Suuri Jumalan Hengen vuodatus, joka valaisee koko maan kirkkaudellaan, ei tapahdu, ennenkuin meillä on valaistu kansa, joka kokemuksesta tietää, mitä merkitsee olla Jumalan työtovereita. (RH 21.7.1896)
Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. (Ap.t. 20:31, 32) Toistakaa sanoma, toistakaa sanoma, nämä sanat lausuttiin minulle yhä uudelleen. (9 T 98) Ilmestyskirjan 14. luvun sanoma on sanoma, jota meidän tulee julistaa maailmalle. Se on elämän leipää näinä viimeisinä päivinä. (8 T 27).
Saarnatkaamme nyt sanaa järkähtämättömän tarmokkaasti käyttämällä viisaasti lehtiä ja kirjoja, että maailma voisi käsittää sanoman, minkä Kristus antoi Johannekselle Patmoksen saarella. (9 T 62)
Jokaisen, joka on saanut valoa näistä asioista, tulee todistaa niistä suurista totuuksista, joita Jumala on hänelle uskonut. (ST 594)
Miten Jumalan työtä on suoritettava? Miten voimme päästä sielujen luokse, joita keskiyön pimeys on haudannut? Ennakkoluulot on kohdattava. On vaikea olla tekemisissä turmeltuneen uskonnon kanssa. Meidän on rukoillen hankittava parhaimpia menettelytapoja ja keinoja työllemme. On eräs työmuoto, joka on avaava useita ovia lähetystyöntekijälle. Hän tulkoon älykkääksi hoitamaan sairaita niinkuin sairaanhoitaja, tai oppikoon hoitamaan sairasta niinkuin lääkäri, ja jos hän on Kristuksen Hengen vaikutuksen alainen, mikä hyödyllisyyden kenttä avautuukaan hänelle siinä! (CH 33)
Ne, jotka ovat nöyriä, joilla on uskoa, tarmoa, kestävyyttä ja päättäväisyyttä, löytävät paljon tekemistä Mestarin viinitarhassa. (3 T 64)
Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. (Hes 33:7,8) [sivu 2]
Suurin apu, mitä voidaan kansallemme antaa, on, että heitä opetetaan työskentelemään Jumalan hyväksi ja luottamaan häneen eikä saarnaajiin... Saarnaajillemme avautuu usein varsinkin sapattisin tilaisuuksia pitää seurakunnassa lyhyitä, eläviä ja Kristuksen rakkautta uhkuvia puheita. Mutta seurakunnan jäsenten ei tule odottaa saavansa joka sapatti kuulla saarnaa... Antakaa heidän viikon kuluessa suorittaa uskollisesti osansa työstä ja sitten sapattina kertoa kokemuksistaan. Kokoukset tulevat silloin olemaan kuin ruokaa oikeaan aikaan ja ne tuovat läsnäoleville uutta elämää ja uutta voimaa.(7 T 19)
Ihmisille on saarnattu liian paljon, mutta onko heille opetettu, miten heidän tulee työskennellä niiden hyväksi, joiden tähden Kristus kuoli? Onko heille suunniteltu ja esitetty sellaisia työtäpoja, että jokainen pitää välttämättömänä osallistua työhön? On selvää, että kaikki saarnat, joita on pidetty, eivät ole kasvattaneet mitään erikoisen suurta itsensä kieltävää työntekijäjoukkoa... Tätä asiaa tulee tarkastaa seikkana, jolla on mitä vakavimmat seurauksensa. Meidän iankaikkinen elämämme on kysymyksessä. (6 T 431)
Tarvitaan itsensä uhraavia ja vakavia miehiä ja naisia, jotka kääntyvät Jumalan puoleen väkevällä huudolla ja kyynelillä rukoillen sielujen puolesta, jotka seisovat kuilun partaalla. (GW 26)
Antakaa jokaisen maistaa sitä iloa, jota saadaan, kun sieluja voitetaan Jumalalle. Rakastaessaan kadotettuja hän unohtaa itsensä.(KV 57)
Kuinka monta harhailevaa olet sinä, lukija, koettanut viedä takaisin lammashuoneeseen? Huomaatko selvästi, että sinä, kääntyessäsi pois niistä, jotka näyttävät vähemmän lupaavilta ja puoleensa vetäviltä, laiminlyöt ne sielut, joita Kristus etsii? Juuri silloin, kun sinä käännyt heistä pois, ovat he ehkä suurimman säälin tarpeessa. (KV 191)
Seurakunnan jäsenten tulee enemmän kulkea kodista kotiin pitämässä Raamatun tutkisteluja ja levittämässä kirjallisuutta. (9 T 127)
Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; [sivu 3] mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta, Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudelleen laskemaan perustusta. (Hebr 5:11 - 6:1)
Puhutteko kieltäymyksestä? Mitä Kristus antoi meidän puolestamme? Kun ajattelette Kristuksen pyyntöjä koviksi, menkää Golgatalle ja itkekää siellä sellaista ajatusta. Katsele Vapahtajasi käsiä ja jalkoja julmien naulojen iskeminä, että puhdistuisit synnistä hänen oman verensä kautta! (1 T 160)
Tuhannet jopa kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta enkeliä odottaa tilaisuutta saada toimia yhdessä seurakuntiemme jäsenten kanssa levittämässä valoa, jota Jumala niin auliisti on antanut, jotta kansa valmistuisi Kristuksen tulolle. (9 T 129)
Ei ole olemassa mitään rajoituksia sen ihmisen käyttökelpoisuudelle, joka panee itsensä syrjään ja valmistaa sijaa Pyhän Hengen työlle sydämessään, eläen kokonaan Jumalalle pyhitettyä elämää, (8 T 19)
Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana. (Tiit 2:7, 8) Herra teki Danielin ja Joosefin viisaiksi taloudenhoitajiksi. Hän saattoi vaikuttaa heidän kauttansa, koska he eivät eläneet tyydyttääkseen omia taipumuksiaan, vaan miellyttääkseen Jumalaa. (KV 347)
Tänä aikana on kaikki saatava mukaan työhön, Herra tulee, loppu on lähellä, niin, se kiiruhtamalla kiiruhtaa. Vähän ajan perästä emme saa toimia niin vapaasti kuin nyt. Hirmuiset tapahtumat ovat edessämme, ja mitä teemme, tähkäämme se nopeasti. (9 T 101)
Herra haluaa toimeliaita kristittyjä seurakuntaansa, sillä toimeliailla on vähemmän kiusauksia kuin niillä, joilla on vain vähän tehtäviä.( Ts 37)
Kolportöörillä on vastuunalainen tehtävä. Hänen tulee lähteä työhönsä kyeten esittämään Raamatun totuuksia. Jos hän luottaa Herraan matkustaessaan paikasta toiseen, niin Jumalan enkelit ovat hänen suojanaan ja auttavat häntä puhumaan sanoja, jotka tuovat monille sieluille valoa, toivoa ja rohkeutta. (Kk 9)
Ainoastaan ne, jotka ovat uskollisia Mestarilleen koettaessaan pelastaa sitä, mikä on kadonnut, elävät Kristukselle tuottaen kunniaa hänen nimelleen. (5 T 606)
Kaikkialla on sydämiä, jotka ikävöivät sellaista, mitä heillä ei ole, jotka kaipaavat voimaa synnin voittamiseksi ja sellaista, mikä voi [sivu 4] vapauttaa heidät pahan orjuudesta antaen terveyden, elämän ja rauhan. Moni. joka joskus on saanut tuntea Jumalan sanan voimaa, on sittemmin Joutunut sellaisille paikoille, missä ei välitetä Jumalasta, ja he ikävöivät Jumalan läsnäoloa. (SLS 149)
Käydessäsi ystäviesi ja naapureittesi luona osoita mielenkiintoa heidän henkisiin ja maallisiin rientoihinsa. Puhu heille Kristuksesta anteeksiantavana Vapahtajana. Kutsu naapureita luoksesi ja lue heille kohtia kalliista Raamatusta ja kirjoista, jotka selittävät sen totuuksia. Kehoita heitä laulamaan ja rukoilemaan kanssasi, Kristus itse on lupauksensa mukaan läsnä näissä pienissä kokouksissa ja sydämet heltyvät hänen armostaan. (SLS 158)
Suuret ajatukset, jalot vaikuttimet, selvä käsitys totuudesta, epäitsekkäät aikeet, pyrkimys armoon ja pyhyyteen kantavat hedelmänsä sanoina, jotka paljastavat sydämemme aarteen. Kun Kristus tällä tavoin ilmaisee itsensä puheessamme, on sillä voimaa voittaa sieluja hänelle. (KV 336)
Jos meidän saarnaajamme käsittäisivät, miten pian maailman asukkaat, kutsutaan Jumalan tuomioistuimen eteen, niin he tekisivät innokkaammin työtä johdattaakseen ihmisiä Kristuksen luo. Pian viimeinen koetus kohtaa jokaista. Vain vähän aikaa enää armon ääni kuuluu; vain vähän aikaa enää voidaan Jumalan armokutsua antaa: 'jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon'. (GW 34)
Meidän aikamme kuuluu Jumalalle. Jokainen hetki on hänen, ja vakava velvollisuutemme on käyttää aika hänen kunniakseen, Hän ei mistään muusta antamastaan lahjasta vaadi niin tarkkaa tiliä kuin ajastamme. (KV 339).
