Rakkaat veljet ja sisaret Battle Creekissä!
Olen kuullut että todistus, jonka lähetin eräälle sikäläiselle veljelle, pyytäen että se luetaan seurakunnalle, pidätettiin teiltä useita viikkoja sen jälkeen kuin hän oli saanut sen. Ennen tuon todistuksen lähettämistä Jumalan Henki vaikutti minuun niin voimakkaasti, etten saanut lepoa päivällä enkä yöllä, ennen kuin olin kirjoittanut teille. Se ei ollut tehtävä, jonka itse olisin valinnut. Ennen mieheni kuolemaa olin päättänyt, ettei minun tehtäväni ole todistuksin nuhdella ketään vääryydestä, tai puolustaa oikeutta, koska jotkut olivat käyttäneet hyväkseen sanojani kohdellakseen ankarasti erehtyviä ja korottaakseen epäviisaasti toisia, joiden menettelyä en millään tavoin halunnut tukea. Monet selittivät Todistuksia niin että ne miellyttivät heitä itseään. Jumalan totuus ei ole sopusoinnussa ihmisten perimätiedon kanssa eikä se mukaudu heidän mielipiteisiinsä. Jumalallisen Antajansa tavoin se on muuttumaton, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ne jotka luopuvat Jumalasta, sanovat pimeyttä valkeudeksi ja valhetta totuudeksi. Mutta pimeys ei milloinkaan muutu valkeudeksi eikä valhe totuudeksi.
Monen mieli on ollut niin pimentynyt ja hämmentynyt maailman tavoista, maailman tottumuksista ja maailman vaikutteista, että heidän kykynsä erottaa valo pimeydestä ja totuus valheesta, näyttää kokonaan hävinneen. Minulla oli vain vähän toiveita siitä, että sanojani ymmärrettäisiin, mutta kun Herra niin päättävästi vaikutti minuun, en voinut vastustaa Hänen Henkeään. Kun tiesin, että kietouduitte saatanan ansoihin, tunsin että vaara oli liian suuri minun siitä vaieta.
Vuosien varrella Herra on esittänyt teille seurakunnan tilan.[sivu 2] Kerta toisensa jälkeen sille on lähetetty nuhteita ja varoituksia. Lokakuun 23. päivänä 1879 Herra antoi minulle mitä vaikuttavimman todistuksen Battle Creekin seurakunnasta. Viime kuukausien aikana sain olla luonanne. Seurakunta oli raskaana taakkana sydämelläni, kun taas ne, joiden olisi tullut tutkia sielunsa syvyyksiä, olivat verrattain huolettomia ja välinpitämättömiä. En tiennyt mitä tehdä tai sanoa. En luottanut suuntaan, minkä monet omaksuivat, sillä he tekivät juuri sitä, mistä Herra oli varoittanut heitä.
Jumala, joka tuntee heidän hengellisen tilansa, julistaa; "He ovat hellineet syntiä ja luopuneet minusta. Kaikki ovat poikenneet pois, jok' ainoa heistä. Yksikään heistä ei ole syytön. Minut, elävän veden lähteen he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." Monet ovat vaeltaneet turmiollisesti Herran edessä. Pahansuopuus, toisten vihaaminen, kateus, pahat ajatukset, kilpailu, epäsopu ja katkeruus ovat hedelmiä, joita he kantavat eivätkä he halua ottaa vaaria lähettämästäni todistuksesta. He eivät halua tietää mitään nurjista teistään kääntyäkseen, jotta Herra parantaisi heidät.
Monet katselevat tyytyväisinä niitä pitkiä vuosia, joina he ovat puolustaneet totuutta. He katsovat nyt olevansa oikeutettuja palkkaa menneistä koettelemuksistaan ja kuuliaisuudestaan. Mutta tämä menneisyydessä saatu aito kokemus Jumalan kanssa tekee heidät entistä syyllisemmiksi Hänen edessään, koska he eivät ole säilyttäneet eheyttään ja menneet eteenpäin täydellisyyteen. Menneen vuoden uskollisuus ei milloinkaan sovita tämän vuoden laiminlyöntejä. Ihmisen eilinen totuudenmukaisuus ei sovita hänen valheellisuuttaan tänään.
Monet puolustavat Todistusten halveksumistaan sanomalla: "Sisar White on miehensä vaikutuksen alainen; Todistukset ovat hänen henkensä [sivu 3] ja arvostelukykynsä muovaamia." Toiset etsivät jotakin hyötyä minusta, millä voisivat todistaa menettelyään oikeaksi, tai mikä antaisi heille vaikutusvaltaa. Juuri silloin päätin olla kirjoittamatta enää mitään, kunnes Jumalan muuttava voima näkyy seurakunnassa. Mutta Herra asetti taakan sielulleni. Tein innokkaasti työtä hyväksenne. Mitä tämä maksoi miehelleni ja itselleni, vasta iankaikkisuus on paljastava. Eikö minulla ole tietoa seurakunnan tilasta, kun Jumala vuosien aikana yhä uudelleen on näyttänyt sen minulle? Varoituksia on toistettu, mutta mitään vakavaa muutosta ei ole tapahtunut.
Nain, että Jumala katseli kansaansa paheksuvasti, koska se sulautui samankaltaiseksi maailman kanssa. Näin erään sikäläisen veljen lasten olleen ansana hänelle itselleen. Näiden ajatukset ja käsitykset, tunteet ja lausunnot vaikuttivat hänen mieleensä sokaisten hänen arvostelukykynsä. Näillä nuorilla on suuri taipumus epäuskoon. Äidin uskon puute ja luottamuksen puute Jumalaan on annettu perintönä hänen lapsilleen. Hänen antaumuksensa heille on suurempi kuin hänen antaumuksensa Jumalalle. Isä on laiminlyönyt velvollisuutensa. Heidän väärän menettelynsä seuraukset ovat tulleet ilmi heidän lapsissaan.
Puhuessani seurakunnalle olen pyrkinyt terottamaan vanhempien mieleen heidän vakavaa velvollisuuttaan lapsiaan kohtaan, koska tunsin näiden nuorten tilan ja sen mikä oli tehnyt heistä tällaisia. Mutta he eivät totelleet sanojani. Tiedän mitä taakkaa kannoin [sivu 4] teistä tehdessäni viimeksi työtä keskuudessanne. En olisi millään rasittanut voimiani äärimmilleen, ellen olisi nähnyt vaaraanne. Koetin saada teidät nöyrtymään Jumalan edessä ja kääntymään Hänen puoleensa katuen ja uskoen.
