Salainen rukous, Rukousasento, polvistuminen, Lisääntyvää leväperäisyyttä Täydellisen alamaisuuden osoitus, Polvistuneena, Jumalan todistajia
"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. (Ps 51:12-14).
"Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. (Ps 66:18).
"Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (San 28:9)
"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. (Jes 59:1,2)
"Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. (1 Piet 4:7)
"Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi, ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut. (Dan 10:12)
"Rukoilkaa lakkaamatta. (1 Tess 5:17)
"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. (Joh 15:7)
"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.(Matt 26:41a)
"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. (Room 10:1) "Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. (Luuk 9:29) [sivu 2]
"Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. (Matt 6:9-13)
"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. (Room 8:26,27)
"Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. (Hebr 7:25)
"Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.(Dan 6:10)
"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. (Jaak 5:16-18)
"Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa. (Apt 6:4) [sivu 3]
"Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita? Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. (1 Kun 3:9-13)
"Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. (Hebr 5:7)
"Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. (Joh 13:15)
Sapattina, kesäkuun 6. 1863 minulle näytettiin muutamia asioita Jumalan työstä ja totuuden levittämisestä. Saarnaajilla ja kansalla on liian vähän uskoa, liian vähän antaumusta ja todellista jumalisuutta. Kansa jäljittelee saarnaajaa, joten hänellä on hyvin suuri vaikutus heihin. Veli Hull, Jumala toivoo sinun tulevan lähemmäksi Häntä, missä voit tarttua hänen voimaansa ja elävällä uskolla omistaa Hänen pelastuksensa ja olla voimakas. Jos sinä olisit harras ja jumalaapelkääväinen sekä saarnatuolissa että sen ulkopuolella, olisi sinun saarnoillasi valtava vaikutus. Sinä et tutki tarkkaan omaa sydäntäsi. Sinä olet tutkinut useita teoksia saadaksesi esitelmäsi perusteellisiksi ja miellyttäviksi, mutta sinä olet syrjäyttänyt suurimman ja [sivu 4] tärkeimmän tutkimisen, s.o, oman itsesi tutkimisen. Oman itsesi tarkka tunteminen, hartaus ja rukous ovat tulleet toisarvoisiksi asioiksi. Menestyksesi saarnaajana on riippuvainen siitä, pidätkö omaa sydäntäsi uskollisena. Sinä saat enemmän voimaa viettämällä joka päivä yhden tunnin mietiskellen, surren puutteitasi ja sydämesi turmelusta ja rukoillen Jumalalta anteeksi antavaa rakkautta ja varmuutta syntien anteeksi saamisesta, kuin mitä voit saada viettämällä useita tunteja ja päiviä tutkien mitä etevimpiä kirjailijoita tutustuessasi uskomme jokaiseen vastaväitteeseen ja mitä voimakkaimpiin todisteihin sen puolesta.
Syy, miksi saarnaajamme saavat niin vähän aikaan on se, että he eivät vaella Jumalan yhteydessä. Hän on päivän matkan päässä useimmista heistä. Mitä tarkemmin valvot omaa sydäntäsi, sitä valppaampi ja suojatumpi olet. Muutoin sanasi ja tekosi voivat olla häpeäksi totuudelle antaen panettelevan kielen seurata itseäsi ja totuutta niin että sieluja kuolee, sen vuoksi että sinä olet laiminlyönyt itsetutkistelun, sydämen tutkimisen ja elävän jumalisuuden. Kristuksen saarnaajan pyhän käytöksen tulee olla nuhteeksi turhamaisille tunnustajille. Vakavasta, taivaallisesta keskustelustasi loistavat totuuden ja pyhyyden säteet antavat varmuutta toisille johtaen heidät totuuteen eivätkä ympärilläsi olevat voi sanoa muuta kuin, että Jumala on tämän totuuden miehen kanssa. Huolimattomuus ja velttous on syy, miksi Kristuksen saarnaajiksi tunnustautuvilla on niin vähän vaikutusta. Paljon on opettajia, mutta vain harvoja rukoilevia miehiä. Jos meidän saarnaajamme enemmän rukoilisivat salassa ja panisivat saarnansa käytäntöön kodeissaan, ja jos he arvokkuudella ohjaisivat kotiaan, loistaisi todellakin heidän valonsa heidän ympärillään oleville. [sivu 5]
Veli Hull, minulle on näytetty, että jos sinä pyhittäisit itsesi Jumalalle, seurustelisit hänen kanssaan, mietiskelisit paljon, tarkkaisit puutteitasi murehtien niitä Herran edessä syvästi nöyrtyen ja luottaisit Hänen voimaansa, suorittaisit mitä arvokkainta työtä. Näin ollen sinä joisit elävästä lähteestä, ja voisit antaa toistenkin juoda samasta lähteestä, joka virvoitti ja vahvisti sinua.
Rakas veli, ellei kristillisessä luonteessasi tapahdu muutosta, menetät iankaikkisen elämän, sillä ahkera vihollisemme asettaa ansoja jaloillesi, ja ellet sinä ole lähellä Jumalaa, menet ansaan. Sinä tunnet itsesi rauhattomaksi ja haluttomaksi, ja tutkiminen on mielityötäsi, mutta toisinaan epäonnistut aineessasi. Kun sinun pitäisi tutkistella omaa sydäntäsi, antaudut kirjojen lukemiseen. Kun sinun uskossa tulisi pyrkiä lähelle Kristusta, tutkit kirjoja. Minulle näytettiin, että kaikki tutkistelusi on aivan hyödytöntä, ellet uskollisesti tutki itseäsi. Sinä et tunne itseäsi, ja mielesi askartelee vain vähän Jumalassa, Sinä luotat itseesi, ja jatkat edelleen tietämättä, että oman minäsi on kuoltava, jos tahdot tulla menestykselliseksi Kristuksen saarnaajaksi. Sinulta puuttuu kohtuus ja arvokkuus, kun olet poissa saarnatuolista. Nämä seikat tekevät saarnatuolissa suorittamasi työn tyhjäksi. (1 T 433-435)
Salainen rukous. Perherukouksella ja julkisella rukouksella on oma paikkansa, mutta kahdenkeskinen seurustelu Jumalan kanssa se ylläpitää sielun elämän. Vuorella Jumalan kanssa Mooses sai katsella esikuvaa siitä ihmeellisestä rakennuksesta, josta oli tuleva Hänen kirkkautensa asuinsija. Vuorella Jumalan kanssa, yksinäisessä hartauspaikassa, tulee [sivu 6] meidän mietiskellä Hänen oivallista ihmiskunnalle annettua ihannettaan. Näin me kykenemme muovailemaan luonteemme rakennusta, että meissä voi täyttyä lupaus: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
Suorittaessamme päivittäisiä tehtäviämme meidän tulee ylentää sielumme taivaan puoleen rukoillen. Nämä hiljaiset anomukset nousevat suitsutuksen tavoin armon istuimen eteen, joten vihollinen on joutunut häviölle. Kristittyä, jonka sydän näin on keskittynyt Jumalaan, ei voida voittaa. Mitkään pahat juonet eivät pysty riistämään hänen rauhaansa. Kaikki Jumalan sanan lupaukset, kaikki taivaan armonosoitukset ja kaikki Jehovan keinovarat on luvattu hänen vapautensa takeiksi. Näin Eenok vaelsi Jumalan yhteydessä, ja Jumala oli hänen kanssaan alati valmiina auttamaan häntä, milloin hän apua tarvitsi.
Kristuksen saarnaajien tulee valvoa ja rukoilla. Käykööt uskalluksella armon istuimen eteen kohottaen pyhät kätensä ilman vihaa ja epäilystä. Uskoen pyytäkööt taivaan Isältä viisautta ja armoa, jotta tietäisivät miten toimia ja miten käsitellä ihmismieliä.
