lakkaisivat, jos he voisivat puhdistaa maan meistä. Annettiin käsky pyhien tappamisesta. Tämä käsky pani pyhät huutamaan pelastusta yötä päivää. Se oli Jaakobin ahdistuksen aika.” (HK 42).
”Minä näin erään kirjoituksen, joka monistettiin ja levitettiin maan eri osiin ja jossa määrättiin, että jolleivät pyhät luopuisi erikoisesta uskostaan, hylkäisi sapattia ja alkaisi pyhittää viikon ensimmäistä päivää, olisi kansalla vapaus määrätyn ajan kuluttua tappaa heidät.” (HK 313). Lain julkaisemisen ja tuomion täytäntöönpanemisen välillä tulisi siis kulumaan jokin aika. Tappomääräys on oleva yleinen! ”Ihmisen viha nousee erityisesti niitä vastaan, jotka pyhittävät neljännen käskyn sapatin. Lopulta yleisellä lailla heidän selitetään ansainneen kuoleman.” (PK 512). [sivu 38] ”Asetus, joka julkaistaan Jumalan kansaa vastaan, on oleva samankaltainen kuin se, jonka Ahasverus sääti juutalaisia vastaan Esterin aikana.” (5 T 450).
”Jaakobin ahdistus ... kuvaa vanhurskasten ahdistusta silloin, kun tappomääräys on annettu, juuri Kristuksen tulemisen edellä. Jumalattomien kokoonnuttua heidän ympärilleen heidät valtaa ahdistus, sillä Jaakobin lailla he eivät näe mitään pelastumisen mahdollisuutta. Enkeli asettui Jaakobin eteen, joka tarrautui enkeliin ja painiskeli hänen kanssaan koko yön. Samoin tulevat vanhurskaat hätänsä ja ahdistuksensa ajalla painiskelemaan Jumalan kanssa rukouksessa kuten Jaakob enkelin kanssa. Ahdistuksessaan Jaakob rukoili koko yön vapautusta Eesaun käsistä. Vanhurskaat tulevat henkisessä ahdistuksessaan huutamaan Jumalalta yötä ja päivää vapautusta heitä ympäiröivien jumalattomien käsistä.” (SR 97; LH ?). (Jaakobin ahdistuksesta puhutaan lähemmin, ST 746-751).
Pyhät käyttävät hyväkseen sitä aikaa, joka on tappomääräyksen ja sen täytäntöönpanemisen välillä paeten ”kaupungeista ja kylistä”. (HK 39, 313; ST 756, 762). Vanhurskaat pyhät olivat jo aikaisemmin jättäneet isot kaupungit valmistuksena pienempien kaupunkien ja kylien jättämiselle. Luemme siitä seuraavassa Todistuksien kohdassa:
”Ei ole etäällä se aika, jolloin meidän ensimmäisten opetuslasten tavoin on pakko etsiä suojaa autioista ja yksinäisistä paikoista. Samoinkuin Rooman sotajoukkojen toimeenpanema Jerusalemin piiritys oli Juudean kristityille pakoonlähdön merkki, samoin se, että kansakuntamme (Yhdysvallat) käyttää valtaansa vahvistaakseen erityisellä asetuksella paavillisen lepopäivän, on oleva varoituksena meille. Silloin on aika lähteä suurista kaupungeista valmistuksena pienempien kaupunkien jättämiselle sekä asettua asumaan yksinäisille vuoristoseuduille.” (5 T 464-465).
Aikaan nähden tämä lausunto on esitettävä Todistuksien [sivu 39] samasta osasta, sivulta 451, lainatun lausunnon jälkeen, molempien lausuntojen tarkoittaessa samaa aikaa ja tapahtumaa - sunnuntailain vahvistamista ja voimaan saattamista Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Katso s. 21.
”Käsky, minkä kristikunnan eri päämiehet julkaisevat niitä vastaan, jotka pitävät kaikki Jumalan käskyt, riistää heiltä maallisen vallan suojeluksen ja jättää heidät vihollisten käsiin.” (ST 756).
Toisin paikoin yritetään näitä pakenevia (pakeneminen tällaisissa olosuhteissa ei suinkaan ole vastoin Jumalan tahtoa, (vrt. Matt. 10: 23a; Apt. 14: 5, 6; Joh. 7:1 ym) vainota tunkeutumalla heidän asuntoihinsa ja ojentamalla aseet heitä kohden. ”Mutta ne särkyvät ja putoavat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret.” (HK 39-40). He ”kokoontuvat joukoittain hyvin yksinäisiin ja asumattomiin seutuihin.” (ST 756).
Pyhät ovat tyyniä ja rauhallisia; he turvaavat Jumalaan ja luottavat Hänen lupauksiinsa, että pelastuksen tie vielä aukenee heidän eteensä. Enkelit huoltavat heidän fyysilliset tarpeensa. Rutto ja nälkä hävittää jumalattomia. (ST760; HK 313). Toiset pyhät ovat vankiloissa, toiset synkissä metsissä ja vuoristoissa (ST 756).
Palataksemme Jaakobin ahdistukseen mainitsemme, että saatana syyttää Jumalan kansaa heidän syntiensä vuoksi, yllyttäen heitä ympäröiviä jumalattomia tuhoamaan heidät. He eivät kuitenkaan voi tunkeutua pyhiä ympäröivän enkelivartioston läpi. Ulkonaisesti katsoen ei ole olemassa pelastumismahdollisuutta. Jumalattomat ovat heidän ympärillään. Kaikki ulkonaiset olosuhteet puhuvat heitä vastaan. Pyhät ovat täten joutuneet suureen henkiseen tuskaan ja ahdistukseen. Saatana sanoo: Teidän asianne on toivoton; syntinne saastaa ei voida poistaa. Jotkut pyhistä sanovat: Jumala on hylännyt meidät jumalattomien tuhottaviksi. Pyhien ympärillä ovat pyhät enkelit, näiden ympärillä jumalattomat [sivu 40] ja ulommaisina pahat henget, jotka yllyttävät jumalattomia surmaamaan heidät.
Heidän ahdistuksensa syynä on se, että he pelkäävät, etteivät olisi katuneet kaikkia syntejään ja etteivät he sen vuoksi voisi omistaa Jumalan lupausta Ilm. 3: 10. He sanovat: ”Jos olemme kelvottomia ja menetämme henkemme, tulee Jumalan nimi häväistyksi.” Jumala sallii heille koetuksia viimeiseen asti, jotta uskon mitta tulisi täyteen. He nöyrtyvät, viittaavat aikaisempaan synnin hätäänsä, turvautuen Vapahtajan lupaukseen (Jes. 27: 5) ja pitäen lujasti kiinni Herrastaan uskossa. Syvästi he tuntevat arvottomuutensa, mutta heillä ei ole salaisia syntejä tunnustettavana. (Ks. HK 314; ST 749-750).
”Ne, jotka viivyttelevät valmistautumistaan Jumalan päivää varten, eivät voi saavuttaa valmistusta enää ahdistuksen ajalla.... Kaikkien sellaisten tila on toivoton. On välttämätöntä käydä puhdistustulen lävitse, jotta maallinen mieli täydellisesti häviäisi ja Kristuksen kuva näkyisi heissä täydellisesti” (ST 751). Ne, joilla on vähän uskoa ... valtaa koetuksen aikana ankara tuska sentähden, etteivät olleet oppineet luottamaan Jumalaan. Se uskonkokemus, jota he eivät olleet ennen hankkineet, täytyy heidän hankkia nyt kauheiden vastuksien vallitessa.” (ST 752). ”Nyt meidän on opittava tuntemaan Jumalaa luottamalla Hänen lupauksiinsa.” (ST 752). ”Hädän ja tuskan aika, joka on edessämme, kysyy senkaltaista uskoa, joka kestää väsymystä, nälkää ja viivytystä, sellaista uskoa, joka ei horju, vaikka se joutuu kovalle koetukselle.” (ST 751). Odottaessaan vapautustaan ”heillä on tilaisuus harjoittaa uskoaan, toivoaan ja kärsivällisyyttään, jotka olivat jääneet tarpeeksi harjoittamatta kristillisen elämänsä aikana.” (ST 762).
