Johdatus. Teos "Suora todistus" on jossain määrin pettyneen ja katkeroituneen saarnamiehen näkemys adventtikirkon tilasta sotienjälkeisessä Suomessa. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa syntynyt ja tänne rantautunut uskonnollinen liike pyrki vapautumaan lahkolaisesta leimastaan sekä saavuttamaan itsellen kirkkokunnan statuksen. Soisalo, joka oli ”vanhan liiton miehiä”, vastusti kehitystä kirkkokunnan suuntaan. Soisalo oli työnnetty sivuraiteelle jo 1940-luvun alussa, nähtävästi "epäsopivan käytöksen" vuoksi. Hän pyrki pääsemään takaisin johtaville paikoille mm. tämän kirjan välittämän sanoman siivittämänä.
Hän suoritti opintonsa Englannissa. Useimmat muut hänen aikalaisensa ja työtoverinsa opiskelivat Friedenschaussa, Saksassa. Ellen Whiten tuotannolle ei annettu Saksassa sellaista painoa ja merkitystä kuin Englannissa ja Yhdysvalloissa. – Toisaalta ns. uskonpuhdistusliike, joka syntyi Saksassa vuonna 1915 käytti Ellen Whiten kirjoituksia pontimena omille pyrinnöilleen. Soisalo käytti pääosin samaa menetelmää. Soisalo on tehnyt Ellen Whiten kirjoituksia tunnetuksi Suomessa.
Ns. luopumisteoria hallitsee niin up-liikkeen kuin Soisalonkin ajattelua. Periaatteessa luopumisteoria sopii hyvin lahkoille sekä reformaation vasemman laidan ajatteluun. Käytännössä se on edistänyt kirkollisen kentän pirstoutumista.
Vaikka ”Suora todistus” kuvaa tilannetta Suomen Adventtikirkossa vuoden 1950 tietämillä, monet teoksen esille nostamista teemoista ovat yhä ajankohtaisia. Esim. parusian viipymisen aiheuttama ongelma, jännitys konservatiivisen siiven ja edistyksellisten välillä, kirkon ylläpitämien laitosten tehtävä ja tarpeellisuus sekä niissä noudatettava palkkausjärjestelmä.
”Suora todistus” on skannattu ja tallennettu viideksi tiedostoksi, yhteensä noin 730 kt. Skannattuun tekstiin on saattanut vielä jäädä ymmärtämistä haittaavia lukuvirheitä. Havaituista lukuvirheistä voisi esimerkin omaisesti mainita: kaiho, po. kallio; sahattiin, po. sabattiin. Lähdeviitteet on pääosin muunnettu siihen muotoon, joita esim. ”Raamatun Sanomissa” käytetään nykyään. - Kauko Puottula, 5.2.2012.
Lyhyt aika sitten kokoontui eräässä adventistikodissa lähes 20-henkinen ryhmä eri seurakuntiemme jäseniä tutkimaan Raamattua ja Todistuksia. Tämän kirjan tekijäkin sai kutsun kyseiseen tilaisuuteen ja samalla pyynnön pitää joukon tutkisteluja. Tässä viisi päivää kestäneessä viihtyisässä ja antoisassa perhetilaisuudessa ja ystäväpiirissä tunnettiin kovaa hengellistä nälkää ja janoa. Tämä täydelliseen pelastukseen ja pyhitykseen pyrkivien sielujen tarve tulikin ihanasti suuressa määrin tyydytetyksi. Herra täytti lupauksensa. Pyhä Henki ilmaisi itsensä voimakkaasti. Kristus kirkastui uskoville, jotka vihkiytyivät kokonaisemmin Herrallensa. Usko ja luottamus Raamattuun ja profetian hengen kirjoituksiin lujittui. Uskosta vanhurskaantuminen ja Kristuksen vanhurskauden omistaminen uskon kautta elävöityi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ajan vakavuus ja Kristuksen tulon läheisyys todettiin entistä vaativammaksi. Valmistuminen oven edessä oleville tapahtumille ja Vapahtajamme saapumiselle havaittiin kiireelliseksi välttämättömyydeksi. Rukous ja todistuksen sana kantoi hedelmää. Jumalaa ja Karitsaa kiitettiin ja ylistettiin. Ihmisen oma huonous, heikkous ja avuttomuus paljastui kaikessa alastomuudessaan, mutta samalla nähtiin Jumalan rakkaus, suuruus, voima ja pelastustahto uudessa kirkastuneessa valossa. Herra herätti ja uudisti. Saatiin "oikeaa ruokaa oikealla ajalla" - nautittiin "taivaan mannaa" ja juotiin elämän veden lähteestä. Tajuttiin [sivu 8] myös selkeämmin kuin milloinkaan ennen, että Jumalalla on sanoma, paitsi maailmalle, Hänen omalle kansalleen. Iloittiin siitä, että varoitus maailmalle etenee adventtikansan lähettiläitten välityksellä monella eri tavalla yhä kiihtyvällä voimalla, mutta samalla todettiin, että itselleen adventtikansalle tarkoitetun sanoman, jonka kautta 144,000 valiojoukko lopullisesti kootaan, julistaminen seurakunnillemme on peloittavassa määrässä laiminlyöty. Tästä tunnettiin syvää vastuuta ja oivallettiin, että uskonpuhdistussanoman levittämisen hetki on koittanut.
Allekirjoittaneella oli mainitussa tilaisuudessa etuoikeus pitää mm. laajahko tutkistelusarja aiheesta: "Suora todistus eli kutsu herätykseen ja uskonpuhdistukseen adventtikansan keskuudessa." Tutkistelun kuultuaan olivat läsnäolleista useimmat, ne, joiden kanssa asiasta oli puhetta, sitä mieltä, että käsitelty aineisto olisi saatava maamme adventtikansan käsiin. Yksimielinen päätös olikin, että tutkielma laaditaan käsikirjoituksen muotoon julkaisemista varten. Hanke pantiin Herran eteen Hänen hyväksyttäväkseen tai hylättäväkseen.
Jumala, joka on antanut Raamatun, kykenee ilmaisemaan siitä kansalleen totuuksia silloin, kun niitä tarvitaan. Raamatun sana siten avautuu. (Ps. 119:130). Avautuva sana on mielenkiintoista, sillä se asettaa sekä Jumalan että ihmisen uuteen valoon. Sen vuoksi tahdomme mekin asettua avautuvan sanan eteen ja katsella, miltä sen valotuksessa tarkasteltuna näkyy sekä ihminen että Jumala. Kun Herra avaa sanan, avaa Hän samalla sydämen oven. Sana valaisee. (Ps. 119:105). Zwingli sanoi: "Kun tutkin sanaa, tuli se minulle selkeämmäksi kuin kaikki Raamatun selitysteokset." Sanaa tutkiessa "vanha" tulee eläväksi ja "uutta" kirkastuu. Jesajan kirjan sana pitää tässäkin kohden paikkansa, vaikka se varsinaisesti tarkoittaakin uusia profetioita: "Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla." (Jes. 42:9).
Raamatun tekijä itse taitaa parhaiten selittää ja tulkita oman opetuksensa. Siksi Jeesus sanoi totuuden Hengestä: "Kun Hän [sivu 9] tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen." (Joh. 16:13). Raamattua tulee siis tutkia Pyhän Hengen johdolla. Sitä tulee tutkia myös rukoillen. Kysymykseen, "Kuinka voisin oppia tuntemaan Jumalan sanaa ja tulla sen varmaksi selittäjäksi", vastasi Luther: "Jos tahdot tulla tuntemaan Jumalan sanaa hyvin ja sen varmaksi selittäjäksi, ala rukoilla." Suurimmat Jumalan sanan selittäjät eivät ole lähteneet jumaluusopillisista kouluista ja laitoksista. Heidän opettajansa on ollut Pyhä Henki. Sellaisia olivat mm. Mooses ja muut profeetat, Jeesus, apostolit, Luther sekä William Miller ja E. G. White. Ottakaamme vastaan totuuden Henki. Hän on paras ja varmin opettajamme.
Sitäpaitsi me adventistit olemme saaneet erityisenä lahjana innoitetun Raamatun selityksen - profetian hengen kirjoitukset. Tämä selitys on ehdottoman luotettava. Todistukset johtavat takaisin Raamattuun. Ne varjelevat valheelta, joka on kauhistus Jumalan edessä. On turvallista tutkia Pyhää Kirjaa ja hengellisiä asioita tämän jumalallisen selityksen avulla. Näin saadaan lisää valoa. Maailma edistyy päivä päivältä. Samoin tulisi seurakunnan kasvaa päivittäin "kaikessa tiedossa" (1 Kor. 1:5). Seurakunnan tulee tietää Jumalasta ja Hänen sanastaan tänään enemmän kuin se tiesi niistä eilen. Jumalan kansan tulee edistyä hengellisessä tiedossa enemmän kuin maailma edistyy tekniikan alalla.
Muuan saarnaaja kerskasi siitä, ettei hänen seurakuntansa ollut tarvinnut hylätä tai omaksua yhtäkään oppia sen perustamisesta lähtien. Sellaisesta ei kannata kerskailla. Jumalan Hengen johdossa oleva elävä seurakunta kulkee täydellisyyttä kohden. Jumalan lapset etsivät ja löytävät alati uusia kalliita aarteita Jumalan sanan pellosta. Se, mikä on Jumalasta, ei tietenkään muutu, mutta kirkkaammaksi se voi tulla.
Meidän on alati saatava "uutta ja vanhaa" taivaan varastoista. "Kristus koetti poistaa kaiken, mikä pimitti totuutta... Hänen sanansa asettivat luonnon ja Raamatun opetukset uuteen [sivu 10] valoon, tehden ne uudeksi ilmestykseksi." (KV 19).
On väärin pitää seurakuntaa tietämättömyydessä, jotta se pysyisi yksimielisenä ja ihmisille alamaisena. Seurakunnan tulee saada "oikeaa ruokaa oikealla ajalla" suoraan Jumalan valtaistuimelta innoitetun sanan välityksellä.
Oikea uskonto on elävää, kehittyvää ja edistyvää. Jumalan kansa kasvaa sen mukana. Seurakunta ei ole vieläkään saavuttanut mittapuuta - päässyt "täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään". (Ef. 4:11-14). Senvuoksi on ilmeistä, että se tarvitsee yhäti runsaampaa tietoa Raamatun opetuksista ja syvempää Kristuksen sisällistä tuntemusta. Elleivät seurakuntamme jäsenet hanki nopeasti lisää valoa, kun sitä nyt on tarjona, menee tilaisuus huomaamatta ohitse ja he saavat pian katkerasti valittaen sanoa: "Ohi on elonaika, lopussa on kesä, mutta ei ole meille apua tullut." (Jer. 8: 20).
Raamatun ja Todistuksien tunteminen on taivaan antama apukeino suojella kansaamme petokselta. Ihmisten tapa on pidättää seurakunta tietämättömyydessä kaikelta siltä, mikä ei sisälly saarnaajien ja johtajien tietomäärään. "Jeesus tahtoi herättää kuulijoissaan kysymyksiä. Hän koetti saada välinpitämättömät hereille ja painaa totuutta heidän sydämiinsä." (KV 21).
Nyt on yhtä vaikeata saada ihmiset käsittämään ja omaksumaan uusia totuuksia kuin oli Kristuksen päivinä. Jeesus onnistui pyrkimyksissään ainoastaan osittain ja vain tavallisen kansan keskuudessa. Oppineet yrittivät leimata Hänet luopioksi ja häiritsijäksi. Nykypäivien totuuden julistajilla on samanlainen kokemus.
Pelkästään sanoa uskovansa kirjoituksiin ei riitä. Juutalaiset sanoivat uskovansa Mooseksen kirjoituksiin, mutta Jeesus sanoi heille: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua." (Joh. 5:46). Se, että sanomme uskovamme Raamattuun ja Todistuksiin, ei todista vielä mitään. Vasta sitten, kun tunnemme kirjoitusten sanoman, uskomme sen ja seuraamme sitä, on [sivu 11] sanoillamme arvoa. Juutalaiset uskoivat Vanhan Testamentin kirjoituksiin, mutta tulkitsivat niitä väärin ja käyttivät niitä Jeesuksen sanomaa ja totuutta vastaan. He käyttivät Mooseksen kirjoituksia Jeesuksen opin kumoamiseksi. Päästäkseen jotain totuutta pakoon jotkut keskuudessamme turvautuvat jopa sisar Whiten kirjoituksiin. Niitä on toisinaan käytetty mahtavana aseena totuutta vastaan. Juutalaiset saivat sangen vähän myönteistä Mooseksen kirjoituksista. Jos "laodikealaiset" pysyvät nykyisessä mielentilassaan, eivät he hyödy sisar Whiten kirjoituksista niinkään paljon kuin juutalaiset Mooseksen kirjoituksista. (Katso 3 T 267; 5 T 211).
Meillä on jo useita sisar Whiten teoksia kielellämme ja tulevaisuudessa saanemme uusia. Olemme siitä kiitolliset Jumalalle ja kustantajille, mutta se ei vielä sinään riitä, niin hyvä asia kuin se onkin. Meidän tulee näitä kirjoja lukea, tutkia, ymmärtää, uskoa ja seurata. Sekään ei ole vielä aina kylliksi. Me tarvitsemme kaikki, mitä niissä on kirjoitettu. Profetian hengen tuotteisiin on näet kätketty myös sanoma kansallemme. Johtajien ja paimenten velvollisuus on löytää se niistä ja uskollisesti ilmoittaa se kaikille seurakunnillemme. Elleivät he sitä tee, julistavat nämä kirjoitukset heidät uskottomiksi palvelijoiksi, samalla kuin ne varoittavat heitä vastustamasta niitä, jotka sanomaa julistavat tai asettumasta sanoman ja kansan väliin. Sanoma ja sanomaa noudattavat ainoastaan lopulta voittavat.
Jumalan kansan ja työn historia osoittaa, että aina "kun aika oli täytetty", kun aika oli kypsä, oli Jumalalla sekä sanoma että sen julistaja. Oikean ajan tultua ovat ilmestyneet molemmat. Niin on nytkin. Aika on tullut julistaa "suora todistus", ilmoittaa "herätys- ja uskonpuhdistussanoma" adventtikansalle. Meillä on sanoma ja meillä on myös niitä, jotka oikealla ajalla sitä julistavat.
Sanoma jo kuuluukin. Se on herätyshuuto, "Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, [sivu 12] mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy Hänen kunniansa." (Jes. 60:1-2). Engl. RSV* sanoo: "Sinun valkeutesi on tullut." Valkeutemme on totisesti tullut. Profetian hengen välityksellä on meille kirkastunut Raamatun sanoma adventtikansalle. Koskaan ei ole "pimeys peittänyt maan ja synkeys kansat" niinkuin nyt. Aika on siis jälleen täyttynyt, ja valkeus on koittanut Herralta. Meidän tulee nyt "nousta ja olla kirkas." Valoa tarvitaan. Meidän tulee ottaa valkeus vastaan ja antaa sen loistaa toisille opin ja elämän kautta. Mikään tumma tai likainen ei loista. Meidän on nyt noustava - herättävä - ja puhdistettava itsemme. Kaikki, mikä on turmeltunutta ja likaista, on pantava pois - synnin tahraamat vaatteemme, ennakolta omaksutut mielipiteemme, väärät tapamme ja tottumuksemme. Meidän on pukeuduttava valkeihin vaatteisiin, ajateltava taivaallisesti, omaksuttava pyhät tavat ja vaellettava valkeudessa. (Jes. 52:1-2; 55:7-11). Meidän tulee puhdistaa ajatuksemme, tiemme, kehomme, vaatteemme sekä kotimme sisältä ja ulkoa. Jumalan Hengen tulee saada puhdistaa ja kiilloittaa elämämme, jotta olisimme kokonansa kristittyjä. Sitten "Herran kunnia koittaa ylitsemme" ja "näkyy yllämme". Sitten me voimme loistaa niille, jotka ovat pimeydessä. Silloin on Jumalan kansa toisista erillänsä, erityinen kansa (4 Moos. 23:9), joka on siirtynyt "pimeydestä ihmeelliseen valkeuteen". (1 Piet. 2:9)
"Jos Hänen kansansa pysyy erillisenä ja maailmasta erotettuna kansana, joka tekee vanhurskauden, on Jumala heitä puolustava eivätkä mitkään heitä vastaan valmistetut aseet tule menestymään." (5 T 601. [1 Ts 280]
Jumalan kansa tarvitsee ensinnä ja ennen kaikkea tällaista mullistavaa sanomaa, tätä kehoitusta - ei kehoitusta tehdä sitä ja tätä, suorittaa erilaisia keräyksiä jne. Jumalan kansan tulee ensin herätä, tehdä parannus, pukeutua Kristuksen vanhurskauteen, saada Pyhän Hengen voitelu ja omistaa elävä voittava usko. Silloin se on kirkas. Silloin kolmannen enkelin sanoma on paisuva voimakkaaksi huudoksi, ja koko maa valkeneva Herran kirkkaudesta. Jumalan kansa on saanut lisää valoa. [sivu 13] Voimakas huuto ei ole oleva melua tai pelkästään suurta ihmisääntä tai ulkonaista kuohuntaa. Se merkitsee lisääntynyttä taivaallista valoa, armoa ja voimaa. Silloin on laskettu kaikki Herran alttarille, ja jokainen iltasateen saanut toimii Pyhän Hengen johdolla. Mitään inhimillisiä kehoituksia ei tarvita. Tähän on pyrittävä, mutta siihen ei päästä valmistuksitta.
"Tämä sanoma (sanoma, joka muodostaa voimakkaan huudon) näytti olevan lisäys kolmanteen sanomaan, liittyen siihen, kuten keskiyönhuuto liittyi toisen enkelin sanomaan 1844." (HK 308). [LH 316]
Voimakas huuto on siis lisäsanoma. Jos me emme halua tätä lisäsanomaa - enentynyttä valoa, armoa ja voimaa - ja valmistaudu sitä vastaanottamaan, niin meidät tullaan syrjäyttämään, so. jäämme vaille iltasadetta emmekä saa osallistua voimakkaan huudon työhön.
Jumalalla on sanoma kansalleen. Sitä julistavat ja tulevat julistamaan ne, jotka Jumala on sitä varten valmistanut ja jotka Hän siihen tehtävään kutsuu. Se ei ole sanoma, joka julistaa "rauha, rauha, ei hätää mitään", vaan se on "suora todistus" Laodikean enkelille ja hänen seurakunnalleen. Se on kutsu heräämään ja puhdistautumaan. Henkilöön katsomatta ja pelottomasti Herran valitsemat sanansaattajat noudattavat lähettäjänsä käskyä: "Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä." (Jes. 58:1). Syntisiä ovat ne, jotka elävät jatkuvasti synneissä ja rikollisia tilapäiset synnintekijät. Kaikkien on tehtävä parannus ja lakattava kaikesta synninteosta.
Jumalan lähettilään, varsinkin sananpalvelukseen erotetun, tulee julistaa sanoma sellaisenaan kuin se on tullut ylhäältä. Sana on saarnattava kirkkaasti ja puhtaasti. Jumalan sanan kaikkien puolten on päästävä esiin. Sana on julistettava lyhentämättömänä, niin että koko ihmiselämä on Jumalan sanan valokeilassa. Mikään ei ole Jumalan sanalle yhdentekevää. Kristillinen julistus koskee kaikkea. Mitä tässä olemme sanoneet [sivu 14] Raamatun sanasta, se koskee yhtä paljon Todistuksienkin sanaa. Emme siitäkään saa jättää pois mitään. Haluamme tässä "suoran todistuksen" kirjassamme olla uskollisia molemmille, niin hyvin Raamatun kuin Todistuksienkin sanalle.
Nyt "ei tarvita niinkään paljon suurilla lahjoilla ja arvonimillä varustettuja miehiä kuin sellaisia, jotka ovat suuria uskossa, pyhyydessä, pyhityksessä ja rakkaudessa. Miehiä, jotka ovat suuria Jumalan puolesta, suuria yksinkertaisuudessa, uskollisuudessa ja itsensä kieltämisessä - sellaisille uskotaan Jumalan sanoman, elämän ja siunauksien vieminen ihmisille sekä Hänen valtakuntansa edistäminen koko maailmassa." (Review and Herald 20.2.1930).