Rukous on sielun hengitystä. Se on hengellisen voiman salaisuus. Mitään muuta armon välinettä ei voida asettaa sen tilalle, jos tahtoo säilyttää sielun terveyden. Rukous saattaa sydämen välittömään yhteyteen elämän lähteen kanssa antaen hengellisille kokemuksille voimaa ja kestävyyttä. Laiminlyö rukous, tai rukoile ajoittain silloin tällöin niinkuin tuntuu sopivalta, niin otteesi Jumalaan heltiää. Sielun voimat häviävät, ja hengelliseltä kokemukselta puuttuu elämä ja voima.
Jumalan alttari on ainoa paikka, jossa voimme sytyttää kynttilämme pyhällä tulella. Taivaan valo on ainoa, mikä paljastaa ihmiskykyjen [sivu 7] pienuuden ja epäpätevyyden antaen selvän käsityksen Kristuksen täydellisyydestä ja puhtaudesta. Ainoastaan silloin kun katsomme Jeesukseen, tahdomme tulla Hänen kaltaisikseen. Vain silloin kun tarkkaamme Hänen vanhurskauttaan isoamme ja janoamme sitä, ja Jumala täyttää sydämemme kaipauksen vain silloin kun anomme sitä hartaasti rukoillen.
Jumalan sanansaattajien tulee viipyä kauan Herran kanssa, jos tahtovat menestyä työssään. Kerrotaan eräästä vanhasta Lanchashire'in naisesta, joka sai kuulla naapuriensa mielipiteet siitä, miksi heidän saarnaajansa menestyi. He keskustelivat hänen lahjoistaan, hänen puhe- ja käyttäytymistavastaan, minkä jälkeen vanha nainen sanoit "Ei, minä tahdon sanoa teille syyn. Teidän saarnaajanne on hyvin läheinen Kaikkivaltiaalle."
Kun ihmiset ovat yhtä antautuneita kuin Elia omistaen samanlaisen uskon kuin hänkin, on Jumala ilmaiseva itsensä niinkuin Elialle. Kun ihmiset niinkuin Jaakob esittävät asiansa Herralle, johtaa se nyt samoihin tuloksiin kuin silloinkin. He saavat voimaa Jumalalta vastauksena uskon rukoukseen.
Koska Jeesuksen elämä oli alituista luottavaisuutta, jota jatkuva uskonyhteys kannusti, ei hänen palveluksensa taivaan hyväksi epäonnistunut eikä horjunut. Joka päivä kiusausten ahdistamana, ja alituisesti kansan johtajien vastustamana Kristus tiesi, että Hänen täytyy vahvistaa inhimillisyytensä rukoillen. Voidakseen olla siunaukseksi ihmisille Hänen täytyy seurustella Jumalan kanssa saaden Isältä voimaa, kestävyyttä ja lujuutta.
Vapahtaja rakasti vuoren yksinäisyyttä, jossa Hän sai seurustella Isänsä kanssa. Päivisin Hän teki innokkaasti työtä pelastaakseen ihmisiä tuholta. Hän paransi sairaita, rohkaisi alakuloisia,[sivu 8] herätti kuolleita ja toi toivoa ja rohkeutta epätoivoissaan oleville. Kun Hänen päivätyönsä oli päättynyt, Hän meni ilta toisensa jälkeen pois kaupungista ja sen hälinästä ja polvistui rukoilemaan Isäänsä. Usein hän viipyi rukouksessa koko yön, mutta siitä huolimatta hän tuli näistä tilaisuuksista uudistuneena, virkistyneenä ja vahvistettuna velvollisuuksia ja koettelemuksia varten.
Kiusaako ja ahdistaako saatana hirveästi Kristuksen saarnaajia? Samalla tavoin ahdistettiin Häntä, joka oli ilman syntiä. Ahdistuksen hetkenä Hän kääntyi Isänsä puoleen. Siunauksen ja voiman lähteenä Hän saattoi parantaa sairaat ja herättää kuolleet. Hän käski myrskyä, ja se totteli häntä, mutta siitä huolimatta Hän usein rukoili väkevällä huudolla ja kyynelillä. Hän rukoili opetuslastensa ja itsensä puolesta tullen yhdeksi ihmislasten kanssa. Hän oli voimallinen rukoilija. Elämän ruhtinaana Hänen väkevyytensä oli Herrassa, ja Hän voitti.
Ne saarnaajat, jotka totisesti edustavat Kristusta, ovat rukouksen miehiä. Vastaansanomattomalla vakavuudella ja uskolla he pyytävät Jumalaa vahvistamaan heitä palvelusta varten ja pyhittämään heidän huulensa hehkuvalla kivellä, jotta he tietäisivät miten esittää Hänen sanansa kansalle.
Rukous on sydämen avaamista Jumalalle niinkuin ystävälle. Uskon silmä huomaa, että Jumala on hyvin lähellä, ja anoja voi saada kallisarvoisia osoituksia Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta häntä kohtaan. Natanaelin rukous lähti vilpittömästä sydämestä, ja Mestari kuuli sen ja vastasi siihen. Herra tutkii jokaista sydäntä, ja oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. Hän ei ole hidas kuulemaan niitä, jotka avaavat sydämensä Hänelle, korottamatta itseään, ja jotka [sivu 9] tuntevat heikkoutensa ja arvottomuutensa.
Rukousta tarvitaan, harrasta, palavaa sydämen tuskasta lähtevää rukousta, sellaista, jota Daavid esitti sanoessaan: "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." "Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra." "Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti."
Vaikuttavimmin opettavat ja saarnaavat ne, jotka nöyrästi odottavat Jumalaa hartaina etsien hänen johdatustaan ja armoaan. Valvo, rukoile, tee työtä - nämä ovat kristityn tunnussana. Todellisen kristityn elämä on alituista rukousta. Hän tietää, ettei yhden päivän valo ja voima riitä seuraavan päivän koettelemuksia ja taisteluja varten. Saatana muuttaa jatkuvasti kiusauksensa. Joka päivä meidät asetetaan erilaisiin olosuhteisiin, ja tilanteissa, joita emme aikaisemmin ole kokeneet, joudumme uusille vaaroille alttiiksi ja jatkuvasti uusien ja odottamattomien kiusausten kohteeksi. Ainoastaan taivaasta saadulla voimalla ja armolla voimme toivoa voittavamme kiusaukset ja suorittaa edessämme olevat tehtävät.
On ihmeellistä, että me voimme rukoilla tehokkaasti ja pätevästi ja että arvottomilla, erehtyväisillä kuolevaisilla on oikeus esittää pyyntönsä Jumalalle. Mitä suurempaa lahjaa ihminen voi toivoa, kuin yhdessä olemista äärettömän Jumalan kanssa? Heikolla, syntisellä ihmisellä on etuoikeus puhua Tekijälleen. Me voimme esittää sanoja, jotka saavuttavat maailmankaikkeuden Hallitsijan valtaistuimen. Me voimme puhua Jeesuksen kanssa tietä kulkiessamme, ja Hän sanoo olevansa oikealla puolellamme.
Me voimme puhella Jumalan kanssa sydämessämme, ja me voimme [sivu 10]vaeltaa yhdessä Kristuksen kanssa, Suoritteessamme päivittäisiä tehtäviämme voimme vuodattaa sydämemme kaipauksen, jota ei yhdenkään ihmisen korva voi kuulla. Tuo sana ei kuitenkaan voi hävitä olemattomiin. Mikään ei pysty hukuttamaan sielun kaipausta, vaan se nousee katuhälinän ja koneiden jyrinän yläpuolelle. Jumalalle me puhumme, ja rukouksemme kuullaan. Anokaa sen vuoksi, anokaa ja te saatte. Anokaa nöyryyttä, viisautta, rohkeutta ja lisää uskoa. Jokaiselle vilpittömälle rukoukselle tulee vastaus. Kenties se ei tule aivan niinkuin itse haluat tai toivomaasi aikaan, mutta vastaus tulee sillä tavalla ja siihen aikaan, että se parhaiten vastaa tarpeitasi. Jumala vastaa rukouksiisi, joita esität yksinäisyydessä, väsyneenä ja koettelemuksissa, mutta Hän ei kuitenkaan aina vastaa toivomustesi mukaisesti, vaan aina sinun parhaaksesi. (GW 254-258)
Rukousasento. Olen saanut kirjeitä, joissa minulta on tiedusteltu, mikä on sopiva asento henkilölle, joka esittää rukouksen maailmankaikkeuden Hallitsijalle. Mistä veljemme ovat saaneet sellaisen käsityksen, että heidän seisaaltaan tulee rukoilla Jumalaa? Erästä henkilöä, jota noin viisi vuotta oli kasvatettu Battle Creek'issä, pyydettiin johtamaan rukousta ennen kuin sisar White'in tuli puhua kansalle, mutta huomatessani hänen seisovan silloin kun hän oli avaamaisillaan suunsa rukoukseen Jumalan puoleen, sieluni järkyttyi antaakseni hänelle julkisen nuhteen. Kutsuen häntä nimeltä sanoin: "Laskeudu polvillesi!" Tämä asento on aina sopiva.
"Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili." Lk 22:41. [sivu 11]
"Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan." (Apt. 9:40)
"Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: 'Herra Jeesus, ota minun henkeni!! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: 'Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!' Ja sen sanottuaan hän nukkui pois." (Apt. 7:59)
. "Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa." (Apt. 20:36)
"Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme." (Apt. 21:5)
"Mutta ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen, ja minä sanoin: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti." (Esra 9:5,6)
"Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen." (Ps. 95:6) "Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä." (Ef. 3:14). Koko tämä luku käsittää mitä kallisarvoisimpia opetuksia vastaanottavaiselle sydämelle. [sivu 12]
Polvistuminen on oikea asento, kun rukoilemme Jumalaa. Sellaista palvelusta vaadittiin kolmelta pakkosiirtolaiselta Babyloniassa... Mutta sellainen kunnianosoitus kuuluu ainoastaan Jumalalle, maailman Hallitsijalle, maailmankaikkeuden Ylläpitäjälle, eivätkä nämä kolme heprealaista suostuneet antamaan sellaista kunniaa millekään epäjumalalle, vaikka se olisi ollut puhdasta kultaa. Niin tehden he olisivat itse asiassa kumartaneet Babylonin kuningasta. Kieltäytyen tottelemasta kuninkaan käskyä he kärsivät rangaistuksen, ja heidät heitettiin tuliseen pätsiin. Mutta Kristus tuli henkilökohtaisesti olemaan heidän kanssaan tulessa, niin ettei heille sattunut mitään vahinkoa.
Sekä yleisessä että yksityisessä jumalanpalveluksessa velvollisuutemme on langeta polvillemme Jumalan eteen, kun esitämme anomuksemme Hänelle. Tämä teko osoittaa riippuvaisuuttamme Jumalasta.
Temppeliä vihittäessä Salomo astui alttarin eteen. Temppelin esipihalla oli vaskinen lava, ja noustuaan sille hän ojensi kätensä taivasta kohti ja siunasi suuren Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi...
"Silloin Salomo sanoi: 'Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.' Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi. Hän sanoi: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen: 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Egyptistä, en minä ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään [sivu 13] olemaan kansani Israelin ruhtinaana. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin minä olen valinnut vallitsemaan kansaani Israelia. Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot; kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.' Ja Herra on täyttänyt sanansa, minkä Hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan nimelle. Ja minä olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki israelilaisten kanssa... Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viittä kyynärää pitkän, viittä kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti." (2 Aik. 6:1-13).
Pitkä rukous, minkä hän tämän jälkeen esitti, oli tälle tilaisuudelle sopiva. Se oli Jumalan innoittama rukous uhkuen mitä ylevimmän hurskauden ja syvimmän nöyryyden täyttämiä ajatuksia.
Lisääntyvää leväperäisyyttä. Esitän todisteeksi nämä tekstit kysyen: "Missä veli - on saanut kasvatuksensa?" - Battle Creek'issä. Onko mahdollista, että saarnaajat, johtohenkilöt ja koulumme opettajat esikuvallaan opettavat nuoria seisaaltaan rukoilemaan niinkuin fariseukset, kaikesta siitä valosta huolimatta, mitä Jumala on antanut kansalleen kunnioituksesta? Tuleeko meidän pitää tätä omahyväisyytenä ja itserakkautena? Annetaanko niiden piirteiden tulla silmäänpistäviksi ja vallitseviksi?
"Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: [sivu 14]
'Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi Ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani." Huomatkaa, miten omavanhurskas fariseus ylpeän omahyväisenä seisaaltaan luettelee kaikki hyvät tekonsa nöyryyttämättä itseään ja kunnioittamatta Jumalaa, "Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin"; eikä hänen rukouksensa noussut häntä itseään korkeammalle.
"Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Toivomme, etteivät veljemme osoita vähempää kunnioitusta elävälle Jumalalle heidän lähestyessään häntä, kuin mitä pakanat osoittavat epäjumalilleen, sillä muutoin nämä kansat ovat tuomareitamme lopullisen ratkaisun päivänä. Tahdon sanoa kaikille koulujemme opettajille. Miehet ja naiset, älkää häpäiskö Jumalaa kunnioituksen puutteella ja pöyhkeydellä. Älkää farisealaisuudessanne esittäkö rukouksianne Jumalalle seisaaltaan. Älkää luottako omaan voimaanne. Älkää nojautuko siihen, vaan laskeutukaa usein polvillenne Jumalan eteen palvellaksenne Häntä.
Täydellisen alamaisuuden osoitus. Kun kokoonnutte palvelemaan Jumalaa pitäkää itsestään selvänä, että lankeatte polvillenne Hänen eteensä. Antakaa tämän todistaa, että koko sielu, ruumis ja henki on alamainen totuuden Hengelle. Ketkä ovat huolellisesti tutkineet Sanaa löytääkseen esimerkkejä ja ohjeita tässä kohden? Keihin koulujemme opettajiin voimme luottaa sekä Amerikassa että ulkomailla? Vuosikausia kestäneiden opintojen jälkeen oppilaat palaavat omaan maahansa vääristelyillä käsityksillä [sivu 15] Jumalan kunnioittamisesta, eivätkä he tunne mitään velvollisuuksia kunnioittaa harmaantuneita, kokeneita miehiä, Jumalan valittuja palvelijoita, jotka melkein koko elämänsä ajan ovat olleet mukana Jumalan työssä? Tahdon neuvoa kaikkia, jotka käyvät koulua Amerikassa tai missä paikassa tahansa, etteivät omaksuisi halveksunnan henkeä. Varmistukaa siitä, että olette selvillä siitä mitä kasvatusta tarvitsette, jotta voisitte kasvattaa toisia hankkimaan itselleen luonteen kestämään koetuksen ajan, joka pian on kohtaava kaikkia maan päällä eläviä. Etsikää luotettavimpien kristittyjen seuraa. Älkää valitko suuriluuloisia opettajia eikä oppilaita, vaan syvimmän hurskauden omaavia, jotka ovat älykkäitä jumalallisissa.
"Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt. Jeesuksen Kristuksen." Nämä ovat ainoita varmoja tietoja, joita oppilaat voivat hankkia. Kevytmielinen Raamatun lukeminen saa sydäntäni särkemään. Tätä kirjoittaessani sieluni murehtii, kun huomaan, miten pinnallisesti Kirjoituksia ymmärretään. Kristinuskon tunnustamista on hyvin paljon, mutta käytännöllisyyttä on hyvin vähän. Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Ketkä ovat älykkäitä neitseitä? Ketkä ovat tyhmiä neitseitä, joilla ei ole öljyä lamppujensa astioissa? Tuleeko olemaan kuten on esitetty - puoleksi älykkäitä ja puoleksi tyhmiä?