Kun nyt taas lähetän teille varoittavan ja nuhtelevan todistukseni monet teistä väittävät sen olevan vain sisar Whiten mielipidettä. Siten olette pilkanneet Jumalan Henkeä. Te tiedätte, miten Herra on ilmaissut itsensä profetian Hengen välityksellä. Minulle on näytetty menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Minulle on näytetty kasvoja henkilöistä, joita en ollut milloinkaan tavannut, ja vuosia myöhemmin olen tuntenut heidät nähdessäni heidät. Minut on herätetty yöllä unesta elävä tietoisuus asioista, joita minulle on esitetty aikaisemmin. Olen keskiyöllä kirjoittanut kirjeitä, jotka posti on kuljettanut mantereen poikki saapuen perille kriisitilanteessa pelastaen Jumalan työn suurelta onnettomuudelta. Tämä on ollut työni useiden vuosien ajan. Jokin voima on pannut minut ojentamaan ja nuhtelemaan rikkomuksista, jotka eivät olleet juolahtaneet mieleeni. Onko tämä viimeisten 36 vuoden aikana suorittamani työ ylhäältä vai alhaalta?
Otaksukaa - kuten muutamat ovat halunneet värittää asian, vaikka väärin - että seurakunnan jäsenet ovat saaneet minut kirjoittamaan heiltä saamieni kirjeitten perusteella. Miten oli apostoli Paavalin laita? Tiedot, mitkä hän sai Kloen perheväeltä Korinton seurakunnan tilasta, saivat hänet kirjoittamaan ensimmäisen kirjeensä tälle seurakunnalle. Hän sai yksityisiä kirjeitä, joissa hänelle ilmoitettiin [sivu 5] tosiasioita, ja vastauksissaan hän esitti yleisiä periaatteita, jotka olisivat oikaisseet vääryyden, jos niistä olisi otettu vaarin. Hellävaroen ja viisaasti hän kehottaa heitä kaikkia olemaan yksimieliset puheessa, ettei heidän keskuudessaan olisi mitään riitaisuuksia.
Vaikka Paavali oli innoitettu apostoli ei Jumala joka aika ilmaissut hänelle kansansa tilaa. Ne jotka olivat kiinnostuneita seurakunnan menestyksestä ja jotka huomasivat pahan hiipivän sisälle, esittivät hänelle asiantilan. Näin hän aikaisemmin saamansa valon perusteella saattoi arvostella tämän kehityksen oikean luonteen. Vaikk'ei Herra ollut antanut hänelle uutta ilmestystä tätä erikoista tilannetta varten, ne jotka vilpittömästi etsivät valoa, eivät hylänneet hänen sanomaansa vain tavallisena kirjeenä. Ei suinkaan. Herra oli näyttänyt hänelle seurakuntaa kohtaavat vaikeudet ja vaarat, jotta niiden ilmaantuessa hän tietäisi tarkalleen, miten suhtautua niihin.
Hänet oli asetettu puolustamaan seurakuntaa. Hänen tuli valvoa Sieluja niinkuin sen, jonka täytyy tehdä tili Jumalalle. Eikö hänen sen vuoksi tullut olla huolissaan tiedoista, jotka kertoivat hänelle heidän keskuudessaan vallitsevasta sekasorrosta ja erimielisyydestä? Aivan varmasti, ja hänen heille lähettämänsä nuhde oli yhtä paljon Jumalan Hengen innoittama kuin mikä tahansa hänen muista kirjeistään. Mutta kun nämä nuhteet tulivat perille, muutamat eivät halunneet ojentua. He asettuivat sille kannalle, ettei Jumala ollut puhunut Paavalin välityksellä, vaan että hän oli esittänyt heille vain omia mielipiteitään. He olivat sitä mieltä, että heidän oma [sivu 6] arvostelukykynsä oli yhtä hyvä kuin Paavalin.
Sama on tänä aikana kansamme keskuudessa monien tila, jotka ovat luisuneet pois vanhoista rajamerkeistä ja seuranneet omaa ymmärrystään. Miten suurta helpotusta saisivatkaan nämä, jos he voisivat vaientaa omaatuntoaan luulottelemalla, ettei minun työni ole Jumalasta. Mutta epäusko ei muuta tosiasioita. Luonteessanne on puutteita sekä hengellisessä että siveellisessä mielessä. Jos suljet silmäsi tosiasioilta, ei se vähääkään lähennä sinua täydellisyyttä kohti. Ainoa lääke on peseytyminen Karitsan veressä.
Jos koetatte syrjäyttää Jumalan neuvon miellyttääksenne itseänne ja jos vähennätte Jumalan kansan luottamusta Todistuksiin, soditte Jumalaa vastaan yhtä varmasti kuin Korah, Daatan ja Ahiram. Tunnette kertomuksen heistä. Tiedätte, miten itsepäisiä he olivat omissa mielipiteissään. He katsoivat omaa arvostelukykyään paremmaksi kuin Mooseksen, ja että Mooses teki paljon pahaa Israelille. Näihin liittyneet pitivät niin lujasti kiinni mielipiteistään, että vaikka Jumalan tuomiot kouraantuntuvalla tavalla tuhosivat johtomiehiä ja ruhtinaita, tulivat eloonjääneet seuraavana aamuna Mooseksen luo sanoen: "Te olette surmanneet Herran kansaa." Tästä näemme, mikä hirvittävä petos saattaa vallata ihmismielen. Miten vaikea onkaan vakuuttaa jotakin asiaa ihmisille, jotka ovat Jumalalle vieraan hengen kyllästämät. Kristuksen lähettiläänä tahdon sanoa teille; "Harkitkaa kantaa, minkä omaksutte. Tämä on Jumalan työtä ja teidän on tehtävä tili siitä, miten kohtelette Hänen sanomaansa." [sivu 7]
Seisoessani mieheni kuolinvuoteen ääressä tiesin, että jos toiset olisivat kantaneet osaansa taakasta, hän voisi elää. Tuska sielussani vetosin läsnäoleviin, etteivät enää murehduttaisi Jumalan Henkeä sydämensä kovuudella. Muutamia päiviä myöhemmin katselin itse kuolemaa kasvoista kasvoihin. Silloin sain Jumalalta erittäin selvät ilmoitukset itsestäni ja seurakunnasta. Hyvin heikkona esitin todistukseni teille, tietämättä oliko tämä ehkä viimeinen tilaisuuteni. Oletteko unohtaneet sen vakavan tilaisuuden? En milloinkaan saata unohtaa sitä, sillä minusta tuntui, että minut kannettiin Kristuksen tuomioistuimen eteen. Luopumuksenne, sydämenne kovuus, rakkauden ja hengellisyyden puute, luopuminen yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta, minkä Jumala tahtoi teidän säilyttävän - tiesin kaiken, tunsin kaiken. Virheiden etsimistä, arvostelun henkeä, kateutta ja kiistaa korkeimmista paikoista oli keskuudessanne. Olin nähnyt sen, ja tiesin mihin se johtaa. Pelkäsin tuon ponnistuksen maksavan henkeni, mutta kiintymykseni teihin johti minut puhumaan. Jumala puhui teille sinä päivänä. Oliko sillä mitään pysyvää vaikutusta teihin?
