Raamattu käsikirjana, Koulun tarkoitus, Koulun opettajat
Herra kutsui kansansa Israelin erottaen heidät maailmasta, jotta Hän voisi uskoa heille pyhän tehtävän. Hän teki heistä lakinsa säilyttäjiä, ja Hänen suunnitelmansa oli tiedon säilyttäminen itsestään heidän välityksellään. Heidän kauttaan taivaan valon tuli loistaa maailman pimeille seuduille, ja äänen tuli kaikua vedoten kaikkiin kansoihin, että he luopuisivat epäjumalanpalveluksestaan palvelemaan elävää ja totista Jumalaa. Jos hebrealaiset olisivat olleet uskollisia saamalleen kutsumukselle, olisivat he tulleet voimaksi maailmassa. Jumala olisi puolustanut heitä, ja Hän olisi korottanut heidät yli kaikkien muiden kansojen. Hänen valonsa ja totuutensa olisi päässyt loistamaan heidän välityksellään, ja he olisivat Hänen viisaan ja pyhän johtonsa alaisina osoittaneet hallituksensa etevämmyyttä yli kaiken epäjumalanpalveluksen.
Mutta he eivät pysyneet liitossaan Jumalan kanssa. He jäljittelivät muiden kansojen pakanallisia tapoja, ja sen sijaan, että he olisivat korottaneet Luojansa nimen maan päällä, saattoivat he käytöksellään pakanakansat halveksimaan sitä. Jumalan suunnitelman täytyy kuitenkin toteutua. Tieto Hänen tahdostaan on levitettävä laajalle maan päällä. Jumala antoi kansansa sortajien käsiin hajottaen heidät vankeina kansojen keskuuteen. Ahdistuksessaan monet heistä luopuivat synneistään ja alkoivat etsiä Herraa. Hajaantuneina pakanakansojen keskuuteen he levittivät laajalle tiedon totisesta Jumalasta. Taivaallisen lain periaatteet joutuivat ristiriitaan kansojen tapojen ja tottumuksien kanssa. Epäjumalanpalvelijat koettivat hävittää totisen uskon. Huolenpidossaan Herra saattoi palvelijansa Danielin, Nehemian ja Esran kuninkaiden ja hallitsijoiden eteen, jotta nämä epäjumalanpalvelijat saisivat tilaisuuden vastaanottaa valon. Näin he vankeina suurissa vaikeuksissa ja sekasorrossa suorittivat sen työn, jonka Jumala oli antanut heidän tehtäväkseen [sivu 2] hyvissä olosuhteissa omien rajojensa sisäpuolella, mutta minkä he uskottomuutensa tähden olivat laiminlyöneet.
Jumala on kutsunut seurakuntansa tänä aikana, niinkuin Hän kutsui muinaisen Israelin, loistamaan valona maan päällä. Totuuden voimallisella miekalla, ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomilla Hän on erottanut heidät kirkkokunnista ja maailmasta saattaakseen heidät pyhään läheisyyteen itsensä kanssa. Hän on tehnyt heistä lakinsa säilyttäjiä, ja Hän on uskonut heille tämän ajan suuret profeetalliset totuudet. Ne ovat niinkuin muinaisen Israelin pyhät ennuspaikat, kallis omaisuus levitettäväksi maailmaan. Ilmestyskirjan kolme enkeliä edustavat sitä kansaa, joka vastaanottaa Jumalan sanomien valon ja jotka Hänen edustajinaan menevät maan äärestä toiseen kaiuttamaan varoitusta, Kristus sanoo seuraajilleen! "Te olette maailman valkeus." Jokaiselle sielulle, joka on vastaanottanut Jeesuksen, sanoo Golgatan risti: "Tarkkaa sielujen arvoa, 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Meidän ei tule sallia minkään jarruttaa tätä työtä. Se on tärkein työ ajassa, ja se on yhtä kauaskantava kuin iäisyys. Rakkaus, minkä Jeesus osoittaa ihmissieluja kohtaan heidän lunastamisekseen tekemällään uhrilla, saa kaikki hänen seuraajansa liikkeelle.
Mutta vain ani harvat niistä, jotka ovat vastaanottaneet valon, suorittavat heille uskottua työtä. On muutamia, horjumattoman uskollisia, jotka eivät etsi helppoja päiviä, mukavuutta eivätkä murehdi hengestään, vaan jotka raivaavat tietä, mihin tahansa, mihin valo ja totuus voi tunkeutua ja missä voivat puolustaa Jumalan pyhää lakia. Mutta maailmaa vallitsevat synnit ovat tunkeutuneet seurakuntiin ja niiden sydämeen, jotka sanovat olevansa Jumalan omaisuuskansa. Monet, jotka ovat vastaanottaneet valon, rauhoittavat vaikutuksellaan maailman lasten ja muodollisten tunnustajien pelkoa. Niidenkin keskuudessa,[sivu 3] jotka sanovat odottavansa Herraa, on sellaisia, jotka rakastavat maailmaa. Rikkauden ja kunnian tavoittelua esiintyy. Kristus kuvailee tätä ihmisluokkaa julistaessaan, että Jumalan päivä paulan tavoin yllättää kaikki maan päällä asuvaiset. Tämä maailma on heidän kotinsa. He ottavat tehtäväkseen maallisten arvojen hankkimisen. He pystyttävät arvokkaita rakennuksia ja sisustavat ja kaunistavat ne mahdollisimman hyvin. He iloitsevat vaatteista ja ruokahalun hemmottelusta. Maailman tavara on heidän epäjumalansa ja ne tulevat sielun ja Kristuksen väliin, niin että pelottavan vakava todellisuus, mikä on tulossa meidän ylitsemme, vain heikosti huomataan ja käsitetään puutteellisesti. Sama tottelemattomuus ja laiminlyönti, mikä ilmeni juutalaisessa seurakunnassa, on vielä suuremmassa määrin tullut luonteenomaiseksi siinä kansassa, jolla on ollut tämä taivaan kirkas valo näissä viimeisissä varoitussanomissa. Annammeko Israelin historian toistua kokemuksissamme? Aiommeko niinkuin he tuhlata tilaisuutemme ja etuoikeutemme, kunnes Jumala antaa sorron ja vainon kohdata meitä? Aiommeko jättää tekemättä sen työn, joka olisi voitu suorittaa rauhassa ja verrattain edullisissa olosuhteissa, kunnes se on suoritettava pimeinä päivinä koettelemuksissa ja vainoissa?
Seurakunnan syyllisyys on hirvittävän suuri, ja se joutuu vastaamaan siitä. Miksi eivät ne, jotka omistavat valon, ponnistele innokkaasti antaakseen tuon valon muille? He näkevät, että loppu on lähellä. He näkevät ihmisten päivittäin rikkovan Jumalan lakia, ja he tietävät, ettei heitä voida pelastaa rikkomuksissaan. Siitä huolimatta he ovat enemmän kiinnostuneita elinkeinostaan, maatiloistaan, taloistaan, kaupankäynnistään, vaatteistaan ja ruokapöydistään, kuin ihmissieluista, jotka heidän on kohdattava kasvokkain tuomiolla. Kansa, joka sanoo tottelevansa totuutta, nukkuu. He eivät saattaisi olla näin välinpitämättömiä, jos he olisivat hereillä. Rakkaus totuuteen on häviämäisillään heidän sydämestään.[sivu 4] Heidän esikuvansa ei vakuuta maailmalle, että he omistaessaan totuuden ovat edellä kaikkia muita kansoja maan päällä. Juuri silloin kun heidän tulisi olla voimakkaita Jumalassa omistaen päivittäisen, elävän kokemuksen, ne ovat heikkoja, epäileviä, jotka turvautuvat saarnaajan tukeen, silloin kun heidän tulisi palvella muita sielullaan, mielellään, äänellään, kynällään, ajallaan ja varoillaan.
Veljet ja sisaret, monet teistä vapautatte itsenne sillä puolustuksella, ettette kykene toimimaan toisten hyväksi. Mutta Jumalako on tehnyt teidät niin kykenemättömiksi? Eikö tämä kykenemättömyys johdu omasta toimettomuudestanne ja eikö se ole tehty pysyväiseksi omasta vapaasta tahdostanne? Eikö Jumala ole antanut teille ainakin yhden talentin karttumaan, ei omaa mukavuuttanne ja tyydyttämistänne varten, vaan Häntä varten? Oletteko käsittäneet velvollisuutenne Hänen palkattuina palvelijoinaan, jotta toisitte Hänelle tulot teille uskotun pääoman viisaasta ja taitavasta käyttämisestä? Ettekö ole laiminlyöneet tilaisuuksia, joissa voimanne olisivat elpyneet tätä tarkoitusta varten? Totta on, että vain harvat ovat tunteneet todellista vastuunalaisuuttaan Jumalalle. Rakkaus, arvostelukyky, muisti, harkitsevaisuus, hienotunteisuus, tarmo ja kaikki muut kyvyt on uhrattu itsekkyydelle. Te olette osoittaneet suurempaa viisautta pahan palveluksessa kuin Jumalan työssä. Te olette turmelleet, saattaneet kykenemättömiksi, jopa tylsistäneet sielun voimianne kovalla aherruksellanne maailman yrityksissä ja siten laiminlyöneet Jumalan työn.