Meidän tulee lähestyä kansaa henkilökohtaisesti. Jos käytettäisiin vähemmän aikaa saarnaamiseen ja enemmän henkilökohtaiseen seurusteluun, saataisiin suuremmat tulokset. (SLS 150)
Korkein kaikista tieteistä on sielujen pelastus. Suurin työ, johon ihmiset voivat pyrkiä, on johtaa ihmisiä synnistä pyhyyteen. (SLS 417)
Meidän tulee omistaa paljon aikaa rukoukseen. Jos annamme maallisten harrastusten kokonaan vallata mielemme, niin kenties Herra antaa meille aikaa rukoukseen riistämällä meiltä kultaiset epäjumalamme, talomme ja viljavat vainiomme. (ST 752) [sivu 5]
Ne, jotka pitävät kiinni siitä ainoasta periaatteesta, että panevat Jumalan palvelemisen etusijalle, tulevat huomaamaan, että vaikeudet katoavat ja että heidän edessään on raivattu tie. (SLS 508)
Kristuksen esikuvaa seuraten tulee rukoilla Jumalaa huostaansa uskottujen ihmisten puolesta, kunnes näkee rukouksiinsa vastattavan. (4 T 268)
Paavali kantoi mukanaan taivaan ilmapiirin. Kaikki, jotka seurustelivat hänen kanssaan, saivat tuntea, että hän eli yhdessä Kristuksen kanssa. Se tosiasia, että hänen oma elämänsä heijasti hänen julistamaansa totuutta, antoi voimaa hänen sanomalleen. Tämä onkin totuuden voima. Pyhän elämän teeskentelemätön ja huomaamaton vaikutus on mitä vaikuttavin saarna Kristinuskon puolesta. Todistelu, kumoamatonkin, saattaa herättää vain vastustusta, mutta pyhällä esikuvalla on voimaa, jota on mahdotonta kokonaan vastustaa. (GW 59)
Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh 1:29)
Kristus ei koskaan säästänyt itseään työssä eikä Hän milloinkaan laskenut työaikaansa tunteina. Hänen aikansa, sydämensä, sielunsa ja voimansa olivat vihityt työhön ihmiskunnan hyväksi. Päivän kuluessa hän suoritti rasittavan tehtävänsä, ja pitkät yöt hän vietti rukouksessa pyytäen Jumalalta armoa ja kestävyyttä voidakseen valmistua suurempaa työtä varten. Kyynelsilmin hän lähetti hartaita rukouksia taivaaseen, jotta hänen ihmisluontonsa vahvistuisi, ja voisi vastustaa kaikkia viekkaan vihollisen viettelyksiä, ja suorittaa tehtävänsä ihmiskunnan kohottamiseksi. Näille työmiehille hän sanoo: "Minä annoin teille esikuvan, jotta tekin tekisitte niinkuin minä tein teille." (SLS 528)
Syynä siihen, että me niin vähän olemme voineet vaikuttaa uskottomiin omaisiin ja tuttaviin, on se, ettei meidän tavoissamme ole ilmennyt selvää eroa maailman tavoista. (FCE 289)
Huomioni suunnattiin muinaiseen Israeliin, ja minä näin, miten puhtaita ja pyhiä niiden tuli olla, jotka toimittivat pyhäkköpalvelusta, koska he työssään tulivat läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalanpalveluksessa olevien täytyy olla pyhiä, puhtaita ja nuhteettomia, muutoin Jumala on tuhoava heidät. Jumala ei ole muuttunut. Hän on yhtä pyhä, puhdas ja tarkka kuin hän aina on ollut. Niiden, jotka tunnustautuvat Jeesuksen lähettiläiksi, tulee olla kokeneita ja syvästi hurskaita miehiä, sillä silloin he joka aika ja joka paikassa levittävät pyhää vaikutusta ympäristöönsä. (HK 118)[sivu 6]
Kaikkein älykkäimmät, ne, joita ihannoidaan ja ylistetään maailman suurina ja lahjakkaina miehinä ja naisina, saavat usein virkistystä sellaisen henkilön vaatimattomista, yksinkertaisista sanoista, joka rakastaa Jumalaa ja voi puhua tuosta rakkaudesta yhtä luonnollisesti kuin maailmalliset voivat puhua niistä asioista, joilla he täyttävät ja ravitsevat mieltänsä, Sanoilla hyvin huoliteltuina. ja tutkittuinakin on vähäinen vaikutus, mutta vilpitön, rehellinen työ, jonka joku Jumalan poika tai tytär suorittaa luonnollisen yksinkertaisesti sanoin tai pienin palveluksin, avaa moniin sieluihin oven, mikä on kauan ollut lukittuna. (SN 197)
Ne, jotka ovat todella saaneet kokea lunastavan rakkauden ihanuutta, eivät tahdo eivätkä voi levätä, ennenkuin kaikki, joiden kanssa he ovat tekemisissä, ovat saaneet tutustua pelastussuunnitelmaan. (SN 198)
Hyvää palvelusta voidaan tehdä opettamalla ihmisiä valmistamaan terveellistä ruokaa. Tämä työhaara on yhtä tärkeä kuin mikä muu tahansa... Monet, monet parantuvat ruumiillisesta, henkisestä ja siveellisestä turmeluksesta terveysuudistuksen avulla. (SN 212)
Kestävä, harras uskon rukous antaa meille valoa ja voimaa, niin että kykenemme torjumaan saatanan raivoisimmatkin hyökkäykset. (Kr.k 4)
Jos he ovat täysin tietoiset suuresta vastuunalaisuudestaan ja työskentelevät Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina, tulevat he osallisiksi juuri siitä itsensähillitsemisestä, jota meidän aikanamme tarvitaan. (9 T 128)
Kristuksen työ käsitti runsaasti henkilökohtaisia keskusteluja. Hän osoitti uskollista kunnioitusta yhdensielun kuulijakunnalle, ja tuo yksi sielu on levittänyt tuhansille saamansa tiedon.(SN 197)
Heille on terotettava yhä uudelleen, ettei kukaan voi vastustaa kiusauksia, ei vastata Jumalan tarkoitusta eikä elää kristityn elämää, ellei hän ryhdy suorittamaan työtään, olkoon se suurta tai pientä, ja suorittamaan sitä tunnontarkasti ja uskollisesti. Jokaisen on tehtävä jotakin, paitsi että hän käy kirkossa kuulemassa Jumalan sanaa. Heidän on toteutettava kuulemansa totuus, pantava sen periaatteet käytäntöön jokapäiväisessä elämässään. Heidän on alituisesti työskenneltävä Kristuksen hyväksi; ei itsekkäistä vaikutteista, vaan pitäen silmällä hänen kunniaansa, joka uhrasi kaikkensa pelastaakseen heidät turmiosta. (4 T 397)
Todellinen lähetyshenki on Kristuksen henki. Maailman Lunastaja oli suuri mallilähetyssaarnaaja. Monet hänen seuraajistaan ovat innokkaasti ja epäitsekkäästi tehneet työtä ihmiskunnan pelastukseksi, mutta kenenkään työtä ei voida verrata Esikuvamme kieltäymykseen, uhrautuvaisuuteen ja hyvyyteen.
Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.
Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.
Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.
Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.
Samalla kun joku henkilö on todella kääntynyt totuuteen, niin hänen sydämessään herää harras halu mennä kertomaan jollekin ystävälle tai naapurille pyhiltä lehdiltä loistavasta kallisarvoisesta valosta. Epäitsekkäässä työssään halutessaan pelastaa toisia hän on elävä kirje kaikkien ihmisten tuntema ja lukema. Hänen elämänsä osoittaa, että hän on kääntynyt Kristukseen ja tullut hänen työtoverikseen.
Ryhmänä seitsemännen päivän adventistit ovat anteliasta ja lämminsydämistä kansaa. Tämän ajan totuuden julistamisessa me voimme luottaa heidän suureen ja auliiseen myötätuntoonsa. Kun heidän anteliaisuuttaan sopivalla tavalla kysytään, vedoten heidän arvostelukykyynsä ja omaantuntoonsa, herättää se heissä sydämellistä vastakaikua. Heidän lahjansa työn tukemiseksi todistavat, että he uskovat tämän työn totuuden asiaksi. Keskuudessamme on tosin poikkeuksiakin, Eivät kaikki, jotka tunnustavat vastaanottaneensa totuuden, ole vakavia ja kokosydämisiä uskovaisia. Mutta niin oli myös Kristuksen päivinä. Apostolienkin joukossa oli Juudas, mutta tämä ei todistanut sitä, että kaikki olivat samaa luonnetta. Meidän ei ole syytä masentua, kun tiedämme, että on niin monta totuuden asialle antautunutta, jotka ovat valmiit tekemään jaloja uhrauksia sen edistämiseksi. Mutta vielä meiltä puuttuu paljon ja tarpeemme ovat suuret. Keskuudessamme on liian vähän todellista lähetyshenkeä. Kaikkien lähetystyöntekijöiden tulee omistaa syvää, mielenkiintoa lähimmäistensä sieluihin, sellaista, mikä liittää [sivu 9] sydämet toisiinsa osaaottavaisina Jeesuksen rakkaudessa. Heidän tulee hartaasti anoa jumalallista apua ja heidän tulee toimia viisaasti sielujen voittamiseksi Kristukselle. Kylmä, hengetön ponnistus ei saa mitään aikaan. Nyt on aika Kristuksen Hengen langeta profeettojen poikien ylitse. Sitten he osoittavat samallaista rakkautta kuin Jeesus elämässään.
Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.
Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.
Harjoituksen avulla hengelliset voimanne elpyvät, niin että te menestyksellisemmin voitte varmistaa oman pelastuksenne. Kuoleman horros on niiden yllä, jotka tunnustavat Kristuksen. Tehkää voitavanne herättääksenne heidät. Varoittakaa, pyytäkää hartaasti ja nuhdelkaa. Rukoilkaa, että Jumalan sulattava rakkaus saisi lämmittää ja pehmittää heidän jääkylmiä luonteitaan. Vaikka he kieltäytyvät kuuntelemasta ei teidän työnne kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kun koetatte olla siunaukseksi toisille, saatte siunauksen omalle sielullenne.
Meillä on totuuden teoria, ja nyt meidän tulee mitä hartaimmin etsiä sen pyhittävää voimaa. En saata vaieta näin vaaran täyteisenä aikana. Tämä aika on kiusausten ja alakuloisuuden aikaa. Saatana ahdistaa jokaista juonillaan, ja meidän tulee liittyä yhteen vastustamaan hänen voimaansa. Meidän tulee olla samaa mieltä, puhuen samalla tavalla, ylistäen Jumalaa yhdestä suusta. Sitten voimme menestyksellisesti laajentaa suunnitelmiamme ja valppaalla lähetysinnolla käyttää jokaista talenttiamme työn eri osastoissa.
Totuuden valo lähettää kirkkaat säteensä maailmaan lähetystyön välityksellä. Kirjapainotyön avulla voidaan saavuttaa monia, joita ei voida [sivu 10] saavuttaa saarnatyön kautta. Suuri työ voidaan suorittaa esittämällä kansalle Raamatun sellaisena kuin se on. Vie Jumalan sana jokaisen ihmisen ovelle ja teroita sen yksinkertaisia ilmoituksia jokaisen omalletunnolle. Toistakaa kaikille Vapahtajan käsky: "Tutkikaa kirjoituksia." Kehoittakaa heitä vastaanottamaan Raamattu sellaisenaan, tutkimaan Jumalan antamaa valoa ja sitten kun valo loistaa, iloiten vastaanottamaan sen kallisarvoiset säteet ja pelottomina vastaamaan seurauksista.
Jumalan maahan poljettu laki on nostettava kansan eteen. Heti kun he kääntyvät pyhien kirjoitusten puoleen vakavasti niitä kunnioittaen, niin taivaan valo ilmaisee heille ihmeitä Jumalan laista. Suuret totuudet, jotka kauan ovat olleet ennakkoluulon ja väärien oppien pimentäminä, alkavat loistaa pyhistä kirjoituksista. Elävät profeetat tuovat esiin uusia ja vanhoja aarteitaan saattaen valoa ja iloa kaikille, jotka sitä haluavat. Monet heräävät unestaan. He nousevat ikäänkuin kuolleista ja vastaanottavat valon ja elämän, jonka ainoastaan Kristus voi antaa. Totuudet, jotka ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi suurille neroille, ymmärtävät pienet lapset Kristuksessa. Näille ilmaistaan yksinkertaisesti se, mikä on pimentänyt oppineimpien sananselittäjien hengellisen käsityskyvyn, koska he samoinkuin saddukealaiset ennen muinoin eivät tunne kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa.
Ne, jotka tutkivat Raamattua haluten vilpittömästi päästä tuntemaan Jumalan tahdon, tulevat viisaiksi pelastumaan. Sapattikoulu on tärkeä lähetystyön haara, ei ainoastaan sen vuoksi, että, se nuorille ja vanhoille antaa tietoa Jumalan sanasta, vaan koska se herättää heissä rakkautta pyhiin totuuksiin ja halun tutkistella sitä omin päin. Ennenkaikkea se opettaa heitä ohjaamaan elämäänsä sen pyhien opetuksien mukaisesti.