Lähtiessäni Coloradoon kannoin niin suurta taakkaa teistä, että heikkona kirjoitin useita sivuja luettavaksi telttakokouksessanne. Heikkona ja vavisten nousin kello kolmelta aamulla kirjoittamaan teille. Jumala puhui tomumajan kautta. Sanonette, että tämä ilmoitus oli vain kirje. Kyllä se oli kirje, mutta Jumalan Hengen innoittama saattaakseen harkittavaksenne asioita, jotka minulle oli näytetty. Näissä kirjoittamissani kirjeissä ja esittämissäni todistuksissa lausun sen, minkä Herra on puhunut minulle. En kirjoita [sivu 8] ainoatakaan lehtiartikkelia esittämään omia ajatuksiani. Ne ovat asioita, jotka Jumala on esittänyt minulle näyssä - kallisarvoisia valonsäteitä valtaistuimelta.
Päästyäni Oaklandiin olin Battle Creekin asiantilan takia suuresti raskautunut, ja minä heikko ja voimaton auttamaan teitä. Tiesin, että epäuskon hapatus teki työtä. Ne jotka halveksivat Jumalan sanan yksinkertaisia neuvoja, halveksivat myös Todistuksia, jotka kehottivat heitä ottamaan vaarin sanasta. Käydessäni Healdsburgissa viime talvena rukoilin paljon, ja tunsin suurta tuskaa ja surua. Mutta Herra pyyhkäisi yhtäkkiä pois pimeyden ollessani rukouksessa, ja suuri valo täytti huoneen. Jumalan enkeli seisoi vierelläni, ja näytin olevani Battle Creekissä. Sain olla mukana neuvottelukokouksessanne, kuulin sanoja esitettävän, näin ja kuulin asioita, joista toivon, jos Jumala niin suo, että ne ainaiseksi poistetaan muististani. Sieluni haavoittui siinä määrin, etten tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Joitakin seikkoja en saata mainita. Minua pyydettiin olla kertomatta kenellekään tästä, sillä paljon oli vielä tuleva päivänvaloon.
Minua kehotettiin kokoamaan saamani valonsäteet yhteen kimppuun antaakseni niiden loistaa Jumalan kansalle. Olen tehnyt niin lehtiartikkeleissani. Kuukausimääriin nousin melkein joka aamu kello kolmelta, ja kokosin eri kohdat, jotka olin kirjoittanut kahden Battle Creekissä viimeksi saamani todistuksen jälkeen. Kirjoitin puhtaaksi nämä asiat, ja lähetin ne kiireesti teille, mutta olin laiminlyönyt huolehtia itsestäni, mistä oli seurauksena, että sorruin taakan alle enkä saanut kaikkia kirjoituksiani valmiiksi puhumaan teille Kenraalikonferenssissa. [sivu 9]
Ollessani jälleen rukouksessa Herra ilmaisi itsensä. Sain vielä kerran olla luonanne Battle Creekissä. Kävin siellä monessa kodissa, ja kuulin pöytien ääressä esittämänne sanat. Yksityiskohtia minun ei nyt ole lupa kertoa. Toivon, ettei minua milloinkaan pyydetä mainitsemaan niitä. Sain myös muutamia mitä sattuvimpia unia.
Mitä ääntä aiotte tunnustaa Jumalan ääneksi? Mitä valtaa Herralla on ojentaa virheitänne ja näyttää teille vaelluksenne sellaisena kuin se on? Mitä mahdollisuuksia Hänellä on toimia seurakunnassa? Jos kieltäydytte uskomasta, kunnes jokainen epävarmuuden varjo ja jokainen epäilyksen mahdollisuus on poistettu, ette milloinkaan pääse uskoon. Epäilys, mikä vaatii täydellistä tietoa, ei milloinkaan taivu uskoon. Usko perustuu selvään todistukseen eikä todisteluihin. Herra käskee meitä tottelemaan velvollisuuden ääntä, samalla kuin kaikkialla ympärillämme on toisia ääniä kehottamassa meitä omaksumaan päinvastaisen suunnan. Meiltä kysytään tarkkaa huomiokykyä erottaaksemme Jumalan äänen. Meidän täytyy pitää kurissa ja voittaa taipumuksemme ja totella omantunnon ääntä ilman neuvotteluja tai sovitteluja, sillä muutoin sen kuiskeet vaikenevat antaen haluille ja mielijohteille valvonnan. Herra lähettää sanansa jokaiselle meistä, joka ei ole vastustanut Hänen Henkeään eikä päättänyt olla kuuntelematta ja tottelematta sitä. Tämä ääni on kuultavissa varoituksina, ohjeina ja nuhteina. Se on Herran valon sanoma kansalleen. Jos odotamme voimakkaampia kehotuksia tai parempia tilaisuuksia, voidaan valo ottaa meiltä pois, ja me jäämme pimeyteen. [sivu 10]
Olemalla kerran tottelematon Jumalan "Hengen ja Sanan kutsulle, kun kuuliaisuus tuo mukanaan ristin, monet ovat menettäneet paljon - miten paljon, sitä he eivät milloinkaan saa tietää ennen kuin kirjat avataan viimeisenä päivänä. Jumalan Hengen pyynnöt, joista ei välitetä tänään, koska mielihalu ja taipumus johtavat päinvastaiseen suuntaan, voivat huomenna olla voimattomia vakuuttamaan tai edes vaikuttamaan. Nykyisten tilaisuuksien hyväkseen käyttäminen sydän alttiina ja taipuvaisena, on ainoa tie armossa, tiedossa ja totuudessa kasvamiseen. Meidän tulee alati säilyttää se tietoisuus, että me henkilökohtaisesti seisomme sotajoukkojen Päällikön edessä. Meidän ei tule antaa sijaa yhdellekään sanalle, teolle tai ajatukselle, joka pahoittaa Iankaikkisen Jumalan katsetta. Silloin emme pelkää ihmisiä emmekä maallista valtaa, koska maailmankaikkeuden Hallitsija, jonka kädessä meidän ajallinen ja iankaikkinen kohtalomme on, huomaa kaikki tekomme. Jos kaikkialla muistaisimme olevamme Korkeimman Pyhän palvelijoita, olisimme varovaisempia, ja koko elämämme saisi tarkoituksen ja pyhyyden, jota maallinen maine ja kunnia eivät milloinkaan voi antaa.
Sydämemme ajatukset, sanamme ja kaikki tekomme antavat luonteellemme enemmän arvokkuutta, jos koko ajan tunnemme Jumalan läsnäolon. Olkoon sydämesi puhe: "Katso, Herra on tässä." Silloin elämä on puhdas, luonne tahraton ja sielu jatkuvasti ylentynyt Herran puoleen. Te ette ole omaksuneet tätä suuntaa Battle Creekissä. Minulle on näytetty, että te sairastatte tuskallista ja tarttuvaa tautia, mikä vie hengelliseen kuolemaan, ellei sitä keskeytetä.