Tämän lisäksi te vielä rauhoitatte omaatuntoanne sanomalla, ettette voi tehdä tekemättömäksi menneisyyttä eikä hankkia sielun ja ruumiin voimia eikä taitoa, mikä teillä voisi olla. jos te olisitte käyttäneet voimanne Jumalan vaatimalla tavalla. Muita muistakaa, että Hän pitää teitä vastuunalaisina huolimattomasti suoritetusta työstä tai siitä työstä, joka uskottomuutenne tähden on jäänyt tekemättä. Mitä enemmän käytätte voimianne Mestarin hyväksi sitä taitavammiksi tulette, Mitä kiinteämmin te liitytte valon ja voiman lähteeseen,[sivu 5] sitä suurempi valo on loistava tiellenne ja sitä suuremman voiman te tulette saamaan Jumalan käytettäväksi, Kaikesta siitä, minkä voisitte omistaa, mutta mitä teidän ei ole onnistunut hankkia laiminlyöntinne tähden ja koska olette kiintyneet maailmaan, te olette vastuunalaisia. Kun teistä tuli Kristuksen seuraajia te lupasitte palvella Häntä, ja yksinomaan Häntä, ja Hän lupasi olla teidän kanssanne siunaamassa teitä, virvoittamassa teitä valollaan, antamassa teille rauhansa ja ilahduttamassa teitä Hänen työssään. Onko teiltä jäänyt kokematta nämä siunaukset? Saatte olla varmat siitä, että se johtuu omasta menettelystänne.
Välttääkseen joutumasta täydennysjoukkoihin sota-aikana, oli miehiä, jotka tekivät itsensä sairaiksi ja toisia, jotka tekivät itsensä raajarikoiksi, jotta heitä pidettäisiin palvelukseen kelpaamattomina. Tämä kuvaa sitä menettelyä, minkä monet ovat omaksuneet suhteessaan Jumalan työhön. He ovat lamauttaneet sekä ruumiin että sielun voimansa, niin että he eivät kykene suorittamaan sitä työtä, joka on tärkeintä.
Olettakaa, että teille annettaisiin rahamäärä sijoitettavaksi määrättyyn tarkoitukseen. Viskaisitteko sen pois sanoen, ettette nyt ole vastuunalaisia sen käyttämisestä? Tuntuisiko teistä, että olette säästyneet suurelta vaivalta? Näin te kuitenkin olette käsitelleet Jumalan lahjoja. Puolustautuessanne tekemästä työtä toisten hyväksi syyttäen kykenemättömyyttänne samalla kun olette kokonaan kietoutuneet maailman yrityksiin, on Jumalan pilkkaamista, Ihmislaumat kulkevat perikatoa kohti, ja kansa, joka on vastaanottanut valoa ja totuutta on ikäänkuin kourallinen vastustamaan pahuuden voimia, ja kuitenkin tämä pieni joukko uhraa voimansa vaikka mihin tahansa ennemmin kuin oppivat pelastamaan sieluja kuolemasta. Onko ihme, että seurakunta on heikko ja saamaton ja että Jumala voi vain vähän toimia kansansa hyväksi? He asettuvat sellaiseen asemaan, missä Hänen on mahdotonta toimia heidän hyväkseen ja heidän kanssaan. Uskallatteko jatkaa näin hyläten Hänen vaatimuksensa? [sivu 6] Aiotteko edelleenkin leikitellä taivaan pyhimmillä lahjoilla? Aiotteko sanoa Kainin tavoin: "Olenko minä veljeni vartija?"
Muistakaa, että vastuunalaisuutenne mitataan niiden voimien ja lisääntyvien mahdollisuuksien mukaan, mitä alkujaan olette saaneet eikä nykyisten keinovarojenne ja kykyjenne mukaan. Kysymys, minkä jokaisen tulee esittää itselleen, ei ole, ovatko he nyt kokemattomia ja kykenemättömiä tekemään Jumalan työtä, vaan miten ja miksi hän on tässä tilassa ja miten siitä voi vapautua. Jumala ei anna meille yliluonnollisella tavalla puuttuvia ominaisuuksia, vaan kun käytämme saamiamme lahjoja toimii Hän meidän kanssamme lisätäkseen ja vahvistaakseen jokaista kykyä. Uinuvat voimamme elpyvät ja kauan lamassa olleet kyvyt saavat uutta elämää.
Niin kauan kun olemme maailmassa meidän on oltava tekemisissä maailman kanssa. Ajallisten toimien suorittaminen on aina välttämätöntä, mutta ne eivät saa kietoa meitä kokonaan. Apostoli Paavali on antanut meille luotettavan neuvon: "Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa," Kaikki elämän vaatimattomat ja jokapäiväiset tehtävät on suoritettava uskollisesti "sydämestänne niinkuin Herralle" apostolin sanan mukaan. Oli meidän työmme mitä tahansa, taloustyötä, peltotyötä tai henkisiä harrastuksia, voimme suorittaa sen Jumalan kunniaksi niin kauan kun pidämme Kristusta ensimmäisenä, viimeisenä ja parhaimpana. Mutta erillään näistä maallisista askareista jokaiselle Kristuksen seuraajalle on uskottu erikoinen työ hänen valtakuntansa rakentamiseksi, - työ, joka kysyy henkilökohtaisia ponnistuksia ihmisten pelastukseksi. Sitä työtä ei sovi suorittaa vain kerran viikossa, jumalanpalvelustilaisuuksissa, vaan kaikkina aikoina ja joka paikassa.
Jokainen seurakuntaan liittyvä lupaa vakavasti toimia seurakunnan hyväksi ja pitää sen etuja kaikkien maallisten harrastusten [sivu 7] yläpuolella. Hänen tehtävänsä on elävän yhteyden säilyttäminen Jumalan kanssa, antautuminen suureen pelastussuunnitelmaan sydämestään ja sielustaan sekä elämässään ja luonteessaan osoittaa Jumalan käskyjen paremmuus vastakohtana maailman tavoille ja määräyksille. Jokainen sielu, joka on tunnustanut Kristuksen, on sitoutunut toimimaan hengellisenä työntekijänä kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan ja olemaan toimelias , innokas ja pätevä Mestarin palveluksessa. Kristus odottaa jokaisen suorittavan velvollisuutensa. Olkoon tämä kaikkien hänen seuraajiensa tunnussana.
Meidän ei tule odottaa, että meitä pyydetään antamaan valoa, tai että meitä pyytämällä pyydetään antamaan neuvoja ja ohjeita. Jokaisen, joka vastaanottaa vanhurskauden auringon säteitä, tulee heijastaa niiden kirkkautta kaikille ympärilleen oleville. Hänen uskontonsa vaikutus tulee olla selvä ja määrätietoinen, Hänen rukoustensa ja kehoitustensa tulee olla niin Pyhän Hengen läpitunkemia, että sydämet sulavat ja mielet avautuvat niiden vaikutuksesta. Jeesus sanoi: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Parempi olisi, ettei maailman lapsi milloinkaan olisi nähnyt uskonnon tunnustajaa, kuin joutua sellaisen henkilön vaikutuspiiriin, joka ei tunne jumalisuuden voimaa. Jos Kristus olisi esikuvamme ja Hänen elämänsä mittapuumme, miten ponnistelisimmekaan ja mitä anteliaisuutta ja itsemmekieltämistä harjoittaisimmekaan! Miten väsymättömästi tekisimmekään työtä, ja miten palavasti anoisimmekaan Jumalalta voimaa ja viisautta! Jos kaikki Jumalan lapsiksi tunnustautuvat tuntisivat, että heidän elämänsä ylin harrastus on sen työn suorittaminen, jonka Hän on uskonut heille, ja jos he epäitsekkäästi tekisivät hänen työtään, mikä muutos tapahtuisikaan sydämissä, kodeissa, seurakunnissa ja maailmassa!
Kristuksen seuraajilta on kaikkina aikoina kysytty valppautta ja uskollisuutta, mutta nyt kun seisomme ikuisen maan rajalla, pysyen totuudessa, omistaen niin suuren valon ja niin tärkeän työn, tulee meidän olla kaksi kertaa uutterampia. Jokaisen tulee kykynsä mukaan suorittaa [sivu 8] kaikki voitavansa. Veljeni, te saatatte oman pelastuksenne vaaraan, jos te nyt olette hitaita ja vastahakoisia. Jumala kutsuu teidät tilille, jos te jätätte suorittamatta sen työn, jonka Hän on uskonut teille. Jos te tunnette totuuden, niin viekää se toisille.
Mitä sanoisin herättääkseni seurakuntamme? Mitä sanoisin niille, joilla on vastuunalainen tehtävä viimeisen sanoman julistamisessa? Jokaisen tulee todistaa, että Herra tulee, ei ainoastaan suullaan, vaan elämällään ja luonteellaan, mutta moni, jolle Jumala on antanut valoa, tietoa, lahjoja, vaikutusvaltaa ja varoja, ei rakasta totuutta eikä menettele sen mukaan. He ovat juoneet niin syvältä itsekkyyden ja maailmallisuuden päihdyttävästä maljasta, että he ovat juopuneet tämän elämän huolista. Veljeni, jos te jatkuvasti pysytte yhtä toimettomina, maailmallisina ja itsekkäinä kuin olette olleet, panee Jumala teidät syrjään ja valitsee sellaisia, jotka vähemmin huolehtivat itsestään, vähemmin tavoittelevat maailman kunniaa ja jotka eivät epäröi Mestarinsa tavoin mennä leirin ulkopuolelle pilkkaa kantamaan. Työ annetaan sellaisille, jotka sen tekevät antaen sille arvoa, ja jotka punovat sen periaatteita jokapäiväisiin kokemuksiinsa. Jumala valitsee nöyriä miehiä, jotka koettavat kirkastaa Hänen nimeään ja edistää Hänen asiaansa pikemmin kuin etsivät omaa kunniaansa ja omia etujaan. Hän on herättävä miehiä, joilla ei ole niin paljon maailman viisautta, vaan jotka ovat liittyneet Häneen etsien voimaa ja neuvoa ylhäältä.