Tehtävänämme seuraavilla sivuilla ei ole etsiä virheitä ja vikoja saarnaajissa tai seurakunnan jäsenissä tai yhdyskunnassamme, vaan uskollisesti esittää pyhien kirjoituksien valoa Jumalan kansalle aikanamme, jotta kukin näkisi oman tilansa ja tarpeensa elävän Herran edessä. Emme voi olla sitä tekemättä. Jumala meitä auttakoon! Herran sana Hesekielille koskee myös meitä:
"Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi." (Hes. 3:18).
Herran lähettilään sanoista ilmenee, miten meidän tulee menetellä, jos olemme saaneet taivaan valoa, taivaan sanoman lähimmäisillemme:
"Jos uskon saaneeni valoa, täytän velvollisuuteni, jos esitän sitä toisille. Olettakaamme kuinka kävisi, jos kysyisin neuvoa muilta, miten tulisi menetellä sanoman kanssa, jonka olen saanut Herralta kansalle julistettavaksi. Silloin saattaisi ovi sulkeutua, niin ettei valo tulisikaan niille, joille Jumala oli sen lähettänyt. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, 'rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet... Ja [sivu 15] muutamat fariseuksista sanoivat Hänelle: Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi. Mutta Hän vastasi ja sanoi: Minä sanon teille; jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat'." (Review 18.2.1890).
Kun kerran Jumala on antanut sanoman, on se julistettava ja juuri sellaisena, kuin se on annettu.
Epäkohdat on huomattava, syyt heikkouden tilaan löydettävä ja todellinen tila tuotava julki. Kaikkia on varoitettava. Laodikean enkeli on sokea. Hengellinen sokeus on vaarallinen tila. Sellaisia on lisäksi vaikeata saada tajuamaan tilaansa ja tuntemaan Jumalan vanhurskauden tarvetta. He ovat taipuvaiset tulkitsemaan väärin kaiken, mikä tarkoittaa heidän parastaan. Jumalan muinaisen kansan silmiä oli miltei mahdotonta saada avatuksi. Jos he olisivat oivaltaneet, että heidän syntinsä hävittivät perustuksen heidän altansa, eivät he olisi sylkeneet profeettojen kasvoille, jotka varoittivat heitä heidän huonon tilansa johdosta. Päinvastoin he olisivat lausuneet profeetat tervetulleiksi keskuuteensa.
Tehkäämme me nyt paremmin. Lausukaamme jokainen suoran todistuksen eli herätys- ja uskonpuhdistussanoman tuoja sydämellisesti ja ennakkoluulottomasti tervetulleeksi keskuuteemme ja kuunnelkaamme häntä.
Jumala on armossaan antanut adventtikansalle suuren ja voimallisen sanoman. Kun Herra on hyvyydessään ja laupeudessaan antanut minunkin sitä jossain määrin ymmärtää ja koska tahdon sitä sekä rakastaa että seurata ja koska itse olen saanut sen välityksellä oppia tuntemaan itseäni paremmin ja saanut sen kautta apua, lohdutusta ja siunauksia, niin haluan tehdä jotain, jotta Jumalan äärettömästi rakastamat sisareni ja veljenikin tässä nykyisessä totuudessa siitä osallistuisivat. Muun mahdollisuuden puuttuessa olen eräiden sanoman ystävien myötävaikutuksella turvautunut tähän apukeinoon. Olen tuntenut sisäistä pakkoa menetellä näin. En ole voinut enkä tahtonutkaan vastustaa ääntä, joka puhuu sopusoinnussa Raamatun ja Todistuksien kanssa ja joka kehoittaa antamaan kansallemme [sivu 16] "ruokaa ajallaan". Ja koska lisäksi "Kristuksen rakkaus vaatii" ja koska on tehtävä työtä "niin kauan kuin päivä on", niin, apostolin sanoja käyttääkseni, "en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on", "kaikkea Jumalan tahtoa". Tunnen myös olevani velvollinen auttamaan toisia, varsinkin nuorempia totuudessa. Jäännöskansan tie on pidettävä raivattuna ja selvänä. - Epätäydellistä on kaikki inhimillinen, parhainkin, mutta totuus on täydellinen ja kirkas. Seuraavilla sivuilla olen parastani yrittäen koettanut Jumalan avulla tehdä pelastustiemme kaikille ymmärrettäväksi. En tahdo myöskään syyllistyä Jumalan kansan hukkumiseen "tiedon puutteessa" (Hoos 4:6, vanha käännös).
Puhuttuaan siitä, kuinka saatanan paulat ovat viritetyt eteemme yhtä todellisesti kuin Israelin kansan eteen ja kuinka me toistamme tuon kansan historiaa, profetian henki jatkaa:
"Kevytmielisyys, turhamaisuus, mukavuuden ja nautinnon rakkaus, itsekkyys ja epäpuhtaus lisääntyvät keskuudessamme. Nyt tarvitaan miehiä, jotka ovat lujia ja pelottomia julistaessaan Jumalan kaiken neuvon , miehiä, jotka eivät nuku niinkuin muut, vaan valvovat ja ovat raittiit." (5 T 160).
Ajatellessaan adventtiliikkeen ensimmäisiä vuosikymmeniä sisar White kauan ennen kuolemaansa sanoi: "Muistellessani mennyttä historiaamme ja nähtyäni jokaisen edistysaskeleen aina nykyhetkeen saakka, voin sanoa: Kiitos Jumalan! Kun. katselen, mitä Herra on tehnyt, täyttää sydämeni ihmettely ja luottamus Kristukseen johtajana. Meillä ei ole mitään aihetta pelkoon tulevaisuudesta paitsi jos unohdamme sen tien, jolla Herra on meitä kuljettanut ja mitä Hän on meille menneenä aikana opettanut." (LS 196). Pitäkäämme mielessämme nämä Herran sanansaattajan lausumat sanat.
Herralla on totisesti meille sanoma .- "sanoma, josta seurakunnan kohtalo riippuu". (HK 300).
Otettakoon taivaan Jumalan sanoma vastaan nöyryydessä ja hiljaisuudessa, vakavin sydämentutkisteluin ja rakastavaan Isään ja mahtavaan Vapahtajaan luottaen. [sivu 17]
Tämän sanoman vaatimattomana julistajana pyytää kirjamme* omalla tavallaan kansaamme palvella ja siunata.
Hämeenkyrössä 1950.
Tekijä.
* Tämä kansaamme varten kirjoitettu teoksemme perustuu monikymmenvuotiseen huolelliseen Raamatun ja profetian hengen runsaan kirjallisen tuotannon tutkimukseen. Tutkielmamme pohjana on siis kauttaaltaan innoitettu sana. Käytetty todistusaineisto, jonka luotettavuuden takaamme, on vakuuttava. Milloin muita lähteitä on käytetty, on siitä erikseen mainittu.
Siltä varalta, että joku tahtoisi meiltä tiedustella, olemmeko kysyneet lupaa Ellen G. White säätiöltä, jolla ainoastaan on sisar Whiten teosten julkaisuoikeus, kirjassa esiintyvien profetian hengen lausuntojen käyttämiseen, annamme seuraavan valaisun. Luvan saanti alunperin koskee yksinomaan sisar Whiten teosten painattamista alkukielellä tai kääntämistä ja julkaisemista muilla kielillä, ei laisinkaan niistä lainattuja lyhyitä otteita. Tunnettua on, että sisar Whiten kirjoista ja lehtiartikkeleista ovat tuhannet yhdyskuntamme työntekijät sadan vuoden aikana sisar Whiten eläessä sekä hänen, kuolemansa (1915) jälkeen aina tähän asti vapaasti, keneltäkään - Ellen G. säätiöltä tai joltain muulta johtavalta elimeltä - kysymättä lainanneet joko enemmän tai vähemmän otteita puheisiinsa, lehtikirjoituksiinsa ja kirjoihinsa. Sisar White itse ei pitänyt tätä menettelyä paheksuttavana, paitsi milloin hänen lausuntojaan sovellutettiin väärin tai käytettiin "ruoskana" tahi omien mielipiteiden taikka jonkin väärän asian tukemiseen ja todistamiseen. Jos nyttemmin on tehty tai vastaisuudessa tultaisiin tekemään päätös, ettei niitä ilman lupaa saisi käyttää edellä mainitussa tarkoituksessa, kuten tähän saakka, niin silloin jouduttaisiin mahdottomaan tilanteeseen. Se olisi samaa kuin kiellettäisiin Raamatun jakeiden käyttö puheissa, saarnoissa ja kirjallisessa tuotannossa ilman joltakin keskusjärjestöltä hankittua lupaa ja oikeutta. Emmehän toki halua palata pimeän keskiajan diktaattorijärjestelmään! "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana", kirjoitti apostoli Paavali [Kol 3:16], ja runsaasti asukoon teissä myös profetian hengen välityksellä saatu sana!
Lukuisista kirjassamme esiintyvistä sisar Whiten lausunnoista ilmenee, että profetian hengen välityksellä saatujen opetusten ja sanomien on tultava kansamme omaisuudeksi ja päästävä vaikuttamaan seurakunnissamme.
Mainittakoon samalla, että veljien päätöksestä lähetettiin Kirjatoimen julkaiseman kirjaseni "Päämäärän lähestyessä" käsikirjoitus Amerikkaan Ellen G. White säätiön tarkastettavaksi, joka hyväksyi sen ja myönsi sille julkaisuluvan. [sivu 18]
Aikamme on totisesti vaikea ja vakava, mutta tulevat päivät muodostuvat vielä synkemmiksi. Monet vaarat uhkaavat Jumalan kansaa. Profetian henki puhuu tästä seuraavasti:
"Päivät, joissa elämme, ovat vakavia ja tärkeitä ... Pahuuden voimat liittoutuvat ja vahvistavat itseään viimeistä suurta kriisiä varten." (9 T 11).
"Seisomme suurten ja vakavien tapahtumien kynnyksellä. Monet ennustukset ovat toteutumaisillaan nopeassa tahdissa. Kaikki voimat ovat ryhtymäisillään toimintaan. Historia tulee toistumaan. Vanhat uskonriidat herätetään uudelleen eloon, ja vaarat ympäripiirittävät Jumalan kansan joka puolelta. Ihmiskunta on jännittyneessä tilassa." (TM 116).
Vain harvat adventistit todella tuntevat aikain merkit. "Oi miten harvat tuntevat etsikkoaikansa! Miten harvat niistäkään, jotka tunnustavat uskovansa nykyisen totuuden, käsittävät aikain merkkejä tai tajuavat sitä, mitä ennen ajan loppua saamme kokea. Vielä tänään nautimme Jumalan suojelusta ja pitkämielisyyttä, mutta kuinka kauan enää Jumalan enkelit pidättävät tuulia?" (6 T 426).
Kukaan meistä ei voi edes aavistaa, miten hirveitä aikoja lähestymme. Viimeisiä päiviä koskevia ennustuksia tulee erityisesti tutkia. "Lähestyessämme maailman historian loppua meidän tulee [sivu 19] tutkia erikoisesti viimeisiä päiviä koskevia ennustuksia." (TM 116).
Meidän on alinomaa muistettava, että Kristuksen poistuminen pyhimmästä ja "Herran suuren ja peljättävän päivän" tulo tapahtuvat äkkiarvaamatta. "Kansa nauttii levostaan luullen olevansa turvassa ... Mutta tätä tosiasiaa (lopun läheisyyttä) tulisi suuren tuskan vallassa esittää kansalle. Tätä vakavaa totuutta, että Herran päivä tulee äkkiarvaamatta, ei tule terottaa ainoastaan maailman ihmisille, vaan myös omille seurakunnillemme." (General Conference Bulletin, 1922, s. 34).
Elämme ajassa, jolloin voidaan odottaa melkein mitä tahansa. Ihmiset ovat halukkaat, kuten Nebukadnessar aikanaan, antamaan melkein mitä hyvänsä, saadakseen tietää, mitä on tulossa ja miten heidän käy, mutta tulevaisuuden tuntee ainoastaan Jumala. Häneltä me tässä tutkielmassa tiedustelemme tulevia (Jes. 45:11) sekä sitä, mitä meidän on tehtävä. Haluamme kuunnella, mitä ennustukset sanovat, ja mitä puhuu profetian henki näinä viimeisinä päivinä.
Olemme saapuneet pahoihin päiviin, jolloin tulee ajatella paljon, mutta puhua vähän. (Aam. 5:13). Monet ennustukset täyttyvät aikanamme, mutta niitä selittäessämme teemme viisaasti, jos vaikenemme yksityiskohdista. Turvallisinta on odottaa ja valvoa sekä rukoillen etsiä jumalallista viisautta kyetäksemme heti huomaamaan, kun Jumalan sana käy täytäntöön. Erityisesti on meidän kartettava määräajoista puhumista, kuten Jeesuksen tulemisen läheisyyden mittaamista määrävuosissa.
"Sinä et pysty sanomaan, että Hän tulee yhden, kahden tai viiden vuoden kuluttua. Sinun ei tule myöskään lykätä Hänen tulemistaan sanoen, ettei se tapahtune vielä kymmeneen tai kahteenkymmeneenkään vuoteen. Jumalan kansan velvollisuus on pitää lamppunsa kunnossa ja palamassa sekä olla niiden ihmisten kaltaiset, jotka ylkäänsä odottavat, milloin hän palajaa häistä." (Review and Herald, 22. 3. 1892).
"Olen saanut kirjeitä, joissa on kysytty, olisinko saanut erityistä valoa armonajan päättymisen aikaan nähden. Olen [sivu 20] vastannut, että minulla on ainoastaan se sanoma, että on aika toimia niin kauan kuin päivä on, sillä tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Nyt, juuri nyt, on aika valvoa, tehdä työtä ja odottaa." (Review 9.10.1894).
Meidän tulee olla jatkuvasti valppaita ja varuillamme. "Erityisesti nykyaikana, kun maailman historia on päättymäisillään, Herra odottaa lapsiltaan vireätä ja höltymätöntä valppautta. Herra ei petä milloinkaan sitä, joka Häneen turvaa. Hänen lastensa vetäydyttyä Häntä lähelle pahalta suojaan, Hän säälistä ja rakkaudesta heitä kohtaan nostaa heidän puolestaan lipun vihollista vastaan. Älkää koskeko heihin, Hän sanoo, sillä he ovat minun. Minä olen heidät kätteni hipiään piirtänyt." (PK 571).
"Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette arvaa, Ihmisen Poika tulee!... Katsokoon jokainen, ettei hänessä ole yhtään avointa kohtaa, josta vihollinen voisi tunkeutua sisälle .. Ennustusten pelottava varoitus on tarkoitettu jokaiselle sielulle. Älköön kukaan tunteko itseään suojatuksi yllätyksen vaaralta. Älä salli kenenkään väärillä ennustuksien selityksillään riistää sinulta sitä vakaumusta, jonka sinulle on antanut niiden tapahtumien tuntemus, jotka osoittavat, että tuo suuri päivä on lähellä, oven edessä." (FCE 336).
Vihollinen koettaa eksyttää pois totuudesta myöskin väärien herätyksien välityksellä. Tähänkin nähden on valvottava ja oltava raittiit.
"Ennen kolmannen enkelin voimakasta huutoa synnyttää saatana herätyksiä uskonnollisissa yhtymissä johtaakseen totuuden hylänneet uskomaan, että Jumala on heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää rehelliset sekä johtaa heidät ajattelemaan, että Jumala yhä edelleen vaikuttaa kirkoissa, niiden hyväksi. Mutta valo loistaa, ja jokainen rehellinen sielu jättää langenneet kirkot, asettuen jäännöksen puolelle." (1 SG 172). [HK 290:1] [sivu 21]
Apostoli Paavali, puhuessaan viimeisten päivien Kristusta odottaville, sanoo: "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit." (1 Tess. 5:6). Siis: Silmät auki ja ymmärrys selväksi!
"Uhkaava kriisi lähellä." Tämä oli otsikkona sillä profetian hengen sanomalla, joka oli päivätty Melbournessa helmik. 18. p:nä 1892 ja osoitettu "vetoomuksena saarnaajille ja konferenssien johtokunnille" ja joka lähetettiin Pääjohdolle Wäshingtoniin. Sanoma oli tarkoitettu pasunan äänin herättämään valvomiseen, valppauteen ja varuillaan olemiseen. Siinä sanottiin mm.:
"Seisomme suurten ja vakavien tapahtumien kynnyksellä. Koko maa tullaan valaisemaan Herran kirkkauden tunnolla, kuten vedet peittävät syvät uomat. (Ilmeinen viittaus voimakkaan huudon aikaan - kirjoittaja). Ennustukset täyttyvät. Edessämme ovat myrskyiset ajat. Suuret riitakysymykset, jotka näennäisesti ovat olleet haudattuina pitkät ajat, herätetään uudelleen eloon. Uusiakin taisteluaiheita ilmaantuu. Uudet ja vanhat sekoitetaan toisiinsa. Tämä on tapahtuva varsin pian.
"Enkelit pidättävät neljää tuulta, ennenkuin erikoislaatuinen varoitustyö on suoritettu maailmassa. Mutta myrsky lähestyy, Ja pilvet latautuvat, ollen valmiina purkautumaan maan päälle. Monille tämä tulee niinkuin varas yöllä...
"Näin koko taivaan tarkkaavana odottavan tapahtumien puhkeamista. Jumalan valtakunnan suuressa ja kauan kestäneessä taistelussa maan päällä koittaa kriisi. Jotakin suurta ja ratkaisevaa on tapahtuva ja jo sangen pian. Jos se viipyisi, joutuisi Jumalan luonne ja valta epäilyksen alaiseksi. Taivaan asevarastot on avattu. Koko Jumalan kaikkeus ja sen varustukset ovat valmiina. Kun taivaan oikeus puhuu vain yhden sanan, tapahtuu hirvittäviä asioita maan päällä Jumalan vihan toimeenpanemina. Kuuluu ääntä ja jyrinää, nähdään salamoita, on maanjäristyksiä ja yleinen hävitys. Taivaan jokainen liike valmistaa maailmaa suurelle kriisille. [sivu 22]
"Nukkumiseen ei ole aikaa
Jokainen maallinen elementti kasvaa voimakkuudessa, Monia kansastamme, jolla on ollut suuri valo ja ihmeteltävä tieto, esittävät ne viisi nukkuvaa neitsyttä, joilla on lamput, mutta ei öljyä astioissaan. He ovat kylmiä, tunteettomia ja heidän vanhurskautensa on heikkoa ja vähenevää. Kun uusi elämä syvyydestä nousten alkaa levittäytyä ja täyttää kaikki saatanan välikappaleet vähää ennen suurta ja lopullista taistelua ja kamppailua, niin silloin korkeudesta laskeutuu uusi valo, uusi elämä ja uusi voima, vallaten Jumalan kansan, ne, jotka eivät ole kuolleet rikkomuksissa ja synneissä, kuten monet nyt ovat... Ainoa kallio, joka on varma ja luja, on Aikakausien Kallio. Ne, jotka rakentavat tälle Kalliolle, ovat turvassa." (Special Testimonies for Our Ministers, Sarja A, No. 1, ss. 66-68 tai Appeal to Ministers and Conference Committees, s. 39).
Tämän sanoman tultua jotkut avasivat sydämensä "uudelle valolle, uudelle elämälle ja uudelle voimalle". Olkoon niitä monta, jotka kuultuaan tämän vakavan sanoman sekä kaiken sen, mitä seuraavilla sivuilla esitetään, avaavat sydämensä valolle, elämälle ja voimalle.
Uskomme, että tämä ennustus täyttyi osittain molempien maailmansotien aikana, sillä olivathan ne "myrskyisiä aikoja". Ennustuksessa mainittu "uhkaava kriisi", "maailman suuri kriisi", on vielä edessäpäin, mutta se tulee pian. "Kansojen vihan" näyteltyä osansa loppuun alkaa "Jumalan viha". Ilm. 11: 18. "Taivaan oikeuden sana" tullaan pian kuulemaan. Oletko valmis sille hetkelle?
"Alhaalta kotoisin oleva voima toimii tuodakseen näyttämölle murhenäytelmän viimeiset suuret tapahtumat." - "Rikkomukset ovat saavuttaneet miltei rajansa. Sekasorto täyttää maailman, ja ihmiset joutuvat pian suuren kauhun valtaan. Loppu on hyvin lähellä. Meidän, jotka tunnemme totuuden, tulee valmistua sille, mikä on pian puhkeava maailman ylitse yllättävällä hämmästyksellä." (8 T 28). [sivu 23]
Jumalan työn tulee olla syvällekäypää. "Ellei mielissämme ja sydämissämme tapahdu syvempi armon työ, emme saa milloinkaan nähdä Jumalan kasvoja." (7 T 205). "Israel, valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi!" (Aam. 4:12).