Polvistuneena. Me elämme vaarallista aikaa. Seitsemännen päivän adventistit ovat tunnustukseltaan Jumalan käskyjä pitävä kansa, mutta he ovat kadottamaisillaan hengellisyytensä. Juuri tämä kunnioittamisen henki Jumalaa kohtaan opettaa ihmisiä, miten lähestyä Tekijäänsä uskoen pyhässä pelossa, ei itsensä vaan Välimiehen kautta. Näin ihminen pysyy lujana millaisissa olosuhteissa tahansa. Ihmisen täytyy polvistuneena, armon kohteena, rukoillen lähestyä armon istuinta. Kun hän päivittäin saa armon Jumalalta, [sivu 16] tulee hänen alati säilyttää sydämensä kiitollisena ilmaisten sen kiitoksen ja ylistyksen sanoin, koska hän ei ole ansainnut näitä siunauksia. Enkelit ovat valvoneet hänen polkuaan koko hänen elämänsä ajan, ja hän on pelastunut monista ansoista, joita hän itse ei ole nähnyt. Tälle valvomiselle ja huolenpidolle, jota on suorittanut Hän, joka ei milloinkaan torku eikä nuku, tulee ihmisen antaa tunnustus jokaisessa rukouksessaan, koska Jumala näin häntä palvelee.
Kaikkien tulee turvautua Jumalaan avuttomuudessaan ja päivittäisissä tarpeissaan. Heidän tulee pysyä nöyrinä valvoen ja rukoillen. Ylistyksen ja kiitoksen tulee uhkua kiitollisuutena ja vilpittömänä rakkautena Jumalaa kohtaan.
Jumalan todistajia. Oikeamielisten seurassa ja seurakunnassa heidän tulee ylistää Korkeinta Jumalaa. Kaikkien, jotka ovat tietoisia elävästä yhteydestään Jumalaan, tulee olla Herran todistajia kertomassa Jumalan rakkaudesta, armosta ja hyvyydestä. Olkoot sanat vilpittömiä, yksinkertaisia, hartaita ja älykkäitä, sydän palavana Jumalan rakkaudesta, huulet pyhitettyinä Jumalan kunniaksi, jotta ne tekisivät Hänen armonsa tunnetuksi ei ainoastaan pyhien seurakunnassa, vaan joka paikassa. Maan asukkaiden tulee tietää, että Hän on Jumala, ainoa totinen ja elävä Jumala.
Meidän tulee olla älykkäitä siinä, miten lähestyä Jumalaa, kunnioittaen, pyhällä pelolla ja kestävällä rakkaudella. Kunnioituksen puute Tekijäämme kohtaan lisääntyy jatkuvasti sekä Hänen suuruutensa ja Majesteettiutensa halveksiminen kasvaa. Mutta Jumala puhuu meille näinä viimeisinä päivinä. Me kuulemme Hänen äänensä myrskyssä ja ukkosen jyrinässä. Saamme kuulla Hänen sallimistaan onnettomuuksista: maanjäristyksistä, tulvista ja tuhoatuottavista luonnonvoimista, jotka [sivu 17] hävittävät kaiken. Saamme kuulla valtameren myrskyssä uppoavista aluksista. Jumala puhuu perheille, jotka ovat kieltäytyneet tunnustamasta Häntä, välistä rajuilmassa ja myrskyssä, välistä kasvoista kasvoihin kuten Hän puhui Mooseksen kanssa. Välistä Hän kuiskaa rakkauttaan pienille luottavaisille lapsille ja harmaantuneille vanhuksille. Maallinen viisaus on viisautta silloin kun se katselee näkymätöntä.
Kun kuuluu hiljainen tuulenhyminä, joka seuraa pyörremyrskyä ja kalliota särkevää rajuilmaa, peittäkööt kaikki kasvonsa, sillä Jumala on hyvin lähellä, Kätkeytykööt Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on heidän piilopaikkansa. Hänen lävistetty kätensä peittää kallioluolan, sillä aikaa kun nöyrä etsijä polvistuneena odottaa kuullakseen, mitä Herra sanoo palvelijalleen. (MS 84b, 1897).
"Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle." "Hän vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen." Idässä syyssade lankeaa kylvöaikana. Se on välttämätön, jotta siemen pääsisi itämään. Viljavuutta edistävien sadekuurojen vaikutuksesta hennot oraat nousevat. Myöhäissade eli kevätsade, joka lankeaa kasvukauden päättyessä, kypsyttää viljan valmistaen sen leikattavaksi, Herra käyttää näitä luonnonilmiöitä esittääkseen Pyhän Hengen työtä. Niinkuin kaste ja sade annetaan ensin siemenen itämistä varten, ja sen jälkeen viljan kypsyttämiseksi, samoin Pyhä Henki on annettu edistämään vaiheesta toiseen hengellistä kasvua. Viljan kypsyminen esittää Jumalan armotyön loppuun saattamista sielussa. Pyhän Hengen voimalla Jumalan luonnekuva on täydellistyvä luonteessa. Meidän tulee täydellisesti muuttua Kristuksen [sivu 18] kaltaisiksi.
Myöhäissade, joka kypsyttää maan viljan, esittää armon työtä, joka valmistaa seurakuntaa Ihmisen Pojan tulemukselle. Mutta ellei varhaissade ole langennut, ei ole mitään elämää. Yhtään vihreää lehteä ei puhkea esiin. Elleivät varhaissateen kuurot ole suorittaneet tehtäväänsä, ei ehtoosade voi kypsyttää viljaa.
Siinä tulee ensin olla korsi, sitten tähkä, sitten täysi jyvä tähkässä. Alituista kasvamista kristillisissä avuissa täytyy ilmetä eli jatkuvaa edistymistä kristillisissä kokemuksissa. Tätä meidän tulee etsiä innokkaasti, voidaksemme esittää kauniisti Kristuksen, meidän Vapahtajamme, opetuksen.
Monet ovat suuresti laiminlyöneet varhaissateen vastaanottamisen. He eivät ole hankkineet kaikkia etuja, mitä Jumala siten on varannut heille. He toivovat iltasateen poistavan tämän puutteen. He aikovat avata sydämensä sitten kun armon suurimpia siunauksia tarjotaan vastaanottaakseen ne. He tekevät kauhean erehdyksen. Työn, jonka Jumala on aloittanut ihmissydämessä antamalla valoa ja tietoa, täytyy jatkuvasti edistyä, Jokaisen yksilön täytyy tuntea omat tarpeensa. Sydämestä on poistettava kaikki saasta, ja se on puhdistettava niin; että Pyhä Henki voi asua siinä, Varhaiset opetuslapset valmistautuivat helluntaipäivän Pyhän Hengen vuodatusta varten tunnustamalla syntinsä ja luopumalla niistä. Nyt on suoritettava sama työ, vaikka suuremmassa mittakaavassa. Sitten ihmisen tarvitsee vain pyytää siunausta ja odottaa, että Herra vie työnsä päätökseen hänessä, Jumala aloitti työn, ja hän myös päättää sen tehden ihmisen täydelliseksi Jeesuksessa Kristuksessa, Mutta me emme vähääkään saa laiminlyödä varhaissateen tarjoaman armon vastaanottamista. Ainoastaan ne, jotka elävät saamansa valon mukaisesti, saavat suuremman valon. Ellemme päivittäin edisty toimivan kristityn avuissa, emme huomaa [sivu 19] iltasateena vuotavaa Pyhää Henkeä. Se saattaa langeta sydämiin kaikkialla ympärillämme meidän huomaamatta tai saamatta sitä.
Missään kokemuksissamme meillä ei ole varaa jäädä ilman sitä apua, mikä tekee meidät kykeneviksi alkamaan vaelluksemme. Varhaissateen tuomat siunaukset ovat tarpeellisia meille loppuun asti. Nämä eivät kuitenkaan riitä. Säilyttäessämme varhaissateen siunaukset emme toiselta puolen saa kadottaa näköpiiristä sitä tosiasiaa, että ilman ehtoosadetta jyvät eivät valmistu eikä sato kypsy leikattavaksi, joten kylväjän työ on mennyt hukkaan. Jumalan armoa tarvitaan alussa, Jumalan armoa jokaisella edistysaskeleella, ja vain Jumalan armo voi viedä työn päätökseen. Meillä ei ole mitään tilaisuutta huolettomaan lepäämiseen. Meidän ei tule milloinkaan unohtaa Kristuksen varoitusta: "Valvokaa ja rukoilkaa", "Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa," Ainainen yhteys taivaan voimiin on välttämätön edistymisellemme. Meillä on saattanut olla jonkin verran Jumalan Henkeä, mutta rukoillen ja uskoen meidän tulee jatkuvasti etsiä lisää Henkeä, Meidän ei milloinkaan kannata lakata yrittämästä. Ellemme edisty, ja ellemme vastaanota sekä varhais- että myöhäissadetta, niin kadotamme sielumme, ja syy on meissä itsessämme.
"Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana. "Älkää luottako tyytyväisinä siihen, että sadetta kyllä tulee aikanaan, vaan anokaa sitä. Viljan kasvu ja valmistuminen ei ole riippuvainen isännästä, sillä vain Jumala voi kypsyttää viljan, vaikka ihmisen yhteistoimintaa tarvitaan. Jumalan työ meissä vaatii meiltä sielun toimintaa ja uskomme harjoitusta. Meidän on etsittävä Hänen mielisuosiotaan koko sydämestämme, jotta armon sateet lankeaisivat ylitsemme. Meidän tulee käyttää hyväksemme jokaista tilaisuutta, jossa voimme asettua siunattavaksi. Kristus sanoi: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimessäni, siinä anna olen heidän keskellään." Seurakunnan kokoustilai[suu]det, kuten leirikokoukset (vuosikokoukset), kotiseurakunnan kokoontumiset ja kaikki tilaisuudet, joissa suoritetaan henkilökohtaista työtä [sivu 20] sielujen hyväksi, ovat Jumalan määräämiä tilaisuuksia varhais- ja myöhäissateen antamiseksi.
Mutta älköön kukaan luulko suorittaneensa velvollisuuttaan kokonaan oltuaan mukana näissä kokouksissa. Pelkkä läsnäolo kaikissa kokouksissa ei tuo siunausta sielulle. Ei ole mikään muuttumaton laki se, että jokainen, joka on mukana suurissa kokouksissa tai paikallisen seurakunnan tilaisuuksissa, sen johdosta saisi runsaita taivaan siunauksia. Olosuhteet saattavat näyttää edullisilta armon sadekuurojen vuotamiselle, mutta Jumalan täytyy itse antaa käsky siitä. Sen vuoksi meidän ei tule laiminlyödä rukousta. Meidän ei tule luottaa tavanmukaiseen huolenpitoon, vaan meidän tulee pyytää Jumalaa avaamaan meille elämän veden lähteen. Rukoilkaamme nyt ehtoosateen aikana mitä hartaimmin, että armon sadekuurot lankeaisivat ylitsemme. Jokaisessa kokouksessa, jossa olemme mukana, meidän tulee rukoilla, että Jumala juuri siinä tilaisuudessa lämmittäisi ja virvoittaisi sieluamme. Kun me etsimme Jumalalta Pyhää Henkeä, nöyryyttää se meidät tehden meidät vaatimattomiksi ja tietoisiksi riippuvaisuudestamme Jumalaan, jotta saisimme täydelliseksi tekevän ehtoosateen. Jos uskoen rukoilemme tätä siunausta, saamme sen niinkuin Jumala on sen luvannut.
Profeetta Sakarja esittää Pyhän Hengen jatkuvaa välittämistä seurakunnalle erään toisen kuvauksen avulla, joka sisältää ihmeellistä rohkaisua meille. Profeetta sanoo: "Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. Ja hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: 'Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi [sivu 21] öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.' Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: 'Mitä nämä ovat, Herra?... Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: 'Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: 'Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot... Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: 'Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?'... Hän sanoi: 'Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä."
Kahdesta kultaisesta öljypuusta öljynkulta vuodatettiin kultaisia putkia myöten kynttilänjalan astiaan ja siitä edelleen kultaisiin lamppuihin, jotka valaisivat pyhäkköä. Samoin Jumalan luona olevat pyhät vuodattavat Jumalan Henkeä Hänen palvelukseensa antautuneille ihmisille. Kahden öljyllä voidellun tehtävänä on valon ja voiman antaminen Jumalan kansalle. Nuo pyhät seisovat Herran edessä saadakseen siunauksia meitä varten. Niinkuin öljypuut vuodattavat sisällyksensä kultaisiin putkiin, koettavat taivaan lähetit välittää ihmisille kaiken, minkä saavat Jumalalta. Taivaan koko aartehisto odottaa saavansa täyttää meidän tarpeemme, ja kun me saamme siunauksia tulee meidän vuorostaan antaa niitä toisille. Näin pyhät lamput täytetään, ja seurakunnasta tulee maailman valonkantaja.
Tämä on työ, johon Herra tahtoo jokaisen sielun valmistautuvan tänä aikana, kun neljä enkeliä pidättävät neljää tuulta, etteivät ne pääse puhaltamaan, ennen kuin Jumalan palvelijat ovat saaneet sinetin otsaansa. Meillä ei ole lainkaan aikaa itsehemmotteluun. Sielun lamput on kunnostettava. Ne on täytettävä armon öljyllä. Kaikkiin varokeinoihin oh ryhdyttävä hengellisen lamaannuksen ehkäisemiseksi, sillä muutoin Herran päivä yllättää meidät niinkuin varas yöllä. Jokaisen Jumalan todistajan tulee nyt toimia älykkäästi Jumalan osoittamalla [sivu 22] tavalla. Meidän tulee päivittäin hankkia syvällinen ja elävä kokemus kristillisen luonteen täydelliseksi saattamisessa. Meidän tulee päivittäin vastaanottaa pyhää öljyä, jotta voisimme välittää sitä toisille. Kaikki, jotka tahtovat, voivat levittää valoa maailmaan. Meidän tulee kätkeä itsemme näkyvistä Jeesukseen. Meidän tulee vastaanottaa Herran sana neuvoina ja ohjeina välittääksemme ne iloiten toisille. Nyt tarvitaan paljon rukousta. Kristus käskee! "Rukoilkaa lakkaamatta," se on mielen ylentämistä Jumalan, kaiken voiman lähteen, puoleen.
Olemme kauan saattaneet kulkea kaitaa tietä, mutta ei ole turvallista pitää tätä todisteena siitä, että kuljemme sitä loppuun asti. Jos me olemme vaeltaneet Jumalan kanssa Hengen yhteydessä, on se tuloksena siitä, että olemme päivittäin etsineet Häntä uskossa. Kahdesta öljypuusta kultainen öljy on virrannut meihin kultaisia putkia myöten. Mutta ne, jotka eivät ylläpidä rukouksen henkeä ja säännöllisyyttä, eivät voi toivoa saavansa hyvyyden, kärsivällisyyden, pitkämielisyyden, ystävällisyyden ja rakkauden kultaöljyä.
Jokaisen tulee pitää itsensä erillään maailmasta, joka on täynnä jumalattomuutta. Meidän ei tule ainoastaan jonkin aikaa vaeltaa Jumalan kanssa jättäen Hänet taas, vaeltaaksemme oman innostuksemme ponnella. Meiltä kysytään lujaa kestävyyttä ja hellittämättömyyttä uskon teoissa. Meidän tulee ylistää Jumalaa, osoittaen Hänen kunniaansa vanhurskaana luonteena. Yksikään meistä ei pääse voitolle ilman kestäviä, uupumattomia ponnistuksia, jotka suhteellisesti vastaavat etsimämme päämäärän, iankaikkisen elämän, arvoa.
Tulkoon tämä siunausten aika anooville Pyhän Hengen vuodatuksen ajaksi. Anokaa Hänen siunauksiaan. Nyt on aika olla hengellisesti palavia. Meille on uskottu vaikea, mutta suloisen ihana tehtävä, Kristuksen kirkastaminen pimeässä oleville. Meidät on kutsuttu julistamaan [sivu 23] tämän ajan erikoisia totuuksia. Tähän kaikkeen Hengen vuodattaminen on välttämätön. Meidän on rukoiltava sitä, sillä Herra toivoo meidän pyytävän Häneltä. Emme ole olleet kokosydämisiä tässä työssä.
