Profetian Henki osoittaa selvästi, ettemme enää voi liittyä mihinkään toiseen organisaatioon. ”Emme voi nyt liittyä mihinkään uuteen organisaatioon, sillä se merkitsisi luopumista totuudesta.” (Notebook Leaflets, The Churich, No 1; Ms 129, 1905). Tämän profetian Hengen lausunnon mukaan liittyminen up-liikkeitten organisaatioihin merkitsee luopumista totuudesta. Profetian Henki on myös selvästi osoittanut, mitä Laodikean eli viimeisellä seurakunnalla tarkoitetaan. Näin hän kirjoittaa:
”Laodikean seurakunnalla tarkoitetaan seitsemännen päivän adventistien seurakuntaa.” Tod 1:1xx.[po. 2 SM 66]. Up-liikkeet kuuluvat näin ollen Babyloniin. Vähän ennen kuolemaansa sisar White kirjoitti luottamuksestaan adventtikansaan: ”Tunnen itseni rohkaistuksi ja siunatuksi tietäessäni, että Israelin Jumala yhä johtaa kansaansa ja että Hän on oleva Heidän kanssaan aina loppuun asti. (Pääjohdon päivätiedot 28.5.1913).
Profetian Henki on myös paljastanut väärät up-liikkeet: ”Saatana lähestyy ihmisiä myös valkeuden enkelinä levittäen vaikutustaan väärien uskonpuhdistusliikkeiden avulla. Seurakunnat pöyhkeilevät uskoen, että Jumala ihmeellisellä tavalla toimii heidän hyväkseen, vaikka kysymyksessä onkin toinen henki. Kiihotus raukeaa tyhjiin jättäen maailman ja seurakunnat entistä pahempaan tilaan.” (HK 289). Monia viehättää up:läisten valkea puku, johon he ovat pukeutuneet. He sanovatkin olevansa seulottu ja puhdistettu joukko. Suudelmillaan he ovat pettäneet monia.
Miksi ei Jumala ole voinut siunata näitä up:liikkeitä? Koska Jumalan käsi on hajoittavana heidän yllään, kuten Herran palvelija kirjoittaa. He ovat yhteistyössä Saatanan kanssa. Vaikka up:läiset sanovat rakastavansa meitä, he levittävät meistä tuhansia valheita ja syytöksiä. Näitä valheita he levittävät painettuna sanana, jopa maailman lapsillekin, tuottaen siten häpeää Jumalan Israelille. Meillä ei ole oikeutta käyttää samoja aseita heitä vastaan, joita he ovat saaneet Saatanalta, sillä Vapahtaja sanoo: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.”
Väärät up:liikkeet tunnetaan heti siitä, kun he aloittavat toimintansa ulkoapäin kaatamalla toisia organisaatioita ja parjaamalla veljiään. Oikeat uskonpuhdistajat, kuten Martti Luther, aloittivat uskonpuhdistuksensa sisältäpäin, ihmisten sydämistä. Sellaisessa työssä Jumala on mukana alusta loppuun saakka. Meille on sanottu kirjassa Hengellisiä kokemuksia, että yksi pyhä, jos hän on oikeassa, saa Jumalan käden liikkeelle, mutta että suuri kansanpaljous, joka on väärässä, ei saa mitään aikaan. (HK 138). Up:läiset eivät uskalla lukea sellaista profetian hengen lausuntoa. Up:läiset ovat tunnustaneet, etteivät he ole saaneet mitään aikaan niin kauan kuin he he ovat kuuluneet meidän organisaatioomme, minkä vuoksi heidän on ollut pakko perustaa uusi. Tämä on selvä osoitus siitä, että he ovat väärässä.