Muutamat johtavista veljistämme ovat olleet taipuvaisia hellimään sitä henkeä, mikä ilmeni apostoli Johanneksessa hänen sanoessaan: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä." Organisatio ja kuri ovat välttämättömiä, mutta nyt meitä uhkaa hyvin suuri vaara luopua Kristuksen evankeliumin yksinkertaisuudesta. Meidän tulee vähemmän luottaa pelkkiin muodollisuuksiin ja paljon enemmän totisen jumalisuuden voimaan. Jos jonkun elämä [sivu 9] ja luonne on mallikelpoinen, tehköön työtä, jos tahtoo, millä työsaralla tahansa. Vaikka he eivät tarkkaan pitäydy teidän menettelytapoihinne, ei teidän tule sanallakaan tuomita tai masentaa heitä, Kun fariseukset toivoivat Jeesuksen vaientavan lapsia, jotka lauloivat hänen ylistystään, sanoi Vapahtaja: "Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat," Profetian täytyy toteutua. Niin on myös tänä aikana, työ on suoritettava. On useita työhaaroja, joten kukin suorittakoon parhaansa. Yhden talentin saaneen ei tule kaivaa talenttiaan maahan. Jumala on uskonut kullekin työnsä kykynsä mukaan. Niiden, jotka ovat saaneet suurempia lahjoja ja kykyjä, ei tule koettaa vaientaa muita, jotka ovat taitamattomampia ja kokemattomampia. Kenties yhden talentin saaneet voivat saavuttaa ihmisluokan, jota eivät kahden tai viiden talentin saaneet pysty lähestymään. Niin suuret kuin pienetkin ovat valittuja astioita kantamaan elämän vettä janoaville sieluille. Älkööt sanansaarnaajat käykö vaatimattomimpien työntekijöitten kimppuun sanoen: "Teidän täytyy tehdä työtä juuri tällä lavalla, tai olla tekemättä mitään." Kädet pois, veljet. Toimikoon kukin omassa piirissään, omissa varusteissaan suorittaen, mitä osaa vaatimattomalla tavallaan. Vahvistakaa hänen käsiään työssä, Tänä aikana farisealaisuuden ei sovi hallita. Sallikaa Jumalan toimia kenen välityksellä Hän tahtoo, sillä sanoman täytyy mennä eteenpäin.
Jokaisen tulee osoittaa uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan käyttämällä viisaasti hänelle uskottua pääomaa, ei ainoastaan varoja, vaan kaikkia lahjoja, joita voidaan käyttää hänen valtakuntansa rakentamiseksi. Saatana on käyttävä kaikkia mahdollisia juonia estääkseen totuutta saavuttamasta niitä, jotka ovat hautautuneet erehdyksiin ja valheisiin, mutta varoituksen ja kehoituksen äänen täytyy saavuttaa heidät, Muutamien aniharvojen ollessa mukana tässä työssä, tulisi tuhansien yhtä paljon olla kiinnostuneita siihen. Jumala ei milloinkaan ole suunnitellut, että seurakunnan maallikkojäsenet on vapautettava hänen työstään. Mestarin käsky [sivu 10] jokaiselle Hänen seuraajalleen kuuluu: "Mene tekemään työtä viinitarhaani." Niin kauan kun on kääntymättömiä sieluja maailmassa tulee meidän mitä ahkerimmin, innokkaimmin ja päättävimmin toimia heidän pelastumisekseen. Niiden, jotka omistavat valon, tulee koettaa valaista niitä, joilla ei ole valoa. Elleivät seurakunnan jäsenet henkilökohtaisesti ryhdy tähän työhön osoittavat he, ettei heillä ole elävää yhteyttä Jumalaan, Heidät on merkitty laiskoiksi palvelijoiksi. Ettekö huomaa syytä, miksi ei seurakunnissamme ole enempää hengellisyyttä? Se johtuu siitä, ettette ole Kristuksen työtovereita.
Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle työnsä. Odottakaamme kukin Herraa, niin Hän opettaa meitä toimimaan, ja mihin työhön me parhaiten olemme soveliaita. Kenenkään ei kuitenkaan tule lähteä riippumattomassa hengessä julistamaan uusia teorioita. Työntekijöiden tulee olla yhtä totuuden ja veljiensä kanssa. Heidän tulee neuvotella keskenään ja toimia yhdessä. Mutta heidän ei tule tuntea, että heidän jokaisella askeleellaan on pysähdyttävä kysyäkseen joltakin ylemmältä toimihenkilöltä, voivatko he tehdä sitä tai tätä. Älkää valitko ihmistä johtotähdeksenne, vaan katsokaa Israelin Jumalaan.
Työ, jonka seurakunta on jättänyt suorittamatta rauhan ja menestyksen päivinä, joutuu se suorittamaan hirvittävän ahdinkotilan vallitessa, mitä masentavimmissa ja ahtaimmissa olosuhteissa. Varoitukset, mitkä maailmaan mukautuminen on vaientanut ja pidättänyt, on julistettava uskon vihollisten vastustaessa sitä mitä julmimmin. Ja siihen aikaan pintapuoliset, vanhoilliset ja pidättyväiset, jotka ovat alati vaikutuksellaan estäneet työn edistymistä, luopuvat uskostaan ja liittyvät sen vannoutuneisiin vastustajiin, joita kohtaan heillä jo pitkähkön ajan oli ollut myötätuntoa. Nämä luopuneet ovat mitä katkerimpia vihollisia silloin, tehden kaiken voitavansa [sivu 11] sortaakseen ja solvatakseen entisiä veljiänsä sekä herättääkseen vihaa heitä kohtaan. Tämä päivä on aivan edessämme. Seurakunnan jäseniä koetellaan ja tutkitaan henkilökohtaisesti, He tulevat sijoitetuiksi sellaisiin olosuhteisiin, joissa heidän on pakko todistaa totuudesta. Monia kutsutaan puhumaan hallitusten ja tuomioistuinten edessä, kenties yksinään. He ovat kieltäytyneet hankkimasta kokemusta, joka olisi auttanut heitä tässä tilaisuudessa, ja heidän sielunsa on täynnä katumusta tuhlatuista tilaisuuksista ja laiminlyödyistä etuoikeuksista.
Veljeni ja sisareni, pyydän teitä ajattelemaan näitä asioita. Teillä jokaisella on työ suoritettavana, Uskottomuutenne ja laiminlyöntinne on merkitty teitä vastaan taivaan kirjoihin. Te olette vähentäneet voimianne ja kykyjänne. Teiltä puuttuu kokemus ja toimintakyky, mikä teillä voisi olla. Sen vuoksi pyydän teitä nousemaan, ennenkuin se on iankaikkisesti liian myöhäistä. Älkää kauemmin viivytelkö. Päivä on melkein loppuunkulunut. Aurinko on laskemaisillaan ikuisiksi ajoiksi näkyvistänne. Niin kauan kuin Kristuksen veri puhuu puolestanne, voitte löytää anteeksiantamuksen. Kootkaa kaikki sielun voimanne, ja käyttäkää harvat jäljellä olevat hetket innokkaasti työskennellen Jumalan ja kanssaihmistenne hyväksi.
Sydämeni on liikuttunut mitä syvimmin. Sanat eivät pysty ilmaisemaan tunteitani ja mielialaani rukoillessani hukkuvien sielujen puolesta Onko minun vedottava teihin turhaan? Kristuksen lähettiläänä tahdon herättää teitä toimimaan niinkuin ette koskaan aikaisemmin ole tehneet, Tehtäväänne ei voida siirtää toiselle. Kukaan toinen ei pysty suorittamaan teidän työtänne. Jos te pidätätte valonne, on jonkun jäätävä pimeyteen laiminlyöntinne tähden.
Iäisyys näkyy edessämme. Verho on poistumaisillaan. Mitä me teemmekään, me , joille on uskottu tämä vakava ja vastuunalainen asema, ja mitä ajattelemme, kun pitäydymme itsekkääseen mukavuuden haluun sielujen hukkuessa ympärillämme? Onko sydämemme äärimmilleen kovettunut ja paatunut? [sivu 12] Emmekö tunne tai käsitä, että meidän on suoritettava työ toisten pelastamiseksi? Veljet, kuulutteko niihin, joilla on silmät, mutta eivät näe ja joilla on korvat, mutta eivät kuule? Turhaanko Jumala on antanut teille tiedon tahdostaan? Turhaanko Hän on lähettänyt teille varoituksen toisensa jälkeen. Uskotteko iankaikkisen totuuden julistuksen siitä, mikä on tulossa yli maanpiirin? Uskotteko, että Jumalan tuomiot ovat kansan yllä, ja voitteko edelleenkin etsiä mukavuutta, toimettomuutta, huolettomuutta ja nautintoja?