Mitä sanoisin veljilleni Herran nimessä? Miten paljon ponnistuksemme ovat vastanneet Herran meille antamaa valoa? Emme voi luottaa muodollisuuksiin eikä ulkonaiseen koneistoon. Tarpeemme on Jumalan Pyhän Hengen elvyttävä vaikutus, "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot." Rukoilkaa lakkaamatta, ja valvokaa ja toimikaa rukoustenne mukaisesti. Uskokaa niinkuin rukoilette, luottakaa Jumalaan. Nyt on ehtoosateen aika, jolloin Herra runsaasti antaa Henkeään. Rukoilkaa palavasti, ja valvokaa Hengessä. (TM 506-512).
Keskellä elämän aherrusta Eenok säilytti uskollisesti yhteytensä Jumalaan. Mitä enemmän työtä hänellä oli ja mitä kiireellisempiä hänen työnsä olivat, sitä uskollisemmin ja palavammin hän rukoili. Jatkuvasti hänen oli tapana eristäytyä joksikin aikaa kaikesta seurasta. Oltuaan jonkin aikaa kansan keskuudessa tekemässä työtä ihmisten hyväksi sekä opetuksellaan että esikuvallaan, vetäytyi hän joksikin aikaa yksinäisyyteen isoamaan ja janoamaan pyhää opetusta, jota ainoastaan Jumala voi antaa. Seurustelemalla näin Jumalan kanssa Eenok heijasti yhä enemmän Jumalan kuvaa. Hänen kasvonsa säteilivät pyhää valoa, juuri sitä valoa, mikä loistaa Jeesuksen kasvoista. Kun hän palasi kansan keskuuteen näistä pyhistä tilaisuuksista, katselivat jumalattomat pyhää kunnioitusta tuntien hänen kasvoillaan olevaa taivaan leimaa.(GW 52).
Jeesus käytti niitä harvoja tunteja, joita hän oli kahden opetuslastensa seurassa, rukoillen heidän kanssaan ja opettaen heille selvemmin valtakuntansa luonnetta. (Kristi levnad 284) [sivu 24]
Moni sanoi Jeesusta Herraksi silloin kun hän suoritti ihmetekoja ja senkin jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista, mutta kukaan ei sanonut häntä Herraksi silloin kun Hän riippui ristillä, paitsi katuva ryöväri, joka pelastui yhdennellätoista hetkellä. (Kristi levnad 519).
Edessämme oleva hädän ja tuskan aika vaatii uskoa, joka kestää väsymystä, nälkää ja viivytystä - uskoa, joka ei horju, vaikka se joutuu kovalle koetukselle. Armon aikaa annetaan kaikille heidän valmistautuakseen tätä koetusta varten, Jaakob voitti ollessaan kestävä ja päättäväinen, ja hänen voittonsa on todistuksena väsymättömän rukouksen voimasta. Jokainen, joka Jaakobin tavoin pitää kiinni Jumalan lupauksista ollen yhtä innokas ja kestävä rukouksessa, kuin hän oli, on voittava, niinkuin hän voitti. Mutta ne, jotka eivät tahdo kieltää itseänsä, eivätkä taistella Jumalan kanssa eivätkä väsymättä rukoilla hänen siunaustaan, eivät saa siunausta. Miten harvat ovatkaan ne, jotka edes tietävät, mitä Jumalan kanssa taisteleminen merkitsee. Miten harvassa ovat ne, jotka tuntevat niin voimakasta Jumalan ikävöimistä, että koko heidän sielunsa on mitä syvimmän jännityksen vallassa! Kun epäilyksen aallot, joita ei mikään kieli pysty kuvailemaan, vyöryvät rukoilevan sielun yli, miten harvat turvautuvat silloin horjumattomalla uskolla Jumalan lupauksiin. (ST 751).
Nimemme saattavat olla seurakunnan kirjoissa, mutta eivät elämän kirjassa. Näin, ettei edes yksi kahdestakymmenestä nuoresta tiedä kokemuksesta, mitä uskonto on. He palvelevat itseään, vaikka tunnustavat olevansa Kristuksen palvelijoita, mutta ellei lumous, jonka vallassa he ovat, haihdu, tulevat he pian käsittämään, että heidän osansa on rikkojan kohtalo. Itsensäkieltämisessä ja uhrautumisessa totuuden tähden he ovat sen tilalle löytäneet helpomman [sivu 25] tien. Mitä tulee hartaisiin rukouksiin kyynelin ja tuskan huudoin Jumalan puoleen, että hän antaisi pelastavan armonsa ja voimaa vastustaa saatanan kiusauksia, heistä on tarpeetonta olla niin vakavia ja innokkaita. Tulevathan he hyvin toimeen ilman sitä. Kristus, kunnian Kuningas, meni usein yksin vuorille ja autioihin paikkoihin esittämään Isälleen sydämensä huokaukset, mutta syntinen ihminen, jolla ei ole yhtään voimaa, luulee voivansa elää rukoilematta yhtä paljon. (SN 380).
Puhu ja toimi rukouksesi kanssa yhtäpitävästi. (KV 146).
Kristus antoi meille koko taivaan, josta voimme hakea voimaa, ettei suuri vihollisemme voi meitä lyödä takaisin eikä voittaa. (KV 315).
Tällä matkalla mieheni ajatteli paljon ainetta 'Spiritismi', ja heti palattuamme matkalta hän ryhtyi kirjoittamaan kirjaa 'Aikain merkit'. Hän oli edelleen heikko ja saattoi nukkua vain vähän, mutta Herra oli hänen tukensa. Kun hänen mielensä kärsi ja oli hämmentynyt, meidän oli tapana polvistua Jumalan eteen ja tuskassamme huutaa hänen puoleensa. Hän kuuli hartaat rukouksemme ja usein hän siunasi miestäni niin. että hän virkistynein mielin ryhtyi työhönsä. Monta kertaa päivässä käännyimme hartaassa rukouksessa Herran puoleen. Sitä kirjaa ei kirjoitettu hänen omassa voimassaan. (1 T 92).
Minulle näytettiin, että Herra aikoo nostaa mieheni jalkeille vähitellen; että meillä tulee olla luja usko, koska saatana jokaisessa ponnistuksessamme oli lyövä meitä hirveästi; että meidän tulee kääntää kasvomme pois ulkonaisista elävään uskoon. Kolmasti päivässä menimme kahdestaan Jumalan eteen anoen hartaasti mieheni parantumista. Usein jompikumpi meistä menetti fyysilliset voimansa Jumalan voiman valloituksesta. Armossaan Herra kuuli hartaat pyyntömme, niin että mieheni alkoi parantua. Useiden kuukausien aikana rukouksemme nousivat taivaaseen kolmasti päivässä saadaksemme terveyttä tekemään Jumalan tahdon. Nämä rukoustilaisuudet olivat hyvin kallisarvoisia. Pääsimme pyhään [sivu 26] läheisyyteen Jumalan kanssa ja saimme suloisesti seurustella hänen kanssaan. (1 T 98).
Emmekö tahdo taistella Jumalan kanssa rukouksessa anoen, että Pyhä Henki tulee jokaiseen sydämeen! (8 T 46).
Kiusaukset näyttävät usein vastustamattomilta, kun kiusauksiin joutuneet ovat hylänneet rukouksen ja Raamatun tutkistelun. Tämän vuoksi he eivät voi helposti muistaa Jumalan lupauksia eikä kohdata saatanaa Raamatun aseilla. Sitä vastoin Jumalan enkelit ympäröivät niitä, jotka haluavat oppia jumalallisia, ja oikealla ajalla he muistuttavat heitä niistä totuuksista, joita he enimmin tarvitsevat. (ST 728).
Meidän tulee omistaa paljon aikaa rukoukseen. Jos annamme maallisten harrastusten kokonaan vallata mielemme, niin kenties Herra antaa meille aikaa rukoukseen riistämällä meiltä kultaiset epäjumalamme, talomme ja viljavat vainiomme. (ST 752).