Up:läiset väittävät omaavansa adventtikansan alkuperäiset periaatteet. Tällaisia väitteitä esitettiin jo sisar Whiten päivinä. Luemme Todistuksista: ”Se mitä veli D sanoo valoksi, näyttää vaarattomalta eikä se näytä voivan vahingoittaa ketään. Mutta veljet, se on Saatanan juoni, mistä hän pääsee sisälle. Sitä on kokeiltu kerta toisensa jälkeen. Joku vastaanottaa uuden ja alkuperäisen näkemyksen, joka ei näytä olevan ristiriidassa totuuden kanssa. Hän puhuu siitä ja selostaa sitä, kunnes se näyttää hänestä kauniilta ja tärkeältä, sillä Saatanalla on valtaa antaa sille harhaanjohtavan ulkonäön. Lopulta se muodostuu kaikkein tärkeimmäksi aiheeksi, jonka ympärille kaikki muu punoutuu. Siten se on työntänyt totuuden pois sydämestä. Tuskin ovat oikulliset käsitykset syntyneet veli D:n mielessä, kun hän jo alkaa menettää uskoaan epäillen Pyhän Hengen työtä, jota on ilmennyt keskuudessamme jo niin monen vuoden aikana.” (5 T 292).
Mitä up:läiset tietävät Todistuksista? Kielitaidottomina heillä on hyvin suppeat näkemykset profetian Hengen tuhansista sanomista. He ovat koonneet julkaisuihinsa satoja Laodikealle kirjoitettuja uhkauksia, mutta tuhansista lupauksista he sulkevat silmänsä tai sovittavat ne itseensä. Tässä he ovat hyvin epäjohdonmukaisia, kun he sovittavat meihin uhkaukset ja kiroukset, mutta itseensä sovittavat lupaukset. Annettakoon heille anteeksi. Heillä on myös useita virheellisesti käännettyjä Todistuksien kohtia, joita he käyttävät meitä vastaan. Todistuksien yksipuolinen lukeminen on yhtä vaarallista kuin Raamatun yksipuolinen lukeminen. Tavatessani kerran Helsingissä kadulla erään sisaren hän sanoi minulle haltioissaan: ”Tiedättekö, tiedättekö, mitä veli S-lo luki Todistuksista? 'Kristus on paennut seurakunnasta'” Tuo sisar eksyi totuuden tieltä kuten monet muutkin kuultuaan sellaisia yksipuolisia sanomia. Jos veli S. olisi lukenut muutaman rivin eteenpäin, niin hän olisi löytänyt tällaisen sanoman: ”Seurakunnan edessä on kirkas aamunkoitto, kun se pukeutuu Kristuksen vanhurskauden pukuun.” (8 T 11) Tämä lausunto olisi ollut suuremmaksi rohkaisuksi ja pelastukseksi.
Yleensä ns. uskonpuhdistajat sulkevat silmänsä lupauksilta. Sen vuoksi meidän tulee tavatessamme up:läisiä lukea heille satoja profetian Hengen antamia lupauksia, sillä se on parasta lääkettä heille.
Mitä sanoisimme up:läisten opista? Monet ajattelvat, että heillä on sama oppi kuin meillä. Mutta näin ei ole asianlaita. Oltuaan erossa adventtiliikkeestä jo nelisenkymmentä vuotta he ovat monissa asioissa lähteneet omille teilleen. Heidän oppinsa ovat myös muuttelevia kuten muitten langenneitten yhdyskuntien. Ainoa luja yhdysside, josta he kaikki ovat yhtä mieltä on se, että adventtikansa on langennut ja että siitä on lähdettävä ulos. Herran palvelija kirjoittaa suom. Todist.seurak. ”Kukin on seurannut omaa riippumatonta arvostelukykyään ja koettanut esittää omaperäisiä käsityksiään, kunnes heidän keskuudessaan ei ole muuta yhteistä toimintaa kuin ehkä seitsemännen päivän adventistien vastustaminen.” (1 Ts 298). Kysyypä keneltä tahansa up:läiseltä hänen käsityksiään totuuskysymyksistä kuten Laodikeasta, Babylonista, seulomisesta tai terveysuudistuksesta, niin saamme aivan erilaisia vastauksia. Ei ihme, että heidän keskuudessaan tapahtuu jakautumista ja hajaantumista varsinkin ulkomailla, mutta vieläpä täällä Suomessakin (Kaavin ryhmä). Heillä on saatanallinen vimma saada ihmisiä luopumaan Laodikeasta, vaikka Laodikean seurakunnan enkeli edelleenkin on Jeesuksen oikeassa kädessä. Terveysuudistuksessa he ovat luopuneet profetian Hengestä ja valinneet Are Waerlandin oppimestarikseen. Heidän terveyslehtensä ovat täynnä waerlandismia. Up:läiset väittävät myös suorittavansa sitä työtä, jonka suorittaa Ilmestyskirjan 18. luvun enkeli. Tällöin on muistettava, mitä profetian Henki on sanonut, että se työ suoritetaan etupäässä kustannusliikkeittemme kautta. (7 T 140. Hyvä on myös muistaa, miten sisar Whitelle näytettiin, että jäännösseurakunnan päämaja tulee olemaan Washingtonissa Takoma Parkissa (FCE 492) Amerikassa eikä Saksassa, Sveitsissä tai Hollannissa. Up:läisten päämaja ei ole Washingtonissa. Jumala näytti sis. Whitelle, miten suuri ja tärkeä työ tultaisiin tekemään Tyynen meren rannikolta käsin, miten kustannustyön välityksellä leviäisi eräs lehti ympäri koko maailman. Vuonna 1874 julkaistiin ensimmäinen Signs of the Times (Aikain merkit) lehti, joka nykyään leviää yli miljoonan kappaletta ympäri koko maailman.