Monet ovat joutuneet rappiolle sen vuoksi, että he halajavat [sivu 11] helppoja päiviä ja mukavuutta. Itsensäkieltäminen ei sovi heille. He etsivät alituisesti tilaisuutta paetakseen vaivaa ja koetusta, jota ei voida poistaa Jumalalle uskollisesta vaelluksesta. He ovat saattaneet sydämensä siihen tilaan, että se tyytyy tämän ajallisen elämän hyvyyteen. Tämä on inhimillistä menestystä, mutta eikö sitä hankita iankaikkisten etujen kustannuksella? Jokapäiväisen elämämme tulee osoittaa, että olemme uskollisia Jumalan palvelijoita, jotka rakastavat vanhurskautta ja vihaavat laittomuutta. Kiitollisina meidän tulee vastaanottaa sen. verran nykyistä iloa ja menestystä kuin saamme velvollisuuden tietä kulkiessamme. Olemme löytäneet suurimman voimamme silloin kun tunnemme ja tunnustamme heikkoutemme. Suurin tappio, minkä kukaan voi kärsiä Battle Creekissä on vakavuuden ja kestävän kilvoituksen menettäminen oikeassa työssä, voiman menettäminen taistelussa kiusauksia vastaan, uskon menettäminen totuuden ja velvollisuuden periaatteisiin.
Älköön kukaan kuvitelko menestyvänsä ilman että hän säilyttää omantuntonsa eheänä ja ilman että hän antaa itsensä kokonaan totuudelle ja Jumalalle. Heidän tulee horjumattomina edetä eikä meidän milloinkaan tule masentua eikä menettää toivoamme hyvään, tulivat sitten millaiset koettelemukset tahansa tiellemme, tai ympäröi meidät millainen siveellinen pimeys tahansa. Meidän tulee oppia kärsivällisyyden, uskon ja rakastavan palveluksen läksy. Oman minämme kukistaminen ja Jeesukseen katsominen on jokapäiväinen velvollisuutemme. Jumala ei milloinkaan hylkää sielua, joka luottaa Häneen ja etsii Hänen apuaan. Elämän kruunu annetaan [sivu 12] vain voittajille. Jokaiselle ihmiselle on uskottu vakava ja tärkeä työ suoritettavakseen elämänsä aikana Herralle. Saatanan voimien lisääntyessä ja hänen petostensa määrän moninkertaistuessa tulee niiden, jotka huolehtivat Jumalan laumasta, kehittää taitavuutta, kykyä ja älykästä johtajan ominaisuutta. Jokaiselle meistä ei ole annettu tehtäväksemme huolehtia ainoastaan omasta sielustamme, vaan velvollisuudeksemme on myös uskottu toisten herättäminen tavoittelemaan iankaikkista elämää.
Veljeni, tunnen tuskaa sanoessani, että synnillinen kieltäytymisenne vaeltamasta valossa on verhonnut teidät pimeyteen. Saatatte nyt olla rehellisiä siinä, ettette tunnusta ettekä tottele valoa. Suosimanne epäilykset ja kieltäytyessänne ottamasta varten Jumalan vaatimuksia ovat siinä määrin sokaisseet teitä, että pimeys on teille valkeutta ja valkeus pimeyttä. Jumala on kehottanut teitä etenemään täydellisyyteen asti. Kristinusko on eteenpäin vievä uskonto. Jumalallinen valo on täydellinen ja runsas, ja se odottaa vain, että me tarvitsemme sitä. Mitä siunauksia tahansa Jumala antaa, on Hänellä ääretön ylijäämä niitä, tyhjentymätön varasto, josta voimme ottaa. Skeptisismi eli epäileväisyys voi käsitellä evankeliumin pyhiä vaatimuksia leikkiä laskien, pilkaten ja kieltäen ne. Maailmallisuuden henki voi saastuttaa monia ja valvoa harvoja. Jumalan työ voi säilyä vahvana vain suurten ponnistusten ja jatkuvien uhrausten avulla, sillä lopulta se kuitenkin voittaa.
Käsky kuuluu: "Menkää eteenpäin, täyttäkää henkilökohtaiset velvollisuutenne, ja jättäkää kaikki seuraukset Jumalalle." Jos [sivu 13] etenemme Jeesuksen viitoittamaa tietä, saamme nähdä Hänen kunniansa ja iloita Hänen kanssaan. Heidän tulee osallistua taisteluihin, jos haluamme voitonseppeltä. Jeesuksen tavoin tulemme täydellisiksi vain kärsimysten kautta. Jos Kristuksen elämä olisi ollut helppojen päivien etsimistä, voisimme turvallisesti antautua laiskuuteen. Koska Hänen elämänsä oli jatkuvaa itsensäkieltämistä, kärsimystä ja itsensä uhraamista, emme valita, jos meille suodaan sama osa. Voimme turvallisesti vaeltaa mitä pimeimpiä teitä, jos oppaanamme on maailman valo.
Herra koettelee ja tutkii teitä. Hän on lähettänyt teille neuvoja, kehotuksia ja hartaita pyyntöjä. Kaikki nämä vakavat varoitukset joko parantavat seurakuntaa tai epäilemättä pahentavat sitä. Mitä useammin Herra puhuu ojentaen tai neuvoen ettekä välitä Hänen äänestään, sitä halukkaammiksi tulette hylkäämään Hänen neuvonsa kerta toisensa jälkeen, kunnes Herra sanoo: "Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsi vät minua mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyliänsä omista hankkeistaan." San. 1:24-31. [sivu 14]
Ettekö onnu kahden käsityksen välillä? Ettekö ole kieltäytyneet seuraamasta valoa, jonka Jumala on lähettänyt teille? Ottakaa vaarin itsestänne, ettei vaan kenessäkään teistä olisi paha ja epäuskoinen sydän, joka luopuu elävästä Jumalasta. Ette tunne etsikkoaikaanne. Juutalaisten suuri synti oli sen hetken tilaisuuksien laiminlyöminen ja hylkääminen. Kun Jeesus tänään katselee seuraajikseen tunnustautuvien tilaa, Hän näkee heissä halpamaista kiittämättömyyttä, onttoa muodollisuutta, ulkokultaista teeskentelyä, farisealaista ylpeyttä ja luopumusta.
Öljyvuorella Kristus vuodatti kyyneleitä jokaisen ihmisen katumattomuuden ja kiittämättömyyden takia aina ajan loppuun saakka. Hän näkee rakkautensa hyljättävän. Sielun temppeli on muutettu paikaksi, jossa harjoitetaan epäpyhää kaupankäyntiä. Ihmissydän on hellinyt itsekkyyttä, mammonaa, ilkeyttä, vihaa, ylpeyttä ja himoja. Jumalan varoitukset on hylätty ja niitä on pilkattu, Hänen lähettiläitään on kohdeltu välinpitämättömästi, ja heidän sanojaan on pidetty joutavina taruina. Jeesus on puhunut siunauksin, mutta ihmiset eivät ole vastaanottaneet niitä. Hän on puhunut vakavin varoituksin, mutta nämä varoitukset on hylätty.
Hartaasti pyydän teitä, jotka kauan olette tunnustautuneet uskovaisiksi, ja edelleen osoitatte ulkonaista kunnioitusta Kristukselle älkää pettäkö omaa sieluanne. Jeesus arvostaa ainoastaan ehyttä ja kokonaista sydäntä. Sielun uskollisuus on ainoa, millä on arvoa Jumalan edessä. "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii." "Jospa sinäkin." Kristus puhuttelee sinua tässä henkilökohtaisesti kumartuen valtaistuimeltaan ikävöiden säälivällä [sivu 15] hellyydellä niitä, jotka eivät tunne vaaraansa, ja jotka eivät välitä itsestään.