Kaikki, jotka tekevät Jumalan sanasta elämänsä ohjeen, pääsevät läheiseen yhteyteen toistensa kanssa. Raamattu on heidän yhdyssiteensä. Mutta ne, jotka eivät taivu pyhän sanan johtoon erehtymättömänä oppaanaan, eivät etsi eivätkä kaipaa heidän seuraansa. He ovat eri mieltä sekä uskossa että elämässä. Ei saata olla mitään yhteisymmärrystä heidän välillään eivätkä he pääse sovintoon keskenään, Seitsemännen päivän adventisteina me käännymme tavoista ja [sivu 11] perinnäissäännöistä yksinkertaiseen 'Näin sanoo Herra' emmekä senvuoksi voi olla samaa mieltä kuin kansanjoukot, jotka opettavat ja seuraavat ihmisten oppeja ja käskyjä.
Kaikki Jumalasta syntyneet tulevat Kristuksen työtovereiksi. Sellaiset ovat maan suola. "Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?" Ellei tunnustamamme uskonto pysty uudistamaan sydäntämme ja pyhittämään elämäämme, niin miten se voi osoittaa pelastavaa voimaa uskomattomiin? "Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi." Uskonto, mikä ei osoita uudistavaa voimaa maailmalle, on arvoton, emmekä voi luottaa siihen omaksi pelastukseksemme. Mitä pikemmin heitämme sen pois, sitä parempi, sillä se on voimaton ja väärennetty.
Meidän tulee palvella suurta johtajaamme, nousta kaikkia vastustavia voimia vastaan Jumalan työtovereina. Meille uskotun työn tulee kylvää evankeliumin siementä kaikkien vetten varsille. Tässä työssä jokaisen tulee suorittaa osansa. Saamamme Kristuksen ylenpalttinen armo asettaa meidät taloudenhoitajiksi asioitsemaan leivisköillämme, jotka karttuvat antamalla ne rahanvaihtajille, että kun Herra pyytää niitä, niin hän voi saada omansa takaisin korkoineen. (5 T 385-389)
Syyskuun 29. päivänä 1886 saamassani unessa olin suuressa seurassa, joka etsi marjoja. Tässä seurassa oli useita nuoria miehiä ja naisia, jotka ottivat osaa hedelmäinkorjuuseen. Näytti siltä, että olimme kaupungissa, sillä siinä oli vain vähän vapaata aluetta, mutta kaupungin ympärillä oli laajoja peltoja, kauniita lehtoja ja hoidettuja puutarhoja. Suuret vaunut lastattuina elintarvikkeilla seuruettamme varten kulkivat edellämme.
Pian vaunut pysähtyivät joukon hajaantuessa joka suuntaan hedelmiä etsimään. Kaikkialla vaunujen ympärillä oli sekä korkeita että matalia pensaita, joissa oli suuria ja kauniita mustikan sukuun kuuluvia marjoja, mutta koko joukko katsoi liian kauaksi poispäin voidakseen nähdä niitä. Aloin poimia hedelmiä aivan läheltä, mutta hyvin huolellisesti peläten poimivani vihreitä marjoja, jotka olivat kypsien hedelmien joukossa, niin että saatoin poimia ainoastaan marjan tai kaksi tertusta. [sivu 12]
Muutamat kauniit ja suuret marjat olivat pudonneet maahan ja madot ja hyönteiset olivat puoleksi kuluttaneet niitä. Ajattelin: "0i, jospa korjuu olisi aloitettu aikaisemmin tällä kentällä, niin kaikki nämä kallisarvoiset hedelmät olisi voitu pelastaa. Mutta nyt se on liian myöhäistä. Tahdon kuitenkin poimia näitä maassa olevia saadakseni nähdä, onko niissä yhtään hyvää. Vaikka koko marja onkin turmeltunut, niin voin kuitenkin näyttää veljille, mitä olisivat löytäneet, elleivät olisi myöhästyneet."
Juuri silloin kaksi tai kolme seurueesta kuljeskeli sillä paikalla, missä olin. He juttelivat ja näyttivät olevan hyvin kiinnostuneita toistensa seurasta. Nähdessään minut he sanoivat: "Me olemme etsineet joka puolelta emmekä löydä mitään hedelmiä. Hämmästyneinä he katselivat sitä määrää, mikä minulla oli. Sanoin: "Näistä pensaista voidaan poimia enemmänkin." He alkoivat poimia, mutta lopettivat pian sanoen: "Ei ole hyvä meidän poimia tästä; sinä löysit tämän paikan, ja hedelmät kuuluvat sinulle." Mutta minä vastasin: "Se ei haittaa lainkaan. Poimikaa vaan, missä vain voitte löytää jotakin. Tämä on Jumalan kenttää, ja nämä ovat hänen marjojaan ja etuoikeutemme on poimia niitä."
Mutta pian näytin olevani jälleen yksin. Aina vähän ajan perästä kuulin puhetta ja naurua vaunujen luota. Huusin siellä oleville: "Mitä te teette?" He vastasivat: "Emme löytäneet mitään marjoja, ja koska olimme väsyneitä ja meidän oli nälkä, tulimme vaunujen ääreen syömään päivällistä. Levättyämme hetkisen lähdemme jälleen kiertämään."
Mutta minä sanoin: "Tähän mennessä ette ole vielä tuoneet mitään marjoja. Te syötte kaikki varastomme antamatta enää mitään meille. En voi syödä nyt, sillä on liian paljon poimittavia marjoja. Te ette ole löytäneet niitä, koska ette etsineet niitä aivan läheltä. Ne eivät riipu pensaiden ulkopuolella, vaan teidän on etsittävä niitä. Tosin ette voi poimia niitä käden täydeltä, vaan huolellisesti etsimällä vihreiden marjojen keskeltä löydätte mitä parhaimpia hedelmiä."
Pieni sankoni oli pian täynnä marjoja ja vein ne vaunujen luo sanoen: "Tämä on parhainta hedelmää, mitä milloinkaan olen koonnut, ja minä keräsin aivan läheltä, kun te olette väsyttäneet itseänne etsimällä kaukaa ilman menestystä." [sivu 13]
Sitten kaikki tulivat katsomaan hedelmiäni ja sanoivat: "Nämä ovat korkeiden pensaiden marjoja, tuoreita ja hyviä, Emme saattaneet ajatella löytävämme mitään korkeista pensaista, minkä vuoksi etsimme marjoja ainoastaan matalista pensaista, ja löysimme vain muutamia marjoja niistä."
Sen jälkeen sanoin: "Tahdotteko ottaa huostaanne nämä marjat ja sitten lähteä kanssani etsimään lisää hedelmiä korkeista pensaista?" Mutta he eivät olleet tehneet mitään valmistuksia huolehtiakseen hedelmistä. Siinä oli runsaasti astioita ja säkkejä, mutta niitä oli käytetty ruuan säilyttämistä varten. Väsyin odottamiseen ja lopulta kysyin: "Ettekö tulleet tänne hedelmiä kokoomaan? Miksi ette sitten ole valmistautuneet huolehtimaan niistä?"
Eräs vastasi: "Sisar White, me emme todellakaan odottaneet löytävämme mitään hedelmiä sieltä, missä oli niin paljon asutusta ja liikehtimistä, mutta kun sinä näytit poimivan hedelmiä niin innokkaasti, niin päätimme tulla sinun kanssasi. Ajattelimme, että poimimme sen verran minkä syömme ja nautimme virkistyksestä, jos emme saisikaan mitään hedelmiä kerätyksi."
Vastasin heille: "En voi käsittää tällaista työtä. Menen heti takaisin pensaiden luo. Päivä on jo pitkälle kulunut, ja pian tulee yö, jolloin ei kukaan voi koota hedelmiä." Muutamat lähtivät kanssani toisten jäädessä vaunujen luo syömään.