Up:läiset väittävät, että heidät on erotettu Saksan adventtiseurakunnasta ensimmäisen maailmansodan aikana, ja että heillä sen vuoksi on oikeutta olla katkeria meitä kohtaan. Pääjohdosta veli R.O.Olsonin käydessä täällä muutama vuosi sitten hän mainitsi siitä, miten Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana veli Conradi kansallissosialistimielisenä vei kansamme harhaan sotakysymyksessä. Itse Conradi kuitenkin luopui totuudesta lopulta. Kansamme on tehnyt erehdyksiä, mutta sanoma on silti erehtymätön. Sen kanssa tulee kaikkien olla yhtä mieltä. Kyllähän Joosefkin erotettiin veljiensä yhteydestä, mutta ei hän silti noussut veljiänsä vastaan, vaan rakasti ja palveli heitä uskollisemmin. Jos up:läisissä olisi ollut vähääkään Kristuksen henkeä, niin he olisivat silloin menetelleet kuten Joosef. Sen sijaan he lähtivät julistamaan, että adventtiseurakunta on Babylon. Näin profetian Henki sanoo: ”Jos veljesi on väärässä, älä hylkää häntä, vaan katso miten paljon hyvää voit tehdä hänen hyväkseen kohtelemalla häntä rakkaudella.” (Hist. Sketches, s. 124-126). Tämä periaate on taivaasta. Se on tuntematon up:liikkeelle.
Up:läiset käyttävät suurena valttinaan tätä profetian hengen lausuntoa kirjasta Hengellisiä kokemuksia: ”Minä näin, että Jumalalla on vilpittömiä lapsia nimiadventistien ja langenneitten seuakuntien joukossa ja ennenkuin vitsaukset vuodatetaan, kutsutaan sekä saarnaajia että kansaa ulos näistä seurakunnista, ja he ottavat iloiten totuuden vastaan. Saatana tietää tämän, ja ennen kolmannen enkelin voimakkaan huudon kaikumista, hän synnyttää herätystä näissä uskonnollisissa ryhmissä, jotta totuuden hylänneet sielut luulisivat Jumalan olevan heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää vilpittömiä heidän seassaan ja johtaa heitä ajattelemaan, että Jumala edelleenkin toimii näissä seurakunnissa. Mutta valo loistaa, ja kaikki vilpittömät jättävät langenneet seurakunnat asettuen Jumalan jäännöskansan puolelle.” (HK 290). Up:läiset uskovat, että tässä mainitut nimiadventistit tarkoittavat seitsemännen päivän adventisteja eli meidän seurakuntamme jäseniä. Tästä lausunnosta käy selvästi ilmi, että tässä on kysymys sellaisista adventisteista, jotka eivät tunne totuutta, eivät ole vastaanottaneet kolmannen enkelin sanomaa eikä siis myöskään sapattitotuutta. Mitä adventisteja ne sellaiset ovat? Kirjassa What Americans Believe and How They Worship sivulla 329 meillä on seuraava lausunto: ”Elmer T. Clark, lahkoja käsittelevän merkkiteoksen kirjoittaja, arvioi, että on noin kolme tai neljä miljoonaa adventistia, jotka eivät ole eronneet kirkkokunnistaan.” Tästä lausunnosta käy ilmi, että tällaiset eri kirkkokunnissa olevat nimiadventistit odottavat (advent=odottaa) kyllä Kristuksen takaisintuloa, mutta eivät tunne kolmannen enkelin sanomaa. Tällaisia nimiadventisteja oli myös sis. Whiten eläessä.