Jumalan Pojassa ei saatana löytänyt mitään, minkä nojalla hän olisi voinut saada Hänestä voiton. Hän oli pitänyt Isänsä käskyt, eikä Hänessä ollut yhtäkään syntiä, jota Saatana olisi voinut käyttää hyväkseen. Tällaisessa tilassa täytyy olla niiden, jotka tahtovat kestää ahdistuksen ajalla.” (ST 753). ”Saatanan viha kasvaa sitä mukaa kuin hänen aikansa lyhenee. Hänen eksyttävä ja tuhoava vaikutuksensa [sivu 41] saavuttaa huippunsa ahdistuksen aikana.” (ST 754).
Eri henkilöitä esiintyy Kristuksena. He tekevät ihmeitä, parantavat sairaita, sanovat saaneensa ilmestyksiä taivaasta ja vaativat itselleen Lunastajalle kuuluvaa kunniaa ja palvelusta. (ST 754).
Saatana itsekin esiintyy Kristuksena. ”Ikäänkuin tekojensa kruununa suuressa eksytyksen murhenäytelmässä saatana lopulta esittäytyy Kristuksena. Kristikunta on jo kauan sanonut odottavansa Kristuksen tulemista toivonsa toteutumisena. Suuri pettäjä esiintyy nyt sellaisena, aivan kuin Kristus todella olisi itse tullut. Eri osissa maailmaa saatana esiintyy ihmisten keskuudessa häikäisevän kauniina ja majesteetillisena olentona, aivan senkaltaisena, kuin Johannes kuvailee Kristusta Ilmestyskirjassa Jumalan Poikana. (Ilm. 1: 13-15). Kirkkaus, joka häntä ympäröi, voittaa kaiken. Sellaista kuolevaiset ihmiset eivät ole koskaan nähneet. Kaikkialta kuullaan riemuhuutoja: 'Kristus on tullut! Kristus on tullut!' Ihmisten laskeutuessa polvilleen ja palvoessa häntä hän kohottaa kätensä ja siunaa heitä, niinkuin Kristus siunasi opetuslapsiaan. Hänen äänensä on vieno, suloinen ja sointuva. Ystävällisin ja lempein sanoin hän esittää joitakin niistä armollisista ja taivaallisista totuuksista, joita Vapahtajakin julisti. Hän parantaa kansan tauteja, ja ilmaistuaan olevansa Kristus hän väittää muuttaneensa sapatin sunnuntaiksi, käskien kaikkia pyhittämään sen päivän, minkä hän on siunannut. Hän selittää, että ne, jotka paaduttavat itsensä seitsemännen päivän pitämisellä, kieltäytyvät kuuntelemasta hänen enkeleitään, jotka hän on lähettänyt niiden luo tuomaan valoa ja totuutta. Tämä on suuri, miltei voittamaton eksytys.”(ST 754-755).
”Saatanaa palvotaan Kristuksena. Pyhiä käsketään kumartamaan häntä.” (RH 18.12.1888).
Pyhien kokemuksia tuona aikana. Pyhät ovat paenneet kaupungeista ja kylistä, ovat joukoissa, kuten jo aikaisemmin mainittiin, yksinäisillä asumattomilla seuduilla. He ovat etsineet turvapaikkoja vuoristoista, kuten kristityt keskiajalla Piemontin laaksoista. Maapallon korkeat ylängöt ovat muuttuneet heidän pyhäköikseen, joissa he ovat ”liittyneet [sivu 42] yhteen” (HK 313; ST 756) ja missä he saavat ”leipää ja vettä” (Jes. 33: 16; ST 760). Mutta monet kaikista kansoista ja kaikenlaisissa asemissa olevat joutuvat mitä julmimpaan ja sietämättömimpään orjuuteen.
”Jumalan lasten täytyy viettää pitkiä päiviä kahleissa, vankiloihin teljettyinä ja kuolemaan tuomittuina, jotkut jätettyinä ihmissilmällä katsoen kuolemaan nälkään pimeissä ja inhoittavissa vankiloissa. Yksikään ihmiskorva ei kuule heidän huokauksiaan, ei ainoakaan ihminen ojenna kättään heidän avukseen. (ST 756-757).
He rukoilevat Jumalan suojelusta. Joka taholla on pahojen henkien kiihoittamia aseistettuja jumalattomien joukkoja, valmiina surmaamaan heidät. Jumala ei unohda lapsiansa. Enkelit käyvät vankiloissa, valaisten vankityrmät. Vankilat muuttuvat uskossa rikkaitten palatseiksi. Enkelit tuovat uskollisille Herran palvelijoille valoa ja rauhaa taivaasta. Vankiloissakin säilyy yhteys Kristuksen ja Hänen seuraajiensa välillä. (ST 757).
”Jumalan kansa ei ole siihen aikaan kaikki yhdessä. He ovat eri joukoissa kaikissa maan osissa. Heitä koetellaan yksitellen, ei joukkona. Kunkin täytyy kestää koetus itsekseen.” (Historical Sketches, s. 158).
Vapautuksen aika on miltei tullut. Kun lähestyy määräaika, jolloin pyhät pitäisi surmattaman, ryhtyy kansa yksissä neuvoin toimenpiteisiin ”vihatun lahkon” tuhoamiseksi perinpohjin. He päättävät tehdä sen eräänä yönä. (ST 766). Maalliset lait, kuten tiedetään, astuvat voimaan klo 24 yöllä. Pyhät ovat suuressa ahdistuksessa. Se on heille hirvittävän tuskan aikaa. He rukoilevat yötä päivää: ”Oi, Jumala, sinun tahtosi tapahtukoon. Vapahda meidät pakanoista. Käsivartesi voi meidät pelastaa.” Ihmissilmillä katsoen näyttää siltä kuin heidän täytyisi vahvistaa todistuksensa verellään. He pelkäävät, että Herra olisi jättänyt heidät heidän vihollistensa käsiin. He tuntevat arvottomuutensa, mutta alistuvat kaikessa Jumalan tahtoon. Jumalattomat [sivu 43] pilkkaavat heitä, sanoen: Missä on uskonne? Miksi Jumalanne ei teitä vapauta? Jokainen heistä rukoilee vapautusta. Enkelit haluaisivat lähteä vapauttamaan heidät, mutta
”eräs johtavista enkeleistä ei sitä salli. Hän sanoo: 'Jumalan tahto ei ole vielä täytetty. Heidän on juotava kärsimysten malja ja tultava kasteella kastetuiksi.'” Jumala ei salli jumalattomien tuhota niitä, jotka odottavat muuttumista ja jotka eivät tahdo kumartaa pedon määräyksiä ja ottaa sen merkkiä. He taistelevat kaikki Jumalan kanssa, niinkuin Jaakob taisteli. Heidän kalpeat kasvonsa ilmaisevat heidän sisällisen taistelunsa. He eivät lakkaa vakavasti huutamasta Jumalaa avukseen. (HK 314-315; ST 761). Jos ihmiset voisivat taivaallisilla silmillä katsella heitä näkisivät he mahtavien enkelijoukkojen ympäröivän heidät.” ”Vaikka se aika, jolloin ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, saadaan surmata, ei vielä ole tullut.... koettavat heidän vihollisensa joissakin tapauksissa tappaa heitä jo ennen määräaikaa. Mutta kukaan ei voi murtautua suojelusenkeleistä muodostetun vartion lävitse, mikä ympäröi jokaista uskollista sielua. Muutamien kimppuun hyökätään heidän paetessaan kaupungeista ja kylistä, mutta ojennetut miekat murtuvat ja putoavat maahan. Toisia puolustavat sotilailta näyttävät enkelit.” (ST 761, 762; HK 316).
”Ahdistuksen aika valittujen tähden lyhennetään.” (ST 762). ”Jos Kristuksen uskollisten todistajain veri vuodatettaisiin tuohon aikaan, ei se tulisi, niinkuin marttyyrien veri, Jumalalle hedelmää tuottavaksi kylvöksi. Heidän uskollisuutensa ei koituisi toisille todistukseksi ja vakuutukseksi totuudesta.... Jos vanhurskaat tuona aikana jätettäisiin saaliiksi vihollisen käsiin, merkitsisi se voittoa pimeyden ruhtinaalle… Miten ihanaksi onkaan tuleva niiden vapautus, jotka kärsivällisesti odottavat Lunastajaansa ja joiden nimet ovat elämänkirjaan kirjoitetut.” (ST 765).
”Pahojen ihmisten suuret joukot ilmaisevat riemuhuudoin, pilkoin ja kirouksin olevansa valmiit hyökkäämään saaliinsa kimppuun, mutta silloin yön pimeyttä synkempi pimeys laskeutuu maan ylle, samalla kuin sateenkaari valaisee taivasta, [sivu 44] säteillen Jumalan istuimen kirkkautta ja näyttää ympäröivän jokaista rukoilevaa joukkoa.” (ST 767).