Nyt ei ole aikaa Jumalan kansan kiintyä maailman aarteisiin tai koota niitä. Aika ei ole kaukana, jolloin meidän, varhaisten opetuslasten tavoin, on etsittävä suojaa autioilta ja yksinäisiltä seuduilta. Niinkuin Rooman armeijoiden suorittama Jerusalemin piiritys oli pakenemisen merkki Juudean kristityille, samoin tulee meille olemaan varoituksena se, kun meidän kansamme (Amerikka) omaksuu vallan säätää pakkomääräyksen, että paavillista sapattia on noudatettava. Silloin on aika lähteä suurista kaupungeista ja valmistua lähtemään myös pienemmistä kaupungeista asumaan syrjäisille seuduille vuorten keskelle. Sensijaan, että nyt hankimme tänne kalliita asuntoja, tulee meidän valmistautua muuttamaan parempaan maahan, se on taivaalliseen. Sensijaan että käytämme varojamme itsemme tyydyttämiseen tulee meidän olla säästäväisiä. Jokainen Jumalan uskoma talentti on käytettävä Hänen kunniakseen julistamalla varoitusta maailmalle. Jumalalla on tehtävä työtovereilleen suoritettavaksi kaupungeissa. Lähetystyötämme on tuettava, ja uusia lähetyksiä on perustettava. Tämän työn menestykselliseen edistämiseen eivät pienet varat riitä. Tarvitaan jumalanpalvelushuoneita, joihin voidaan kutsua kansaa kuulemaan tämän ajan totuuksia. Tätä tarkoitusta varten Jumala on uskonut taloudenhoitajilleen pääoman. Älkää kiinnittäkö omaisuuttanne maailmallisiin yrityksiin, niin että tämä työ estyy. Sijoittakaa varanne niin, että voitte käyttää ne Jumalan työn hyväksi. Lähettäkää aarteenne ennen teitä taivaaseen. [sivu 13]
Seurakunnan jäsenten tulee henkilökohtaisesti kaikkine omaisuuksineen olla Jumalan alttarilla. Nyt, jos milloinkaan, tämä Vapahtajan kehoitus on paikallaan: "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne." Ne, jotka sijoittavat varansa suuriin taloihin, maatiloihin ja muihin maailman yrityksiin, sanovat teoillaan: "Ei Jumala saa sitä, sillä minä tahdon pitää sen itse," He ovat säilyttäneet yhden leiviskänsä liinasessa ja kätkeneet sen maahan. Sellaisten on syytä olla huolissaan. Veljet, Jumala ei ole uskonut teille varoja tyhjän tähden eikä ahneesti säilytettäväksi tai kätkettäväksi, vaan käytettäväksi hänen työnsä edistämiseksi, sielujen pelastamiseksi perikadosta,, Nyt ei ole aika kiinnittää Jumalan varoja kalliisiin rakennuksiinne eikä suuriin yrityksiinne, kun Hänen työnsä samanaikaisesti kärsii, jätettynä etenemään kerjäten, Jumalan varastoaitan saadessa vain puolet siitä, mitä sille kuuluu. Jumala ei ole mukana tällaisessa työssä, Muistakaa, että päivä pian lähestyy, jolloin sanotaan: "Tee tili taloudenhoidostasi." Ettekö tunne ajan merkkejä?
Jokainen päivä vie meidät lähemmäksi viimeistä, suurta ratkaisun päivää. Me olemme vuoden lähempänä tuomiota, lähempänä iäisyyttä, kuin olimme vuoden 1884:n alussa. Olemmeko myös päässeet lähemmäksi Jumalaa? Valvommeko ja rukoilemmeko? Jälleen vuosi toiminta-ajastamme on siirtynyt iäisyyteen. Joka päivä olemme olleet kosketuksissa ihmisten kanssa, jotka ovat matkalla tuomiolle. Jokainen päivä on saattanut vetää rajaviivan jollekin sielulle, sillä joku on saattanut tehdä päätöksen, joka ratkaisee hänen tulevan kohtalonsa. Millainen vaikutus meillä on ollut näihin matkatovereihin? Mitä ponnistuksia olemme tehneet saattaaksemme heidät Kristuksen luo?
Vakavaa on kuolla, mutta paljon vakavampaa on elää. Me tulemme jälleen [sivu 14] kohtaamaan elämämme jokaisen ajatuksen, sanan ja teon. Minkä itsestämme koetusaikana teemme, siksi meidän on jäätävä koko ikuisuudeksi. Kuolema saattaa ruumiin hajoamistilaan, mutta se ei muuta luonnettamme. Kristuksen takaisintulo ei muuta luonnettamme vaan se ainoastaan määrää sen ikuisiksi ajoiksi muuttumattomaksi.
Jälleen tahdon vedota seurakunnan jäseniin, että he olisivat kristittyjä, Kristuksen kaltaisia. Jeesus oli työntekijä, joka ei toiminut itsensä vaan toisten hyväksi, Hän teki työtä siunatakseen ja pelastaakseen kadonneita. Jos te olette kristittyjä, seuraatte Hänen esikuvaansa. Hän on laskenut perustuksen, jolle me saamme rakentaa yhdessä Hänen kanssaan. Mutta mitä ainetta me tuomme pantavaksi tälle perustukselle? "Kunkin teko on tuleva näkyviin, sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on." Jos te uhraatte kaikki voimanne ja talenttinne tämän maailman hankkeille, edustavat puu, heinät ja oljet elämäntyötänne ja tuli on polttava sen viimeisenä päivänä. Epäitsekäs työ Kristuksen ja tulevan elämän hyväksi on sitä vastoin niinkuin kulta, hopea ja jalokivet, katoamatonta.
Veljeni ja sisareni, hartaasti pyydän teitä heräämään kuoleman unesta. Nyt on liian myöhäistä uhrata aivojen, jäsenien ja lihaksien voimat itsensä palvelemiseen. Älkää antako viimeisen päivän osoittaa, ettei teillä ole aarretta taivaassa.
Koettakaa raivata tietä ristin voittokululle, koettakaa valaista sieluja ja tehkää työtä kanssaihmistenne pelastukseksi, niin tekonne on kestävä koettelevan tulen.
"Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan." Ihana ja kunniakas tulee uskollisten työntekijöiden palkka olemaan, kun he saavat kokoontua Jumalan ja Karitsan valtaistuimen ympärille. Kun Johannes kuolevaisessa tilassaan sai nähdä Jumalan kirkkauden, kaatui [sivu 15] hän maahan ikäänkuin kuolleena, sillä hän ei voinut kestää tuota näkyä. Mutta kun kuolevainen on pukeutunut kuolemattomuuteen, ovat lunastetut Jeesuksen kaltaisia, sillä he saavat nähdä hänet sellaisena kuin hän on. He seisovat valtaistuimen edessä tehden siten tiettäväksi, että heidät on hyväksytty. Kaikki heidän syntinsä on pyyhitty pois ja kaikki heidän rikkomuksensa kannettu pois. Silloin he saavat katsella Jumalan valtaistuimen himmentymätöntä kirkkautta. He ovat osallistuneet Kristuksen kärsimyksistä, he ovat tehneet työtä hänen kanssaan pelastussuunnitelmassa, ja he saavat myös iloita hänen kanssaan nähdessään sieluja pelastettuina heidän välityksellään, ylistämässä Jumalaa kautta ikuisuuden. (5 T 454-467)
On vaara, että koulumme ohjataan pois sen alkuperäisestä suunnitelmasta. Jumalan suunnitelma on tehty tiettäväksi, että kansallamme tulee olla tilaisuus tutkia tieteitä ja samanaikaisesti oppia tuntemaan Hänen sanansa vaatimukset. Raamatun luentoja on annettava, ja pyhien kirjoitusten tutkimisella tulee olla ensimmäinen paikka kasvatusmenetelmässämme.
Oppilaita lähetetään kaukaa käymään Battle Creekin koulua, jotta he saisivat opetusta Raamatun aineissa. Mutta vuosi tai pari sitten on kouluamme yritetty muovailla muiden koulujen kaltaiseksi. Koska tällais ta on tehty, emme voi innostaa vanhempia lähettämään lapsiaan Battle Creekin kouluun. Siveellistä ja uskonnollista vaikutusta ei tule työntää syrjään. Menneinä aikoina Jumala on toiminut yhdessä opettajien ponnistusten kanssa, niin että monet sielut ovat löytäneet totuuden ja [sivu 16] vastaanottaneet sen ja lähteneet koteihinsa elääkseen siitä lähtien Jumalalle, tuloksena siitä, että he olivat käyneet koulua, Kun he huomasivat, että Raamatun tutkistelu muodostui osaksi heidän kasvatuksestaan, johti se heidät pitämään sitä asiana, jolle on osoitettava enemmän mielenkiintoa ja annettava enemmän arvoa.
Liian vähän huomiota on kiinnitetty nuorten miesten kasvattamiseen saarnatyöhön. Tämä oli jo koulun perustamisessa pääasiallisin tarkoitus. Missään tapauksessa tätä ei tule tehdä tyhjäksi tai pitää toisarvoisena seikkana. Useiden vuosien aikana kuitenkin vain harvoja on lähtenyt tuosta koulusta valmiina opettamaan totuutta muille. Muutamia, jotka suurista kustannuksista huolimatta, saarnatyö mielessään, olivat tulleet kouluun, innostivat opettajat ottamaan perusteellisen opintokurssin, mikä kestäisi useita vuosia. Hankkiakseen varoja tämän suunnitelman toteuttamiseksi oppilaat ovat lähteneet kolportöörityöhön ja hylänneet koko ajatuksen ryhtyä saarnaamaan. Tämä on aivan väärin. Meillä ei ole enää monta vuotta toimia, ja opettajien ja koulun johtajan tulee olla täynnä Jumalan Henkeä, jotta he toimisivat sopusoinnussa Hänen ilmaistun tahtonsa kanssa, sensijaan että toteuttavat omat suunnitelmansa. Me menetämme paljon joka vuosi, koska emme ole tarkanneet, mitä Jumala on puhunut näistä asioista.