Erääseen paikkaan oli kokoontunut pieni joukko, joka innokkaasti keskusteli jostakin mielenkiintoisesta asiasta. Menin lähelle katsomaan, jolloin huomasin, että erään naisen sylissä oleva pieni lapsi oli vetänyt heidän huomionsa puoleensa. Sanoin: "Teillä on vain vähän aikaa, ja te voitte suorittaa parempaa työtä."
Monien huomio kiintyi erääseen nuoreen mieheen ja naiseen, jotka juoksivat kilpaa vaunujen luo. Tultuaan niiden luo he olivat niin väsyneitä, että heidän täytyi istuutua lepäämään. Oli myös toisia, jotka olivat heittäytyneet ruohikkoon lepäämään.
Näin päivä kului, ja hyvin vähän oli saatu aikaan. Lopulta sanoin: "Veljet, te sanotte tätä epäonnistuneeksi retkeksi, mutta jos te tällä tavalla teette työtä, niin en ihmettele epäonnistumistanne. Menestyksenne tai epäonnistumisenne riippuu siitä, miten te antaudutte työhön. Täällä on marjoja, sillä olen löytänyt niitä. Muutamat teistä olette turhaan [sivu 14] etsineet niitä matalista pensaista; toiset ovat löytäneet muutamia marjoja, mutta te olette sivuuttaneet korkeat pensaat vain sentähden, ettette odottaneet löytävänne hedelmiä niistä. Te näette, että poimimani hedelmät ovat suuria ja kypsiä. Lyhyessä ajassa toisia marjoja kypsyy, ja silloin voimme jälleen tarkastaa pensaita. Tähän tapaan minua opetettiin kokoamaan hedelmiä, ja jos te olisitte etsineet läheltä vaunuja, niin olisitte voineet löytää hedelmiä yhtä hyvin kuin minäkin,"
"Tämän työn vasta-alkajat tulevat jäljittelemään esikuvaa, minkä tänään olette antaneet heille. Herra on asettanut nämä hedelmää kantavat pensaat aivan keskelle näitä tiheään asuttuja paikkoja, ja hän toivoo teidän löytävän ne. Mutta te olette aivan liian paljon antautuneet syömiseen ja huvitteluun. Te ette tulleet kentälle vakaalla päätöksellä löytää hedelmiä."
Teidän tulee tästä lähtien tehdä työtä innokkaammin ja vakavammin ja aivan toisenlainen päämäärä edessänne, sillä muutoin työnne ei milloinkaan menesty. Tekemällä työtä oikealla tavalla opetatte nuoremmille työntekijöille, että sellaiset asiat kuin syöminen ja virkistys ovat vähemmän tärkeitä. On kysynyt paljon työtä tuoda vaunut tarvikkeineen kentälle, mutta te olette enemmän ajatelleet tarvikkeita kuin hedelmiä, joita teidän tulee työnne tuloksena tuoda kotiin. Teidän tulee huolellisesti ensin poimia teitä lähinnä olevat marjat ja sitten etsiä kauempana olevia, Senjälkeen voitte palata ja tehdä työtä jälleen aivan lähellä ja siten tulette menestymään." (GW 136-139).
Muinaisina päivinä Jumalan palvelijat saarnasivat Jumalan sanaa hengen ja voiman osoittamisena. Ihmissydämet järkyttyivät evankeliumin julistuksesta. Mistä johtuu, että totuuden saarnalla tänä aikana on niin vähän voimaa vaikuttaa kansaan? Onko Jumala tänä aikana vähemmän halukas siunaamaan työntekijöitään kuin apostolien päivinä?
Varoituksen, jonka esitämme maailmalle, täytyy tulla ihmisille joko elämän tuoksuna elämäksi tai kuoleman hajuna kuolemaksi. Lähettääkö Herra palvelijoitaan julistamaan tätä peloittavan vakavaa sanomaa pidättäen heiltä Pyhää Henkeään? Uskaltavatko heikot ja erehtyväiset [sivu 15] ihmiset ilman erikoista Jumalan armoa ja voimaa seisoa elävien ja kuolleitten välissä puhuakseen iankaikkisen elämän sanoja? Meidän Herramme on suuri armossa, hänen voimansa on ylen suuri ja näitä lahjoja hän tahtoo antaa runsaasti kaikille, jotka uskossa tulevat hänen luokseen. Paljon ennemmin Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat kuin maalliset vanhemmat antavat hyviä lahjoja lapsilleen. Syy miksi ei tälle ajalle kuuluva kallisarvoinen ja tärkeä totuus ole voimallinen pelastamaan, on se, ettemme tee työtä uskossa.
Meidän tulee rukoilla Pyhän Hengen laskeutumista ylitsemme yhtä hartaasti kuin opetuslapset rukoilivat sitä Helluntaina. Jos he tarvitsivat sitä sinä aikana, niin me tarvitsemme sitä vielä enemmän tänä aikana. Henkinen pimeys paarivaatteen tavoin peittää maan. Kaikenlaiset väärät opit ja saatanan petokset johtavat ihmismielet harhaan. Ilman Jumalan Henkeä ja voimaa meidän on turha esittää totuutta.
Tutkistelemalla Kristusta, harjoittamalla uskoa häneen ja kokemalla henkilökohtaisesti hänen pelastavaa armoaan tulemme kelvollisiksi esittämään hänet maailmalle. Jos me olemme oppineet hänestä, niin Jeesus on meidän aiheenamme ja hänen rakkautensa, joka palaa sydäntemme alttarilla, saavuttaa ihmisten sydämet. Totuutta ei esitetä kylmänä ja hengettömänä teoriana, vaan Hengen ja voiman osoittamisena.
Monet saarnaajamme käsittelevät esitelmissään liian laajalti teoriaa eivätkä opeta tarpeeksi käytännön jumalisuutta. Heillä on henkistä tietoa totuudesta, mutta Kristuksen todellinen palavuus ja rakkaus ei ole päässyt koskettelemaan heidän sydäntään. Monet ovat tutkimalla julkaisujamme saavuttaneet tietomäärän, jolla pystyvät puolustamaan totuutta, mutta heistä ei ole tullut raamatuntutkijoita itseään varten. He eivät jatkuvasti etsi syvällisempää ja täydellisempää tietoa pelastussuunnitelmasta sellaisena kuin se on Raamatussa. Saarnatessaan muille heistä tulee kääpiöitä hengelliseltä kasvultaan. He eivät useinkaan mene Jumalan eteen anomaan Hänen Henkeään ja armoaan, jotta he oikealla tavalla voisivat esittää Kristusta maailmalle.
Ihmisvoima on heikkoutta ja ihmisviisaus on hullutusta. Menestyksemme ei ole riippuvainen lahjoistamme tai oppineisuudestamme, vaan elävästä yhteydestämme Jumalaan, Totuudelta on riistetty sen voima, kun sellaiset miehet, jotka koettavat näyttää oppineisuuttaan, ja kykyjään, sitä saarnaavat, Sellaiset miehet osoittavat myöskin, että he tietävät hyvin [sivu 16] vähän kokemusperäisestä uskonnosta ja että heidän sydämensä ja elämänsä on pyhittymätön ollen täynnä turhaa itserakkautta. He eivät opi Jeesuksesta. He eivät muille pysty esittämään Vapahtajaa, johon he eivät itse ole tutustuneet. Heidän oma sydämensä ei ole pehmennyt eikä murtunut elävästä tietoisuudesta siihen suureen uhriin, jonka Kristus on antanut pelastaakseen hukkuvan ihmiskunnan. He eivät huomaa, että itsensäkieltäminen ja kärsiminen hänen kalliin asiansa puolesta on etuoikeus. Muutamat tukevat itsekkyyttä ja puhuvat siitä valmistaen saarnoja ja kirjoittaen artikkeleita kiinnittääkseen kansan huomion saarnaajaan peläten, ettei hän saa osakseen tarpeeksi kunnioitusta. Jos enemmän olisi korotettu Kristusta ja vähemmän olisi ylistetty saarnaajaa, jos enemmän olisi kiitetty totuuden alkajaa ja vähemmän sen lähettiläitä, niin me olisimme paljon edullisemmassa asemassa Jumalan edessä kuin mitä olemme tänä aikana.