Katkeroituneet kansanjoukot pysähtyvät äkisti, heidän pilkkahuutonsa haihtuvat ilmaan, ja uhrinsa unohtaen he tuskaisin tuntein katselevat sateenkaarta, tahtoen kätkeytyä sen häikäisevältä kirkkaudelta. Pyhät kuulevat selkeän ja sointuvan äänen sanovan: ”Katsokaa ylös!” He näkevät lupauksen kaaren. Mustat ja uhkaavat pilvet, jotka olivat peittäneet taivaan, sillävälin jakautuivat kahtia. Pyhät katselevat taivasta kohden, nähden Jumalan kirkkauden ja Ihmisen Pojan istuvan valtaistuimellaan. He havaitsevat Vapahtajan ruumiissa ristiinnaulitsemisen merkit ja kuulevat Jeesuksen huulilta sanat: ”Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani.” (Joh. 17: 24). Jälleen kuullaan ääni, joka sanoo: ”He tulevat, he tulevat, pyhät, viattomat ja tahrattomat. He saavat vaeltaa enkelten seurassa.” Uskossa kestäneiden kalpeilta ja väriseviltä huulilta kuuluu valtava voitonhuuto.
”Keskiyöllä Jumala ilmaisee voimansa ja vapauttaa kansansa.” (ST 767; HK 316). Ks. 2 Moos. 12: 29, 30, 42. Vrt. Job. 34: 20, 25; 36: 20; 35: 10; Jes. 30: 29. Aurinko tulee näkyviin. Tapahtuu merkkejä ja ihmeitä. Kaikki luonnonlait näyttävät siirtyneen pois paikoiltaan. Synkät pilvet iskevät toisiaan vastaan. Virrat lakkaavat juoksemasta. Jumalattomat katselevat tätä näkymää kauhulla ja hämmästyksellä, mutta vanhurskaat iloitsevat sen johdosta, koska se on heille vapautuksen merkki. Keskellä uhkaavaa taivasta on sanomattoman kirkas kohta, josta kuuluu mahtava Jumalan ääni, joka sanoo: ”Se on tapahtunut.” (ST 767-68; Ilm. 16: 17, 18). Tapahtuu suuri maanjäristys (Ilm. 16: 18). Näyttää kuin taivaan kansi aukenisi ja sulkeutuisi ja Jumalan valtaistuimen kirkkaus loistaisi sen lävitse. Vuoret tärisevät ja huojuvat, meret raivoavat ja myrskyt pauhaavat. Koko maa hoippuu, sen perustukset horjuvat ja pinta halkeilee. Asuttuja saaria häviää, [sivu 45] vesi nielee merikaupunkeja, ja Babylon saa juoda vihan maljan. Rakeita sataa, kaupungit tulevat autioiksi ja palatsit sortuvat. Vankilain muurit kukistuvat. (Ilm. 16: 19-21; Suuri taistelu, s. 768). Jumala vapauttaa kansansa. Pyhät pelastetaan kuoleman uhasta ja kirkastetaan. Samaan aikaan tapahtuu erityinen ylösnousemus. (Dan. 12: 2; Ilm. 1: 7).
”Kaikki, jotka ovat kuolleet uskossa kolmannen enkelin sanomaan, nousevat haudoistaan kirkastettuina kuulemaan Jumalan rauhanliittoa niiden kanssa, jotka ovat pitäneet Hänen lakinsa. Nekin, jotka pistivät Kristusta, jotka pilkkasivat ja ivasivat Häntä Hänen kuolemantuskiensa aikana, samoinkuin Hänen totuutensa ja Hänen kansansa katkerimmat vastustajat, nousevat ylös katselemaan Hänen kirkkauttaan ja sitä kunniaa, jota Hän osoittaa uskollisille ja kuuliaisille lapsilleen.” (ST 768; HK 316. Näistä jumalattomista puhutaan lähemmin ST 776-777).
Paksut pilvet peittävät yhä taivaan. Auringon säteet lähtevät kuin salamat Jehovan kostavista silmistä. Kirkkaat salamat valaisevat taivaan, maan ja meren. Yli peloittavan ukkosen jyrinän kuullaan kunnioitusta herättäviä salaperäisiä ääniä, jotka julistavat jumalattomien kohtaloa. Kaikki eivät ymmärrä näitä ääniä, mutta väärät paimenet ja opettajat kyllä käsittävät ne. Ne, jotka hetki sitten olivat uhkaavia, röyhkeitä, kerskailevia ja julmia, valtaa hämminki. He vapisevat pelosta. Joka taholta kuullaan valitushuutoja. Pahat henget tunnustavat Kristuksen jumaluuden ja vapisevat Hänen valtansa edessä. Pelkuruudessaan ihmiset rukoilevat armoa. (ST 771). Hirmuinen Herran päivä on tullut. (Jes. 13:6; 2: 10-12, 20, 21).
Ihana, kirkas valo valaisee pyhiä, jääden heihin Kristuksen tulemiseen asti. Heidän kasvoillaan hohtaa kauneus ja terveys.
”Pilvissä olevan halkeaman kautta näkyy tähti, joka ympärillä vallitsevan pimeyden vuoksi loistaa nelinkertaisella kirkkaudella. Tähti ennustaa toivoa ja iloa Herraan [sivu 46] uskoville, mutta surua ja vihaa Jumalan lain rikkojille.” (ST 771-772).
Kristuksen puolesta kaikkensa uhranneet olivat kätkettyinä Herrassaan. He ovat koeteltuja. He olivat maailman ja vihollistensa edessä osoittautuneet uskollisiksi. Äkisti heidät vapautettiin julmasta ja kauheasta hirmuvallasta, jonka kahleissa perkeleiksi muuttuneet ihmiset olivat heitä pitäneet.. Nyt heidän kasvonsa kuvastavat ihmettelyä, uskoa ja rakkautta, kun he yhtyneinä laulavat psalmistan sanoin. (Ks. Ps. 46: 2-4; ST 772).
Pilvet hälvenevät ja tähtikirkas taivas on sanomattoman ihanan näköinen verrattuna ympärillä oleviin mustiin ja uhkaaviin pilviin. Taivaallisen kaupungin kirkkaus loistaa avoimesta ovesta. Taivaalle ilmaantuu käsi, joka pitää kahta yhteenliitettyä kivitaulua. (Vrt. Ps. 50: 6). Käden avattua taulut nähdään kymmenet käskyt ikäänkuin tulikirjaimin kirjoitettuina. Kaikki voivat lukea ne. Muistot heräävät ja taikauskon ja harhaoppien pimeys häipyy kaikkien mielestä, kun käskyt esitellään kaikille maan asukkaille. Jumalan pyhän lain polkeneitten tuntemaa kauhua ja epätoivoa on mahdotonta kuvailla. He olivat opettaneet muitakin rikkomaan Jumalan lakia sekä koettaneet pakottaa Jumalan kansaakin häpäisemään Hänen sapattiaan. Ero on oleva silloin ilmeinen Jumalaa palvelleiden ja niiden välillä, jotka eivät Häntä palvelleet. (Mal. 3: 18). Liian myöhään näkevät Jumalan lain viholliset saarnaajista aina pienimpiin asti, että totuus oli totuus ja mikä heidän velvollisuutensa olisi ollut silloin, kun vielä elettiin armon ajassa. Liian myöhään he havaitsevat, että Herran sapatti on elävän Jumalan sinetti. He huomaavat rakentaneensa löyhälle perustukselle. Uskonnolliset johtajat olivat johtaneet nämä sielut harhaan. Näistä kauheista seurauksista he nyt toteavat, miten suuri vastuu heillä oli ollut. Vasta sitten oivalletaan, mitä yhden ainoankin sielun kadotus merkitsee. (ST 772-773). ”Kun Jumala vapauttaa kansansa vankeudesta heräävät suureen kauhuun ne ihmiset, jotka huomaavat menettäneensä kaiken [sivu 47] elämänsä suuressa murhenäytelmässä.” (ST 788).