Ja te Herran voidellut, saarnaajat sekä kaikki muut "Herran aseenkantajat", "puhdistautukaa!" (Jes. 52:11). Te "Siionin muurien vartijat", "puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia... sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä.... Se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta." (Jooel 2:1; 1: 5). Antakaa varoituksen äänen kuulua varhain ja myöhällä. Pasunastanne tulee lähteä selvä ääni. (1 Kor. 14: 8). Valmistakaa kansa kiiruusti, sillä koetuksen päivät lähestyvät nopeasti, niin, ne ovat oven edessä. Paimenet, älkää kaitseko enää itseänne vaan Herran nälkäisiä ja vaarassa olevia lampaita. Herran palvelija ei sano nyt: "Rauha, rauha, ei mitään hätää." Ei hän puolustele seurakunnan tilaa, sanoen sitä hyväksi, sillä se ei ole totta. Jos koska, niin nyt on hätä. Ettekö näe hirvittävän vaaran uhkaavaa lähestymistä? Puheemme Kristuksen tulemisesta, ajan merkeistä, vaikeista ja vakavista ajoista, ei merkitse mitään, ellei se johda äärimmäisiin ponnistuksiin kansamme valmistamiseksi. Nyt on sanottava jokaiselle: "Pakene henkesi tähden!"
"Jumalan alttarin elävien hiilien koskettamilta huulilta tulee nyt kuulua sanomia. Vakavia, puhdistettuja sanoja tulee puhua. Hartaita, sydäntämurtavia rukouksia tulee lähettää taivaaseen. Työntekijöiden tulee toisella kädellä pitää kiinni Kristuksesta ja toisella tarttua syntisiin, vetäen heidät Vapahtajan luo." (8 T 29).
"Maailmassa vallitsee hirvittävä tila. Armon enkeli käärii kokoon siipensä, valmistuen poistumaan. Jumalan hillitsevä voima on jo vetäytymässä pois maan päältä." (8 T 49). "Jo on hetki unesta nousta!" [sivu 24]
Tarkoituksemme tätä kirjaa kirjoittamaan ryhtyessämme ilmaisevat seuraavat kaksi Uuden Testamentin jaetta:
Adventtikansalle on uskottu tämän viimeisen sukupolven aikana erikoinen tehtävä - julistaa kaikelle maailmalle viimeistä armon ja varoituksen sanomaa sekä ilmoittaa Herramme Jeesuksen pikaisesta saapumisesta. Maailman kaikista osista yhtenään saapuvat tiedot ovat ilahduttavia. Sanoma alati etenee. Noin 700 kielellä ja murteella sitä julistetaan. Annamme täyden tunnustuksen lähetyssaarnaajiemme itsensäkieltäville ponnistuksille, samoin konferenssiemme evankelioimistyölle, laitostemme ja kirjallisuutemme levittäjien kestävyyttä kysyvälle työlle. Tämä kaikki on tärkeää ja tehtävämme. Kirjamme tarkoituksena ei kuitenkaan ole puhua tehtävämme tästä puolesta, siis työstä ulospäin, vaan siitä puolesta, mikä koskee työtämme seurakunnan sisäpuolella sen itsensä hyväksi. Tehtävämme toinen osa sisältää Jumalan seurakunnalleen lähettämien sanomien julistamista, siis työn sisäänpäin. Siitä kirjassamme on puhe. Älkäämme odottako siltä mitään muuta, mutta [sivu 25] se, mitä se sisältää, on elintärkeää ja alusta loppuun varteen otettavaa.
On luvattu, että adventtikansan keskuudessa ennen Vapahtajan tulemusta syntyy suuri ja perusteellinen herätys ja uskonpuhdistus. Raamatun ja profetian hengen välityksellä on jäännöskansalle annettu paljon valoa, selviä sanomia, jotka kansamme täytyy saada kuulla ja tietää. Jonkun täytyy ilmoittaa ne seurakunnalle.
Jumalan kansalleen lähettämä valo on erittäin tärkeä nyt, koska Jumalan kansa saa pian käydä koettelevien ja seulovien olosuhteiden läpi. Jumalan ilmaisemat totuudet, ollen pelastuksen kannalta erittäin tähdellisiä, kutsuvat sekä saarnaajia että jäseniä ratkaisevaan toimintaan kaikesta maailmallisuudesta erottautumiseksi sekä lujalle kallioperustukselle pääsemiseksi, tulemaan kuuliaisiksi kaikelle seurakunnan saamalle totuudelle, jotta he varjeltuisivat siltä tuholta, joka on kohtaava jokaista syntistä.
Elämme sen ajan loppukautta, jolloin 144,000 merkitään. Tämä työ ennättää pian voimakkaaseen ja ripeään loppuvaiheeseensa. Meillä ei ole vähääkään aikaa hukattavaksi. Jo kauan sitten Herran sanansaattaja kehoitti meitä "pyrkimään kaikella sillä voimalla, mitä Jumala on meille antanut, 144,000 joukkoon" (Review 9.3.1905). Herra on antanut meille riittävästi valoa tietääksemme, mitä sinetöimisellä on ymmärrettävä, milloin, miksi ja missä se suoritetaan.
Koko totuutta ei ilmoiteta yhdellä kertaa ennakolta. Jumalan järjestys on, että Pyhä Henki "johdattaa kaikkeen totuuteen". "Vanhurskasten polku... kirkastuu kirkastumistaan." Paavali sanoo, että kristitty käy tiellään "uskosta uskoon" ja "kirkkaudesta kirkkauteen". (Joh. 16:13; San. 4:18; Room. 1:17; 2 Kor. 3:18).
Kun suuri katolinen luopumus, paavinvalta, oli heittänyt totuuden maahan (Dan. 8:12), alkoi ennustettuun aikaan Raamatun pyhien totuuksien päivänvaloon tuominen, ei kaikkea yhdellä kertaa, vaan asteittain, totuus totuudelta.
Tämän periaatteen mukaisesti saimme Raamatunkin: Mooses kirjoitti Raamatun ensimmäisen osan. Ei hänkään saanut kaikkea sitä valoa, mitä Jumala aikoi ilmaista kansalleen asteittain myöhempinä aikakausina. Sitten tuli pitkän ajanjakson kuluessa ensin yksi profeetta, sitten toinen ja niin edelleen aina Johannes Kastajaan asti. Sen jälkeen esiintyivät valon ja totuuden välittäjinä itse Jeesus ja Hänen apostolinsa sekä uskonpuhdistajat ja lopun ajan tultua William Miller, E. G. White y.m.
Raamatun kirjoittajat, profeetat ja apostolit sekä kaikki muut, joiden välityksellä on annettu uutta valoa - sanomia, nykyistä totuutta - ja jotka ovat sitä aikalaisilleen julistaneet, ovat myös pitäneet hallussaan "taivaan valtakunnan avaimia". Näin ollen on taivaan sanoma, jota Jumalan valitut palvelijat ovat julistaneet, ollut varustettu kaikella voimalla, ja sen mukaan ihmisen ikuinen kohtalo määräytyy.
Avaimilla ei siis ole ymmärrettävä itseään seurakuntaa, vaan sitä sanomaa, jota se julistaa. Näin ollen ei yhdelläkään yksilöllä tai ihmisryhmällä sellaisinaan ole taivaan hyväksymää sitomis- tai päästämisvaltaa paitsi siinä tapauksessa, että ovat saaneet sanoman suoraan taivaasta julistettavaksi omalle ajalleen. Jumalan valtakunnan evankeliumin julistajalla on sanoma, jolla hän sitoo ja päästää Kristuksessa. "Seurakunnan historiassa on ollut aikoja, jotka tunnetaan jostakin erityisestä, aikaa ja Jumalan kansan tarvetta vastaavasta totuudesta." (ST 739). Niin on ollut ammoisista ajoista saakka. Niin on tänäkin päivänä.
Nooalle oli annettu avaimet. Hänellä oli sanoma. Taivaassa hyväksyttiin hänen sitomisensa ja päästämisensä. Siitä on [sivu 27] todistuksena se seikka, etteivät "tuonelan portit" voittaneet arkkia. Aabrahamilla samoin oli taivaan avaimet. (1 Moos. 12: 3). Mooses käytteli niin ikään taivaan valtakunnan avaimia. (Ks. 4 Moos. 16:28-32). Moosekselta avaimet siirtyivät Herran profeetoille. Ne olivat Kristuksen hallussa Hänen maan päällä ollessaan. Hän luovutti ne apostoleilleen. Apostolien seuraajat tekivät saman erehdyksen kuin Mooseksen jälkeläisetkin. Läpi pimeän keskiajan, erityisesti uskonpuhdistuskaudella, on Jumala uskonut palvelijoilleen sanoman sanoman jälkeen ja herättänyt liikkeen liikkeen jälkeen jumalallisin valtuuksin.
Mutta halki uskonpuhdistuksen William Millerin kutsumiseen asti, toistui yhä uudelleen totuudesta luopuminen, kunnes kaikki protestanttiset kirkot Millerin päivinä hylkäsivät omalle ajalleen kuuluvan sanoman. He osoittautuivat siten arvottomiksi pyhien avainten haltijoiksi. Miller ja hänen työtoverinsa omistivat avaimet, kunnes koitti seuraavan Jumalan sanoman ilmoittamisen aika, jolloin avaimet siirtyivät milleriläiseltä liikkeeltä seitsemän[nen]päivän adventistiyhdyskunnalle. Mutta jos se nyt syrjäyttäisi Jumalan kehoituksen voidella silmänsä Kristuksen sille tarjoamalla silmävoiteella, menettäisi sekin avaimet - niille, jotka vastaanottavat laodikeasanoman ja tulevat julistamaan voimakkaan huudon sanomaa. (Ks. HK 307-309). Ja mikä murhenäytelmien murhenäytelmä! Sen juuri Laodikea sokeudessaan tekeekin, toistaen siten menneiden aikakausien Jumalan kansan historiaa. Siitä todistavat kirjoitukset vakuuttavasti.
"S.p. adventistit ovat olemassa samasta syystä kuin Nooa, joka sai kutsun julistaa lähestyvää tuomiota aikanaan; kuin Joona lähetettiin varoittamaan Niiniveä sitä uhkaavasta tuhosta; kuin Johannes Kastaja huutavana äänenä erämaassa kehoitti valmistautumaan Messiaan tulolle; kuin Luther, Zwingli, Knox ja Wesley-veljekset ym. kutsuttiin suuren hengellisen herätyksen välikappaleiksi päivinään. Taivas tahtoi antaa totuutta ihmisille, käyttäen noita itsessään halpoja, mutta halukkaita toimimaan, sanansaattajina." (F. M, Wilcox, Heart-to-Heart Talks, s. 217). [sivu 28]
Määräajan tultua on sanoma julistettava selkeänä ja peittelemättömänä.
"On aikoja, jolloin moitteen ja nuhteen sanat ovat tarpeellisia. Oikealta tieltä poikenneet on herätettävä huomaamaan vaaransa. On esitettävä sanoma, joka ravistaa heistä uneliaisuuden, mikä kahlehtii heidän tuntoaan. Hengellisen uudistumisen täytyy tapahtua, jotteivät sielut hukkuisi synneissään. Annettakoon totuuden sanoman terävänä, kaksiteräisenä miekkana tunkeutua sydämiin. Vedotkaa heihin tavalla, joka saa välinpitämättömät heräämään ja mielettömät, harhailevat sielut palaamaan takaisin Jumalan tykö ... Antakaa oikeaa ruokaa ajallaan sekä nuorille että vanhoille, niin pyhille kuin syntisillekin. Sanottakoon viivyttelemättä kaikki, mitä voidaan sanoa seurakunnan herättämiseksi unestaan. Älköön hukattako vähääkään aikaa sellaiseen, mikä ei ole tarpeellista ja mikä ei kuulu kansan nykyisiin tarpeisiin." (CWE 13-14).
Tarvitaan työntekijöitä, paimenia, jotka ruokkivat laumaa. "Totuuden opettajien tulee olla viisaita... Heidän tulee antaa oikeaa ruokaa ajallaan Jumalan laumalle. Heidän tulee olla miehiä, jotka eivät suostu vähääkään madaltamaan elämän mittapuita." (GW 127).
"Seurakuntaa on ruokittava taivaan mannalla ja se on jätettävä yksinomaan Hänen armonsa varaan." (TM 17).
"Olen saanut erityistä opetusta Jumalan kansaa varten, sillä vaaralliset ajat ovat edessämme. Hävitys ja väkivalta lisääntyvät maailmassa, ja seurakunnassa on nousemassa ihmismahti. Luottamuspaikoille valitut pitävät hallitsemista erikoisoikeutenaan." (9 T 270).
Kansamme tarvitsee sille lähetettyä valoa, mutta saatana koettaa pidättää sen heiltä. "Saatanan erikoisena päämääränä on koettaa pidättää tämä valo Jumalan kansalta, joka sitä niin kipeästi tarvitsee näiden viimeisten päivien vaarojen keskellä." (LS 201 -202). [sivu 29]
Valo ohjaa, osoittaa vaarat ja varjelee niistä, mutta se myös koettelee meitä: "Herra lähettää meille valoa koetellaksensa meitä, minkä hengen lapsia me olemme. Älkäämme pettäkö itseämme." (CWE 43).
Meille on osoitettu selvät suuntaviivat, joita meidän tulee noudattaa. "Jumala on puhunut meille sanansa kautta. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen Todistuksien välityksellä." (8 T 298). "Meidän tulee noudattaa profetian hengen välityksellä annettuja suuntaviivoja." (8 T 298).
Jumalan kansan omassa keskuudessa - ei vain sen välityksellä maailmassa - on suoritettava määrätty työ. "Minä tiedän, että määrätty työ täytyy suorittaa Jumalan kansan hyväksi, sillä muuten ei monikaan ole valmis vastaanottamaan sen enkelin valoa, joka tulee alas taivaasta ja valaisee koko maan kirkkaudellaan." (TM 468; LS 327).
Seurakunta on valmistettava voimakkaan huudon valolle ja työlle.
Kuinka kukaan meistä uskaltaa lähteä tulevaisuuteen ilman että määrätty työ, armon syvempi työ, meissä tapahtuu ja jatkuu päivittäin? Meille on sanottu, että "vain harvat tietävät, mitä seurakuntamme tulevat kokemaan". (5 T 76). Totisesti on syvä herääminen, läpikotainen uudistus ja perusteellinen valmistautuminen välttämätön. Siksi onkin profetian henki sanonut:
"Jumala kutsuu heti tapahtuvaan parannukseen ja uskonpuhdistukseen. On aika, että sen kansan keskuudessa, joka odottaa Herran toista tulemusta, tapahtuu suuri muutos. Pian tapahtuu ennen kuulumattomia asioita. Jumala pitää meitä vastuussa siitä, miten me käsittelemme totuutta. Uskomme ja tekojemme puhtaus ratkaisee tulevaisuutemme.
"Jumala on tosissaan meihin nähden. Hän on antanut jokaiselle hänen tehtävänsä. Kunkin on suoritettava oma osansa. [sivu 30] Selvä ja täsmällinen todistus on annettava, sillä kansa on valmistettava kohtaamaan sellaista ahdistuksen aikaa, jollaista ei ole ollut siitä saakka kuin ihmiset tulivat olemaan." (MM 38).
Tähän välttämättömään herätys- ja uskonpuhdistustyöhön Jumala kutsuu kansaansa kirjammekin välityksellä. Meidän tulee ottaa kutsu ilolla vastaan ja olla asiaan innostuneita sekä koettaa sitä kaikin voimimme edistää. Tämä "suuri työ kansamme keskuudessa" täytyy suorittaa. (HK 137).
Annamme Jumalan näillä sivuilla puhua peittelemättä omasta ja kansamme tilasta, annamme Hänen Henkensä ja sanansa tunkeutua syvimpiin sopukoihin asti niin että näkisimme kaiken, mikä edessämme olevana aikana, joka on koetteleva ja vaikea, voisi aiheuttaa meille lankeemuksen ja jotta Vapahtaja saisi tilaisuuden puhdistaa meidät. Jonkun mielestä esittämämme kuva voi tuntua liian synkältä ja masentavalta, mutta se on kuitenkin se kuva, minkä Raamattu ja profetian henki kansastamme antaa eikä meillä ole lupa sitä muuttaa, ei edes lieventää. Uskollisen Todistajan todistus on esitettävä sellaisenaan, ja mitä pikemmin se tehdään, sitä parempi. Pakoilu on turhaa. Vilpittömät sielunsa pelastuksesta huolehtivat iloitsevat Herran suorista puheista. He rukoilevatkin, että Herra heitä tutkisi ja koettelisi ja näyttäisi heille, mitä itse eivät tiedä ja missä vielä ovat väärässä.
Toisaalta tulemme havaitsemaan, että seuraavilla sivuilla tullaan puhumaan monin verroin enemmän siitä, kuinka Jumala rakastaa lapsiaan, tahtoo ja voi auttaa ja pelastaa, kantaa ja antaa voiton kaikessa, kuinka Hän rohkaisee ja lohduttaa, kehoittaa ja innostaa kestävyyteen ja kilvoitteluun sekä kaikessa luottamaan ja turvaamaan Häneen. Hänellä on voimaa, kuten Jumalan lasten kokemus kautta aikojen on osoittanut. Apua ja voimaa annetaan kuitenkin vain niille, jotka hätänsä ja tarpeensa tuntien kääntyvät Hänen puoleensa. Tosi parantumista toivova sairas tutkituttaa itsensä erikoislääkärillä perusteellisesti tunteaksensa vikansa ja voidaksensa hoitaa itseänsä oikein [sivu 31] parannusmenetelmin. Suuri Lääkäri, Uskollinen Todistaja, ilmoittaa meille peittelemättä vikamme ja osoittaa parantumisen tielle. Kirjamme tahtoo palvella Hänen välikappaleenaan molemmissa tarkoituksissa. Kiittäkäämme Vapahtajaa siitä, että Hän armossaan tahtoo valaista ymmärryksemme ja sydämemme ja aukaista sielumme silmät tunteaksemme todellisen tilamme. Pyhä Henki käyttää ensin sanan lain terää "nuhdellakseen" niitä, joita Herra rakastaa ja sitten evankeliumin sanalla lääkitäkseen haavoitetut sydämet. Tätä järjestystä noudattaa sanoma Laodikeallekin. Armo kuuluu vain katuville syntisille. "Terveet eivät tarvitse parantajaa." Se on Jumalan luomisjärjestys. Aamu ja päivä seuraavat synkkää yötä. "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
"Tänä meidän aikana, juuri ennen Kristuksen saapumista taivaan pilvissä, on suoritettava samankaltainen työ, minkä Johannes Kastaja suoritti. Jumala kutsuu miehiä, jotka tahtovat valmistaa kansan, joka kestää Herran suurena päivänä... Meidän sanomamme täytyy olla yhtä suora kuin oli Johanneksen sanoma ... Meidän työmme tulee suorittaa yhtä suurella uskollisuudella ... Meillä tulee olla samanlainen hengellinen kokemus kuin oli hänellä. Meissä täytyy tapahtua samankaltainen työ. Meidän tulee nähdä Jumala, ja Häntä katselemalla kadottaa itsemme." (8 T 331-333).
Emme voi välttää "suoraa todistusta"; se tulee esitetyksi adventtikansalle kaikkialla. Se jakaa kansamme sisällisesti kahteen osaan. Näin on kirjoitettu:
"Kysyin näkemäni seulomisen merkitystä, ja minulle osoitettiin, että sen aiheuttaa se suora todistus, jonka Uskollisen Todistajan neuvo Laodikean seurakunnalle muodostaa. Se vaikuttaa vastaanottajan sydämessä, johtaen hänet korottamaan vanhurskauden lippua (mittapuuta) ja julistamaan suoraa totuutta. Jotkut eivät siedä tätä suoraa todistusta. He rupeavat sitä vastustamaan. Seurauksena on seulominen Jumalan kansan keskuudessa." (HK 300).
Näistä ennakolta saaduista ilmoituksista ja varoituksista [sivu 32] huolimatta on oleva, kuten profetian henki sanoo, suoran todistuksen vastustajia.