Pelastussuunnitelmaa ei ole esitetty yksinkertaisesti, koska vain harvat saarnaajat tietävät, mitä yksinkertainen usko on. Älyllinen tieto totuudesta ei riitä, vaan meidän tulee tuntea sen voima omassa sydämessämme ja elämässämme. Saarnaajien tulee mennä Kristuksen luo niinkuin pienet lapset. Veljeni, etsikää Jeesusta, tunnustakaa syntinne, puhukaa Jumalan kanssa päivät ja yöt, kunnes tiedätte, että te Kristuksen tähden olette saaneet syntinne anteeksi ja että Hän on hyväksynyt teidät. Sitten te rakastatte paljon, koska olette saaneet paljon anteeksi. Sitten voitte ohjata muitakin Kristuksen luo, jotta hän antaisi heidänkin syntinsä anteeksi. Sitten te voitte esittää totuuden sydämen kyllyydestä, sydämen, joka tuntee sen pyhittävän voiman. Olen huolissani teistä, veljeni, Neuvon teitä pysymään Jerusalemissa kuten varhaiset opetuslapset, kunnes saatte Pyhän Hengen kasteen niinkuin hekin saivat. Älkää milloinkaan katsoko itseänne oikeutetuiksi nousemaan saarnatuoliin, ennenkuin uskossa olette tarttuneet voiman käsivarteen.
Jos meillä on Kristuksen henkeä, niin me teemme työtä niinkuin hän teki ja vangitsemme Nasaretin Miehen ajatukset esittääksemme ne kansalle. Jos me sensijaan, että olemme muodollisia tunnustajia ja kääntymättömiä saarnaajia, todellakin olisimme Kristuksen seuraajia, niin esittäisimme totuutta niin nöyrästi ja palavasti [sivu 17] ja elämämme olisi jäljennös saarnastamme, ettei maailman lasten tarvitsisi alati asettaa kyseenalaiseksi, että uskommeko sitä, mitä tunnustamme. Kristuksen rakkaudessa esitetty sanoma sekä ihmissielujen arvo jatkuvasti edessämme saisi maailmankin lasten tunnustamaan, että me olemme Jeesuksen kaltaisia.
Jos haluamme uudistaa toisia, niin meidän täytyy ensin itse ottaa käytäntöön ne periaatteet, joita me voimakkaasti teroitamme toisten mieleen. Hyvätkin sanat ovat voimattomia, jos jokapäiväinen elämä on ristiriidassa niiden kanssa. Kristuksen saarnaajat, kehoitan teitä ottamaan vaarin itsestänne ja opetuksestanne. Älkää puolustako omia syntejänne, jollaisista te nuhtelette toisia. Jos saarnaatte nöyryydestä ja rakkaudesta, niin olkoon elämänne esikuvana näistä avuista. Jos kehoitatte toisia olemaan ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia kotona, niin antakoon oma esikuvanne voimaa kehoituksillenne. Samassa suhteessa kuin olette saaneet enemmän valoa kuin muut, on vastuunalaisuutenne tullut suuremmaksi. Teitä rangaistaan monilla lyönneillä, jos te kieltäydytte tekemästä Mestarinne tahtoa.
Saatanan ansoja on asetettu eteemme yhtä varmasti kuin niitä oli asetettu Israelin lasten eteen juuri ennenkuin he tulivat Kaanaan maahan. Me toistamme tuon kansan historiaa. Kevytmielisyys, turhuus, mieltymys itsehemmotteluun ja huvitukseen, itsekkyys ja saastaisuus lisääntyvät keskuudessamme. Nyt tarvitaan miehiä, jotka voimakkaasti ja pelottomasti julistavat Jumalan koko pelastusneuvon, miehiä, jotka eivät nuku kuten muut, vaan valvovat ja ovat raittiita. Kun tiedän, pyhyyden ja voiman huutavan puutteen saarnaajissamme, tunnen tuskaa nähdessäni, miten, he koettavat korottaa itseänsä. Jos he vain näkisivät Jeesuksen sellaisena kuin hän on ja itsensä sellaisina kuin he ovat, heikkoina, kykenemättöminä ja niin erilaisina kuin heidän Mestarinsa, niin he sanoisivat: "Jos, minun nimeni voidaan kirjoittaa elämänkirjan huomaamattomimpaan kohtaan, niin on se kylliksi minulle, sillä niin arvoton olen tulemaan hänen huomionsa kohteeksi."
Tehtävänne on tutkia Esikuvaa ja olla sen kaltainen. Kielsikö Kristus itsensä? Teidänkin tulee tehdä niin. Oliko hän sävyisä ja nöyrä? Teidänkin tulee olla sellaisia. Oliko hän innokas pelastamaan ihmissieluja? Sellaisia teidänkin tulee olla. Tekikö hän työtä etsiäkseen Isänsä kunniaa? Niin teidänkin tulee tehdä. Etsikö hän usein apua Jumalalta? niin teidänkin [sivu 18] tulee tehdä. Oliko Kristus kärsivällinen? olkaa tekin kärsivällisiä. Samoinkuin Kristus antoi anteeksi vihollisilleen, niin tulee teidänkin antaa anteeksi.
Saarnatuolin uskonto ei läheskään yhtä hyvin kuin kodin uskonto paljasta todellista luonnettamme. Saarnaajan vaimo, hänen lapsensa ja apulaisensa kodissa tuntevat parhaiten, millainen saarnaajan jumalanpelko on, Hyvä mies on siunaukseksi perhekunnalleen. Vaimo, lapset ja apulaiset ovat kaikki siten alttiimpia hänen uskonnolleen.
Veljet, viekää Kristus koteihinne, ottakaa hänet mukaan saarnatuoliin, pitäkää hänet mukananne, mihin ikänä menettekin. Silloin teidän ei tarvitse teroittaa toisten mieleen, että heidän tulee välttämättömästi pitää arvossa saarnaajia, sillä teidän mukananne on taivaan antama valtakirja, joka kaikille osoittaa, että te olette Kristuksen palvelijoita. Säilyttäkää Jeesus mukananne yksinäisinä hetkinänne. Muistakaa, että hän rukoili usein ja että uusi Pyhän Hengen innoitus alati virvoitti hänen sieluaan. Olkoot ajatuksenne sellaisia ja sisäinen elämänne sellainen, ettei teidän tarvitse hävetä niitä Herran päivänä.
Taivasta ei ole suljettu vanhurskaiden palavilta rukouksilta. Vaikka EIia oli alttiina samoille haluille kuin mekin, niin Jumala kuitenkin kuuli hänen anomuksensa ja vastasi niihin mitä vaikuttavimmalla tavalla. Ainoa syy, miksi meillä ei ole Jumalan voimaa, on meissä itsessämme. Monien totuutta tunnustavien sisäinen elämä on sellainen, että jos se näytettäisiin heille itselleen, niin eivät he sanoisi itseään kristityiksi. He eivät kasva armossa. Kiireinen rukous esitetään silloin tällöin, mutta mitään todellista yhteyttä Jumalaan ei heillä ole.