Huuda Pyhää Henkeä. Jumala pysyy jokaisessa antamassaan lupauksessa. Sano siis Raamattu kädessä: olen tehnyt kuten sanoit ja nyt vetoan sinun lupaukseesi. (KV 160).
Hartaan, kestävän rukouksen avulla opetuslapset tulivat puetuiksi Pyhällä Hengellä. (7 T 32).
Kysyttyäni enkeliltä, miksi ei Israelissa enää ole uskoa eikä voimaa, hän vastasi: "Te päästätte Herran käden liian pian irti. Antakaa anomustenne tunkeutua aina valtaistuimelle saakka ja kestäkää loppuun asti vahvassa uskossa. (HK 83).
Tehkää työtä ja rukoilkaa lakkaamatta käsittääksenne todellisen uskonnon kalleuden. (RH 1915).
Kristus tuli tähän maailmaan näyttämään, että vastaanottamalla voimaa korkeudesta ihminen voi elää tahratonta elämää. (GW 46).
Uskon ja rukouksen kautta Jaakob muuttui heikosta ja syntisestä ihmisestä Jumalan ruhtinaaksi. Ja aivan samalla tavoin me voimme tulla [sivu 27] miehiksi ja naisiksi, joilla on pyhät ja korkeat periaatteet ja jalo elämä, sellaisiksi, jotka eivät missään kohden poikkea totuudesta ja oikeudesta. (SLS 539).
Rukouksemme eivät saa olla itsekkäitä yksinomaan omien tarpeittemme tyydyttämiseksi, vaan meidän tulee rukoilla, jotta voisimme antaa. Kristuksen elämän periaatteiden täytyy tulla omiksemme. "Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitetyt totuudessa." Sama antaumus, sama uhrautuminen, sama alistuvaisuus Jumalan vaatimuksiin, joka ilmeni Kristuksessa, täytyy ilmetä hänen palvelijoissaankin. Kutsumuksemme maailmassa ei ole itsemme palvelemista ja tyydyttämistä, vaan Jumalan kirkastamista tekemällä työtä hänen kanssaan syntisten pelastukseksi. (KV 142).
On toinenkin seikka, jonka usein laiminlyövät ne, jotka etsivät Herraa rukoillen. Oletko ollut rehellinen Jumalaa kohtaan? Herra selittää profeetta Malakian kautta: "Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot, Mutta te sanotte: 'Missä asiassa meidän on käännyttävä?' Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme? Kymmenyksissä ja antimissa"... Jos olemme uskottomia maallisen tavaran hoidossa, kuinka voimme odottaa, että hän uskoisi meille taivaallisia? Ehkä tämä on vastauksetta jääneiden rukousten salaisuus. (KV 144).
Rukoustemme tulee olla yhtä vakavia ja kestäviä kuin sen tarvitsevan ystävän, joka yösydännä pyysi leipää. Mitä vakavammin ja kestävämmin pyydämme, sitä sydämellisemmäksi tulee yhteytemme Kristuksen kanssa. Saamme siunausta samassa suhteessa kuin uskomme kasvaa. (KV 145). [sivu 28]
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil 4:6,7).
Ihmisten tulee erikoisesti rukoilla Herraa valitsemaan lähettiläänsä ja kastamaan työntekijänsä Pyhällä Hengellä. Kymmenen päivää opetuslapset rukoilivat ennen kuin he saivat helluntaisiunauksen. Kaikkea tätä aikaa tarvittiin, jotta he käsittäisivät, miten on rukoiltava tehoavasti, heidän päästäkseen lähemmäksi Jumalaa, tunnustaakseen syntinsä, nöyrtyäkseen Jumalan edessä, uskossa katsoakseen Jeesukseen ja muuttuakseen Hänen kuvansa kaltaisiksi. Kun siunaus tuli, täytti se kokonaan sen paikan, jossa he olivat koolla, niin että he puettuina voimaan lähtivät matkaan tehokkaaseen työhön Mestarin hyväksi. (TM 170).
Kun huomiosi kohdistuu opinkohtaan, jota et ymmärrä, lähesty Jumalaa polvistuneena, jotta käsittäisit, mikä on totuus, ja ettei sinua havaittaisi sotivaksi itse Jumalaa vastaan niinkuin juutalaiset. Samalla kuin varoitamme ihmisiä vastaanottamasta mitään muuta kuin totuutta, tulee meidän myös varoittaa heitä asettamasta sieluaan vaaralle alttiiksi hylkäämällä valon sanomia. Kehoittakaamme heitä tunkeutumaan ulos pimeydestä innokkaasti tutkimalla Jumalan sanaa. (TM 110).
Rakkaat veljet, rukoilkaa palavammin kuin milloinkaan aikaisemmin, että Vanhurskauden Auringon säteet valaisevat Sanaa, jotta käsittäisitte sen todellisen merkityksen. Jeesus rukoili, että Hänen opetuslapsensa pyhittyisivät totuudessa - Jumalan sanassa. Miten hartaasti tuleekaan meidän rukoilla, että Hän, joka "tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin", Hän, jonka tehtävänä on muistuttaa [sivu 29] Jumalan kansaa kaikesta johtaen Jumalan lapset koko totuuteen, olisi meidän kanssamme tutkistellessamme Hänen pyhää sanaansa. (TM 111).
Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille täydellisen siunauksensa. Etuoikeutemme on juoda syvältä hänen rajattoman rakkautensa lähteestä. On ihmeellistä, että me silti rukoilemme niin vähän. Jumala on aina valmis kuuntelemaan halvimmankin lapsensa vilpittömiä rukouksia, ja sittenkin olemme niin hitaita ja vastahakoisia ilmoittamaan puutteitamme Jumalalle. Mitähän taivaan enkelit ajattelevatkaan avuttomista, kiusauksille alttiista ihmisraukoista, jotka rukoilevat niin vähän ja joilla on niin vähän uskoa, vaikka Jumala äärettömässä laupeudessa rakastaa heitä ja on valmis antamaan heille enemmän kuin he pyytävät tai ajattelevatkaan? Enkelien suurin halu on olla Jumalan läheisyydessä ja rukoilla häntä. Jumalan kanssa keskusteleminen on heidän suurin ilonsa. Mutta maan lapset, jotka tarvitsevat niin paljon apua, kuin Jumala vain voi antaa, tyytyvät vaeltamaan ilman hänen Henkensä valoa ja hänen läsnäolonsa siunausta.
Pahuuden pimeys ympäröi niitä, jotka laiminlyövät rukouksen. Vihollisen salaiset kiusaukset viettelevät heitä syntiin, sen tähden että he eivät tahdo käyttää hyväkseen niitä etuoikeuksia, joita Jumala on antanut heille asettaessaan rukouksen. Minkätähden Jumalan pojat ja tyttäret ovat niin hitaita rukoilemaan, vaikka rukous uskon kädessä on avain, joka avaa taivaan varastohuoneen, missä säilytetään Kaikkivaltiaan suunnattomat aarteet? Jollemme alinomaa rukoile ja ahkerasti valvo, olemme vaarassa tulla huolettomiksi ja poiketa oikealta tieltä. Vihollinen koettaa alati sulkea meiltä tien armoistuimen luo, jottemme vakaasti rukoillen ja uskoen saisi armoa ja voimaa kiusausten voittamiseen. (TKL 90).
Kun näyttää siltä, ettei rukouksiimme tule vastausta, täytyy meidän pitää kiinni lupauksesta, sillä on varmasti tuleva aika, jolloin [sivu 30] vastaus on tuleva, ja me saamme siunauksia, joita enin tarvitsemme. (TKL 92).
Mutta Jeesuksen nimessä rukoileminen merkitsee enemmän kuin hänen nimensä mainitsemista rukouksen alussa ja lopussa. Se merkitsee Jeesuksen mielessä ja hengessä rukoilemista, hänen lupauksiinsa ja armoonsa luottamista ja hänen töittensä toimittamista. (TKL 95).