Kansa näkee tulleensa täydellisesti petetyksi, syytellen toisiansa, eniten kuitenkin pappeja, saarnaajia ja paimenia. Samat kädet, jotka olivat nuo hengelliset johtajat seppelöineet, ojentautuvat nyt surmaamaan heidät. Surman enkelit aloittivat työnsä johtajista, ”vanhimmista”. (Hes. 9: 1-9). Samoilla aseilla, joilla aiottiin surmata pyhät, surmataan heidän vihollisensa. Kaikkialla on taistelua ja verenvuodatusta. Jumalattomien joukot ovat vastakkain. Muistettakoon, että Harmagedonkin riehuu samanaikaisesti. Jer. 25: 31-33; Hes. 22: 31 (ks. syytä jak. 26-30); Jes. 26: 20; Sak. 14: 12, 13. ”Kaikki, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia (Jumalan lain rikkomisia, joita oli harjoitettu seurakunnan keskuudessa ja maailmassa), mitä sen keskuudessa tehdään, ovat merkityt vapauden merkillä.” (ST 791).
Taivaasta kuuluu ääni. Luonto on pelkkänä myllerryksenä. ”Jumala itse ilmoittaa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja jättää iankaikkisen liiton kansalleen” - 144.000:lle. Valtavan hirmumyrskyn lailla sanat vyöryvät yli maan kaikuen kaikkialla. (Olemme taipuvaiset uskomaan, että Jumalan Poikakin, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, tietää tulemisensa ajan. Näin selitti uranuurtajamme James Whitekin - ks. E. G. ja James Whiten yhteisjulkaisua A Word to the 'Little Flock', 1847, s. 5. James White kertoo erään vanhan engl. raamatunkäännöksen kääntävän Mark. 13: 32 näin: ”Mutta sitä päivää tai hetkeä ei ilmoita kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.”) ”Jumalan Israel seisoi katse ylös suunnattuna, kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät yli maan ikäänkuin kovan ukkosen jyrinä. Se oli pelottavan juhlallista. Jokaisen lauseen lopussa pyhät huusivat riemuiten: 'Kunnia! Halleluja!' Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivankuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan alas Siinailta. Jumalattomat eivät [sivu 48] voineet katsoa niihin kirkkauden vuoksi. Loppumatonta siunausta lausuttaessa niille, jotka olivat kunnioittaneet Jumalaa pitämällä Hänen sapattinsa, kuului valtava riemuhuuto, kun oli saatu voitto pedosta ja sen kuvasta.” (HK 40, 317; ST 773-774).
”Jumalan ilmoittaessa ajan Hän vuodatti Pyhän Hengen” pyhille, jonka johdosta heidän kasvonsa kirkastuivat ja loistivat. (HK 17-18). Sinetöidyt 144.000 olivat täydellisesti yhtyneet. Heidän otsissaan ovat nimet: Jumala, Uusi Jerusalem sekä kirkas tähti, joka sisältää Jeesuksen uuden nimen. Nähdessään pyhien onnen jumalattomat raivostuvat ja aikovat hyökätä heidän kimppuunsa ja heittää heidät vankeuteen, mutta pyhien ojentaessa Herran nimessä kätensä he kaatuvat maahan. Silloin saatanan synagoga tietää, että Jumala oli heitä rakastanut, heitä, jotka saattoivat pestä toistensa jalat ja tervehtiä toisiaan pyhällä suudelmalla. Saatanan synagooga kumarsi heidän jalkainsa juuressa. (HK 18; Ilm. 3: 9). Pyhät katsovat itää kohden.
Idässä näkyy ”pieni, noin miehen puolen kämmenen kokoinen, musta pilvi” (HK 18; ST 774, engl. k. myös tässä ”puolen kämmenen kokoinen pilvi”). Pyhät käsittävät sen ”Ihmisen Pojan merkiksi”. He katselevat pilveä juhlallisella hiljaisuudella sen lähestyessä maata ja käydessä yhä kirkkaammaksi ja suuremmaksi, kunnes se on suuri valkoinen pilvi. Sen alapuoli näyttää palavalta tulelta; sen yläpuolella on sateenkaari.
Ilm. 19: 11, 16; Matt. 25: 31; Luuk. 9: 26; Ilm. 19: 14; Hab. 3:3, 4. Enkelit yläilmoissa laulavat voittolaulua. Avaruus on täynnä näitä loistavia olentoja. Matt. 16: 27; Ilm. 22: 12. Jokainen elossa oleva näkee Elämän Ruhtinaan. Ps. 50: 3, 4. Kaikkien kasvot kalpenevat. Naah. 2: 10. 144.000 kysyvät: ”Kuka voi kestää?” ”Onko pukuni tahraton?” Enkelit lakkaavat laulamasta. Hetken pelottavan hiljaisuuden jälkeen [sivu 49] Jeesus vastaa heille: ”Ainoastaan ne, joilla on puhdas sydän ja puhtaat kädet, voivat kestää. Minun armossani on teillä kylliksi.” Heidän kasvonsa kirkastuvat ja ilo täyttää sydämet. Enkelit laulavat voimakkaammin pilven lähestyessä maata. Jumalan hyljänneiden kasvot ovat mustat. Ilm. 6: 15-17. Heidän suustaan kuullaan kaamea huuto: ”Kuka voi kestää?” Jumalattomat koettavat kätkeytyä maanjäristyksen kautta syntyneisiin syviin luoliin. Taivas liekehtii tulta. 2 Tess. 2: 8b; 1: 8, 9; Jes. 66: 15, 16. Maa huojuu, salamat leimahtelevat ja ukkonen jyrisee. Jumalattomat tuhotaan. Turhaan oli Herra heitä kutsunut ja varoittanut. Hes. 33: 11; San. 1: 24, 25, Vanhurskaat huudahtavat: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka Hän toi.” (Jes. 25: 9).
Kristuksen oikeassa kädessä on terävä sirppi ja vasemmassa hopeapasuna: Hänen silmänsä ovat kuin tulenliekit, jotka tunkeutuvat Hänen lastensa lävitse, tutkien heitä tarkoin. Jumalan Pojan ääni kuuluu. (1 Tess. 4: 16). Hän puhaltaa hopeapasunaan, ja pyhien hautojen puoleen kääntyen Hän kättänsä taivasta kohti kohottaen huutaa: ”Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte.” (Jes. 26: 19). Tapahtuu suuri maanjäristys. Noustessaan kuolemattomuuteen puettuina pyhät huudahtavat: ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1 Kor. 15: 55). Heihin yhtyvät voittohuudossa elossa olevat pyhät. Nähdessään jälleen kuoleman vuoksi erossa olleet ystävänsä 144.000 huudahtavat: ”Halleluja!” Samassa silmänräpäyksessä ”elossa olevat pyhät muutetaan”. (ST 774-778). ”Heidät kirkastettiin Jumalan Pojan äänen kuuluessa ja nyt heidät tehdään kuolemattomiksi, jonka jälkeen he yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa temmataan ylös Herraa vastaan yläilmoihin.” (ST engl. k. mukaan, s. 779).Matt. 24: 31; 1 Tess. 4: 17; 2 Tess. 2: 1.
Saatana sidotaan toimettomuuteen tuhanneksi vuodeksi. Ilm. 20: 1-3. [sivu 50]
”Pilvivaunujen (jotka veivät pyhät taivaaseen) joka puolella oli siipiä ja niiden alla oli eläviä pyöriä. Rattaiden vieriessä ylöspäin pyörät huusivat: 'Pyhä', ja siivet liikkuessaan huusivat: 'Pyhä', ja pyhien enkelien seurue pilvien ympärillä huusi: 'Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias!' Ja pyhät pilvessä huusivat: 'Kunnia! Hallelluja!' Ja rattaat vierivät pyhään kaupunkiin.” (HK 319; ST 779; vrt Hes. 10). Matka lasimerelle kesti ”seitsemän päivää”. (HK 19). Ennen pyhään kaupunkiin saapumista Jeesus asettaa kruunut pyhien päähän ja ojentaa heille voitonpalmut ja kultaiset kanteleet. ”Muutamien kruunut olivat hyvin kirkkaat, toisten vähemmän kirkkaat. Muutamien kruunuissa näytti olevan runsaasti tähtiä, toisten kruunuissa oli vain harvoja. Kaikki olivat täysin tyytyväisiä kruunuihinsa. Kukin oli puettu ihanaan valkoiseen viittaan.... Pyhät käyvät lasimeren poikki kaupungin portille” .... Jeesus aukaisee helmiportin ja lausuu: ”Te olette pesseet vaatteenne minun veressäni, puolustaneet sitkeästi totuuttani, käykää sisälle.” (HK19-20). Kaikki ylistävät Jumalaa ja Karitsaa. Ilm. 1: 5, 6. He näkevät kaupungissa Jumalan paratiisin. Pyhät heittävät kruununsa Jeesuksen jalkain juureen. Jeesus lausuu heille: ”Teidän taistelunne ovat päättyneet. 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.'” (Matt. 25: 34; HK 320; ST 780). Joh. 17: 24; Hep. 2: 13b. Jeesus johtaa pyhät elämän puulle, josta he saavat syödä vapaasti ja elää iankaikkisesti. (HK 20, 320).