Jumalan suunnitelma on, että koulumme pystyy täyttämään tämän vaarallisen ja moraalittoman ajan lisääntyviä tarpeita. Pelkkä kirjojen tutkiminen ei pysty antamaan oppilaille heidän tarvitsemaansa ohjausta ja kasvatusta. Laajempi perustus on laskettava. Koulua ei perustettu kantamaan yhden miehen leimaa. Opettajien ja johtajan tulee veljinä toimia yhdessä. Heidän tulee neuvotella keskenään sekä myös saarnaajien ja vastuunalaisten henkilöiden kanssa, ja ennenkaikkea etsiä viisautta ylhäältä, jotta kaikki heidän päätöksensä koskien koulua voisivat olla Jumalan hyväksymiä. [sivu 17]
Laitoksen tarkoitus ei ole pelkkien kirjatietojen antaminen oppilaille. Sellainen kasvatus voidaan saada missä maan koulussa tahansa. Minulle näytettiin, että saatanan tarkoitus on estää meidän kouluamme täyttämästä juuri sitä tehtävää, jonka vuoksi se on perustettu. Hänen juoniensa estäminä koulumme johtajat pohtivat asioita maailman näkökulmalta jäljitellen maailman opintosuunnitelmia ja tapoja. Mutta näin tehden he eivät ole samaa mieltä kuin Jumalan Henki.
Laajempaa ja täydellisempää kasvatusta tarvitaan, sellaista kasvatusta, mikä vaatii opettajilta ja johtajalta sellaista harkintaa ja ponnistusta, jota ei pelkkä tieteiden esittäminen vaadi. Luonteen täytyy saada sopivaa kasvatusta, jotta sen kehitys olisi mitä jaloin ja täydellisin. Oppilaiden tulee saada koulussa sellaista harjoitusta, mikä tekee heidät kykeneviksi säilyttämään kunnioitettavan, arvossa pidetyn ja hyveellisen aseman yhteiskunnassa nuorisoa turmelevia moraalittomia vaikutuksia vastaan.
Hyvä olisi, jos koulumme yhteyteen voitaisiin järjestää maanviljelystä ja työpajoja, joissa pätevät miehet ohjaisivat oppilaita erilaisissa ruumiillisissa töissä. Paljon menetetään, kun ei ruumiin ja sielun ponnistuksia yhdistetä. Oppilaat käyttävät usein vapaa-aikansa kevytmieliseen ilonpitoon, mikä heikontaa ruumiin, sielun ja hengen voimia. Aistillisen nautinnonhalun vallassa tai ennenaikaisen seurustelun ja avioliiton kiihoittamina monet oppilaat eivät pysty saavuttamaan sitä korkeaa henkistä tasoa, minkä he muutoin voisivat saavuttaa.
Nuorille tulee joka päivä teroittaa heidän velvollisuuttansa Jumalaa kohtaan. Uskovaistenkin vanhempien lapset rikkovat jatkuvasti Hänen lakiaan. Muutamat juuri näistä nuorista viettävät usein aikansa irstaillen, josta sielun ja ruumiin voimat kärsivät. Tämä ihmisluokka johtaa muita seuraamaan turmiollisia teitään. Samaan aikaan kun koulun johtaja [sivu 18] ja opettajat antavat tieteellistä opetusta, tekee saatana, helvetillistä viekkautta käyttäen, kaiken voitavansa saadakseen oppilaiden mielet valtaansa ja johtaakseen heidät perikatoon.
Ylipäänsä nuoret omistavat vain vähän siveellistä voimaa. Tämä on tuloksena lasten kasvatuksen laiminlyönnistä. Jumalan luonteen tuntemusta ja velvollisuuksiamme Häntä kohtaan ei tule pitää vähäpätöisenä seikkana. Raamatun uskonto on nuorten ainoa turva. Siveysopin ja uskonnon tulee saada erikoista huomiota osakseen meidän koululaitoksissamme.
Raamattu käsikirjana. Mikään toinen tutkistelu ei niin jalosta jokaista ajatusta, tunnetta ja pyrkimystä kuin Raamatun tutkistelu. Tämä pyhä sana on Jumalan tahto ihmisille ilmaistuna. Siitä voimme oppia, mitä Jumala odottaa niiltä olennoilta, jotka on tehty Hänen kuvakseen. Siitä saamme oppia, miten tätä elämää on elettävä ja miten voimme päästä osallisiksi tulevasta elämästä. Mikään toinen kirja ei pysty tyydyttävästi vastaamaan sielun kysymyksiin eikä sydämen kaipaukseen. Hankkimalla tietoa Jumalan sanasta ja ottamalla vaarin siitä, ihmiset voivat nousta mitä alhaisimmasta tietämättömyydestä ja rappiotilasta ja tulla Jumalan lapsiksi, synnittömien enkelien seuralaisiksi.
Selvä käsityskyky siitä, mitä Jumala on, ja mitä Hän tahtoo meidän olevan, antaa meille vaatimattoman näkemyksen omasta itsestämme. Ne, jotka oikealla tavalla tutkistelevat pyhää Sanaa, oppivat siitä, ettei ihmisviisaus ole kaikkivaltias, vaan että ilman sitä apua, jota vain Jumala voi antaa, inhimillinen voima ja viisaus on vain heikkoutta ja tietämättömyyttä.
Kasvatuksellisena tekijänä Raamatulla ei ole toista kilpailijaa. [sivu 19] Mikään ei siinä määrin anna voimia kaikille kyvyille kuin ilmoitetut valtavat totuudet tiedonhaluisten oppilaiden käydessä niihin käsiksi. Mieli vähitellen sulautuu käsiteltäviin aiheisiin, Jos mieli askartelee vain arkisissa asioissa syrjäyttäen ylevät ja jalot aiheet, se surkastuu ja heikontuu, Jos sen ei milloinkaan tarvitse käydä käsiksi vaikeisiin pulmiin eikä ponnistella käsittääkseen tärkeitä totuuksia, kadottaa se pian melkein kaiken kasvuvoiman.
Raamattu on laajin ja opettavaisin historia, minkä ihmiset omistavat. Se lähti uutena ja raikkaana iankaikkisen totuuden lähteestä ja Jumalan käsi on säilyttänyt sen puhtaana kautta kaikkien aikojen. Sen kirkkaat säteet loistavat kauaksi menneisyyteen, johon ihmisten tieteellinen tutkimus turhaan koettaa tunkeutua. Ainoastaan Jumalan sanasta löydämme luotettavan selostuksen luomisesta, Siinä saamme katsella voimaa, joka on laskenut maan perustukset ja joka on levittänyt taivaat. Ainoastaan siitä löydämme ihmissuvun historian väärentämättömänä ilman ihmisten ennakkoluuloja ja ylpeyttä.
Jumalan sanasta mieli löytää syvimmät ajatuksen aiheet ja ylevimmät pyrkimykset. Siinä voimme seurustella patriarkkojen ja profeettojen kanssa ja kuunnella Iankaikkisen ääntä hänen puhuessaan meille. Siinä saamme katsella taivaan Majesteettia, kun Hän nöyryytti itsensä tullakseen sijaiseksemme ja takaajaksemme, taistellakseen yksinään pimeyden voimia vastaan ja hankkiakseen voiton meidän puolestamme. Tällaisten aiheiden nöyrä mietiskely ei voi olla pehmittämättä, puhdistamatta ja jalostamatta sydäntä samalla kuin se innoittaa ja antaa uusia voimia.
Jos tahdomme siveellisyyden ja uskonnon vallitsevan ja elävän koulussa, on se hankittava Jumalan sanan tiedon avulla. Jotkut saattavat sanoa, että jos uskonnollinen opetus saa etusijan, menettää koulumme kansan suosion, niin että uskomme ulkopuolella olevat eivät enää välitä koulustamme. Hyvä niin, menkööt sellaiset muihin oppilaitoksiin, joista he löytävät heitä miellyttävän kasvatusmenetelmän. Kouluamme ei perustettu ainoastaan opettamaan tieteitä, vaan sen tähden, että se opettaisi Jumalan [sivu 20] sanan suuria periaatteita ja antaisi ohjausta jokapäiväisen elämän käytännöllisiä tehtäviä varten.
Tällaista kasvatusta niin suuresti kaivataan tänä aikana. Jos maailmallisen vaikutuksen täytyy vallita koulussamme, niin myykää se silloin maailman lapsille, että he saavat sen kokonaan haltuunsa. Silloin ne, jotka ovat sijoittaneet varojaan tuohon laitokseen, perustavat toisen koulun, jota ei johdeta kansan suosiossa olevien koulujen mukaisesti, eikä koulun johtajan tai opettajien toivomusten mukaan, vaan Jumalan määräämällä tavalla.
Mestarini nimessä pyydän hartaasti kaikkia koulumme vastuunalaisessa asemassa olevia olemaan Jumalan miehiä. Kun Jumala vaatii meitä olemaan erikoisena omaisuuskansana, niin miten voimme pyytää kansan suosiota, tai koettaa jäljitellä maailman tapoja ja tottumuksia? Jumala on ilmoittanut suunnitelmansa, että Hän tahtoo omistaa yhden maan kouluista, jossa Raamatulla on oikea paikkansa nuorison kasvatuksessa. Tahdommeko tehdä osamme tuon suunnitelman toteuttamiseksi?