"Jotkut työntävät luotaan elävän todistuksen... On ollut ja yhä on sellaisia, jotka tahtovat, että kaikki tapahtuisi hiljaa ja tasaisesti, häiriöttä. He eivät näe suoran todistuksen tarpeellisuutta ... Seurakunnassa on esiintynyt vastustusta suoraa todistusta kohtaan... Luovuttuaan Jumalasta seurakunta halveksii selvää todistusta, valittaen sen ankaruutta ja kovuutta. Se on surullinen lausunto seurakunnan penseästä tilasta. Niin kauan kuin Jumalalla on seurakunta, on Hänellä niitä, jotka huutavat kurkun täydeltä eivätkä säästä, jotka hänen välikappaleinaan nuhtelevat itsekkyydestä ja synneistä ja jotka eivät pidäty ilmoittamasta Jumalan kaikkea neuvoa, tahtovat ihmiset kuulla tahi eivät tahdo. Minä näin, että jotkut nousisivat vastustamaan suoraa todistusta. Se ei miellytä heidän luonnollisia tunteitaan. He tahtoisivat, että heille puhuttaisiin mieluisia asioita, jotka vaikuttaisivat heidän korvissaan rauhoittavasti. Minä näen seurakunnan olevan vaarallisemmassa tilassa kuin se on ollut milloinkaan. Vain harvoilla on kokemususkonto. Seulomisen täytyy tapahtua pian seurakunnan puhdistumiseksi." (2 SG 283,284).
Sinä ehkä sanot, ettet sinä tajua tätä "suoraa todistusta". Sinä voit käsittää sen, jos tahdot. "Jos tulee sanoma", niinkuin profetian henki sanoo tulevankin, "jota sinä et ymmärrä, niin ota vaivaksesi kuunnella sanoman tuojan esittämiä perusteita, verraten kirjoitusta toiseen, jotta saisit tietää, perustuuko se Jumalan sanaan taikka ei." (Testimonies on Sabbath-School Work, ss. 65, 66; Counsels on Sabbath-School Work, s. 29).
Tässä on sanottu, miten tähän kirjaamme on suhtauduttava. "Kun jotakin sanomaa esitetään Jumalan kansalle ei heidän tule nousta sitä vastustamaan; heidän on etsittävä Raamattunsa ja verrattava sitä (sanomaa) lakiin ja todistukseen. Jos se ei kestä tätä koetusta, ei se ole oikea. Jumala tahtoo, että mielemme avartuvat." (TM 119).
Älkäämme menetelkö muinaisen Israelin tavoin, kun Jumala [sivu 33] meille puhuu suoraan ja peittelemättä. Saatana vietteli tuon kansan pilkkaamaan Jumalan sanansaattajia ja halveksimaan Hänen sanaansa sekä häpäisemään Hänen profeettojansa, "kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut." (2 Aik. 36:16).
Viisaat eivät tänä aikana "halveksi profetoimista." (1 Tess. 5:20). "Ne (Todistukset) ovat valon sanoma Herralta. Jos jäämme odottamaan joitakin voimakkaampia kehoituksia tai parempia tilaisuuksia, voidaan valo ottaa meiltä pois, ja me jäämme pimeyteen." (5 T 69).
Ei ole aikaa nukkua eikä vitkastella. Nyt on toimittava ja valmistettava Jumalan kansa. Se on tehtävämme. "On hälyyttävä tosiasia se, että välinpitämättömyys, uneliaisuus ja tylsyys ovat olleet tunnusomaisia piirteitä vastuunalaisilla paikoilla olevissa miehissä sekä se, että ylpeys jatkuvasti kasvaa, samoinkuin se, että Jumalan Hengen varoitukset huolestuttavassa määrässä syrjäytetään. Ne aidat, jotka Jumalan sana on pannut Hänen kansansa ympärille, rikotaan. Miehet, jotka ovat tunteneet tien, jolla Jumala on johdattanut kansaansa menneisyydessä, ovat lyöneet kättä maailman kanssa, sen sijaan että olisivat kysyneet vanhoja polkuja ja puolustaneet asemaamme erityisenä kansana." (4 T 513).
"Nyt, juuri nyt, tulee Herran kansan ilmaista uskollisuutta ja kuuliaisuutta. On tullut aika, jolloin Herra tahtoisi kaikkien niiden, jotka haluavat Häntä kunnioittaa, määrätä kantansa ja asettua lujalla päättäväisyydellä totuuden ja vanhurskauden puolelle. Meidän ei tule jäädä enää kauemmaksi aikaa sekajoukoksi. Niiden, jotka tunnustavat olevansa Jumalan sanan seuraajia, täytyy olla suorasukaisia, vilpittömiä, puhtaita ja pyhiä." (Review 21.12.1905).
Herran sanansaattaja "näki, että valossa oli vain harvoja sellaisia, joilla oli erottamiskykyä ja hengellisyyttä" (2 T 439). Kaikkien sellaisten, missä niitä on, ryhmässä tai seurakunnassa, tulee vetäytyä yhteen rukoilemaan, tutkimaan, pyhittäytymään Herralle sekä toimimaan kansamme hyväksi. On [sivu 34] sanottu: "Samankaltaiset tuntevat vetovoimaa toisiinsa. Ne, jotka juovat samasta siunausten lähteestä vetäytyvät lähelle toisiaan. Uskovien sydämissä asuva totuus vie siunattuun ja autuaaseen yhtäläistymiseen .... Pyhyyden ja totuuden hengellinen magneetti vetää puoleensa puhtaan metallin, samalla kuin se työntää luotaan ala-arvoisen ja väärennetyn." (5 T 100-101). [Ts 88]
Herätkööt ja nouskoot nyt kaikki valon ja päivän lapset - päivä lähestyy! Valmistautumisen ja toiminnan aika on hyvin lyhyt.
Joskus on esitetty väite, että meidän kaikkien, saarnaajat mukaanluettuna ja ennen kaikkea juuri heidän, tulee työskennellä yksinomaan seurakunnan ulkopuolella olevien ns. kääntymättömien parissa, ikäänkuin ei Jumalalla olisikaan mitään sanomaa seurakunnalle itselleen. Seurakunnassa olevat muka jo ovat maailmasta voitetut, "tallella ja turvassa". Tämä on, missä niin uskotaan, väärä ja vaarallinen käsitys. Kuten jälempänä tulemme osoittamaan, on Jumalalla adventtiseurakunnallekin vakava ja tärkeä sanoma aikanamme, vieläpä niin vakava, että siitä "riippuu seurakunnan kohtalo". Seurakunnassa on "paljon kääntymättömiä", välinpitämättömiä ja nukkuvia. Seurakunta on Laodikea-tilassa. Sille on lähetetty sanoma, erityinen herätys- ja uskonpuhdistussanoma, joka on yhtä tärkeä kuin sanoma maailmalle. Sitä on julistettava seurakunnillemme yhtä uskollisesti kuin maailmallekin vietävää sanomaa. Seurakunta, johon sieluja maailmasta kutsutaan, on pidettävä hengellisesti kunnossa. Luopumusten aikoina on jopa tärkeämpääkin pelastustyö itse seurakunnassa kuin seurakunnan työ maailmassa.
Profeetat lähetettiin työhön Jumalan tunnustavan kansan keskuudessa. Mooses, Elia, Eliisa ym. sekä kaikki ns. kirjaprofeetat Jesajasta Malakiaan asti työskentelivät herättäjinä ja uskonpuhdistajina oman kansansa eli seurakuntansa keskuudessa. Johannes Kastaja lähetettiin samoin seurakunnan keskuuteen. Jeesus itse ja Hänen apostolinsakin ensialussa työskentelivät yksinomaan Israelin keskuudessa. Luther ja toiset uskonpuhdistajat suorittivat työnsä katolisen kirkon keskuudessa. Samaa on sanottava adventtiliikkeen uranuurtajien työstä [sivu 35] 1840-44. He vaikuttivat etupäässä kristikunnassa, kunnes syntyi adventistiyhdyskunta, jolle uskottiin viimeisen sanoman julistaminen kaikille maan päällä asuvaisille.
Adventistiyhdyskunta tarvitsee yhtä paljon "profeettojen sanomaa" kuin konsanaan muinainen Israel profeettojen päivinä. Tästä enemmän tuonnempana. Se onkin saanut erityisen sanoman profetoimisen hengen välityksellä. Profeetta on ollut tämän kansan keskuudessa. Olemme saaneet "suoran todistuksen", mikä on esitettävä seurakunnalle. Sen "tulee vaikuttaa (elää) seurakunnan keskuudessa", kuten Todistuksissa sanotaan. Jos siis olet itse ottanut vastaan herätys- ja uskonpuhdistussanoman, niin julista sitä rohkeasti toisille seurakunnassa. Se on Jumalan tahto.
"Jumalan tunnustava kansa on ryhtynyt sovitteluihin pimeyden valtojen kanssa. Suoraa todistusta tulee jälleen julistaa. Taivaan tie ei ole sileämpi nyt kuin Vapahtajan päivinä. Kaikki syntimme on pantava pois. Jokaisesta rakastamastamme itsemme tyydyttämistavasta, joka on haittana uskonelämällemme, tulee luopua. Oikea silmä tai oikea käsi on uhrattava, jos se pahentaa meitä. Olemmeko halukkaat hylkäämään oman viisautemme ja ottamaan vastaan taivaan valtakunnan kuin pieni lapsi? Olemmeko valmiit eroamaan omasta vanhurskaudestamme? Haluammeko erota mieluisestamme maailman seurasta. Tahdommeko kieltäytyä ihmisten suosiosta?" (5 T 222).
Kun nyt oivallamme, mitkä ovat tarpeemme ja mikä on tehtävämme ajallamme ja nykyhetkellä, niin älkäämme enää aprikoiko ja viivytelkö. Sanomme sen tähden kansallemme, ennen kaikkea sen johtajille ja saarnaajille, edessämme olevaan työhön, tehtävään taisteluun nähden, kuten sanoi Winston Churchill Englannin kansalle 1947, hänen sanojaan käyttääksemme: "Ryhtykäämme tehtäväämme, taisteluumme ja työhömme. Käyköön kukin osaansa ja jokainen paikalleen. Käykäämme yhdessä eteenpäin. Ei tule menettää viikkoakaan, ei päivääkään, ei edes tuntiakaan." (Signs of the Times 18. 2. 1947).
"Läpikotaisen herätyksen ja uskonpuhdistuksen aika on tullut!"
Ennenkuin voimme kyllin selvästi nähdä, että me kansana ja yksilönä tarvitsemme kipeästi herätystä ja uudistusta, on meidän sitä ennen todettava oma henkilökohtainen tilamme ja kansamme tila. Sen ilmoittaa meille peittelemättä Raamattu ja profetian henki kirjoituksissaan. Kuunnelkaamme vilpittömällä mielellä ja ennakkoluulottomasti, kun Uskollinen Todistaja paljastaa meille tilamme ja tarpeemme. Emme voi eikä ole tarpeellista esittää kaikkea mitä asiasta on sanottu, mutta kuitenkin sen verran, ettei epäilyksille jää vähintäkään tilaa. Lausunnot, joita eri ajoilta poimimme, ovat vakuuttavia.
Emme pysty sanomaan, missä määrin ne koskevat meitä, Suomen adventtikansaa, sen tietää ainoastaan Uskollinen Todistaja. Tiedämme kuitenkin niin paljon, että sanoma kuuluu meillekin, olimme millä hengellisen kehityksen portaalla tahansa. Emme tee poikkeusta. Tästä tietoisina herkistäkäämme sielumme korvat tarkkaavina kuuntelemaan koko sanomaa. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo". Sovittakoon meistä kukin itseensä tämän taivaan lähettämän tärkeän sanoman, suoden toisille saman oikeuden. Pyytäkäämme Jumalan avulla vapautua toisten yksilöiden vikojen osoittelemisesta, toistemme tuomitsemisesta ja toistemme kimpussa olemisesta. Sanomaa julistakaamme uskollisesti ja pelottomasti. Antakaamme Pyhän Hengen puhua sieluille. Vastaanottakaamme nuhteet, varoitukset ja lohdutukset. Siten sanoma saavuttaa tarkoituksensa [sivu 37] kohdallamme, koituen meille siunaukseksi, pelastukseksi ja iankaikkiseksi autuudeksi. Herra tahtoo ja voi pelastaa jokaisen, viheliäisemmänkin, joka itsensä Hänelle kokonaan luovuttaa.
Tehtävänämme on ainoastaan Jumalan sanoman välittäminen kaikille.
Meillä ei ole hiukkasenkaan vertaa halua käyttää Raamatun jakeita tai todistuksien lausuntoja piiskana eikä kenenkään tuomioksi, vaan ainoastaan siinä tarkoituksessa, mitä varten ne on annettu - haavoittamaan ja parantamaan, murheelliseksi tekemään ja lohduttamaan, repimään ja rakentamaan, kukistamaan ja nostamaan, hajoittamaan ja kokoamaan. Jer. 1:10.
Antakaamme Jumalan sanoman suorittaa työnsä. Älkäämme häiritkö Hengen toimintaa. Herra tahtoo valmistaa itsellensä puhdistetun kansan. Saako Hän tehdä tämän sinussa?
"Sieluni on vaipunut maahan, kun minulle on näytetty Jumalan kansan heikko tila. Laittomuus on päässyt valtaan, ja monien rakkaus on kylmentynyt." (2 T 348). [1 Ta 240]
"Sieluni täyttää suru ja murhe, kun ajattelen tilaamme kansana ... Meidän jatkuva luopumuksemme on erottanut meidät Jumalasta." (5 T 217).
"Kansamme keskuudessa vallitsee surkuteltava hengellisyyden puute." (5 T 727).
"Yleinen penseyden tila on vallinnut jo kauan." - (5 T 104). [Ts 91]
"Seurakunnan hengellinen tila on muuttunut vähitellen, melkeinpä huomaamatta." (5 T 240).
"Se kansa, joka tunnustaa totuuden, luopuu Jumalasta. Jeesus tulee pian, mutta he eivät ole valmiit." (4 T 400). [1 Ta 510]
"Tieto tilastamme sellaisena, kuin Jumala sen näkee, on meiltä peitetty. Me näemme, mutta emme käsitä; kuulemme, mutta emme ymmärrä. Me olemme välinpitämättömiä, ikäänkuin luullen, että pyhäkkömme yläpuolella on päivällä pilvenpatsas ja yöllä tulenpatsas." (5 T 84).
"Saatana ja hänen enkelinsä ovat suunnanneet kaikki voimansa Jumalan lapsia vastaan. Hän tietää, että jos he nukkuvat [sivu 38] vielä hiukkasenkin kauemmin, on hän heistä varma, sillä heidän tuhonsa on silloin väistämätön." (1 T 263). [1 Ta 82]
"Minulle näytettiin Jumalan tunnustavan kansan tila. Monet olivat suuressa pimeydessä, mutta eivät kuitenkaan näyttäneet olevan tietoiset todellisesta tilastaan. Suuri joukko oli päästänyt tuntonsa turtumaan hengellisiin ja iankaikkisiin asioihin nähden, samalla kuin heidän mielensä oli täysin valveutunut maallisissa harrastuksissa. Monet suosivat sydämissään epäjumalia ja harjoittivat paheita, jotka erottivat heidät Jumalasta ja tekivät heistä pimeyden olentoja. Näin ainoastaan harvojen olevan valkeudessa ja omaavan erottamiskykyä ja hengellisyyttä näiden kompastuskivien havaitsemiseen ja poistamiseen tieltä. Jopa vastuunalaisissakin asemissa olevat miehet työn keskuksissa nukkuvat. Saatana on lyönyt heidät halvauksella, jottei hänen eksyttämisaikeitaan huomattaisi hänen koettaessaan kietoa pauloihinsa, eksyttää ja tuhota." (2 T 439).
”Jumalan kansan täytyy nähdä vääryytensä, tehdä ahkerasti parannusta ja panna pois ne synnit, jotka ovat saattaneet heidät sellaiseen surkuteltavaan tilaan, jossa ovat - köyhyyden, sokeuden ja viheliäisyyden tilaan, pelottavan petoksen tilaan." (3 T 260).
"Mikä on sen kansan tila, joka tunnustaa olevansa Herran kansa? . . . Kuinka onkaan kulta tummunut, hienoin kulta muuttunut?" (5 T 239-240). "Jumalan epäsuosio lepää Hänen kansansa yllä." (3 T 270). "On ainoastaan harvoja, jotka elävät lähellä Jumalaa. Kuinka sen vuoksi voisimme odottaa enemmän voimaa?" (4 T 402). [1 Ta 512; 1 Ts 130]
"Mikä on meidän tilamme tänä peljättävänä ja vakavana aikana? Oi, mikä ylpeys rehoittaakaan seurakunnassa! Millaista ulkokullaisuutta, petosta, vaatteiden rakkautta, kevytmielisyyttä, huvittelumieltä, vallan ja suuruuden tavoittelua esiintyykään!. .. Jos vähänkin välitämme sielumme pelastuksesta, täytyy meidän ratkaisevasti muuttua." - (E. G. White, lainattu General Conference Bulletinissa 1922, s. 15). [sivu 39]
Adventtikansan tilaa verrataan muinaisen luopio-Israelin tilaan. "Te kuljette samaa tietä, kuin muinainen Israel.. . Minä näin, että vielä nyt olemme Jumalan suojeluksessa, mutta kukaan ei voi sanoa, kuinka kauan sitä jatkuu." (5 T 76).
Johtajista sanotaan aivan samaa kuin johdettavista. "Te seuraatte samoja polkuja, joilla israelilaiset kulkivat." (Review 4. 2. 1909). "Muinaisen Israelin synti oli siinä, että he syrjäyttivät ilmoitetun Jumalan tahdon ja noudattivat omia teitään pyhittymättömien sydänten johdolla. Nykyinen Israel kulkee kiinteästi heidän askelissaan. Totisesti Jumalan epäsuosio lepää heidän päällään." (5 T 94). "Hurskauden puutteeseen nähden tulee tämä kansa muistuttamaan yhä enemmän muinaista Israelia." (4 T 403).
"Seurakunta on kääntynyt pois johtajaansa Kristusta seuraamasta, peräytyen varmoin askelin Egyptiä kohden." (5 T 217). "Nykyinen Israel on suuremmassa vaarassa unohtaa Jumala ja joutua epäjumalanpalvelukseen kuin oli Hänen muinainen kansansa." (1 T 609). "Seurakunta kääntyy päivittäin maailmaan." (8 T 119).
"Sen (seurakunnan) alettua etsiä maailman kiitosta ja ystävyyttä, usko himmeni ja innostus laimeni. Palava, harras, hurskauselämä vaihtui muodollisuuteen. Jokainen uusi askel maailmaan päin oli askel poispäin Jumalasta. Kun maailmallista ylpeyttä ja kunnianhimoa on elätetty, on Kristuksen henki poistunut." (5 T 240). "Olen nähnyt, että itsekorotus ja itsensä ylistäminen on tulemassa yleiseksi seitsemännenpäivän adventistien keskuudessa. Ellei ylpeyttä kukisteta ja Kristusta koroteta, niin emme kansana ole yhtään paremmassa tilassa vastaanottamaan Kristusta Hänen toisessa tulemuksessaan kuin oli Juudan kansa Hänen ensimmäisessä tulemisessaan." (5 T 727-728).