Molempien Aadamien kohtaus. Kun Aadam näkee Jeesuksen ruumiin arvet, heittäytyy hän maahan. Jeesus nostaa hänet ylös, kehoittaen häntä katselemaan Eedeniä. Silloin Aadam huudahtaa: ”Arvollinen, arvollinen on Karitsa, joka oli [sivu 51] teurastettu.” Aadam katselee samoja kukkia ja viiniköynnöksiä, joita hän oli alussa istuttanut ja hoitanut. Eeden esiintyy nyt ihanampana kuin ennen syntiinlankeemusta. Havaitessaan suuren joukon suvustaan pelastettuina Jumalan valtakunnassa Aadam heittää kruununsa Jeesuksen jalkojen juureen, lankeaa Vapahtajan syliin syleillen Häntä. (ST 781-782).
Siellä ovat myös 144.000. Näistä sanotaan: ”Nämä muutettiin taivaaseen niiden joukosta, jotka Kristuksen tullessa elivät maan päällä .... Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat. He ovat kulkeneet ahdistuksen läpi, jollaista ei ole milloinkaan ollut. He ovat kestäneet Jaakobin ajan ahdistuksen tuskat. He ovat olleet ilman välittäjää Jumalan viimeisten vitsausten vuodattamisen ajan ....” (ST 783).
Pyhille annetaan tuomiovalta. (Ilm. 20: 4-6). Langenneet enkelit, kääntymättömät ja luopiot sekä Israelin 12 sukukuntaa (Matt. 19:28) tuomitaan. (Katso tästä lähemmin kirjoja: Raft: Oikea sana oikeaan aikaan, ss. 273-283; Arasola: Lopputapahtumien ääriviivat, ss. 44-60).
Katso mm. seuraavia Raamatun kohtia: Jes. 13: 6, 9: 24: 1; 66:15; Jer. 25:31-33; 4:19-27; Sef. 1:2, 3, 14; Luuk. 17: 26-30. Silloin vallitsee täydellinen kuoleman ja hiljaisuuden rauha, täydellisen hävityksen aikaansaama tyhjyyden rauha. Ilm. 20:2, 3 mainittu syvyys on käännetty kreikan sanasta abyssos, joka sanakirjoissa määritellään: pohjaton, syvä, syvyys, hävitetty alue, autio, pimeä paikka tai tila. Ilm. 9:1, 2. Tässä viitataan arabian erämaiden alastomiin ja viljelemättömiin autiomaihin. Room. 10:7: hautaa, [sivu 52] alkuperäistä kaoottista tilaa. Sanat ”autio ja tyhjä” 1 Moos. 1:2 (hebr. toohuu vaa-boohuu) tarkoittavat samaa kuin abyssos, koska ne VT:n kreikkal. käännöksessä, Septuagintassa, korvataan tällä sanalla (abyssos). Toohuu vaa-boohuu on suomennettu myöskin Jes. 34: 11 ja Jer. 4: 23 sanoilla ”autio ja tyhjä”. Abyssos-syvyys Ilm. 20: 3:ssa siis osoittaa että maa on oleva tuhannen vuotta ”autiona ja tyhjänä”. Siitä edellämainitut raamatunpaikatkin yksimielisesti todistavat. (ST 792-795).
Tuomio on tullut pidetyksi taivaassa jumalattomien kohdalla. Heidän rangaistuksensa tulijärvessä on määrätty. Tähän oikeudenpitoon olivat osallistuneet pyhätkin. (Ilm. 20: 4-6; 1 Kor. 6: 2, 3; Ps. 149: 6-9 ym) Jeesus, pyhät ja enkelit jättävät kaupungin (Uuden Jerusalemin taivaassa) ja laskeutuvat maan päälle. (Juud. 14, 15). Jeesuksen jalat; koskettavat Öljyvuorta, joka jakautuu kahtia, muodostaen laajan pyhitetyn tasankoalueen, jolle pyhä kaupunki laskeutuu. (Sak. 14: 1; HK 20,322-23; lue myös HK 21-23; ST 792). Jumalattomat herätetään. Heidän tuskansa, ahdistuksensa ja valituksensa on kuvaamaton. Kristuksen ristin luona olleet pilkkaajat koettavat paeta Vapahtajan katsetta ja kirkkautta ja sanovat: ”Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimeen.” Jeesus ja pyhät käyvät kaupunkiin. Jumalattomien valitus täyttää ilman.
Saatana asettuu jumalattomien johtoon, eksyttäen heidät väittämällä, että hän on maailman oikea omistaja ja hallitsija, mutta että häneltä oli tämä kaikkki vääryydellä ryöstetty. Hän väittää herättäneensä heidät voimallaan kuolleista j a että hän nyt aikoo vapauttaa heidät hirmuvallasta ja vihdoinkin perustaa valtakuntansa maan päälle. Väitteensä hän [sivu 53] vahvistaa ihmeillä. Hän ehdottaa jumalattomille yhteishyökkäystä Uutta Jerusalemia vastaan, viitaten suuriin joukkoihinsa ja vakuuttaen heidän varmasti onnistuvan. Saatana neuvottelee ensin enkeltensä kanssa ja sen jälkeen hallitsijoiden ja sotapäälliköiden kanssa - siellä on muinaisen maailman jättiläisiäkin. Kiireellisiä valmistuksia suoritetaan ja aseita valmistetaan. Järjestäydytään koko maan pinnalla. Heitä on kuin meren hiekkaa. Liikkeellelähtömääräys annetaan, ja marssi kaupunkia kohden aloitetaan. Sijoittaudutaan kaupungin ympärille. Jeesuksen käskystä suljetaan kaupungin portit. Sitten näyttäytyy Kristus valtaistuimellaan, joka sijaitsee kultaisella perustuksella. Kristuksen ympärillä ovat lähinnä ne. jotka kerran kiivailivat saatanan puolesta, mutta jotka tulivat temmatuiksi kuin kekäleet tulesta. Seuraavina Kristusta lähinnä ovat ne, jotka kunnioittivat poistetuksi julistettua Jumalan lakia petoksen, vääryyden ja epäuskon keskellä. Sen jälkeen marttyyrit ja viimeksi suuri pelastettujen valkopukuinen joukko. Kaikki antavat ylistyksen ja kunnian Jumalalle ja Karitsalle. Ilm. 5: 11, 12. (HK 323-325; ST 798-801).
Ilm. 20: 11,12. Hänen valtaistuimensa yläpuolella on risti. ”Jeesus ja koko enkelijoukko, samoin kaikki pyhät, välkkyvät kruunut päässänsä, nousevat kaupungin muureille. Jeesus sanoo majesteetillisesti: 'Katsokaa, syntiset, vanhurskasten palkkaa! Ja te, minun lunastettuni, katsokaa jumalattomien kostoa!' Tuo ääretön kansanpaljous katselee loistavaa joukkoa kaupungin muureilla.” (HK 325). Näytetään panoraamakuva maailman historiasta, alkaen Aadamin kiusauksella. (Ks. ST 802-803). Siellä ovat Herodes suuri, Herodias, Pilatus, Neero äitinsä kera, vääriä kirkkoisiä, paaveja, pappeja jne. Kaikki käsittävät, että heidän tuomionsa on oikea. Kaikki ihailevat Kristuksen kruunausta. Kristus pitää kädessään lain tauluja. Jumalattomat kaupungin [sivu 54] ulkopuolella heittäytyvät kasvoilleen ja palvovat Elämän Ruhtinasta.
Kookas enkeli asettaa kruunun Jeesuksen päähän. Saatana lankeaa maahan, tunnustaen tuomionsa oikeaksi. Hän tarkastelee tekojaan ja aikaansaannoksiaan. Kaikki oivaltavat, että autuus ja onni riippuvat Jumalan lain olemassaolosta ja kuuliaisuudesta sille. Koko maailmankaikkeus näkee selvästi, mikä merkitys Isän ja Pojan uhrauksella on ollut ihmiskunnalle.