Meidän täytyy rukoilla paljon, jos tahdomme edistyä hengellisesti. Miten paljon rukoilimmekaan silloin, kun totuuden sanomaa ensi kertaa julistettiin. Miten usein kuuluikaan esirukouksen ääni huoneista, ladoista ja lehdoista. Usein rukoilimme hartaasti tuntikausia kaksi tai kolme yhdessä Jumalan lupauksiin vedoten; usein kuului itkun ääntä ja senjälkeen kiitos- ja ylistyslaulua. Nyt Herran päivä on lähempänä kuin silloin kun ensi kertaa tulimme uskoon, ja meidän tulee nyt olla hartaampia, innokkaampia ja palavampia kuin [sivu 19] mitä oltiin noina varhaisina päivinä. Vaaramme ovat nyt suurempia kuin ne olivat silloin. Sielut ovat paatuneimpia. Meidän tulee nyt täyttyä Kristuksen hengellä eikä meidän tule hellittää, ennenkuin saamme sen.
Veljet ja sisaret, oletteko unohtaneet, että rukoustenne tulee nousta Jumalan puoleen terävän sirpin tavoin suuren elovainion työntekijöiden puolesta? Kun nuoret miehet lähtevät totuutta julistamaan, niin teidän tulee järjestää rukoustilaisuuksia heidän puolestaan. Rukoilkaa, että Jumala yhdistäisi heidät itseensä ja että Hän antaisi, heille viisautta, armoa ja tietoa. Rukoilkaa, että he varjeltuisivat, saatanan ansoilta ja että heidän ajatuksensa säilyisivät puhtaina ja heidän sydämensä säilyisi pyhänä.
Pyydän hartaasti teitä, jotka pelkäätte Herraa, ettette tuhlaa aikaa hyödyttömään keskusteluun tai tarpeettomaan työhön tyydyttääksenne ylpeyttänne tai helliäksenne ruokahalua. Käyttäkää näin tarjolla oleva aika taistellaksenne Jumalan kanssa saarnaajienne puolesta. Pitäkää heidän käsiään ylhäällä niinkuin Aaron ja Huur pitivät Mooseksen käsiä.(5 T 157-162)
Rukoillessani marraskuun 20, päivänä 1855 Herran Henki tuli yhtäkkiä voimakkaasti minuun, ja minut otettiin näkytilaan.
Näin, että Herran Henki on ollut kuolemaisillaan seurakunnasta. Herran palvelijat ovat liian paljon luottaneet todistelun voimaan eivätkä ole lujasti luottaneet Jumalaan niinkuin heidän olisi tullut. Näin, ettei pelkkä totuuden, todistelu saa sieluja asettumaan jäännöksen puolelle, silla totuus on kansan epäsuosiossa. Jumalan palvelijoiden täytyy omistaa totuus sielussaan. Enkeli sanoi: "Heidän tulee pitää se palavana kirkkaudesta, säilyttää se sydämessään ja esittää se kuulijoilleen sielunsa lämmöllä ja vakavuudella." Muutamat, jotka ovat tunnontarkkoja, ovat heti halukkaita tekemään ratkaisun todistusvoiman perusteella, mutta mahdotonta on vaikuttaa moniin pelkän totuuden teorian avulla. Totuutta täytyy seurata voima, elävä todistus vaikuttamaan heihin.
Näin. että vihollinen uutterasti tuhoaa sieluja. Itsekoroitusta on tullut riveihin. Täytyy olla enemmän nöyryyttä. Sanansaattajat hellivät liian paljon riippumattomuuden henkeä. Tämä on pantava syrjään, ja Jumalan palvelijoiden tulee liittyä yhteen. Liian paljon on ilmennyt [sivu 20] sitä henkeä, joka kysyy: "Olenko minä veljeni vartija?" Enkeli sanoi: "Totisesti, te olette veljenne vartijoita. Teidän tulee huolellisesti valvoa veljeänne, etsiä hänen menestystään ja osoittaa hänelle ystävällistä rakkauden henkeä. Liittykää yhteen, liittykää yhteen." Jumalan tarkoitus on, että ihminen on avosydäminen ja vilpitön, nöyrä, vaatimaton ja koruton ilman mitään teeskentelyä. Tämä on taivaan periaate, sillä Jumala on niin määrännyt. Mutta vajavainen ja heikko ihminen on tavoitellut toisenlaista, se on: oman tien kulkemista ja omien etujen tarkkaa valvomista.
Kysyin enkeliltä, miksi vilpittömyys ja yksinkertaisuus oli karkoitettu seurakunnasta ylpeyden ja itsekorotuksen tullessa sisälle. Minä näin, että tämä oli syynä siihen, miksi meidät on melkein jätetty vihollisen käsiin. Enkeli sanoi: "Tarkatkaa, ja te tulette huomaamaan, että vallalla on tämä ajatus: "Olenko minä veljeni vartija?" Enkeli sanoi jälleen: "Sinä olet veljesi vartija. Tunnustuksesi ja uskosi vaatii sinua kieltämään itsesi ja uhrautumaan Jumalalle, sillä muutoin olet arvoton osallistumaan iankaikkisesta elämästä, sillä se hankittiin sinulle kalliisti, juuri Jumalan rakastetun Pojan tuskan, kärsimysten ja veren kautta."
Näin monien eri paikkakunnilla, idässä ja lännessä, lisäävän maatiloja, maita ja taloja itselleen heidän asettaessaan Jumalan työn puolustuksekseen, ja he sanovat tekevänsä tämän, jotta voisivat tukea Jumalan asiaa. He kytkevät itsensä sellaisiin kahleisiin, että he voivat olla vain vähäksi hyödyksi Jumalan asialle. Muutamat ostavat maatilkun ja tekevät sitten niin paljon työtä kuin jaksavat, jotta he voisivat maksaa sen. Heidän aikansa on niin varattu, että heille jää vain vähän aikaa rukoukseen ja Jumalan palvelukseen hankkiakseen voimaa häneltä helmasyntiensä voittamiseksi. He ovat tehneet, velkaa, ja kun Jumalan työ vaatii heidän tukeaan eivät he pysty auttamaan, sillä heidän täytyy ensin päästä vapaiksi veloistaan. Mutta niin pian kuin he ovat vapautuneet veloistaan, on Jumalan asia heille kaukaisempi kuin se oli ennen heidän velkaantumistaan, sillä he sitovat itsensä uudelleen lisäämällä omaisuuttaan. He kuvittelevat mielessään, että he menettelevät oikein ja että he käyttävät ylijäämän Jumalan työn hyväksi, vaikka he todellisesti kokoavat itselleen aarteita maan päälle. He rakastavat totuutta sanoin,[sivu 21] mutta ei teoin. He rakastavat Jumalan työtä juuri niin paljon kuin heidän tekonsa osoittavat. Yhä enemmän he rakastavat maailmaa ja Jumalan asiaa aina vähemmän. Heidän kiintymyksensä maailmaan yhä kasvaa samalla kun taivas yhä vähemmän viehättää heitä. Missä heidän aarteensa on, siellä on heidän sydämensä. Esikuvallaan he sanovat ympärillään oleville, että he aikovat jäädä tänne ja että maailma on heidän kotinsa. Enkeli sanoi: "Sinä olet veljesi vartija."