Me menetämme paljon laiminlyödessämme etuoikeuden kokoontua vahvistamaan ja rohkaisemaan toisiamme Jumalan palveluksessa. Hänen sanansa totuudet kadottavat mielestämme elävyytensä ja tärkeytensä. Niiden pyhittävät vaikutukset eivät enää valaise eivätkä elähdytä sydäntämme ja me riudumme hengellisesti. Kokoontuessamme kristittyjen kanssa me menetämme paljon, jos meillä ei ole myötätuntoa toisia kohtaan. Se, joka sulkeutuu itseensä, ei täytä Jumalan tarkoitusta. Luonteemme seurustelutaipumusten kohtuullinen viljeleminen saattaa meidät myötätuntoisiksi toisia kohtaan, kehittää ja vahvistaa meitä kristillisessä elämässä. (TKL 96).
Taivaan saleissa palvellaan Jumalaa laululla ja soitolla, ja kun vuodatamme sydämemme kiitoksen hänelle, me yhdymme taivaallisten joukkojen palvelukseen, "Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua." (Ps. 50:83), Astukaamme Luojamme eteen kunnioittavalla ilolla, "kiitoksen ja veisun äänellä." Jes.51:3. (TKL 98)
Jos me kansana rukoilisimme niinkuin Daniel ja taistelisimme niinkuin hän taisteli nöyryyttäen sielumme Jumalan edessä, saisimme kokea yhtä selviä rukousvastauksia kuin Danielkin. (Pyhitetty elämä 37).
Daniel puhui Jumalan kanssa, ja taivas oli avoinna hänen edessään. Mutta hänelle osoitettu suuri kunnianosoitus oli tullut hänelle nöyryyden ja hartaan etsimisen tietä. Kaikki, jotka sydämestään uskovat Jumalan sanan, isoavat ja janoavat Hänen tahtonsa tuntemista. Jumala on totuuden alkulähde, ja Hän valaisee pimentyneen ymmärryksen antaen ihmisille voimaa tarttua Hänen ilmaisemiinsa totuuksiin ja omaksua ne. (Pyhitetty elämä 38). [sivu 31]
Jokaiselle ihmiselle on annettu tehtävä. Koska saarnatyöhön ryhtyvät antautuvat erikoiseen työhön, tulee heidän pysyä rukouksessa ja Sanan julistuksessa. Heidän mieltään ei tule rasittaa liikeasioilla. Vuosien varrella Herra on antanut minulle ohjeita siitä, miten minun tulee varoittaa saarnaajaveljiämme antamasta mielensä niin täyttyä liikeasioilla, ettei heillä ole aikaa seurustella Jumalan kanssa eikä säilyttää Hengen yhteyttä. Saarnaaja ei voi pysyä parhaimmassa hengellisessä vireessä, jos hän joutuu ratkaisemaan pieniä vaikeuksia eri seurakunnissa, sillä se ei ole hänelle määrätty työ. Jumala tahtoo käyttää valittujen sanansaattajiensa kaikkia kykyjä. Heitä ei tule väsyttää pitkillä neuvottelukokouksilla, sillä Jumala tahtoo heidän käyttävän kaikkia aivovoimiaan evankeliumin julistamiseen selvästi ja voimallisesti niinkuin se on Kristuksessa Jeesuksessa. Liikarasittuneena, saarnaajaa usein kiirehditään niin, ettei hän ehdi tutkistella itseään onko hän uskossa. Hän saa hyvin vähän aikaa syvälliseen ajatteluun ja rukoukseen. Palveluksessaan Kristus yhdisti rukouksen työhönsä. Yön toisensa jälkeen Hän vietti kokonaan rukoillen. Saarnaajien tulee etsiä Jumalaa, jotta saisivat Hänen Pyhää Henkeään totuuden oikeaa esittämistä varten. (MS 127, 1902)
Menneinä aikoina oli sellaisia, jotka kiinnittivät mielensä yhteen sieluun toisensa jälkeen sanoen: "Herra, auta minua pelastamaan tämä sielu." Mutta nykyään tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Miten monet toimivat ikäänkuin he käsittäisivät syntisten vaaran? Kuinka moni esittää rukoillen Jumalalle niitä, joiden he tietävät olevan vaarassa, anoen että Hän pelastaisi heidät? (GW 65)
Käsitän, että saarnatyössä täytyy tapahtua perusteellinen uskonpuhdistus ennen kuin se on sitä, mitä Jumala tahtoo sen olevan. [sivu 32] Saarnatuolissa ollessaan saarnaajilla ei ole oikeutta käyttäytyä niinkuin teatterin näyttelijät omaksuen asentoja ja sanontoja vaikutuksen tehostamiseksi. He eivät ole asettuneet pyhään paikkaan näyttelijöinä vaan pyhien totuuksien opettajina. On myös olemassa fanaattisia saarnaajia, jotka koettaessaan saarnata Kristusta, pauhaavat, huutavat ja hyppivät edes takaisin iskien nyrkkiään puhujan pöytään, ikäänkuin sellainen ruumiin harjoitus mitään hyödyttäisi. Sellaiset ilveet eivät tuo voimaa esitettäville totuuksille, vaan päinvastoin herättävät vastenmielisyyttä niissä kuulijoissa, joilla on rauhallinen mieli ja ylevä elämän katsomus. Saarnatyöhön antautuvien velvollisuus on luopua kaikesta karkeudesta ja vallattomasta käytöksestä ainakin silloin kun he ovat puhujan paikalla.
Jokapäiväisessä elämässä ei tule sietää sopimattomia ja omituisia eleitä. Sitä vähemmän voidaan niitä kärsiä evankeliumin julistuksen pyhimmässä työssä. Saarnaajan tulee kehittää itselleen suloinen, kohtelias ja hieno käytös. Hänen tulee käyttäytyä ylevään kutsumukseensa kuuluvalla rauhallisella arvokkuudella...
Jos evankelinen saarnatyö olisi sitä, mitä se voisi olla, olisivat Kristuksen totuuden opettajat yhteistyössä enkelien kanssa. He olisivat suuren Opettajansa työtovereita. Kristuksen saarnaajat rukoilevat liian vähän, kun sen sijaan itsekorotusta on ylen paljon. Liian vähän itketään alttarin ja eteisen välillä näin sanoen: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi." Liian monta pitkää, opillista saarnaa on saarnattu, ilman mitään hengellistä palavuutta ja Jumalan rakkautta. Saarnatuolissa saamme liian paljon nähdä elehtimistä ja kuulla leikillisiä kaskuja, ja liian vähän saamme kuulla Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta ja myötätunnosta. [sivu 33]
Ei riitä se, että ihmisille saarnataan, vaan meidän tulee rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Meidän ei tule pysytellä kylmästi erillään heistä, vaan meidän tulee läheisesti osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, joita tahdomme pelastaa, käydä heidän luonaan ja keskustella heidän kanssaan. Saarnaaja, joka oikealla tavalla suorittaa työnsä saarnatuolin ulkopuolella, saa kymmenen kertaa enemmän aikaan kuin sellainen, joka rajoittaa työnsä yksinomaan saarnatuoliin. (RH 1878)
Saamani valon mukaan Jumalalle on mieluista, että saarnaajat polvistuvat heti kun he ovat tulleet puhujan paikkaan hartaasti pyytämään Jumalan apua. Minkä vaikutuksen se tekisikään! Kuulijat joutuisivat vakavuuden ja kunnioituksen valtaan. Heidän saarnaajansa seurustelee Jumalan kanssa. Hän antaa itsensä Jumalalle, ennen kuin hän uskaltaa seisoa kansan edessä. Hartaus ja vakavuus täyttää kuulijakunnan, ja Jumalan enkeleitä on hyvin lähellä. Saarnaajien tulee ensimmäiseksi kääntyä Jumalan puoleen, kun he ovat nousseet saarnatuoliin, sanoen siten kaikille, että Jumala on heidän voimansa lähde. (2 T 613)
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. (Joh 17:22-24)
Julkaisija: Lars Sneitz, osoite: Parola, Hinta 30:-
Edellisiä vihkoja on varastossa numerot: 2,3,4,6,9,10.