Nyt on aika tullut, jolloin Kristus ottaa oikean asemansa ja jolloin kaikki vallat ja herraudet ja kaikki mainittavat nimet kunnioittavat Häntä. (ST 807). Saatana on pakotettu tunnustamaan Jumalan vanhurskauden sekä kumartumaan Kristuksen ylivallan edessä, mutta silti hän pysyy muuttumattomana. Saatana ryhtyy viimeiseen epätoivoiseen kamppailuunsa, kiihoittaen kansanjoukkoja salamahyökkäykseen Uutta Jerusalemia vastaan. Mutta silloin ”tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät”. Tämä tuli muuttaa koko maan tulimereksi, jossa saatanan suunnaton joukko saa palkkansa. Kuolema, kuolemanvaltakunta eli hauta ja jokainen ”joka ei ollut elämänkirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”. ”Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Ilm. 20: 14, 15; Mal. 4: 1, 2; Piet. 3: 7-13.
Maa uudistetaan. Se on oleva lunastettujen ikuinen perintöosa, Kristuksen ikuinen valtakunta. (Lue: ST 808-817; HK 321-327).
Herran sanansaattajan nähdessä näyssä tulevan ihanuuden, hän huudahti: ”Oi, mikä rakkaus! Mikä ihmeellinen rakkaus! Lennokkainkaan kaunokieli ei kykene kuvaamaan taivaan ihanuutta eikä Vapahtajan rakkauden verratonta syvyyttä.” - (HK 320).
Siellä pelastetut, suurimpiakin taistelultaan ja vaikeuksiaan iankaikkiseen ja määrättömään kirkkauteensa verrattuaan huudahtavat: ”Taivas on helpolla saatu!” (HK 20). [sivu 55]
Edellä saamamme opetus osoittaa vakuuttavasti, että Jumalalla on tänä lopun aikana erityinen kansa, jota Hän johtaa ja jonka välityksellä Hän suorittaa työnsä päättämisen maan päällä. Se kansa ei voi olla mikään muu kuin seitsemännenpäivän adventtikansa. Mikään ei saata olla sen selvempää ja vakuuttavampaa. ”Jumalalla on seurakunta maan päällä ... Hän johtaa . . . kansaa.” (RH 12. 9. 1893).
”Tämä on viimeinen sanoma; toista ei enää tule. Kun tämä sanoma on työnsä suorittanut, ei enää uusia armon kutsuja anneta.” (5 T 206).
Mutta seurakunnan Pää, Herra Jeesus Kristus tahtoo, että Hänen kansansa valmistuu tuleville tapahtumille ja kirkastettavaksi Hänen takaisintulossaan. Hän rakastaa syvästi kansaansa. Hän ”kaihoten odottaa saavansa ilmaista itsensä seurakunnassaan. Kun Kristuksen luonne esiintyy täydellisesti Hänen kansassaan, Hän saapuu noutamaan heidät ominaan.” (KV engl. k., 73).
Koska olemme Hänen rakastettu kansansa tänä maailman ehtoona ja koska Hän on rajattomassa rakkaudessaan ja laupeudessaan puhunut erityisesti meille kansana - ja yksilöinä - niin ottakaamme Hänen opetuksensa täydestä, oivaltaen, että Hän tarkoittaa kaikella ja kaikessa ainoastaan meidän parastamme. Oi, jospa tämän nyt koko sydämestämme käsittäisimme! Käykäämme vielä lopuksi kuuntelemaan, mitä Hän omilleen ja rakkailleen puhuu heidän valmistautumisestaan.
Ensinnäkin Hän sanoo meille, ettemme ole vielä valmiit, ”Koeaika on miltei loppunut, ettekä te ole valmiit. Oi, jospa varoituksen sana palaisi sielussanne! Valmistukaa! Valmistukaa!” (2 T 401). Herran sanansaattajan ollessa näyssä sanoi enkeli adventtikansaa tarkoittaen: ”Jos tahdotte (päästä kirkkauteen), niin teidän täytyy kuolla elääksenne. Valmistukaa! Valmistukaa! Valmistukaa! Teidän tulee valmistautua perusteellisemmin.” Eräs toinen kerta enkeli sanoi: ”Valmistautukaa! Valmistautukaa! Valmistau tukaa! [sivu 56] Teidän tulee kuolla maailmalle täydellisemmin.” Jälleen toisella kerralla:
”Valmistautukaa! Valmistautukaa! Valmistautukaa!... Repikää rikki sydämenne ... Jäännöskansassa on suoritettava vielä suuri työ.” (HK 76, 74, 137).
Herran palvelijan kysyttyä enkeliltä, miksi niin harvat ovat kiinnostuneita ikuisesta parhaastaan, ja miksi niin harvat valmistuvat viimeiselle muuttumiselle, vastasi enkeli: ”Maa vetää puoleensa aarteineen . heillä ei ole aikaa valmistaa itseänsä taivasta varten.” (1 T 132).
Mainitkaamme ensin joitakin ulkonaisia seikkoja, jotka on otettava huomioon valmistuttaessa tulevia vaikeita aikoja varten. Maallista tavaraa - rahaa, elintarpeita, vaatteita, jne. - ei tule koota. Tästä on meille annettu neuvoja, HK:ssa 64. Omaisuuksistaan, paitsi sitä, mikä on välttämätöntä, on Jumalan kansaa neuvottu luopumaan ennen Herran työn päättymisen aikaa. Herralta tulee tiedustella, milloin ja missä määrin on taloista, maista ja tavaroista luovuttava Herran asian hyväksi. - Ks. HK 65, 66).
Isommista kaupungeista ja asutuskeskuksista tulee kaikkien hakeutua ajoissa perheineen rauhallisempiin olosuhteisiin maaseudulle. Profetian henki perustelee tätä saatua kehoitusta monipuolisesti. Syistä mainittakoon lasten kasvatus, asutuskeskuksissa esiintyvä suurempi rikollisuus, huvitteluvimma ja muut vaarat, vaatimukset kuulumisesta ammattiyhdistyksiin, työselkkaukset, lakot ym. kaupunkielämän vaikeudet, onnettomuudet, levottomuudet ja sodat sekä monenlaiset viettelykset, houkutukset ja eksytykset. Jumalattomuuden ainainen näkeminen ja kuuleminen väkirikkailla paikoilla jättää väkisinkin jälkensä ihmismieleen. Kaupunkielämän ja maaseutuelämän välillä on ilmeinen ero jälkimmäisen eduksi. Sellaiselle, joka on kokenut molempia tarpeeksi, asia ei ole kyseenalainen.
”Sama ääni, joka kehoitti Lootia jättämään Sodoman, [sivu 57] sanoo meille: 'Lähtekää ulos! . .. Ne, jotka tottelevat varoitusta, löytävät turvapaikan.” (RH 11. 12. 1900). ”Ennen pitkää esiintyy kaupungeissa riitaisuuksia ja sekasortoa niin etteivät ne, jotka tahtoisivat niistä poistua, enää pääsekään lähtemään. Tällaista valoa olen saanut.” (General Conf. Bulletin, 4. 6. 1903). Varoitus: ”Sanomani on: Ulos kaupungeista niin pian kuin mahdollista”, toistuu melkein joka sivulla 32-sivuisessa kirjasessa ”Country Living” (Elämä maalla), kirj. E. G. White. ”Näen olevan välttämätöntä, että on saatava kaikki kiiruusti valmiiksi kriisiä varten.” (s. 21). ”Jumala tahtoo auttaa kansaansa löytämään sellaisia koteja kaupunkien ulkopuolelta.” (s.25). ”Monien täytyy toimia tarmokkaasti tien avautumiseksi.” (RH 27. 9. 1906).
Meidän tulee valaista kansaa ja erittäinkin vastuussa olevia kansan johtohenkilöitä ja lainsäätäjiä oikeisiin protestanttisiin periaatteisiin nähden. (RH1. 1. & 24. 12. 1889). On vastustettava kaikkia hankkeita ”valtiollisen ja uskonnollisen vapauden” vaarantamiseksi. (4 SP 382). ”Tulee esittää mahdollisimman tehokas vastalause omantunnonvapauden rajoittamista koskevien pyrkimysten vastustamiseksi.” (5 T 452).