Saattaa näyttää siltä, että on monta oppilasta, joiden mieleen ja sydämeen Jumalan sanan opetukset vain vähän vaikuttavat, mutta jos opettajan työ on suoritettu Jumalan avulla, niin jäävät kuitenkin jotkut taivaallisen totuuden opetukset välinpitämättömimpienkin mieleen. Pyhä Henki kastelee kylvetyn siemenen, ja monessa tapauksessa se orastaa pitkän ajan perästä kantaen hedelmää Jumalan kunniaksi.
Saatana koettaa alituisesti ohjata kansan huomion pois Raamatusta. Ihmisille osoitetut Jumalan sanat, joihin meidän ensisijassa tulee kiinnittää huomiota, on syrjäytetty ja korvattu ihmisviisauden lausunnoilla. Miten Hän, joka on ääretön voimassa ja viisaudessa, voi kärsiä sellaista ihmisten omahyväisyyttä ja julkeutta! [sivu 21]
Painetun sanan avulla on kaikenlaista tietoa tarjolla kaikkien saatavaksi, mutta miten suuri osa kaikista ihmisistä on kuitenkin vailla siveellisyyttä omaten vain pintapuolisen henkisen kehityksen. Jospa vaan ihmisistä tulisi Raamatun lukijoita ja Raamatun tutkistelijoita, olisi kansan tila aivan toisenlainen.
Tällaisena aikana, jolloin jumalattomuus rehoittaa ja Jumalan luonnetta ja lakia halveksitaan, on nuoria erikoisen huolellisesti opetettava tutkistelemaan, kunnioittamaan ja tottelemaan ihmisille ilmoitettua Jumalan tahtoa. Herran pelko on häviämäisillään nuorisomme mielistä, koska he laiminlyövät Raamatun tutkistelun.
Koulun johtajalla ja opettajilla tulee olla elävä yhteys Jumalaan, ja heidän tulee päättävästi ja pelottomasti olla Hänen todistajiaan. Älköön Jumalan sanaa milloinkaan arkuudesta tai maailman kohteliaisuudesta pantako syrjään, sillä sen tutkistelusta oppilaat hyötyvät sekä älyllisesti että siveellisesti ja hengellisesti.
Koulun tarkoitus. Koulumme on tänä päivänä sillä tasolla, ettei Jumala voi sitä hyväksyä. Minulle on näytetty ne vaarat, jotka uhkaavat tätä tärkeää laitosta. Jos sen vastuunalaiset miehet koettavat saavuttaa maailman tason, ja jos he jäljittelevät muiden koulujen suunnitelmia ja menetelmiä, joutuu koulumme Jumalan epäsuosioon.
Aika on tullut minun puhua suoraan. Jumalan tarkoitus koulumme perustamisen suhteen on selvästi ilmaistu. Evankeliumin työkentällä on huutava puute työntekijöistä. Nuoret miehet, jotka aikovat saarnatyöhön, eivat voi kuluttaa vuosikausia hankkiakseen koulutusta siihen. Opettajien tulee olla tilanteen tasolla ja soveltaa opetuksensa tämän ryhmän tarpeita tyydyttämään. Tulisi järjestää erikoisia tilaisuuksia, joihin kuuluisi lyhyt mutta silti laaja opintokurssi tärkeimmistä työhaaroista [sivu 22] heidän valmistamiseksi työhönsä. Mutta minulle on näytetty, ettei sitä ole suoritettu.
Veli - olisi voinut suorittaa paljon parempaa työtä saarnaajiksi valmistautuvien hyväksi. Jumala ei pidä hänen menettelystään tässä asiassa, Hän ei ole mukaantunut tilanteen tasolle. Miehet, jotka ovat jättäneet työkenttänsä huomattavin uhrauksin oppiakseen lyhyessä ajassa, minkä kykenevät, eivät aina ole saaneet heille, kuuluvaa tukea ja rohkaisua. Täysi-ikäisiä miehiä, jopa keski-ikäisiäkin, joilla on omat perheensä, on tarpeettomasti saatettu tukalaan asemaan. Veli -- on itse hyvin herkkä, mutta hän ei käsitä, että toiset saattavat tuntea pilkan, katkeran ivan tai nuhteen purevaa loukkausta yhtä helposti kuin hän. Tällä menettelyllä hän on haavoittanut veljiään ja loukannut Jumalaa.
Koulun opettajat. Jokaisella koulumme opettajalla on työ suoritettava itseään varten, sillä yksikään heistä ei ole vapaa itsekkyydestä. Jos opettajien siveellinen ja hengellinen luonne olisi sitä mitä sen tulisi olla, tekisivät he paremman vaikutuksen oppilaisiin. Opettajat eivät yritäkään kukin erikseen suorittaa omaa tehtäväänsä yksinomaan Jumalan kunnia mielessään. Sen sijaan että katsoisivat Jeesukseen, jäljitellen Hänen elämäänsä ja luonnettaan, he katselevat itseään, ja tähtäävät liian paljon inhimillisen tason saavuttamiseen, Toivon voivani jokaiselle opettajalle teroittaa, miten tärkeä ja merkityksellinen on hänen vastuunsa siitä vaikutuksesta, mikä hänellä on nuoriin. Saatana ponnistelee väsymättä saadakseen nuorisomme palvelukseensa. Hyvin huolellisesti hän asettaa ansansa kokemattomien polulle. Jumalan lasten tulee hyvin tarkkaan valvoa, jotta he huomaisivat hänen petoksensa. [sivu 23]
Jumala on hyvyyden, armon ja rakkauden ruumiillistuma. Ne, jotka todella ovat liittyneet häneen, eivät voi olla erimielisiä keskenään, sillä Hänen Henkensä, sydämen valtiaana, luo yhteisymmärrystä, rakkautta ja yksimielisyyttä. Saatanan lasten keskuudessa huomataan näiden vastakohta, sillä hänen tehtävänsä on kateuden, epäsovun ja pahansuopuisuuden herättäminen. Mestarini nimessä tahdon kysyä Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvilta: "Mitä hedelmää te kannatte?"
Yleisten koulujen opetussuunnitelmasta on jätetty pois kasvatuksen tärkein osa, nimittäin Raamatun uskonto. Kasvatus ei muovaile huomattavasti oppilaan elämää ainoastaan tässä maailmassa, vaan sen vaikutus ulottuu ikuisuuteen saakka. Miten tärkeä onkaan sentähden, että opettajat ovat sellaisia henkilöitä, joilla on oikea vaikutus. Heidän tulee olla hengellisen kokemuksen omaavia miehiä ja naisia, jotka päivittäin vastaanottavat taivaallista valoa annettavaksi heidän oppilailleen.
Ei tule kuitenkaan odottaa, että opettaja suorittaa vanhemmille kuuluvaa työtä. Monet vanhemmat ovat pelottavassa määrässä laiminlyöneet velvollisuutensa. Eelin tavoin he ovat jättäneet sikseen sopivan kurinpidon, minkä jälkeen he lähettävät kurittomat lapsensa kouluun saamaan sitä kasvatusta, minkä vanhempien olisi tullut antaa heille kotona. Vain harvat osaavat antaa arvoa opettajan tehtävälle. Jos heidän onnistuu uudistaa näitä itsepäisiä ja vallattomia nuoria, saavat he siitä vain vähän tunnustusta. Jos nuoret valitsevat pahantapaisten seuraa edeten aina pahasta pahempaan, silloin opettajia moititaan ja koulua arvostellaan ankarasti.
Monissa tapauksissa tämä moite oikeudenmukaisesti kuuluu vanhemmille. Heillä oli ensimmäinen ja suotuisin tilaisuus valvoa ja kasvattaa lapsiaan, juuri silloin kun he olivat oppivaisia mielen ja sydämen ollessa herkkiä, Mutta vanhempien hitauden tähden lasten annetaan seurata omaa tahtoaan, kunnes he paatuvat kulkemaan pahaan suuntaan.
Vanhemmat tutkikoot vähemmän maailmaa ja enemmän Kristusta ja [sivu 24] koettakoot vähemmän jäljitellä maailman tapoja ja tottumuksia, uhratakseen enemmän aikaa ja ponnistuksia lastensa mielen ja luonteen muovaamiseen taivaan esikuvan kaltaiseksi. Silloin he voivat lähettää poikansa ja Tyttärensä puhtaalla luonteella ja ylevillä aikeilla varustettuina, saamaan koulutuksen hyödyllisiä ja vastuunalaisia tehtäviä varten. Rakkauden ja Herran pelon johtamat opettajat voisivat ohjata sellaisia nuoria yhä eteenpäin ja ylöspäin, kasvattaen heidät siunaukseksi maailmalle ja kunniaksi Luojalleen.
Liittyneenä Jumalaan jokaisen opettajan vaikutus johtaa oppilaat tutkimaan Jumalan sanaa ja tottelemaan Hänen lakiaan. Hän ohjaa heidän mieliään ajattelemaan iäisiä asioita avaten heidän eteensä laajoja ajatuksen aiheita, suuria ja jaloja asioita. Näiden tietojen hankkiminen voi vaatia tarmokkaimman älykkyyden kaikki voimat huomaten siitä huolimatta, että niiden takana avautuu äärettömyys.