Fariseuksista sanoi Jeesus, että he "rakastivat ihmiskunniaa"[Joh 12:43], [sivu 40] vieläpä "enemmän kuin Jumalan kunniaa" [Matt 6:1]. Edelleen Hän sanoi kirjanoppineista ja fariseuksista, että "he tekivät tekonsa sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat". He olivat hyvin halukkaita ottamaan vastaan kunniaa toisilta. Itsestään sanoi Jeesus, ettei Hän ottanut vastaan kunniaa ihmisiltä. Fariseukset kiittivät itse itseään ja mielellään näkivät, että ihmiset heitä kiittivät. Tämä vaara on meitäkin sangen lähellä. Meitä on tästä varoitettukin. Olemme vaarassa langeta kiittämään omia aikaansaannoksiamme Herran työssä ja suhtautumaan tyytyväisyydellä ihmisten meihin ja yhdyskuntamme saavutuksiin kohdistamiin kiitoksiin ja ylistyksiin. Se on ajanhenki. Kaikkea tätä tavoittelee maailma joka puolella. Mekin etsimme ja hankimme ja järjestämme tilaisuuksia, jotta maailma puheissaan ja sanomalehdistön välityksellä kiittäisi toimintaamme ja saavutuksiamme. Vieläpä itsekin laadimme ja tarjoamme julkaistavaksi kirjoitelmia, jotka ovat suurelta osalta työmme ja laitostemme kiittämistä. Jos maailma sitä tekee tahtomattamme ja ilman myötävaikutustamme, se on asia erikseen, mutta meidän ei tule hakea ja tavoitella ihmisten kunniaa ja kiitosta. Siitä meitä on varoitettu. Se, mitä maailmassa ja Babylonissa tehdään ja tapahtuu, tarttuu helposti meihin, ellemme ole varuillamme. Me olemme "erotettu ja erillinen kansa". "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille." [Luuk 6:26]
"Saatanan ansat ovat viritetyt meidän eteemme yhtä varmasti kuin ne olivat viritetyt Israelin lasten eteen . . . Me toistamme tuon kansan historiaa." (5 T 160). "Jumalan kansa on poikennut poluille, joilla, kuten Herra on sanonut, heidän ei tule kulkea." (MS, 18.7.1899).
Profetian henki puhuu edelleen adventtiseurakunnan tilasta: "Jumala istutti seurakuntansa, kuten viinipuun, hedelmälliseen peltoon. Hellästi huoltaen Hän hoiti sitä, jotta se tuottaisi hedelmää vanhurskaudessa. Hän on sanonut: 'Olisinko voinut tehdä enemmän kuin olen tehnyt viinitarhalleni?' Mutta tämä Jumalan istuttama viinipuu kääntyy maahan päin, punoen köynnöksensä inhimillisten tukien ympärille. Sen oksat ovat [sivu 41] haaraantuneet kauas ja leveälti, mutta se tuottaa turmeltuneen viinipuun hedelmiä. Viinitarhan Herra sanoo: 'Kun minä odotin sen kantavan rypäleitä, se kantoikin villimarjoja." (5 T 240).
"Seurakunta on kuin hedelmätön puu." (Bible Training School, toukok. 1907). "Henkilökohtainen kristillisyys kansamme keskuudessa on hyvin matalatasoista. On paljon muodollisuutta, paljon koneistoa ja paljon huuliuskontoa. Hengellisiin kokemuksiimme täytyy tulla jotain syvällisempää ja kestävämpää. Kaikkine edellytyksinemme, kustannusliikkeinemme, kouluinemme, parantoloinemme ja monine muine etuinemme meidän pitäisi olla paljon pitemmällä kuin olemme." (5 T 743). [Ts 79, 80]
"Ei ole ihme, että seurakuntamme ovat heikkoja, vailla sitä syvällistä ja harrasta hurskautta, jota niillä tulisi olla. Nykyiset tapamme ja tottumuksemme, jotka tuottavat häpeää Jumalalle ja vetävät pyhät ja taivaalliset asiat alhaalle jokapäiväisyyden tasolle, puhuvat meitä vastaan." (5 T 495). [Ts 177]
"Ero Kristuksen ja Hänen kansansa välillä suurenee, samalla kuin se pienenee sen ja maailman välillä. Erottavat piirteet Kristuksen tunnustavan kansan ja maailman välillä ovat miltei hävinneet." (1 T 277). "Seurakunta yhtyy yhä lähemmin maailmaan Jumalan käskyjen rikkomisessa." (8 T 119).
"Ylpeys, ahneus ja maailmanrakkaus ovat asuneet sydämissämme ... Törkeät ja julkeat synnit ovat saaneet sijaa keskuudessamme. Siitä huolimatta on yleisenä mielipiteenä se, että seurakunta kukoistaa ja että rauha ja hengellinen menestys vallitsevat kaikkialla sen sisäpuolella." (5 T 217).
"Kuinka raskas onkaan itserakkauden, ahneuden, ylpeyden, himon, kateuden ja pahan ajattelun ies! Ja kuitenkin ihmiset pitäytyvät näihin kirouksiin ja ovat hitaita niistä luopumaan:" (4 T 241).
Lainaamme edelleenkin joitakin profetian hengen lausuntoja kannamme todellisesta tilasta. [sivu 42] "Te kuljette samaa tietä kuin muinainen Israel. On nähtävissä samanlaista luopumista pyhästä kutsumuksesta Jumalan erikoisena kansana.. . Samoja tottelemattomuuksia ja laiminlyöntejä, jotka olivat ominaisia juutalaiselle seurakunnalle, tavataan suuremmassa määrässä sen kansan keskuudessa, jolle on tullut taivaasta tämä suuri valo viimeisen varoitussanoman muodossa. Sallimmeko Israelin historian toistua elämässämme." (5 T 76-77, 456).
"Israelin lasten kiusaukset ja koetukset ja heidän asenteensa juuri Kristuksen ensimmäisen tulemisen edellä kuvaavat Jumalan kansan kokemuksellista asennetta Kristuksen toisen tulemisen edellä." (Review No 7, 1894).
Millainen oli heidän asenteensa, tilansa ja kokemuksensa? "Hän (Johannes Kastaja) näki kansansa petettynä ja itsetyytyväisenä nukkumassa... Hän julisti, että ne, jotka sanoivat olevansa Jumalan valittu kansa, olivat synnin saastuttamat. .. Herran hedelmällinen viinitarha oli tullut autioksi ja viljelemättömäksi maaksi." (DA 102, 104). [AT 81,83,84]
"Jeesus näki seurakuntansa olevan kuivuneen viinipuun kaltaisen, joka oli täynnä komeita lehtiä, mutta silti tyhjä kallisarvoisista hedelmistä. Oli paljon kerskailevaa uskonnollisten muotojen noudattamista, samalla kuin todellisen nöyryyden, parannuksen ja uskon henki puuttuivat, mitkä ominaisuudet ainoastaan tekevät palveluksen Jumalalle otolliseksi. Jumalan seurakunta sulki silmänsä aikain merkeiltä .. . Heidän ylpeytensä ja epäuskonsa takia Herra meni heidän ohitsensa." (ST 391). [ST 302, 303]
"Jerusalemin hävitys on vakava varoitus nykyiselle Israelille sen silmien edessä siitä, ettei Jumalan valittujen välikappalten kautta annettuja neuvoja saateta rangaistuksitta syrjäyttää. (4 T 167).
Jumalan sanansaattaja sanoo nykyiselle Israelille: "Te ette tunne niitä asioita, joista teidän rauhanne riippuu, ja ne kätkeytyvät pian teidän silmiltänne. Teidän laiminlyöntinne seurata valoa saattaa teidät epäedullisempaan asemaan [sivu 43] kuin missä olivat juutalaiset, joiden ylitse Kristus julisti voi-huutonsa." (5 T 76).
Mikä oli tuo muinaisen Israelin "epäedullinen asema"? Se oli se, että "Herra meni heidän ohitsensa" - "heidän ylpeytensä ja epäuskonsa tähden".
Minkä voi-huudon Hän julisti heidän ylitseen? Lue Matt. 23: 37-39. Mikä varoitus meille! Se oli enteellinen: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1 Kor. 10: 11).
"Me seuraamme muinaisen Israelin jälkiä." Saisimmeko saman kohtalon kansana? - Olisiko se mahdollista? Mitä opettavat kirjoitukset? Tutki niitä!
"Jeesus katseli komealta näyttävää hedelmätöntä viikunapuuta, lausuen surullisella vastenmielisyydellä tuomionsa. Jumalan, jota vastaan oli rikottu, kirooma viikunapuu kuivettui kokonaan. Jumala auttakoon nykyajan kansaansa soveltamaan tämän opetuksen itseensä niin kauan kuin vielä on aikaa." (Test. to Min. and Workers, No.11, s.18 1898).
Luimme edellä: "Nykyinen Israel peräytyy asteittain Egyptiä kohden." On olemassa raja. Muinainen Israel meni viimein niin pitkälle, ettei se enää tuntenut Herraansa omaksensa. (Joh. 1: 11).
"Parannuksenteon ja Hänen sanansa (Raamatun ja Todistuksien) tottelemisen laiminlyöminen tuottaa meidän aikanamme Jumalan kansalle yhtä vakavia seurauksia kuin sama synti tuotti muinaiselle Israelille. On olemassa raja. Jos se ylitetään, ei Jumala viivytä enää kauemmin tuomiotaan." (4 T 166,167).
"Elleivät seurakunnan jäsenet herää unestaan ja karkoita luotaan maailman henkeä, saavat he valittaa, kun he liian myöhään huomaavat menettäneensä iäksi tilaisuutensa ja etuoikeutensa." (4 T 619).
"Jos ei meidän keskuudessa, joilla on ollut niin suuri valo ja niin monia etuja, tapahdu heräys, suistumme me perikatoon, [sivu 44] ja kohtalomme on oleva pahempi kuin Korasimin ja Betsaidan." (5 T 529).
"Seurakunta on kuin hedelmätön puu, jonka, sadetta, kastetta ja auringonpaistetta saatuaan, olisi pitänyt tuottaa runsaasti hedelmää. Taivaallinen hedelmien hakija ei kuitenkaan löydä siitä muuta kuin lehtiä. Tämä on vakava ajatus seurakuntiemme mietittäväksi! Todellakin, vakava jokaiselle yksilöllekin." (Bible Training School, toukokuu, 1907).
Totisesti on aika laskea kansamme ja oma tilamme vakavasti sydämillemme, jottei osaksemme tulisi muinaisen Israelin lopullinen kohtalo! On syytä ajatella myös seuraavia innoituksen sanoja: "Voimmeko odottaa, että koko seurakunta tulisi kokemaan hengellisen herätyksen? Sellaista aikaa ei tule milloinkaan... Meidän on ryhdyttävä tähän työhön yksilöinä." (Review 22.3.1887). Herätyksestä, ja uudistuksesta on meillä toivoa ainoastaan yksilöinä, ei yhdyskuntana.
"Jos ei uutta kääntymystä tapahdu, ilmenee pian sellaista jumalisuuden puutetta, että seurakunta on verrattavissa hedelmättömään viikunapuuhun. Sille on annettu suuri valo. Sillä on ollut runsaasti mahdollisuuksia kantaa paljon hedelmää. Mutta itsekkyys on päässyt sisään, ja Jumala sanoo: Minä ... työnnän kynttiläjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta." (Review 25.2.1902).
Koska kansamme seurakuntana (yhdyskuntana) ei ole kokeva tuota "uutta kääntymystä", niin on sen tapahduttava meissä yksilöissä henkilökohtaisesti, jos tahdomme välttää hedelmättömän viikunapuun kohtalon.
Seuraaviakin profetian hengen sanoja on meidän ajateltava vakavasti niin seurakuntana kuin yksilöllisinä jäseninä:
"Jumala ei ole muuttunut uskollisiin palvelijoihinsa nähden, jotka säilyttävät vaatteensa tahrattomina. Mutta monet huutavat 'rauha, rauha', samalla kuin hävitys äkkiarvaamatta yllättää heidät. Ellei tapahdu perusteellinen parannus, elleivät ihmiset nöyryytä sydämiään synnin tunnustukseen ja vastaanota totuutta niinkuin se on Jeesuksessa, eivät he tule koskaan [sivu 45] taivaaseen. Silloin kun riveissämme suoritetaan puhdistus, emme ole enää huolettomia, rikkaudesta ja lisääntyneestä tavarasta kerskailevia, niitä, jotka eivät mitään tarvitse.
"Kuka voi totuudessa sanoa: 'Kultamme on tulessa koeteltu; vaatteitamme ei ole maailma saastuttanut'? Näin Opettajamme osoittavan niin sanottuja vanhurskauden vaatteita. Riisuttuaan ne pois päältä Hän paljasti niiden alla olevan saastaisuuden. Sitten hän sanoi minulle: 'Etkö voi nähdä, miten taitavasti he ovat peittäneet saastaisuutensa ja luonteensa mädännäisyyden? Kuinka onkaan uskollinen kaupunki tullut portoksi?' Minun Isäni huone on tehty markkinahuoneeksi, paikaksi, josta Jumalan kirkkaus on paennut! Tästä syystä on heikkoutta ja voiman puutetta." (8 T 250).
Ainoastaan vähän pelastuu
"Lopettaessani esitykseni haluan sanoa, että elämme mitä vakavimmassa ajassa. Viimeksi saamassani näyssä minulle näytettiin se hämmästyttävä tosiasia, että ainoastaan pieni osa niistä, jotka nyt tunnustavat totuuden, sen kautta pyhittyvät ja pelastuvat." (1 T 608).
"Olen sanonut heille, että sen mukaan, mitä minulle on näytetty, pelastuu lopulta ainoastaan pieni osa niistä, jotka nyt tunnustavat uskovansa totuuden - ei siksi, etteivät he voisi pelastua, vaan siksi, että eivät tahdo tulla pelastetuiksi Jumalan määräämällä tavalla. Jumalallisen Herramme viitoittama tie on heistä liian kaita ja portti liian ahdas heidän tavoitellessaan maailmaa ja helliessään itsekkyyttä tai jotain syntiä." (2 T 445).
"Huomioni käännettiin muinaiseen Israeliin. Ainoastaan kaksi tuosta tavattomasta joukosta, joka lähti Egyptistä, pääsi Kanaaniin ... Nykyisen Israelin vaara unohtaa Jumala ja joutua epäjumalanpalvelukseen on suurempi. Tunnustavat sabatinpyhittäjätkin kumartavat monia jumalia. Jumala kehoitti heitä (muin. Israelia) karttamaan erityisesti epäjumalia, sillä jos he luopuisivat elävän Jumalan palvelemisesta, lepäisi heidän [sivu 46] päällään kirous ... Siunaus tai kirous on Jumalan kansan edessä nytkin... (1 Kor. 10: 11)." (1 T 609).
Meille on sanottu, että "nykyinen Israel tekee pahemmin" kuin muinainen. Emme voi olla lisäämättä edellä esitettyihin vielä seuraavia vakavia varoituksia: "Peloittava on se tieto, jonka seurakunnalle ilmoitan, ettei yksi kahdestakymmenestä niistä, joiden nimet ovat seurakunnan kirjoissa, ole valmis päättämään maallista vaellustaan, vaan on totisesti ilman Jumalaa ja toivoa, kuten ken tahansa tavallisista syntisistä." (Special Testimony, päivätty 9.5.1892).
Totisesti on meidän ahkeroitava "pelolla ja vavistuksella, että pelastumme". (Fil. 2:12).
” Muinaisen Israelin tavoin on seurakunta tuottanut häpeää Jumalalleen poikkeamalla pois valosta, laiminlyömällä velvollisuutensa ja käyttämällä väärin suurta ja ylevää etuoikeuttaan olla luonteeltaan erikoinen ja pyhä. Sen jäsenet ovat rikkoneet liittonsa elää Jumalalle ja yksin Hänelle. He ovat liittyneet itsekkäisiin ja maailmaa rakastaviin. He ovat hellineet ylpeyttä ja rakastaneet nautintoa ja syntiä, ja niin Kristus on poistunut heistä. Hänen Henkensä on sammutettu seurakunnassa." (2 T 441-442).
"Seitsemännenpäivän adventistiseurakunta punnitaan pyhäkön vaa'alla. Se tuomitaan niiden etuoikeuksien ja etujen perusteella, joita sillä on ollut. Jos sen hengellinen kokemus (elämä) ei vastaa Kristuksen sille suomia ja rajattomalla hinnalla hankkimia etuja, julistetaan sen ylitse tuomio: kevyeksi havaittu. Se tuomitaan sille lahjoitetun valon ja sille annettujen mahdollisuuksien mukaan." (8 T 247).
"Jumalan kansassa, jolle on uskottu kallis ja pyhä totuus, esiintyy hämmästyttävässä määrässä luopumusta... Ja jos sen moraalinen luonne ja hengellinen tila eivät vastaa niitä etuja ja siunauksia, joita sille on suotu, havaitaan se kevyeksi." (TM 450).
Edellä esittämämme todistukset johtavat mieleemme joitakin [sivu 47] kysymyksiä. Ensiksikin, miksi Juudan kansa kansana tuhoutui? Annamme profetian hengen vastata: "Juutalaiset tuhoutuivat kansana, koska heidän johtajansa, pappinsa ja vanhimpansa johtivat heidät pois Raamatun totuudesta." (TM 109).
Samat olosuhteet ovat olemassa nytkin - meille varoitukseksi. "Tämä ansa on olemassa meidänkin keskuudessamme . .. Herra on opettanut, että Israelin luopumuksen historiaa tulee terottaa, koska nytkin . . . katsotaan ihmisiin ja luotetaan inhimillisiin johtajiin, jotka hekin harjoittavat sitä, mikä pahaa on." (Review 4.2.1909).
"Sanon teille, veljet, suoraan, että elleivät saarnaajat käänny, sairastuvat seurakuntamme, ollen valmiit kuolemaan." (TM 143).
"Missä on syy tähän huolettomuuteen (Laodikea-tilaan)? Syypäät siihen ovat johtajat. Tulkaamme vahvoiksi Herrassa, jottemme pitäisi kansaa hengellisessä heikkoudessa. Johtajien uneliaisuus tuottaa seurakunnan ylitse kirouksen aikanamme." (Lainattu Report of Gen. Conference Publ. Department Convention'iin 1923, s. D-12).
"Vain harvat ovat huolissaan ja hämmästyneitä hengellisen voiman puutteensa vuoksi. Epäilys ja epäusko Jumalan Hengen todistuksia kohtaan turmelee seurakuntamme kaikkialla. Se on saatanan tahto. Saarnaajat, jotka Kristuksen sijasta julistavat itseään, tahtovat sitä. Todistuksia ei lueta eikä pidetä arvossa. Jumala on puhunut teille. Valo on loistanut sekä Hänen sanastaan että Todistuksista, mutta molemmat ovat syrjäytetyt ja halveksittuja. Seuraukset ovat nähtävissä puhtauden sekä hartaan ja palavan uskon puuttumisessa keskuudessamme. Kysykäämme sydämiltämme, kuinka olemme joutuneet tähän hengellisen heikkouden ja rikkinäisyyden tilaan." (5 T 217).
"Miehet, joitten tulisi olla yhtä vankkumattomat uskollisuudessa periaatteille, kuin on kallio, seuraavat samoja polkuja, joita israelilaiset kulkivat." (Review 4.2.1909). [sivu 48]
"Pyhittymättömät johtajat" veivät muinaisen Israelin turmioon. (5 T 94). "Kansa tulee herättää huomaamaan nykyajan vaarat. Vartijat nukkuvat. Olemme vuosia jälessä. Tuntekoot päävartijat pakottavaa tarvetta ottaa vaarin itsestään, jotteivät menettäisi saamaansa tilaisuutta vaarojen näkemiseen.
"Jos konferenssiemme johtavat miehet eivät nyt ota vastaan Jumalan heille lähettämää sanomaa ja ala toimia, tulevat seurakunnat kärsimään suuren vahingon. Kun vartijat, nähdessään miekan lähestyvän, antavat pasunallaan selvän äänen, toistaa kansa varoitusta pitkin linjaa, ja niin kaikilla on tilaisuus valmistautua taisteluun. Mutta liian usein on johtaja epäröinyt, ikäänkuin tahtoen sanoa: 'Älkäämme olko liian hätäisiä. On ehkä tapahtunut erehdys. Varokaamme aiheuttamasta väärää levottomuutta.' Jo tuo epäröinti itsessään ja epävarmuus hänen puoleltaan huutaa: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään. Älkää kiihoittuko ja olko levottomia. Tästä hengellistä parannusta koskevasta kysymyksestä on tehty enemmän asiaa kuin on välttämätöntä. Tämä mieltenkuohu ja touhu on raukeava tyhjiin.' Näin menetellen hän todellisuudessa kieltää Jumalan lähettämän sanoman. Varoitus, joka oli tarkoitettu herättämään seurakunnat, ei pääse suorittamaan tehtäväänsä. Vartijan pasuna ei anna tällöin selvää ääntä, ja kansa ei sen tähden saata valmistautua taistelua varten. Varokoon vartija, jottei hän epäröimisellään ja viivyttelyllään aiheuttaisi sieluille turmiota, niin että heidän verensä tultaisiin vaatimaan hänen kädestään." (5 T 715).