Jokaisen tulee ottaa osaa työhön Jumalan kansan valmistamiseksi ahdistuksen aikaa varten. ”Tänä aikana on suoritettava työ, joka valmistaa kansan kestämään ahdistuksen aikana. Kaikkien tulee tehdä osansa siinä työssä.” (RH 24. 12. 1888).
Jokaisen tulee olla mukana Herran työssä sielujen pelastukseksi: ”Suuri Jumalan Hengen vuodatus, joka valaisee koko maan kirkkaudellaan, ei tule, ennen kuin meillä on valaistu kansa, joka tietää kokemuksesta, mitä on olla Jumalan työtovereita. Kun kokonaan ja täyssydämisesti olemme vihkiytyneet Kristuksen palvelukseen, antaa Jumala tunnustuksensa vuodattamalla Henkensä mitatta.”. (RH 21.7.1896).
Kasvatus- eli koulutyömme tulee olla sitä laatua, että se valmistaa nuoret ja lapset tulevia vaikeuksia kohtaamaan: ”Kasvatus- ja opetustyömme olkoon laadultaan sellaista, että keskuudessamme olevat nuoret ja lapsetkin oivaltavat, ettei tule vähemmässäkään määrässä taipua tämän vallan, laittomuuden ihmisen', alle.” (General Conf. Bulletin, 1891, 258). [sivu 58]
Vanhemmille on annettu tämä sanoma: ”Vanhemmat: tehkää itsellenne tämä vakava kysymys: 'Olemmeko kasvattaneet lapsemme alistumaan isälliseen arvovaltaan ja siten opettaneet heitä tottelemaan Jumalaa, Häntä rakastamaan ja noudattamaan hänen lakiaan elämän ja käytännön korkeimpana ohjeena? Olemmeko harjoittaneet heitä Kristuksen lähettiläiksi - vaeltamaan ja tekemään hyvää?' Uskovat vanhemmat: teidän lapsenne joutuvat ottamaan osaa ratkaiseviin taisteluihin taistelun päivänä... Jo nyt heittävät tulevat tapahtumat varjonsa tiellemme ... Valmistammeko me lapsemme suuren kriisin varalta? Valmistammeko itsemme ja perheemme ymmärtämään vastustajiemme asennetta ja taistelumenetelmiä? Tottuvatko lapsemme tekemään päätöksiä ollakseen lujia ja taipumattomia kaikessa, mikä koskee periaatteita ja velvollisuuksia?” (RH 23. 4. 1889. ”Nuorille tulee päivittäin teroittaa periaatteita, jotka heidän kehittymiselleen ovat kovin tärkeitä, niin että he silloin, kun annetaan käsky, joka vaatii kaikkia kumartamaan petoa ja sen kuvaa, voisivat tehdä oikean valinnan ja jotta heillä olisi voimaa vähääkään empimättä vakuuttaa luottamusta Jumalan käskyihin ja Jeesuksen uskoon, silloinkin, kun uskonnollinen maailma tekee lain mitättömäksi.” (5T 525).
Tulee rukoilla rauhan säilymistä maailmassa: ”Tämä (Ilm. 7:1) osoittaa meille työn, joka meidän on tehtävä. Meidän tulee rukoilla Jumalaa, että Hän antaisi enkeltensä pidättää neljää tuulta, kunnes lähetyssaarnaajia on lähetetty maailman kaikkiin osiin ja he ovat julistaneet varoituksen Jehovan lain tottelemattomuutta vastaan” (RH 11. 12. 1888), ”kunnes totuus on tullut julistetuksi täydellisemmin ja Jumalan palvelijat ovat tulleet merkityiksi”. (RH 1. 1. 1890). ”Emme täytä Jumalan tahtoa, jos vaikenemme emmekä tee mitään omantunnonvapauden säilymiseksi. Palavia ja vaikuttavia rukouksia tulee lähettää taivaaseen, jotta tämä onnettomuus (viimeinen sota) lykkäytyisi siksi, kunnes olemme suorittaneet kauan laiminlyödyn työn.”(5 T 714).
Nykyisenä vaikeana aikana ja varsinkin edessämme olevia koettelemusten kriisiaikoja ajateltaessa on syytä ottaa huomioon myös esivalta ja politiikka. Viimeksimainitusta tulee jäännöskansan pysyä täydellisesti erillään. Sitä opettavat jumalalliset lähteemme yksimielisesti. [sivu 59]
”Meidän tulee antaa tunnustus maalliselle hallitusvallalle Jumalan säätämyksenä ja opettaa kuuliaisuutta sille pyhänä velvollisuutena laillisuuden rajoissa. Mutta sen määräysten ollessa ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, on meidän toteltava Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä. Jumalan Sana tulee pitää inhimillisten säädösten yläpuolella.... Meidän ei tule uhmata esivaltaa eikä sen edustajia. Puhuttujen ja kirjoitettujen sanojemme tulee olla huolellisesti harkittuja, jottei meitä merkittäsi kirjoihin sanoneina sellaista, jonka nojalla meitä voitaisiin syyttää lakia ja järjestystä vastustavina. Meidän ei tule sanoa tai tehdä mitään, mikä tarpeettomasti sulkisi meiltä tien. Meidän tulee käydä eteenpäin meille uskottua totuutta levittäen. Jos ihmiset kieltävät meitä suorittamasta tätä työtä, on meidän silloin sanottava, kuten sanoivat apostolit: 'Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.' Apt. 4: 19-20.” (AA 68-69).
”Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme ennakkoluulojen hälventämiseksi, joita ihmisillä on mielissään työtämme ja Raamatun sapattia kohtaan.” (9 T 238). ”Meidän on kitkettävä puheistamme pois kaikki, mikä haiskahtaakin kostolta ja uhmailulta ja yllyttämiseltä kirkkoja ja yksilöitä vastaan, koska se ei ole Kristuksen menettelytapa.” (9 T 244); ”Muistakoon kukin, ettei hän aiheuta vainoa. Meidän ei tule käyttää kovia ja purevia sanoja. Jätettäköön sellaiset pois jokaisesta kirjoituksesta, älköötkä ne saako sijaa yhdessäkään puheessa.” (9 T 244).
”Missään tapauksessa älkäämme hyökkäilkö toisia kirkkoja vastaan.” (9 T 236). ”Totuutta levitettäessä täytyy ankarampiakin vastustajia kohdella kunnioituksella ja arvonannolla.” (GW 373). ”Totuutta tulee esittää jumalallisella tahdikkuudella, ystävällisyydellä ja lempeydellä.” (4 T 400).
”Tulee aika, jolloin vihollisemme käyttävät meitä tuomitessaan varomattomia sanoja, jotka ovat olleet luonteeltaan uhmaavia, veljiemme varomattomasti puhumia ja kirjoittamia. Niitä.... tullaan sovittamaan koko adventistiseurakuntaan. (4 T 394, 395).
”Pyydän teitä Kristuksen tähden, älkää päästäkö huuliltanne harkitsemattomia tai äkkipikaisuudessa lausuttuja [sivu 60] sanoja, älköönkä käytettäkö liioittelevaa puhetapaa. Älköön sanottako mitään, mikä vivahtaa herjaukselta… Ainoa varmuutemme on Kristuksen hiljaisen hengen omistamisessa. …Kristuksen sävyisyyden ja nöyryyden tulee hallita sielua.” (TM 219).
”Jumala kutsuu hengelliseen herätykseen ja hengelliseen uudistukseen.” (RH 25. 2. 1902). ”Tosijumalisuuden elpyminen keskuudessamme on suurin ja pakottavin kaikista tarpeistamme, ja sen etsimisen tulee olla tärkeimpänä tehtävänämme .... Tähän tehtävään on meidän ryhdyttävä henkilökohtaisesti .... Kansalle on opetettava, ettei se saa tyytyä pelkkään jumalisuuden muotoon ilman Henkeä ja voimaa ....Meillä on paljon enemmän syytä pelätä vaaroja sisältäpäin kuin ulkoapäin…Jos vähänkin välitämme sielumme pelastuksesta, on meidän pidettävä huoli siitä, että meissä tapahtuu perusteellinen muutos. Meidän tulee etsiä Herraa vilpittömästi ja katuvin mielin. Murtunein sydämin meidän tulee tunnustaa syntimme, jotta ne tulisivat pyyhityiksi pois.” (RH 22. 3. 1887).