Oman arvonsa tuntemisen ja epäpyhän riippumattomuuden paha, mikä eniten heikontaa hyödyllisyyttämme ja joka vie meidät perikatoon, ellei sitä voiteta, johtuu itsekkyydestä. Jumalan enkeli on kerta toisensa jälkeen toistanut minulle sanoman: "Neuvotelkaa keskenänne, Vaikuttamalla yhden ihmisen arvostelukykyyn saatana saattaa yrittää valvoa asioita miellyttämään itseään. Hänen voi onnistua johtaa kaksi henkilöä harhaan, mutta turvallisempaa on useiden neuvotella yhdessä. Silloin jokaista suunnitelmaa tarkastellaan ja arvostellaan tarkemmin, ja jokaista etenemistä tutkitaan huolellisemmin. Siitä lähtien on vähemmän vaaraa tehdä äkillisiä ja huonosti harkittuja tekoja, jotka johtaisivat sekasortoon, hämminkiin ja tappioon. Yksimielisyys on voimaa. Erimielisyys on heikkoutta ja tappiota.
Jumala johtaa erilleen kansan, jonka Hän valmistaa muutettavaksi. Olemmeko Jumalan vartiomiehiä, me, jotka osallistumme tähän työhön? Koetammeko olla mukana yhteistyössä? Tahdommeko tulla kaikkien palvelijoiksi? Seuraammeko suurta Esikuvaamme? [sivu 25]
Työtovereina me kaikki kylvämme siementä elämän peltoon. Sato on kylvön mukainen. Jos me kylvämme epäluuloja, vihaa, kateutta, itserakkautta ja katkeria ajatuksia ja tunteita, niin saamme niittää katkeruutta omaan sieluumme. Jos me osoitamme ystävällisyyttä, rakkautta ja helliä ajatuksia ja tunteita toisia kohtaan saamme vastalahjaksi sitä samaa.
Opettaja, joka on ankara, arvostelevainen, mahtava ja varomaton toisia kohtaan, saa kokea samaa henkeä omalle kohdalleen. 'Sen, joka tahtoo säilyttää oman arvonsa ja itsekunnioituksensa, tulee olla varovainen, jottei hän tarpeettomasti haavoita toisten itsekunnioitusta. Tämä sääntö tulee pitää pyhänä ja soveltaa sitä sellaisiinkin, jotka ovat hidasoppisimpia, kokemattomimpia ja eniten haparoivia oppilaita. Te ette tiedä, mitä Jumala aikoo tehdä noista nuorista, jotka näyttävät niin mahdottomilta. Menneisyydessä Hän on hyväksynyt henkilöitä, jotka eivät ole olleet sen lupaavampia ja miellyttävämpiä, suorittamaan suuren työn itselleen, Sydämeen vaikuttaen Hänen Henkensä on herättänyt kaikki kyvyt vilkkaaseen toimintaan, Herra huomasi noissa epätasaisissa hakkaamattomissa kivissä kallisarvoista ainesta, joka tulee kestämään myrskyn, helteen ja ahdingon. Jumala ei näe niinkuin ihminen näkee. Hän ei tuomitse näön perusteella, vaan Hän tutkii sydäntä ja tuomitsee vanhurskaudessa.
Opettajan tulee aina käyttäytyä kristittynä gentlemannina. Oppilailleen hänen tulee aina olla ystävä ja neuvonantaja. Jos koko kansamme - opettajat, saarnaajat ja maallikkojäsenet - kehittäisivät kristillisen Kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden henkeä, löytäisi se paljon helpommin tien ihmisten sydämiin, niin että paljon useampia johdettaisiin tutkimaan totuutta ja vastaanottamaan sen. Kun jokainen opettaja unohtaa itsensä tuntien syvää mielenkiintoa oppilaittensa menestykseen ja onnistumiseen, käsittäen, että he ovat Jumalan omaisuutta ja että hänen on tehtävä tili vaikutuksestaan heidän mieliinsä ja luonteisiinsa, silloin [sivu 26] meillä on koulu, jossa enkelit mielellään viipyvät. Jeesus katselee suosiollisesti opettajien työtä, ja hän on lähettävä armonsa oppilaitten sydämiin.
Koulumme Battle Creek'issä on paikka, missä Herran perheen nuorempia jäseniä on kasvatettava Jumalan kasvatus- ja kehityssuunnitelman mukaisesti. Heidän mieliinsä tulee teroittaa, että heidät on luotu Tekijänsä kuvaksi, ja että Kristus on esikuva, jota heidän on seurattava. Meidän veljemme antautuvat ahdasmielisyyteen tyytyen pieniin saavutuksiin. He eivät aina pidä edessään Jumalan suunnitelmaa, vaan kiinnittävät katseensa maailmallisiin esikuviin. Kohottakaa katseenne sinne, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella, ja toimikaa sitten niin, että oppilaanne tulevat tuon täydellisen luonteen kaltaisiksi.
Jos te alennatte mittapuuta siten hankkiaksenne suosiota ja lisää oppilaita ja sitten tehdäksenne tästä lisäyksestä ilon aiheen, niin te osoitatte suurta sokeutta. Jos suuret joukot todistaisivat menestyksestä, niin veisi saatana siinä voiton, sillä tässä maailmassa hänen seuraajansa muodostavat valtaenemmistön. Koulussa vallitseva siveellisen voiman taso on todisteena sen menestyksestä. Meidän ei tule kiittää ja iloita seurakuntiemme lukumäärästä, vaan seurakuntiamme muodostavan kansan voimasta, älykkyydestä ja hurskaudesta.
Ilman Jumalan armon vaikutusta ei kasvatuksesta ole mitään todellista hyötyä, sillä oppilas tulee siitä ylpeäksi, turhamaiseksi ja kiihkoilevaksi. Mutta kasvatus, mikä saadaan Suuren Opettajan jalostavan ja puhdistavan vaikutuksen alaisena, kohottaa ihmisen siveellisesti Jumalan rinnalle. Se tekee hänet kykeneväksi alistamaan ylpeyden ja intohimon ja vaeltamaan nöyrästi Jumalan edessä, riippuvaisena Hänestä kaikista kyvyistään, lahjoistaan, tilaisuuksistaan ja etuoikeuksistaan. [sivu 27]
Puhun koulumme työntekijöille: Te ette saa ainoastaan tunnustautua kristityiksi, vaan teidän täytyy olla Kristuksen luonteen esikuva. Olkoon ylhäältä tuleva viisaus punaisena lankana kaikessa opetuksessanne, Pimeyden ja turmeluksen vallassa olevassa maailmassa ilmetköön, että se henki, mikä johtaa teidän toimianne, on ylhäältä eikä alhaalta. Luottaessanne kokonaan omaan voimaanne ja viisauteenne, saavat parhaimmatkin ponnistuksenne vain vähän aikaan. Jos te olette Jumalan rakkauden innoittamia hänen lakinsa ollessa perustuksenanne, on työnne kestävä. Silloin kun heinät, puu ja oljet palavat, kestää, teidän työnne koetuksen. Teidän on jälleen kohdattava huostaanne uskotut nuoret suuren, valkoisen valtaistuimen ympärillä. Jos te annatte sivistymättömien tapojenne tai hillittömän luonteenne hallita ja siten ette pysty vaikuttamaan iankaikkista hyvää näihin nuoriin, niin on teidän sinä päivänä kohdattava työnne vakavat seuraukset. Jumalan lain tunteminen ja kuuliaisuus sen käskyille voi tehdä ihmisistä Jumalan lapsia. Rikkomalla tuota lakia heistä tulee saatanan palvelijoita. He voivat joko nousta siveellisesti miten korkealle tasolle tahansa tai langeta miten syvälle tahansa jumalattomuuteen ja rappiotilaan. Koulumme työntekijöiden tulee osoittaa sellaista palavaa intoa, mikä on suhteellinen kyseessä olevan palkinnon arvoon - heidän oppilaittensa sieluun, Jumalan mielisuosioon, iankaikkiseen elämään ja lunastettujen iloon.
Kristuksen työtovereina, joilla on niin edulliset tilaisuudet jakaa opetusta Jumalasta, tulee opettajiemme tehdä työtä taivaan innoittamina. Nuorten sydämet eivät ole paatuneita eivätkä heidän ajatuksensa ja käsityksensä ole kaavamaisia niinkuin vanhempien henkilöiden käsitykset. Te voitte voittaa heidät Kristukselle pyhällä käytöksellänne, antaumuksellanne ja Kristuksen kaltaiselle vaelluksellanne, Paljon edullisempaa olisi koota heidät harvemmin tutkimaan tieteitä ja antaa heille enemmän aikaa uskonnollisia tilaisuuksia varten. Tässä kohden on tehty vakava erehdys. [sivu 28]
Jumalan tarkoitus koulun perustamisesta on kadonnut näköpiiristä. Evankeliumin saarnaajat ovat toistaiseksi osoittaneet, että heiltä siinä määrin puuttuu ylhäältä tulevaa viisautta, koska he ovat liittäneet maailmallisia aineksia koulun yhteyteen. He ovat liittyneet Jumalan ja totuuden vihollisiin järjestäessään oppilaille huvituksia. Johtaessaan nuoret näin harhaan he ovat tehneet työtä saatanalle. Heidän on kohdattava jälleen tuo työ kaikkine seurauksineen Jumalan tuomioistuimen edessä. Tällaisen suunnan omaksuneet henkilöt osoittavat, ettei heihin voi luottaa. He saattavat tunnustaa erehdyksensä tämän pahan työn tehtyään, mutta voivatko he myös yhtä helposti tehdä, tyhjäksi vaikutuksensa seuraukset? Voidaanko lausua 'hyvin tehty' niille, jotka ovat olleet uskottomia tehtävälleen? Nämä uskottomat miehet eivät ole rakentaneet iankaikkiselle kalliolle. Heidän perustuksensa on osoittautuva luisuvaksi hiekaksi. "Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen."