Joku sanonee, että kansamme tila on parantunut, jopa paljonkin parempi siitä, mitä se oli silloin, kun edellä olevat profetian hengen lausunnot kirjoitettiin. Jumalan kansan historia ja profeetalliset ilmoitukset sen tulevaisuudesta todistavat kuitenkin päinvastaista. Viittaamme ainoastaan yhteen sellaiseen lausuntoon:
"Muinaista Israelia koeteltiin kerta kerran jälkeen ja havaittiin kevyeksi. Vain harvat vastaanottivat ne vilpittömät varoitukset, joita Jumala heille lähetti. Pimeys ja epäusko eivät [sivu 49] vähene Kristuksen toisen tulemuksen aikaa lähetessämme. Totuus käy yhä vähemmän miellyttäväksi lihallismielisille; heidän sydämensä ovat hitaat uskomaan ja haluttomat parannukseen... Herra on ollut pitkämielinen kansaansa kohtaan. Hän on anteeksiantanut heidän harhailunsa ja odottanut, että he antaisivat Hänelle sijan sydämissään, mutta väärät käsitykset, kateus, epäluulo ja luottamuksen puute ovat pidättäneet Hänet ulkopuolella. Vain harvat, jotka ovat tunnustukseltaan israelilaisia ja jotka jumalallisesti ilmoitetun viisauden kautta ovat saaneet valaistusta, uskaltavat astua rohkeasti esiin, kuten Kaaleb, ja puolustaa lujasti Jumalaa ja oikeutta... Seurakunta tarvitsee uskollisia Kaalebeita ja Joosuoita, jotka ovat valmiit omaksumaan iankaikkisen elämän Jumalan yksinkertaisen kuuliaisuuden ehdolla." (4 T 155-156).
Noin 70 vuotta takaperin sanottiin: "Jumala olkoon teille armollinen. Jos te jatkatte tähän tapaan, ei teille voida ennustaa muuta kuin onnettomuutta."
Pääkonferenssin sihteeri A. G. Daniells (sen puheenjohtaja vv. 1901-1922) kirjoitti v. 1926 muutamissa Review-lehden artikkeleissaan vanhurskauttamisesta uskon kautta ja Kristuksen vanhurskaudesta. Lainaamme numeroista 12 ja 15, joissa hän käsittelee aihetta: "Evankeliumin tärkein totuus - vanhurskaus uskon kautta - kadotettu" seuraavat pari kohtaa:
"Tällä aavistamattomalla salakarilla (että muodollisuus on vallannut Kristuksen elämän paikan uskovissa) muinaisen Israelin seurakunta kärsi haaksirikon Kristuksen ensimmäisen tulemisen edellä. Tällä samalla karilla on seurakunta kristillisellä aikakaudellakin monesti tuhoutunut."
"Ennustuksien mukaan on muodollisuus jäännöskansan suurimpia petoksia, joihin se saattaa kietoutua ja joutua. Profetian hengen sanomat ja oma kokemuksemme osoittavat meidän jo nyt olevan mitä vaarallisemmalla maaperällä."
Kuinka on laitamme nyt 25 vuotta myöhemmin? Olkaamme rehellisiä itseämme ja kansaamme kohtaan ja antautukaamme syvään oman ja kansamme tilan tutkimiseen! [sivu 50] Review-lehden entinen pitkäaikainen päätoimittaja, F. M. Wilcox, lausui kansamme tilasta vuonna 1937 mm. seuraavasti:
"Totisesti on jäännös-Israel tehnyt syntiä. Olemme loitonneet kauas Jumalasta. Olemme luopuneet evankeliumin yksinkertaisuudesta. Olemme luisuneet maailmallisuuteen. Ahneuden henki on vallannut monien sydämet. . . Suuret joukot ovat kääntäneet selkänsä Kanaanille ja peräytyvät Egyptiä kohti. Monilla seurakunnan jäsenillä on nimi, että elävät, vaikka ovat kuolleita rikkomuksiin ja synteihin. Heidän nimensä ovat seurakunnan kirjoissa. He toimittavat muodolliset jumalanpalveluksensa, mutta armon öljy puuttuu; se on valunut pois heidän sydämistään. He ovat erottaneet itsensä Kristuksen pelastavasta tuntemisesta samalla tavalla kuin julkiset syntiset." (Pääkonferenssin syysneuvottelukokouksessa 25. 10. 1937 pidetystä puheesta).
Kansamme keskuudessa on sellaisia, jotka sanovat: "Ei ole olemassa mitään vaaraa. Tämä liike on voittava." Että yhdyskunnallinen liikkeemme on tosiaankin vaarassa epäonnistua, siitä antaa vakavan varoituksen Pääkonferenssin nykyisen puheenjohtajan, J. L. McElhanyn samassa neuvottelukokouksessa, 14. 10. 1937, pitämä puhe, josta lainaamme vain eräitä kohtia:
"Sanon teille vakavasti, että on toiminnassa vaikutuksia ja voimia, jotka, ellei niitä pystytä tyhjäksi tekemään, saavat aikaan sen, että olemme yhtä valmistumattomat Kristuksen toiselle tulemukselle kuin oli Israel Hänen ensimmäiselle tulemukselleen. Älkää erehtykö tähän nähden. Näen nuo vaikutukset toiminnassa. Saddukealaisuuden henki vaikuttaa hapatuksen tavoin... Tuo maailmallisen mukavuuden henki, jos sen sallitaan vaikuttaa esteettä, kääntää ylösalaisin ja muuttaa tämän liikkeen koko hengen ja tarkoituksen . . . Minä uskon, että meidän tulisi pitää tavatonta kiirettä. Nyt ei ole mikään tavallinen aika. Aikamme vaatii jotakin epätavallista .. . Liikkeemme koko tarkoitus ja päämäärä ovat vaakalaudalla."
Puhuja mainitsee sitten nuorisoamme ja heidän uskoaan uhkaavista vaaroista ja sanoo mm.: "Monet nuoristamme eivät usko profetian henkeen sentähden, että näkevät niin paljon [sivu 51] epäjohdonmukaisuutta niiden elämässä ja vaelluksessa, joiden tulisi olla heidän johtajiaan."
Vakavasti hän puhuu johtajillemme: "Oi, suokoon Jumala, että me palaisimme takaisin yksinkertaisuuteen ja uskoon, kuuliaisuuteen ja oikeaan elämäntapaan. Monet kansastamme tuntevat profetian hengen opettamat mittapuut, mutta nähdessään meidän rikkovan niitä elämässämme, he kadottavat uskonsa, ei ainoastaan todistuksiin, vaan johtajiimme. Olkaamme johdonmukaisia johtajia. Noudattakaamme sitä, mitä saarnaamme. . En pelkää vihollisen hyökkäyksiä. Ei. . ., mutta minä pelkään poikkeamistamme oikeasta suunnasta. Se on vaikein kysymyksemme ... Suuri kulkue on matkalla Jumalan valtakuntaa kohden. Johdammeko näitä Jumalan joukkoja oikeaan suuntaan?"
Pääjohdon puheenjohtaja puhuu myös maailmallisen hengen tunkeutumisesta keskuuteemme, epäkohdista kouluissamme, jne., ja senjälkeen kysyy: "Tuntisivatko uranuurtajat liikkeemme, jos he nousisivat kuolleista? Tuntisivatko he liikkeen samaksi, jonka he aloittivat ja luovuttivat seuraajilleen? ... En kuulu niihin, jotka myöntävät, että mittapuumme ovat muutetut. Sitä kyllä väittävät ne, jotka toivovat alhaisempia mittapuita. Mitä lähemmäksi Jumalan valtakuntaa saavumme, sitä korkeammat mittapuut meillä tulee olla. Jos Jeesus olisi täällä, tuntisiko Hän meidät? Tai sanoisin mieluummin, tuntisimmeko me Hänet? ... Ystäväni, olen todella huolissani suuntauksiin, pyrkimyksiin ja tarkoituksiin nähden. Tunnustan suuren levottomuuteni niiden suhteen ... Mitä Jeesus sanoisi, jos Hän olisi täällä? Toimittaisikohan Hän sydäntämme temppelin puhdistamiseen, ajaen sieltä pois saddukealaisen aineellisuuden ja maailmallisen mukavuudenrakkauden hengen? Uskon, että Hän tekisi sen. Tiedän, mitä me... nyt tarvitsemme enemmän kuin mitään muuta ja jota johtokuntien tekemät päätökset eivät voi antaa. Me tarvitsemme alkuperäisen jumalisuuden elpymistä .. ei vain huulten jumalisuuden, vaan sydämen ja elämän jumalisuuden uudistumista, elämän muutosta . . ." (Review 14.10.1937).
"Tosiasiat Jumalan tunnustavan kansan tilasta puhuvat [sivu 52] voimakkaammin kuin heidän tunnustuksensa, osoittaen selvästi, että jokin voima on katkaissut sen ankkuriketjun, joka oli ankkuroinut heidät Iankaikkiselle Kalliolle. Sen vuoksi he ajelehtivat ulapalla ilman merikorttia ja kompassia." (Review 24.7.1888). "Aika on tullut ryhtyä innokkaisiin ja voimakkaisiin ponnistuksiin seurakunnan vapauttamiseksi siitä kuonasta ja saastasta, mikä on tahrannut sen puhtauden." (TM 450).
"Jumalan kansan täytyy nähdä vääryytensä, ahkeroida parannuksen teossa sekä panna pois ne synnit, jotka ovat saattaneet heidät niin surulliseen tilaan, missä ovat, köyhyyden, sokeuden ja viheliäisyyden tilaan ja pelottavaan petokseen. Minä näin, että selvän todistuksen täytyy päästä vaikuttamaan seurakunnassa. Se ainoastaan vastaa Laodikea-sanomaa. Vääryyksistä on nuhdeltava, syntiä on sanottava synniksi. Pahoihin tekoihin on käytävä käsiksi nopeasti ja päättäväisesti, ja ne on saatava poistetuiksi meistä kansana." (3 T 260).
"Herra kehoittaa uudistamaan sen suoran todistuksen, jota kerran aikaisemmin julistettiin. Hän kutsuu hengellisen elämän uudistamiseen." (8 T 297). Noin 70 vuotta sitten lausuttiin muuan Jumalan kansan tilaa ja sen parantamisyrityksiä koskeva merkityksellinen profetia, joka kuuluu seuraavasti:
"Jumalan kärsivällisyydellä on määrätty tarkoitus, mutta te olette tehneet sen tyhjäksi. Hän sallii tulla sellaisen asiantilan, minkä te mielellänne tahtoisitte saada vähitellen tehdyksi olemattomaksi, mutta se on oleva liian myöhäistä (toteutettavaksi). Jumala käski Eliaan voitelemaan julman ja petollisen Syyrian kuninkaan Hasaelin olemaan ruoskana epäjumalia palvelevalle Israelille. Kukaties Jumala luovuttaa teidät petoksille, joita rakastatte. Kukaties, vaikkapa ne saarnaajat, jotka nyt ovat uskollisia, lujia ja totuudenmukaisia, ovat viimeiset, jotka tarjoavat rauhan evankeliumia kiittämättömille seurakunnillemme. Saattaa olla, että tuhoojat jo harjoittelevat saatana johtajanaan, odottaen vain vielä muutamien jäljellä olevien [sivu 53] lipunkantajien poistumista, jotta voisivat astua niiden tilalle huutamaan väärän profeetan kanssa: 'Rauha, rauha!', vaikka Herra ei ole puhunut rauhaa. Itken harvoin, mutta nyt silmäni ovat sumentuneet kyynelistä; ne putoavat paperille kirjoittaessani. Saattaa käydä niin, että ennen pitkää lakkaa kaikki profetoiminen keskuudessamme, ja ääni, joka on herättänyt kansaa, ei enää häiritse sen lihallista unta." "Kun Jumala suorittaa oudon työnsä maan päällä, kun pyhät kädet eivät kanna enää arkkia, lepää kirous kansan yllä. Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii." Oi, jospa kansamme voisi Niiniven tavoin tehdä parannuksen kaikesta voimastaan ja uskoa kaikesta sydämestään, että Jumala voi kääntää pois suuren vihansa heistä." (5 T 77-78).
"Se on oleva liian myöhäistä." Nämä sanat tekevät mielen apeaksi. Tämä ennustettu "asiantila" on tullut. Olemme kansana luopumuksen tilassa. Yhdyskuntamme on "Laodikea". Koko seurakuntana emme tule koskaan kokemaan heräystä ja uskonpuhdistusta. Meillä on toivoa ainoastaan yksilöinä: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven". Monet vilpittömät johtajamme ovat yrittäneet ja saattavat edelleenkin yrittää herättää ja uudistaa kansamme yhdyskuntana, koettaen saada tuon ikävän "asiantilan" "vähitellen tehdyksi olemattomaksi, mutta se on oleva liian myöhäistä". Niin sanoo Uskollinen Todistaja, joka tuntee kansan ja yksilöiden todellisen tilan. Jäljellä on enää yksi ainoa mahdollisuus, nim. se, että ne yksilöt, seurakunnan jäsenet, jotka tahtovat kuulla ja kuulevat Vapahtajan äänen, tekevät täydellisen parannuksen, kokevat omalle kohdalleen läpikotaisen heräyksen ja uskonpuhdistuksen, ts. vastaanottavat "suoran todistuksen" ja ryhtyvät rohkeasti Kristuksen hengessä ja rakkaudessa korottamaan "vanhurskauden lippua" (mittapuuta). Kun näin tapahtuu, syntyy seulonta ja luvattu heräys- ja uskonpuhdistusliike kansamme keskuudessa vihdoinkin tulee. Yksilöt saavat aamusateen siunauksen, Hengen täyteyden, tulevat kaikessa synnin voittajiksi ja valmistuvat iltasateelle sekä julistamaan voimakasta huutoa työn päättämiseksi. [sivu 54]
Koska kansamme laita on edellä kuvattu, ja koska, kuten olemme nähneet, johtajat ovat syypäät vallinneeseen ja vallitsevaan luopumuksen tilaan, niin jo aikoja olisi pitänyt noudattaa seuraavaa profetian hengen antamaa neuvoa. Tehtäköön se viipymättä vielä nyt, jotta voitaisiin pelastaa se, mikä pelastettavissa on:
”Jumalan työssä ja luottamustoimissa olevien miesten työtä tarvitaan tarkasti tutkia. Herra lähettää varoituksia ja nuhteita, mutta niistä ei oteta vaarin. Sen. tähden ovat ihmisten jalat luisuneet poluille, joilla, sanoo Herra, niiden ei tule kulkea." (Julkaisematon todistus, 18. 7. 1899).
Tässä yhteydessä emme saata olla kiinnittämättä huomiota erääseen seikkaan, joka jo useana vuotena on ihmetyttänyt monia. Joku saarnaaja esim. - kysymyksessä voi olla johtavalla paikalla oleva henkilö - saattaa elämässään hoivata virheitä ja havaittavalla tavalla harjoittaa syntiäkin tai jollain muulla tavalla menetellä sopimattomasti. Jos sitten joku siitä huomauttaa ylemmälle johdolle saa hän kovat moitteet, samalla kuin asianomaista työntekijää kaikilla mahdollisilla keinoilla puolustetaan, kiusallisen ja monien paheksuman epäkohdan jäädessä korjaamattomana jatkumaan. Annetaanpa vielä ymmärtää, että koko juttu on "pikkuseikka", kunhan vaan "herätys" tämän "sielujenvoittajan" välityksellä jatkuu ja - jäsenluku ja tulot kasvavat. Täten toteutuu kirjaimellisesti katolinen periaate: "Tarkoitus pyhittää keinot". Kuinka kauan tätä sallitaan? Jumalan ja jäännöksen takia korotamme äänemme tätä epäkohtaa vastaan. On henkilöön katsomatta suoritettava puhdistus. Jumalan kansan ainoa toivo on siinä, että "akanit" tuhotaan. (Hoos. 2:15; Joos. 7:24-26). Tätä huomautustamme on turha yrittää tehdä tyhjäksi. Esitämme suoran todistuksen.
Varmaankaan ei kukaan, edellä esitetyt Jumalan Hengen todistukset luettuaan, epäile, etteikö adventistiyhdyskunta (tai, kuten mm. meillä on ruvettu sanomaan, ”adventtikirkko”) olisi Ilmestyskirjan kolmannen luvun lopulla profeetallisesti kuvattu Laodikean seurakunta. Lukekaamme tuo teksti:
”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo.'” (Ilm. 3:14-22).
"Joita minä pidän rakkaina." Tietoisena siitä, että Jumala rakastaa laodikealaisia, Laodikean "enkeliäkin" – so. johtajia [sivu 56] - puhumme tässä luvussa, kuten puhuimme edellisessäkin, kansamme todellisesta tilasta, auttaaksemme niin monia kuin mahdollista havaitsemaan "petoksen", joka on "suurin vaaramme" ja pääsemään siitä "Jumalan lasten vapauteen" Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
"Laodikea" on seitsemännenpäivän adventistiyhdyskuntaa tarkoittava tyypillinen nimi. Kaikki adventistit ovat siitä tietoisia, mutta vain aniharvat ovat sen johdosta huolestuneita ja tekevät jotain kansamme hyväksi! Sen sijaan ollaan tyytyväisiä siihen, että "meillä on koko totuus", joka vie perille saakka.' Tai ollaan peräti "suruttomia Siionissa". (Aam. 6: 1). Hengellinen sokeus, joka on laodikealaisten salainen tauti, on kuvattu erinomaisesti seuraavissa profetian hengen sanoissa:
"On monia tunnustavia kristittyjä, jotka ovat välinpitämättömiä Herran tulemisen odotuksessaan. Heillä ei ole yllään Hänen vanhurskautensa pukua. He voivat tunnustaa olevansa Jumalan lapsia, mutta he eivät ole puhdistautuneet synnistä. He ovat itsekkäitä ja itsekylläisiä. Heidän elämänsä on Kristuksetonta . He eivät rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niinkuin itseään. Heiltä puuttuu oikea käsitys siitä, mitä pyhyys on. He eivät näe itsessään olevia vikoja ja puutteita. He ovat niin sokaistuja, etteivät pysty huomaamaan ylpeyden ja pahuuden kavalaa toimintaa itsessään. Heillä on yllään itsevanhurskauden saastainen puku ja he ovat lyödyt sokeudella. Saatana on heittänyt varjonsa heidän ja Kristuksen väliin. Heillä ei ole lainkaan halua tutkistella Vapahtajan puhdasta ja pyhää luonnetta." (Review 26.2.1901).
Lainaamme joitakin profetian hengen lausuntoja, joista ilmenee, mitä Laodikealla on ymmärrettävä:
Laodikea-sanoma ei ole ohittanut sille määrättyä aikaa tai lopettanut työtänsä. "Jos sanoma olisi ollut niin lyhytaikainen, kuin monet meistä olemme otaksuneet, ei heille olisi jäänyt mitään aikaa luonteensa kehittämiseen." (1 T 187). "Kun sitä ensimmäisen kerran esitettiin, johti se hartaaseen sydämentutkisteluun. Synnit tunnustettiin, ja Jumalan kansa heräsi kaikkialla. Melkein kaikki uskoivat, että tämä sanoma päättyy kolmannen enkelin sanoman voimakkaaseen huutoon." (1 T 186).
Adventtiseurakunta ei ole Babylon. Päinvastoin nimitetään sitä vertauskuvallisesti "Jerusalemiksi" mm. Hes. 9. luvussa, jossa kuvataan sinetöimistyötä lopun aikana. Tämä "päättävä työ seurakunnan hyväksi, sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana ... esitetään voimakkaasti profeetan kuvauksessa viimeisestä työstä... Ja Herra sanoi hänelle: Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." (Hes. 9:4). (3 T 266).
Sanoma Laodikealle on tarkoitettu erityisesti ja ennen kaikkea seurakunnan johtajille, saarnaajille ja paimenille. "Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita." Siksi uskonpuhdistuksen tulisi alkaa juuri heistä: "Kansa tarvitsee uskonpuhdistusta, mutta sen tulisi aloittaa puhdistavan työnsä saarnaajista." (1 T 469). [sivu 58]
Heille ensikädessä Uskollinen Todistaja sanoo: "Etkä tiedä, että juuri sinä (Laodikean enkeli) olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Juuri tässä kohden on vaikeus löydettävissä. He eivät tunne tilaansa. "Saarnaajat nukkuvat ja maallikkojäsenet nukkuvat..." (8 T 37). "Nukkuvat saarnaajat saarnaavat nukkuvalle seurakunnalle!" (2 T 337).