Monilla on nimi, että he elävät, vaikka ovatkin hengellisesti kuolleita. Nämä tulevat kerran sanomaan: "Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät." Voi-huuto esitetään teille, jos viivästelette ja epäröitte, kunnes Vanhurskauden aurinko laskee. Iankaikkisen yön pimeys on oleva osanne. Jospa kylmä, muodollinen ja maailmanmielinen sydämenne sulaisi! Kristus ei vuodattanut ainoastaan kyyneleitä, vaan myös oman verensä meidän puolestamme. Eivätkö nämä Hänen rakkautensa osoitukset saa meitä syvästi nöyrtymään Hänen edessään? Tarvitsemme nöyryyttä ja itsemme alentamista, jotta Jumala voisi hyväksyä meidät.
Jumalan johtama ihminen tulee tyytymättömäksi itseensä, koska valo täydellisestä Ihmisestä valaisee häntä. Mutta ne jotka kadottavat näköpiiristään Esikuvamme, ja korottavat itsensä kohtuuttomasti, näkevät virheitä toisissa arvostellakseen heitä. He ovat äkkipikaisia, epäileväisiä ja tuomitsevia. Repimällä toisia alas he pyrkivät itse rakentumaan.
Kun Herra viimeksi esitti minulle tilanne ilmaisten minulle, ettette olleet seuranneet saamaanne valoa, minua pyydettiin puhumaan teille selvästi ja suoraan Hänen nimessään, sillä Hänen vihansa oli syttynyt teitä kohtaan. Nämä sanat esitettiin minulle:[sivu 16] "Jumala on määrännyt sinun työsi. Monet eivät kuule sinua, sillä he kieltäytyvät kuuntelemasta Suurta Opettajaa. Monet eivät halua ojentua, sillä heidän tiensä ovat omasta mielestään oikeat. Esitä heille kuitenkin antamani nuhteet ja varoitukset, kuulevat tai ovat kuulematta."
Esitän teille Jumalan todistuksen. Kaikki jotka tahtovat ojentua, kuulevat Hänen ääntään, mutta vihollisen pettämät eivät nyt halua tulla valoon, jotta heidän tekojaan ei moitittaisi. Monet teistä ette huomaa, missä Jumala toimii ja on läsnä. Ette tiedä, että Hän se on. Herra on edelleen armollinen haluten antaa anteeksi jokaiselle, joka katuen ja uskoen kääntyy Hänen puoleensa. Herra sanoi: "Monet eivät tunne sitä, mihin he kompastuvat. He eivät tarkkaa Jumalan ääntä, vaan seuraavat omia näkemyksiään ja oman sydämensä ymmärrystä. Epäusko ja epäileväisyys ovat syrjäyttäneet uskon. He ovat hylänneet minut."
Minulle näytettiin, että isät ja äidit ovat luopuneet yksinkertaisuudestaan laiminlyöden evankeliumin pyhää kutsumusta. Jumala on kehottanut heitä olla turmelematta itseään omaksumalla maailman tapoja ja normeja. Kristus olisi antanut heille vapaasti ja runsaasti armonsa käsittämättömiä rikkauksia, mutta he katsoivat itsensä arvottomiksi niihin.
Monet korottavat sielunsa turhuuteen. Tuskin henkilö on kuvitellut omaavansa lahjaa, josta olisi hyötyä Jumalan työssä, kun hän jo yliarvioi lahjaansa ollen taipuvainen ajattelemaan liian suuria itsestään ikään kuin hän olisi jokin seurakunnan tukipylväs. [sivu 17] Työn, jonka hän pystyisi suorittamaan hyvin, hän jättää jollekin toiselle, jolla on vähemmän kykyjä kuin katsoo itsellään olevan. Hän ajattelee korkeampaa asemaa ja puhuu siitä. Hän tahtoo välttämättä, että hänen valonsa loistaa ihmisten edessä, mutta sen sijaan että armo, nöyryys, mielen vaatimattomuus, ystävällisyys, hienotunteisuus ja rakkaus loistaisi hänen elämässään, niin kaikkialla näkyy itsekkyyttä, oman minän tärkeyttä.
Kristuksen Hengen tulee siinä määrin valvoa luonnettamme ja johtaa meitä niin, että vaikutuksemme on aina siunaava, rohkaiseva ja mieltä ylentävä. Ajatustemme, sanojemme ja tekojemme tulee todistaa, että olemme Jumalasta syntyneitä, ja että Kristuksen rauha vallitsee sydämissämme. Näin tehden saamme ympärillemme armollisen sädekehän, josta Vapahtaja puhuu käskiessään meidän antaa valomme loistaa ihmisille. Näin jätämme jälkeemme selvän uran taivaaseen. Tällä tavoin kaikki Kristukseen yhdistyneet voivat tulla paremmiksi vanhurskauden saarnaajiksi kuin mitä kyvykkäin ponnistus saarnatuolista käsin ilman tätä taivaan voitelua voisi aikaansaada. Valonkantajat, jotka vähimmin ovat tietoisia omasta loistostaan, heijastavat puhtainta sädeloistoa kuten vaatimattomimmat kukat levittävät suloisinta tuoksua.
Kansamme tekee hyvin kohtalokkaita erehdyksiä. Emme voi kiittää eikä imarrella ketään tekemättä hänelle paljon pahaa. Ne jotka menettelevät näin, tulevat kohtaamaan suuria pettymyksiä. He luottavat liian paljon vajavaiseen ihmiseen eikä kylliksi Jumalaan, joka ei milloinkaan erehdy. Palava halu korottaa ihmisiä yleisen huomion kohteeksi on todistus siitä, että on luovuttu [sivu 18] Jumalasta ja tultu ystäviksi maailman kanssa. Tämä henki on luonteenomainen tänä aikana. Se osoittaa, ettei ihmisillä ole Jeesuksen mieli, vaan että hengellinen sokeus ja sielun köyhyys on saanut heidät valtaansa. Usein matalalla tasolla olevat henkilöt suuntaavat katseensa pois Jeesuksesta seuraamaan inhimillistä tasoa, mikä ei paljasta heidän omaa pienuuttaan, minkä vuoksi he yliarvioivat omat kykynsä ja lahjansa. Kansamme keskuudessa jumaloidaan inhimillisiä välikappaleita ja lahjoja jopa pintapuolisiakin luonteita. Meidän täytyy kuolla itsekkyydelle ja omaksua nöyrä, lapsenomainen usko. Jumalan kansa on luopunut yksinkertaisuudestaan. Se ei ole valinnut Jumalaa voimakseen, minkä vuoksi se on hengellisesti heikko ja voimaton.