Monet ovat antautuneet tarpeettomien menojen valtaan vain miellyttääkseen tunteitaan, taipumuksiaan ja silmiään samalla kun Jumalan asia tarvitsi nain käytetyt varat, ja kun jotkut Jumalan palvelijat olivat kehnosti pukeutuneita ja he olivat lamaannuksissa, kun heidän työnsä kärsi varojen puutetta. Enkeli sanoi: "Pian heidän toiminta-aikansa on ohitse, Heidän tekonsa osoittavat, että 'minä' on heidän epäjumalansa ja että he uhraavat sille." Oma minä on ensin tyydytettävä, ja he ajattelevat: "Olenko minä veljeni vartija?" Moni on saanut varoituksen toisensa jälkeen, mutta eivät ole välittäneet niistä. Oma minä on tärkein kohde, ja sen alle kaiken täytyy alistua.
Näin, että seurakunta on melkein kadottanut kieltäymyksen ja uhrautuvaisuuden hengen. Sen jäsenet asettavat etualalle itsensä ja omat etunsa, ja senjälkeen he tekevät Jumalan asian hyväksi, minkä katsovat voivansa tehdä tai yhtä hyvin olla tekemättä. Näin, että sellainen uhri on viallinen ja ettei Jumala hyväksy sitä. Kaikkien tulee olla innokkaita tekemään voitavansa Jumalan työn edistämiseksi. Näin, että ne, jotka eivät omista mitään, mutta joilla on ruumiin voimia, ovat tilivelvollisia Jumalalle voimistaan. Heidän tulee olla tunnollisia työssään ja palavia hengessä eikä heidän tule jättää kaikkea uhraamista omaisuuden haltijoille. Näin, että he voivat uhrata ja että heidän velvollisuutensa on myös tehdä niin yhtä hyvin kuin niiden, joilla on omaisuutta. Mutta usein ne, joilla ei ole omaisuutta, eivät käsitä, että he monin tavoin voivat kieltää itsensä, voivat kuluttaa vähemmän rahaa ruumiinsa hyväksi ja taipumustensa ja halujensa tyydyttämiseen, niin että he voivat säästää paljon Jumalan työn hyväksi hankkien itselleen siten aarteen taivaaseen. Nain, että totuus on suloinen ja kaunis, mutta poistakaa siitä Jumalan voima, niin se on voimaton. (1 T 113-115) [sivu 22]
Näissä kokoustilaisuuksissa meidän tulee alati maistaa, että kaksi voimaa tekee työtä. Ihmissilmälle näkymätön taistelu on käynnissä. Herran joukot toimivat koettaen pelastaa sieluja. Saatana joukkoineen toimii myös koettaen kaikilla mahdollisilla keinoilla pettää ja tuhota. Herra julistaa meille: "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota- asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." Ef.6:11,12. Päivästä toiseen taistelu jatkuu. Jos silmämme voisivat avautua näkemään, miten hyvän ja pahan välikappaleet toimivat, niin lapsellisuus, turhuus? leikinlasku ja kevytmielisyys lakkaisi. Jos kaikki pukeutuisivat Jumalan koko sota-asuun käyden miehuullisesti Herran taisteluja, niin saataisiin voittoja, jotka vapisuttaisivat pimeyden valtakuntaa ja sen työtä. (6 T 41}
Paras apu, minkä saarnaajat voivat antaa seurakuntamme jäsenille, ei ole saarnaamista, vaan työn suunnittelemista heille. Antakaa jokaiselle jotakin tekemistä toisten hyväksi. Auttakaa kaikkia käsittämään, että he Kristuksen armon vastaanottajina ovat velvollisia toimimaan Hänen hyväkseen. Antakaa kaikkien saada opetusta, miten työtä tulee tehdä. Varsinkin äsken uskoon tulleita tulee kasvattaa niin, että heistä tulee Jumalan työtovereita. Jos heidät pannaan työhön, niin masentuneet unohtavat pian masentumisensa, heikot tulevat voimakkaiksi, tietämättömät älykkäiksi ja kaikki [sivu 23] valmistautuvat esittämään totuutta sellaisena kuin se on Jeesuksessa. He saavat pettämättömän auttajan hänestä, joka on luvannut pelastaa kaikki, jotka tulevat hänen luokseen. (6 T 49)
Ennen esitelmäänsä saarnaajan tulee varata aikaa itselleen etsiäkseen Jumalalta viisautta ja voimaa. Varhaisina aikoina saarnaajien oli usein tapana mennä syrjään yhdessä rukoilemaan eivätkä he lakanneet rukoilemasta ennenkuin Jumalan Henki vastasi heidän pyyntöihinsä. Sitten he palasivat rukouskammiostaan kasvot kirkastettuina, ja kun he puhuivat kansalle, oli heidän sanoissaan voimaa. Ne saavuttivat ihmisten sydämet, koska se Henki, joka oli siunannut heitä, valmisti sydämiä vastaanottamaan heidän sanomaansa. (6 T 50)
"Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisia äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle, sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa." (Luuk 14:12-14)
Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. (Gal 6:9) [sivu 24]
Tämä seitsemäs vihkonen on puolet ohuempi kuin edelliset vihkoset, mutta silti se sisältää yhtä paljon kuin ne. Tähän kokeiluun ryhdyin sentähden, että monistuspaperin hinta nyt huhtikuussa kaksinkertaistui, enkä mielelläni haluaisi hintaa korottaa. Tämä paperin molemmille puolille kirjoittaminen ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin kuin olisin odottanut, joten toukokuun numero ilmestyy taas entisensä näköisenä.
Kun 12 vuotta sitten [1936] ensi kertaa sain käsiini englanninkieliset 'Todistuksia seurakunnalle', iloitsin niistä koko sydämestäni ja luulin, että kaikki adventistit niistä iloitsevat. Nyt olen kuitenkin vuosien varrella tullut huomaamaan, että vain ani harvat adventistit välittävät niistä. Nyt näyttää keskuudessamme olevan liikkeellä jonkinlaista innostusta Todistuksiin, mutta minusta tuntuu, että olemme nukkuneet liian kauan tyytyen vain muutamiin taivaan valon välähdyksiin. Tilamme ei vielä ole toivoton, sillä suhteemme Jumalaan on vielä korjattavissa, mutta taistelu tulee olemaan jokaisen vilpittömän sielun kohdalla ankara. Enemmistö kansastamme taistelee niinkuin ilmaan hosuen, joten meidän ei tule katsoa heihin, sillä he eivät ole suostuneet pelastumaan Jumalan määräämällä tavalla ja melkein kaikki heidän rukouksensa ovat kauhistus Herralle, koska he Jumalalta pyytävät voimaa tehdä oman tahtonsa.
On monia keskuudessamme, jotka odottavat, että julkaisen jotain ihmeellistä näissä vihkosissa, mutta eikö meille riitä se ihme, että taivasten valtakunta on tullut meitä lähelle tämän ihmeellisen sanoman kautta ja että meille on suotu etuoikeus vastaanottaa se. Kenties joku tahtoisi kysyä minulta, miten valitsen sisällyksen näihin vihkosiin ja miksi en tyydy niihin profetian Hengen, kirjoituksiin, mitä suomeksi on jo aikaisemmin ilmestynyt. En ole oman pääni mukaan näitä valinnut, vaan olen kysynyt Jumalalta neuvoa. Monet toivovat, että odottaisin, kunnes Kustannusliike alkaa julkaista näitä Todistuksia, mutta minusta tuntuu, että olen jo odottanut tarpeeksi kauan, sillä olenhan jo odottanut niitä 12 vuotta. Katsokaamme Jumalan Karitsaan ja mielistykäämme hänen muotoonsa, niin muutumme saman kuvan kaltaisiksi.
Veljenne Lars Sneitz, Parola
Takaisin aloitussivulle