Tällaisen saarnaajakunnan kautta ei Herra voi välittää maailmalle "voimakasta huutoa" ja valmistaa jäännöstä Kristuksen ilmestymiselle, koska se itse on valmistumaton. Siihen tarvitaan uudistunutta saarnaajakuntaa, kuten on ennustettu. (5 T 80 ja Sef. 3:11,12). (Tästä lähemmin myöhemmin).
"Ainoastaan niiden, jotka ovat vastustaneet kiusauksia väkevän Jumalan voimassa, sallitaan ottaa osaa sen (kolmannen enkelin sanoman) julistamiseen, kun se on paisunut voimakkaaksi huudoksi." (Review No. 19, 1908).
Kävisiköhän niin, että tämän profeetallisen sanoman julistaisivat Laodikean enkelille ja seurakunnalle jotkut muut, kuin "enkeli" (yhdyskunnan paimenet) itse? Monet seikat viittaavat siihen, että niin on käyvä. Sitä tosin eivät saarnaajat eivätkä jäsenetkään osaa odottaa tai toivoa tapahtuvaksi, mutta uskollisten tähden se on kuitenkin tapahtuva.
Todistuksien kolmannessa osassa, sivuilla 252-253, profetian henki osoittaa selvästi, että Jumalan kansalle, Laodikealle, tullaan esittämään erityinen varoitussanoma aikanamme ja että sitä eivät tule julistamaan ketkä tahansa, vaan erityisesti sitä tarkoitusta varten kutsutut saarnaajat. Siinä sanomassa ei julisteta rauhaa ja turvallisuutta, kuten lihallinen mieli tahtoisi. Profetian henki korostaa sitä seikkaa, että Jumalan kansa on petoksessa luullessaan olevansa erinomaisessa tilassa. Niin, Jumalan kansa nyt on petoksessa, niinkuin olivat juutalaiset Kristuksen päivinä. Me laodikealaiset olemme ehkä suuremmassa petoksessa, koska meillä on menneitten aikojen esimerkit ja suurempi valo kuin oli heillä.
Tiedättekö te, rakkaat veljet, että ennustus selvästi osoittaa Jumalan kansan Laodikean seurakunnassa olevan arveluttavan [sivu 59] vaarallisessa tilassa, ettekä te sitä lähestulkoonkaan kaikki tajua? Joko te sen tiedätte tahi ette tiedä, joko te sen uskotte taikka ette usko, se on joka tapauksessa asian todellinen laita. Jos te tahdotte välttää petoksen, on teidän uskottava se viivyttelemättä. Joko uskotte tai ette usko, täytyy teidän uskoa ainakin se, että "tätä puhuu Uskollinen Todistaja, ja Hänen todistuksensa täytyy olla tosi". (3 T 253).
Laodikean enkeli ei todellakaan tunne omaa eikä kansan tilaa. Ei hän tietoisesti valehtele tilaansa ylistäessään. Jos hän tahallaan puhuisi valhetta, tietäisi hän valhettelevansa. Hänen mielestään ovat valhettelijoita ne, jotka väittävät seurakunnan tilaa arveluttavaksi.
Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse", Laodikean enkeli todellisuudessa tarkoittaa sanoa, että heillä on Raamattu ja Todistukset seurakunnalle ja lisäksi runsaasti muita hyviä kirjoja, koko totuus. Hän ei tunne tarvitsevansa mitään muuta. Herran käsitys hänestä ja hänen seurakunnastaan on kuitenkin täydellisesti päinvastainen. Kumpiko on oikeassa?
Laodikean enkeli sanoo: "Olen tyytyväinen asemaani. Olen pystyttänyt telttapaaluni enkä halua muuttaa paikaltani, tulkoon mitä tahansa." (Counsels on Sabbath School Work, s. 28). [sivu 60] "Mikään ylpeys ei ole niin vaarallinen kuin hengellinen ylpeys", sanoo Herran sanansaattaja. (TM 109). Eiköhän seuraava todistus usein pidä paikkaansa seurakunnistamme.
"Laodikean seurakunta todella uskoi ja iloitsi evankeliumin siunauksista, ajatellen olevansa rikas Jumalan suosiota nauttiessaan, kun Uskollinen Todistaja sanoi sitä köyhäksi, alastomaksi, sokeaksi ja viheliäiseksi... Herra ei katsele asioita siten kuin ihmiset. Hänen tiensä ja ajatuksensa eivät ole meidän teitämme." (3 T 201).
Inhimilliseltä kannalta katsoen yhdyskuntamme voisi omata laodikealaisen rikkauden tunteen ja kerskata paljostakin "lihaan" luottaen (Fil. 3:4), kuten esim. seurakuntajärjestyksestään, laitoksistaan, lähetystyöstään monissa kansoissa ja monilla kielillä, suhteellisesti runsaista aineellisista tuloistaan, oppijärjestelmästään ja paljosta muusta. Ja totta on, että kerskauksen ja itsevanhurskauden henki on valtaamassa pelottavasti sijaa monissa adventisteissa. Profetian henki on puhunut tästä varoittavasti:
"Jatkuva menestys työssämme ja lisääntyneet mahdollisuudet täyttävät monien kansamme jäsenten sydämet ja mielet tyytyväisyydellä ja ylpeydellä, jonka pelkäämme valloittavan paikan Jumalan rakkaudelta sielussa."
"He ovat halukkaampia työhön ja toimintaan kuin nöyrään pyhityselämään, alttiimpia harjoittamaan ulkonaisia uskonnollisia menoja kuin huolehtimaan sisäisestä sydämessä tapahtuvasta työstä. Paljolla touhuamisella ja toiminnalla syrjäytetään mietiskely ja rukous." (4 T 535). "Monille ulkonaiset asiat merkitsevät koko uskontoa." (TM 196).
Pelastusta ei saavuteta paljolla tekemisellä, sabatin pitämisellä, uhraamisilla, päämäärien saavuttamisilla tai oppijärjestelmillä. Pikemminkin ne koituvat tuomioksemme, jos totuus Kristuksessa ei pääse luonnetta pyhittämään. Ne ovat vilpittömässä mielessä Jumalan kunniaksi ja ihmisten siunaamiseksi tehtyinä paikallaan, mutta ei pelastuksen välineitä. Jumalan [sivu 61] lapsi on rikas hyvistä töistä, mutta ne ilmenevät elämässä itsestään, luonnostaan, kun Kristuksen rakkaus on vaikuttimena. Ne ovat sisällisen uskonelämän ulkonaisia merkkejä.
Me saatamme suurentaa tilastotaulukkojamme ja laskea Israel, kuten Daavid, mutta vaikka jäsenlukumme kasvu ja varojemme lisääntyminen voi saada aikaan innostusta ja synnyttää tyydytystä tulevaisuuden kannalta, ei se koidu pelastukseksi; siinä kaikessa ei ole pyhittävää voimaa. Joka niiden johdosta tuntee tyydytystä, se ilmaisee sillä sokeutensa, alastomuutensa, köyhyytensä ja viheliäisyytensä. Itsessään ei Laodikealla ole mitään toivoa; sen kaikki toivo on sille lähetetyn suoran todistuksen ehdottomassa vastaanottamisessa. Voidakseen meitä auttaa Uskollinen Todistaja osoittaa meille syntimme. Yksilöinä kurjilla ja itsevanhurskailla laodikealaisilla on toivoa tehtyään parannuksen ja päästettyään Herran Jeesuksen sydämeensä. Miksi tahdomme jäädä penseyteen, kun Hän haluaa auttaa? Mutta Hän ei voi auttaa, ennenkuin kuulemme Hänen äänensä ja avaamme sydämemme oven.
Kuinka saatamme olla tilaamme nähden niin välinpitämättömiä? "Minä näin, ettei Uskollisen Todistajan todistusta ole puoleksikaan tarkattu. Tätä vakavaa todistusta, josta seurakunnan kohtalo riippuu, on pidetty halpana,ellei kokonaan hylättynä." - (HK 300).
Tämä todistus... "tarkoittaa meitä yhtä paljon kuin niitä, joille se alkujaan lähetettiin." (Review 5.6.1947) (sisar Whiten kirjoituksesta). Suruttomista ja välinpitämättömistä sanotaan: "Huolettomat ja välinpitämättömät, jotka eivät liittyneet niihin, jotka pitivät voittoa ja pelastusta niin suuressa arvossa, että tahtoivat rukoilla ja suuressa ahdistuksessa kilvoitellen ne saavuttaa, jäävät pimeyden valtaan voittoa ja pelastusta saamatta." (HK 301).
"Ne, jotka eivät tahdo kieltää itseään, kamppailla Herran edessä, olla kestäviä rukouksessa ja innokkaita saamaan Hänen siunauksensa, jäävät niitä vaille." (ST 752). [sivu 62] Meidän tulee suhtautua Laodikea-sanomaan, kuten ystävään, joka tarkoittaa ainoastaan parastamme. Näin on kirjoitettu:
"Uskollisen Todistajan todistus ilmaisee sen tosiasian, että kansamme on pelottavassa petoksessa. Sentähden on välttämätöntä julistaa heille varoituksia unesta herättämiseksi ja saamiseksi nousemaan toimintaan . . . Viimeisessä näyssäni näin, ettei tämä Uskollisen Todistajan täsmällinen sanomakaan ollut saanut täyttää Jumalan tarkoitusta. Kansa nukkuu synneissään. Jatkuvasti he sanovat olevansa rikkaita niin, etteivät tarvitse mitään. Monet kysyvät, miksi kaikki nämä nuhtelut on annettu? Miksi Todistukset alinomaa syyttävät meitä luopumuksesta ja raskaista synneistä? Rakastammehan me totuutta; meillä on menestystä. Emme me tarvitse näiden todistuksien varoituksia ja nuhteita. Mutta katsokoot nämä napisijat omiin sydämiinsä ja verratkoot elämäänsä Raamatun käytännölliseen opetukseen. Nöyryyttäkööt he sielunsa Jumalan edessä. Saakoon Jumalan armo valaista pimeyttä, jotta suomukset putoaisivat heidän silmistänsä ja he oivaltaisivat todellisen hengellisen köyhyytensä ja viheliäisyytensä." (3 T 254).
"Varoituksia ja nuhteita erehtyville seitsemännenpäivän adventistien keskuudessa ei ole annettu siksi, että heidän elämänsä olisi moitittavampi kuin muiden kirkkojen tunnustavien kristittyjen elämä... vaan sen vuoksi, että heillä on suuri valo ja että he tunnustavat olevansa Jumalan erityinen valittu kansa, joiden sydämiin on Jumalan laki kirjoitettu. He osoittavat uskollisuuttaan taivaan Jumalalle noudattamalla Hänen valtakuntansa lakeja. He ovat Jumalan edustajia maan päällä. Yksikin heissä oleva synti erottaa heidät Jumalasta, tuottaen erikoisella tavalla häpeää Hänen nimelleen ja antaen Hänen pyhän lakinsa vihollisille aihetta Hänen asiansa ja Hänen kansansa soimaamiseen, sen kansan, joka on valittu suku, kuninkaallinen papisto ja pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaakseen sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valkeuteensa." (2 T 452).
"Jumala rakastaa lapsiansa, jotka pitävät Hänen käskynsä, nuhdellen heitä, ei sen vuoksi, että he olisivat huonoin kansa, [sivu 63] vaan siksi, että he ovat paras kansa maailmassa. 'Kaikkia, joita minä rakastan', sanoo Jeesus, 'minä nuhtelen ja kuritan.'" (1 T 569).
Näin korkean tunnustuksen antoi Jumala adventtikansasta sen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Emme tahdo kieltää sitä, etteikö adventtikansa yhä edelleenkin olisi paras kansa maailmassa. Uskomme sen olevan sitä kaikkiin muihin kansoihin verrattuna. Onhan sille uskottu Jumalan totuus sekä viimeisen sanoman julistaminen maailmalle. Paljon muutakin voitaisiin kansamme eduksi sanoa. Ja kuitenkin, kuten profetian hengen kirjoituksissa on sanottu, kansamme monissa asioissa tekee pahemmin kuin muinainen Israel. Se on "viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston".
Muinainen Israel ei pitänyt nuhteista ja ojennuksista. Ei niistä pidä nykyinenkään Israel. "Olen nähnyt, että suurin syy siihen, miksi Jumalan nykyinen kansa on hengellisen sokeuden tilassa, on se, etteivät he tahdo vastaanottaa ojennusta." (3 T 254-255).
"Israelin kansan historiasta ilmenee petoksen suuri vaara. Monet eivät ole tietoisia luontonsa synnillisyydestä enempää kuin anteeksiantamuksen armosta. He ovat luontonsa pimeydessä, alttiita kiusauksille ja suurelle petokselle. He ovat etäällä Jumalasta, mutta ovat silti sangen tyytyväisiä omaan elämäänsä, vaikka heidän käytöksensä on Jumalalle inhottava. Nämä ihmiset vastustavat aina Jumalan Hengen johtoa, erittäinkin nuhtelua. He eivät halua tulla häirityiksi. Toisin ajoin heillä on itsekästä pelkoa ja hyviä aikomuksia, joskus he ajattelevat hyvin huolestuneesti, ollen vakuuttuneita tarpeistaan, mutta heiltä puuttuu syvempi kokemus, koska eivät ole kiinnitetyt Ikuiseen Kallioon. Tämä ihmisluokka ei tunne milloinkaan tarvitsevansa suoraa todistusta. Synti ei näytä heistä ylenmäärin synniksi syystä, etteivät he vaella valossa, niinkuin Kristus on valossa.
"On eräs toinenkin joukko. Heillä on ollut suuri valo, erityinen vakaumus ja oikea kokemus Jumalan Hengen vaikutuksista, mutta monenlaiset saatanan kiusaukset ovat heidät [sivu 64] voittaneet. He eivät pidä arvossa Jumalalta saamaansa valoa, eivätkä he ota vaarin Jumalan Hengen varoituksista ja nuhteista. He ovat aina ristiriidassa suoran todistuksen kanssa, koska se tuomitsee heidät.
"Jumalan tahto on, että Hänen kansansa olisi yhtä, että he voisivat katsoa toisiaan kasvoihin, olla samaa mieltä ja käsittää samalla tavalla. Mutta se ei voi tapahtua ilman, että seurakunnissa kuullaan selvää, suoraa ja elävää todistusta. (3 T 361).
Laodikealaisten suuri synti on omahyväisyys, itserakkaus ja ihmisylistys. Tällaisten on vaikea kestää nuhteita ja ojennusta, mutta niihin on nöyrästi ja tinkimättä alistuttava, jos tahtoo saada avun ja pelastua.
Meillä on vahva taipumus olla kristittyjä ilman Jeesusta, ilman todellista yhteyttä Häneen. Luonto ja armo, liha ja Henki ovat toisiansa vastaan. Kaikkein onnettominta Jeesuksen vastustamista onkin juuri se, ettemme suostu olemaan niitä syntisiä, jotka elävät vain armosta.
Laodikea-sanoma on Jumalan lähettämä valo. "Jumalalla on valoa kansalleen, ja kaikki, jotka sen vastaanottavat, näkevät, että on synti jäädä penseyden tilaan." (Review 7.10.1890).
Ne, jotka näkevät tämän siunatun valon ja ottavat ehdottomasti vaarin Jumalan kehoituksesta, tuntevat vastustamatonta halua pyytää Herraa erottamaan heidät täydellisesti synnistä ja synnin harjoittajista. Ja sellaiset ainoastaan saavat Jumalan sinetin ja tulevat merkityiksi. He oivaltavat, että Laodikea-sanoman ehdoton totteleminen Jeesuksen uskossa ja rakkaudessa takaa turvan ja suojeluksen nyt ja tulevaisuudessa. He tulevat osallistumaan siitä voimasta ja kirkkaudesta, joka on valaiseva koko maailman.
Niistä, jotka hylkäävät sanoman, lausuu profetian henki: "Sen voiman ilmaisemisessa, joka valaisee maan kirkkaudellaan, he näkevät ainoastaan jotain sellaista, jota he sokeudessaan pitävät vaarallisena, jotakin, mikä synnyttää heissä pelkoa, ja niin he sonnustautuvat sitä vastustamaan. Koska Herra [sivu 64] ei toimi heidän odotustensa ja käsitystensä mukaisesti, vastustavat he tätä työtä. Miksi emme tuntisi, he sanovat, Jumalan Henkeä, kun olemme olleet mukana työssä niin kauan?" (Bible Training School 1907. Artikkeli julkaistu myös Review-lehdessä, n:o 7, 1918).
Harkitkoon kukin ensin vakavasti ja perusteellisesti, ennenkuin sivuuttaa sanoman Laodikealle muka itseään koskemattomana, varsinkin, kun profetian henki on sanonut: "Sanoma Laodikean seurakunnalle koskee juuri niitä, jotka eivät sovelluta sitä itseensä. He eivät ole kylmiä eikä palavia, vaan penseitä." (CWE 99).
Tämän varoitussanoman julistajia seurakunnalle tarvitaan. Laodikean "enkeli" saattaa olla asiasta toista mieltä, vieläpä nousta vastustamaankin, kun joku tätä sanomaa jollekin seurakunnalle julistaa tai on siitä kirjoittanut. Luemme jälleen profetian hengen tuotteista:
"Olen huolestuneesti odottanut, toivoen Jumalan panevan Henkensä joidenkuiden päälle ja käyttävän niitä vanhurskauden aseina seurakuntansa herättämiseksi ja kuntoonpanemiseksi. Olen joutunut miltei epätoivon valtaan nähdessäni vuosi vuodelta yhä suurempaa poikkeamista siitä yksinkertaisuudesta, jonka sen mukaan, kuin Jumala minulle on osoittanut, tulisi ilmetä Hänen seuraajiensa elämässä." (2 T 484). Jumala on luvannut lähettää kansalleen "vanhurskauden opettajan". (Ks. engl. Raamatun reunamuist. Jooelin 2:23 kohdalla).
Kun kohtaat sellaisen ja kuulet häntä, varo välinpitämätöntä suhtautumista hänen sanomaansa, varo nousemasta häntä vastustamaan. Jokainen sellainen sanoma on tuiki tarpeellinen ja ajankohtainen. Jokaisen adventistin täytyy oppia tuntemaan itsensä ja ainoan Parantajansa ja parantavan lääkkeensä. "Laodikealaisten ainoa toivo on siinä, että heillä on selkeä käsitys tilastaan Jumalan edessä, so. että he tuntevat tautinsa laadun." (4 T 87).
Korostamme erityisesti sitä, että laodikealaisten nuhteleminen tapahtuu Todistuksien välityksellä: [sivu 66]
"Niiden, joita Jumalan Henki nuhtelee, ei tule nousta vastustamaan nöyrää ja vaatimatonta välikappaletta. Jumala on se, ei erehtyvä kuolevainen, joka on puhunut, pelastaakseen heidät perikadosta. Ne, jotka halveksivat varoitusta, jätetään sokeudessaan itsepetokseensa. Mutta ne, jotka ottavat siitä vaarin ja alkavat ahkeroida syntiensä erottamiseksi itsestään saadakseen tarvitsemansa armon, avaavat sydämensä oven, jotta rakas Vapahtaja voi tulla sisälle ja asua heissä. Tämä ihmisluokka, kuten voitte huomata, on aina täydellisessä sopusoinnussa Jumalan Hengen todistusten kanssa." (3 T 257).
"Minulle osoitettiin, että selvän todistuksen tulee saada vaikuttaa (elää) seurakunnassa. Ainoastaan se vastaa sanomaa laodikealaisille. Vääristä teoista on nuhdeltava, syntiä tulee sanoa synniksi. Pahoihin tekoihin on käytävä käsiksi nopeasti ja päättäväisyydellä. Ne on poistettava meistä kansana." (3 T 260). Erityisesti saarnaajille on sanottu: "Veljeni, ottakaa varteen Uskollisen Todistajan nuhteet ja neuvot, niin Jumala vaikuttaa teissä ja teidän kanssanne. (5 T 21).
Laodikealle tarjotaan toivoa, kaikkea toivoa, mutta lopultakin se hyödyttää ainoastaan niitä yksilöitä sen keskuudessa, jotka kuulevat Uskollisen Todistajan äänen, tuntevat tilansa, tekevät parannuksen, vastaanottavat Kristukselta uskon ja rakkauden kultaa, valkeat vanhurskauden vaatteet ja Pyhän Hengen silmävoidetta, päästäen Jeesuksen asumaan pysyväisesti sydämiinsä.