Minulle on näytetty, että maailman henki nyt nopeasti hapattaa seurakunnan. Te kuljette samaa tietä kuin muinainen Israel. Nähdään keskuudessanne samaa vetäytymistä pois pyhästä kutsumuksestanne Jumalan omaisuuskansana. Te osallistutte pimeyden hedelmättömiin tekoihin. Mieltymyksenne uskottomiin on herättänyt Jumalassa vastenmielisyyttä. Ette tiedä, mikä rauhaanne sopii, ja pian se tulee salatuksi silmiltänne. Koska te laiminlyötte valon seuraamisen, te joudutte vielä epäedullisempaan asemaan kuin juutalaiset, joille Kristus esitti voi-huutonsa.
Minulle on näytetty, että epäusko Todistuksiin on kasvanut jatkuvasti kansan luopuessa Jumalasta. Näin on asianlaita kaikkialla riveissämme yli koko kentän. Mutta harvat tietävät, mitä seurakuntamme vielä saavat kokea. Minulle on näytetty, että Jumalan pitkämielisyys nyt vielä valvoo ja ohjaa meitä, mutta kukaan ei pysty [sivu 19] sanomaan, miten kauan. Kukaan ei tiedä, miten suurta armoa Jumala on osoittanut meitä kohtaan. Mutta harvat ovat sydämestään antautuneet Jumalalle. Harvassa ovat ne, jotka tähtien tavoin myrskyisenä yönä loistavat paikka paikoin pilvien välistä.
Monet, jotka mielellään kuuntelevat Jumalan sanan totuuksia, ovat hengellisesti kuolleita, vaikka he tunnustautuvat eläviksi. Vuosikausia he ovat käyneet sisälle ja ulos seurakunnissamme, mutta entistä vähemmän he tuntuvat arvostavan meille ilmoitettuja totuuksia. He eivät isoa eivätkä janoa vanhurskautta. He eivät ole mieltyneet hengellisiin ja jumalallisiin asioihin. He hyväksyvät totuuden, mutta he eivät ole sen pyhittämiä. Jumalan sana ja Hänen Henkensä Todistukset eivät tee mitään pysyvää vaikutusta heihin. Heidät tullaan tuomitsemaan juuri sen valon sekä saamiensa etuoikeuksien ja tilaisuuksien mukaan, joita he ovat väheksyneet. Monet, jotka saarnaavat totuutta toisille, hellivät itse syntiä. Jumalan Hengen kehotukset, pyhän sävelen tavoin, Hänen sanansa lupaukset rikkaina ja yltäkylläisinä, sen uhkaukset epäjumalanpalvelusta ja tottelemattomuutta vastaan - kaikki ovat voimattomat pehmittämään maailman kovettaman sydämen.
Monet kansastamme ovat penseitä. He omaksuvat saman asenteen kuin Meeros, ei puolesta eikä vastaan, ei kylmä eikä kuuma. He kuuntelevat Kristuksen sanoja, mutta eivät tee niiden mukaan. Jos he jäävät tähän tilaan tulee Hän hylkäämään heidät inhoten. Monet, joilla on ollut suuri valo, erinomaisia tilaisuuksia ja kaikki hengelliset edellytykset, ylistävät Kristusta ja maailmaa samalla suulla. He kumartavat sekä Jumalaa että mammonaa. He [sivu 20] pitävät hauskaa yhdessä maailman lasten kanssa, mutta pyytävät kuitenkin tulla siunatuiksi yhdessä Jumalan lasten kanssa. He haluavat omistaa Kristuksen Vapahtajakseen, mutta eivät halua kantaa Hänen ristiään ja iestään. Herra armahtakoon teitä, sillä jos jatkatte tällä tiellä, ei teille voi ennustaa muuta kuin pahaa.
Jumalan kärsivällisyydellä on tarkoitusperänsä, mutta te olette tehneet sen tyhjäksi. Hän sallii sellaisen asiantilan syntyvän, jota te mielellänne haluaisitte vastustettavan, mutta se on oleva liian myöhäistä. Jumala käski Elian voitelemaan julman ja petollisen Syyrian kuninkaan ruoskaksi epäjumalia palvelevalle Israelille. Kenties Jumala luovuttaa teidät petoksille, joita rakastatte. Kenties ne saarnaajat, jotka ovat uskollisia, lujia ja totuudenmukaisia, ovat viimeisiä tarjoamassa rauhan evankeliumia kiittämättömille seurakunnillemme. Saattaa olla, että tuhoojat jo harjoittelevat Saatana johtajanaan odottaen vain muutamien lipunkantajien poistumista, jotta he voisivat astua näiden tilalle huutamaan väärän profeetan kanssa: "Rauhaa, rauhaa", vaikka Jumala ei ole puhunut rauhaa. Itken harvoin, mutta nyt silmäni ovat kyynelten sumentamat. He putoavat paperilleni kun kirjoitan. Saattaa käydä niin, että ennen pitkää kaikki profetoiminen keskuudessamme lakkaa ja ääni, joka on herättänyt kansaa, ei enää häiritse sen lihallista unta.
Kun Jumala suorittaa oudon työnsä maan päällä, kun pyhät kädet eivät enää kanna arkkia, on kirous oleva kansan yllä. "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii." Jospa kansamme voisi Niiniven tavoin tehdä parannusta kaikesta voimastaan ja uskoa [sivu 21]kaikesta sydämestään, että Jumala voisi kääntää suuren vihansa pois heistä!
Sydämeni on täynnä kipua ja tuskaa, kun näen vanhempien mukautuvan tämän maailman mukaan antaen lastensa hyväksyvästi tyytyä maailman tasoon tällaisena aikana. Kauhistun, kun minulle näytetään niiden perheiden tila, jotka tunnustavat seuraavansa nykyistä totuutta. Nuorten ja lasten paheellinen elämä on melkein uskomatonta. Vanhemmat eivät tiedä, että salaiset paheet tuhoavat ja turmelevat Jumalan kuvan heidän lapsissaan. Sodomalle ominaiset synnit asustavat heidän keskellään. Vanhemmat ovat vastuunalaisia tästä, koska he eivät ole kasvattaneet lapsiaan rakastamaan ja tottelemaan Jumalaa. He eivät ole pitäneet heitä kurissa eivätkä ole tunnollisesti opettaneet heille Herran tietä. Heidän on sallittu mennä ja tulla, milloin heitä haluttaa ja seurustella maailmanmielisten kanssa. Tätä maailmallista vaikutusta, mikä vastustaa vanhempien opetusta ja arvovaltaa, tavataan laajalti niin sanotusta hyvästä seurasta. Vaatteillaan, ulkonäöllään ja huvituksillaan he sulkevat itsensä ilmapiiriin, joka on Kristusta vastaan.
Ainoa turvamme on pysyminen Jumalan valittuna omaisuuskansana. Emme saa vähääkään mukautua tämän nurjan sukupolven tapoihin ja tottumuksiin, vaan meidän tulee pysyä siveellisesti erossa heistä tekemättä mitään sovitteluja sen paheellisten ja jumalattomien tapojen kanssa.
Nouseminen kristillisen maailman hengellisen tason yläpuolelle kysyy rohkeutta ja itsenäisyyttä. He eivät seuraa Vapahtajan [sivu 22] esikuvaa itsensä kieltämisessä. He eivät uhraa mitään. He pyrkivät aina karttamaan ristiä, jota Kristus sanoo opetuslapsen tunnusmerkiksi.