Vaikutustamme ei voida millään tavoin rajoittaa. Yksi ajattelematon teko saattaa johtaa monta sielua perikatoon, Koulumme jokaisen opettajan menettelytavat vaikuttavat nuorten mieliin, ja siten ne edelleen istutetaan toisten mieliin. Opettajan päämääränä tulee olla jokaisen nuoren valmistaminen siunaukseksi maailmalle. Tätä tarkoitusta meidän ei milloinkaan tule kadottaa näköpiiristämme. On muutamia, jotka sanovat tekevänsä työtä Kristukselle, mutta jotka silloin tällöin siirtyvät saatanan puolelle tekemään hänen työtään, Voiko Vapahtaja tunnustaa näitä hyviksi ja uskollisiksi palvelijoiksi? Ovatko nämä sellaisia vartiomiehiä, joiden pasuuna antaa selvän äänen?
Jokainen ihminen on tuomiolla saava palkan sen mukaan kuin hän ruumiissaan tehnyt on, oli se hyvää tai pahaa. Vapahtajamme sanoo meille: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Jos me kohdatessamme vaikeuksia voitamme ne Kristuksen voimassa; jos me kohdatessamme vihollisia ajamme ne pakosalle Kristuksen voimassa ja [sivu 29] jos me vastaanottaessamme tehtäviä suoritamme ne uskollisesti Kristuksen voimassa, niin me saamme kallisarvoisen kokemuksen. Näin huomaamme, koska emme muulla tavalla olisi sitä opetusta saaneet, että Vapahtajamme On apumme jokaisessa avuntarpeessamme ja hädässämme.
Suuri työ on suoritettava koulussamme, sellainen, joka kysyy kaikkien opettajien yhteistyötä, eikä toisten masentaminen miellytä Jumalaa. Mutta melkein kaikki näyttävät unohtavan, että saatana on veljien syyttäjä, niin että he yhdessä vihollisen kanssa rupeavat tekemään hänen työtään. Samalla kun tunnustuskristityt taistelevat ja väittelevät, asettaa saatana ansojaan kokemattomien lasten ja nuorten eteen. Uskonnollisen kokemuksen omaavien tulee koettaa varjella nuoria hänen petoksiltaan. Heidän ei tule milloinkaan unohtaa, että he kerran itse ovat olleet synnillisten nautintojen lumoavia. Me tarvitsemme joka hetki Jumalan armoa ja pitkämielisyyttä. Miten sopimatonta onkaan meidän olla kärsimättömiä kokemattomien nuorten erehdyksien tähden. Uskallammeko me kanssasynti set hylätä heitä niin kauan kun Jumala osoittaa kärsivällisyyttä heille?
Meidän tulee aina muistaa, että nuoret ovat Kristuksen veren lunastamia. Sellaisina heidän on oikeus vaatia rakkauttamme, kärsivällisyyttämme ja myötätuntoamme. Jos tahdomme seurata Jeesusta, niin emme voi rajoittua vain omiin harrastuksiimme ja mielitekoihimme ja omiin perheisiimme, emmekä voi uhrata aikaamme ja huomiotamme vain ajallisiin samalla unohtaen ympärillämme olevien iäisyysedut. Minulle on näytetty, että oma itsekkyytemme on saanut aikaan sen, ettei ole sataa nuorta tekemässä hartaasti työtä kanssaihmistensä pelastamiseksi siellä, missä nyt on vain yksi nuori. Jeesuksen käsky kuuluu: "Rakastakaa toisianne niinkuin minä olen rakastanut teitä." Katselkaa hänen itsensäkieltämistään. Katsokaa hänen rakkauttaan meitä kohtaan, ja koettakaa sitten jäljitellä Esikuvaa.
Koulumme opettajina toimivissa nuorissa miehissä ja naisissa on [sivu 30] ollut paljon sellaista, mikä ei miellytä Jumalaa. Te olette olleet niin syventyneet itseenne ja niin vailla hengellisyyttä, ettette voineet ohjata nuoria pyhyyteen ja taivaaseen. Monet ovat palanneet koteihinsa varmistuneempina katumattomuuteensa, koska te ette ole rakastaneet Jumalaa ja Kristusta. Vaeltamalla ilman Jeesuksen henkeä te olette kylväneet jumalattomuutta, kevytmielisyyttä ja epäystävällisyyttä helliessänne näitä paheita itsessänne. Tämä menettely aiheuttaa kuoleman sieluille, mitä ette täysin käsitä, sieluille, jotka olisi voitu pelastaa.
Monet hellivät voimakkaita tunteita veli - vastaan. He syyttävät häntä epäystävällisyydestä, kovuudesta ja ankaruudesta. Mutta muutamat niistä, jotka tuomitsevat häntä, eivät ole sen syyttömämpiä, "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä," Veli -- ei ole aina toiminut viisaasti, ja hän on voimakkaasti vakuuttaen esittänyt sen tien, missä hän ei ole valinnut parasta suuntaa. Hän ei ole ollut halukas vastaanottamaan neuvoja ja muovailemaan opetusmenetelmäänsä ja käytöstään oppilaitaan kohtaan niinkuin hänen olisi tullut. Mutta ne, jotka tuomitsisivat hänet hänen virheittensä tähden, voitaisiin vuorostaan oikeudenmukaisesti tuomita. Jokaisella ihmisellä on omat erikoiset luonteenvirheensä. Toinen saattaa olla vapaa heikkoudesta, minkä huomaa veljessään, mutta samanaikaisesti hänessä itsessään saattaa olla virheitä, joita Jumala pitää paljon pahempina.
Tämä tunteeton toistensa arvosteleminen on täysin saatanallista. Minulle näytettiin, että veli - ansaitsee kunnioitusta siitä hyvästä, minkä hän on tehnyt. Olkaa hienotunteisia häntä kohtaan. Hän on suorittanut kolmen miehen työn, Harkitkoot ne, jotka niin innokkaasti etsivät hänen virheitään, mitä he ovat saaneet aikaan verrattuina häneen. Hän ahersi silloin, kun toiset etsivät lepoa ja nautintoa. [sivu 31] Hän on uupunut, ja Jumala tahtoo hänen luopuvan joksikin aikaa joistakin näistä ylimääräisistä taakoista, Hänellä on niin paljon asioita kiinnittämässä hänen aikaansa ja huomiotaan, ettei hän pysty tekemään oikeutta kenellekään.
Veli - ei tule antaa taistelunhaluisen henkensä herätä, niin että se vie hänet omahyväisyyteen. Hän on antanut aihetta tyytymättömyyteen. Herra on esittänyt hänelle tämän todistuksissa. Oppilaita ei tule innostaa etsimään virheitä. Tämä valituksen henki lisääntyy sitä mukaa kuin sitä viljellään, ja oppilaat katsovat olevansa oikeutetut arvostelemaan niitä opettajia, joista he eivät pidä, joten tyytymättömyyden ja epäsovun henki nopeasti lisääntyy. Tätä on vastustettava, kunnes se häviää. Aiotaanko tästä paheesta luopua? Aikovatko opettajat luopua ylivallan tavoittelustaan? Aikovatko he tehdä työtä nöyryydessä, rakkaudessa ja yhteisymmärryksessä? Aika on osoittava sen. (5 T 21-36).
Itseänsä ylläpitävät lähetystyöntekijät ovat usein hyvin menestyksellisiä. Aloittaen vaatimattomasti heidän työnsä laajenee, kun he etenevät Jumalan Henki johtajanaan. Kaksi tai kolme ryhtykööt yhdessä suorittamaan evankelistan työtä. He eivät saata saada mitään henkilökohtaista rohkaisua työn johdossa olevilta aineellisena avustuksena, mutta menkööt he siitä huolimatta eteenpäin rukoillen, laulaen, opettaen ja eläen totuuden mukaisesti. He voivat ryhtyä kolportöörityöhön ja siten viedä totuuden moniin koteihin. Kun he etenevät työssään he saavat siunattuja kokemuksia. Avuttomuuden tunne nöyryyttää heitä, mutta Herra [sivu 32] kulkee heidän edellään, niin että he pääsevät sekä rikkaiden että köyhien suosioon saaden heiltä apua. Vieläpä näitten pyhittyneitten lähetystyöntekijöitten köyhyyskin on välikappaleena avaamaan tietä ihmisten luokse. Kun he etenevät työssään, he saavat monenlaista apua niiltä, joille he vievät hengellistä ruokaa. He julistavat Jumalalta saamaansa sanomaa, ja heidän ponnistuksensa kruunataan menestyksellä. Monia johdetaan totuuden tuntemiseen, joita ei milloinkaan olisi voitettu Kristukselle ilman näitä vaatimattomia opettajia.
Jumala kutsuu työntekijöitä vaaleneville elovainioilleen. Tuleeko meidän jäädä odottamaan, koska rahasto on tyhjä, niin että se pystyy tuskin ylläpitämään niitä työntekijöitä, jotka nyt ovat kentällä? Menkää eteenpäin uskossa, ja Jumala on oleva teidän kanssanne. Lupaus kuuluu: "He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten kun lyhteensä tuovat." Ps, 126:6.
Mikään ei ole niin ylentävää kuin menestys. Varmistettakoon sitä kestävillä ponnistuksilla, niin työ on edistyvä. Uusia kenttiä avautuu. Monet sielut tulevat tuntemaan totuuden. Tähän tarvitaan yhä lisääntyvää uskoa Jumalaan. (7 T 23,24).
Edelleen on saatavissa Valon Säteitä n:o: 3,4,6,9,11,12,13,14.
Julkaisija: Lars Sneitz, osoite: Parola. Hinta 30:-