”Aika, minkä nyt sallimme mennä hukkaan, olisi käytettävä siihen tehtävään, minkä Jumala on meille jättänyt - valmistautumiseen lähestyvää ahdingon aikaa varten. Rukoukseen tulisi käyttää paljon aikaa, jotta luonteemme puku tulisi pestyksi ja valkaistuksi Karitsan veressä.” (RH Extra, 11. 12. 1888). ”Ne, jotka lykkäävät valmistuksensa Herran päivää varten tuonnemmaksi, eivät voi valmistua ahdistuksen ajalla eikä myöhemminkään. Kaikkien sellaisten tila on toivoton. (ST 751; Ks. myös HK 81).
”Älkäämme jääkö enää kauemmaksi aikaa lumotulle maalle. Lähestymme nopeasti armonajan loppua. Kysyköön jokainen sielu itseltään: Millainen on tilani Jumalan edessä? Emme tiedä, miten pian jo Kristus mainitsee nimemme ja asiamme lopullisesti ratkaistaan. Oi, mikä on oleva ratkaisu. Luetaankohan meidät vanhurskaisiin, vai jätetäänkö meidät jumalattomien joukkoon?” (RH 8. 3. 1923).
”Nyt on valmistautumisen aika. Jumalan sinettiä ei paineta milloinkaan epäpuhtaan miehen tai naisen otsaan. Sitä ei paineta kunnianhimoisten ja maailmaa rakastavien otsiin. Sitä ei paineta milloinkaan sen miehen tai naisen otsaan, jolla on valheellinen kieli ja vilpillinen sydän. Kaikkien [sivu 61]sinetin saavien tulee olla tahrattomia Jumalan edessä - taivaan kokelaita.” (5 T 216; vrt Ilm. 14: 5). ”Kukaan meistä ei saa milloinkaan Jumalan sinettiä niin kauan kuin luonteessamme on yksikin pilkku tai tahra. Meidän huollettavaksemme on jätetty luonteemme puutteitten poistaminen ja sielumme temppelin puhdistaminen kaikesta saastasta. Sitten vuodatetaan meille iltasade, niinkuin aamusade vuodatettiin opetuslapsille helluntaina.” (5 T 214).
Monien on syytä kiinnittää erikoista huomiota seuraavaan lausuntoon: ”Minä näin, että Jumalan kansa odotti jonkin muutoksen tapahtumista - että jokin pakottava voima tarttuisi heihin (ja muuttaisi heidät). Mutta he tulevat pettymään, sillä he ovat väärässä. Heidän on toimittava. Heidän itsensä tulee tarttua työhön ja huutaa hartaasti Jumalan puoleen ja pyytää Häneltä tosi itsetuntemusta.” (1 T 261. ”Kaikki ylpeys, itserakkaus, saituus, ahneus, maailmanrakkaus, viha, epäluulot, kateus ja paha-ajattelu tulee kukistaa ja hylätä ikiajoiksi. Kristus ei saavu näiden paheiden poistamisen vuoksi eikä tehdäkseen ainoatakaan siveellisesti kelvolliseksi Hänen tulolleen. Kaikki tämä valmistus on suoritettava ennen Hänen tulemustaan. Tämä tulee tehdä ajattelumme, tutkistelujemme ja etsimisemme aiheeksi. Meidän tulee kysyä itseltämme: 'Mitä meidän on tehtävä, jotta pelastuisimme? Millaisen tulee käytöksemme olla, jotta voisimme olla Jumalalle otollisia?'” (1 T 705; ks. 2 Piet. 3: 11; Tiit. 2: 11-14).
”Kansamme valmistamiseksi on suoritettava työ, niin että se voi kestää ahdistuksen ajalla. Kaikkien tulee suorittaa siitä osansa. Heidän tulee pukeutua Kristuksen vanhurskauteen ja olla niin lujitettuja totuudessa, etteivät erehdy omaksumaan saatanan petoksia oikeina Jumalan voiman ilmoituksina.” (Review, Extra, 24. 12. 1889).
”Olemme aivan ahdistuksen ajan kynnyksellä. Vaikeuksia ja pulmia, joista olemme tuskin uneksineetkaan, on edessämme .... Tänä aikana - tänä musertavan pahuuden aikana - tulee kaiken elämän lähteestä kumpuavan uuden elämän täyttää ne, joiden sydämissä vallitsee Jumalan rakkaus.” (9 T 43-44).
”Kaikki, jotka pyhittävät sielunsa, ruumiinsa ja henkensä Jumalalle, saavat alati uuden fyysillisen ja henkisen voiman täyteyden. Taivaan ehtymättömät varastot ovat heidän käytettävissään.” (DA 827). [sivu 62]
”Kun sielun tavaksi on tullut seurustella Jumalan kanssa, on pahan valta murrettu, sillä saatana ei voi pysytellä sellaisen sielun läheisyydessä, joka elää lähellä Jumalaa.” (RH 3. 12. 1889).
”Kun olemme puetut Kristuksen vanhurskaudella, ei synti meitä viehätä, sillä Kristus asuu meissä sisällisesti. Saatamme tehdä erehdyksiä, mutta me vihaamme syntiä, joka aiheutti Jumalan Pojan kärsimykset.” (RH 18. 3. 1890).
”Ne, jotka saavuttavat mitan joka kohdassa, jotka kestävät jokaisen koetuksen ja voittavat, oli hinta mikä tahansa, ne ovat ottaneet vaarin uskollisen Todistajan neuvosta (Ilm. 3: 14-21) ja saavat iltasateen, tullen siten kelvollisiksi kirkastumiselle.” (1 T 187-188).
”Niillä, jotka lopulta voittavat, on vaikeita ahdistuksen aikoja ja koetuksen hetkiä uskonelämässään, mutta heidän ei tule heittää pois uskallustaan, sillä se kuuluu osana heidän kasvatukseensa Kristuksen koulussa, ollen välttämätön, jotta kaikki kuona voisi tulla puhdistetuksi pois.” (RH 8. 4. 1890).
”Kukaan ei voi luottaa siihen, että omistaa pelkästään kirjaimen uskonnon, jumalisuuden muodon. Kristillinen elämä ei ole vanhan muovailemista tai parantelemista, vaan luonnon muuttumista. On kuoltava minälle ja synnille ja saatava sijaan kokonaan uusi elämä. Tämä muutos voi tapahtua ainoastaan Pyhän Hengen voimakkaan työn kautta.” (DA 172).
”Kukaan ei näytä avuttomammalta ja kuitenkin voittamattomammalta kuin se sielu, joka arvottomuutensa tuntien turvautuu täydellisesti Jeesuksen ansioihin. Mieluummin Jumala lähettäisi sellaisen avuksi jokaisen taivaan enkelin kuin antaisi hänen tulla voitetuksi.” (7 T 17).
”Puettuna Kristuksen vanhurskauden varustukseen seurakunta käy viimeiseen taisteluunsa.” (PK 725).
”Kruunaamisensa päivänä Kristus ei tunnusta omakseen ketään, jossa on ryppy tai tahra tai jotain senkaltaista. Mutta uskollisille Hän on antava katoamattomat kunnian kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Häntä Kuninkaakseen, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä, joista kullakin on tunnusmerkkinä: Herra, meidän vanhurskautemme.” - RH 24. 11. 1904). [sivu 63]
”Hän saapuu! Meidän tulee olla valmiina ja odottaa Hänen ilmestymistään. Oi, miten ihanaa onkaan oleva saada nähdä Hänet ja tulla lausutuksi Hänen lunastaminaan tervetulleiksi! Kauan olemme saaneet odottaa, mutta älkäämme antako toivomme himmetä. Kun saamme nähdä Kuninkaamme kauneudessaan, niin me olemme iäti autuaita. Minusta tuntuu kuin minun tulisi huutaa ääneen: Olemme matkalla kotiin! Lähenemme aikaa, jolloin Kristus tulee voimassa ja suuressa kirkkaudessa noutamaan lunastettunsa ikikotiin.” (8 T 253).
”Haluan nähdä Kuninkaani kauneudessaan. Haluan katsella Hänen ääretöntä ihanuuttaan ja suloisuuttaan. Kristus on johtava lunastetut elämän virralle ja selittävä heille kaikki, mikä tuotti heille vaikeuksia ja hämmennystä tässä maailmassa. Armon salaisuudet paljastetaan heille.” (9 T 194).
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä 'vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on eikä viivyttele. Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.' Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” (Hepr. 10: 35-39).
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja Hän on myös sen tekevä.” (1 Tess. 5: 23-24).
”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21: 34-36).
”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi!” (Ilm. 3: 11).
Takaisin aloitussivulle