Mitä sanoisin herättääkseni kansamme? Tahdon sanoa teille, että monet saarnaajat, jotka selittävät kirjoituksia kansalle, ovat saastaisia. Heidän sydämensä on turmeltunut ja heidän kätensä ovat saastaiset. Siitä huolimatta monet heistä huutavat: "Rauhaa, rauhaa", etteivät synnintekijät tulisi levottomiksi, "Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan, vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne." Seurakuntamme on turmeltunut jäsenistään, jotka saastuttavat ruumistaan ja tahraavat sieluaan.
Jos kaikkia niitä, jotka kokoontuvat yhteen rakentumaan ja rukoilemaan, voitaisiin katsoa totisiksi Jumalan palvelijoiksi, voisimme toivoa paljon tehtävän puolestamme, vaikka paljon vielä jäisi tekemättä. Mutta turhaan me petämme itseämme. Asiat ovat kaukana siitä, miltä ne ulkoapäin näyttävät. Kaukaa katsottuna on paljon kauniilta näyttävää, mikä lähemmin tarkastettuna onkin täynnä epämuodostumia. Aikaamme vallitsee epäuskon ja luopumuksen henki - sellainen henki, joka kuvittelee olevansa valossa, koska sillä on tietoa totuudesta, mutta joka itse asiassa on sokeinta omahyväisyyttä. Siinä on henki, joka vastustaa Jumalan selviä sanoja ja Hänen Henkensä todistusta. Siiriä on henki, joka korottaa epäjumalaksi inhimillisen järjen Jumalan ilmoitetun viisauden yläpuolelle.
Keskuudessamme on vastuunalaisessa asemassa olevia veljiä, jotka pitävät muutamien itserakkaiden niin sanottujen filosofien käsityksiä [sivu 23] Raamatun totuutta ja Hänen Henkensä todistuksia luotettavampina. Paavalin, Pietarin tai Johanneksen uskoa pidetään vanhanaikaisena ja sietämättömänä tänä aikana. Sitä sanotaan järjenvastaiseksi, salaperäiseksi ja arvottomaksi älykkäälle mielelle.
Jumala on näyttänyt minulle, että nämä ovat Hasaelin miehiä ruoskana kansallemme. He ovat viisaampia kuin kirjoitukset. Tätä epäuskoa Jumalan sanan totuuksiin on joka suunnalla kaikissa seurapiireissä, koska inhimillinen viisaus ei voi käsittää Hänen työnsä salaisuuksia. Sitä opetetaan melkein kaikissa kouluissamme, ja se pääsee jopa lastenkin opetukseen. Tuhannet kristityiksi tunnustautuvat tarkkaavat valheen henkiä. Kaikkialla pimeyden henki uskonnon valepukuun pukeutuneena kohtaa meidät.
Jos kaikki, mikä näyttää pyhältä elämältä olisi sitä todellisesti; jos kaikki, jotka sanovat esittävänsä totuutta maailmalle saarnaisivat totuutta eivätkä sitä vastaan, ja jos he olisivat Jumalan miehiä ja Hänen Henkensä johtamia, saisimme nähdä jotakin rohkaisevaa moraalisen pimeyden keskellä. Mutta antikristuksen henki on vallitsevampi kuin milloinkaan aikaisemmin. Hyvällä syyllä voimme huudahtaa: "Auta Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta." Tiedän, että monet pitävät nykyistä aikaa aivan liian suotuisana. Yleinen perikato syöksee nämä mukavuutta rakastavat sielut turmioon. Mutta emme silti ole toivottomia. Olemme olleet taipuvaisia ajattelemaan, että missä ei ole ollut uskollisia työntekijöitä, siellä ei myöskään voi olla totisia kristittyjä, mutta niin ei ole asianlaita. [sivu 24] Jumala on luvannut ottaa lauman omiin käsiinsä siellä missä paimenet eivät ole uskollisia. Jumala ei ole milloinkaan tehnyt laumaa täysin riippuvaiseksi inhimillisistä välikappaleista. Seurakunnan puhdistamisen päivät tulevat hyvin pian, sillä Jumala tahtoo omistaa kansan, joka on puhdas ja totinen. Pian tapahtuvassa valtavassa seulonnassa pystymme paremmin arvioimaan Israelin voimaa. Merkit osoittavat ajan olevan lähellä, jolloin Herra ilmaisee, että Hänellä on viskimensä kädessään, ja että Hän aikoo puhdistaa puimatantereensa perusteellisesti.
Päivät lähestyvät nopeasti, jolloin suuri hämminki ja sekasorto pääsee valtaan. Saatana enkelin pukuun pukeutuneena pettää jos mahdollista valitutkin. On oleva monta jumalaa ja monta herraa. Kaikki opintuulet alkavat puhaltaa. Ne, jotka ovat osoittaneet suurinta kunniaa valhetiedolle, eivät silloin enää ole johtajia. Ne, jotka ovat luottaneet älyynsä, kykyihinsä ja lahjoihinsa, eivät enää pysy kansan ja työntekijöiden johdossa. He eivät pysyneet valossa. Uskottomiksi osoittautuneet eivät silloin saa laumaa huostaansa. Viimeiseen vakavaan työhön osallistuu harvoja suuria miehiä. He ovat omahyväisiä ja riippumattomia Jumalasta niin ettei Hän voi käyttää heitä. Herralla on uskollisia palvelijoita, jotka järkyttävänä ja koettelevana aikana astuvat esiin. On arvokkaita sieluja nyt salassa, jotka eivät ole notkistaneet polviaan Baalille. Heillä ei ole ollut sitä valoa, mikä on loistanut teille kirkkaana valona. Mutta kenties karkean ja luotaan työntävän ulkoasun peitosta paljastuu todellisen kris tiilisen luonteen puhdas kirkkaus. Päivällä katselemme taivaalle, mutta emme näe tähtiä. Ne ovat siellä kiinnitettyinä taivaan avaruuteen, mutta silmä ei voi erottaa niitä. Yöllä katselemme niiden [sivu 25] todellista loistoa.
Aika ei ole enää kaukana, jolloin jokaista sielua koetellaan. Pedon merkkiä tullaan tyrkyttämään meille. Niiden, jotka askel askeleelta ovat mukautuneet maailman vaatimuksiin ja omaksuneet maailman tapoja, ei ole kovinkaan vaikea taipua vallitsevien voimien edessä, mieluummin kuin alistua pilkattavaksi, häväistäväksi tai vankeudella ja kuolemalla uhattavaksi. Taistelu käydään Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä. Sinä aikana kulta erotetaan kuonasta seurakunnassa. Totinen jumalisuus erotetaan selvästi siitä, jolla on vain jumalisuuden ulkokuori ja valheloisto. Moni tähti, jonka loistoa olemme ihailleet, menee silloin pois pimeyteen. Tuuli vie ruumenet pois pilven tavoin sellaisista paikoista, joilla näemme ainoastaan viljavia ja hyvin kasvaneita vehnäpeltoja. Kaikki, jotka pukeutuvat pyhäkön koristuksiin, mutta eivät ole pukeutuneet Kristuksen vanhurskauteen, esiintyvät silloin oman alastomuutensa häpeässä.