Miten meidän tulee suhtautua up:läisiin? Todistuksia he pelkäävät eniten, joten on parasta lukea heille mitä on kirjoitettu. Up:läiset yleensä tuntevat vain kiroukset ja uhkaukset, joten meidän on parasta esittää heille vastaavat lupaukset Todistuksista. Up:läisten keskuudessa on vilpittömiä Jumalan lapsia, jotka iloiten ottavat totuuden vastaan, jos se esitetään heille. Heidän joukossaan on myös vilpillisiä, jotka eivät usko profetian Henkeä. Sellaiset eivät ole opetuslapsia vaan opettajia. Sellaisten hyväksi emme voi paljoakaan tehdä.
Profetian Henki kuvailee suurta uskonpuhdistusliikettä, joka tulee adventtikansan keskuuteen. Se ei siis tule adventtikansan ulkopuolelle, eikä se ole pieni kuten Suomessa toimiva up:liike. Herran palvelija sanoo, että ”monet kiittävät Jumalaa, silloin kun Jumalan uskonpuhdistus tulee.” (9 T 126)
Tässä ihmisten perustamassa up:liikkeessä emme kuule kiitosta, vaan moitetta, tuomiota ja terävää arvostelua. Profetian Henki sanoo edelleen, että ”samanlainen rukouksen henki kuin ilmeni ennen suurta helluntaipäivää, ilmenee silloin”, kun Jumalan uskonpuhdistus tulee.” Se alkaa siis rukouksen eikä arvostelun hengessä. ”Satojen jopa tuhansien nähtiin käyvän kodeissa avaamassa Jumalan sanaa... Kaikkialla ovet avautuivat totuuden julistamiselle.” Olkaamme mukana tässä Jumalan Hengen aikaansaamassa herätyksessä ja uudistuksessa. Jouduttakaamme sen päivän koittamista veljillemme ja sisarillemme kaikkialla missä olemmekin.
Suhteestamme tällaisiin Jumalan kansaa vastustaviin virtauksiin profetian Henki sanoo edelleenkin: ”Jos ne miehet, jotka antautuvat esittämään ja puolustamaan Raamatun totuutta, rupeavat tutkimaan ja paljastamaan niiden miesten virheellisyyttä ja epäjohdonmukaisuutta, jotka vilpillisesti kääntävät Jumalan totuuden valheeksi, niin Saatana on herättävä kyllin vastustajia pitämään heitä alituisessa työssä toisten työhaarojen jäädessä kärsimään.” (3 T 38). Up:läisillä on yleensä sama mielessään kuin Nehemian kirjan 6. luvun Sanballatilla ja Cesemillä, jotka sanoivat Nehemialle: ”Tule, kohdatkaamme toisemme Kefirimissä, Oonon laaksossa”. Vastatkaamme samalla tavalla kuin Nehemia: ”Minulla on suuri työ tekeillä, niin etten voi tulla. Keskeytyisihän työ, jos minä jättäisin sen ja tulisin teidän luoksenne.” (Neh 6:3).
Seuratkaamme sen sijaan tätä profetian Hengen neuvoa kaikessa työssämme: ”Veljet ja sisaret, Jumalan työtovereina nojatkaa täydellisesti Kaikkivoivan käsivarteen. Tehkää työtä yksimielisyydessä ja toimikaa rakkauden puolesta, niin te voitte tulla voimaksi maailmassa.” (Hist. Sketches, s.136-138).