Sanoman kautta Jeesus kolkuttaa sydämen ovella. "Jokainen Jumalan sanan varoitus, nuhde ja kehoitus, jota Hänen sanansaattajansa julistaa on kolkutusta sydämen ovella." (DA 490). Jos vilpittömästi haluat tehdä parannuksen, tulee Jeesus avuksesi, tehden sen mahdolliseksi.
"Parannus on yhtä paljon Kristuksen lahja kuin anteeksiantamuskin. Sitä ei havaita siinä sydämessä, jossa ei Jeesus ole vaikuttanut. Ellei Kristuksen Henki ole herättänyt omaatuntoamme emme me voi katua enempää kuin saada anteeksiantamustakaan [sivu 67] ilman Kristusta. Kristus vetää syntistä viittaamalla rakkauteensa, jonka Hän toi ilmi ristillä. Se sulattaa sydämen ja vaikuttaa mieleen, saaden aikaan synnin surun, katumuksen ja parannuksen sielussa. . . Synnillisiä tekojaan hävetessään ihmiset toisinaan luopuvat joistakin huonoista tavoistaan, ennenkuin ovat kokeneet todellisen heräyksen ja käyneet Jeesuksen luo. Evankeliumin voima ja Kristuksen armo yksin vaikuttaa elämän uudistumisen ja puhdistumisen, omantunnon heräämisen ja elämän muuttumisen." (Review 1.4.1890).
"Pyhä Henki on halukas nöyryyttämään sydämen ja tekemään sen alistuvaiseksi, mutta he eivät ole halukkaita avaamaan sydämiään ja päästämään Jeesusta sisälle syystä, että pelkäävät Hänen vaativan heiltä jotakin." (6 T 262).
Laodikea-sanoman vastaanottaneet muodostavat sen todellisen jäännöksen, joka saa iltasateen, päättää työn voimakkaan huudon aikana ja pelastetaan Kristuksen tulemuksessa.
"Jumalan jäännöskansan on oltava kääntynyt kansa. Tämän sanoman julistamisen täytyy viedä sielujen kääntymiseen ja pyhittymiseen. Meidän on koettava tässä liikkeessä Jumalan Hengen voima. Tämä sanoma on ihmeellinen ja täsmällinen sanoma. Vastaanottajalle se merkitsee kaikkea, ja sitä tulee julistaa voimakkaalla äänellä. Meillä tulee olla totinen ja kestävä usko siihen, että tämä sanoma kasvaa tärkeydessä aina ajan loppuun asti." (9 T 154).
Laodikea-sanoma vastaanotettuna vaikuttaa Jumalan kansan hyväksi neljässä eri merkityksessä: Se auttaa huomaamaan luopumuksen, johtaa parannuksen tekoon, tuo Jeesuksen sydämeen ja valmistaa iltasateelle, joka tekee Jumalan lapset kykeneviksi julistamaan voimakasta huutoa.
Meille on ilmoitettu, mikä meidän tehtävämme on nyt adventtikansan keskuudessa:
"Mitä vakavimmat ja puhdistavimmat totuudet omaavana kansana, kansana, joka tunnustaa olevansa uskonpuhdistajakansa, meidän tulee korottaa mittapuuta paljon korkeammalle siitä, missä se nyt on. Syntiä ja syntisiä seurakunnassa on käsiteltävä ripeydellä, jotteivät toiset tulisi saastutetuiksi. Totuus [sivu 68] ja puhtaus vaativat, että me suoritamme perusteellisemman työn leirin puhdistamiseksi Akaneista kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut. Vastuullisilla paikoilla olevien ei tule sietää syntiä veljessään tai sisaressaan. Sano hänelle, että hänen täytyy joko luopua synnistään tai tulla erotetuksi seurakunnasta." (5 T 147). Ja tässä on oltava ehdottoman puolueettomia kaikkia, ystäviä ja omaisiakin kohtaan.
"Ja avaa oven." "Kuka oven on sulkenut? "Syntinen itse on sulkenut oven. Haluaako hän ottaa pois salvat? Tahtooko hän avata valmisteet? Kaikki lukot ovat hänen eikä Vapahtajan puolella." (Review 5.3.1889).
Mikä on esteenä oven aukeamiselle? "Näin, että monet ovat koonneet sydäntensä oville niin paljon törkyä, etteivät voi saada ovea auki. Joillakuilla on vaikeuksia veljien ja sisarien kanssa. Toisten on poistettava paha luonteensa ja itsekäs ahneutensa, ennenkuin voivat aukaista oven. Jotkut ovat vierittäneet maailman sydämensä oven eteen, ja se sulkee oven. Kaikki tämä törky täytyy siirtää pois ja sitten avata ovi ja lausua Vapahtaja tervetulleeksi." (1 T 143).
Kirje Laodikealle tuo eteemme murheellisen näkymän: Jeesus on ulkopuolella ja laodikealaiset ovat sisäpuolella, pitäen kiinni oven vetimestä. - Jeesus kolkuttaa - sinä et avaa. Tulee aika, jolloin sinä olet ulkopuolella ja Jeesus on sisäpuolella. Sinä kolkutat, mutta Jeesus ei avaa. Avaa ovi nyt ja päästä Jeesus sisälle, jotta Hän silloin voisi avata sinulle ja laskea sinut sisälle.
Sillä jollei Hän saa nyt tulla sydämeesi aterioitsemaan kanssasi, niin sinä et ole oleva valmis käymään sisälle taivaaseen aterioidaksesi Hänen kanssaan. Mitkä hengelliset aarteet ovat meidän suurimmat tarpeemme? Se ilmenee Herran Laodikean seurakunnalle antamasta neuvosta.
"Usko ja rakkaus ovat niitä tosi rikkauksia, sitä puhdasta kultaa, jota Uskollinen Todistaja neuvoo penseitä ostamaan. Miten rikkaita maallisista aarteista lienemmekin, eivät kaikkikaan [sivu 69] varamme riitä niiden kallisarvoisten lääkkeitten ostamiseen, jotka parantavat sielun sairaudesta, jota nimitetään penseydeksi. Älykkyys ja maalliset rikkaudet olivat voimattomat poistamaan Laodikean seurakunnan puutteita tai pelastamaan heidät kurjasta tilastaan. He olivat sokeita, mutta kuitenkin tunsivat, että kaikki oli muka hyvin. Jumalan Henki ei valaissut heidän ymmärrystään, ja he eivät tajunneet syntisyyttään, niin että olisivat tunteneet tarvitsevansa apua.
"Olla vailla Jumalan Hengen armolahjoja on todella surullinen tila, mutta sitäkin pahempi tila on se, että ollaan tyhjiä hengellisyydestä ja Kristuksesta ja kuitenkin koetetaan tehdä itsensä vanhurskaiksi selittämällä niille, jotka ovat heidän suhteensa levottomia, etteivät he ole näiden pelkojen ja heidän saalinsa tarpeessa. Kauhea on ihmissielun itsepetoksen valta! Oi, mikä sokeus! kun tehdään valkeus pimeydeksi ja pimeys valkeudeksi! Uskollinen Todistaja neuvoo meitä ostamaan Häneltä tulella koeteltua kultaa, valkoiset vaatteet ja silmävoidetta. Tässä suositeltu, tulella koeteltu kulta on uskoa ja rakkautta. ("Ja rakkaus on tärkeämpi kuin usko." (2 T 36). "Ilman sellaista rakkautta, joka täytti Kristuksen sydämen, ei meitä koskaan lueta taivaan perheeseen kuuluviksi. (KV 174). Se tekee sydämen rikkaaksi, sillä sitä on puhdistettu, kunnes se on tullut puhtaaksi. Ja mitä enemmän sitä koetellaan, sitä kirkkaampi on sen loiste. Valkoiset vaatteet tarkoittavat luonteen puhtautta, Kristuksen vanhurskautta, joka annetaan syntiselle. Ne ovat todella taivastekoiset vaatteet, jotka saadaan ostaa ainoastaan Jeesukselta vapaaehtoisella ja halukkaalla kuuliaisuus-elämällä. Silmävoide esittää sitä viisautta ja armolahjaa, jonka avulla kykenemme tekemään eron pahan ja hyvän välillä ja havaitsemaan synnin kaikissa eri muodoissaan." (4 T 88).
Silmävoide tekee meidät hengellisesti tarkkanäköisiksi. "Silmävoide on hengellistä arvostelukykyä, joka tekee sinut kykeneväksi havaitsemaan saatanan juonet ja karttamaan niitä, huomaamaan synnin ja inhoamaan sitä, näkemään totuuden ja tottelemaan sitä." - (5 T 233). [sivu 70]
"Saatana työskentelee herkeämättä näiden aarteiden (uskon ja rakkauden) karkottamiseksi Jumalan lasten sydämistä." (2 T 36).
Penseyden tilaan jääminen - Todistuksien mukaan välinpitämättömyyttä ja itsevanhurskautta, myös Jumalan lähettämien todistuksien epäilemistä (3 T 255). - on vaarallista Siitä on lopputuloksena "ulos oksentaminen". "Kärsivällisesti Jeesus sietää heitä, niin ettei oksenna heitä suustaan ulos silmänräpäyksessä. Enkeli sanoi: 'Jumala punnitsee kansaansa'." (4 SG 33).
On kaksi pääsyytä, jotka myötävaikuttavat penseyteen, nim. elävän uskon puute ja kuollut muodollisuus. Näitä niin ollen tulee erityisesti kaihtaa. "Monet ovat penseitä, koska eivät elä uskosta ja lisääntyvästä totuuden tuntemisesta ja koska eivät kulje valosta aina suurempaan valoon." (Review 3.9.1899).
"Seurakunnat ovat penseitä. Ne ovat kuunnelleet opillisia esityksiä, mutta niille ei ole neuvottu uskon yksinkertaista taitoa ... Heidän eteensä täytyy asettaa Kristus." (Review 13.8.1889). "Kuollut: muodollinen velvollisuuksien täyttäminen ei tee meistä kristittyjä. Meidän täytyy päästä penseästä tilastamme ja kokea todellinen kääntymys taikka me menetämme taivaan." (4 T 89). Penseälle seurakunnallemme annetaan vakava kehoitus:
"Näin monien, joilla ei ollut yhtäkään valonsädettä Jeesukselta, imartelevan itseään hyviksi kristityiksi. He eivät tiedä, mitä uudistuminen Jumalan armon avulla merkitsee. Heillä ei ole mitään elävää kokemusta jumalallisissa asioissa. Minä näin, että Herra terotti miekkaansa taivaassa leikatakseen heidät pois. Oi, että jokainen penseä kristitty huomaisi sen selvän työn, jota Jumala tekee oman kansansa keskuudessa! Rakkaat ystävät, älkää pettäkö itseänne tilaanne nähden. Ette voi pettää Jumalaa. Totinen Todistaja sanoo: 'Minä tiedän sinun tekosi'." (1 T 190).
"Nykyään on vain muutamia, jotka palvelevat Jumalaa koko sydämisesti. Useimmat meidän seurakuntaamme kuuluvista [sivu 71] ovat hengellisesti kuolleita synnissä ja rikoksissa. He kulkevat edestakaisin kuin ovi saranoillaan. Monet vuodet he ovat tyytyväisinä kuunnelleet vakavia sielua herättäviä totuuksia, mutta he eivät ole toteuttaneet niitä käytännössä... Suloisimmat säveleet, jotka tulevat Jumalalta ihmishuulten välityksellä - vanhurskauttaminen uskon kautta ja Kristuksen vanhurskaus - eivät herätä heissä vastarakkautta ja kiitollisuutta. Vaikka taivaallinen kauppias esittää heille uskon ja rakkauden kalleimmat jalokivensä, vaikka Hän kehoittaa heitä ostamaan 'tulessa puhdistettua kultaa' ja 'valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit' ja 'silmävoidetta voidellaksesi silmäsi', kovettavat he sydämensä Häntä kohtaan ja laiminlyövät muuttaa penseytensä rakkaudeksi ja innoksi. Tyytyväisinä he liittävät kätensä yhteen ja tunnustavat uskovansa, mutta kieltävät todellisen jumalisuuden voiman. Jos he jatkavat tähän suuntaan, hylkää Jumala heidät inhoten." (Review 4.8. 1893.
"Monet ovat penseässä tilassa .. . Sellaiset tarvitsevat herätystä, jottei sitä, minkä Herra äärettömästä hinnasta on asettanut heidän saavutettavakseen, otettaisi pois ja annettaisi toisille, jotka antavat arvoa lahjalle ja käyttävät sitä Hänen kunniakseen." (Review 3.9.1889).
Laodikealle osoitetun suoran todistuksen luulisi herättävän Jumalan tunnustavan kansan unestaan. Vanhasta kokemuksesta kuitenkin tiedämme monien sanovan: "En kai minä se ole?" "Ei yksikään jumalaton ymmärrä tätä." Ainoastaan "taidolliset ymmärtävät". Kumpiinko sinä haluat kuulua?
Sinä voit itse päättää, kuulutko pieneen jäännökseen Laodikeassa vai oletko vielä laodikealaisessa tilassa. Jos olet tyytyväinen itseesi, hengellisiin saavutuksiisi, omaan ihmisten laatimaan evankeliumityösuunnitelmaasi; jos pidät Herran puheena vain sen, mikä käy yhteen sinun käsityksesi kanssa; jos uskot omistavasi koko totuuden etkä tarvitsevasi mitään; jos pidät jokaista, joka ei hyväksy sinun mielipiteitäsi, vääränä profeettana, ja jos sinä alati pelkäät, että joku koettaa sinua jollakin "uudella" pettää, vaikka et ole koskaan ajatellut niin, jos [sivu 72] kuulut tällaisiin ihmisiin, niin olet niin hyvä laodikealainen kuin konsanaan voit olla.
Mutta jos sinä olet nähnyt pukusi saastaiseksi, tehnyt perusteellisen parannuksen uskossa Jeesukseen ja vastaanottanut Vapahtajasi sydämeesi, omistaen Pyhän Hengen; jos sinä oivallat, että sinun tulee kulkea Jumalan tiellä Hänen johdollaan; jos olet kaikessa Jumalan puolella etkä missään itsesi tai maailman puolella, niin sinä kuulut pelastettuun jäännökseen, jota ei oksenneta ulos. Vaella ja kasva valossa, ja sinä varmasti saat kerran seisoa Karitsan kanssa Siionin vuorella.
Ja sinulle, joka vielä olet laodikea-tilassa, ota vaarin Herran neuvosta, äläkä enää kulje virran mukana perikatoa kohden. Herättäköön Uskollinen Todistaja monien hengen julistamaan kautta Laodikean parannusta Jumalan puoleen ja uskoa Herraan Jeesukseen.
"Totuus kaikessa ankaruudessaan on puhuttava. Toiminnan miehiä tarvitaan - miehiä, jotka työskentelevät innokkaasti ja herpaantumattomalla tarmolla seurakunnan puhdistamiseksi ja maailman varoittamiseksi." (5 T 187).
Vuoden 1844 adventtiliikkeen henki
Nykyisille adventtikansan jäsenille lienee, paitsi hyödyllistä myös mielenkiintoista kuulla jotain siitä, millainen henki ja mieliala oli niillä, jotka olivat mukana vuoden 1844 adventtiliikkeessä, niillä, jotka sata vuotta sitten perustivat seitsemännenpäivän adventtiliikkeen.
Uranuurtajien kirjoituksista saamme mm. seuraavat tiedot: He viittasivat Ilm. 14: 7:nteen ja sanoivat ihmisille: "Kuulkaa, kuulkaa, kuulkaa! Tutkiva tuomio ja syntien poistaminen on alkanut taivaassa. Aam. 4:12 viitaten he kehoittivat kaikkia valmistautumaan Kristuksen tulolle.
Sanoman julistajat olivat nöyriä. He eivät etsineet maailman kunniaa. Vastuunsa tuntien he varoittivat syntisiä. He julistivat ennustuksia, kehoittivat pakenemaan tulevaista vihaa ja nuhtelivat maailmanmielisiä henkilöön katsomatta. [sivu 73]
Usko Jeesuksen pikaiseen tulemiseen johti heidät tutkimaan ahkerasti Raamattua. Muun lukemiseen ei heillä ollut paljonkaan halua tai aikaa.
Ajatus Herran päivän läheisyydestä pakotti heidät kysymään: Kuka voi kestää? Tämä kysymys sai aikaan sen, että rukoiltiin paljon. Itkien ja kyyneliä vuodattaen he rukoilivat yökaudet läpeensä. He kokoontuivat rukoilemaan puistoihin, metsiin, vainioille, kokoushuoneisiin. Yksin ja ryhminä sitä harjoitettiin. Rukouskammiot olivat ahkerassa käytössä.
Yhteisiin kokouksiin kokoontumista ei laiminlyöty. He neuvoivat, auttoivat ja rohkaisivat toisiaan. Sanoma Kristuksen pikaisesta tulemisesta vaati heitä työskentelemään toisten pelastukseksi. Nuoret työskentelivät sekä nuorten että vanhempien ihmisten hyväksi. Sielujen kanssa valvottiin toisinaan läpi yön.
Toisia kohtaan osoitettiin huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä. He olivat helläsydämisiä ja rakastavaisia, varsinkin vanhoja ja heikkoja kohtaan. Sydämentutkistelua ja syntien tunnustamista harjoitettiin, jottei elämään olisi jäänyt mitään epäpuhdasta Herrasta erottamaan. Muuan mukana ollut kertoi myöhemmin: "Tutkimme huolellisesti jokaista sydämen ajatusta ja tunnetta ikäänkuin olisimme olleet kuolinvuoteellamme."
"Harjoitimme itsemme kieltämistä ja kaiken omaisuuden uhraamista", on eräs toinen kirjoittanut. He odottivat parempaa maata ja sen vuoksi eivät koonneet aarteita maan päälle. He tunsivat olleensa vieraita ja muukalaisia, toivioretkeläisiä ja pyhiinvaeltajia.
He olivat halukkaita kärsimään vainoa Kristuksen tähden. Heitä pilkattiin, häväistiin ja halveksittiin . Heidät erotettiin kirkoistaan.
Todelliset Jeesuksen odottajat olivat vaatetukseltaan yksinkertaisia. Ei heillä ollut halua jäljitellä maailmaa tai käyttäytyä sen mukaan. He sanoivat: "Ylpeys ja maailmanmielisyys on ristiriidassa Jumalan sanan opetuksen kanssa. Meillä ei ollut alkaa eikä varoja kehon koristelemiseen." Itsekieltäymys, [sivu 74] nöyryys ja vaatimattomuus olivat heille leimaa antavina. Heidän keskustelujensa aiheena kodeissa ja yhteentultaessa oli Kristuksen tuleminen ja valmistautuminen Häntä kohtaamaan. Kaikki muu oli heille vähäarvoista.
Meidän, jotka elämme sata vuotta lähempänä Herran tuloa, ja jotka tiedämme, että Hän saapuu hyvin pian, tulisi olla tuon saman hengen ja mielen valtaamat. Heidän esimerkkiään tulisi meidän seurata vähintään yhtä suurella palavuudella. Heidän halukkuutensa kieltää itsensä ja vieraantua maailmalle tulisi tarttua meihin. Silloinen kristittyjen ja maailman lasten välillä ollut juopa on nyt melkein huomaamaton, jopa, kuten profetian henki on sanonut, hävinnyt näkymättömiin. Kun Jumala pian puhdistaa seurakuntansa suoran todistuksen ja valtavan seulonnan kautta, on meidän kiirehdittävä uudistautumaan Jumalan määräämällä tavalla. Ei Jumala rupea ketään väkisin puhdistamaan. Profetian henki sanoo:
"Minä näin Jumalan kansan odottavan tilaansa jotain muutosta, että jokin pakottava voima ottaisi heidät johtoonsa. Mutta he tulevat pettymään, sillä he ovat väärässä. Heidän itsensä tulee toimia, ryhtyä työhön ja hartaasti rukoilla, että Jumala opettaisi heitä tuntemaan itsensä oikein. Ohi kiitävät tapahtumat ovat kyllin vavisuttavia herättämään meidät ja painamaan totuuden kuulevien sydämiin. Maan elo on miltei kypsynyt." (1 T 261).
Takaisin aloitussivulle