Kun puut, jotka eivät tuota hedelmää, hakataan pois maata vaivaamasta, kun joukoittain valheveljiä erotetaan totisista, silloin salassa olleet tulevat esiin asettuen Kristuksen lipun alle hoosianna-huutojen raikuessa. Ne, jotka ovat olleet arkoja eivätkä ole luottaneet itseensä, julistautuvat avoimesti Kristukselle ja Hänen totuudelleen. Seurakunnan heikoimmat ja epäileväisimmät ovat Daavidin kaltaisia - halukkaita toimimaan ja uskaltamaan. Mitä pimeämpi Jumalan kansan yö sitä kirkkaampia ovat tähdet. Silloin Saatana ahdistaa uskollisia tuskallisesti, mutta Jeesuksen nimessä he [sivu 26] selviytyvät voittajia voittoisammin. Silloin Kristuksen seurakunta esiintyy kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin aurinko ja peljättävänä kuin aseistettu armeija.
Lähetystyöntekijöiden kylvämä totuuden siemen alkaa orastaa, kukkia ja kantaa hedelmää. Totuuden vastaanottaneet tulevat kestämään ahdistuksen ylistäen Jumalaa siitä, että he saavat kärsiä Jeesuksen tähden. "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman." Kun rangaistus vyöryy yli maanpiirin, kun viskin puhdistaa Jehovan puimatantereen, Jumala on oleva kansansa suojana. Saatanan voitonmerkkejä saatetaan korottaa korkealle, mutta puhtaiden ja pyhien usko ei tahraannu.
Elia otti Elisan auran luota ja heitti hänen ylleen pyhityksen viitan. Kutsu siihen suureen ja vakavaan työhön oli esitetty oppineille ja vaikutusvaltaisille. Jos nämä olisivat olleet pieniä luottaen täydellisesti Herraan, Hän olisi kunnioittanut heitä ja antanut heidän kantaa lippuaan voittosaatossa voittoon. Mutta he luopuivat Hänestä taipuen maailman vaikutusvaltaan, ja niin Herra hylkäsi heidät.
Moni on korottanut tieteen ja kadottanut näköpiiristään tieteen Jumalan. Näin ei ollut asianlaita seurakunnan viettäessä puhtainta aikaansa.
Jumala on suorittava meidän päivinämme työn, jonka laatua vain harvat aavistavat. Hän tulee nostamaan ja korottamaan keskuudestamme henkilöitä, ennemmin Hänen Henkensä opettamia kuin tieteellisissä laitoksissa ulkonaisen kasvatuksen saaneita. Näitäkään etuja ei tule [sivu 27] hylätä eikä tuomita. Ne ovat Jumalan määräämiä, mutta ne voivat kaunistaa ainoastaan ulkonaisia ominaisuuksia. Jumala osoittaa, ettei Hän ole työssään riippuvainen oppineista ja omahyväisistä kuolevaisista.
Keskuudessamme on harvoja kokonaan Jumalalle pyhittäytyneitä, jotka ovat taistelleet omaa minäänsä vastaan ja saavuttaneet voiton siinä. Todellinen kääntymys merkitsee huomattavaa tunteiden ja vaikutteiden muutosta. Se on todellista luopumista maailman yhteydestä, kiiruhtamista pois sen hengellisestä ilmapiiristä, vetäytymistä pois sen hallitsevista voimista, ajatuksista, käsityksistä ja vaikutteista. Ero aiheuttaa tuskaa ja katkeruutta kummankin osalle. Siinä on miekka, jonka Kristus sanoo tulleensa tuomaan. Mutta kääntyneet toivovat jatkuvasti ikävöiden, että heidän ystävänsä luopuisivat kaikesta Kristuksen tähden, koska he tietävät, että elleivät he tee niin, tulee heidän välilleen lopullinen ja iankaikkinen ero. Totiset kristityt eivät voi epäuskoisten ystävien seurassa olla valona ja samalla ottaa osaa leikinlaskuun. Sielujen arvo on liian suuri, joiden puolesta Kristus on kuollut.
"Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on", sanoo Jeesus, "ei voi olla minun opetuslapseni." Kaikesta, oli se mikä tahansa, mikä kääntää rakkauden pois Jumalasta, on luovuttava. Mammona on monien epäjumala. Sen kultakäädyt sitovat heidät Saatanaan. Toiset taas palvovat mainetta ja maallista kunniaa. Vaivaton, itsekäs elämä ilman vastuuta on toisten epäjumalana. Nämä ovat Saatanan ansoja varomattomille. Mutta nämä orjan siteet on katkaistava, liha on naulittava ristille tunteineen ja haluineen. Emme voi olla puolittain [sivu 28] Jumalan ja puolittain maailman omia. Emme ole Jumalan kansa, ellemme ole sitä kokonaan. Jokaisesta painolastista ja helmasynnistä on luovuttava. Jumalan vartiomiehet eivät huuda: "Rauhaa, rauhaa," milloin Jumala ei ole puhunut rauhaa. Uskollisten vartijoiden ääni kuuluu: "Menkää ulos sieltä, älkääkä saastaiseen koskeko, Menkää pois sen keskeltä. Olkaa puhtaat te Herran aseenkantajat."
Seurakunta ei voi mitata itseään maailman arvojen eikä ihmisten mielipiteiden mukaan eikä senkään mukaan, millainen se on joskus ollut. Sen uskoa ja asemaa maailmassa tänä aikana tulee verrata siihen, mitä se olisi, jos se aina olisi kulkenut eteenpäin ja ylöspäin. Seurakunta punnitaan pyhäkön vaa'alla. Jos sen siveellinen luonne ja hengellinen taso ei vastaa niitä etuja ja siunauksia, joita Jumala on suonut sille, havaitaan se köykäiseksi. Valo on loistanut kirkkaasti ja täsmällisesti sen tielle, ja sen vuonna 1882 saama valo kutsuu sitä tilille. Jos sen talentit ovat käyttämättä, jos sen hedelmä ei ole täydellinen Jumalan edessä, jos sen valo on muuttunut pimeydeksi, se todellakin havaitaan köykäiseksi. Tieto tilastamme sellaisena kuin Jumala katselee sitä, näyttää meistä olevan salassa.
Me näemme, mutta emme tajua, kuulemme mutta emme ymmärrä, ja olemme levollisina ikään kuin pilvenpatsas päivällä ja tulenpatsas yöllä olisi pyhäkkömme yllä. Tunnustamme uskovamme Jumalaan ja totuuteen, mutta teoillamme kiellämme Hänet. Tekomme ovat täysin päinvastaiset niille totuuden ja vanhurskauden periaatteille, joiden johtamia sanomme olevan. (5 T 62-84).
Julkaisija: Lars Sneitz, 31640 Humppila kp 4
Postileima: 4.7.1972 Humppila