Lpuksi muutama lausunto profetian Hengeltä: ”Vaikka seurakunnassa onkin epäkohtia, ja niitä tulee olemaan maailman loppuun saakka, tulee seurakunta näinä viimeisinä päivinä olemaan synnin turmeleman ja saastuttaman maailman valo. Siitä huolimatta, että seurakunta on heikontunut ja puutteellinen tarviten nuhteita, varoituksia ja neuvoja, on se kuitenkin ainoa kohde maan päällä, jolle Kristus osoittaa suurinta huolenpitoaan.” (TM 49).
”Mikään täällä maailmassa ei ole Jumalalle niin rakas kuin hänen seurakuntansa.” (Kirje 136, 1910).
”Herra ei ole hyljännyt kansaansa. Saatana osoittaa heille heidän erehdyksensä, joita he ovat tehneet, ja yrittää saada heidät uskomaan, että he siten ovat erottautuneet Jumalasta. Pahat enkelit yrittävät kaikin tavoin masentaa niitä, jotka taistelevat saadakseen voiton synnistä. He pitävät heidän silmiensä edessä heidän menneen elämänsä arvottomuuden, ja esittävät heidän tilansa toivottomana.” (Kirje 136, 1910), [2 SM 52; 1 MR 155; 6 BIO 339].
”Ei tarvitse epäillä, eikä pelätä työn epäonnistumista. Jumala on työn johdossa ja Hän panee kaikki järjestykseen. Jos asiat kaipaavat korjausta työn johdossa, niin Jumala on huolehtiva siitä ja toimiva oikaistaakseen kaikki epäkohdat. Olkoon meillä uskoa, että Jumala on ohjaava uljaan purren, joka vie Jumalan kansan turvallisesti aina satamaan saakka.” (RH 20.9.1892).
”Kaikista maailman ihmisistä uskonpuhdistajien tulee olla kaikkein epäitsekkäimpiä, ystävällisimpiä, kohteliaimpia ja hienotunteisimpia. Heidän elämässään tulee näkyä epäitsekkäiden tekojen todellinen hyvyys. ”[MH 157; CD 460]; SLS 163).
Seuraava lausunto puhuu sotakysymyksestä: ”Sanoimme juuri jäähyväiset kolmelle toimistossamme olevalle vastuunalaiselle miehelle, jotka olivat saaneet kutsun valtiolta kolme viikkoa kestäville sotaharjoituksille. Kustannusliikkeemme työ oli hyvin tärkeässä vaiheessa, mutta valtio ei ota huomioon, mikä meille olisi sopivin aika. Viranomaiset vaativat, että ne nuoret miehet, jotka he ovat hyväksyneet sotamiehiksi, eivät laiminlyö harjoitusta, mikä on välttämätön sotilaspalvelukseen. Iloitsimme nähdessämme nämä miehet sotilaspuvussaan ansiomerkkeineen osoituksena heidän uskollisuudestaan työssä. He olivat luotettavia nuoria miehiä.” Kirje 23 [po. 33, 1886]; [2 SM 335].
Veli L.H.Christianin kirjasta seuraava lainaus: ”Kun sis. White matkusti useissa Euroopan maissa, hän kohtasi siellä täällä useita seurakuntiemme jäseniä, jotka vastustivat valtakunnan lipun käyttöä seurakuntahuoneissa. Eräässä tilaisuudessa, niin on kerrottu, hän sanoi vastaukseksi tällaisiin vääriin käsityksiin: ”Kun julistan Kristuksen evankeliumia Norjassa, niin pidän paljon siitä kun Norjan valtakunnan lippu on pystytetty eteen lähelle sitä paikkaa, jossa seison puhumassa.” (The Fruitage of Spiritual Gifts, s. 274).
Syksyllä 1885 Norjan matkan aikana järjestettiin suuri raittiuskokous Oslossa. Tästä hän kirjoittaa: ”Sunnuntaina puhuin raittiusaiheesta raittiusyhdistyksen puheenjohtajan pyynnöstä. Kokous pidettiin kaupungin suurimmassa salissa, sotilaitten voimistelusalissa. Puhujapöytä oli katettu Amerikan lipulla, asetettu vinoon puhujapöydän yli. Tämä oli kohteliaisuus, jota pidin suuresti arvossa.” (Hist. Sketches, 207; [LS15, 296-297]).
Takaisin aloitussivulle